- Kysymys tanssiville eronneille isille. Meillä ex:ssä ei olisi lastensa kanssa
kotona lauantai-iltana vaikkakin olisi vuoro olla läsnä. Kerran kuukaudessa vain.
Onko tosiaan tanssi niiiiiin antoisaa ja mahtavaa , että omat lapsetkin jätetään
ja karataan tansseihin heti eka valsseille jopa sadan kilometrin päähän kotoa ?
Eikö omatunto kolkuta tansseissa ?
kotona lauantai-iltana vaikkakin olisi vuoro olla läsnä. Kerran kuukaudessa vain.
Onko tosiaan tanssi niiiiiin antoisaa ja mahtavaa , että omat lapsetkin jätetään
ja karataan tansseihin heti eka valsseille jopa sadan kilometrin päähän kotoa ?
Eikö omatunto kolkuta tansseissa ?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuules. Sata kilometriä / sivu on vielä aivan kohtuullinen matka tanssireissulla. Paljon pidempiäkin on tehty etenkin kesäöisin.
Tanssiminen on antoisaa sosiaalista yhdessäoloa,joka helpottaa eron aiheuttamaa mielipahaa.
Mutta ! Koskaan ei tanssiminen saa mennä omien lasten tarpeiden edelle. Lapset tarvitsevat kipeästi molempia vanhempiaan erityisesti eron jälkisessä elämässä. Lapsen herkässä mielessä on tilaa vain yhdelle oikealle isälle ja äidille.
Tuohon kysymyksen ei ole järkevää vastata jos ei tiedä molempien kantaa asiaan. Siellä voi isillä olla toinen näkökanta asiaan tai sitten ei.
Niinpä niin. Taidat kuulua samaan isä kastiin joka hakee lapset viikonlopuksi ja
ennenkuin lapset ehtivät edes kertomaan viikonjuttujaan on jo isä menossa
toisesta ovesta tukka putkella tanssimaan.
Mitä jäi lapsille ,kun isä lähti tansseihin ? Tyhjä koti ja paljon kerrottavaa , mutta kelle ? Koti on tyhjä ja karun
hiljainen. Isä lähti ja kotiutuu aamuyöllä sitten , kun lapset nukkuvat.
Kuka laittaa lapset nukkumaan , kuka katsoo iltatoimet ? EI KUKAAN , KUN ISÄ TANSSII ! Isä ei välitä huoltajana toimia vaikka vastuu olisi nyt hänen.
oNHAN LAPSILLA kännykkä ! Sillä voi soittaa äidille tai kavereille ja kertoa
miten pahalta tuntuu olla yksin. Onpahan sitten äidinkin ansaittu vapaa pilattu.
Niin ja miksihän lapset eivät halua mennä vuorollaan isälle ???
"Taidat kuulua samaan isä kastiin joka hakee lapset viikonlopuksi ja
ennenkuin lapset ehtivät edes kertomaan viikonjuttujaan on jo isä menossa
toisesta ovesta tukka putkella tanssimaan."
Näillä palstoilla ihmetyttävät aina nämä jotkut jotka alkavat nimitellä tuntemattomia ihmisiä. Minulla on kyllä ihan vaimo ja lapset täällä kotona.
Ei tarvinnut eksä mitään viidenkymmenen villitystä, lapset jäi noin 3-4 v täysin unholaan kun narskuäiti syöksyi tanssin kautta etsimään itseään. Sillä reisulla on vieläkin. Tämä on ajan henki tosin en pidä tanssia syyllisenä vaan kanavana oireilulle.
Vaikuttaa kiusaamiselta, mutta samalla kostaa omille lapsilleen jättämällä heidät yksin.
Ohje sääntö on et jos otat lapset pysyt kotona ja annat aikasi heille !!!
Juoksut ja tanssireissut voi tehdä sitten , kun lapset ovat toisella huoltajalla.
Sama ongelma meilläkin.EX Mies juoksee tansseissa.
Kesä tulee ja LAVA tanssit - ke,to,pe,la ja su on TANSSEJA.
LAPSET eivät voi mennä isälle, kun hän on TANSSIMASSA !!!
Miten selittää lapsille ettei nyt voi entiseen kotiin mennä , kun isällä on muuta
tärkeämpää kuin te.
Viiden vuoden päästä ei sitten kukaan heistä tarvitse isää iltaseuraksi .
