Kerron tarinani lyhyesti. Olen 28-vuotias ja nyt työttömänä kolmatta kertaa elämässäni. Vuodelta 2004 peräisin olevan lausunnon vuoksi minulla ei kuitenkaan ole oikeutta työttömyyskorvaukseen. Minulla ei myöskään ole mitään tuloja, eikä omaisuutta. Olosuhteiden pakosta joudun yhä asumaan eläkkeellä olevan pienitulosien isäni kanssa. Mielestäni tämä ei ole lainkaan normaalia. Olen jo vuosia toivonut omaa asuntoa ja omaa rauhaa. Tilannetta vaikeuttaa entisestään asunnossamme käynnissä oleva putkiremontti, jonka vuoksi joudun tällä hetkellä majoittautumaan isäni kanssa "eläkeläisyhteisössä". Kokonaisuudessaankin minua lapsena kohteleva isäni ei anna minun muuttaa takaisin asuntoomme, vaikka kestäisin kyllä putkiremontin, ottaisin sen "selviytymiskisana".
Jouduin jättämään ammattikorkeakouluopintoni kesken, kun saanut työharjoittelupaikkaa, eikä minua suostuttu paikan hankkimisessa auttamaan. yrtin palata kouluun, mutta koulun vihamielisestä suhtautumisesta johtuen tästä ei tullut mitään. Työvoimatoimisto tai sossu ei ole auttanut mitenkään. Tein myös valituksen sosiaaliohjaajasta, jonka kanssa jouduin asioimaan.
En tiedä, mitä teen elämälläni. Apua en saa mistään, eikä kukaan ole kiinnostunut asioistani. Minulla ei ole ystäviä, eikä oikein kontaktia ulkomaailmaan. Kai se on vaan parasta antaa vaan olla, tilannettanihan pidetään normaalina.
Ilman apua ikuisesti
25
471
Vastaukset
- nainen28
Kyllähän minulle on tullut jo aikaisemmilta työttömyysjaksoilta selväksi, miten työvoimatoimisto ja Kela toimivat, joten sinällään nyt kokemani ei tullut yllätyksenä. Silti minusta tuntui hyvin pahalta, kun sosiaaliohjaaja sanoi minulle päin naamaa "en voi auttaa" ja haukkui minua mm. päihde ja mielenterveysongelmaiseksi. Laiskaksi ja tyhmäksi minua on sen sijaan haukuttu jo niin montaa kertaa, että uskon niin tapahtuvan jokaiselle. Hän ei myöskään uskonut täydellistä tulottomuuttani. Olen hyvilläni siitä, että oikeasti valitin kyseisestä sosiaaliohjaajasta hänen pomolleen, vaikka siitä ei mitään hyötyä olisikaan. Kyllähän minä tiesin entuudestaan myös sen, millaisia amatöörejä näissä paikoissa työskentelee, mutta sentään ihan äskeisen kaltaista en ole aikaisemmin sentään joutunut kokemaan.
Elämä on siis vaikeaa. En voi ymmärtää sitä, että tässä yhteiskunnassa pidetään ihan normaalina sitä, että ihmisellä ei ole tuloja tai sitä ikäiseni joutuu elämään yhä vanhempiensa luona samallla tästä riippuvaisena kuin alaikäinen lapsi. En pyydä koskaan isältäni rahaa. Tietysti joudun syömään isäni ostamaa ruokaa, josta hän jaksaa valittaa. Kävelen pitkiä matkoja,mutta en usko, että kulkisin bussilla yhtään sen enempää, vaikka minulla olisikin bussirahaa. Hygieeniatuotteisiin ja halpoihin pakasteisiin, kuten kalapuikot kerään rahaa keräämällä pulloja. Sen verran pulloja on anakin tähän asti löytynyt, että olen saanut ostetuksi mieleiseni hygieenituotteet, eikä ole tarvinnut tyytyä halvimpiin.
Sekään ei mielestäni ole hyväksyttävää, että tämän pakon lisäksi ylioppilastutkinnon jälkeen melkein kaksi koulua käynyt täysi-ikäinen ihminen tulee tähän päälle kohdelluksi samalla tavoin kuin lapsi.
Tulevaisuudensuunnitelmia minulla ei ole. En voi sanoa, että tämä uusin työttömyyteni olisi vienyt itsetuntoni, koska jo aikaisemmat työttömyysjaksoni ovat tämän tehneet. Niin ja työnsaanti on minulle hyvin vaikeaa, koska en ole ollut koskaan palkkatyössä. Kuten olen yrittänyt tuoda ilmi, ei kokemani sinällään ollut minulle yllätys. En siltikään voi ymmärtää sitä, miksi kaltaiseni sinällään "normaalit", "työkykyiset", "hyvässä iässä olevat" halutaan tällä tavalla syrjäyttää. En pidä tilannettani normaalina, mutta esim. sossun mielestä se sitä on. Tällä kertaa syntini on näiden laitosten mielestä se, että en ilmoittautunut työttömäksi heti koulusta erottuani, vaan vasta 4 kuukautta sen jälkeen. Minä kun naiviuttani luulin, että olisin saanut elämäni järjestykseen. Työttömäksi ilmoittautuminen kun on henkisesti kova paikka.
