töihin paluu 3vuoden jälkeen mitä sanon työnantajalle--

Sano vaikka, että olet opiskellut tuon ajan, mutta keskeytit opinnot, koska ala ei tuntunut omalta. Olet voinut opiskella useammassakin oppilaitoksessa noin pitkällä ajalla. Vaihtoehtoisesti voit sanoa hoitaneesi vakavasti sairasta sukulaistasi omaishoitajana tämän ajan. Tällaisessa tilanteessa totuuden kertominen on todellakin melko huono vaihtoehto.

Valitettavasti tässä tilanteessa neuvoni on, että älä kerro totuutta äläkä mainitse mitään sairastumisestasi. Mikäli sanot, että olet ollut 3 v sairaslomalla (syystä tai toisesta), jää paikka 99,99% varmasti saamatta. Valitettavasti työnhaku on nykyään raakaa peliä ja sairauslomat kalliita työnantajalle. Mikäli jo työnhakuprosessissa käy ilmi, että olet toipumassa sairaudesta/mahdollisesti suuremmassa riskissä sairastua uudelleen, jäät haussa rannalle. Ja mainitsemasi "voihan nuorellekin tulla syöpä" ei kyllä helpota asiaa ollenkaan mielestäni. Kuka ihme palkkaisi syöpäpotiaan nykypäivänä tietentahtoen - ihan hirmuinen riski/mahdollinen ylimääräinen menoerä työnantajalle, vaikka se niin karulle kuulostaakin.

Itse yrittäisin vastata kysymykseen 3v tauosta mahdollisimman ympäripyöreästi (etsit omaa alaa tms) tai jos haastattelija ei asiaa nosta esille, en mainitsisi tätä taukoa itse mitenkään.

En minäkään ole masennuksesta sanonut, mutta syövästä kyllä olen. Tosin syöpä on melko hyväksyttävä syy masentuakin joten jos olisi aivan pakko kertoa niin kertoisin kyllä sitten senkin. Ja pikaisesti laskettuna kuusi ihmettä on tähän mennessä palkannut syöpäpotilaan, tosin suurin osa määräaikaisia sopimuksia mutta se on ollut ihan käytäntö muutenkin ja toistaiseksi voimassaolevia sopimuksia on loppunut mm. konkursseihin joten en pidä sairautta pääsyyllisenä siihen että se eläkevirka on ollut hakusessa. Niin se on monella muullakin nykyään, syöpä tai ei. Koneet ovat melko varattuja eikä niitä kontrollikuvauksia ei siirrellä jokaisen vapaapäivien mukaan joten jollain syyllähän sinnekin on päästävä. Jos tykkää että on tyylikästä heittää syöpäkortti vasta siinä vaiheessa kun vapaata ei muuten irtoa niin käyhän se toki niinkin, eipä vaan voi välejä kovin luottamuksellisiksi kehua varmaan jatkossakaan puolin jos toisinkaan tosin....

Mutta tämä nyt oli sikäli sivuseikka. Masennusta pidetään vähän sellaisena pilipalijuttuna niiden keskuudessa joilla ei ole kokemusta, joten aika varovainen saa olla kenelle siitä sanoo. Valitettavasti en osaa siis neuvoa. Itselläni taisi mennä myöskin se pari-kolme vuotta mutta joitain pätkiä tuli välillä tehtyä joten tyhjät kohdat sain selitettyä lamalla ja työnsaannin vaikeudella. Kolme vuotta pelkkää tyhjää on kieltämättä aika radikaalia....

No toteat että ainahan jonkun täytyy olla työttömänäkin. Näinhän se oikeasti on

kolme vuotta työttömänä? siinä taas yksi loinen joka yrittää olla niin mallikelpoista... kolme vuotta masentuneena kuulostaa niin tekosyyltä, taisit vain hamppua poltella, masennus on itsestä kiinni. itseään niskasta kiinni ja hommiin, ei se mikään sairaus ole

Itse sanoin, että työttömyys oli oma valinta, ja aikaa tehdä omia juttuja. Työnantajan mielestä oli rohkea ja hieno veto. Pysähtyä katsomaan, ja miettimään, mitä mahdollisuuksia elämällä on tarjota. Ja itseasiassa yksi syy kuulemma, että paikan sain. Kertoi, että on kanttia tehdä päätöksiä ja uskaltaa ottaa riskejä, ja on suora sanoissaan ;) Ei sinunkaan tarvitse sen kummemmin sitä selitellä, oletko ollut sairas, masentunut vai muuten vaan työtön. Tsemppiä työnhakuun, toivottavasti onnistut!

