Olen kohta 47-vuotias ja raskaana.
Minulla alkoi vaihdevuodet ja kuukautiset loppuivat 45-vuotiaana, käytössä oli Mirena kierukka. Poistatin Mirenan kesällä, ja olen raskaana 15 viikolla.
Olen terve ja hyväkuntoinen, näytänkin ikäistäni nuoremmalta. Ei mitään perussairauksia minulla ole, mutta lääkärin mukaan minulla on suuret riskit saada vammainen lapsi.
En ole suostunut mihinkään lapsivesitutkimuksiin, koska ne saattavat altistaa keskenmenolle ja haluan pitää tämän lapsen.
Olenko siis itsekäs kun en ole niihin mennyt ja voin kyllä mennä, mitä se auttaa? saan kuulla vastaukset kuukauden päästä ja aborttia en kuitenkaan tekisi.
Minulla on 2 lasta, jotka syntyivät normaalisti ei ollut ongelmia, olin silloin parikymppinen.
Onko täällä ketään joka tuntee vanhan äidin tai on itse tullut tällä äidiksi?
Raskaus oli täysin yllätys ja mieheni on onnellinen tästä raskaudesta.
Minulla alkoi vaihdevuodet ja kuukautiset loppuivat 45-vuotiaana, käytössä oli Mirena kierukka. Poistatin Mirenan kesällä, ja olen raskaana 15 viikolla.
Olen terve ja hyväkuntoinen, näytänkin ikäistäni nuoremmalta. Ei mitään perussairauksia minulla ole, mutta lääkärin mukaan minulla on suuret riskit saada vammainen lapsi.
En ole suostunut mihinkään lapsivesitutkimuksiin, koska ne saattavat altistaa keskenmenolle ja haluan pitää tämän lapsen.
Olenko siis itsekäs kun en ole niihin mennyt ja voin kyllä mennä, mitä se auttaa? saan kuulla vastaukset kuukauden päästä ja aborttia en kuitenkaan tekisi.
Minulla on 2 lasta, jotka syntyivät normaalisti ei ollut ongelmia, olin silloin parikymppinen.
Onko täällä ketään joka tuntee vanhan äidin tai on itse tullut tällä äidiksi?
Raskaus oli täysin yllätys ja mieheni on onnellinen tästä raskaudesta.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Mitäs sen väliä minkä ikäinen olet. Kuitenkin jos koet, että jaksat pienen lapsen kanssa, niin sehän on hienoa. Ja mielestäni et ole itsekäs, kun et mene tutkimuksiin. Itsekään en menisi, kun se ei kuitenkaan asiaa muuttaisi suuntaan tai toiseen. Tietysti toivoo, että lapsi on terve, mutta pääasia on, että hän on olemassa. Tsemppiä sulle raskaudessa, ja toivotaan että kaikki sujuu hyvin.
T. 28 vuotta nuorempi, rv 33!
Lapsen tekeminen on aina itsekästä. Kaikki lähtee omista itsekkäistä haluista. Oma kommenttisi puhuu myös puolestaan: "Tietysti toivoo, että lapsi on terve, mutta pääasia on, että hän on olemassa." Sinä haluat, että lapsi on olemassa, mutta onko lapselta kysytty mitään? Haluaisiko hän olla kehitysvammainen ja takuulla saada paskaa niskaansa jossain vaiheessa elämäänsä sen takia, tällaisessa maailmassa?
Yli nelikymppisillä synnyttäjillä riski saada kehitysvammainen lapsi kasvaa kolmella prosentilla ja on täten yhtä suuri, kuin rutsaajilla, eli 6%. Hedelmöityshoito kasvattaa riskiä entisestään vielä jonkin verran. Sisarusten lisääntyminen keskenään tuomitaan juuri tuon vammaisuusriskin takia, joten on mielenkiintoista, kuinka yli nelikymppisen paksuksi pamahtamisessa ei taas ole mitään tuomittavaa, vaikka riskit voivat olla jopa suuremmat.
Ensinnä, montako lasta sinulla itselläsi on? Toiseksi, oletko sinä jostain saanut oikeuden tuomaroida toisten elämää, nimettömänä, netissä? Jos olet, mistä sen olet saanut?
Olet varmaan kovin ylpeä itsestäsi?
Sinunkaan äiti ei tehnyt aborttia kun tajusi olevansa raskaana, tai kuten sanot, pamahti paksuksi. Oliko hän mielestäsi itsekäs? Tekikö hän mielestäsi oikein, väärin vai oikein väärin, kun antoi raskauden, josta sinä synnyit, jatkua?
Toivottavasti vastaat, vaikka vaikeneminen on eräänlainen vastaus.
Mun äiti sai 46-vuotiaana kaksoset. Ne naperot on nyt 3-vuotiaita.
Paremmat lähtökohdat ja edellytykset jaksamiselle sinulla on kuin jollakin 19 kesäisellä kakaralla. - MIksikö - no kun sinulla ei mene niin paljoa energiaa muuhun, koska osaat hallita elämää. Jos niskapoimut kunnossa, niin onnea vaan:) Ei ikä ole kuin numeroita,
Tuttavapiirissä on useampikin lähemmäs viiskymppinen synnyttäjä.Kaikilla terveet lapset,yhdellä tuli paha raskausmyrkytys ja lapsi piti leikata ennenaikojaan ulos,mutta terve tyttö nykyään.Ja kaikki yllätys raskauksia,vaihdevuodet erehdyttävät lopettamaan ehkäisyn tai kierukka pettää.
Onko kukaan ajatellut asiaa lapsen kannalta 15 vuoden päästä?