En pidä itseäni vielä kovin vanhana, en ainakaan eläkeikäisenä (60 ihmisenä). Vaikka minun odotettavissa oleva elinikäni onkin huonoista geeneistäni johtuen lyhyt, koen loppuelämäni kaikessa epämääräisessä kestossaankin pitkäksi ajaksi. Olen sitä paitsi sitä mieltä, että noin 30 voden kuluttua ei enää edes ole mitään eläkettä. Pitkältä ajalta se tuntuu varsinkin nykyisessä elämäntilanteessani, minun kun ilmiselvästi oletetaan olevan ikuisesti työtön ja täysin tuloton. Kuitenkin jo tässä iässä toivon voivani elää omaa elämää täysin omillani. Yhteiskunta ei auta niitä,jotka apua tarvitsevat. Se tuskin on yllätys kenellekään.- pientä plusaa..
Tarveharkintaan on tulossa muutos ->
"Urpilainen ilmoitti myös, että sosiaaliturvaa ei leikata lainkaan eikä indeksikorotuksiin kosketa
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kertoi, että työmarkkinatuen tarvehankinta puolison osalta poistuu. Hän piti tätä merkittävänä köyhyyttä vähentävänä tekijänä, minkä lisäksi tarveharkinnan poisto parantaa työllisyyttä."
Lähde:
Taloussanomat
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2012/03/22/hallitus-kiristaa-tyon-verotusta/201225823/12?ref=tf1
- Sossupummi
Tuossa tilanteessa ei kauheasti ole vaihtoehtoja. Joko työn saanti (mikä voi olla erittäin hankalaa) tai sitten sairasloma/työkyvyttömyyseläke (mielenterveysongelmat). Uskosin että sinulla kuitenkin on masennusta mihin kannattaisi hakea apua. Työvoimatoimistosta ja sosiaalitoimistosta on turha hakea apua koska oikeasti niitä ei kiinnosta (vastaan tappeleminen on myös tehty hankalaksi).
- Masentunut tuloton
"En tiedä, mitä teen elämälläni. Apua en saa mistään, eikä kukaan ole kiinnostunut asioistani. Minulla ei ole ystäviä, eikä oikein kontaktia ulkomaailmaan. Kai se on vaan parasta antaa vaan olla, tilannettanihan pidetään normaalina. "
Valitettavasti tämä on aika yleinen suhtautumistapa Suomessa ja muuallakin. Vastuu kaikesta on ulkoistettu viranomaisille. Paremmassa asemassa olevat ihmiset pesevät itsetuntonsa puhtaaksi sillä, että onhan viranomaiset, jotka hoitavat hädässä olevien asiaa. Nämä viranomaisjärjestelmät eivät vain aina toimi kovin hyvin ja palveluhaluttomuus on viranomaisilla yleistä. Lisäksi viranomaiset vaikka ovat koulutettuja asiaan saattavat omata uskomattomia ennakkoluuloja köyhiä tai heikkoon asemaan joutuneita vastaan.
Tulottomuus on myös yleistynyt Suomessa ja vähän aikaa sitten uutisoitiin, että Suomessa on yli 33 500 nuorta, joista kukaan ei tiedä missä he ovat, koska he eivät ole töissä, työttömiä tai edes sosiaalitukipalveluiden piirissä. Eli he elävät kokonaan järjestelmän ulkopuolella eivät nosta mitään tukia eivätkä omaa työtuloja.
Myös kokonaan tulottomien ihmisten määrä on kasvanut 60 000 syynä huonosti toimivat sosiaalipalvelut, jotka ovat monimutkainen tilkkutäkki. Lisäksi yhteiskunnan koventunut ilmapiiri vähäosaisia vastaan ja erilaiset vastikkeellisuuden lisääminen on tiputtanut yhä kasvavan joukon kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Ennen 90-luvun lama leikkauksia Suomessa oli vain 20 000 kokonaan tulotonta ihmistä.- Masentunut Tuloton
Joku on tästä vastuun ulkoistamisesta kirjoittanut:
http://pasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78262-vastuun-ulkoistaminen-yhteiskunnalle-on-tuhonnut-lahimmaisenrakkauden-repost
- Muutto edessä
Käsittämättömän ikäviä tarinoita. Mitä tekemistä tällaisessa on enää elämisen kanssa? Elämästä tulisi nauttia ja yhteiskunnan ei tarvitse siihen tietysti tarjota mahdollisuuksia, mutta ei tulisi sitä estääkään kuten nyt näyttää tapahtuvan! Asioihin puututaan rajusti, mutta monesti sanat eivät ole tekoja ja usein teotkin ovat täysin vääränlaisia eivätkä johda parempaan. Niinistönkin puheet ovat lähinnä mainoksia omaa uraa varten.Todellinen auttaja tapaa näitä ihmisiä, keskustelee heidän kanssaan ja auttaa näkyvästi. Osin on myös huonon johtajan merkki, että antaa ikävemmät hommat toisten hoidettavaksi. Asiantuntijuus on eri asia, mutta jos on henkilö, joka pystyy vaikuttamaan asioihin, on myös asiantuntija.
