LA Joulukuussa 2012

Heipparallaa,
varovaisesti ilmoittaudun mukaan. Tein positiivisen testin viime sunnutaina eli olisko nyt 6. rv. Yksi km takana vuonna 2007, joten sen vuoksi varovaisesti alan iloita asiasta, pieni pelko tosin takaraivossa, että toivottavasti ei taas.
2,5 vuotta mulla tuohon kolmeenkymppiin ja ensimmäistä mieheni kanssa odotellaan. Toivottu ja haluttu on, loppuvuodesta meillä 6 vuotta yhteistä taivalta takana.
Olen Oulun seudulta, että olis mukava kuulla, että mistä päin Suomea muut samassa veneessä olevat=)

Ilmottaudun!! Vaikken varmaa äl-aata tiedäkään. Viime torstaina tais tulla eka plussa ja sitten vielä vähän tarkistelin. Mulla ei oo tällä hetkellä ketään lähipiirissä, jonka kanssa vois vaihdella odotuskuulumisia, joten netti avuksi. :D
Oon pian kolmekymppinen ja eka kyseessä. Ei aiempia yrityksiä, ei aiempia keskenmenoja. Ukon kanssa jotain 3,5 v taivallettu. Paha sanoa tarkkaa aikaa, kun oli suhteen puolivälissä vähän soutamista ja huopaamista, mutta sittemmin molemmat teki päätöksensä, että nyt ollaan ihan tosissaan.

Moi!

Olipas kiva tulla koneelle ja huomata, että tänne on jo viestejä tullut!! Alussahan me kaikki ollaan ja km:n riskit ovat olemassa. Pidetään kuitenkin peukut ja ukkovarpaat pystyssä, ettei niin kävisi..

Itse tänään soittelen neuvolaan aikaa tyttären 1-vuotis tarkastukseen ja samalla varailen aikaa noihin raskausasioihinkin. Tällä paikkakunnalla on siitä ihana neuvola, terveydenhoitaja (siis neuvolatäti) pysyy samana raskauden alusta lähtien aina sinne lapsen viimeiseen neuvolakäyntiin saakka. Hyvällä tuurilla saataisiin yhteen aikavaraukseen koko homman sekä minun raskaushässäkät että tytön tarkastukset. Olen siis Kuopiosta kotoisin, mitä Haavemama kysyikin viestissään. Kuopiossa ainakin kannattaa varata neuvola-ajat hyvissä ajoin, sillä ne menevät tosi nopeasti. Oletteko jo soittaneet vai vieläkö aiotte odottaa? Tulette vielä huomaamaan, että eri paikkakunnilla on toooosi erilaiset tyylit hoitaa asioita, joten älkää ihmetelkö jos jollain muulla menee asiat eri tavalla kuin itselläsi..

nt-ultrassa (jos haluaa sikiöseulonnan) tai alkuraskaudenultrassa kyllä määritetään tarkemmin raskausviikot ja varmennetaan, että la on oikea. Tuo ultra on siellä rv 12-13 paikkeilla (nyt saattaa kyllä muisti tehdä tepposet).. minä ajattelin odotella sinne saakka, jos ei mitään yllättävää tapahdu.

Ekassa raskaudessa jouduin käymään työterveyden lähetteellä päivystyksessä KYSillä kun epäilivät kohdun ulkopuolista raskautta minun kiputilojen takia, mutta kaikki olikin ok. Taisi olla rv 7 silloin menossa. Minulle siis iski pari kertaa päivässä sellaiset alavatsakivut, ettei mitään rajaa ja ne kesti puolesta tunnista tuntiin (tätä kesti reilut pari viikkoa). Syytä ei saatu selville.. ultrauksen tehnyt lääkäri epäili, että minulla olisi kiinnikkeitä mahaontelossa, jotka kipuilivat kohdun aloittaessa kasvun. Mene ja tiedä...

Ainiin.. minä en ole oikein sellainen tyyppi, joka viljelee sanoja masuasukki, masukki, rakkauspakkaus, tarrasukat, tissitakiainen, pikkukakkonen :D okei.. no pikkukakkonen kyllä tulee joskus livautettua vahingossa. Mutta en vaan osaa "söpöstellä".. jos joku sitä teistä rakastaa, niin antaa vaan mennä! :)

Muutenkin olen vähän myöhäisherännäinen hankintojen suhteen.. Tyttären kohdalla kävin ostamassa sopivia 50 cm vaatteita (syntymäpituus 48 cm) vasta pari päivää synnytyslaitokselta kotiutumisen jälkeen.. olin varautunut vähän isompaan tapaukseen ..tosin isompiakin vaatteita oli vähänlaisesti äitiyspakkauksen lisäksi. Suku kyllä piti loppujen lopuksi huolen vaatettamisesta.. nimiäislahjaksi tuli valtavasti vaatetta! Vierashuone rempattiin tyttären huoneeksi vasta pari viikkoa sitten kun sille alkaa olla vasta nyt todellista käyttöä. Kaverillani, jolla on minun kanssa saman ikäinen tyttö oli iso pino vaatteita hankittuna jo ennen plussaamista ja lastenhuone valmis rv 30 paikkeilla. :D

Voi että noista nimityksistä. Myönnän, että voin pahoin kuullessani jotain tosi ällöjä nimityksiä... :O Olen varmaan jotenki huono ihminen, koska miljoonat lässylempinimet ei oo mulle luonnollisia.. Mutta niitä käyttää sen ken niistä tykkää. Mun parhailla ystävillä ei oo lapsia. Siskon lapset aikuisia jne.. En todellakaan oo elelly tässä missään vauvaympäristössä. Aina oon tienny haluavani äidiksi, mutta en oo yhtään sellanen ihmistyyppi, että olisin sitä jotenki tuonu erityisesti julki. Ootteko muuten puhunu vielä kelleen? Mulle tulee varmaan vielä jonkumoiseksi ongelmaksi tää hiljaisuus. Itse en todellakaan halua infota ketään ylimäärästä asiasta, mutta kun oon melkoisen suulas ihminen, ni aika hankalata tuntuu nyt jo. Ja sitten tuntuu, että mies ei jaksa mitään vauvajuttuja jatkuvasti jauhaa, ni ihan ku olis aavistuksen yksin ajatuksiensa kanssa. En tiedä.. Ehkä tänään ei vaan jotenki oo niin hyvä päivä. Juimii vähän tota massua, enkä saanu soitetuksi vielä terkkariin, kun oli kotosalla vähän ylimääräsiä korvia.

Heh,pakko oli ottaa kantaa myös tähän lälly-"työnimiin".Itse en myöskään osaa käyttää.Meillä se on Jäkälä.Nimitys tulee printönä mieheni papalta joka on jo edesmennyt, mutta hän sanoi aina miestäni Jäkäläksi eikä etunimellä ;)
Mä olen sanonut vain yhdelle ystävälle, jolta piti kysyä raskaustestin tulkitsemiseen konsultaatio apua ja sit mieheni sisko tietää, koska se arvas asian heti ko olin plussannut. Miten joku voikin nähdä ihmisestä heti sellasen asian-taitaa tietää mut niin hyvin ;D Kummankaan vanhemmat ei siis tiedä, eikä kerrotakaan enneko kaikki varmistunut neuvolassa 18.5. Toivottavasto siis kaikki menee hyvin. Itelläkään ei lähipiirissä odottajia, eikä mies vielä vissii oikee halua jauhaa vauva-asioita ko ollaan niin alussa. On siis hyvä, että tänne voi heitellä jotain ajatuksia. Minä kun olen aika neuroottista sorttia, ettei vaan taas km kun ei tosiaa ole juuri nimeksikään mitään oireita.
SannaMamma: Mites sulla ekan kanssa.Oliko minkälaisia oireita näillä viikoilla?Jos oli mitä ja milloin alkoi?

niin se vain on että minäkin vielä "vanhoilla" päivillä päätin että on se toinenkin tehtävä... eli ikää itsellä on 36 ja ensimmäinen on tehty reilu 13 vuotta sitten.... testi tehty eilen ja r-viikkoja on huimat 5 :D, ja mitä tuossa laskeskelin niin lasketuksi ajaksi tulis 18.12...

saa nähdä kuinka tuleva isosisko ottaa asian, tai no onhan hänellä jo pikkuvelipuoli, mutta eivät asusta edes samalla paikkakunnalla... suuria muutoksia tulee hänen ja koko perheen elämään kun kesällä tulee muutto tuonne pohjois-pohjanmaan suunnille... eli jännittäviä ja muutos rikkaita elämän vaiheita edessä...

Haavemama: Tuo Jäkälä on suloinen työnimi!! Me ei miehen kanssa keksitty mitään työnimeä ensimmäiselle.. taisi mennä vaan pelkällä "vauva" -nimityksellä (booooriiing!) :D saa nähdä tuleeko tälle uudelle mitään työnimeä.. se nimitys vaan tulee jos on tullakseen...

Minä en muista enää millaisia oireita oli ihan alussa. Sen muista, että jossain vaiheessa v*tutti aivan hirveästi ja mietin vaan, että kuka järkevä ihminen oikeasti haluaa olla vapaaehtoisesti raskaana useamman kuin yhden kerran... :D No, se on nyt ainakin todistettu, etten ole järkevä ihminen..

Miehen iloksi meille tuli tissikeiju käymään ja rv 10 mennessä rinnat olivat kasvaneet C -kupista D-kuppiin (ja loppuvaiheessa raskautta olinkin jo DD -kupissa). Tosin painoakin tuli 24 kg kaiken kaikkiaan, joista vararenkaaksi jäi 8 kg (loput olivat turvotus nesteitä, vauvaa ja mitä kaikkea siellä kohdussa onkaan). Jäljellä nyt on enää 4 kg ylimääräistä (imetyksen takia en ole voinut aloittaa laihduttamaan) Joten, jos murehditte painon nousua, niin mulla on hyvät pohjat jo valmiina! :D Nyt yritän, ettei paino nousisi niin hirveästi, mutta sehän nähdään tulevien kuukausien aikana miten käy..

Sori.. minulla on paha tapa rönsyillä teksteissäni.

Varsinaista aamupahoinvointia minulla ei ollut ja muutenkin oksennuskerrat olivat yhden käden sormilla laskettavissa koko raskausaikana. Huono olo oli kyllä jatkuvasti ja ajatuskin ruoasta etoi aina sinne rv 14 paikkeille.. Pahinta minulla oli alkuraskaudessa väsymys.. töissäkin tulokset laskivat kuin lehmän häntä (olin ennen raskautta huippumyyjä). Kävin suorittamassa työpäivän ja sen jälkeen kotiin torkkumaan sohvalle ja sitten yöunille. Minulla oli tosin ihana esimies (mies), joka ymmärsi tilanteen ja kannusti tekemään sen verran kuin pystyin enkä kantamaan siitä turhaa murhetta. Yhtenä maanantaina olin migreenissä kotona ja nukuin 10 tunnin yöunien päälle iltapäivään klo. 17.00.. olin kolme tuntia ylhäällä ja sitten yöunille... eikä sekään piristänyt tilannetta kuin pariksi päiväksi.

Rv 17 paikkeilla raskaus alkoi tuntumaan vähitellen ihan siedettävältä asialta... joten niitä aikoja odotellessa. Itse toivon, ettei aamupahoinvointia olisi tässäkään raskaudessa, mutta sitähän ei voi tietää etukäteen.. väsymystä on jo nyt ilmassa, mutta onneksi kotiäitiys antaa enemmän anteeksi tässä asiassa kuin työmaailma. :) Kaikilla kavereilla jokainen raskaus on ollut täysin erilainen, joten mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää.

Tyttären kohdalla ilmoitettiin suvulle kun rv 17 oli menossa. Halusin säästää yllätyksen isänpäiväksi ja se onnistui! (raskaus alkoi siis elokuussa) Sen jälkeen fb:ssä tilapäivityksessä ilmoitin lasketun ajan.. sittenhän se olikin jo kaikkien tiedossa. Tästä raskaudesta ilmoitettiin jo viime sunnuntaina sukulaisille.. tosin sanottiin, että jos menee kesken, niin sille ei voi mitään.. fb:ssä ilmoitan sitten joskus kesän aikana kavereille. Tärkeimmät ystävät tosin jo tietävät.

Täytyy muuten kertoa, että mies SOITTI isälleni sunnuntaina asiasta ja isä oli ollut niin onnesta pyöreänä ja sekaisin, että oli aluksi selittänyt äidilleni saaneensa mieheltäni tekstiviestin uutisesta :D :D :D Tyttäreni kohdalla kun tieto annettiin isänpäiväkortissa, niin isä oli viikon ajan pyöritellyt ja lukenut korttia hymy korvissa aina keittiönpöydän ääressä istuessaan (oli siis isäni eka lapsenlapsi ja äidilleni neljäs).

Kohtahan on äitien päivä tulossa.. entäs jos kerrotte silloin? vai onko liian aikaista? :)

Sham-Am: En minäkään ollut vauvaympyröissä ennen oman syntymää.. tyttöni oli ensimmäinen vauva, jolle ekaa kertaa elämässäni vaipan vaihdoin tai mitä yleensäkään hoidin. Hyvinhän tuo on mennyt siitä huolimatta. :) Itseasiassa kolme vuotta sitten olin vielä varma mieheni kanssa, ettei meille tule ikinä lapsia :D niin se vaan mieli muuttuu..

Tervetuloa Mamma36v joukkoon! Hauskaa, että sinulla on vähän erilaisempi elämäntilanne ja paljon muutoksia muutenkin tulossa.. mielenkiinnolla odotan kuulumisia siitä miten tuleva isosisko asiaan suhtautuu (kunhan kerrotte asiasta).. Pidän jo valmiiksi peukkuja, että kaikki menee hyvin!

Mutta nyt loppuu tämä minun "romaanin" kirjoitus tältä päivää..

Ainiin.. saatiin minulle ja tytölle yhteinen neuvolaaika viikolle 21 (silloin menossa rv 9) ja nt-ultrakin varattiin siitä kahden viikon päähän. Check!

Soitin just neuvolaan ja sain ajan 14.5., eli oisko se sit RV8, kun neukkutäti sano, et nyt olis viitonen menossa. Eihän tonne ekaa sessioo vissii ukkoo oteta mukaan. Eiks se oo sit vast se joku ultrajuttu, vai onks se jo täs ekassa?? Oon kyl niin tuhannen tietäväinen näiden asioiden kanssa, että välillä kyl iihan nolottaa.. :D

Vielä pikainen vastaus sinulle Sham-An.. ihan rauhassa odottele vaan tuota neuvola-aikaa. Minullekin ultra-aika varattiin ekalla kertaa siellä ekalla neuvola käynnillä kun neuvolatätin kanssa käytiin läpi mitä kaikkea se nt-ultra pitää sisällään (halusin sikiöseulontaan).

Ekalla käynnillä saat kyllä tietoa miten homma hoituu sinun paikkakunnalla, joten sen jälkeen olet vähän viisaampi. Saahan se mieskin tulla mukaan, mutta ekalla käynnillä ei vielä tapahdu mitään maata mullistavaa eikä sydänääniäkään ainakaan omassa neuvolassa kuunneltu (ne ei taida oikein vielä rv 8 kunnolla kuulua).

Mutta ultraan kannattaa mieskin taivutella mukaan!! Siellä oikeastaan minä ja mies vasta tajuttiin, että mahassa kasvaa ihan oikeasti pikkuinen vauva. Muistan vieläkin kun silmät kyyneleissä tuijotin kuvaruutua, jossa vauva köllii vasten sykkivää mahaontelon valtimoa vasten (tai jotain sellaista). awww......

Heippa taas!!!

Kivaa, et näin paljon joulukuun odottajia vaikkakin vielä epävarmois fiiliksessä eleillään...

Ihan näin alkuun, et mulla on nyt kuudes vko meneillään eli olisiko nyt jotain 5 3... Viime perjantaina alkoi tiputtelu, joka kesti 4pvää eli eiliseen asti ja tänään sit oli ihan normi siis, et pyyhkies ei mitään... Toiv ei hälyttävää!! Mulla on ultraus aika Tyksissä ensi viikon to 26.4. eli silloin nähdään missä se sijaitsee ja onko siellä elämää... Silloin olen seitsemännel vkolla eli silloin pitäis nähä mis vaihees on... Jännää!!! Sitten vasta seuraavaksi oli neuvola vuorossa...

Se tiputtelu sai mut säikähtää, et onko tuo normia vai ei... Onko teille tullut tollasta? Mulle riitti suojaksi pelkästään pikkuhousunsuojaa eikä vaihtoa tarvinnut liiemmiti... Tää ois meille täysin eka ja siksi vähä tumpelos asias, ku ei tietoa mikä normaalia ja mikä ei, mut tos tapaukses oli kuulemma erittäin normaalia, kunhan ei vuoda eikä ole kivuliasta... No mulla ei ollut kummassakaan tapauksessa...

Tässä vaiheessa rinnat ovat aristavia ja hiukan kosketusarat, mut ei sillai järkyttävän kipeet mitä oon kuullut, joten en sit tiedä... Sit on ollut vähä väsyinen olo, mut ei niinkään järkyttävän väsy, että tahtoisi vaan nukkua koko ajan... Sit on ollut vähä nälkä, mut en nyt sit tiedä johtuisko tää vai ihan muutenkin, et vaan nälätti... Muuten ei mikään pahoinvoivaa oo tullut, ja siksi rupesi jo miettii, et olenko raskaana yleensäkään... Testasin rask,testi pääsiäisaamuna, joka oli pos. ja seuraavat neljä pvää ja kaikki pos. Mut siitä on jo vko, joten musta tuntuu, että mun tarvi vielä testata, et olenko edelleen rask,,, Höh!!!

Joka tapauksessa olen menos kylläkin verikokeel ennenku meen Tyksiin ultrattavaksi...

Heips!

Varovaisesti ilmoittaudun tänne ketjuun mukaan, menossa rv 6 5, laskettu aika olisi sitten 6.12-7.12. Aika neuvolaan on ensi viikon torstaina, silloin menossa tasan rv 8. Paria vuotta vaille 30 on ikää ja ensimmäistä odotellaan :) Raskaus muistuttelee itseään tosi kipeillä ja turvonneilla rinnoilla ja suuremmalla nälän tunteella! Asustelen etelä-suomessa, kotoisin kyllä pohjoisesta :)

Tarkoituksena olisi nyt malttaa odotella sinne rv 12-13 ultraan asti, ettei tarvis mennä yksityiselle, mutta vannomatta paras.. :D Vaikeaa olla sanomatta perheelle ja ystäville mitään! Mieli tekis iloita ja paljastaa salaisuus jo, mutta täytyy toppuutella hieman itseään, että odottelee hieman "varmemmille vesille". Tuleva vappu tosin saattaa herättää kysymyksiä ystäväpiirissä miksei simalasissa ole kuohuvaa..täytyy keksiä joku ovela tapa huijata kaikkia..tuntuu kauhealta, että monta viikkoa pitäis vielä malttaa pitää mölyt mahassaan!

SannaMamma: Mua ei ainakaa haittaa nuo pitkät romaanit-mukava muutenli lukea tätä palstaa ko ukkoki taas työreissussa.
Heh, oireista pitää nakata yleisesti tähän väliin sen verra, että ku tulin tänään kotiin töistä 20:30, niin tuli ihan tippa linssiin kun mies oli puunannut paikat kuntoon enneko oli lähtenyt reissuun. Alkoi sit tihan itteäki naurattaa oma reaktio, että piti laittaa mihehelle tekstari meneen, että taitaa alkaa olla herkkyyttä&höperyyttä ilmassa :D
Raskauskiloista sen verran, että ukko on sanonut viimesen puoli vuotta mä kuulemma kuhdun vaan, niin se odottaa oikein että jos/kun tämä raskaus menee hyvin ja loppuun asti niin saisi jäädäkin niitä kiloja jonkun verran. Ei kuulemma haittaisi yhtään mitään=)
Neuvolasta sen verra, että ko täällä annetaan eka aika 10 ettenpäin, niin siskoni sanoi että ne ultraavat myös samalla? Lieköhän on näin-toivottavasti. Minusta nimittäin tuntuu, että mulla meni pisimmälle meistä kaikista tuo eka aika/käynti. Ja odottavan aika on niin piiiitkä (kirjaimellisesti).
Mamma 36v: Saisinko sen verran udella kun manitsit yllä tekstissäsi, että pohjois-pohjanmaan suuntaan olette muuttamassa että minne päin? Itse tästä Oulun seudulta.