Jos synnyttää lähemmäksi 50-vuotiaana, on itse jo 65 kun lapsi on vasta 15.
Jaksaako enää 65-vuotiaana hoitaa murkkuikäistä?
Hyvin monella alkaa jo siinä iässä olemaan syöpää ja kaikenlaisia sairauksia.
Monet eivät välttämättä edes elä päälle 70-vuotiaaksi.
Se yhteinen aika saattaa vaan käydä suhteellisen lyhyeksi. 15- 20-vuotiaalle nuorelle vanhempien sairastuminen tai kuoleminen vanhuuteen on kuin märkä rätti kasvoille. Siinä iässä pitäisi vielä viettää huoletonta nuoruutta, eikä miettiä elämän loppumista. Tämän tiedän ihan omasta kokemuksesta....
Toki pahoja asiota saattaa tapahtua myös nuorille vanhemmille, mutta ainakaan vanhana synnyttäminen ei vähennä niitä!!!
Hienoa! :)
ja dvfedhgfhgm, viestisi on tosi ristiriitainen.
19-vuotias on kakara, vaikka ikä on vain numeroita?
Jospa se meinasi esimerkiksi niin, että on nykypäivänä ihan sama oletko 35 vai 19 vuotias, kun se 19 kesäinen voi olla kuluneempi henkisesti ja fyysisesti kuin se reilu kolmikymppinen. Kaikki on yksilöllistä, ja onhan olemassa ohjelmia joilla mitataan ihmisen todellinen ikä. Ikä siis ei ole kuin numeroita siis näin ajattelemalla, mutta onhan 19-v tyttö auttamattomasti nuori äitiksi, ihan liian nuori, koska se ei ole kehittynyt tarpeeki ja on tärkeitä kehitysvaiheita aikuiseksi ja vastuulliseksi kasvamiseen kesken.
Nykyisin ei kannata tehdä lapsia nuorena, vaikka sotien jälkeen tehtiinkin, kun yhteiskunta oli hiukkasen erilainen ja naisen asema sen ohessa.
Optimaalinen (paras) äitiksi tuloaika on mielestäni 30 - 35 vuotiaana, jos otetaan huomioon kaikki seikat. Ainoa määräävä tekijä kun ei ole biologinen kello, joka sekin käy toisilla heikompikuntoisilla nopsempaa kuin niillä joilla kuntoa.
Joillain laskee hedelmällisyys paljon jo heti kolmenkympin jälkeen, eli varmempi aloittaa jo ennen. Tiedän ihmisiä, joilla ollut vaikeuksia saada lisää lapsia enää n. 35 -vuotiaana.
Joo, mutta ei elämän tarkoitus ole lapsi, eli silti ei kannata parikybäsenä alkaa lapsia tekemään ja elämiä pilaamaan.
Harvassa on nuo jotka ei saa laosia nelikympissäkin, ja sehän on kunnista kunni, kuten tuossa alemoana joku kertookin, että viiskymopiset monet terveempiä ja sikiävämouä sekä parempia vanhempia kuin kakskympiset.
Miksi lapsi pilaa elämän? Ei se elämää pilaa sen enempää parikymppisenä kuin kolmekymppisenäkään.
Sinun kannattaisi lukea hieman biologiaa. Naisen hormonitaso alenee huomattavasti 27 vuoden jälkeen. En tiedä miten sillä vuosisadalla on opetettu kun sinä koulusi kävit, mutta näin nykyään. Tiedehän on itseään korjaavaa.
Ja et voi sanoa kenenkään elämän tarkoituksesta mitään. Ehkä jollekkin vaan on suurin haave saada lapsi.
Tehköön jokainen omat päätöksensä iästä riippumatta.
Tunnen montakin "vanhaa" äitiä ja jopa sinua vanhemman ensisynnyttäjän, joten relaa vaan. Todennäköisesti kaikki menee hyvin. Jollet halua jännittää loppuraskauttasi ja miettiä onko lapsi terve, niin sitten tutkimuksiin.
Taitaa olla mennyt maailman meno sellaiseksi, että 50-vuotiaat ovat terveempiä synnyttäjiä kuin parikymppiset (noh, vähän yleistäen - sanotaan että ainakin se osa 5-kymppisistä, jotka helposti raskaaksi tulee verrattuna nuoriin, lapsettomuushoitoja tarvitseviin).
Keski-iän ylitttäneistä suuri osa on syönyt terveellistä, puhdasta ravintoa ja myös liikkuneet enemmän kuin nuoremmat sukupolvet. Ei ollut energiajuomia, chipsejä ja karkkeja, vaan ruisleipää, silakkaa ja piimää. :D
Keidenköhän ansiosta me "nuoret" olemme niitä energiajuomia, chipsejä ja karkkeja oppineet syömään? Mummolassa minulle annettiin hyvää ravitsevaa kotiruokaa ja hyvin kelpasi, en pahemmin valittanut, kun taas äitini, se nykyisin keski-ikäinen 20-,16- ja 2-vuotiaiden äiti (minä tuo vanhimmainen meistä), ruokkii sitä kaksivuotiastaan aivan yhtä epäterveellisesti kuin meitä isompia aikoinaan - karkkipäivä on joka päivä, kahvipöydässä pullaa ja piparia, pikkuinen siskoni juo aivan liikaa limpparia ikäisekseen ja hyvin ne sipsitkin näkyvät maistuvan. Edellisellä lääkärireissulla oli lääkäri sanonut äidille, että siskoni on AIVAN liian ylipainoinen ikäisekseen. Huh.