En voi ymmärtää enää miksi puhumme Suomesta hyvinvointiyhteiskuntana? Onko se niin, että kun sen statuksen on saanut niin sitä ei sitten enää voi ottaa pois, vaikka maassa vallitsisi diktatuuri? - 17+9
Varaa aika mielenterveystoimistosta vaikka on jonoa, niin jossain vaiheessa varmasti saat ajan. Mistä alasta pidät? Ihmettelen, miksi et pääse työharjoitteluun? Luulisi, että ainakin siivousalalle pääsisi "ilmaiseksi" harjoittelijaksi. Saisit harjoittelun ajalta ainakin työmarkkinatukea. Mikä lausunto sinulla on työvoimatoimistosta? Kyllä sinun toimeentulotukea pitäisi ainakin saada.
- Masentunut Tuloton
Toimeentulotukea ei saa jos asuu samassa taloudessa vanhempiensa kanssa. Eikä myöskään jos jokun samassa taloudessa asuvan tulot ovat yli tietyn rajan kun hakee toimeentulotukea Sossu syynää kaikkien samassa osoitteessa asuvien tulot.
Mielenterveys hoito tässä maassa on aika pitkälle sitä, että saa lääkereseptin ja onnen toivotuksen selvitä itse miten parhaaksi näkee. Sori vain, mutta tämä on totuus. Voi siitä apua olla, mutta kyllä moni jää tuossa heitteille jos ei jaksa pitää puoliaan ja kukapa masentuneena jaksaa. - sossupaholainen
Masentunut Tuloton kirjoitti:
Toimeentulotukea ei saa jos asuu samassa taloudessa vanhempiensa kanssa. Eikä myöskään jos jokun samassa taloudessa asuvan tulot ovat yli tietyn rajan kun hakee toimeentulotukea Sossu syynää kaikkien samassa osoitteessa asuvien tulot.
Mielenterveys hoito tässä maassa on aika pitkälle sitä, että saa lääkereseptin ja onnen toivotuksen selvitä itse miten parhaaksi näkee. Sori vain, mutta tämä on totuus. Voi siitä apua olla, mutta kyllä moni jää tuossa heitteille jos ei jaksa pitää puoliaan ja kukapa masentuneena jaksaa.Täysikäinen vanhempien luona asuva on oikeutettu toimeentulotukeen, vanhempien tuloista riippumatta.
- tosiasiassa
Sinä saat toimeentulotukea sosiaalitoimistosta.
Olet eri perhettä kuin isäsi, sillä 18v täyttänyt lapsi katsotaan eri taloudeksi, kuin vanhempansa. - yks kaks kolme
Kyllä oli ikävä/surullinen tarina lukea :( työkkärit ja sossut on kyllä aivan peestä. muka tietävät kaikesta kaiken ja juoksuttavat paikasta toiseen.
voimia ja jaksamista! toivottavasti saat jostain jotain rahaa/tukia että pystyt ostoksilla käydä.- sossupaholainen
No täällä yksi peestä oleva sossu kehottaa ap:ta hakemaan ensimmäiseksi toimeentulotukea, koska sitä täysi-ikäinen saa ilman että vanhempien tulot huomioidaan, vaikka näiden luona asuukin.
- apua on ympärillä
Oletko jo työvoiman palvelukeskuksen asiakas? Sieltä löytyy palveluita mielenterveyspotilaille sekä pääsy kuntouttavaan työtoimintaan mm. vajaakuntoisten työpajatoimintaan, missä omaa elämänhallintaa sekä työelämäkelpoisuutta pystyy kohentamaan. Turha jäädä rypemään itsesääliin, kun auttavia käsiä on joka puolella - on itsestä kiinni, jaksaako hakea niihin!
- nainen28
Kuten jo tuossa aloituksessa kerroin, ei minulla ole mielenterveysongelmia. Joskus epäilin tuollaista itsekin, mutta sitten luin ihan luotettavista läheistä sekä ilmaisesti kaikki "mielenterveysongelmiksi" ymmärrettävät diagnoosit sisältävästä kirjasta, että minun "oireeni" eivät ole ymmärrettävissä tuollaiseksi diagnoosiksi. Se, mitä joku voisi kohdallani pitää mahdollisena masennuksena ei sekään ole perussairaus, vaan "vaikean elämäntilanteen" tai "traumaattisen kokemuksen aiheuttama". Toisaalta joskus sanoin kyllä, että "jälkikäteen ajateltuna kärsin ensimmäisen työttömyysjaksoni aikana masennuksesta tai jostakin siihen viittaavasta". Joskus takavuosina yritin kyllä vedota tukihakemuksissani ja valituksissa masennukseen, mutta turhaan. Joka tapauksessa sekä, mitä tällä hetkellä tunnen on ennen kaikkea suuri pettymys ja ärsyyntyminen, vaikka etukäteen tiesinkin, millainen yhteiskunta on. Suurinta järkytys oli kohdallani tietysti silloin ensimmälle kerralla, kun en vielä tiennyt näistä asioista mitään, eikä kukaan vaivautunut kertomaankaan.