Heippa vaan kaikille!

Myöskin varovaisin mielin liityn joukkoonne. Varmaan nuorin tästä porukasta parinkympin iälläni, mutta älkää tuomitko :)

Toinen raskaus nyt menossa. Ensimmäinen päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon np-ultrassa heti joulupyhien jälkeen. Tässä 3 kuukautta meni ihan vaan arvista paranemiseen ja nyt sitten uutta yritystä.

Ensimmäisessä raskaudessä oireita oli jo ennen menkkoja. Rintoja särki ja vatsaa vihloi. Hieman myös huimasi, varsinkin jos oli syönyt huonosti..... Nyt ei mitään. Ei kerta kaikkiaan mitään. No, vessassa käyn useammin ja pientä väsymystä. Tuulimunaa pelkään tällä hetkillä eniten.

Varhaisultra on 30.4 kunnallisella (rv7) eka neuvola 8.5.. Edellinen ehti olla kuukauden mahassa kuolleena, joten nyt ihan mielen rauhan vuoksi vaadin päästä varhaisultraan. Meidän kunnalla olisi muuten ensimmäinen neuvola rv 9-10 ja eka ultra rv11-13.

Oma rivitaloasunto ostettiin miehen kanssa ja siellä olisi yks lastenhuone vapaana. Lattiat ja tapetit on asennusta vaille valmiit :) Rattaat ja pieni kasa vaatteitakin löytyy jo varastosta. Odottavan aika on pitkä. Onneksi seurana on välillä miehen 1,5v sisko, jonka kanssa saa vähän harjoitella vaippojen vaihtoa :)

Sham-An rv ? la ?
Sirena-- rv ? la ?
Jokohan?84 rv 6 7 la 6.-7.joulukuu
Haavemama rv 6 la ?
Mamma36v rv 5 1 la ?
ViisikkoRex rv 5 4 la 14.-16.joulukuu
SannaMamma rv 4 6 la 20.joulukuu

Huomenta!

Tässä ensimmäinen summittainen yhteenveto missä kukin nyt menee niin pysytään kärryillä. Pitää koettaa muistaa viikoittain päivittää rv:t oikeaksi niin pysytään kärryillä toisistamme. Korjaillaan noita tietoja sitä mukaa kun saadaan lisävahvistuksia oikeille raskausviikoille ja lasketuille ajoille :) Lisäilen mukaantulijoiden tietoja sitä mukaa kun niitä tulee.

Minä ajattelin, että olisi fiksumpaa laittaa nuo tiedot raskausviikkojen mukaan nimimerkkien aakkosjärjestyksen sijaan... nyt jokainen näkee helposti kuka kulkee samoilla viikoilla.

minun laskettu aika 18.12, mutta jos vain edellisen mukaan mennään niin kahella viikolla mennään yli

Heippa,täällä nuori nainen lahdesta ilmottautuu mukaan :) ennestään 1v4kk poika

Moikka!
Minä myöskin ilmottaudun tähän onnellisten odottajien porukkaan :) Testi näytti plussaa pääsiäisenä ja nyt on menossa rv.5 2 eli laskettu aika on 15-17.12. Ennestään on 4v. lapsi ja tätä maha-asukkia ollaan toivottu alkuvuodesta asti, joten toivottu joululahja ;)
Oletteko ajattelleet käydä varhaisultrassa? Me ollaan niin malttamattomia, että varattiin tulevalle perjantaille yksityiselle aika ultraan, josko vaikka sydänäänet jo kuuluis tai ainakin syke näkyisi..

Heippa Ruusuli!!

Samois tahdis me mennään vissiin... Itse plussasin pääsiäis sunnuntaina päivänä jolloin kuukautiset olisi pitänyt alkaa...

Itse menossa ultraan ensi vkon torstaina Tyksiin, koska kuulun siihen lapsettomuushoidon puoliin ja siksi päästään jo heti ultraan ja silloin olen seitemännel vkolla... Silloin jännäillään onko oikeas paikas ja sykkiikö sydän vai mites... Ei jaksais oottaa sitä tietoa!! Realisesti mennään...

Niin mun la on neuvolantätin mukaan 13.12 ja mun omien laskelmien 15.12, että pitääkö se sit ottaa keskiarvo eli 14.12 :D Tarkentuuhan se sitten ekassa ultrassa, jos/kun sinne asti päästään. Toivon sitä kyllä hartaasti kädet ja jalat ristissä.
Kuulkaas kanssa sisaret, pyydän jo etukäteen anteeksi että menen tällaisiin "alapää"asioihin, mutta onko kellään koskaan ollu alkuraskaudesta älyttömän runsasta valkovuotoa? Itellä tuntuu, että lorahtelee välillä niin että sitä luulee jo, että menkat alkoi - onkohan hälyyttävää, siis että pitäisköhä käydä tk:ssa, että miksi näin paljon?
Hei SannaMamma, toi lista oli ihana ajatus niin pystyy jännäileen muiden mukana. Mua ainakin vielä tuon lisäksi kiinnostaa että koska kenelläkin on meno ekaan neuvolaan/ultraan ym. Itellä siis vasta 18.5, jolloin 10 1. Taidan tosiaan olla se joka on saanut kaikista myöhimpään ekan käyntiajan? Hidasta toimintaa täällä meillä päin =)

Omien laskujen mukaan 5 1 olis nyt, mutta ei mitään varmistusta asiasta. LA:sta ei tietoakaan. Eka neuvola oli se ed.m. 14.5. Tuskin ultraa silloin ja tää odottaja on ihan täältä etelä-rannikolta. Neuvostonaapurin läheisyydestä.

Heippa.

Ilmottaudun rohkeasti teidän joulukuulaisten joukkoon.
Itsellä LA ilmeisesti 30.11. Ensi synnyttäjä niin ajattelen jotenkin että vauva tulee toivottavasti jouluksi kotiin. Toki jokainen raskaus omanlaisensa, mutta meillä suvussa kaikki aika pitkälti tulleet "myöhässä". :) Eli siis täällä mennään viikolla 8 0, jos laskuissa olen mukana pysynyt. Kunnan varhais ultrassa käytiin viime viikolla ja siellä pienen pieni sydän sykki.

Tännehän on alkanut tulla meitä jännääjiä ihan kauheasti :) Olin aluksi aivan varma etten varhaisultraan halua mennä, MUTTA..nyt kun näitä kaikkia kauheuksia lukee niin en osaa enää varmaksi sanoa..pelottavaa ajatus ettei tiedä onko kaikki kunnossa ja iloitsee raskaudesta ihan täysillä ja sitten kaikki ei oiskaan hyvin! Ajatuskin saa niskavillat pystyyn,hhhrrrrr!

Täytyisi vaan osata ajatella, että nyt tämä asia ei enää ole "omissa käsissä" joten turha stressaaminen pois,nii-in helpommin sanottu kuin tehty! Onneksi töissä nyt ihan armoton kiire niin ei ehdi päivisin paljoa mietiskellä, illat sitten ihan oma lukunsa :D Huoh..voi kumpa menisi nyt muutamat viikot nopeasti ettei enää niin paljoa pitäisi jännittää!

No niinpä.... Itse en oikein vielä osa ilota tätä, ku en tiedä onko masussa joku elämää vai onko jotain muuta... Täytyy vaan odottaa ensi vkon to ultraan, jotta nähdään missä mennään.. Sen jlk uskallan huohahtaa ja nauttia sit sormet ristissä, että kaikki menee hyvin... Nyt vielä vähä sormi suussa, että missä mennään...

Erityisesti olen siitä iloinen, että plussasin mitä en koskaan uskonut voivani plussata,mut näinhän se meni... Huomen meen otattaa verikokeen, jotta nähää onx raskaana ja kui pal hcg on noussut ja tolleen... Samal reissul käyn äitiyspolil ja sittenpähän näkee mis mennään...

No joo.... Päivitän mun tietoni todellisuuden laidan....

Siis nyt mun rask.vko on siis nyt 6 0 ja laskettu aika olisi 14.12. (siis tuo on mun syntymäpäiväni... Saas nähä aikooko tää syntyä juuri silloin...)

Mulla siis olisi neuvola aika keskiviikko 9.5. Ja sitä ennen Tyksis 26.4. ultrausaika jolloin olisin vko 7 0 eli ensi to... Jännää!!! Tänään verikokeen, jolloin nähdään onko raskaushormonia... Huomenna soitto Tyksiin ja sittenpä näkee mikä on...

Tässä siis tärkeimmät tiedot!! Niin joo, etelästä olen ja tarkemmin sanottuna Vakka-Suomesta....

Omat speksini: nyt menossa rv 5 3 ja LA 16.12.2012. Ensimmäinen ultra rv 7 1 ja eka neuvola rv 8 2.

Joulumamma: Meillä oli kanssa vähän sama tilanne. Käytiin ekassa neuvolassa n. rv 8 ja eipä sieltä liiemmin uutta tietoa tullut. Parista oppaastakin oli verkkoversiot jotka olin etukäteen lukenut. Innolla odotettiin ultraa rv 12, mutta sieltäpä selvisinkin, että kehitys on pysähtynyt jo kasi viikolle eikä sydän lyö. Aika shokki heti joulun jälkeen saada tuollaista tietoa, mutta josko ens joulu nyt paremmin! :)

Onko kenellekkään käynyt muuten näin?: Muutama viikko sitten heräsin n. viiden aikaan yöllä todella pahaan oloon ja huimaukseen. Menin vessaan halailemaan pönttöä kun tuntui tulevan ylös. Noh, mitään ei kuitenkaan tullut ja nousin ylös jolloin silmissä pimeni ja kaaduin lattialle. Ehdin vissiin sanoa jossain vaiheessa "apua" kerta mies oli herännyt ja tullut auttamaan. Sen jälkeen oksensin. Laskeeko tän jokin sortin aamupahoinvoinniksi vai oliko jotain ihan muuta :D

Tänään käyn kaverilta hakemassa käyttämättömiä äitiyspakkauksen vaatteita :) Sitten onkin vaatteita ihan riittämiin haarukassa 50-70. Myös Emmaljungan yhdistelmävaunut löytyy varastosta. Onko muut hankkineet vielä mitään?

Vielä kysyn että mites ihmiset asuvat? :)
Meillä miehen kanssa oma rivari kolmio. Kaksi kerrosta, sauna ja takka. Lapsia ei vielä ole muita, mutta koiranpentu on hankinnassa, kuhan syntyy ensin :)

Heips Sirena!

Mulla ei vielä oo tullut pahoinvoivaa oloa... Mitä nyt yleistä väsymystä ja joskus ilmenee kovaa nälkää ja rintojen aristusta... Siinä se!! Odotankin kyl koska mul oikein iskee huonoa oloa ja kaiken maailman oireet... Nyt näyttää siltä, että on ihan ok olo ja tuskin huomaakaan, et olenko raskaana vai en... Se pahoinvoiva olis kiva merkki, siten tietäis, et siitä tästä on kyse...

Noh, me mieheni kans asutaan melko isohkossa omakotitalossa sellaisessa rintamamiestyylises ja piha on melko isohko kaupunkitontiksi ja sisältää ulkorakennusta... Sitten meillä on viisi rotukissaa ja kilpikonna... Tämä olisi ensimmäisemme...

non nii tänään on sitten kipuiltu ihan kerrakseen ja koko ajan mielen päällä että onko kaikki hyvin, miksi sattuu... en ensimmäisen odotteluista muistakkaan että tälläisiä oloja olis ollut, mutta se odotus olikin ensimmäiset kolme kuukautta niin huomaamaton että en edes tajunnut. olin silloin opiskelija ja tein opiskelujen lisäksi töitä pikkusessa pubissa eli kiirettä oli ja ressiä...

mutta eiköhän tämä tästä ala sujumaan... :D

ai joo pakkohan se on vielä kertoa että tuo meijän karvainen kaveri se vasta onkin myötätuntoinen :D se päätti samana päivänä kun sain plussa testin että hänkin on sitten "raskaana".... kovasti on tehnyt pesää tuohon sängyn viereen (minun puolelle tietty) ja on niin ressukka....

asumismuoto tällä hetkellä on, minä ja tytär asumme paritalo kolmiossa ja lapsen isä toisella paikkakunnalla työnantajansa huvilassa.... mutta ennen vauvelin syntymää ois tarkoitus olla koko sekameteli soppa saman katon alla sulassa sovussa....

Olen ihmeissäni "oireettomuudesta". Haluisin oireilla edes jotenki, jotta voisin uskoa asian. Meillä on justiinsa muutto edessä. Ostettiin iso ok-talo miehen kanssa. :) Meillä kun on iso perhe siitä huolimatta, että tää on mulle eka.

Ílmoittaudun myös mukaan. Olen 23-vuotias ensiodottaja ja viikolla 6 4 nyt :) Innolla odotellaan mieheni kanssa esikoista. Raskaus on mennyt hyvin, ei aamupahoinvointia tms. pientä turvotusta on =) Stressaan painosta.. Lähtöpaino 54kg ja yli 60kg:n en halua mennä =)

Me asutaan miehen kanssa rivitalo kolmiossa, tilaa lapselle siis ois hyvinkin! Olotilassa ei muutoksia suuntaan tai toiseen, tissit edelleen tosi kipeät ja nälkä kurnii hieman aiempaa enemmän ja useammin. Muutoin en edes tietäisi olevani raskaana, paitsi nyt sitten ne olennaiset, kuukautiset, puuttuu ;) Täytyy nyt vähän jutella tuon armaani kanssa tästä varhaisultrasta mihin päätökseen tullaan..haluaisin kyllä varmistaa toden teolla, että kaikki hyvin! Sitten taas käy ajatus mielessä, että ravaan varmaan sitten joka viikko siihen rv 12 asti ultrassa "varmistamassa", että kaikki hyvin.. :D

Kuinka pitkään meinaatte pitää salaisuutta itsellänne? Onneksi nykymuoti suosii tunikoita ja muita lörppävaatteita niin tuleva turvotus on ainakin helpompaa piilotella aika pitkäänkin!

Itse ajattelin niin, että ku me mennään vkon päästä to, ja nähdään missä sikiö on ja sykkiikö sydän, sitten kerrotaan mun appivanhemmilleen ja sisaruksilleen ja se on siinä.. Sitten vko 12 jlk on vapaasti valittavissa kertoako jollekin heti taikka sit joku kyselee kuulumisia jne... Mun vanhemmat tietää tän, ku oon hoidos käynyt ja äiti olisi muuten kysynyt miten hoito on edennyt ja missä vaiheessa mennään... Eli 6vkoa tarvis vaan malttaa.. Ai joo, mun sydänystäväni tietää tän, ku ollut alusta asti mukana tän meidän projektissa...

Huomenna soitan kyl Tyksiin heti ku vaan voin... Tahdon tietää mikä mun hcg on ja onko varmana raskaana vai mites.... =) =)

Kiva nähdä, että tänne on tullut lisää porukkaa! :)

Oliviala.9.12.2012: Älä murehdi painosta ja ole itsellesi armollinen. Murheesi olisi ymmärrettävä, jos olisit 140 cm pitkä, mutta veikkaan ettet ole ;-D

Syntyineiden vauvojen keskipaino on 3,5 kg
istukka painaa n. 700 g
verimäärä lisääntyy reilulla litralla
kohtu painaa loppuraskaudessa n. 1 kg (normaalisti paino n. 70 g)
lapsiveden määrä 0,5 - 1,5 litraa

Jo tuosta määrästä tulee päälle seitsemän kiloa.. ja noiden lisäksi kroppaan kertyy nestettä useimmilla odottajilla loppuvaiheessa ja rintoihinkin tulee maitoa ja ne kasvavat...

Ei siis kannanta pitää itsellään tiukkoja painorajoja, vaan kuten jo ylenpänä sanottiin niin liiku ahkerasti ja syö terveellisesti. Se kyllä riittää. Jos alat pitää tuota 60 kg rajana, jonka yli ei saa mennä, niin se voi tarkoittaa sitä että sinä laihdut raskauden aikana.. eli jos elimistösi ei saa riittävästi ravinteita, niin mistä vauva niitä sitten saa? Raskaus on muutenkin rankkaa kropalle, niin ei kannata sitä kuormitusta enää lisätä laihduttamalla. Laihduttaminen saattaa myös päästää liikkeelle kehon kuona-aineita jotka voivat päätyä sikiöön.

Turvotukselle ei voi oikein mitään jos sitä tulee. Mulla tuli parhaimmillaan loppuraskauden aikana kahden viikon aikana painoa lisää 2,4 kg kun nesteitä alkoi kertymään. Yllä olevien numerotietojen perusteella minuun kertyi nestettä turvotuksen muodossa n. 8kg!!! Ne kyllä sitten lähti synnytyksen jälkeen kolmessa viikossa (öisin heräsin vaihtamaan lakanat ja peiton kuiviin kun hikoilin ne läpimäräksi).

Runsaasti ylipainoisille on suosituksena, ettei painoa päästettäisi hurjasti enää entisestä nousemaan, mutta siinä neuvola opastaa ja antaa ohjeita.

Ota siis rennosti.. ja mistäs sen tietää millaisia mielihaluja sinulle vielä kertyy tässä raskauden aikana. Kaverini oli hulluna kinuskikastikkeeseen ja kaurapuuroon ja niitä oli saatava joka päivä! Minulla teki mieli pannaria aivan kauheasti ja tulihan sitä tehtyä jokusen kerran.. :D


Mulla ei ole mitään oireita tällä hetkellä ja hyvä niin... kyllä niistä kerkeää kärsimään tulevien viikkojen aikana ihan riittämiin :D Ainut muutos on se, etten kestä tytön kakkavaipan hajua.. yökkäilen aivan kauheasti sille hajulle jo nyt. Myös vaipan sisällön näkeminen... yyyyöööks!! Ei nuo aikaisemmin ole minua mitenkään hetkauttaneet puoleen eikä toiseen. Nyt vaihdan kakkavaipan suurin piirtein hengittämättä ja silmät kiinni :D :D

Nuo huolet ja murheet sikiön voinnista ovat ihan normaaleja ja ne vaan (valitettavasti) kasvavat sitä mukaa kun viikkoja kertyy.. odottakaahan kunhan päästään tekemään liikelaskentaa päivittäin ja sitten kun niitä liikkeitä ei meinaakkaan tulla millään.. :) Tytölleni ei tarvinnut liikelaskentoja tehdä ollenkaan kun monotteli ja tökki parikymmentä liikettä kymmenessä minuutissa. Sama aktiivisuus liikkumisessa on huomattavissa vieläkin.. paikallaan ei pysy hereilläolo aikana hetkeäkään..

Itse olen omaksi yllätyksekseni hirmu luottavaisella ja hyvällä fiiliksellä tulevaisuuden suhteen..

Puolison ja yhden karvaisen kaverin kanssa asutaan omakotitalossa parinkymmenen minuutin päässä keskustasta. Hirmu kiva paikka.. omaa rauhaa ja iso tontti, mutta silti lähellä palveluja.

Olen ollut tänään vähä lannistuneella mielialalla ettei oikein tiedä mitä pitäisi ajatella...