- Rahalla saa vapautta ! Isä maksamaan isommat elatusmaksut ettei tarvitse lapsia
ottaa pilamaan tanssi-iltojaan.
Etsi sijaiskoti johon voit viedä musikat siksi aikaa , kun itse huilailet .
Lapset voivat vaan sitten katsella valokuva-albumista kuvia isästään
jos ikävä iskee ..... Isähän ei ikävöi kuin tansseja.
Jos tätä ilmiötä ajateltaisiin psykologisesti (en ole asiantuntija), voisi se selittää vaikkapa sillä, että se toinen puoliso, jolla ei ole lapsia pääsääntöisesti, haluaa osoittaa miten hyvin menee erosta huolimatta. Lapset kärsivät, mutta tälle ihmiselle merkitsee enemmän päästä näyttämään exälleen, että hyvin pyyhkii!
Sisimmässään tämä tansseissa juoksija saattaa kuitenkin itkeä yksinäisyyttään, eikä edes viihdy tansseissa, kun hänellä on exänsä mielessään.
Tällä viestillä en muuten teilaa mitenkään tansseissa käymistä vaikka joka ilta, olen itsekin tanssien "suur-kuluttaja". On aivan eri asia, jos harrastetaan jotain lasten kustannuksella. Silloin kun pitäisi varata aikaa vain ja ainoastaan heille.
Eikö eronnut isi saa etsiä uutta kumppania? Tanssilava on siihen paras paikka, koska siellä on paljon naisia, eikä juuri kukaan ole kännissä. Harrastajalle tanssi on myös erittäin antoisaa ja mieltä virkistävää ilman mitään suhdeyrityksiäkin. Sillä saa mm. nollattua exän aiheuttaman v*tutuksen.
Pitää pussit tyhjätä muutamankerran viikossa.
Kulkee ne äiditkin tansseissa viikolla ja viikonloppuna. Lapset jää sitten isän hoiteisiin, kun äiti tanssii. Eipähän tuo systeemi hyvin lopu jos noin jatkuu.
suomalaisen ryhävalaan valitusta.
Oisit pitäny huolta siitä ukostas, niin kauan kuin sulla oli se.
Turhaan enää perään itket, sitä saat nyt mitä tilasit.
Uutta piparia miehet hakee tansseista,onhan niissä eroja paljon,osa naisista
jopa odottaa kierteleviä miehiä.
Semiloogina toiminut maakunnassa,kahvinjuonnin ohessa kastettu piparia
kahviin.
Jättää äitikin lapsensa tanssin takia, tanssi kun on niin ihanaa. Ei tämä ole vain miesten helmasynti. Tanssipalstalla kaivataan tanssiin nuoria ihmisiä. Minusta ei kuitenkaan ole oikein hypätä tansseissa jatkuvasti, kun lapset vielä tarvitsevat molempia vanhempiaan. Lapsuus on niin lyhyt loppujen lopuksi ja ehtii sitä tanssia vielä viisikymppisenäkin.
Kyse on itsekeskeisyydestä ja halusta paeta todellisuutta, se kun nyt on sellainen kun on. Myös riippuvuudesta voidaan puhua kun kerran "harrastus" invalidisoi toiminnan kaikissa muissa sosiaalisissa konteksteissa kuin tanssipiireissä. Itse riippuvainen huomaa tämän yleensä muutaman vuoden lähipiirinsä jälkeen, jos silloinkaan.
Hei minä olen se tanssiva eikä EX, eikä lapseni voineet isän luokse mennä kun oli aina jotakin muuta tärkeämpää. Niimpä, minä en tanssinut silloin vaan olin lasten kanssa. Ex miehehi oli häviäjä, vaikka minulle kiusaa yritti tehdäkkin. Jokainen hetki jonka sain olla lasteni kanssa ei ollut minulta mitään pois, vaikka en tanssimaan päässytkää. EX-mies oli se joka eniten menetti, lastensa naurut, ilot, surut ja luottamuksen. Lasten vartuttua olen päässyt tanssimaan ja tanssin edelleen! Ei tanssi ole syy miehen tai naisen lasten tapaamisten perumiseen....SE ON KORVIEN TAI JOSSAKIN MUUSSA VÄLISSÄ !!
Onneksi ei ole lavantautia.