Itselläni myös kaksivuotias tyttö (juu, sain tytön nuorena, mutta hyvin ollaan pärjätty, tytön isän kanssa olen edelleen ja töissäkin käyn), joka normaaleissa pituus- ja painokäyrissä ikäisekseen ainakin jos tytön leikkikavereita katsoo. Meillä syödään mahdollisuuksien mukaan luomua, paljon kasviksia, kanaa, kalaa ja lihaa, ruisleipää, ja karkkipäivää ei noin pienellä vielä tarvitse ollakaan. Kotona leivotut herkut ja hedelmät riittävät tuon ikäisen makeannälkään ihan mainiosti. Limpparia tyttö saa saunajuomaksi kerran kuukaudessa, muuten meillä juodaan isomummon marjoista itse keitettyä mehua. Ruokajuomana vettä, maitoa, tai juurikin sitä kovasti mainostamaasi piimää.
Juu, on meillä nuorilla lapsettomuusongelmia (itselläni ei, mutta monella tutulla kyllä), mutta jos siitä ravintoa ryhdytään syyttämään, niin pakko on kysyä, että kukapa se lapselleen niitä ruokatottumuksia opettaa - ei lapsi itse ainakaan, tai muuten on jo vanhemmuudessakin jotain vialla!
Tätini sai iltatähtensä lähes 50v. Terve lapsi syntyi ja kaikki meni hyvin. Nyt lapsi on aikuinen ja tätini eläkkeellä.
Tsemppiä aloittajalle. Hienoa, että pidät puolesi ja olet rohkea valinnastasi!
Ihana lukea ihmisten mielipiteitä siitä minkä ikäisiä äitien pitäisi olla. No, minä ainakin tiedän olevani lapselleni paras äiti, parempi kuin kukaan muu voi lapselleni olla, vaikka olenkin 19.
Sinä siis luulet, et tiedä, koska sinula ei ole elämänkokemusta.
Penikat luulee tietävänsä, mutta lopputulos nähdään kohdallasi tuossa 11 vuoden kuluttua kun virheitä tarkastellaan, että mikä johti mihinkin. Lapsi on lapsi, ei sille mitään mahda ja eri kehitysvaiheet on elettävä ennemmin tai myöhemmin.
Eiköhän jokainen normaali vanhempi ole omalla lapselleen se paras vanhempi.
Että sinä jaksat katkera vanha ämmä täällä riehua.
Et sä kuulosta kovin kypsältä henkilöltä itsekään. Eikö hävetä nimitellä tuntemattomia täällä huonoiksi äideiksi? Mikä sä luulet itse olevasi?
Ole vain onnellinen lapsestasi ja äitiydestäsi, sanokoot muut mitä tahansa.
Itse sain aikanaan omat lapseni parikymppisenä, jaksoin heidän kanssaan paljon paremmin kuin mitä nyt jaksaisin nyt 47 vuotiaana. Minulla on myös yksi lapsenlapsi (oma lapseni sai 21 vuotiaana) ja toinen tulee syksyllä. Olen siitäkin onnellinen, että jaksan nyt vehdata heidän kanssaan, kun en ole ihan mummo-ikäinen. Tämä vain minun kohdallani enkä laita etusijalle kumpaakaan ikäkautta.
Mutta tuohon aloittajan kirjoitukseen, että ihana on myös kuulla se, että meidän iässä tulee äidiksi. Siinä on se mitalin toinen puoli. Nuorena ehkä jaksaa enemmän, mutta vanhempana taas asiat hoituvat rutiinilla. Eli molemmissa hyvät puolensa. Onnea vaan sinulle oikein kovasti!
Ikärasismi puoliin ja toisiin on jokseensa vastenmielistä. Näen nuoressa äitiydessä paljon hyviä puolia nimenomaan tuon jaksamisen suhteen. Toisaalta eletty elämä ja sen mukana tuoma viisaus ei todellakaan ole huono asia, mutta hirveän monen suusta monessa muussakin asiassa käsite jaksaminen nousee iän mukana eri tavalla esiin. Itse olen tehnyt reilu parikymppisenä ensimmäinen, sillä koin, että nyt on tarve perheenperustamiselle ja vauvalle. Tunne oli voimakas. Nyt odotan toista yli kolmekymppisenä, mutta ensimmäisen kanssa koettu kokemus ja lapsiperheellinen elämä antaa odottamiseen erilaisen, rentoutuneemmaan latauksen kuin ensimmäisen kanssa. Jokainen käy omat henk. koht. kriisinsä jossakin iässä läpi. Ei ole esimerkiksi kirkossa kuulutettu, että "me teemme lapset" korkeakouluopintojen jälkeen avioliitto säilyy. Perhe-elämä on haastavaa. Vauva-ja pikkulapsivaihe on omanlaisensa, mutta kun lapset kasvaa, niin tulee uusia haasteita.
Niin. Mutta sanoit tehneesi lapset kaksikymppisenä, eli olet ensinnäkin varmaan lapsetomia ikätovereitasi huomattavasti paljon "kuluneempi". Kerrot opiskelleesi, eli jäikö liikunta vähiin?
Lisäksi et nyt ole saanut ensimmäistä lasta, eli et ole yhtä innoissasi, ja se vie voimia. Lisäksi saatat olla vähän skeptinen nyt, kun tiedät mitä se perhehelvetti pahimmillaan on.
Kyllä minusta pahimmat heikkokuntoiset haukottelijat ja veltostelijat on näissä nuorissa. Kolmekymppiä kun tulee tauluun, niin sitä kummasti alkaa vastuullisemmaksi itsensä huoltamiseen, eli alkaa huoltaa kroppaansa.