Sano et oot ollu lusimassa. Kerro kuinka pöllit edellisen työpaikan kassat ja lähetit rahat Kreikkaan. Syyksi tekoon sanot . Kävi niin sääliksi sitä jengii ja sit perään Jeesus pelasti mut.

Keksit jonkin uskottavan valheen.

Työkkärin työllistymiskursseilla neuvottiin valehtelemaan näissä tilanteissa.

sanot että ei ole ollut töitä.ei ole nykyään mikään ihme kun niitä ei ole oikeastikaan.

Älä vaan suoraan valehtele. Tuolla aiemmin oli jo laitettu jo mielestäni hyvä vaihtoehto. Itsensä tutkiskelu on aina paikallaan onhan kuitenkin tarkoitus tehdä työtä joka ainakin jollain tasolla olisi mielekästä ja antoisaa puolin ja toisin. Luin noita muiden kirjoituksia ja aina tänne kirjoittelee mikkihiiret joiden pitää vaan sanoa omat mielipiteensä tuntematta esim. sinun masennuksen syitä. Joku masentuu kun lemmikkieläin kuolee toinen taas menetettyään läheisen tai talous menee kuralle työttömyyden tai jonkin muun syyn takia. Nämä mikkihiiret ovat varmaan varakkaista perheistä tai sen verran koulutettuja etteivät ole työttömänä olleet eivätkä ymmärrä miltä tuntuu juosta työpaikkoja kyselemässä. Onneksi minä en ole ollut kuin 2 viikkoa työttömänä, yli 30 vuotta kestäneellä työuralla. Tuosta tulikin mieleen, voithan sanoa hakeneesi töitä suoraan työnantajilta, minkäs sille voi jos ei ole tärpännyt. Tsemiä työnhakuun :)

No, sanot vaan, että sulla on ollut omia projekteja ja muuta puuhaa.
On se nyt kumma, jos ihmisen pitäis olla jatkuvasti aktiivinen ja ei sais olla poissa työelämästä, muuten on muka laiska, kelvoton ja sairas ihminen.
Onko tämä vaan yhteiskunnan kiireeseen työelämään kyllästyneiden kateutta ja niiden, jotka eivät koskaan uskalla irrottautua työelämästä, varsinkin sellaisten, jotka pärjäis hyvin, vaikka eivät olisikaan jatkuvasti töissä, mutta
näitähän vaivaa se pelko jättää työelämä, niinkuin se olis maailmanloppu.
Ei 3 vuotta ole pitkä aika poissa työelämästä.

Se vaatii rohkeuttaa jättäytyä pois työelämästä, jos on siinä kiinni.
Jos työttömänä otat lomaa kortistosta, niin kyllä silloin nämä työvoimatoimiston virkailijat päivittelee, että kuinka oikein pärjäät, kun sinulla ei ole tuloja, jos on vaikka pari kuukautta poissa kortistosta omalla lomalla, että saa olla rauhassa.
Eivätpä kysele pärjäämisiä silloin, jos karenssia laittavat pari kuukautta.
Ei ole silloin huolta siitä, että mistä rahaa tulee, kun työvoimaviranomainen saa sen karenssin laittaa.

No aika outo ohje, että on neuvottu valehtelemaan näissä tilanteissa! sen sijaan asian voi jättää mainitsematta, jos sitä ei nimenomaan kysytä. Ja sairauden syy on tosiaan oma asiasi. eli jos kysytään suoraan, missä olet ollut puuttuvat 3 vuotta, sinuna sanoisin suoraan, että sairastuin, ja meni niin kauan että parannuin kokonaan, ja korostaisin, kuinka olen nyt täysin työkykyinen. Älä sorru kuitenkaan selittelemään, sillä se syö uskkottavuutta!

Sanot vaan että So Moro, minä TULIN NYT ja Alat töihin, ja ole oma itsesi. Ainakaan fiksuissa työyhteisöissä ei udella mitään, vaan ollaan hyvin hienotunteisia.
Fiksut esimiehet ovat ehkä valistaneet henkilöstöä, että antakaa tulijalle työrauha ilman tunkeilevia kyselyjä.

Jos joku pomo kysyy sairauttasi, kehota katsomaan lääkärintodistusta!

Ethän sinä ole sairas ollutkaan hakivat vaan "väsymykseen" diagnoosia.

Voit sanoa, että en halua puhua enää sairauksisat kun nyt olet terve.

Parempi vaan selittää se sillä masennuksella. Muuten pitävät työtävieroksuvana.