En myöskään ole mitenkään vajaakuntoinen. Elämänhallintani puute perustuu tulottomuuteeni. Useista yrityksistäni huolimatta en ole jostain syystä ole koskaan onnistunut mitään työtä saamaan. Lisäksi on aivan turha syyttää täysin tulotonta ihmistä elämänhallinnan puutteesta. Jos on riittävästi omaisuutta pystyy kyllä ilman tuloja elämään, mutta kun minulla ei ole mitään omaisuuttakaan.
Apua on sitä paitsi hyvin vaikea saada. Kaikkia tai oikeammin ketään ei haluta auttaa, vain nöyryyttää jne. Lisäksi ihmisiä kohdellaan näissä asioissa täysin eri tavalla "auttajasta", paikasta ja "autettavan" pärstäkertoimesta riippuen. Noita sossun, Kelan ja työvoimatoimiston työntekijöitä kiinnostaa todellisuudessa vain oman palkkansa saaminen. Varmasti saavat myös sitä enemmän provinssioita, mitä enemmän kielteisiä tukipäätöksiä tai karensseja lätkäisevät. - Y-Sukupolvi
nainen28 kirjoitti:
Kuten jo tuossa aloituksessa kerroin, ei minulla ole mielenterveysongelmia. Joskus epäilin tuollaista itsekin, mutta sitten luin ihan luotettavista läheistä sekä ilmaisesti kaikki "mielenterveysongelmiksi" ymmärrettävät diagnoosit sisältävästä kirjasta, että minun "oireeni" eivät ole ymmärrettävissä tuollaiseksi diagnoosiksi. Se, mitä joku voisi kohdallani pitää mahdollisena masennuksena ei sekään ole perussairaus, vaan "vaikean elämäntilanteen" tai "traumaattisen kokemuksen aiheuttama". Toisaalta joskus sanoin kyllä, että "jälkikäteen ajateltuna kärsin ensimmäisen työttömyysjaksoni aikana masennuksesta tai jostakin siihen viittaavasta". Joskus takavuosina yritin kyllä vedota tukihakemuksissani ja valituksissa masennukseen, mutta turhaan. Joka tapauksessa sekä, mitä tällä hetkellä tunnen on ennen kaikkea suuri pettymys ja ärsyyntyminen, vaikka etukäteen tiesinkin, millainen yhteiskunta on. Suurinta järkytys oli kohdallani tietysti silloin ensimmälle kerralla, kun en vielä tiennyt näistä asioista mitään, eikä kukaan vaivautunut kertomaankaan.
En myöskään ole mitenkään vajaakuntoinen. Elämänhallintani puute perustuu tulottomuuteeni. Useista yrityksistäni huolimatta en ole jostain syystä ole koskaan onnistunut mitään työtä saamaan. Lisäksi on aivan turha syyttää täysin tulotonta ihmistä elämänhallinnan puutteesta. Jos on riittävästi omaisuutta pystyy kyllä ilman tuloja elämään, mutta kun minulla ei ole mitään omaisuuttakaan.
Apua on sitä paitsi hyvin vaikea saada. Kaikkia tai oikeammin ketään ei haluta auttaa, vain nöyryyttää jne. Lisäksi ihmisiä kohdellaan näissä asioissa täysin eri tavalla "auttajasta", paikasta ja "autettavan" pärstäkertoimesta riippuen. Noita sossun, Kelan ja työvoimatoimiston työntekijöitä kiinnostaa todellisuudessa vain oman palkkansa saaminen. Varmasti saavat myös sitä enemmän provinssioita, mitä enemmän kielteisiä tukipäätöksiä tai karensseja lätkäisevät."Apua on sitä paitsi hyvin vaikea saada. Kaikkia tai oikeammin ketään ei haluta auttaa, vain nöyryyttää jne."
Oikeassa olet, mutta yritäpä selittää asiaa jollekin joka ei ikinä ole kokenut samaa. Sepä vasta auttamista on kun työtön pakotetaan KELASSA kirjoittamaan kymmeniä kertoja lappuihin työtön, työtön, työtön saadakseen toimeentulonsa ja saadakseen ruokaa, jota ilman hän kuolee. Ei se oikeasti ole mitään auttamista. Sen verran olen psykologiaa lukenut, että ymmärrän miten tuollainen vaikuttaa itsetuntoon ja tiedän, että sen tarkoitus on nujertaa työttömän itsetunto, jotta hän ei alkaisi vaatia parempaa elämää.