Soitin tänään Tyksiin kysyäkseni hcg veriarvoa ja olin saanut kuulemma pos. tuloksen mutta, että arvot olivat kovin matalia... Oli kuulemma vain 170..!!!
Nyt sitten maanantaina meen uudestaan verikokeel ja sitten tiistaina soitto Tyksiin, jotta saadaan tietää, et onko arvo noussut vai ei...

Edelleen epävarmoissa mennään ja kyllä harmittaa kovasti, et miksi näin kävi... Testasin just alkuillasta rfus -testiliuskalla, et olenko edelleen rask. ja testi näytti heti vahvalta plussalta eikä oo onneksi haalistunut... Voivoi tätä!!! =/

Hei taas muutamaan päivään-
Sham-An: Itsekin täällä pähkäilen tätä oireettomuutta. Ainoa, mitä tuntuu on välillä nipistelyt alamasussa. Ja eilen olin kyllä niin pahalla päällä, että kyllä sai mies tutaa. Ensin 17-20 kiukuttelin ja olin aivan vit****tunut ja sit loppuilta menikin niin että joka asiaa meinas ruveta itkemään :D
Sirena tuolla kyseli ihmisten asumismuotoa. Me rakenneettiin omakotitalo tähän Oulun seudulle, jossa tuli 2 vuotta helmi-maaliskuun vaihteessa täyteen. Alue on rauhallinen, ollaan tällä tiellä ainoa lapseton perhe. Että vauva on kyllä tervetullut, ja oishan tuo mukava saada elämää tänne 117m2n mökkiin =)
Hei, onko kellään koiria joka olisi jo saanut lapsen? Miten teidän karvainen suhtautui uuteen tulokkaaseen? Kuinka annoitte koiran totuttautua vauvaan? Olen tässä vähän jo tällaistakin asiaa pähkäillyt, vaikka ei todellakaan ole ihan hetkeen ajankohtaista ;D

Eilen taisi sitten se pahoinvointi alkaa. Jouduin oksentamaan pihalla kesken muuttotouhujen ja pikkasen kyllä nolotti. Naapurit varmaan luuli, että oon rapuloissani muuttamassa, kun oli vielä sopivasti vkl ;).
Ei ole kokemusta koirasta, kun meillä on allergisia... Mutta kysympä ihan uteliaisuuttani, että onko kukaan vuorotyöläinen? Ei sinänsä, että tässä vaiheessa tarvis / kannattas miettiä mitään lastenhoitokuvioita, mutta kyllähän se pikkasen mielessä painaa. Mulla sekä miehellä on kovin epäsäännöllinen 3-vuorotyö, joten aikataulusuunnittelua on luvassa jokaikisen asian kanssa.

Koirista vielä sen verran, että meillä on 4 vuotias isomünsterinseisoja&(vielä ainakin toistaiseksi) 10 vuotias labbis/saluki mix. Tämä jälkimmäinen voi kyllä olla koirien taivaassa enneko jos/kun(olettaen että kaikki menee hyvin loppuun asti) jäkälä joulukuussa syntyy? Ilona (IMS) on tottunut kyllä miehen ja minun siskon lapsiin, ja ainakin "vähäisinä" annoksina ei ole ollut mitään ongelmia. Viime kesänäkin oli hauska seurata kun miehen serkkupojan ja sen vaimon 1,5 v tyän istu Ilonan selässä&ratsasti sillä niin koira ollu moksiskaan. Makas vaan maassa&ehkä vähän katteli, että jaa tämmöstä tänään :D Olen vain pähkäillyt sitä, että kun koirilla on ollut "oma paikka" kodinhoitohuoneessa alusta asti tässä talossa ja se on opetettu kaikille vieraileville lapsillekin, että sinne ei saa mennä häiritteen, niin nakkasin miehelleni, että jos/kun vauva alkaa liikkumaan niin laittaa khh:n ovelle portti. Niin että koira(t) saa olla omassa rauhassaan tarvittaessa, mutta ne myös näkevät meitä muita. Mitä mieltä olette tällaisesta "eristämisestä"?

Täällä kans alkaa olla havaittavissa orastavaa pahoinvointia..muutoin ei ole huono olo mutta kun tulee nälkä ja jos ei syö aikalailla just sillä sekunnilla alkaa oksettamaan! Täytyy vastaisuuden varalle ottaa käsilaukkuun jotain välipalapatukoita ettei paha olo pääse valloilleen. Meidän perheessä mies säännöllisissä arkitöissä ja minä vuorotöissä. Omanlaisia haasteitahan tämä ihan taatusti tulee aikanaan luomaan..meillä tosin helpottaa paljon arkea se, että toinen kuitenkin arkitöissä. Täytyy vaan muistaa todellakin huolehtia, että myös isä ja äiti kerkeää viettää aikaa keskenään..ei saa unohtaa sitä parisuhdetta :) Neuvolaan menoon ei olis enää montaa yötä, jotain jännää mitä odottaa!

Oho ! Plussasin tänään! saako tulla mukaan juttelemaan ? Laskujen mukaan rv 5 2 , täytyy tehdä uusi testi vielä aamulla. Laskettu aika on 21 joulukuuta. Yritetty yli puolivuotta ja nyt tärppäsi! Ihanaa :)

Huomenta ja ihanaa maanantai aamua!! Täällä paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta ja huomasin, että syksyllä kylvämieni tulppaanien versot puskevat jo sinnikkäästi jään ja lumen keskeltä aurinkoa kohti.. Jeeeee!

Tässä viimeisin rv listaus.. ajattelin laittaa sen tänne aina maanantaisin jatkossa, niin ei tarvitse lisätä kuin rv:t jokaiselle yhden ylöspäin ja uudet tulokkaat keskusteluun. Korjatkaa jos olen ihan nurinkurisesti ynnäillyt nuo rv:t teille tälle päivälle.. ei oikein ajatus kulje tänään :) ..minä sitten päivitän tiedot oikein ens maanantaille..

Joulumamma…………..rv 8 5……la 30.11
Mamma__90…………...rv 8 ?.......la ?
Jokohan?84…………….rv 7 5……la 6.-7.joulukuu
Oliviala9.12.2012………rv 7 1……la 9.joulukuu
Haavemama……………rv 6 6…….la 14.joulukuu
Mamma36v……………..rv 6 0……la 18. joulukuu
Sirena--………………….rv 6 0……la 16.joulukuu
Sham-An………………..rv 5 6…….la ?
Ruusuli83……………….rv 6 0…….la 15.-17.joulukuu
ViisikkoRex……………..rv 6 2…….la 14.-16.joulukuu
SannaMamma………….rv 5 3…….la 20.joulukuu
Kesätuuli1………………rv 5 3…….la 21.joulukuu

Se on vaan 5 % todennäköisyys, että vauva syntyy laskettuna päivänä, mutta onpahan jokin päivämäärä mitä kohti tähdätä..

Tervetuloa Kesätuuli1 joukkoon! Ehdottomasti mahtuu mukaan kun nythän on vasta ne, joiden la on joulukuun lopussa jännittämässä plussatestien ääressä..

Onneksi olkoon Sham-An pahoinvoinnista! (voiko näin sanoa).. no, sinä olit huolissaan oireettomuudesta, joten sehän on vaan plussaa jos oksettaa.. ainakin siihen saakka kun ei mitään muuta teekkään kuin vain oksettaa jatkuvasti.

Haavemama: Piti ihan googlettaa miltä näyttää isomünsterinseisoja. Onpas hienon näköinen koirarotu! Luulisin, että jos koiranne on noin hyvin jo lapsiin tottunut niin varmaan suht ongelmitta sujuu uuden perheenjäsenen tulo laumaan sitten joulukuussa. Mutta ainahan sitä täytyy koiraa ja lasta vahtia, vaikka kuinka varma omasta koirastaan olisikin. Luotan omaan koiraan todella paljon, mutta ei tulisi mieleenikään jättää tyttöä ja koiraa kahdestaan samaan huoneeseen. Koskaan kun ei voi tietää mitä tapahtuu.
Tuo oma paikka koirille kuulostaa tosi hyvältä! Silloin kun koira(t) menevät sinne nukkumaan niin portti vaan kiinni. Kyllä koirat ilmoittaa kun ne haluavat tulla takaisin "ihmisten ilmoille". Meillä on koira oppinut ilmoittamaan milloin haluaa juoda vettä. Tytön takia kun joudutaan vesikippo nostamaan ylös.. muuten saisi olla koko ajan luuttuamassa märkiä lattioita ja vaihtamassa kuivaa vaatetta tytölle (vesileikit ovat niiiiiiiiiin ihania!!).

Nettilaskurin mukaan la olis 18.12. Leikitään, että that´s it. Kerronhan miä sitten joskus kun pääsen viimein neuvolaan ym. jos sitä muutellaan. :) Pahoinvointi ei muuten kestäny toistaseksi kun yhen päivän.

Nyt on varhaisultrassa käyty (meidän kohdalla tais olla tosi VARHAISultra), eikä siitä kyllä yhtään viisastuttu! :(
No viikkojahan oli tuolloin perjantaina 5 5 eli tosi aikasta, mutta hätäsiä kun ollaan niin ultraan mentiin.. Eihän siellä sitten mitään vielä näkynyt, muuta kuin kirkas nestekertymä kohdussa. Lääkäri ei sanonut mitään suuntaan ei toiseen, ei siis varmistanut raskautta muttei myöskään kieltänyt. Arvatkaas oltiinko ihan pihalla tuon jälkeen..?! Testejä on tehty muutama ja kaikki vahvaa plussaa ja sitten lääkäri ei voikaan vahvistaa raskautta. Totesi vaan, että kahden vkon päästä uudelleen ja sitten pitäisi jo jotain näkyä. Päälle vielä kertoi tuulimunista ja vuodoista ja keskenmenojen mahdollisuuksista alkuraskaudesta, joten oikein piristävä käynti oli.
On sillä vaan niin paljon merkitystä miten lääkärit ja hoitajat sanansa valitsee...
Mutta kaiken pohdinnan ja jossittelun jälkeen ollaan kuitenkin hyvillä mielin ja parin vkon päästä uusi ultra! :)

Kävimpä tänään sitten neuvolassa varaamassa ensimmäisen käynnin. Kolmen viikon päähän menee :) Ja eka ultra menee vielä pidemmäksi rv 12. huh kun en jaksaisi odottaa ! Oli se aika jännää kun pitäisi vähän pitää vielä salassa tätä raskautta mutta neuvola on samassa rakennuksessa kuin oma työpaikkani. Tänäänkin kuljin vain työkavereiden ohi kaikki lippuset,lappuset ja ohjeet kainalossa, vähän piti kyllä piilotella niitä. Ei tätä kyllä ole uskoa todeksi, pieni ihme on täällä tulossa! anteeksi nyt kun vähän hehkutan :)

Heipä hei taas.
Kuulumiset ja heipat käyn tässä teille kaikille toivottamassa.. :( Varhaisultrassa käytiin tänään, ajateltiin, että voi sitten jo isovanhemmille salaisuuden kuiskata. Uutiset ultrassa oli sitten kaikkea muuta kuin hyviä, rypäleraskaus. Raskaus on alkanut ihan "oikein", mutta jossain vaiheessa jotain mennyt vikaan. Aamulla meno kaavintaan. Olo aivan kauhea ja epätodellinen!! Ei voi antaa periksi silti. Hetki menee haavoja nuoleskellessa ja parannellessa ja sitten toivottavasti tärppäis uudestaan. Onneksi mentiin kuitenkin ultraan sitten nyt jo, totuus ois iskeny vasten kasvoja ennemmin tai myöhemmin!

Toivottavasti teillä kaikilla muilla menee odotus ihan kuin pitääkin ja joulukuussa syntyisi monta pientä prinssiä ja prinsessaa

Yksi lisää mukaan!!

Nyt ois rv 7 2.. la netin mukaan 10.12... että joulua odotellessa.. :)
Ennestään on neli vuotias tyttönen. Tämä kuitenkin ensimmäinen yhteinen lapsi aviomieheni kanssa.

Heikossa hapessa ollaan kovasti oltu... paras hetki päivästä on klo 13-17 välillä, muuten on paras pysyä sohvan lähettyvillä.. Nukkua vois vaikka viikon ja kaikki meinaa etoa.. ei onneks kuitenkaan oksentamaan oo tarvinnu ruveta..

Ensimmäinen neuvola käynti ois 9.5 ja lääkäri 22.5... Jännittäviä aikoja.. kun pääsis tuonne ekaan neuvolaan, niin jotenkin saisi huokaista, että kaikki olisi hyvin ja niin pois päin. Ennen tytön syntymistä alla on yksi keskenmeno..

Hermot meinaa olla hiukka kireällä ja pienetkin asiat ärsyttää niin isosti. Asutaan vielä hetki anopin ja appiukon kans saman katon alla.. Vaikkei muuten mitään hätää niitten kans ole, mutta nyt pelkkä näkeminen riittää.... :O

Mutta tsemppiä kaikille odottajille ja pidetään yhtä!! Monelle tulossa paras joululahja ikinä

Tänään aamulla käytiin sairaalassa uusimassa ultra ja kuulemassa tuomio uudestaan, lääkäri sanoi että kyseessä EI olekkaan rypäleraskaus vaan tuulimuna! Yhtälailla huono lopputulos ja kaavinnassa poistettava, mutta tässä kurjuudessa se kuulostaa paremmalta kuin tuo rypäleraskaus..rypäleraskauden jälkeen täytyy pitää taukoa yrittämisestä 6-12kk!! Nyt saa hypätä "takaisin satulaan" kun oma päänuppi sen vaan kestää. Kiitos tuesta Sannamamma ja kaikki muutkin

Taidan ehkä jäädä tällä hetkellä taka-alalle... Eilen kävin Tyksis ultras ja sieltä ei löytynyt eikä näkynyt yhtään mitään ja hcg -arvo on niiiiin matalaa... Lääkärikin ehti jo kysellä, et olenko vuotanut täs näinä päivinä... Ei siis mitään vuotoa ollut tms... Nyt siis en tiedä olenko raskaana vai en, ehkä en sittenkään... Tällä hetkellä seurataan veriarvoa, et lähteekö se nousemaan vai laskemaan vai miten päin menee... On se vaan kumma, ku mitään ei näkynyt ultrassa.... Huoh!! Voi sentään...

Isot halaukset niille, joilla ei kaikki menekkään ihan putkeen nyt

Kyllä minä ainakin ajattelin juoda itse tehtyä simaa ihan surutta vappuna.. ei se lasillisen prosenttimäärä siinä niin suuri ole, että se vaarantaisi vauvaa mitenkään.

Join minä tyttöä odottaessa pari kertaa töissä kuoharia lasillisen alkuraskauden aikana kun firmalla oli pari juhlistettavaa juttua.. kuoharit siis otettiin työpäivän alussa alkupalavereissa. En jaksa noin pienistä jutuista alkaa stressiä ottamaan. Pikkujouluissa join sitten alkoholitonta punaviiniä, mikä oli aivan kauhean makuista (silloin suurin osa työkavereista tiesi jo raskaudesta)


Kun oltiin viettämässä työporukan kanssa "liikuntapäivää" niin illalla baarissa kerroin tilanteeni baarimikolle ja tämä teki alkoholittomia paukkuja mulle vaikka alkoholillisia olin tilaavinani kaverijoukon keskeltä. Tuolloin olin viikoilla 9 jotain muistaakseni. Yksillä rapujuhlillakin kävin mieheni kanssa heti sinä iltana kun aamulla plussasin, mutta olin silloin kuskina kun miehelläni oli mukamas työpäivä seuraavana päivänä..

Kyllähän noita keinoja keksii jos vaan tulee tilanne eteen. Jos Sirena-- sinusta tuntuu pahalta juoda tuota simaa vappuna, niin otat lasin ja kastelet vaan huuliasi sillä ja kun anopin silmä välttää niin nakkaat simat kukille tai viemäriin. Tai sitten miehesi kanssa vaihtelette vaivihkaa laseja keskenään, jolloin sinun lasi näyttää vajuvan vähitellen ja miehesi juo sinunkin edestä..

Raskauden puolivälissä teki aivan hirveästi lonkeroa mieli ja kerran sitten saunan päälle join lasillisen lonkeroa.. parin kymmenen minuutin päästä oksensin iloisessa kaaressa ulos kaiken mitä olin päivän aikana syönyt... sen jälkeen ei tehnyt enää lonkeroa mieli :D

Nuo olivat siis ainoat kerrat kun alkoholia join tyttöä odottaessa ja enkä niistä huonoa omaatuntoa kanna.

Äitini kun odotti isoveljeäni -70 -luvulla niin hänellä oli viimeisellä kolmanneksella kovia ennen aikaisia supistuksia ja paikat pehmenneet vähän liian paljon. Kätilö käski juoda 1/3 kahvikupillista konjakkia joka päivä, niin vauva pysyy mahassa turvallisille viikoille saakka. Äiti teki työtä käskettyä ja isoveli syntyi sitten rv 38.. :D On nuo ohjeistukset vähän erilaisia ennen vanhaan.

Hei kaikki!

Täällä ollaan kahden vaiheilla, että ollakko joulu- vai marraskuun odottajissa :) Taidan käydä molemmissa. Eka neuvolakäynti oli keskiviikkona ja siellä laskettu aika arvio oli 2.12. Mulla ois eka ultra 8.5 ja jännittää tosi paljo. Tuntuu että onkohan siel mahassa mitään?! Nyt on menossa 8 5 ja rinnat on kipeet. Mielialanvaihteluita on kans jokapäivä ollu. Muita oireita ei oo tällä hetkellä. Toivoisin että ois ees jotain muutaki, ku on niin epätodellinen olo..

Lämmin halaus kaikille jotka olette saaneet huonoja uutisia!! Ei ole helppo aikaa, kun on niin kovasti odottanut ja toivonut.
Itekkin muistaa kuinka kovalle otti uutinen keskenmenosta.. Tk lääkäri totesi, että sydän äänet kuuluu, mutta, kun keskus sairaalaan pääsin, niin mtn ei enää ollutkaan... Tästä kaikesta on aikaa se kuusi vuotta.. Omalle kohalle oli kova paikka, kun tasan viikko kaavinnan jälkeen olin kälyn mukana synnytyksessä.. Mutta toisaalta se oli yksi hienoimmista hetkistä mitä tuskin enää ikinä tulee, että "näkee" syntymän toiseltakin puolen.. :) Kummipoikaa olen muistuttanut, että kerron sitten tarinoita, kun täytät 18 :D

Niin ja mitä tuohon simaan tulee. Kyllä itekkin aion maistella simaa.. kaupan sima ei oo hyvää, että ei se lasillinen pahastakaan voi olla..??
Ja onhan noita, jos jonkunlaisia alkoholittomia, jopa ihan hyviä, siidereitä ja oluita kesän juhlia ja kuumia säitä odotellen.. ;)

Voimia ja halauksia Jokohan?84 ja viisikko rex

Okei... Nyt asia on sillä lailla, että jään pois tästä kyydistä... Suunnitelmissa saattaa tulla tyhjennys.. Ensi viikon ke otetaan hcg -arvoa, verenkuvaa, maksa- ja munuaiskoetta... Sitten torstaina kuullaan mitä seuraavaksi tapahtuu... Luultavasti tulen saamaan solumyrkkyä ellen vuoda sitä ennen lainkaan... Koska alkiota ei ole siellä missä sen kuuluis olla eli kohdussa eikä edes munatorvenjohtimessa... Se on siellä jossain aivan väärässä paikassa... Joten solumyrkkyä annetaan ja sitten alkaa 3kk karenssi... Että näin meillä!!! Ensi viikko ratkaisee paljon... Ja nyt vetäydyn herkuttelemaan ja sulattelemaan kaiken tiedon minkä sain tänään, ku Tyksiin soitettiin...