"Joku masentuu kun lemmikkieläin kuolee toinen taas menetettyään läheisen tai talous menee kuralle työttömyyden tai jonkin muun syyn takia. Nämä mikkihiiret ovat varmaan varakkaista perheistä tai sen verran koulutettuja etteivät ole työttömänä olleet eivätkä ymmärrä miltä tuntuu juosta työpaikkoja kyselemässä."

Tuo nyt on aivan täydellistä roskaa.

Tervemenoa sairaalaan katsomaan, millaista vaikea masennus, skitsofrenia, anoreksia yms. Jos sinulla ei lääkärinä, potilaana, omaisena tai hoitajana ole pääsyä, katso vaikka Prinsessa-leffa.

Sairaudesta nimeltä masennus ei välttämättä parane millään h€lvetin psykoterapialla eikä lääkkeillä. Sosiaalisia taitoja on yksinkertaisesti mahdoton oppia, jos johdotukset päänupissa ovat hiukan sekaisin. Ei siinä minkään valtakunnan varakkuus kuule auta.

Sairaudessa nimeltä masennus myös kroppa on s4atanan sekaisin, leposyke 120 bpm, huimaus, harhat, loputon itsetuhoajattelu jne. jne.
Oman henk.koht. kokemukseni mukaan jopa skitsofreenikot ovat paremmin mukana elämässä...

Tiedelehdessä oli juttua nelikymppisestä miehestä, johon kokeillaan uutta sähköhoitoa, kun lääkkeet/terapiat eivät vaikuta.

Eli pitää nyt muistaa puhutaanko lievästä vai vakavasta masennuksesta.

Siis parantumisen suhteen:
a) paranee kevyellä ja lyhyellä lääkkeellä ja lyhyellä psykoterapialla taikka ihan itsestäänkin
b) ei parane millään lääkkeellä, terapialla, eikä aina edes sähkövirralla

Suomen kieltä on vıtun helppoa kirjoittaa omasta kammiosta tänne nettiin, sillä tämä ei kummempaa aivotyötä vaadi. (mistähän muuten saisi elämäntaitovalmennusta esim. oman talouden hoitoon... heh) Toista se on tuolla ihmisten ilmoilla, kun aivot raksuttaa 100% teholla live-kommunikaatiossa.

Kevään kunniaksi olen palannut kaksikanavaiseen serotoniini-noradrenaliini-tropitukseen.

Työelämässä olisi kiva olla näin 70% pronsentinkin teholla. En osaa olla kova ryhmäkommunikoija. Kuntouttavaa työtoimintaa odotan "innolla". Heh, työtoiminta.

Noh.. miten tämä liittyy aiheeseen? Eipä oikeastaan mitenkään, mutta rakastan suomi24:ää!

Ei kannata kertoa sairauksia, ellei ne sitten liity suoraan työtehtäviin estävästi. Jos olet selvinnyt masennuksesta ja tunnet että kaikki on ok, niin turpa kiinni haastattelussa. Terveystarkastuksessa ei kannata valehdella, sillä lääkärit ovat vaitiolovelvollisia ja eivät pidä masennusta esteellisenä mihinkään jos on siitä selvinnyt.

Sinun henkilökohtainen terveyshistoria ei ole julkista tietoa! Ihan niinkuin mikään muukaan henkilökohtainen asia tai ongelma.

Valitettavasti nykyaikana masennus on työnantajille kirosana. Estää varmasti työpaikan saannin, harvoja poikkeuksia kai löytyy, mutta ei kannata riskeerata.

Sano että et ole saanut töitä, vaikka haastatteluja on piisannut. Tällaisena aikana ei ole mikään ihme, että työtä ei saa, koska hakijoita on satamäärin joka työpaikkaan.

Olet nuori, vasta 24-vuotias.
Kerro, jos kysytään (jos ei kysytä, älä sano mitään), että olet aktiivisesti hakenut työtä, mutta ei ole tärpännyt.
Olet ollut työnantajien mielestä aina hyvä hakija, mutta joku muu on mennyt silti edellesi (jos kysyvät tarkemmin, sano vaikka, että kun olet ollut niin nuori, ei tarpeeksi työkokemusta jne).

Oikeasti, tänä pvänä on niin paljon työttömiä, että tuo ei ole edes paha valhe.
Sairauksista ei IKINÄ kannata mainita mitään, et saa muuten työtä.

Elämä ja työnhaku on raakaa peliä, ja todellakin, jos työterveyshoitajalle/lääkärille voit kertoa ne oikeat syyt, heillä on vaitiolovelvollisuus.