Miksi työssä olevia ei pakoteta kirjoittamaan parikymmentä kertaa lapulle, joka kuukausi vaikkapa kiusaaja, kiusaaja, kiusaaja saadakseen palkkansa ja jos ei kirjoita ei saa mitään? Saisivat edes kerran elämässään kokea samaa kuin millä työttömiä "autetaan".
"En myöskään ole mitenkään vajaakuntoinen. Elämänhallintani puute perustuu tulottomuuteeni. "
Tulottomuus on mieletön ongelma jos omaisuutta ei enää ole eikä sitä voi käsittää kukaan sellainen joka ei ole kokenut samaa. Jos rahaa ei ole pienetkin ongelmat, joita tavallinen ihminen ei edes mieti ikinä saattavat muuttua ongelmaksi joka pysäyttää koko elämän.
Itsekin istun kotona kaikki päivät, koska kaupungissa ei oikein voi tehdä mitään ilman rahaa, mutta sitä ilmeisesti halutaankin, koska tämä tälläinen auttaa köyhää. Elämme markkinataloudessa, jossa lähes kaikelle on määritelty hinta ja kaikki on kaupan. Jos sinulla ei ole rahaa sinulta voidaan kieltää kaikki, jopa sosiaalinen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa.
"Apua on sitä paitsi hyvin vaikea saada. Kaikkia tai oikeammin ketään ei haluta auttaa, vain nöyryyttää jne. Lisäksi ihmisiä kohdellaan näissä asioissa täysin eri tavalla "auttajasta", paikasta ja "autettavan" pärstäkertoimesta riippuen."
Totta tämäkin itse en esim. saa juuri mitään apua julkisesta terveydenhoidosta, koska olen työtön ja omalääkärini omaa tietyn asenteen työttömiä kohtaan. Omalääkärini ei edes osaa kirjoittaa sellaisia lääkärintodistuksia, jotka kelpaisivat KELAAN joten ne ovat ihan turhia. Eikä ole varaa mennä yksityiselle kyselemään muiden lääkäreiden mielipiteitä.
Myös itsetuntoni on erilaisilla "nöyryyttämis" keinoilla lytätty niin alas, että olen luovuttanut en oikein enää jaksa edes vaatia parempaa ja niin pienellä tässä joutuu tulemaan toimeen, että on melkein valmis käymään torilta keräämässä maahan pudonneet perunatkin kun kauppiaat poistuvat. - Tsemppiä!
Y-Sukupolvi kirjoitti:
"Apua on sitä paitsi hyvin vaikea saada. Kaikkia tai oikeammin ketään ei haluta auttaa, vain nöyryyttää jne."
Oikeassa olet, mutta yritäpä selittää asiaa jollekin joka ei ikinä ole kokenut samaa. Sepä vasta auttamista on kun työtön pakotetaan KELASSA kirjoittamaan kymmeniä kertoja lappuihin työtön, työtön, työtön saadakseen toimeentulonsa ja saadakseen ruokaa, jota ilman hän kuolee. Ei se oikeasti ole mitään auttamista. Sen verran olen psykologiaa lukenut, että ymmärrän miten tuollainen vaikuttaa itsetuntoon ja tiedän, että sen tarkoitus on nujertaa työttömän itsetunto, jotta hän ei alkaisi vaatia parempaa elämää.
Miksi työssä olevia ei pakoteta kirjoittamaan parikymmentä kertaa lapulle, joka kuukausi vaikkapa kiusaaja, kiusaaja, kiusaaja saadakseen palkkansa ja jos ei kirjoita ei saa mitään? Saisivat edes kerran elämässään kokea samaa kuin millä työttömiä "autetaan".
"En myöskään ole mitenkään vajaakuntoinen. Elämänhallintani puute perustuu tulottomuuteeni. "
Tulottomuus on mieletön ongelma jos omaisuutta ei enää ole eikä sitä voi käsittää kukaan sellainen joka ei ole kokenut samaa. Jos rahaa ei ole pienetkin ongelmat, joita tavallinen ihminen ei edes mieti ikinä saattavat muuttua ongelmaksi joka pysäyttää koko elämän.
Itsekin istun kotona kaikki päivät, koska kaupungissa ei oikein voi tehdä mitään ilman rahaa, mutta sitä ilmeisesti halutaankin, koska tämä tälläinen auttaa köyhää. Elämme markkinataloudessa, jossa lähes kaikelle on määritelty hinta ja kaikki on kaupan. Jos sinulla ei ole rahaa sinulta voidaan kieltää kaikki, jopa sosiaalinen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa.
"Apua on sitä paitsi hyvin vaikea saada. Kaikkia tai oikeammin ketään ei haluta auttaa, vain nöyryyttää jne. Lisäksi ihmisiä kohdellaan näissä asioissa täysin eri tavalla "auttajasta", paikasta ja "autettavan" pärstäkertoimesta riippuen."