Nuoret tytöt nyt on sellaisia löysiä jenkkakahva-tyttelöitä, joilla nukkeleikit jääneet leikkimättä syystä tai toisesta ja kotikin oli mikä oli, niin nyt eletään lapsuutta omien lasten kautta. Ihan ok, mutta siinä on suuret riskit. Ja onhan nuori tyttö alttiimpi sosiaalisille paineille, totta kait, eli onko se lapsenhankinta nyt henk.koht valinta loppupeleissä, vai tehdäänkö kun muutkin tekee?
Sotien jälkeen piti tehdä nuorienkin lapsia, mutta nykypäivänä en näe sitä tarpeelliseksi. Ja biologinen kello on kuten ikäkin, se on niin suhteellinen käsite, ja todellakin hyväkuntoinen nainen on sikiävämpi nelikymppisenä kuin kaksikymppinen einesruokien, tupakan ja siiderin kyllästämä mötkö 19-vuotiaana, lapsena.
Paljon näkee naisia (ja miehiä) joiden ikää veikkaisi nelikymppiseksi, mutta kysyttäessä vastaus on joku "olen 25" tvs - sitä on kysyjä ihan ihmeissään.
Kyllä se on kropan kunnosta ja geeneistä kiinni. Mutta siltikään ei voi ajatella niin, että minäpä nyt teen 19-vuotiaana lapsen, jotta varmaan kerkeän, vaikka muu elämä jääkin kokematta ja kehitysvaiheet elämättä.
Mitä yleistystä on teksisi täynnä.. Esikoisen sain 21v:nä ja nyt odotan toista ja olen 23v kun hän syntyy.. Kummastippa minua vielä alaikäiseksi luullaan, jos ei ikääni tiedä.
Ei kuule ne kaikki 19-vuotiaat juo tai makaa sohvalla. 20-vuotias olen pian 21. En ole teini -ikäisenä ryypännyt,polttanut tai makoillut sohvalla ja hyvä niin. Se vähän riippuu vanhempien kasvatuksesta ja miten nuori tyttö kehittyy. 19-vuotiaana olen ensimmäisen kerran juonut,niin että olin humalassa. Sen jälkeen osasin rajoittaa juomistani,etten ole niin huonossa kunnossa,että pääsen ehjänä kotia asti. Olen ala-asteelta asti harrastanut yleisurheilua ja vieläkin jatkan samaa rataa. Osaan kyllä tämän ikäisenäkin huolehtia kropastani ja sen kyllä huomaa,jos farkkujen nappi ei mene kiinni,että pitää rajoittaa syömistä. Kuntoilen melkein päivittäin käyn lenkillä ja teen kuntopiiriä. 20-vuotias voi hyvin olla valmis äidiksi,mutta ei kaikki.
Pitää vielä lisätä,että itse teen ruokani joka päivä, enkä osta mitään roskaruokia,valmisruokia. Normaalia koriruokaa teen itselleni ja miehelleni töiden jälkeen. Juon kuukaudessa muutaman siiderin,jos ollenkaan. Lapsia mietitään parin vuoden päästä,jos vielä silloinkaan tai, jos tulen raskaaksi ehkäisystä huolimatta,niin aion kyllä lapsen pitää.
äidin iällä ei oo mitään väliä, vaan sillä miten äiti lastaan kasvattaa. oma äitini oli 31 kun sai esikoisensa...sairas narsisti. on jättänyt minuun ja veljeeni pysyvät vakavat henkiset arvet. eipä ikä tuonut hälle yhtään viisautta, iän myötä se viimeinenkin järjen hiven katosi..
Oletko tosissasi?
Minä olen 26-vuotias ja silti luullaan että olen max. 18v. Ja ah ihanaa kun tullaan arvostelemaan, että miten tuollaisella hädin tuskin täysi-ikäisellä voi olla lapsia. Että jo peruskouluaikaanko pamahdit paksuksi. Oikein mieltä aina ylentää tällaiset tuntemattomien ihmisten kommentit. Olen silti useammin jättänyt niihin vastaamatta.
Sain esikoiseni 20-vuotiaana, enkä päivääkään kadu. Käänsin edukseni sen, että olen osannut suunnitella alunperinkin elämäni lapsen ehdoille, ei tuota hankaluuksi esim. työnteossa, kun olen jo valmiiksi asennoitunut esim. siihen että lapsi on joka aamu vietävä hoitoon. Olen oppinut elämään vähällä, mutta olen saanut kaiken tarpeellisen. Samoin lapseni.
Einesruokia ei meillä syöty silloin, eikä vieläkään. Koti on puhdas. Ja kuka hullu nyt siideriä juo?
Nyt kuusi vuotta myöhemmin odotellaan perheenlisäystä vain muutaman viikon sisään tulevaksi, enkä koe muuttuneeni millään lailla äitinä siitä, kun esikoinen syntyi. Samat opit ja elämänarvot on edelleen, ja ne kasvatuksellani koitan myös eteenpäin antaa.
Tunnen ja tiedän monta ihmistä jotka perusterveinä silti kuolivat 50-60 iässä. Naapurinkin poika jäi yksin asustamaan kotiaan 16-vuotiaana. Ei hän siitä koskaan toipunut edes työkykyiseksi.
Meinaan vaan, että se oma onni ei saisi olla tärkein. Lastakin pitäisi ajatella.
Molempi parempi sanoisin, mutta ennemmin vanhana kuin luian nuorena.