Tänään peruutin ensi ke suunnitellun neuvola ajan... =/

Odotusiloa teille!!!

Jokohan?84 ja Viisikko Rex: Voi ei! Oon niin tuhannesti pahoillani teijän puolesta. Mutta oon ihan varma, että teillekin perheonni on vielä suotu, vaikkei valitettavasti juuri nyt. Voimahaleja!
Täällä on alkanu nyt sitten mielialanvaihtelut. Pahoinvointia ei oo ollu nyt kuitenkaan muutamana päivänä, mutta kiukuttaa. Väsyttää, kiukuttaa, väsyttää, kiukuttaa! :(

Jokohan?84&Viisikko Pex: Pahoittelut teille, että raskaus ei mennytkään niinkuin kaikki täällä varmasti toivoi. Mutta ihan varmasti joku päivä on vieressänne oma pikku tuhiseva nyytti.

Mun on pakko vähän omaa onnea tähän hehkuttaa (toivottavsti en pahoita kenenkään mieltä): Kävimme perjantaina yksityisellä varhaisultrassa ja jotenkin asia alkaa tuntua nyt todellisemmalta. Ensin jännäiltiin kun Jäkälä oli aika piilossa, kun taaksepäin kääntynyt kohtu ja rakko aivan tyhjä. Noh, vesitankkaus ja niinhän se nostatti kohtua joten sieltä saatiin näkyviin kohdussa oleva 0,8cm pitkä ihmisen alku, jolta löytyi myös selkeät sydämensykkeet=) Hihiii sitä onnea kun sai tietää, että kaikki on siellä missä pitää ja kyseessä ei ole tuulimuna, kohdunulkoinen tms. Nyt edelleen jännäillä toukokuu, että toivottavasti pysyy sisällä.
Kierto on ollut 30 päivää, eli tuo mun LA vähän myöhästyi kun pe oli 6 5 eli eikös tänään ole tasan 7 (ilmoitetaanko tuohon perään 0)?

Ja taas lähti uusi viikko käyntiin.. :)

Alla taas listausta rv tilanteesta. Laitan päivitetyn listan näkyviin maanantaisin, jolloin lisään siihen viikon aikana tulleet uudet kasvot tähän ketjuun.. Pahoittelen, jos pikku virheitä löytyy.. yritän muistaa korjata ne sitten seuraavaan maanantaihin.. :)

Joulumamma…………..rv 9 5……la 30.11
Mamma__90…………...rv 9 ?.......la ?
Pirtsakkaaa289…………rv 9 1……la 2.joulukuu
Jokohan?84…………….vauvahaaveet siirtyivät tulevaisuuteen
Oliviala9.12.2012………rv 8 1……la 9.joulukuu
Ninni84………………….rv 7 6…….la 10.joulukuu
Haavemama……………rv 7 1…….la 14.joulukuu
Ruusuli83……………….rv 7 1…….la 15.-17.joulukuu
Mamma36v……………..rv 7 0……la 18. joulukuu
Sirena--………………….rv 7 0……la 16.joulukuu
ViisikkoRex……………..vauv haaveet siirtyivät tulevaisuuteen
Sham-An………………..rv 6 6…….la 18.joulukuu
SannaMamma………….rv 6 3…….la 20.joulukuu
Kesätuuli1………………rv 6 3…….la 21.joulukuu

ViisikkoRex: Tsemppiä sinullekin tulevaisuuteen!! käy ilmoittelemassa tässä ketjussa, jos kesän ja syksyn aikana tulee iloisia uutisia..

Haavemama: Muistelen ekasta raskaudesta, että nuo raskausviikot menevät niin, että kun sinulla eilen sunnuntaina lähti käyntiin rv 7, niin se merkitään 7 0.. silloin maanantai = rv7 1, ti = rv7 2, ke = rv7 3, to = rv7 4, pe = rv7 5, la = rv7 6 ja su rv8 0. Ja, että varmasti menee itsekin sekaisin niin esim. kun on rv7 3 menossa niin sanotaan, että kahdeksas raskausviikko on menossa.. :D

Lauantaina sitten alkoi etova olo.. aamusta ei niinkään, mutta pahenee iltapäivästä ja illalla tuntuu, että kurkussa pyörii koko ajan pieni hissi. Saa nähdä miten tämä pahenee tässä viikkojen aikana. APUA!

Yhtään ei helpota tilannetta se, että huomenna on tyttären 1-vuotis synttärit (viime vappu oli elämäni kauhein ja samalla kaikista ihanin

Itse en ottanut tuosta alkoholi asiasta viime raskaudessa stressiä ja saatoin ottaa mieheltä yhden hörpyn (hyvin pienen) saunaoluesta. Sitten tuli keskenmeno ja nyt oon niin varpaillaan kuin olla ja voi :D

Mutta ihania uutisia. Nyt olis varhaisultra käytynä ja siellä oli vajaa sentin pituinen toukka ja sydän tykytti hullunlailla

Sirena--: Meillä kävi juuri samoin mieheni vanhempien suhteen. Ei todellakaan oltu kerrottu heille/kellekään joka olis voinu lipsauttaa. Mies meni käymään kotonaan ja juttelivat niitä näitä ja yhtäkkiä oli tullu kysymys, että olenko minä pieniin päin. Mies oli mennyt ihan lukkoon ja myöntänyt - mitäpä tuota valehtelemaankaan. Totesi vain, että onpa hän tiennyt jo jonkun aikaa, kuulemma osannut itse laskea yks yhteen kun olen valitellut väsymystä ym ja mies soitti yks päivä vanhempiensa luota mulle ja kyseli oikein lirkutellen, että"mitä sinä rakas haluat tänään syödä" :D Tuntuu käsittämättömälle, että kaikista asioista teki itse johtopäätöksen. Kaippa noilla vanhemmilla naispuolisilla on joku "aisti" tähän raskaus asiaan.

Rauhallinen vappu takana. :)

Suuret pahoittelut keskeytyneistä raskauksista. Pakko mainita että huomattavasti onnekkaampi juttu se tuulimuna on kuin rypäleraskaus. Vaikkakin saattaa kuulostaa pahalta/ ei varmasti helpota oloa tällä hetkellä laisinkaan. Takana rypäle, ja kironnut paaaljon miksei vain ollut tuulimuna vaikka helpolla pääsin.

Mutta täällä menossa vk 10 6 kai. :) Muutaman viikon päästä np-ultra, jännittää kovasti onko kaveri matkassa pysynyt. Neuvolassa en ole vielä käynyt/varannut tosin mietin et pitäisi verenpaineet käydä mittaamassa, pyörryin ja oksensin saunan jälkeen, muilla ollut huimausta? Pahin huonovointisuus on toivon mukaan ohi.

Itse kotisimaa en ole juonut mutta anoppilassa kylläkin puolikkaan lasin kuohuviinä, vaihdettiin miehen kanssa välissä laseja. =) Töissä lupauduin tuleviin pippaloihin kuskiksi, kavereiden kanssa iltaa istuessa join alkoholitonta valkkaria, kukaan ei huomannut mitn. alkosta puolikas pullo, oli yllättävän hyvää, punkut aivan hirveitä. Kyllä tuohon alkoholittomaan linjaan aina jotain syitä keksii, kellekkään en halua vielä kertoa jos kyselevät niin tuskin valehtelen. :)

Jännittäviä aikoja kaikille ultria odotellessa. :)

Heips vaan kaikille!
Täytin juuri maaliskuussa 40 v. ja olimme mieheni kanssa keskustelleet, että jos en tule siihen mennessä toistamiseen raskaaksi, niin saa sitten olla ja menen sterilisaatioon. Luonto/kohtalo päättikin toisin...
Kun lähes kellon tarkkuudella tulevat kuukautisen olivat viikon myöhässä, tein testin sillä ajatuksella, että kunhan se negatiivinen sieltä tulee, menkatkin alkavat. 10.4. sainkin suureksi yllätyksekseni (ja pakko myöntää, että hieman myös järkytyksekseni) vahvan positiivisen tuloksen! Kuukautisten mukaan lasketuksi ajaksi tuli 8.12.2012.
Ensi järkytyksestä toivuttuani olemme varovaisen innostuneita mahdollisesta uudesta tulokkaasta. Puhumme vielä mahdollisesta niin kauan, kunnes ensimmäisessä ultrassa tulee varmuus, onko siellä mahassa todella tulokasta. Oman jännityksensä ja huolensa tähän sinänsä koko ajan mahdolliseen, mutta kuitenkin yllättävään raskauteen tuovat 2. tyypin diabetes, joka puhkesi edellisessä raskaudessa sekä ikä. Edellisestä raskaudesta on jo kulunut 6 vuotta, joten paljon on myös varmaan muuttunut sen jälkeen. Ehkäisyä ei ole ollut käytössä koko aikana, joten kun ei 6 vuoden aikana kertaakaan ole edes menkat olleet myöhässä, olimme jo asennoituneet, että toista ei ole meille tarkoitettukaan.
Edellinen raskaus sujui omine pikku vaivoineen (vatsakivut, pahoinvoinnit, turvotukset, raskausdiabetes, kohonnut verenpaine, yms.) ihan hyvin, meni yliaikaiseksi 40 6 ja sitten kontrollikäynnillä tulikin kiire sektioon, kun sikiöllä ei ollutkaan enää hyvä olla mahassa. Minun jäädessä toipumaan elämäni ensimmäisestä leikkauksesta, poika kiidätettiin synnytyksen jälkeisten hengitysvaikeuksien vuoksi Lastenklinikalle. Sieltä poika siirtyi Jorviin, jossa sitten vietettiinkin syömis- ja hapetusongelmien vuoksi hänen ensimmäinen elinkuukautensa. Nykyään poika on perusterve vilkas ja eloisa ihana äidinpoika, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.
Mutta vielä 6 vuoden jälkeenkin sen kaiken muistaa kuin eilisen päivän. Jatkuva huoli, kun lukuisista tutkimuksista huolimatta mitään vikaa ei löydy ja kotiinpääsy lykkääntyy ja lykkääntyy. Sellaista en enää toista kertaa halua kokea. Vaikka pojallamme ei ollut varsinaista hengenhätää syntymää lukuunottamatta, se huoli uutena vanhempana, sitä pahempaa ei olekaan. Se jättää jälkensä ja nyt uuden raskauden myötä se muistuu entistä voimakkaampana mieleen.
Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan... Tämä raskaus on ollut edelliseen verrattuna lähes oireeton, parina päivänä oli jonkin verran pahoinvointia, joka kuitenkin loppui, nivusissa on nyt parin päivän ajan tuntunut jomotusta, vatsa "kovettuu" aina iltaisin (samoin teki edellisessä raskaudessa) ja pissalla on joutunut käymään useammin. Muuten välillä melkein unohtaa olevansa raskaana. Meneillään on rv 8 3.
Liityn siis joukkoonne ja toivotan onnea kaikille muillekin joulukuussa synnyttäville! :)

Täällä ei aikaisemmin pääse (paitsi yksityisellä) kuin vasta viikoilla 9-11. Aikaisempia aikoja ei ollut eikä yksityiselle ole nykyisessä rahatilanteessa varaa mennä, joten ainoa vaihtoehto on odotella.
Toinen syy odotteluun on sikiöseulonta, joka käsittääkseni voidaan tehdä vain tiettyjen viikojen aikana. Verikokeet otetaan samana päivänä kuin ultra.

Mua kans ahistaa ja pelottaa ja haluisin heti päästä sinne ultraan. Onneks se on jo ens viikolla.. Oon jotenki niin varma et siel ei oo ku joku tuulimuna :(

Täällä sama juttu ultraan ei olisii varaa mennä :/ ja tosiaan eka ultra vasta kuukauden päästä :/ Pelottaa ja ahdistaa tää juttu. Pakka vain jaksaa odottaa..

Noista yksityisen varhaisultrista. Oulun seudulla on ainakin kauheasti hintaeroja noissa. Itse kävin yksityisellä varhaisultrassa ja maksoin siitä 50€. Eräs toinen yksityinen josta selvitin hintaa oli meilkein kolmin kertaisen hintainen. Että minun mielestä tuo 50€ on todella pieni raha, että saa helpotusta omaan mielenrauhaan ja meilläkin raha löytyi vaikka ei todellakaan olla mitään raharosseja. Molemmat tava duunareita eikä mitään korkealle opiskelleita.

Hei! Olen ensimmäistä kertaa kirjoittamassa ylipäätään millekään palstalle. Jotenkin vain tuntuu, että tarvitsee nyt saada jutella muiden mammojen/tulevien mammojen kanssa, joilla la joulukuussa. Olen 26-vuotias ja odotan esikoistani. Päivääkään ei kulu, että en miettisi keskenmenon mahdollisuutta. Se on todella stressaavaa. Nyt rv menkkojen mukaan 7 0, mutta hedelmöitysajankohdan mukaan 8 0 (ovulaatio kiertopäivänä 7) ja laskettu aika 19.12 neuvolatädin mukaan. Eka ultra pitäisi varata kesäkuun alkuun, jota en ole tehnyt vielä, koska pelko keskenmenosta. Tyylillä, jos varaan ajan, niin sitten se menee ainakin kesken. Mitään vuotoja ei ole ollut missään vaiheessa. Mitä oireita teillä on nyt meneillään rv 8-9?

Ihmisille tiedoksi! Jos ei ole varaa tai on pihi, niin plussaamisen jälkeen kun neuvolaan soittaa, niin kannattaa sanoa ettei tiedä kiertoa. Pääsin itse ainakin kunnalliselle varhaisultraan tällä tavalla. Tiedän, ehkä tyhmästi toimittu, mutta en halunnut tällä kertaa odottaa rv 12 asti että pääsen näkemään alkion. Lähinnä jo senkin vuoksi että viimeksi olin kantanut kuukauden ajan sisälläni kuolutta alkiota.

Sitten vointeihin: KAAMEA VÄSYMYS! Voisin nukkua vaikka vuorokauden ympäri. Töihin herään aamu neljältä ja kuuden maissa illalla olen jo niin valmista kauraa. Lisäksi kaikki liha/rasvaiset-ruoat ällöttää, enkä voi edes sietää niitä näköpiirissäni. Ainoastaan hedelmät, kasvikset ja jogurtti menee alas. Toivottavasti näin kevyellä ruokavaliolla tippuis pari kiloa ennen neuvolaa ja toivottavasti muuta kilo vielä senkin jälkeenkin. Tavoitteena olis että paino nousis max 8 kg, eli raskauden aikana saisin terveellisillä elämäntavoilla tiputettua muutaman kilon tässä varhaisessa vaiheessa. Mitään stressiä en asiasta siltikkään ota ja ihan omalla jaksamisella mennään :)

Ja munkin puolesta tervetuloa uusille odottajille! :)

HEI!
Minäkin nyt vasta uskallan ilmottautua mukaan... vaikka en millään usko että meille olisi viellä tulossa yksi lisää. Moni voi ihmetellä kantaani, se onkin aivan kierossa johtuen kahden kaverini saamiin "keskenmenoihin" juuri tässä lähi aikoina.

Joka tapauksessa meille on näillä näkymin tulossa viides lasi. LA on 10.12.12. Luulen kyllä että tämäkään ei halua olla mahassa yli 38 viikon.

Tällä hetkellä päiväni kulkee harjoittelujakson ja lasten tahtiin, väsymys yllättää päivällä 12 aikaan ja on sietämättömän paha 15 aikaan, ei meinaa millään pysyä hereillä. Vaikka pakkohan se on. Onneksi tvstä tulee pikkukakkonen ja pieninkin on jo 5-vuotias, joten antaa minun illasta torkkua sohvalla, jos nyt kodin kaaos ja ruoan laitolta sekä koiran ulkoiluttamiselta kerkeän.
Minulla ei onneksi ole muita oireita, ei ole missään edellisessä raksuksissakaan ollut. Sekin varmasti vaikuttaa epäluulooni.

Kävin to ekassa neuvolassa, aika turhaan,ei sieltä mitään uutta saanut irti. Tosin ei onneksi (minusta) tarvitse mennä seuraavan kerran kuin vasta toisen ultran jälkeen, siis varmaan viikolla 22. Toki saahan sinne ottaa yhteyttä jos jokin epäilyttää. Meidän neuvolatäti vaan on aika nuori ja tuijottaa "kirjoja". minä kun en ole näiden neljänkään kasvattamisessa niitä liiemmin tarvinnut. Toi antaahan ne suuntaa.

Joka tapakusessa odotan innolla ja kauhulla ekaa ultra aikaa. Sen jälkeen vasta uskallan olla innoissani tästä tulevasta pienokaisesta kun näen että kaikki on hyvin.

Joo huomaan itsekin, että kaikki tuntuu tällä hetkellä kulminoituvan tuohon ensimmäiseen ultraan. Toivon todella, että siinä olisi kaikki hyvin ja vauva todella siellä. Kaikki tuntuu vieläkin jotenkin hyvin epätodelliselta, kun ei varsinaista konkreettista todistetta vauvasta vielä ole (niin siis esikoinen tulossa). Itse olen jotenkin täynnä huolta vaan koko ajan, enkä osaa iloita vielä kunnolla vauvasta.

Mulla tuntuu, että oireet vaihtelee. Joinakin päivinä on tosi hyvä ja jaksava olo ja toisina tuntuu, että kuvottaa koko ajan, olen ihan vetämättömissä ja ilmeisesti kasvukipuja kohdussa. Päikkärit olen pyrkinyt nukkumaan, jos vain suinkin mahdollista. Onneksi mitään vuotoja ei ole ollut missään vaiheessa (koputtaa puuta).

Ensi kesä jotekin ahdistaa töiden tiimoilta. Meillä on marjatila ja olen maatalousyrittäjä sekä myös mökkivuokrausyrittäjä sekä talvi ja syksyaikaan olen tehnyt osa-aikaisia psykologin töitä. Nyt psykologisijaisuusjakso loppumassa ja tällä hetkellä haku käynnissä oman paikkakunnan psykologin virkaan, jota haen osa-aikaisena. Ressiä jotenkin on. Työhaastattelu joskun kesäkuun alussa ja paikan saamista ei varmaan auta, jos on näkyvästi raskaana. Ei muuta kuin vaateostoksille miettimään, miten alkavan kummun peittäisi. Huoh, tässä kaikki tällä erää. Paljon on asioita mielen päällä.

Olisi kiva kuulla myös muiden elämäntilanteita, kun itsellä tuntuu paljon tänä vuonna tapahtuvan. :)

Mulla oli kovastikin suunnitelmia, jotka ei pienen lapsen äidille sovellu. Sekä työn saralla, että siviilissä. Piti vaihtaa vähän toisenlaiseen työnkuvaan ja kovasti aikaavievää harrastusprojektia oli suunnitteilla. Laitoin kaikki suunnitelmat jäihin. En viitsi nyt käydä vaihtamaan duunia edes työmaan sisällä, ettei vaan käy mitään peruuttamatonta sen suhteen, että mut laskettaisiinki juuri työssä alottaneeksi, eikä etuudet pelaisi. Ehtiihän sitä miettiä työkuvioita sumplia sitten myöhemminki ja nyt riistetään firmalta kaik mikä vanhalle työntekijälle kuuluu. :D Moni varmaan tekee näitä ratkasuja raskaanakin, mutta itse oon enempi varman päälle pelaaja. Harrastuspuolella en taas viitsi ollenkaa ruveta sille linjalle, että joutuu aina ilmottaa muille "en mä nyt taas pääse ku mul on tää vauva". Ehtiihän sitä harrastuksiin myöhemminkin, sitten kun omien aikataulujen hankaluus tms ei oo muilta pois.
Pahoinvointi tosiaan helpotti muutaman oksennuspäivän jälkeen, mutta väsymys on kaameeta. 12 - 14 h yöunet ja toisinaan vielä päiväunet lisäksi. Ei vaan jaksa. Työpäivät tuntuu turhan pitkiltä ja kotona on kamala kaaos, kun ei vaan jaksa.

