Tominanöhjauksenhäriö.

Ei noilla tiedoilla voi sanoa mistään mitään. Toiminnanohjauksellisia häiriöitä on montaa sorttia ja vakavuusastetta myös. Jotenkin kuulostaa ihan nettitestitasoiselta (vaikka onhan niitäkin hyviä).

Kait toiminnanohjauksen ongelmia voi olla muissakin neurologisissa häikissä esim. adhd:n lisäksi autismin kirjon häikissä. Neuropsykologit eivät varmaan tee diagnooseja vaan se homma kuuluu lekureille. Mene neuropsykan lausunnon kanssa neurologin tai neuropsykiatrisiin oireyhtymiin perehtyneelle psykiatrille, niin voit saada täsmennystä ja mahdollisen jonkun (alustavan) diagnoosin. Ja ehkä lääkityksenkin.

Mä olen itse ADHD diagnoosin saanut ja etenkin toiminnanohjauksen ongelmista kärsivä yksilö. Esim. tuolta http://peda.net/veraja/vep/tietoveraja/ongelmia_kasvussa_ja_kehityksessa/tarkkaavaisuus_ja_oppiminen/tarkkaavaisuuteen_liittyvia_kasitteita/toiminnanohjaus

voit katsoa toiminnanohjauksen määrittelyn ja sen ongelmien kuvauksen.

Mä olen saanut apua stimulanteista. On käsittämätön tunne kun homma jota saattanut viikkokausia siirtää, onnistuu hetkessä yhden pillerin ottamisen jälkeen.

Niin joo, miksi alunperin menit neuropsykologin tutkimukseen?

Minä en ole mitenkään innoissani stimulanttien syömisestä, kun mietityttää aikaansaako ne jotain tuhoa. Toisaalta, mitäs tuolla on tuhotttavaa? ;) No joo. Sanoin etttä kyllä mulla elämänlaatu on jonkin verran parantunut stimulanttien aloittamisen jälkeen, joten jos sinusta siltä tuntuu ja siihen saat mahdollisuuden, niin kannattaa kokeilla.

Aika jänskää miten eri tavalla lääkärit suhtautuvat ADHD:hen. Kun " hoitava" lääkäri, siis perus sellainen, lukaisi neuropsykologin arvion läpi, hän vähätteli koko ongelmaani ja sanoi toiminnanohjaukseen liittyvien vaikeuksien olevan vain ominaisuus. Ominaisuus, kyllä, mutta arkea haittaava ja kiusallinen. Sellainen aivojen peräpukama jonka aiheuttamaan kutinaan törmää jatkuvasti. Sillä erolla, että peräpukamat on sairaus ja siihen on olemassa hoito.

En tiedä, jaksanko, viitsinkö enää alkaa tivata jatkotutkimuksia. Olisin kyllä voinut jotain stimulanttia kokeilla, mutta enpä taida kehdata enää alkaa niitä ainakaan tältä viimeisimmältä lääkäriltä kyselemään. Vastauksen tietää etukäteen.

Hiukan olen pettynyt tähän kaikkitietävien lääkärien mafiaan, jotka leimaavat asenteellaan oikeasti ( minua enemmän ) apua tarvitsevat luulosairaiksi. Jos lääkärin nuivan asenteen takana oli stimulanttien todistettavasti haitalliset sivuvaikutukset tai lääkeriippuvuuden pelko, saattaisin hyväksyä asian. Mutta jos oikein olen ymmärtänyt, ei kait kokeilusta voi olla seurauksena mitään pysyvää haittaa. Ne joko tehoavat tai ovat hyödyttömiä.

Lukemani perusteella tässä maassa on sairauksia joita ylihoidetaan lääkkeillä ( verenpaine) ja toisaalta on olemassa joukko ali diaknisoituja ( ADHD, masennus jne. ) Systeemi edellyttää potilaalta erinomaista toimintakykyä ja oma-aloitteisuutta jotta pääsisi sellaiseen hoitoon joka häntä parhaiten palvelisi. Sitä ei välttämättä sairaalta löydy.

Kirjoitan lisää jos hommassa tapahtuu jokin käänne.

Heh, Reesusjeesus tuo "aivojen peräpukama" oli kyllä päivän paras ilmaisu! Todella tympeältä kuulostaa tuollainen lääkärin taholta tuleva vähättely, sillä niistä stimulanteista voisi oikeasti olla sulle hyötyä. Tai sitten ei. Mutta eipä tuota tiedä ainakaan ennen kuin on kokeillut. Minun ongelmiin on ollut jossain määrin apua. Mutta mulla ei ole ihan "aivojen peräpukamista" kyse, vaan vähän vähäisempää kutinaa.