Ihan samalla tavalla nuori läski voi saada slaagin ja kipata. Nuoriso on vastuutonta sikiämis harrastavaa. Nuoriso heikossa kunnossa nykyisin, eli mike ei nelikymppisenä parempi kuin kakskymppisenä pentuna ilman ongelmanratkaisutaitoja ym.
Sitä nyt tiedä kuka täältä ekana lähtee, mutta geneettistä sekin. Jos vanhana saa lapsia, niin eiköhän geenit ole kunnossa?
Mun mielestä lapsettomat ihmiset yli tai alle kolmenkympin on stereotyyppisesti ajatellen(katson stereotypioiden käytön oikeutetuksi, koska itsekin käytät rankkoja elämän kokemattomuus- stereotypioita) melko lapsellisia puheissaan. Mulla on esimerkiksi tuttavapariskunta, jossa äidin ikä oli 39 ensimmäisen lapsen syntyessään ja retoriikka on jotenkin lapsellista kaikkineen.. koskien suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää, koulutusta perheen ja pienten lasten kanssa jaksamista jne. Joten täytyy todeta, että ikä ei välttämättä tuo älyä ja järkeä monellekaan vaikka sen lapsen tekee vanhemmiten. Liikuntaan suhtautumiseni on iän myötä muuttunut. Nykyisin yli kolmekympisenä liikun aktiivisesti, koska se vaikuttaa positiivisesti. Parikymppisenä ei ollut painoon liittyviä ongelmia, ja ulkonäkökin oli käsittämättömän hyvä siinä iässä, ettei liikuntaan ollut niin tarvetta. Tunnen useita korkeesti koulutettuja naisia, jotka ovat tehneet lapset nuorena ja opiskelleet samanaikaisesti. He ovat todenneet myös, että eivät ikinä lähtisi lapsentekorumbaan yli 45, sillä nauttivat työstä, elintasosta ja lasten kasvettua tietysti vapaa-ajasta ihan eri tavalla. Katson sen ansaituksi. Lapset on elämään kuuluva osa, eivät koko elämää. Ihmisen pitää kyetä elämään elämäänsä myös muilla areenoilla olivatpa lapset minkä ikäisiä tahansa. Monellehan jää se lapsivaihe niin pahasti päälle, että heidän aivokapasiteettinsa surkastuu tai taantuu kun lasta tehdään eikä oikein muuta jutun juurta sitten ko.henkilöistä millään lähdekään. jk. mistään perhehelvetistä ei ollut minun kirjoituksessani mainintaa, vaan se sisältyi sinun taustaoletuksiin elämänkokemattomuus-stereotypioissa. Tiestitkö, että monelle parikymppiselle riittää lapset, pienemmät tulot ja nuoruus. Siinä ei ole minusta mitään väärää eikä tuomittavaa. Elämä itsessäänhän ei missään olosuhteissa ole täydellistä ja ehkä se on juuri se eteenpäin vievä asia..
Et sinä nätti ollut kakskymppisenä, kun lapsia hankit. Kauniit ei tee lapsia nuorena. Jos itse odottaisit nyt ekaa, olisit eriä mieltä ja ajattelusit järjellä - nyt sinulla oma lehmä ojassa.
Nuoruutta hankala elää käärön kans. Eroperheitä melkein kaikki nämä kun liian nuorena lapsia hankitaan. Saisi olla lapsiinkin ukäraja K-30 nykyaikana.
En kadehdi, mutta toivotan onnea!
Diibadaaba. Ihan kateellisena katson nuoria kauniita äitejä. Ne niin jaksaa.. lapsia ja ulkonäköään.. Wau!
Siis nuoret mammat on rumia persejalkoja, tankeroita, ja niillä heikko itsetunto ja pienet piirit, siksi lapsia tekevät ekan vastaantulijan rilliruikun kanssa. Kaunis nainen tekee esikoisen kolmivitosena - niin mun emäntä teki:)
Ruikkurilli sen emäntäs tiineeksi polki, sustahan ei ollut edes siihen kun munatkin olet tottunut vetämään omaan puohosi. :oP
Minulla on pari erittäin hyvää naisystävää.
Heidän molempien äidit ovat ollet n. 46 vuotiaita kun ovat saaneet nämä tyttäret. Siihen aikaan ei ollut niin hyviä ehkäisykeinoja ja lapsia putkahteli pikkuisen kypsemmillekkin naisille.
Tunnen siis pari tervettä naista jotka ovat syntyneet 46 vuotiaille äideille aikoinaan.
no nuoreenhan se on hyvä juttu,lapsella on äiti pitkään tukena..
Ku taas 50 vuotiaalhan on vaa sellai 40 vuotta korkeintaa elämää jälel. (ette varmaa ymmärtäny mut joo)
Mutta sinuakun en tunne..
Jos olet jaksavainen...ja mieleltäsi nuori ja ei liikunta rajoitteita....nii mikäs siinä! : )
Onnea ja toivottavasti on terve : ))
Ja nää oli vaan mun mielipiteit.
Edelleen vanhat naiset on paremmassa hapessa kuin nuoret pizzaperseet ja muut siiderimötköt sekä päävikaiset.