Totta tämäkin itse en esim. saa juuri mitään apua julkisesta terveydenhoidosta, koska olen työtön ja omalääkärini omaa tietyn asenteen työttömiä kohtaan. Omalääkärini ei edes osaa kirjoittaa sellaisia lääkärintodistuksia, jotka kelpaisivat KELAAN joten ne ovat ihan turhia. Eikä ole varaa mennä yksityiselle kyselemään muiden lääkäreiden mielipiteitä.
Myös itsetuntoni on erilaisilla "nöyryyttämis" keinoilla lytätty niin alas, että olen luovuttanut en oikein enää jaksa edes vaatia parempaa ja niin pienellä tässä joutuu tulemaan toimeen, että on melkein valmis käymään torilta keräämässä maahan pudonneet perunatkin kun kauppiaat poistuvat.Ei varmaan helpota, mutta tiedoksesi, että eivät ne yksityisen puolen lääkäritkään osaa aina kirjoittaa sellaisia lääkärintodistuksia, että ne kelpaisivat Kelalle :(
- Tsemppiä!
nainen28 kirjoitti:
Kuten jo tuossa aloituksessa kerroin, ei minulla ole mielenterveysongelmia. Joskus epäilin tuollaista itsekin, mutta sitten luin ihan luotettavista läheistä sekä ilmaisesti kaikki "mielenterveysongelmiksi" ymmärrettävät diagnoosit sisältävästä kirjasta, että minun "oireeni" eivät ole ymmärrettävissä tuollaiseksi diagnoosiksi. Se, mitä joku voisi kohdallani pitää mahdollisena masennuksena ei sekään ole perussairaus, vaan "vaikean elämäntilanteen" tai "traumaattisen kokemuksen aiheuttama". Toisaalta joskus sanoin kyllä, että "jälkikäteen ajateltuna kärsin ensimmäisen työttömyysjaksoni aikana masennuksesta tai jostakin siihen viittaavasta". Joskus takavuosina yritin kyllä vedota tukihakemuksissani ja valituksissa masennukseen, mutta turhaan. Joka tapauksessa sekä, mitä tällä hetkellä tunnen on ennen kaikkea suuri pettymys ja ärsyyntyminen, vaikka etukäteen tiesinkin, millainen yhteiskunta on. Suurinta järkytys oli kohdallani tietysti silloin ensimmälle kerralla, kun en vielä tiennyt näistä asioista mitään, eikä kukaan vaivautunut kertomaankaan.
En myöskään ole mitenkään vajaakuntoinen. Elämänhallintani puute perustuu tulottomuuteeni. Useista yrityksistäni huolimatta en ole jostain syystä ole koskaan onnistunut mitään työtä saamaan. Lisäksi on aivan turha syyttää täysin tulotonta ihmistä elämänhallinnan puutteesta. Jos on riittävästi omaisuutta pystyy kyllä ilman tuloja elämään, mutta kun minulla ei ole mitään omaisuuttakaan.
Apua on sitä paitsi hyvin vaikea saada. Kaikkia tai oikeammin ketään ei haluta auttaa, vain nöyryyttää jne. Lisäksi ihmisiä kohdellaan näissä asioissa täysin eri tavalla "auttajasta", paikasta ja "autettavan" pärstäkertoimesta riippuen. Noita sossun, Kelan ja työvoimatoimiston työntekijöitä kiinnostaa todellisuudessa vain oman palkkansa saaminen. Varmasti saavat myös sitä enemmän provinssioita, mitä enemmän kielteisiä tukipäätöksiä tai karensseja lätkäisevät.Oletko koskaan käynyt työkkärin ammatinvalinnapsykologin puheilla. Hänen kanssaan voisit pohtia tulevaisuuttasi omassa tahdissasi.
- mies työtön
nainen28 kirjoitti:
Kuten jo tuossa aloituksessa kerroin, ei minulla ole mielenterveysongelmia. Joskus epäilin tuollaista itsekin, mutta sitten luin ihan luotettavista läheistä sekä ilmaisesti kaikki "mielenterveysongelmiksi" ymmärrettävät diagnoosit sisältävästä kirjasta, että minun "oireeni" eivät ole ymmärrettävissä tuollaiseksi diagnoosiksi. Se, mitä joku voisi kohdallani pitää mahdollisena masennuksena ei sekään ole perussairaus, vaan "vaikean elämäntilanteen" tai "traumaattisen kokemuksen aiheuttama". Toisaalta joskus sanoin kyllä, että "jälkikäteen ajateltuna kärsin ensimmäisen työttömyysjaksoni aikana masennuksesta tai jostakin siihen viittaavasta". Joskus takavuosina yritin kyllä vedota tukihakemuksissani ja valituksissa masennukseen, mutta turhaan. Joka tapauksessa sekä, mitä tällä hetkellä tunnen on ennen kaikkea suuri pettymys ja ärsyyntyminen, vaikka etukäteen tiesinkin, millainen yhteiskunta on. Suurinta järkytys oli kohdallani tietysti silloin ensimmälle kerralla, kun en vielä tiennyt näistä asioista mitään, eikä kukaan vaivautunut kertomaankaan.