Heippa kanssa sisaret-
Itse täällä painiskelen edelleenkin oireettomuuteni kanssa. Jotenkin sitä on ehtinyt jo muutamaan kertaan unohtamaankin, että on raskaana. Eilenkin oli firman virkistäytyminen, ensin 3 tuntia ulkoilua ja sit 3 tuntia illan istujaista niin ei mulla ollut mitään ongelmia jaksamisen kanssa. 7-8 tunnin yöunilla jaksan hyvin koko päivän. Ei siis tarvi päiväunia, tosin illalla 9-10 on valmista kauraa höyhensaarille. Ainoa mikä välillä muistuttaa sisällä kasvavasta elämästä on menkkamaiset vihlaisut, mutta nekin on ehkä vähentyneet - sehän mut saa vielä enemmän huolestuneeksi, että onkohan tässä tullut keskeytynyt keskenmeno? Tosiaan varhaisultrassa kaikki oli hyvin, alkio siellä missä pitääkin ja syke löytyi. Tuolloin (viikko sit pe rv 6 5). Lisäksi neuvolantäti sanoi, että kohdun ympärillä on erittäin hyvät "lihakset" jotka kertovat hyvästä hormoonitoiminnasta. Vajaan kahden viikon päästä 18.5 on kunnan eka neuvola, että kai sitä sinne asti on taas huolesta soikeana. Äitini kyllä on lohduttanut minua, että jos näissä asioissa on yhtään uskominen geeneihin (kertokaa viiassammat onko oikeasti) ja niillä on mitään tekemistä perinnöllisyyden kanssa, niin en tule kärsimään pahoinvoinnista tms isoista oireista. Äitini on tehnyt 5 lasta ja sanoi, että keneltäkään ei ollut mitää ihmeempiä. Että näin täällä, nyt on (omien laskujen mukaan) rv 8 o eli eikös 9. viikko starttaa? =)

Täällä myös lähes oireettomuus mietityttää. Silloin tällöin nivusaluella tuntuu jomotusta, iltaisin palelen normaalia herkemmin, sormet puutuvat tosi herkästi, vatsa turpoaa ja kovettuu aina iltaisin, pissalle pitää nousta välillä yölläkin ja väsyttää välillä ihan vietävästi. Mutta verrattuna ensimmäiseen raskauteen olo tuntuu lähes oireettomalta.
Työkuviot olivat ensi lukuvuodelle (toimin tuntiopettajana kahdessa eri opistossa) suunniteltu valmiiksi ja nyt sitten kaikki meneekin ihan uusiksi tämän mahdollisen raskauden takia. Toisaalta se vähän harmittaa, mutta toisaalta, jos kaikki menee hyvin, on edessä mielenkiintoinen aika uuden tulokkaan kanssa.
Jos nyt sitten käykin niin, ettei maha-asukkia olekaan, pitäydyn alkuperäisessä suunnitelmassa ja käyn laittamassa piuhat kiinni. Alunperinkään minulla ei ollut tarkoitus hankkiutua raskaaksi yli 4-kymppisenä ja 6 vuoden yrittämisen jälkeen olikin kuin kohtalon ivaa, että heti kun täytin 40, tulin raskaaksi. Mutta älkää ymmärtäkö väärin, lapsi on kyllä tervetullut, jos on tullakseen. Laitoin itselleni sen takarajan, että jos ei kesään mennessä ole tärpännyt, menen sterilisaatioon. Ehkäisyä ei ole koko aikana ollut käytössä, joten senkin takia tämä tuntuu niin uskomattomalta, että juuri nyt sitten tärppäsi! Olen vissiin hedelmällinen 6 vuoden sykleissä... :D
Rv 9 1

Täälläpä yksi ensikertalainen liittyy joukkoon. Raskausviikkoja on kai 8 0, jos nyt oikein tajusin, miten nuo laitetaan.
14.5 on eka neuvola ja odotan sitä kuin kuuta nousevaa. Jotenkin haluaisi varmistuksen, että sieltä olisi se vauva tulossa. Ikääkin on jo 32, ei haluttaisi, että tämän vanhemmaksi täytyisi vielä lapsosta odottaa. Yli kaksi vuotta meni tämänkin aikaansaamiseksi.
Raskauspahoinvointia on ollut aika lailla ja rinnat ovat tosi kipeät. Väsymys myös on hirvittävä. Harmittaa kun mulla on toukokuuksi sovittu niin monta deadlinea opiskelujutuille ja nyt en meinaa jaksa tehdä mitään. Nukkua vaan kirjojen kanssa sohvalla.

Meillä siis elämäntilanne niin että minun pitäisi vihdoin monen monen opiskeluvuoden jälkeen valmistua. Oli siis tarkoirus mennä vihdoin töihin. Toisin taisi käydä. vaikka kyllä meinaan tehdä nyt töitä niin paljon kun kerkeää ja jaksaa.
Meillä tosiaan olisi viides. edellinen on jo 5-v eikä ollut enää suunnitelmissa lisää. Tosin minä itse toivoin kroonisen vauvakuumeen omaavana viellä yhtä. isäntä ei.
On hirvittävää aloittaa kaikki alusta, juuri kun on tottunut isompiin, ei niin vahdittaviin, omatoimisiin lapsiin. sekä luuli että taloudellinen tilanne olisi vihdoin helpottanut.

Eipä siinä mitään, en minä ole ikinä ressannut raha-asioista. kyllä aina jotenkin selviää. moni kyllä on sanonut että ei ikinä tekisi näin montaa, koska ei ole varaa.... Meillä ei olisi ikinä ollutr varaa edes ensimmäiseen jos niin olisin ajatellut.

muuten täälä voidaan ihan hyvin. Minulla on nyt hieman ilta pahoinvointia, siis jos ei syö vähän väliä jotain. En ikinä ole osannut syödä aamuisin. Eikä ole missään raskaudessa ollut minkäänmoista oksentelua. Ihan vaan pientä pahaa oloa vain..

Odottelen ekaa ultraäänitutkimusta. Pitäisi olla joskus 2 viikon kuluttua. tai sitten myöhemmin.
minulla siis neuvolan mukaan nyt viikot 8 3. mutta tuo vau.fi sivujen lasuri näyttää 8 5. tiedä sitten?!?!?!

Joku kysyi elämäntilanteesta: Meillä ollaan molemmat töissä. Mies vakituisessa ja itse määräaikaisessa. Määräaikaisuus päättyisi elokuun lopussa, mutta toivon saavani jatkoa. Ainakin päällikkö on sellainen "minun osasto on paras ja parhaat pysyy mukana" -tyyppiä, ja joskus vihjasi että "hän ei aio päästää musta irti", että stressiä en asiasta ota, vaikka suht pitkällä jo ollaan siinä vaiheessa. Meidän luottamusmieskin on aika härkä, mitä tulee näihin työsopimusjuttuihin, että tuskin on mitään ongelmia :D . Ja hain tuossa itse ketjun sisäiseen päällikkökoulutukseenkin. Jos siihen pääsen, niin sitten minulla ei ole mitään hätää.

Oma asunto ostettiin hiljaittain ja pikkuhuone olisi vielä rempattava. Joten hyvään saumaan sattui tämä raskaus, niin saa saman tien laittaa enemmän lastenhuoneen näköiseksi. Mies sai luopua punttisali-ajatuksesta :)

Ikää meillä 20 ja 23v, kuusi vuotta takana töitä ja omillaan asumista, oma asunto, auto ja moottorivene. Elämämme tuntuu olevan aika mallillaan tällä hetkellä. Yhdelle kaverilleni tuossa mainitsinkin että ei se ikä, vaan se, kuinka asiat hoitaa. (ja koska suomi24 on mitä on, lisään että vanhempamme ei ole rikkaita, eikä kumpikaan ole saanut perintöä) :)

Odottaja pohjoisesta: Ekassa neuvolassa, joka sinulla nyt on rv 9, et valitettavasti saa liiemmin varmistusta vielä tulevasta vauvasta. Neuvolan doppler kuulee sydänäänet n. 10-12 viikoilta eteenpäin (yksilöllistä) ja eka ultrakin on vasta rv 12, ellei mene yksityiselle. Ekasta neuvolasta tulee vain usein käteen vino pino esitteitä, mitataan vähän painoa, hemoglobiinia yms. ja jutellaan mukavia :) Tämä oli minullekkin viime kerralla aikamoinen shokki, sillä tuntui niin pitkältä ajalta odottaa kaksi kuukautta pelkästään sitä, että näkee onko siellä mitään :) En tiedä kuinka paljon on kunnallisia eroja näissä, mutta näin ainakin meidän kunnassa ja useammassa nettilähteessä on näin.

Mutta asia erikseen, jos olet jonkin sortin hoidoissa käynyt pitkän yrittämisen takia :)

Noni, nyt se on sitten tehty: varattu aika ekaan ultraan, joka on 4.6. Melkeinhän tässä kuukausi olisi "kärvistelyaikaa". Mutta toisaalta nyt helpottaa, kun tietää, milloin sen ekan ultran odotus loppuu ja saa nähdä (toivottavasti) vauvan alun. :) Luottamus vauvan mukana pysymiseen kasvaa päivä päivältä, rv 10 alkais to. Pari päivää sitten oli kyllä 5h vatsa/menkkamaiset kivut ja pelkäsin vuodonkin alkamista. Taisivat onneksi olla vain kohdun kasvukipuja, koska nyt pari päivää taas olo ok. Säikäyttäähän nuo "kasvukivut" aika lailla, että onko nyt kaikki ok.

Heips!

Tässäpä viikon listaukset.. uudet taas lisätty mukaan ja vanhat päivitetty :) Jos virheitä, niin korjatkaa..


Joulumamma…………..rv 11 5……la 30.11
Mamma__90…………...rv 10 ?.......la ?
Pirtsakkaaa289…………rv 10 1…la 2.joulukuu
Lunatar-72………………rv 9 2.……la 8.joulukuu
Oliviala9.12.2012………rv 9 1……la 9.joulukuu
Ninni84………………….rv 8 6…….la 10.joulukuu
n01020607………………rv 8 3 (tai 8 5)...la 10.joulukuu
Haavemama……………rv 8 1…….la 14.joulukuu
Ruusuli83……………….rv 8 1…….la 15.-17.joulukuu
Odottaja Pohjoisesta….rv 8 1……..la?
Mamma36v……………..rv 8 0….…la 18. joulukuu
Sirena--………………….rv 8 0.……la 16.joulukuu
Sham-An………………..rv 7 6….….la 18.joulukuu
Sippura85……………….rv 8 4...…. la 19.joulukuu
SannaMamma………….rv 7 3…….la 20.joulukuu
Kesätuuli1………………rv 7 3…….la 21.joulukuu
Evelyn…………………...rv 6 6…….la 25.joulukuu

Sippura85: mulla oli ylhäällä, että sinulla olisi nyt rv 8 4 menossa.. jos sinulla alkaa rv 10 torstaina, niin silloinhan sinun nyt menossa rv 9 4 ja laskettu aika siirtyisi joulukuun 7.-11. päiville. Korjaanko ensi maanantaille tiedon oikein? :)

Sitä paitsi tuossa ekassa ultrassahan ne tarkistavat rv:t ja la:t oikeaksi, joten silloin saattaa tulla muutoksia.. :)

Täällä öklö olo jatkuu, mutta onneksi en ole vielä oksentanut kertaakaan.. tänään käynti ruokakaupassa kyllä teki tiukkaa. yöks yöks yöks...
Tyttö on siirtynyt kokonaan pilttiruokaan kun ruoanlaitto alusta lähtien saa yökkimään. Tällä viikolla ajattelin lopettaa tytön imettämisen kokonaan. Enää on viikon ajan saanut ennen iltaunille menoa tissiä.. jospa siitäkin päästäisiin eroon. Puolitoista kuukautta meni imetysprojektin loppuun saattamisessa. Hetken aikaa rinnat on taas minun kunnes alkaa uusi rumba...:D

Niin ja minulla oli tytön synnyttyä päämääränä, että täysimetän neljä kuukautta ja that's it! Kaksi ekaa kuukautta imetystä oli aivan p*rseestä.. kolmannen kuukauden kohdalla alkoi olla siedettävää ja sen jälkeen olin sitä mieltä, että pääsen helpommalla kun imetän ja sitä sitten tuli jatkettua tänne saakka. Täysimetyksellä mentiin sitten reilun viiden kuukauden ikään ja sen jälkeen olen imettänyt kiinteiden syönnin ohella. Never say never.. :D

Sirena: voihan kökkö, jos siellä neuvolassa ei selviäkään mitään sen kummempaa. Ilmeisesti ite olen ymmärtänyt nuo rv merkinnät väärin oisko nyt sitte 9 1, jos neuvolan täti puhelimessa laski, että 14.5 olisi jo rv 10 menossa.

Voi kun sais jo jotakin varmennusta tähän hommaa. En mie jaksa odottaa. :)
Ihan luomusti tässä ollaan raskauduttu vaikka se 2 vuotta menikin.

Sippura85: Minä vähän arvelin, että tätä tarkoitit, mutta arvelin vielä varmistaa. Hämmensi vaan kun kirjoitit, että rv 10 alkaa torstaina ja minä tietysti ajattelin, että se on rv 10 0 :D ..no joo.. eilen oli pitkä päivä kun olin tytön kanssa kaupungilla asioita hoitamassa, shoppailemassa ja ruokaostoksilla aamu ysistä iltaruokaan saakka. Vähemmästäkin pää on illalla sekaisin kuin Haminan kaupunki :D

Odottaja Pohjoisesta: Korjaan tiedon ensi maanantaille.. ja jos tulee muutoksia niin muutetaan taas.. ultrassa saat kuitenkin tarkan tiedon viikoista.. pitäisi vaan malttaa sinne saakka ;-)

Minun elämäntilanne on siis sellainen, että määräaikaisessa työsuhteessa olen ollut vuodesta 2004 kutakuinkin samalle työnantajalle (samaa firmaa, mutta eri osastoja ja parilla eri paikkakunnalla). Minulla ei ole siis vakituista työsuhdessa mihin palata sitten kesällä 2014, mutta pomo odottaa kovasti minun takaisin paluuta ja esimies tehtävistä on puhuttu.. joten tulevaisuuden suhteen olen aika luottavainen. Kotihoidon tuella olen tällä hetkellä ja odotan, että "palkka" alkaa taas juosta marraskuussa.. onneksi on kuitenkin säästöjä (ja mies) niin ei tarvitse kiristää vyötä..

Mies on ollut vakityössä 2004 lähtien samalle työnantajalle, mutta työmaat ja paikkakunnat vaihtuvat melkein vuosittain. Viimeisen vuoden on käynyt töissä kotoa käsin kun vauvan syntymän vuoksi pomot järjestivät miehelle työmaan läheltä.. työmatkaa ei ole kuin reilu tunti suuntaansa :D Mies siis lähtee aamulla ennen kuutta ja on illalla kotona puoli kuudelta. Työnjohtotehtävissä työskentelee ja vetää yksinään parin miljoonan euron työmaita (ei käy kateeksi.. pitkät on päivät). Saa nähdä saadaanko läheltä työmaita vielä ensi kevääksi kun lapsia on kaksi.. jos ei saa niin sitten olen viisi päivää viikossa yksin kahden lapsen kanssa ja pyöritän tätä omakotitaloa itsekseni. No, se on tuttua hommaa jo monelta vuodelta.. lapset vaan tuovat siihen pienen oman tvistinsä.. :D

Eka ultrassa käynti takana ja niin helpottunu olo! Siellä se pikkunen kelli masussa ja heilutti mulle :) Pituus oli 38mm ja kuulemma liikku kovasti. Ihanaa!!! :) Nyt tän vasta uskoo todeks. Koko vastas viikkoja 10 5 eli sen mukaan nyt mennää mutta laskettu aika pysyy samana. Toivottavasti kaikilla muillaki ultrassa odotettavissa ilosia uutisia :)

Heipä hei!!

Vihdoin tuli tämäkin päivä ja eka neuvola käynti takana!! Ja kaikki hyvin!!

Onnea sullekin Ninni84 :)

Olipa ihana lukea, kun ootte neuvolaan jo osa päässeet.
Miepä voisin tässä sitä neuvolaa ootellessa kertoa meidän tilannetta. :) Eli mie opiskelen ja teen silloin tällöin töitä, vakipaikkaa ei enää tänä talvena ole ollut. Ens talvena olisi ollut tarkoitus alkaa gradua vääntämään, mutta saa nyt nähdä miten käy. Mies on reissutöissä ainakin toistaiseksi, mikä mulla harmittaa ihan hirveästi.
'
Vähän mietityttää, että miten pärjätään rahallisesti kun tämä beibi nyt vitkasteli sen tulonsa kanssa niin, että mulla tulee tosi pienet äitiysrahat kun lasketaan opintotuki osa-aikatyöt. On tässä mietitty, että laitetaanko kämppä myyntiin, vai miten pienennettäisiin menoja.

kyynelet silmissä ilmoitan että poistun tästä iloisesta ja onnea täynnä olevasta joukosta... ei sitten tullut minusta jouluvauvan äitiä, kai liikaa halusin ja niinhän se on että kaikkea mitä haluaa ei voi saada :(

ihania odotuksia teille kaikille, toivon teille kaikille rakkautta ja ihania aikoja nyt ja vauvan syntymän jälkeen... josko miekin vielä uskallan uudemman kerran yrittää.

Poikani höyhenenkevyt ja hento
taivaaseen suunnista enkelilento.
Liitele, leijaile, muistele meitä.
Iltaisin siskosi suudelmin peitä.

Tuntuu jotenkin tökeröltä kirjoittaa mitään edellisten viestien jälkeen. Mamma36v:lle voimia!

Mutta siis itseäni on häirinnyt aika paljon rintojen aivan mieletön kutiaminen, erityisesti iltaisin. Onko kellä mitään vippaskonstia helpottamaan tätä? Rasvaillut olen jonkun verran, mutta siitä vain hetkellinen helpotus. Onko muilla samaa oiretta?

Hei,

vaihdan nimeni nyt, kun tuo aiempi niin hankala. Eli Oliviala9.12.2012 on nyt OliviaOlivia89. :)

Itse olen nyt kymmenennellä viikolla ja laskettu aika on 7.12. Neuvolassa olen käynyt viime kuun puolella, kai kolme viikkoa sitten. Siellä perusjuttuja kyseltiin ja mitään tutkimuksia ei tehty (en tiedä tehdäänkö joillekin). Nyt ei ensi, vaan seuraavalla viikolla, on tuo ensimmäinen ultra. Jännittää! Emme ole kuulleet sydänääniä tai mitään vielä. Olen ensiodottaja, mutta vatsani tuntuu kasvaneen jo nyt! Ovatko muut huomanneet saman jo näin alussa? Miehenikin kiinnitti asiaan huomiota.