40 vuotta on parempi kuin 2 vuotta äitiyttä ennen kuin uusi mies löytyy ja menojalka vipajaa. Trendihän on se, että kun nuorena tekee ha eroaa, niin lapset annetaan vaikka huostaan uuden suhteen tieltä.
ikä ei haittaa ,vaan koko olemus sinänsä.terve ja tasapainoisuus riittävät.kyllä naiset ovat kauniita aina ,vaan vanhemmiten karisman ja elämänkokemusten muokkaama mamma se vasta uljas onkin.
musta on aika järkkyä lukea kun ihmiset puhuvat lapsista "rasitteena" tai "elämä piloille"-tyylillä.
kuulun ehkä siihen pikku prosenttiin jonka mielestä lapset on elämän suola. en voisi kuvitella elämää ilman lapsia.itse sain ensimmäisen 19.v,toisen 22.v ja sitten tuli tosi yllätyksenä (ehkäisy siis oli,mutta petti) 25.v kaksoispojat.
olin kauhuissani kun kuulin,itkin koko matkan ultrasta kotiin,mietin vaan että miten jaksaa kahden vauvan kanssa,mutta loppujen lopuksi kaikki,siis kaikki meni loistavasti ja vaikka arki on rankkaa toisinaan (opiskelen työn ohella) niin en kuitenkaan päivääkään vaihtaisi pois. on ystäviä jotka ei vielä lapsia ole tehnyt niin ajattelen usein kuinka tyhjää oma elämä olis ilman noita taaperoita. jos ajattelee että lapset on rasite ja pilaa elämän,jätä tekemättä,mutta kyllä siinä ihminen paljon menettää....
onko tullut mieleen että se voisi olla positiivista,kun ihmiset niitä kuitenkin tekee. minusta on hienoa että "mummo" saa vauvan,ja toivon että olisi terve. kyllä minuakin peloteltiin kaksoisraskauden riskeistä ym. mut niin kuin sanoin kaikki meni hyvin. kyllä minusta äiti voi olla 19 tai 50,mut ei sentään 15.v.....
onnea odotukseen :)
kiitos
Hei "mummo", haluaisin sanoa, että minusta postauksesi oli tosi ilahduttava. Itse olen 45 ja erinäisistä syistä vasta nyt kypsä äidiksi ja menossa hedelmöityshoitoihin. Ihmisen elämää ja valintoja ei voi mitata numeroina, parasta tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu.
Minusta on myös ihanaa nähdä, että nuoret naiset osaavat nauttia äitiydestään. Jossain vaiheessa 70-luvulla perhettä pidettiin ikään kuin naisen kirouksena, hyvä, että asenteet ovat tuossakin muuttuneet.
Kyllä "mummon" lapsi on suuremmalla todennäköisyydellä terve kuin kouhakkeen, pizzaperseen kersa kun se sen pieraisee sillinhajuisesta rewastaan ulos liian nuorena.
Se on tän sosiaalisen median syytä tämä sikiämisbumi näillä keskenkasvuisilla. Hakevat menetettyä lapsuuttaan lastensa kautta. Lapsi väline iman elämän aukkojen paikkaamiseksi.
Kun homma ei menevsuunnutellysti, niin lapsihan kärsii.
-pitää vertailla itseensä nääs toisii SOME;ssa, siksi buumi päällä.
Sosiaalialalle töitä luvassa.
Kai se niille ei ole rasite joilla on mies tukena ja rahaa sun muuta. Ja ikää vähän.
Äitinä voi olla, minkä ikäisenä hyvänsä. Mutta itse vanhojen vanhempien lapsena kasvaneena, en kenellekään lapselle toivo sitä.
Se, että saa lapsen yli40- 45-vuoden iässä on lapselle koittelemus. Koulussa haukkumiskohde, itsetunnon alentaja...
Lisäksi, jos otetaan huomioon se, miten monille sairauksille lapsi elämässään joutuu, kun synnyttäjä 40 v. tai yli.
Itsellä on perinnöllinen syöpä ....päällä tällähetkellä.. Saas nähdä miten käy!
Omiin kokemuksiini perustuen sanon, että lapset pitäisi tehdä nuorina. Silloin vaara perinnöllisiinkin tauteihin vähenee.
Tuota, millä lailla se vähentää perinnöllisten sairauksien mahdollisuutta, jos lapsen saa nuorena? Jos sairaus on geeneissä perinnöllisenä, niin eikös se nyt sitten periydy jos on periytyäkseen, äidin iästä riippumatta? Eri asia tietysti kehitysvammat, niihinhän vanhemmilla odottajilla on suurempi riski kuin nuoremmilla, mutta pääosa vanhempienkin odottajien lapsista on terveitä.
Ja ikävää, että sinulla on tuollaisia kokemuksia vanhoista vanhemmista, minun vanhempani saivat minut nelikymppisinä, mutta kertaakaan elämässäni siitä ei ole ollut mitään haitttaa. Ikinä minua ei ole siitä haukuttu, enkä ole kokenut sitä mitenkään itsetuntoa alentavana tekijänä. Vanhemmillani oli elämänkokemusta jo runsaasti ja koen saaneeni hyvän ja turvallisen kasvatuksen ja parhaat mahdolliset vanhemmat. Nykyään vanhempani ovat aktiivisia eläkeläisiä ja loistokunnossa ikäisekseen. Toisenlaisiakin kokemuksia siis on.
Älä höpötä. Onko perusteluita väitteisiisi?
Yli nelikymppisillä synnyttäjillä on yhtä suuri riski saada kehitysvammainen lapsi, kuin sukurutsaajilla, eli se 6%. Onkin kummallista, kuinka positiivisesti ihmiset suhtautuvat tuon ikäisiin synnyttäjiin, vaikka rutsaajille ruvetaan soittamaan poskea juuri tuosta vammaisuusriskistä, vaikka nämä eivät edes olisi lasta tekemässä. Itse asiassa, jos nelikymppinen synnyttäjä saa hedelmöityshoitoa, se kasvattaa vammaisuusriskiä entisestään, eli riski on lopulta suurempi, kuin rutsareilla, mutta silti se on ihmisten mielestä hieno asia.
