Ateisti kertaa

Haluan kerrata taas omat syyni tällä palstalla kirjoitteluuni.

Koska tämä on kaikille avoin palsta ja tarkoitus on ilmeisesti keskustella kirkon toiminnasta, arvoista, opista ja sen tapaisista asioista, olen minäkin täällä silloin tällöin kirjoittanut, vaikka itse olenkin ateisti.

Mielestäni hyvä kirjoitus on sellainen, jossa esitetään jokin ajatus, mielipide tai kysymys, ja jossa se myös perustellaan. Hyvässä kirjoituksessa ei ole haukkumasanoja eikä karkeaa kieltä, ja siinä voidaan myös pyrkiä ymmärtämään vastakkaista mielipidettä tai ainakin löytämään tapoja elää yhdessä vaikka erimielisiäkin joskus ollaan. Hyvä kirjoitus voi myös olla niin hauska, että sille on helppo nauraa ilman että ketään loukataan.

Minä kirjoitan tänne siksi, että kirkon ja uskonnon asemassa yhteiskunnassamme on tarkistamisen varaa.

1. MIelestäni on hyvä käydä keskustelua kirkon veronkantotavasta. Aatteelliset yhdistykset keräävät yleensä jäsenmaksunsa toisin - tavallisesti lähettävät laskun kerran vuodessa jäsenilleen. Tällöin tulee aina miettineeksi, haluaako jäsenyyttä jatkaa ja onko siihen halukas yhä laittamaan rahojaan. Kirkko taas vie muun verotuksen kainalossa oman jäsenmaksunsa, ja voipa olla niin, että joku pienipalkkainen ei vain tajua erota kirkosta, vaikka olisi kipeästi niiden satasien tarpeessa, jotka kirkollisvero häneltä vie.

2. Kirkko väittää, että uskosta osaton ihminen joutuu iankaikkiseen rangaistukseen, tulijärveen, jossa häntä piinataan ja kidutetaan hänen kuolemansa jälkeen ilman minkäänlaista poispääsyn mahdollisuutta. Tällainen kauhu ei tee kenellekään hyvää, ja kun h*lvettioppi saavuttaa nuoret ja pahimmillaan lapsetkin, mielenterveys on kovilla. Ehdottomasti tämä perusteeton kauhun kylväminen pitäisi lopettaa. Uskonnon opetus pitäisi kouluissakin vaihtaa neutraaliin, kaikille yhteiseen uskonto- tai katsomustietoon.

3. Kaikkein räikein kirkon epäkohta ja epäonnistuminen koskee vanhoillislestadiolaisten naisten ja lasten - ja usein myös miesten - asemaa pakkosynnyttämisen kurimuksessa. Joka luulee, että lapsia vain pyöräytellään maailmaan ja sitten ne siitä kasvavat ja leikkivät iloisesti keskenään, on väärässä: vanhemmuus on kovaa työtä, ja jos ehkäisy on h*lvettituomion uhalla kielletty, naiset joutuvat käsittämättömän koville. Sellaista ei enää nykyään olisi kenenkään pakko kärsiä; kirkko vain ei tee asialle mitään, vaikka sillä olisi kaikki keinot. Rippikoululuvat myönnetään kerta toisensa jälkeen lestadiolaisjärjestöille, vaikka aivan ilmeistä on, että siellä pakkosynnyttämistä opetetaan vielä tänäkin päivänä.

Tässä olivat siis minun tärkeimmät syyni kirjoittaa tällä palstalla. Olisi kiinnostavaa saada tähän jatkoksi muiden ajatuksia.