Tosiaan painonnousu ahdistaa, olen aina ollut herkkä keräämään nestettä. Lähtöpaino 56 ja nyt ekalla kolmanneksella olen jo 59kg kai tällä hetkellä ;/ Tiedän, että turhaa stressata, ahdistaa silti. Tosi iloinen olen silti raskaudesta enkä tahdo valittaa, kiitollisia ollaan

Päivitystä olotilaani tässä ultraa odotellessa...
Perjantaina kävin toistamiseen sokerirasitustestissä, kun ensimmäisellä kerralla sitä ei voitu tehdä liian korkean paastoarvon takia. Eipä onnistunut tälläkään kertaa, ekalla kerralla paastoarvo oli 8.4 ja tällä toisella kerralla 8.1 (raja on 8.0). Maanantaina on kontrollikäynti äitipolilla tämän diabeteksen takia, mietitään siellä, mikä on jatko: yritetäänkö vielä pelkällä ruokavaliolla vai aloitetaanko insuliini.
Olo on ollut edelleen lähes oireeton. Nyt parina päivänä on tuntunut tutunoloisia kasvuvihlasuja mahassa. Hiukan on myös turvotusta, muutama sormus piti jättää jo käytöstä, kun rupesivat kiristämään. Normaalia väsyneempi myös olen, olen aina ollut "yökukkuja", joka menee vasta joskus 2-3 aikaan yöllä nukkumaan, mutta nyt sänky kutsuu välillä jopa ennen keskiyötä! Ja jos erehdyn menemään ruuan päälle pötköttelemään, sammun kuin saunalyhty! :D
Jännitys rupeaa pikkuhiljaa kasvamaan, kun ultra-aika (21.5.) lähenee. Onneksi välillä on päässyt puutarhaan touhuilemaan, niin saa ajatukset vähän muualle. Töitäkin on vielä pari viikkoa, sitten alkaa kolmen kuukauden pakollinen tauko opetuksissa, jota minä kutsun lomaksi. Sitten voi keskittyä puutarhan hoitoon ja mahdolliseen tulokkaaseen, mikäli kaikki vain on ok. Syksy sitten näyttää, pystyykö jatkamaan äitiyslomaan asti töitä vai joutuuko jäämään jo aikaisemmin pois. Viime raskaudessa verenpaineet nousivat loppuraskaudesta niin, että jouduttiin aloittamaan lääkitys ja töitä piti rajoittaa radikaalisti.
Lastentarvikkeita ei onneksi tarvitse paljoa ostella, kun olen sellainen hamstraaja, että turvakaukalosta lähtien ovat edellisen raskauden aikana hankitut tavarat tallella. Tuttipulloja ja tutteja ym. sellaista tietty tulee sitten hankittua, mutta vaatteita ei pahemmin tarvitse hankkia (ellei nyt tyttö tulisi, jolloin joku vaaleanpunainen mekko on ihan pakko hankinta ;) ).
11 raskausviikko lähtee käyntiin (rv 10 0) ja jännitys sen kun tiivistyy. Vieläkin yritän toppuutella itseäni siltä varalta, ettei ultran tulos olekaan se odotettu, mutta jo nyt esiin pullahtanutta vatsakumpua tulee siliteltyä tuon tuostakin... :)

Korjaaminen ens viikoksi. Huomenna lähtee käyntiin 9 0 maanantaina kun päivitetään lista on 9 1 :) Ei se aikaisemmasta listasta paljoa heitä, mutta häiritsevästi kuitenkin, ku haluais olla pidemmällä kun onkaan :D

Kaamea väsymys jatkuu. Voin nukkua 7 tuntiakin päivällä yöunien lisäksi. Lisäksi alaselkä on ollut pari viikkoa todella jumissa. Harkitsen meneväni jo hierojalle, sillä liikkuminen ja töiden tekeminen on todella hankalaa. Jos pistän sohvalle selälleni makaamaan, menee 5 minuuttia pyöriessä koittaessa päästä ylös. Usein käsken miestä vetämään kädestä, ettei tarvitse kauaa kärvistellä siinä kivussa ja pyöriä.

OliviaOlivia89: Meillä on hommattuna emmaljunga-yhdistelmät, iso kasa vaatteita koossa 50-72, lisäksi saadaan sukulaisilta leikkimatto, nallehaalari, ja turvakaukalo :) Pinnasänkyä tässä etsiskelen kirpparilta, mutta on tässä vielä aikaa. Vaatteet on kaikki melko unisex-värisiä ja veikkaan etten tule lastenhuonettakaan sisustamaan "sukupuoli-väreillä", koska oon enemmän sellainen sisustaja-luonne ja pidän siitä että kodissa on rauhalliset sävyt :) Ja jos ultrassa meneekin sukupuoli väärin, niin ei iske synnärillä paniikkia :D

Kuinkas ihmiset olitte ajatellut vauva-arkenne? Todellisuushan on varmasti ihan toista, mitä kuvittelee, mutta jossittelu on kivaa :)

Itse voin aloittaa vastaamisen: Suunnitelmana ois imettää sinne puolivuotiaaksi asti, 4 kk eteenpäin ehkä osaimetyksellä. (jonkin verran pumppausta että mieskin voi osallistua ja minä pääsen esim. kauppaan) Lisäksi veikkaan että vauva nukkuu heti alusta alkaen omassa huoneessaa itkuhäläri kanssa, sillä itse en tod näk pysty nukkumaan vieressä. Herään jokaiseen miehen liikahtamiseenkin :D Toisessa huoneessa olisi helpompi syöttää yöllä, ilman että miehen unet kärsii, eikä myöhemmin tarvitse vierottaa meidän makkarista (minut on kasvatettu näin). Kiinteitä ruokia varmaan teen melko paljon itse sillä rakastan ruoanlaittoa, ja saa tehtyä monipuolisempia aterioita :) Lisäksi olen kiinnostunut osallistumaan vauva-uintiin, vauva-jumppaan, yms aktiviteetteihin. Siitä, kuinka kauan olen kotona hoitamassa, ei ole tietoa, mutta jos työpaikalle käy, tekisin mielelläni vuoden jälkeen paria työkeikkaa viikossa ja loput päivät vauvan kanssa seurustellen, jotta elanto on turvattu ja vauvan ei tarvitsisi mennä päivähoitoon niin nuorena.

Kaikkihan voi toki muuttua myöhemmin, eikä oikeaa ja väärää ole kun kasvatuksesta puhutaan. Mutta mielelläni kuulisin, mitä muut on ajatellut :)
(alkoholismi, perheväkivalta, heitteillejätöt yms asiat erikseen)

OliviaOlivia89: Mulla lääkärin mukaan viikkoja 11 2 ja maha on ihan selvästi turvoksissa, vaikka eihän se taida vielä vauvamasua olla...jotain vararavintoa varmaa kertyny :) Mulla lähtöpaino oli 53 ja nyt taitaa olla painoa 55, ei oo paljo viel noussu.

Sirena--: Mä oon kans suunnitellu täysimetystä puolvuotiaaks ainaki ja samalla linjalla oon myös nukkumisjärjestelyjen kanssa, oon niin herkkäuninen, että en usko nukkumisesta tulevan mitää jos vauva vieressä. Töistä aion olla pois ainaki vuoden ja sit oon miettiny että jos joku osa-aikasuus onnistuis ainaki jonku aikaa.. Mut senhän näkee sitte miten jaksaa olla kotona, vai alkaako tulla töihin ikävä :)

Mua vähän jännittää miten käy, ku meillä kaks kääpiökoiraa. Miten ne suhtautuu vauvaan? Ne kyllä tykkää lapsista ja yleensä kaikista ihmisistä, mut mitäs sit ku vauva saa suurimman osan huomiosta!? Varmaan täytyy niitten kanssa vähän harjotella etukäteen...vaikka nuken kanssa tjtn. Onko muilla kokemuksia?

Mä kävin tällä viikolla sikiöseulonnan verikokeessa ja sit tuli kutsu äitiyspoliklinikalle ultraan :) En tiiä sit että tekeekö ne siellä jonku tarkemman ultraäänitutkimuksen ku neuvolassa??

Kiva kuulla :) Minullakin on tuo sikiöseulonnan verikoe otettu ja tosiaan meillä sai valita, haluaako sen Down-riskikertoimen vai ei :) Minä sen otin :) En kuitenkaan huolehdi.

Täälläkin on tavaroita hamstrattu, lastenvaatteita on kaksi pahvilaatikollista ja sitteri ja tuttipullon sterilisaattori- ja lämmittäjä hankittu, jne :) Vanhempani ovat luvanneet sponssata vaunujen, jne. hankinnassa että saadaan sellaiset mitä on helppo talvellakin liikutella, joulukuun vauva kun on. Alussa hiukan innostuin tavaroista :D.. Nyt mietin, että ostaisiko sen rintapumpun ja kuinka tarpeellinen se on? Ei ole kauheasti kokemusta tai tietoa kuinka tarpeellinen se on. Olen ajatellut jo valmiiksi kuitenkin hankkia. Mitenkäs te?

Oletteko harkinneet vauvavakuutusta? Jos niin ajattelitteko ottaa syntymättömälle jo ja sitten jatkaa siitä vauvaikään? :) Meillä miehen äiti tarjoutui tällaisen hankkimaan, mutta en ole nyt puhunut hänen kanssaan asiasta. Ainakin syntymättömälle olisi kai hyvä, jos synnytyksessä tms. ilmenee jotain? Toisaalta kaikki vakavat häiriöt jne. menee Suomessa erikoisterveydenhuollon julkisella puolella, jossa on parhaimmat kirurgit, että en sitten tiedä. Varmasti se joissain tilanteissa olisi hyvä tai jos tulee rutiinileikkaus tms. Oletteko miettineet, että aiotteko ottaa sellaisen? :)

En aio itse ostaa vielä mitään ennen syyskuuta. Ensinnäkään en marjatilallisena ehdi kesällä mihinkään kaupoille ja ehtiihän sitä sitten vielä syksylläkin aivan mainiosti ja on silloin jo paljon turvallisemmilla vesillä. Ajatus siitä, että olisi hommannut kaikkea vauvalle ja vauva ei jostain syystä tulekaan tuntuu hyvin raskaalle. Silloin luvassa myös kodinhoitohuoneremontti/sen tekeminen (tai toisin sanoen ei voi olla remonttia, jos kodinhoitohuonetta ei ole aikaisemmin ollut). Mutta kaikki tekevät omalla tavallaan, tässä vain minun ajatuksia. :)

Meillä on mäyräkoira (11kk). Toisin noita muksuja kun jo on on tottunut niihin, eikä ikinä ole saanut oolla se ainoa huomion keksipiste. on kyllä kyllästymiseen asti mun jaloissa, aina kun se vaan on mahdollista. Kummimoika (2kk) kun on hoidossa haluaisi kovasti hoitaa. Ekalla kerralla raukka meinasi että myös vauva voi tulla leikkimään. Nyt siis monesti koira ja vauva samaan aikaan sylissä. Ei koira ainakaan minua haittaa kunhan ei nuole vauvan naamaa (jak). On toki vahdittava ainakin alussa että ei mene vauvan luo jos vauva on lattialla. kyllä se sitten kun vauva on isompi oppii väistelemään tarraavia käsiä. Vaikka ei ole meidän oma laspi tuo koira suojelee sitä visusti, ei edes siskoni anna olla rauhassa vauva sylissä, sehän voi vaikka kaapata vauvan. lienee siis isoin ongelma ne kyläläiset aluski.

Minulla on ollut rintapumppu kaikkien kohdalla. Nytkin sen ehdottomasti hankin, niin runsaasti kun tulee maitoa aluski, enkä meinaa olla koko ajan vain vauvan saatavilla. Maidon kun pakastaa niin voi isä sitten antaa tuttipullosta kun itse on esim kaupassa. (kuulostipa kauhealta tuo "aina vauvan saatavilla" =D )
Olen siis sen verran itsekäs että meinaan sitä joskus jättää koriin hetkeksi.

Me ei viellä tiedetä kumpi sittetn jää kotiin vauvan kanssa kun 3kk on täynnä. Mikäli isäntä haluuaa voin imettää kun olen kotona. Minulle siis on ihan saman kumpi meistä hoitaa vauvaa päivisin. Johan olen saanut olla kotona neljän kanssa. Luulen kyllä että isännästä ei kotona olijaksi ole. nuo isommatkin kun saavat sitten olla puolipäiväsenä päiväkodissa...

Vakuutus meillä on ollut vain ensimmäisellä. sekin vaan ensimmäiset 3kk. todettiin että ei meillä kustanna itseään takaisin. vaikka kolmella on ollut korvakierre ja kahdella ifektioastma ja niiden takia on tullut siraalassakin oltua jokunen viikko.
Toki asumme helsingissä joten pääsemme suoraan lastenklinikalle ja taparumavakuutus on kaikilla, itseasiassa kaksi eri firman. toinen kattaa kaikki sairaalassa nukutut yöt, oli sitten syy mikä vain.

Meillä on kääpiöpystykorvia. Toinen pomeranian ja toinen kleinspitz. Sitä just meinasin että täytyy vahtia jos vauva on lattialla tai sylissä, ettei oo koirat heti siihen änkeemässä. Nykyään jos meen lattialle istumaan niin heti on koirat tulossa syliin :D Sitä en kyl tiiä miten saan noi koirat pysyy hiljaa, mut eiköhän se vauva totu koirien ääniin aika nopeesti :)

Mä en oo mitään vakuutuksia vielä miettiny, enkä oo ostanu vauvalle mitään. Tuntuu jotenki niin aikaselta tässä vaiheessa. Nyt ois tarkotus ens viikolla kertoa töissä pomolle, kun joudun ottamaan heti yhen päivän vapaaks sitä äitiyspoliklinikka käyntiä varten. Vähän jännittää mitä se sanoo... Tuntuu niin hölmöltä kun vuos sitte sain vakituisen työpaikan, eikä sillon ollu käyny mielessäkää että alan lapsia tekee. Ja nyt oon sit paksuna :D

Aurinkoista maanantaita kaikille.. ja tässä tämä lista taat tulee päivitettynä ja niin edespäin.. korjaan taas ensi maanantaille jos korjattavaa/lisättävää löytyy: :)

Joulumamma…………..rv 12 5……la 30.11
Mamma__90…………...rv 11 ?.......la ?
Pirtsakkaaa289…………rv 11 4……la 2.joulukuu
Odottaja Pohjoisesta….rv 11 4……..la?
Lunatar-72………………rv 10 2……la 8.joulukuu
OliviaOlivia89….. ………rv 10 1……la 7.joulukuu
Ninni84………………….rv 9 6…….la 11.joulukuu
n01020607………………rv ??.........la 10.joulukuu
Haavemama……………rv 9 1…….la 14.joulukuu
Ruusuli83……………….rv 9 1…….la 15.-17.joulukuu
Mamma36v……………..vauvahaaveet siirtyivät tulevaisuuteen
Sirena--………………….rv 9 1……la 16.joulukuu
Sippura85……………….rv 9 4…. la 19.joulukuu
Sham-An………………..rv 8 6…….la 18.joulukuu
SannaMamma………….rv 8 3…….la 20.joulukuu
Kesätuuli1………………rv 8 3…….la 21.joulukuu
Evelyn…………………...rv 7 6…….la 25.joulukuu

Vakuutuksista sen verran, että otettiin meidän tytölle ja tullaan ottamaan tälle syntyvälle lapselle myös. Tytön vakuutusta ei ole tarvittu vielä kertaakaan ja kun vuosimaksu on n. 350 euroa ja eka omavastuu vuodessa on 100 euroa ennen kuin vakuutus kattaa lääkäri-, hoito- tai lääkekulut niin tuntuuhan se aika korkealta. Mutta kun siihen riittää, että kerran sattuu jotain vakavampaa tai sairastuu vakavasti niin nopeasti nuo vuosimaksut kuittaantuu useammaltakin vuodelta. Näin olen minä asian ajatellut. Vakuutushan otetaan sen varalle, ettei tarvitse alkaa pihistämään ja rahoja etsimään kun jotain sattuu.. toinen vaihtoehtohan meillä olisi vaikka laittaa joka vuosi tuo 450 euroa säästöön lapsen sairastumisen tai tapaturman varalle.

Lapsen hoitokuluvakuutuksiin liittyen vertailutietoa löytyy FINEn sivuilta (http://www.fine.fi/index.php?item=182#2), mitä minä käytin apuna. Kannattaa ehdottomasti lukea ajatuksella läpi!! Huomatkaa, että vakuutusehdot ovat jo vuoden takaisesta saattaneet muuttua, joten hyvä olisi vilkaista ehdot läpi siitä vakuutusyhtiöstä mistä vakuutuksen päätyy ottamaan. Syntyvälle lapselle hoitokuluvakuutus on haettava ennen rv 27. Kannattaa olla hyvissä ajoin liikkeellä, sillä vakuutusyhtiöllä nuo käsittelyajat ovat toooooosi pitkiä ja jos yhdestä tulee hylkäys niin kerkeää toiseenkin vielä hakemuksen laittaa.

Taas tästä minun tekstistä tulee romaanin mittainenn.. sori!

Mulla on aivan kauhea himo pasta ruokiin. Mies on nyt nelisen viikkoa karpannut kun ostin hänelle synttärilahjaksi laskuvarjohyppykurssin.. painoraja on siinä 100 kg ja mies on himpun verran päälle.. ei niin paljoa, että haittaisi vielä ohjaajien mielestä, mutta mies haluaa laihduttaa silti (mies on sen verran harteikas tapaus, ettei hänestä päälle päin uskoisi niin painavaksi). No joka tapauksessa olen tehnyt karppaus ruokia ja syönyt niitä itsekin.. tosin syön leipää ja kaikkea muuta (paitsi makeaa) koska itse en voi laihduttaa raskauden vuoksi.. olen vain ottanut hyödyn irti kasvisruoista. Nyt olen päivisin syönyt miehen ollessa töissä pastaruokia.. on herkkua!! :D

Painoa ei ole vielä tullut lisää, mutta olen tällä hetkellä siinä painossa missä olin ekassa raskaudessa rv 22 tienoilla. Ei vielä tarvitsisi lähteä nuosuun ettei menisi 90 kg rikki tässä raskaudessa :D Tietysti jos turvotusta tulee, niin sille ei voi mitään, mutta se onneksi lähtee parissa kolmessa viikossa synnytyksen jälkeen.

Minulla ainoa hankinnan tarve on tulevien kuukausien aikana tuplarattaat. Muita hankintoja ei tarvitse tehdä ellei kyseessä ole poikavauva. Sitten toisaalta lähtee iso määrä pinkkejä vaatteita myyntiin, että ne kuittaa poikavaate hankinnat. MInä olen siis aina inhonnyt vaaleanpunaista ja pinkkiä, mutta tyttölapsen äitinä sitä on tosi vaikea välttää. Rakastan vahvoja värejä, joten tytöllä on ollut vaatteita mustista bodyista lähtien kirkkaan keltaisiin housuihin. Suku on pitänyt huolen, että pinkkiä vaatetta on tytöllä riittänyt.

Hankinnoissa rintapumppu on ihan ehdoton, vaikka täysimettäisikin vauvaa. Itse olin viikonlopun reissussa toisella paikkakunnalla 400 km:n päässä kun vauva oli 3 kk:n ikäinen. Isä halusi olla tytön kanssa kotona. Pumppasin kuukauden ajan maitoa pakkaseen ja oli varalta myös tuttelia tarjolla. Tytön ja isän viikonloppu meni hienosti kahdestaan ja niin meni minullakin.. mitä nyt neljän tunnin välein piti pumpata maidot rinnoista.. Täysimetys jatkui sinne 6 kk:n ikään saakka, vaikka nyt tuon viikonlopun olin poissa kotoa.