Ihan Ok raskaus, kun jo 2 lasta synnyttänyt menee kaikki varmaan hyvin. Maailmalla on äitejä joiden ikä on lehtien mukaan 66 ja 72 v keinihedelmöitys kylläkin, heihin verrattuna olet nuori synnyttäjä.
Niimpä, yhteiskunnan kontolle laitat kuitenkin mahdollisen vammaisen lapsesi.
Maailmassa on väestönkasvua ilman kaltaisiakin lisääntyjiä.
http://www.youtube.com/watch?v=0CdmVGpPnuE http://www.youtube.com/watch?v=0CdmVGpPnuEhttp://www.youtube.com/watch?v=0CdmVGpPnuEhttp://www.youtube.com/watch?v=0CdmVGpPnuEhttp://www.youtube.com/watch?v=0CdmVGpPnuE
Onnea odotukseesi! Jokainen tietää itse kohdallaan mikä on itselle parasta. Älä kuuntele muiden neuvoja, vaan kuuntele enemmän sisäistä ääntäsi. Keskity itseesi ja nauti raskaudesta!!!!
Olen myös kohta 46 v, ja toivon että "vahinko" kävisi, vauva olisi ihan tervetullut jjos olisi tullakseen. En pelkää olla vanha vanhempi, kyllä nykyään on niin paljon yli 4-kymppisiä synnyttäjiä, että en mitenkään poikkeaisi joukosta, ja sitäpaitsi asun seudulla, jossa on paljon isoperheisiä ja "vanhatkin" vanhemmat näin ollen aivan tavallisia. Omat lapsenikaan eivät ole nimitelleet tai kiusanneet kavereitaan, joilla on jotenkin erilaiset vanhemmat, iän puolesta tai muuten, niin ei kai sitä kiusaamista tarvitsisi pelätä? Kypsän ikäiset vanhemmat voivat sen sijaan olla rikkaus, omat juoksut on juostu, ja aikaa lapselle ehkä eri tavalla kuin nuorempana. Sitäpaitsi miksi olisin 6-7-kymppisenä huonokuntoinen ikäloppu, omaan terveet elämäntavat ja olen hyväkuntoinen ja liikunnallinen, miksi sitten olisin raihnainen vanhempanakaan? Sairastua voi nuorempikin!
kyllä sitä 60-70v on jo vanha vaikka kuinka hoitais itteensä, lihasvoima huonontuu hidastuu ja kaikki uuden oppiminen on hitaanpaa, kun nuorena, täytyy muistaa, että ihmisten elinkaari loppuu kuiteski naisilla n 80-90v ja miehillä 10v nuorempina.
Se loppupää on siellä vanhainkodissa usein muisti menny ja vaipat pöksyissä.
Jos lapsia pykätään vielä hiukan alle 50v niin leskeksi voi myös jäädä, siinä sitte olet yksin pienen lapsen kanssa.
Mummous ei ole numeraali. Mummous tulee sitten kun susta tulee mummo tai kun mummoudut. Mummoikä alkaa noin 60-vuotiaana.
Olet 65vuotias, kun lapsesi täyttää 18vuotta.
Toivottavasti jaksat vauvaiän yöheräilyt, syötöt, pissa- ja kakkavaipan vaihdot, korvatulehdukset ja muut kipeilyt, taaperon perässä juoksemisen ja vahtimisen, uhmaiän, leikit ja harrastukset, teini-iän uhmat ja alamäet ynnä muut sellaiset.
Lapsi on hyvin suurella todennäköisyydellä vammainen, ja jos on, sinun pitää jaksaa hoitaa lopun ikääsi. Olethan varma, että jaksat kaiken tämän uudelleen, ja tällä kertaa hyvin todennäköisesti loputtomiin.
Ei pahalla, mutta mielestäni olet vähän turhan vanha iltatähdelle, lapsesi ja oman henkisen ja fyysisen terveytesi kannalta.
En tarkoita, etteikö sinusta tulisi hyvää äitiä lapsellesi, vaan lasta ja omaa jaksamistasi ajattelen.
Hyvää kevättä, ja onnea teille ja uudelle tulokkaalle.
Asiantuntijoita riittää mutta silti en huomannut kuin yhden viestin jonka kirjoittajalla on omakohtaisia kokemuksia.
Siis kokemuksia siitä,miltä lapsesta tuntuu kun äiti on mummo (ja isä usein vielä vanhempi)
Myös minun vanhempani olivat ikäihmisiä ja olen aivan samaa mieltä kuin "saretofon"; sitä kohtaloa ei toivo kenellekään lapselle.
Minun edesmennyt mutsini oli 45v kun minut sai, kyllä mua kouluiässä hävetti, kun luokkatoverit sano mutsia mun isoäidiksi.
Voi jeena, kun otti teini-iässä pattiin mutsin vanhanaikaisuus ja se suojelu, oli kauhean riidan takana kaikki uusi ja outo, kun mutsi oli niin taantumuksellinen.
Mutsi kuoli syöpään ollessani 18v ja faija vuoden päästä perään, onneksi mulla on isoveli vaikkakin paljon vanhempi.Omat lapset nyt ala-asteella.
Samaa mieltä, pieni vauva ja ite vaihdevuosissa, kyllä on jaksamista, ja mieskin vanha paappa, josta tuskin enää paljon apua, etenkin jos on aina vaimo kaikki hoitanu.