En myöskään ole mitenkään vajaakuntoinen. Elämänhallintani puute perustuu tulottomuuteeni. Useista yrityksistäni huolimatta en ole jostain syystä ole koskaan onnistunut mitään työtä saamaan. Lisäksi on aivan turha syyttää täysin tulotonta ihmistä elämänhallinnan puutteesta. Jos on riittävästi omaisuutta pystyy kyllä ilman tuloja elämään, mutta kun minulla ei ole mitään omaisuuttakaan.
Apua on sitä paitsi hyvin vaikea saada. Kaikkia tai oikeammin ketään ei haluta auttaa, vain nöyryyttää jne. Lisäksi ihmisiä kohdellaan näissä asioissa täysin eri tavalla "auttajasta", paikasta ja "autettavan" pärstäkertoimesta riippuen. Noita sossun, Kelan ja työvoimatoimiston työntekijöitä kiinnostaa todellisuudessa vain oman palkkansa saaminen. Varmasti saavat myös sitä enemmän provinssioita, mitä enemmän kielteisiä tukipäätöksiä tai karensseja lätkäisevät.Mä tein niin et mä hakkasin yhen sosku tädin ku se vaan vittuili. Sen jälkeen on apua tullut aina ja rahaa tulee tilille säännöllisesti. En kehota ketään hakkaamaan mut epätoivoissaan sitä tekee hulluja asioita ja sosku täditkin kuuntelee paremmin. Sana ei mene muuten perille.
- Sossupummi
Tarvii kuitenkin muistaa että eri ihmiset saa erillaista kohtelua. Avun saanti voi olla joskus vaikeaa.
- pepeäeijajppitåtriwr
Miten niin sulle on jo vuosia sitten määrätty että et voi saada työttömyykorvausta? Oletko lukenut sen päätöksen oikein? Alle 25-vuotiasta koskee eri säännöt, kuin yli 25-vuotiasta.
Minusta on leväperäistä toimintaa sulta, ettet ole mennyt työkkäriin ilmottautumaan ja hoitanut itsellesi asianmukaista työttömyyskorvausta. Jos sulle on jopa määrätty ns. rangaistustyössäoloehto, niin sulla on kyllä ollut vuosikausia aikaa hoitaa se pois päältä.
Mitä tarkoittaa "koulun vihamielinen suhtautuminen" niin ettei voi mennä omaan opiskelupaikkaansa opiskelemaan? Miten vihamielisellä suhtautumisella voi estää opiskelun? Mitä se pitää sisällään? Kuka sulle on sanonut että niillä on vihamielinen asennoitumienen ja siksi ei voi opiskella?
En oikein usko, että tuommoinen päätös voi olla laillinen, tai sitten sä jätät kertomatta todella paljon todellisia asioita.
Sun pitää mennä kiiremmän kautta ilmottautumaan työkkäriin asiakkaaksi ja sieltä heti palvelukeskuksen puolelle, kun on noita ongelmia. Työkkärin työelämänvalmennuksessa saa aina korvauksia ja lisäksi ylläpitokorvaus rahaa.
Sossusta tosiaankin saa toimeentulotukea, toisin kuin sä väität että sen sä voisit jo uskoa.
Kyllä sun pitää alkaa toimimaan eikä voivotella mitään tekemättömänä. - Jeesus on herramme
Ensiksi onnittelut, siitä että olet vahva siltikin vaikka systeemi on YRITTÄNYT sinua lannistaa. Tätä arvostan suuresti.
Tähän tämä on mennyt. Kaikki perustuu siihen, että köyhä luopuu oikeuksistaan ja tekee ilmaiseksi töitä. Se tässä on hallituksen pääpointti ja kansalle valehdellaan.
Herää vaan kysymys, että kenellä on tällainen motiivi tehdä näin ja miksi?
No tuleeko mieleen mitään?
Vastauksen löydätte raamatusta. Kun alistut, niin sinä nöyrryt pirun tahtoon.
Älä anna periksi, kerää vaikka pulloja tai tee hyväntekeväisyyttä, joka perustuu Jumalan työlle, älä palvele TE keskuksia, ym orjapajoja. Ne halúaa vain viedä oikeutesi ja nöyrryttää sinua enemmän. Ne ei kuntouta ketään, sillä ei ole mitään tekemistä kuntouttamisen kanssa, vaan se että sinä teet orjapalkalla töitä ja firmat hyötyy susta. Kuntouttaminen on suomeksi orjuuttaminen.
Ja tuosta puolison tarvehankinnan poistosta, joku mainitsi että 2013 poistuu.