Ainiin.. nyt olen ollut 7 päivää imettämättä! Kolme iltaa tyttö kiukkusi hetken aikaa kun ei saanut unitissiä, mutta sen jälkeen on nukahtanut nätisti pinnasänkyyn yöunille. Mahtavaa! Reilun seitsemän kuukauden päästä rumba alkaa taas alusta... sitä odotellessa. :)

Päivitystä olotilaan...
Eilen kävin äitipolilla kontrollikäynnillä noiden verensokerien takia. Nyt sitten aloitettiinkin sokerilääkitys uudestaan, kun aikaisemmin sain sellaiset ohjeet, että niitä ei saa syödä raskauden aikana! : / Aamuarvo on saatava alle 5.5 ja lääkitystä nostetaan asteittain viikon välein, jotta se saavutetaan.
Välillä mietityttää, että mitä uskoa, kun ensin sanotaan yhtä ja sitten sanotaankin ihan toista. Mutta minkäs teet, pakkohan sitä on lääkäriä uskoa. Myös mietityttää se, että onko sikiölläkään hyvä olla, jos itse voin huonosti lääkityksen vuoksi. Aikaisemmin kun kokeiltiin isompaa annostusta, voin todella huonosti iltaisin, kun sokeriarvo laski alle 5. Omasta olostani olen kyllä valmis vauvan vuoksi tinkimään ja isostikin, mutta luulisi äidin ja vauvan hyvinvoinnin kulkevan käsi kädessä.
Onneksi töitä ei ole kuin tämä ja ensi viikko. Jos kovin huono olo tulee kesken päivän, voi ainakin mennä lepäämään, kun on vapaalla. Hitsi, kun tämän pitäisi olla iloisen jännittävää aikaa eikä tällaista jatkuvaa murehtimista ja stressaamista! Onneksi on tuo puutarha, jossa pääsee mieli vähän lepäämään ja saa ajatukset suunnattua muualle. Mutta illan tullen nukkumaan mennessä alkavat taas möröt hiipiä ajatuksiin eikä uni meinaa tulla... : /
Rv 11 (10 3)

Lunatar-72: Olen itse vain opiskelija vielä sairaanhoitajaksi, mutta voin sanoa että esim. metformiinin pakkausselosteessa lukee muistaakseni, että sitä ei saa raskauden aikana ottaa. Kuitenkin se on lähes poikkeuksetta käytössä usein raskauden aikana ja näin ollen turvallinen. Suomessa diabeteksen hoito on huippuluokkaa ja uskon, että ehdottomasti voit luottaa lääkärin sanaan. Diabeetikon lääkityksellä yritetään, a) minimoida mahdolliset alkuraskauden vakavat kehityshäiriöt b) estää makrosomia, jonka takia lapsen hapensaanti loppuraskaudessa ja etenkin synnytyksessä voi olla uhattuna. Lisäksi (ainakin ykköstyypin) diabetes saattaa aiheuttaa äidille silmänpohjanmuutoksia ja munuaisten toiminnan heikkenemistä, jne. Sinulla on aika alhainen aamuarvo tai siis, että jos pyritään alle tuon 5.5 niin sokerit ovat varmaan olleet aika hyviä sitten=) Kuitenkin raskauden aikana verensokerit usein heittelevät ja ehkä sopivan hoitotasapainon löytämisellä nyt pyritään turvaamaan myös verensokereiden pysyminen ok-tasolla myöhemmin? En siis ole mikään asiantuntija, mutta mitä tiedän.. Jos haluat keskustella lääkityksestäsi nimettömänä, voit soittaa Teratologiseen tietopalveluun, avoinna arkisin klo 9-12 puh: (09) 4717 6500. Tiesit varmaan nämä, mutta sanoin nyt kuitenkin =) Diabetes onneksi on kuitenkin hoidettavissa ja sinulla tilanne varmasti hyvä :)

Moikka!

Voinko liittyä tänne teidän kanssa keskustelemaan? Mulla oli tänään neuvolalääkäri ja ois pitäny olla raskausviikko 10 3 menossa, mutta kun katottiin ultralla niin sikiö liikkui vilkkaasti ja sydän löi ja koko vastaskin jo raskausviikkoa 12 0 :) Oli ihanaa nähä et pikkuinen oli kunnossa ja lääkäri sano, et on ponteva ja kato kun se vilkuttaa sulle :)

Onnea tosi paljon HaluanVauvan_ !!! Mulla huomenna 12 0. Ihana helpotus ku näin pitkällä, eikä oo enää niin isoa keskenmenoriskiä :)

Haluan_Vauvan: Ihanaa, meillä on nyt alustavasti samana päivänä laskettu aika. :) En tiedä muuttuuko minulla ekassa ultrassa vielä, tuskin ei kun päivät on tiedossa.:) Kaikille meille tsemppiä :) Aika menee aika nopeasti, kun nyt jo kolmasosa takana!

Oho, laskettu aikani olikin 7.12 :D Se oli aluksi 9.12. ;) Hyvä kun pysyy itse laskuissa mukana :D

OliviaOlivia89: Juu aika lähekkäin on silti meillä laskettuaika. Voi olla että mullakin muuttuu vähän se vielä. Mulla on 29.5 se varsinainen ultra äitiyspolilla ni sit tietää tarkemmin. Niin varmaan alkaa menee nyt nopeammin raskausviikot kun on päässy tähän vaiheeseen jo :) Millon te muut meinaatte kertoa raskaudesta töissä ja niille muille ketkä ei vielä tiiä? Oon miettiny et millon uskaltais kertoa, nyt ois ainaki se pahin keskenmenonriski ohi..

AVAlta tulee tänään klo 21 sarja Pieniä ihmeitä synnytyssairaalassa, suosittelen! :)

Lunatar-72: Täytyy miettiä et millon kertoo niille ketkä ei vielä tiiä, meilläkin tietää molempien vanhemmat jo, yks mun kaveri ja mun sisko. Muille pitäis jossain vaiheessa kertoa. Sulla ei oo sit enää kauan ultraan, toivottavasti kaikki on hyvin siellä :) Lauantaina on miehen veljen lapsen ristiäiset, sinne täytyy sit mennä :)

Ilmottaudun mukaan :) La ois tän hetkisen tiedon mukaan 8.12. Varmistuu tuolla ultrassa ens keskiviikkona elikkä 23.5. :) Ikää on tässä 19 ja ekaa odotellaan :) ukkelin kanssa oltu yhdessä nyt suurinpiirtein 2 vuotta. Ei hirveesti tuttuja joiden kanssa jutella joten josko täältä juttuseuraa ja "vertaistukea" saisi :)

Tänään saavutettiin uusi etappi. Saatiin kuulla pienen sydänäänet neuvolassa ensi kertaa dopplerilla! :) Kovaa laukkaahan siellä mentiin, 168 lyöntiä minuutissa. :) Tuntuu aivan mahtavalle saada ensimmäinen todellinen ja konkreettinen todiste vauvan olemassaolosta ja minäkin voin kaikelta huolehtimiselta olla edes hieman rauhallisemmin mielin, rv 10 1 nyt siis menossa. Reilun 2 viikon päästä vasta eka ultra, mutta sinne jaksaa nyt paljon paremmin odottaa. :)

Heippa kanssa sisaret-
Eilen oli eka neuvola ja ne myös ultrasivat. Koko vastas viikkoja eli tänään on 9 6. (Eikös huomenna pyörähdä käyntiin 11. rv?)
Siellä se Jäkälä kölli ja neuvolantäti sanoi,että sydän sykkii hienosti ja se heiluttaa kättäkin. (Mies on päättänyt, että siellä on isänsä poika ja nakkas kun päästiin kotiin, että, meinas sanoa sille tätille, että onko hän ihan varma että se on käsi mitä Jäkälä heiluttelee xD )
31.5 on niskapoimu-ultra, joten aika levollisin mielin nyt odottelen sinne ja eikös siinä sitten tarkemmin katota lapsen rakenteita, että löytyykö mitään poikkeavaa/kehityshäiriötä?

Haavemamma: Niskapoimussa ei vielä tutkita suuremmin rakenteita. Ne tulee vasta rakenneultrassa joskus rv 20 (tai jotain sinne päin) tienoilla (ja ainakin mulle neuvolassa sanoivat että jos esim. käsi puuttuu, niin raskaus on noilla viikoilla mahd keskeyttää) . Np-ultrassa sanansa mukaisesti lähinnä tarkastellaan niskaturvotusta ja että sydän lyö. Lisäksi turvotusta verrataan laboratoriotesteihin, joiden avulla lasketaan down-riski, jos olet sen halunnut testauttaa. Np-ultra ja riskiluku sitten kertoo, että tarvitaanko lisätoimenpiteitä vai onko kaikki kunnossa :)

Huoh.. Mä oon niin kateellinen teille, jotka on päässyt jo ultraan ja dopplerilla kuuntelemaan pikkuisia :) Itse "kärvistelen" mitään sanomattomien oireiden kanssa ja olo koko ajan epätietoinen että onkohan siellä elämää enää. Ehkä pitäisi "näyttelijänlahjani" pistää töihin ja leikkiä neuvolatädille hysteeristä pelkoa, että pääsis vielä ultraan/kuunneltavaksi että onko siellä mitään. Muserrun jos taas np-ultrassa selviää että elämää ei ole..

Tällä naisella pääsi pari päivää sitten melkein tippa linssiin. Se tunne kuin tuommoinen pieni taapero (1,5v) tulee nenän eteen ja pyytää ottamaan syliin :') Ikinä ennen tämä pikku tyttö ei ole vapaaehtoisesti tullut pyytämään syliä, vaikka muuten kyllä tykkää mun kanssa touhata. Meni myös ekaa kertaa veljensä (mieheni) luokse kirja kädessä ja pyysi lukemaan :) Mieheni oli ihan ihmeissään, kuinka noin pieni on jo niin mukana kaikessa :D

Kuinkas muilla oireet? Vahvistuuko päivä päivältä vai alkaako joillakin jopa helpottaan?

Itselleni on ainakin tullut nyt pari kiloa lisää vaikka ruokavalio on aina vaan entistä terveellisempi. Mitään raskasta ruokaa en pysty syömään. Lähinnä keittoja (ilman perunaa), salaattia ja rahkoja syön. Aivan kuin keho olisi pakottanut terveellisille elämäntavoille :D Väsymys on hieman hellittämässä, mutta kyllä monesti pienet nokoset vedän päivällä.

heip kaikille.
mul siis ny rv 10 4. mennään sen mukaan kun "kuuluis" laskea. hitot neuvolasta!!
olo on edelleen aika väsynyt. aamulla jaksaa touhuun ja si taas illal ko on saanu nää neljä nukkuun.
muuten ei oo mitään muuta. välil jopa unohtaa et olis joku viel tulossa...
sain ekan uä:n 30.4.12 liekkö sit viisaampi noide viikkojen suhteen.
Olisin menny yksin ultraan ko mies tietenkin töis. äiti vaan oli niin innokas mukaan lähtijäksi et en joudu menee yksin. se kun ei niin kaameesti houkutakkaan.
Mamma housuihin jousuin jo kaks viikko sit siirtyy. niin mahoton turvotus oli. nyt vois kai jo koikeilla normi housui.

Meil hoidos aina muutaman päivän viikos kummipoika 2kk. ainakin nää muksut ny onnessaan siit. saa nähä si ko oma onki ollakseen koko ajan. taitaa tuo nuorin olla mustis.

Olo on edelleen lähes oireeton verrattuna edelliseen raskauteen. Nivusten ja alavatsan jomotusta on silloin tällöin, jännää "kuplimista"/muljahtelua tuntuu alavatsassa välillä, alavatsa edelleen kovettuu rasituksesta esim. kävelystä ja on aina iltaisin piukeana. Pinna on välillä kireänä (voi osin johtua jännityksestäkin) ja mieli tosi herkkänä. Valkovuotoa tulee välillä normaalia enemmän, on ihan juoksevaa. Väsymystä on edelleen jossain määrin.
Verensokerien suhteen olen nyt "tehosyynissä" eli lääkitystä nostetaan viikottain, kunnes paastoarvo saadaan alle 5.5. Vajaa viikko sitten aloitin lääkityksen (1 tbl aamuin ja illoin) ja paastot ovat nyt olleet välillä 7.0 - 8.4 (riippuu tosi paljon siitä, mitä edellisenä päivänä on suuhunsa pistänyt). Kaksi kertaa viikossa pitää myös mitata vuorokausikäyrä. Iltaisin sokeriarvot ovat olleet suht normaaliluokkaa (ennen ateriaa alle 7, aterian jälkeen alle 9). Verenpaine on ollut ihan ihanteellinen näin kotimittauksissa. Maanantaina pitää ottaa oma mittari mukaan äitipolille, että tarkistetaan, antaako mittari ihan oikeita tuloksia (paineet aina koholla neuvolassa ja lääkärissä).
Vähän flunnssaa meinaa pukata. Pojalta lähti pari viikkoa sitten ääni ja sen jälkeen tuli kova yskä. Itsellä piti perua tämän viikon opetukset, kun iski yllättäen tiistai-iltana kova kurkkukipu ja keskiviikkona olikin ääni ihan poissa. Vieläkään ei ääni ole ihan kokonaan palannut.
Puutarhassa olen ollut nyt kun vointi sen on sallinut. Se on minulle eräänlaista terapiaa ja hyvä vastapaino päätetyöskentelylle. On myös ollut ilo huomata, että minä, joka aikaisemmin olen onnistunut tappamaan kaikki huonekasvit, saan ihan oikeasti kasvamaan jotain! : ) Viime vuonna koko perhe innostui todenteolla puutarhanhoidosta ja se vei mennessään. Huomenna pitäisi saada viimein perunat ja istukassipulit maahan ja siitä se sitten vasta alkaakin!
Maanantaina ratkeaa, jatkanko vielä matkaa teidän kanssanne vai onko kohtalo ehkä sittenkin päättänyt toisin. Pelottaa ja jännittää... : /
Rv 12 (11 1)

Ihanaa maanantaita!

Viikon lista:


Joulumamma…………..rv 13 5……la 30.11
Mamma__90…………...rv 12 ?.......la ?
HaluanVauvan_.............rv 12 5…….la 9. joulukuu
Pirtsakkaaa289…………rv 12 4……la 2.joulukuu
Odottaja Pohjoisesta….rv 12 4……..la?
Lunatar-72………………rv 11 2……la 8.joulukuu
inga……………………….rv ?? ?......la 8.joulukuu
OliviaOlivia89….. ………rv 11 1……la 7.joulukuu
n01020607………………rv 10 6.........la 10.joulukuu
Ninni84………………….rv 10 6…….la 11.joulukuu
Sippura85……………….rv 10 4…. la 19.joulukuu
Haavemama……………rv 10 1…….la 14.joulukuu
Ruusuli83……………….rv 10 1…….la 15.-17.joulukuu
Sirena--………………….rv 10 1……la 16.joulukuu
Sham-An………………..rv 9 6…….la 18.joulukuu
SannaMamma………….rv 9 3…….la 20.joulukuu
Kesätuuli1………………rv 9 3…….la 21.joulukuu
Evelyn…………………...rv 8 6…….la 25.joulukuu

Tervetuloa inga ja Haluanvauvan_ joukkoon! Minä laitan listan keskustelijoiden raskausviikoista tulemaan aina maanantaisin, niin tiedetään vähän paremmin millä viikoilla kukin meistä menee. Onhan se mukava tietää, millainen joukko meitä tässä keskustelussa pyörii. :) Jos virheitä löytyy, niin korjaan tiedot seuraavan viikon maanantaille ja lisään myös uudet tulokkaat.

Tällä viikolla torstaina on minun eka neuvola käynti ja samalla on myös tytön 1-vuotis neuvola. Parin viikon päästä torstaina on sitten nt-ultra.. vielä siis pitäisi pari viikkoa odottaa konkreettisia todisteita raskaudesta. Neuvolassa ei todennäköisesti sydänääniä kuunnella kun se minun neuvolatädin laite on vähän kökkö.. en edes halua huolestuttaa itseäni sillä, että jos niitä sydänääniä ei kuulukkaan.

Pahoinvointi on alkanut onneksi helpottamaan, mutta väsymystä on edelleenkin. Tuntuu jotenkin helpommalta tämä kuin ensimmäinen raskaus.. tosin siihen on syynä varmaan se, että saan olla tytön kanssa rennosti kotona ja nukkua päiväunet jos väsyttää silloin kun tyttökin on päikkäreillä. Töissä ei sitä mahdollisuutta oikeni ollut :D

Välillä tulee fiilis, että onkohan kaikki kunnossa sikiöllä kun olo on niin hyvä.. vähän sama juttu, että mitä pahemman makuinen lääke on sairauteen, niin sen paremmin se tehoaa. Sitä kuvittelee, että mitä kauheampi olo on raskaana, niin sitä varmemmin kaikki on kunnossa.. :D Kyllä täytyy ihmetellä vaan omaa ajatuksen juoksua. No, onneksi on enää pari viikkoa tuohon ultraan, niin saa vähän varmistusta tilanteeseen.

Lunatar-72: Minä pidän peukkuja, että kaikki on hyvin! Minulle kans pihalla touhuaminen on tärkeää.. parin vuoden sisään on tullut tämä innostus. Ja minullakaan ei nuo sisäkasvit oikein viihdy.. meillä ei nyt vielä ole peruna-/kasvimaata, mutta haaveessa on sellainenkin tässä parin vuoden sisällä saada tuohon pihalle. Tänä kesänä on mustikkapensaiden istutus ja pari omenapuuta, viinimarjapensasta ja vattupuskaa pitäisi saada kasvamaan pihalle. Onpahan lapsille sitten herkkuja mitä käydä poimimassa suoraan ulkoa loppukesästä tulevaisuudessa. :)

Loppuviikosta käydään katsomassa minun veljen perheeseen syntynyttä 3 viikon ikäistä poikaa... varmasti tulee paniikki kun näen lapsen, että voihan kökkö.. taasko se alkaa alusta itselläkin joulukuusta sama homma. On nimittäin tuon vuoden ikäisen kanssa touhuilu paljon niin paljon helpompaa kuin sellaisen avuttoman nyytin kanssa, jonka edessä tuntee välillä itsensäkin niin hemmetin avuttomaksi.. :D

Pelkäsin niin, että joudun kertomaan täällä huonoja uutisia, mutta nyt se on sitten varmistettu: jatkan odotusmatkaani iloisessa joukossanne! : ) Ei ole helpottavampaa tunnetta kuin viimein saada varmuus, että mahassa todella on asukki ja että kaikki on niin kuin pitääkin. : ) Viikot lähes täsmäsivät eli ultran mukaan 11 3 (neuvolan mukaan 11 2) on menossa, joten laskettu päivä pysyi samana. Niskaturvotus oli 0,7 eli tosi hyvä, kun kuulema 3 on rajana. Aivot ja sisäelimet ovat hyvin kehittyneet. Kävin silti seulontaverikokeissa, vaikka kätilö olikin sitä mieltä, ettei niissä mitään todennäköisesti ilmene, kun kaikki oli sikiöllä rakenteellisesti kunnossa.
Siellä se pieni sydän sykki ja virtsarakkokin pikkuisella täyttyi ultratessa. : ) Ja 3D-kuvassa näytti minulle pitkää nenää ihan kuin lällättääkseen, että täällä sitä ollaan, sinä epäuskoinen! : D
Ai että tätä helpotuksen tunnetta! Nyt kun vielä nuo paastosokerit saisi aisoihin, niin asiat olisivat enemmän kuin mallillaan. : ) Pahin keskenmenoriskikin on jo onnellisesti ohitettu. Nyt voin olla avoimesti, onnellisesti ja ihan toden totta raskaana! : )

Vieläkö yksi mahtuu joukkoon? Olen käynyt sivusta seurailemassa tätä ketjua, mutta nyt vasta ekaa viestiä rustailen :) Ultrassa käyty tänään ja sen mukaan laskettuaika olisi 21.12., eli kymmenettä viikkoa mennään. Siellä se pikkutyyppi heilutteli raajojaan ja pyöriskeli menemään. Edellisten menkkojen mukaan laskettuna viikkoja olisi pitänyt olla enemmän, mutta koska mulla ei menkat ole olleet säännölliset pillereiden lopettamisen jälkeen, niin oli kyllä ihan odotettavissa, ettei olla ihan niin pitkällä kuin menkoista laskettuna.

