Mikä vaivaa lestadiolais nuoria?

Aloittajan "nimimerkki huolestunut" kirjoitus on hyvin realistinen. Samoin kuin nimimerkin Su vastaus aloitukseen. Vanhempien kieltäminen lasten ollessa kyseessä on normaali käytäntö näissä piireissä. Sama koskee muita sukulaisia. Epärehellinen ja sinisilmäinen suojelu yhteisön maineen pönkittämiseksi luo sen todellisuuden, jonka liikkeiden ulkopuoliset ihmiset uskaltavat sanoa ääneen.

Nimimerkki Matti osoittaa vastauksessaan juuri tuon toimintamallin. Lestadiolaisista puhuttaessa tarkoitetaan vanhoillisia tai muita suuntia, jos on kritiikistä kyse. "111 vuotta sitten ollut sovintokokouskaan ei HEILLÄ onnistunut eikä niitä ole näkynyt sen jälkeenkään". Es/lestat on ulkoistettu kaiken kritiikin ulkopuolelle. Täydellinen harmonia vallitsee heidän liikettään, joskin onneksi vain heidän omasta mielestään.

Tällä palstalla keskustellaan esikoislestadiolaisuudesta. Kaikki kirjoitukset täällä pitäisi olla kiittäviä tai ylistäviä, jotta tänne olisi tervetullut. Onko mahdollista, että täällä saa keskustella myös lakihenkisen ja omavanhurskautta myötäilevän seurakuntaopin lieveilmiöistä, joista aloittajankin kirjoitus on seurausta? Ulkoisten autuuden tuntomerkkien tavoittelu Kristuksen sisäisen tuntemisen sijaan luo kristillisyyttä, joka ei turvaa armoon, vaan luottaa ihmisen suoritukseen.

Mitä tekisitte, jos täällä ei kukaan kyseenalaistaisi marginaaliryhmänne edesottamuksia kristillisessä seurakuntaelämässä? Teiltä loppuisi palstan aiheet. Kehuja voi jaella omien seurojen jatkoillakin kahvitellessa, eikä kukaan kyseenalaista. Voi sitä autuutta! Suomen kirkossa on lukuisia herätysliikkeitä, jotka ovat sen rikkaus. Joidenkin liikkeiden toiminta kirkon sisällä ei kuitenkaan palvele sitä, vaan hajottaa. Esikoislestadiolaisuus kuuluu tähän ryhmään. Kyse ei ole naispappeudesta eikä homoliitoista, vaan lakihenkisen opetuksen aiheuttamasta vääristymisestä yksilötasolla.

Armon olemuksen sisäistäminen henkilökohtaisen uskon kautta Jeesukseen Kristukseen luo rakentavaa ja rakkauden kautta vaikuttavaa evankeliumin iloa, jonka vastakohtana on lapsuuden syyllistävien traumojen aiheuttama katkeruus, joka myrkyttää ympäristönsä.

Jeesus Kristus on Herra

Tuosta ei tiedä , siksi pitää tietää ketä syyttään , ja kenelle risut kuuluisi
Väinämö iän ikuinen , laittoi ,vitsalla arasti , hopea vyöllä heläytti , virkkoa.
kuka kiusaa kitkunmäessä , Ah kullaista kotia jo se näkyy. .

Luulen että vahettelija on valheen julkaisija .
ei ainakaan sen parempi , kuin valehtelija .