Eikös Arhinmäki siitä jo hölissyt 2008, mut mitään ei tapahdu. Ei se koskaan tule poistumaan. Tämä systeemi kun perustuu valheelle.
Blessed are the poor in spirit, for theirs is the kingdom of heaven. Blessed are those who mourn, for they will be comforted. Blessed are the meek, for they will inherit the earth.
Blessed are those who hunger and thirst for righteousness, for they will be filled.
Blessed are the merciful, for they will be shown mercy. Blessed are the pure in heart, for they will see God. Blessed are the peacemakers, for they will be called sons of God. Blessed are those who are persecuted because of righteousness, for theirs is the kingdom of heaven.(Matthew 5:3-10)- Systeemin orjako
""Tuossa tilanteessa ei kauheasti ole vaihtoehtoja. Joko työn saanti (mikä voi olla erittäin hankalaa) tai sitten sairasloma/työkyvyttömyyseläke (mielenterveysongelmat). Uskosin että sinulla kuitenkin on masennusta mihin kannattaisi hakea apua. Työvoimatoimistosta ja sosiaalitoimistosta on turha hakea apua koska oikeasti niitä ei kiinnosta (vastaan tappeleminen on myös tehty hankalaksi). ""
Paras keino olisi esittäytyä kahjona, eli hermot menee joka tilanteessa ja mitkään lääkkeet ei auta (älä syö, mutta osta) sutta tulee AINA töissä, ja työt menee hitaasti.
Näillä irtoo vähintäänkin vuoden osa-aikaeläke, ja taas sama show päälle jotta irtoo enemmän, mutta en usko että Jumala haluaa meidän näin toimivan systeemiä vastaan tappelemalla, vaan jättäytymään sen ulkopuolelle tekemällä hyvää muille.
- apuakyllälöytyy
Hei,
Kannattaa hakeutua työvoimapalvelukeskuksen asiakkaaksi. Voit keskustella asiasta työvoimaneuvojan tai ammatinvalintapsykologin kanssa, jonka kanssa sinun kannattaakin keskustella tulevaisuuden suunnitelmista ja millä tavalla opinnot edistyvät. Työvoimapalvelukeskukseen voi myös useissa kaupungeissa olla itsekin yhteydessä. Palvelu on moniammatillista yhteistyötä-työkkäri-sossu-kunt.psykologi/amm.val.psykologi-terv.hoitaja-lääkäri jne.
Myös kirkon piiristä voi saada tukea, elintarvikkeita ja opastusta.
Kannattaa myös selvitellä, olisiko mahdollisuus omaisen hoitotukeen (vai mikä nimi se nykyään on ).
Kyllä elämä kohdallasi vielä hymyilee, jaksamisia! - Tälleeeen
Niin kannattaa, mutta siinä on yksi huono homma. Ne yrittää laittaa ilmaistöihin.
Parempi vaihtoehto olisi vaikka hakea siivousalan töitä. Teet 1,5h päivä (ma-la( niin siitä saa jo bruttona noin 300 euroa. Voittaa aina orjatyöpajat missä vasta masentuukin. Laskin että siellä tuntipalkka on noin 2,25 euroa/h saat työttömyysturvan vielä, MUTTA siinä on se että sinä olet täysin ORJA ja odotas vaan kun vaaditaan tekemään yhä pitempiä sopimuksia ja kovemmalla työtahdilla. Siihen ne tähtää ja kohta lyödään tulostavoitteita rikki. Suosittelen siivoustyötä ja raamatun lukemista, koska Jumalaan meidän tulee turvautua pahimpina aikoina. Voimia sulle. - Seurakunnasta apu
Paras henkinen apu löytyy oikeasta seurakunnasta, siellä ne ihmiset oikeasti välittää susta ja rukoilee sun puolesta. Ei mitkään psykologit, jotka ei muutakuin kirjota sulle reseptejä ja lihottaa lompsaansa
ja sanoo että voi voi kun on nyt näin että onnea taas oravanpyörään eli ts. valheen maailmaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomen Yrittäjät täräyttää: Sunnuntain tuplapalkka pois lomat lyhyemmiksi ja arkipyhät palkattomiksi
Edunvalvontajärjestö Suomen Yrittäjät esittää muun muassa sunnuntain tuplapalkan lakisääteisyyden poistamista ja arkipyh2352028- 841228
- 891044
Jani Wickholm on kuollut
Tämä oli Janilta hieno laulu. https://youtu.be/72wWxqWon7k?is=5HKdV-H8yY466YXm1141041J-mies, miten voit olla niin varma siitä
että minä olen juuri se nainen, kenen ajattelet ja haluat minun olevan, se kenelle avaat ajatuksiasi ja tunnustat syvimp87847- 123840
Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa98794- 119764
Alan pikkuhiljaa olemaan sinut
sen asian kanssa, että en tule enää löytämään ketään. Mikä tilanne sinulla on ja miten olet koittanut ratkaista tilante124706- 23701