Onnee sitä tarvitaan ja rutkasti.
Onneksi olkoon sydämellisesti tulevasta pienokaisestasi! :) Minusta ei ole mitään pahaa siinä että haluat pitää lapsen. Päinvastoin se on epäitsekästä että pidät lapsen huolimatta suuremmasta "vammaisuusriskistä". Haluat antaa lapsellesi, pienelle ihmisen alulle elämän. Kun toisaalta, abortti on murha, vaikka toisaalta hyväksyisin että vanhemmalla iällä raskaaksi tuleva tekee abortin. Itse olen 22 vuotias ja hiljattain äidiksi tullut. Siinä että tekee lapsen nuorena/iäkkäänä on molemmissa hyvät ja huonot puolet. Nuorena ehkä jaksaa paremmin valvomiset yms, mutta ei ole elämänkokemusta eikä ole välttämättä elänyt tarpeeksi nuoruutta, toimeentulo epävarmaa yms. Iäkkäämmällä henkilöllä on taasen muut ongelmat raskaudessa, kuten erilaiset riskit kuten juuri lapsen vammaisuus ym. Oma jaksaminen on erilaista kuin nuorena... Mutta sinulla on elämänkokemusta yms. onnea vielä odottajalle =)
Oma äitini sai minut 40- vuotiaana. Itselläni ikää 21 ja äitilläni pian 61. Olin perheen kuopus. Esikoisen äitini sai 24-vuotiaana. Synnyin tosin keskosena eli painoin vain 600g ja olin 30cm pitkä. Oppimisvaikeuksia oli koulussa,mutta silti koulut olen päässyt kunnialla läpi samoin.. Lapsia ei,vielä ole vaikka mies on rinnalla. Ne saavat odottaa,vielä muutaman vuoden. Oma äitini on aina ruoat tehnyt minulle ja sisarukselleni. Ei olla käyty roskaaruokaa syömässä tai muuten jotain energiaajuomaa juoneet, eikä olla tupakoitu eikä juotu viinaa. Nykyään,kun asun yhdessä mieheni kanssa niin teen aina itse ruoat,kun töistä ja kaupasta tulen kotiin.
Toivon paljon onnea tulevalle lapsellesi ja onnellisia hetkiä yhteiselle taipaleelle!
En kyllä ymmärrä miksi ei voisi mennä lapsivesitutkimuksiin, ei niitä turhan takia tehdä.
Niitä tehdään, jotta voisi tehdä abortin. Jos ei aio tehdä aborttia ei ole mitään syytä mennä tutkimukseen.
Tälläkö aloitus oli vielä.
Menin kuitenkin lapsivesitutkimukseen rv. 18 ja tuloksen saimme rv. 23; syy oli se että mikäli vauvalla olisi ollut jokin sairaus, niin siihen olisi osattu valmistautua.
Nyt minä makaan naistenklinikalla, koska minulla on raskausajan diabetes sekä raskausmyrkytys, raskausviikkoja on tarkalleen 29 plus 3 päivää.
Muuten on mennyt hyvin, raskausmyrkytys alkoi viikolla 25 ja sitä tässä
seurataan ja ....pitäisi saada täyteen ainakin 30 viikolle.
Toki jos yllättävää tulee niin käynnistys alkaa vaikka huomenna.
Nyt on rv 29, 3 päivää.
Kotiin en pääse, vasta kaksinkappalein.
Eilisen painoarvion mukaan vauva on nyt 1600kg, ja ultrassa.
Meni niin tai näin lääkärit käynnistävät synnytyksen rv. 32, minun terveys ei kestä enempää raskautta kantaa.
Tässä sairaala vuoteelta minä tätä yössä yksin näpytän, lokkien kirkunoita en tule aivan heti unohtamaan.
Kiitän kommenteistanne.
Tsemppiä!
Toivottavasti voit / voitte hyvin!
Itse - vanha äiti- vasta olin siinä läheisessä sairaalassa lapseni kanssa kuuntelemassa niitä samoja lokkeja.
Koin tuhatkertaisesti sen, että parhainta mitä naisen elämässä on, on oma lapsi, vaikka se välillä tuntuukin vaativat käsittämättömän paljon. Sanokoot tuohon kuka mitä tahansa, näin se vaan on. On erinomaisen liikuttavaa, kun tietää, mitä merkitystä omalla elämällään on, kun näkee sen omassa lapsessaan. Suojella ja varjella parhaansa mukaan pientä.
Vain pahansuovat, katkerat voivat väittää toisin. Olisi hirvittävää elää sellaista elämää, onnni, ettei oma elämä ole tuollaista, vaikka toisinaan se tuskaista onkin. Heidät voi jättää omaan arvoonsa, kaikkihan ei voi pelastaa.
minun äiti sai terveen tytön samana vuonna kun täyssi 49 vuotta.
tottakai vammaisen lapsen saamisen riski kasvaa mutta ei se ikä aina kerro kaikkea. ikä on vain numero!!!!!
Onnea loppuodotukseen!
siis kun täytti 49vuotta *
Hei
olen 46 vuotias : yksi aikuinen 25 vuotias,
yksi 9 kk ja kolmas on haaveissa (hoidot on jo aloitettu)
politikot ovat"luvanneet" että eläkeikää pidennetään kun väestökin elää pitempään :)
elikkä ikä on vaan numero tässä yhteiskunnassa
olkoon se myös vanhemmuudessa :)
muuta eroa vanhemmuudessa en ole havainnut vs kun sain parikymppisenä esikoiseni kuin sen että en raskisi viedä pikkuista päiväkotiin :)