Ekaa odotellaan, tää on yllätysvauva ;) Kenellekään ei olla vielä kerrottu, joten juttukaverit on vähissä. Mulla on ikää 24, mies on vuotta nuorempi ja yhteiseloa takana reilut 5 vuotta. On asuntolaina, pari koiraa, muutama kissa ja yksi kappale jättikaneja :)

Lunatar-72: Kävitkö yksityisellä 3D-Ultrassa? Tosi hyvä juttu, että sulla oli kaikki hyvin pikkuisella. :) Nyt pystyt olemaan rennommin kun pahin keskenmeno riskikin on jo ohi ja muutenkin kaikki näytti hyvältä.. :)

Mulla on itellä se äitiyspolin ultra ens viikon tiistaina ja jännittää taas kamalasti etukäteen, vaikka viime viikolla oli ainakin pikkuinen kunnossa ja pahin keskenmenon riski ohitettu. Mut jotenkin siks pelkään vieläkin, kun mulla on tätä ennen ollut kolme keskenmenoa, viimeisin oli viime joulukuussa. En kyl niissä päässy edes pahimman riskiajan yli, vaan kaikki tapahtu ennen sitä ja yks oli muutenkin tuulimuna niin siitä ei ois ees voinut tulla mitään lasta. Mut kai se pelko tästä pikkuhiljaa alkaa häviämään..Ens tiistaina mun mieskin pääsee eka kerran näkemään ultrassa meidän pikkuisen :) Ei malttais oottaa sinne asti, mut onneks on viime kerrasta ultrakuva mitä voi ootellessa katella :)

Kukki87: Juu, tervetuloa tänne meidän kans juttelee :) Meilläkin on muuten kolme kissaa ja sit akvaariokaloja :)

Hei alkaako kenelläkään näkyä jo vauvamasu? Itse jo kuumeisesti odottelen masun tuloa, mutta turvotuksen piikkiin taitaa kaikki maha vielä toistaiseksi mennä. Oli huvittavaa nähdä kaveria viime vkloppuna, jolla on menossa rv20, kun meillä oli suunnilleen samankokoiset mahat, kun mua turvotti niin pirusti! Tää turvotus on kyllä vaan niin mahtavaa, NOOOT!

HaluanVauvan: Meillä kissoja on viisi :) Kuulostaapa muuten tutulta toi sun hermoilu. Mua pelotti ekaan ultraan meno ihan hulluna, kun mietin, mitä kamalaa voikaan löytyä (tuulimuna tms.)... Mutta siellä se tosiaan oli oikeassa paikassa, sydän sykki ja vähän liikuskelikin :) Nyt jännitän kahden viikon päästä olevaa ultraa, että vieläkö mahtaa kaikki olla hyvin. Vaikka kätilö sanoikin, että ainakin tällä hetkellä kaikki näyttää tosi hyvältä. Miten sitä voikin kehittää kaikenmaailman pelkoja itselleen?

Mulla on tosi epätodellinen olo tän raskauden kanssa muutenkin. Pahoinvoinnista kärsin vain pari viikkoa säännöllisesti ja sen jälkeen sekin on ollut satunnaista. Tissit on kyllä kipeät olleet koko ajan, se onkin ainut merkki :D Jotenkin olo on niin epätodellinen, että tavallaan odotan, ettei seuraavassa ultrassa olekkaan ketään. Minusta äiti? Tuntuu niin kaukaiselta asialta. Mahtaako johtua siitä, että kyseessä on ns. vahinkovauva, enkä osannut odottaa olevani raskaana, kun ei tätä vaan vieläkään voi uskoa todeksi, vaikka on sen ihmisen alun jo kerran nähnytkin...

Mulla muuten ultrattiin pelkästään mahan päältä ja viikkoja oli silloin tiistaina 9 4. Näkyi ihan selvästi ja kätilö sanoi, että kahden viikon päästä ultrataan taas vaan mahan päältä, kun kysyin siitä. Meidän äippäpolilla näytettiin 4D-kuvaa, se oli mulle yllätys. Kuviakin sai mukaan, jopa yhden 4D kuvan. Mä ajattelin, että täällä meilläpäin on vaan sitä "vanhanaikaista" kuvaa saatavilla, joten toi 4D oli kyllä tosi iso yllätys.

Huomenna oliskin sitten tasan 10 0. Vähän harmittaa tää parin viikon "taantuminen" :D Kun ei vielä olla turvallisemmilla vesillä.

Mekin käytiin tänään ultrassa ja vastasi viikkola :) Niskaturvotusta ei ollut ja verikokeet normaalit :) Liikkui paljon :) Eli kaikki hyvin.. Minulla ei ole ollut mitään ongelmia raskauden aikana eikä ennen, ja olin ennen ultraakin aika luottavainen, joten ei jotenkin niin iso juttu ollut.. Ehkä en vain ole tajunnut vielä sitä :D Kuvia oli kiva saada mukaan. Me lähdetään tänään sunnuntaiksi saakka miehen kanssa Lontooseen :) Ihanaa viikonloppua kaikille ja tsemppiä!

Nyt tuli huono omatunto, kun sanoin ettei ollut iso juttu :D Tai siis ei siinä tilanteessa kyllä tullut kauheasti tunteita pintaan :) Ehkä kun olen harkoissakin ultrissa ja röntgeneissä ravannut :) Mutta oli siis ihana nähdä pikkuinen ja tietää että kaikki on hyvin :) En tiedä mitä matkalle olisi käynyt jos ei olisi ollut :D Kuitenkin... Kaikille tsemppiä!!

Mulle se ultra oli tosi outo juttu. Siis lähinnä tuntui, että katselee jotain valmiiksi nauhotettua pätkää siitä näytöltä. Ei musta tuntunut, että se, mikä siellä näytöllä on, kasvaa MUN sisällä. Ei siis mitään suuria tunteita ja kyyneleitä täälläkään. En vaan jotenkin pysty sisäistämään koko asiaa. Tää tosissaan on vahinkoraskaus, niin ehkä siitä johtuu se, että ajattelee koko aika, ettei mitään vauvaa edes ole tai sellaista tule. Vaikka heti miehen kanssa päätettiin, että jos vauva nyt oikeesti on tullakseen, niin saa tullakin, vaikkei suunniteltu ja tekemällä tehty olekkaan :)

Kukkis87: kuulostaa ihan minulta odottaessani tyttöä, vaikka raskaus alkoi toivotusti tai voisiko jopa sanoa suunnitellusti (alkoi tokasta kierrosta). Aamulla saattoi olla intopiukeana asiasta ja illasta taas miettiä, että mihin hemmettiin sitä on tullut lähdettyä... Sisäistämään kyllä kerkeät asian vielä siinä vaiheessa kun toppahousut heiluvat mukulan potkujen vauhdittamana, joten ei kannata turhaan murehtia omia tunteita/niiden vaihtelua/puuttumista.. niitä kyllä kerkeää tulla.. ja vielä lapsen synnyttyäkin kerkeää ihmettelemään, että mihin sitä onkaan tullut lähdettyä.. :D

Meillä oli tytön kanssa kiva neuvolapäivä. Minä pääsin arvioissa pari päivää eteenpäin (jee!) eli nyt on menossa rv 10 1.. la aikaistui päivällä 19. joulukuuta.. saa nähdä miten käy parin viikon päästä ultrassa, että pysyykö arvio samana. Saatiin sydänäänetkin kuulumaan hetken etsimisen jälkeen. Kyllä se vaan nostatti tipan silmäkulmaan kun sitä pienen sydämen takomista kuunteli. Tyttökin hiljentyi kuuntelemaan jumputusta kesken omien leikkien. Ensi viikon alussa olis sitten labrakierros tiedossa.

SannaMamma: Lohduttavaa kuulla, että muillakin on ollut näitä epäuskon tunteita ja todella laidasta laitaan lentäviä tuntemuksia. Sitä miettii, että voiko kaikki mennä hyvin, kun lapsi ei ole - mitähän sanaa tässä käyttäisin, etten kuulosta kylmältä.... Ei voi varmaan sanoa, ettei ole haluttu, koska kyllähän me heti päätettiin, että jos on tullakseen, niin saa tulla. Suunniteltu voisi olla oikea sana. Sattuuhan vahinkoraskauksia varmaan paljonkin ja luultavasti ne menee ihan yhtä hyvin kuin suunnitellutkin. Onhan tässä toki aikaa tottua ajatukseen :) Vieläkin vaan on sellainen jännä, että kun mies alkaa liikaa suunnittelemaan, niin mun on toppuuteltava sitä, että eihän sitä edes tiedä, tuleeko meille vauvaa ja katsotaan mikä on tilanne seuraavassa ultrassa kesäkuun alussa. Miksei sitä vaan voi ajatella, että kyllä kaikki sujuu? Aluksi olin ihan kauhuissani koko ajatuksesta ja rehellisesti sanottuna jopa itkin ekat kaksi päivää. Nyt sitä kuitenkin jo toivoo, että kaikki menee hyvin loppuun asti. Miksei koko asia vaan tunnu todelta? Alkaako se vasta sitten tuntua todelta, kun tuntee vauvan liikkeet? Kuulostan varmaan ihan hölmöltä :D

Mä kävin labrassa verikokeessa tiistaina ultran jälkeen. Neuvolassa yritti ottaa verikoetta, mutta ei onnistunut. Seurauksena oli ihan järkyttävän iso mustelma, mikä levisi kyynärpäähän asti ja todella, todella kipeä käsivarsi! Sitä ei pariin viikkoon pystynyt kunnolla suoristamaan ilman tuskaa. Käviköhän siinä joku moka? Nyt on tiistaina tosiaan labrassa otettu verikokeet ja pientä mustelman alkua on siinäkin, mutta se ei ole lähellekään niin kipeä kuin neuvolayrityksen jälkeen. Sitä ei meinaa edes muistaa, kun kädenkin saa kunnolla suoraksi :D Ja mullahan on ihan tosi kova piikkikammo.

Tänään on taas pitkästä aikaa ollut pientä kuvotusta ilmassa. Mm. vessanraikastin piti vaihtaa, kun se sitruunan hajuinen alkoi kuvottaa. Autossa ei meinaa kestää yhtään. Onneksi tää on tällästä satunnaista, eikä enää päivittäistä. Pinna on hetkittäin tosi kireellä ja kaikki ärsyttää. Ja tissit on taas niiiiin kipeät että huh...

Onko täällä ollut puhetta lääkkeiden käytöstä? Käyttääkö kukaan mitään lääkkeitä? Mulla olis reseptillä 400kpl Kestineä, mutten ole uskaltanut hakea, kun en tiedä, saako niitä syödä. Samaten olisi 3 pulloa Beconase nenäsumutetta, mutta saako sitäkään käyttää? Entäs nenää avaavat sumutteet, kun tuntuu, että yöllä on niin tukossa, ettei saa nukutuksi. Päivisin on ihan hyvä olla, mutta yöt menee aika tukkoisissa merkeissä. Hirveesti kaikkea mielessä, mutta kyselemään ei ole päässyt :D

Läkkeistä yritin kysellä neuvolassa, mutta siellä sanoi vain, ettei mitään saa ottaa, jos ei ole ihan pakko. Ultrassa sanoi, että joitakin allergialääkkeitä on turvallista syödä, mutta käski varmistamaan lääkäriltä. Lääkäriaika mulla on juhannusviikolla, mutta kaipa sinne voisi soittaa ennen sitä :) Netistä löysin, että jollekin oli raskausaikana määrätty Flixonasea, joka siis auttaa allergiaan. Eli voisi kuvitella, että sitä voi käyttää. Meinasin kyllä joka tapauksessa ostaa ton mun reseptin tyhjäksi jossain vaiheessa ennenkuin menee vanhaksi. Onhan noilla lääkkeillä yleensä päiväystä jonkun verran.

"Ultraan asti ajattelin, että jos siellä ei olisikaan mitään, ei se maailma siihen kaatuisi."

Tää on kuin suoraan mun suusta. Kyllä mäkin tunsin itseni ihan kamalaksi ihmiseksi, kun ajattelin, miten paljon on niitä, jotka yrittämällä yrittää tulla raskaaksi eikä onnistu tai onnistuu, mutta menee kesken tms. Mulle se alkushokki oli niin suuri, kun en raskautta pitänyt todennäköisenä ja testiin pamahtikin kaksi viivaa ihan hetkessä. Samoin kuin toiseen ja kolmanteenkin testiin... Nyt tilanteeseen sopeudutaan, mutta vieläkään en osaa/uskalla oikein iloita. Ehkä tilanne muutttuu, jos seuraavassakin ultrassa kaikki on vielä kunnossa. Nyt olen jotenkin varpaillani koko ajan, kun mitä vaan voi vielä tapahtua. Pidän jalat maassa, enkä anna itselleni lupaa edes kuvitella innostuvani. Kuulostaa ehkä typerältä, mutta tällä hetkellä harrastan JOSsittelua enemmän kuin ikinä.

Mä muuten meinasin jättää ne vapaaehtoiset veriseulat väliin. Juurikin mun piikkikammoni takia ja siitä syystä, että ne ei anna kuitenkaan 100% varmaa vastausta, eikä minusta ehkä olisi leikkimään Jumalaa, jos veriseula hälyttäisi. Iän tuoma riski (24v.) taitaa kuitenkin olla aika pieni vielä, eikä siinä veriseulassakaan kaikkia kehitysvammoja näy kuitenkaan. Toki mieli voi muuttua, jos niskaturvotusultrassa on jotain hälyttävää. Mutta näin ajattelen nyt ja mies haluaa jättää sen suhteen päätöksen kokonaan mulle. Vaikka kyllähän se senkin elämään vaikuttaa aika rankasti, jos lapsi ei olekkaan terve.

Onko muilla muuten kipuja ja kolotuksia? Mulla on ihan koko alkuraskauden vaivannut etenkin vasemmalla puolella heti tossa pakaran yläpuolella joku lihas(?). Tuntuu, että se on jumissa (tai jotain) ja sitä särkee välillä enemmän, välillä vähemmän. Aamuyöstä sen takia ei meinannut löytyä hyvää asentoakaan. Toivottavasti ei enteile sitä, että mahdollisessa loppuraskaudessa kipeytyy sitten vielä lisää... En oikein tiedä, miten sitä voisi helpottaakaan. Päivittäin liikun ja yleensä se vähän auttaakin just sen aikaa, mutta apu on tosiaan vain hetkellinen. Voi näitä vaivoja, kun ei mitään särkylääkettäkään ole uskaltanut ottaa :D Välillä sitä tuntee itsensä ihan uskomattoman tyhmäksi, mutta kun vielä ei haluta kertoa kenellekään, niin ei pääse kokeneemmilta kyselemään ilman, että herättää epäilyksiä.

Täällä on se paras tieto mitä tulee yhdistelmiin raskaus ja lääkitys sekä imetys ja lääkitys, tätä paikkaa ne neuvolat, lääkärit ym. konsultoivat.


http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2049,2265,2260,3437

Lunatar-72: Siellä on sit hyvä, kun äippäpolillakin katottiin sillä 3D:llä :) Ois kiva itekin nähä sillä, mut musta tuntuu, että täällä katotaan sit vaan ihan tavallisella. Juu, toivotaan, että meillä kaikilla menis nyt raskaudet hyvin loppuun asti :)

Mulla on nyt menossa raskausviikko 14 eli 13 3 ja tuntuu et alkaa tavalliset farkut puristaa jo vähän mahaa, täytyy varmaan kohta alkaa pitää eri housuja. Mulla on joskus ostetut yhet äitiysfarkut.

Kukki87: Mulla on sama juttu, et meilläkin on vessassa sitruunan tuoksuinen raikastin ja en nykyään yhtään siedä sen hajua. Muutenkin esim. kahvin haju vieläkin inhottaa enkä oo pystyny juomaan pitkään aikaan kahvia ollenkaan.. :D

Hyvää viikonloppua kaikille teille! :)

Lunatar: Voi ei :D Meilläkin puhutaan miehen kanssa koko ajan JOS meille tulee vauva ja JOS vielä seuraavassa ultrassa on jotain elollista. Lupasin miehelle yrittää seuraavan ultran jälkeen alkaa jo luopumaan tosta JOSsista, JOS siellä kaikki on vielä kunnossa. Meillähän ei tosiaan ennestään lapsia ole, joten ei jossittelut tartu muihin, kun kahdestaan jossitellaan :D Kun ei nää meidän otukset täällä opi puhumaan, vaikka niille kuinka juttelee :D

Mäkin juon limsat sokerittomina. Herkkuja (suklaa ja sipsit) syön lähinnä viikonloppuisin, jos ei tosissaan iske sellainen himo, että on saatava just nyt heti. Mä oon ollut tosi tarkka syömisistäni nyt varmaan ainakin pari vuotta ja kun sain tietää olevani raskaana, päätin lopettaa itseni ruoskimisen syömisten suhteen. Mullahan lähtöpaino on 42kg, joten ylimääräistä ei oikeastaan ole, sen takia mulla toi eka ultrakin otettiin pelkästään mahan päältä, kun ei ole rasvakerrosta välissä. Onneksi en ole missään vaiheessa joutunut oksentelemaan tän raskauden takia. Lenkillä käyn kaksi kertaa päivässä joka päivä ja toivottavasti pystyn käymäänkin mahdollisimman pitkään. Jo koirat sitä vaatii. Näitä kipuja mulla on lähinnä alaselässä, joskus jossain lonkan seutuvilla ja just tossa pakaran yläpuolella (ja ne tissit, ne on joka päivä enemmän tai vähemmän kipeät). Tänään on ton pakarakivun suhteen ollut helpompi päivä. Yön aikana helpotti ja tänään on särky aika hyvin pysytellytkin poissa :) Vaikka olen siivonnut ja pessyt pyykkiä ja muutenkin touhuillut koko päivän enemmän tai vähemmän.

HaluanVauvan: Mä taas en kahvia ole koskaan juonut, mutta tee ei ole maistunut moneen viikkoon. Se oikeastaan lakkasi maistumasta jo ennekuin tajusin edes olevani raskaana ja vieläkään en voi edes ajatella juovani teetä. Miehelle sanoin, että kai siitä olis voinut jo jollain fiksummalla alkaa hälytyskellot soimaan, kun yhtäkkiä pelkkä ajatus teen juomisesta saa melkein kuvotuksen aikaan ja mä vaan en silti tajua mitään :D Kyllä tunsin itseni tyhmäksi, kun jälkeenpäin aloin miettimään, että olishan siitä ja siitä oikeesti jo pitänyt jotain tajuta, mutta mä vaan en tajunnut :D

Tänään rv 10 1 ja selällään maatessa ihan alavatsassa tuntuu kova, kiinteä "pallukka". Jotenkin sitä aina iltaisin eksyy sängyssä kokeilemaan ja aamulla uudestaan. Siellä se on.

Huomisesta lähtien meillä riittää täällä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun kissamäärä kasvaa hetkellisesti viidestä seitsemään. Toivottavasti jaksan sitä menoa sen kaksi viikkoa, mitä olen luvannut ;)

Täällä mennään erittäin suuressa epätietoisuudessa. Tuntuu että jotenkin ne vähätkin oireet ois loppunu kuin seinään. Ei ole yhtään fiilis kuin raskaana olevalla. Ei pahoinvointia, ei rintakipua, ei mahakipua, ei mitään.. Oon ihan 99% varma että tää on kesken, kunnes toisin todistetaan. Miehellekkin jotenkin koko ajan puhun että "no jos siellä nyt ees mitään on". No, eipähän tule pettymyksiä, jos siellä jotain kuollutta on.
Malttaa pitäis vielä 1,5 viikkoa, mutta mietin että pitäiskö tosiaan itku kurkussa vääntää neuvolaan puhelua ja vaatimalla vaatia ultraa ennen np:tä. :D Hermoraunioksihan tässä tulee..

Mites muut, minkälaista työtä teette? Jos fyysistä, niin ootteko yhtään hillinneet itseänne, vai painatteko töitä samanlailla ku ennenkin?

Itselläni jotenkin tuntuu että lisään vaan tahtia koko ajan. Herään joka päivä klo 4 aamulla, illalla pistän 9-10 maissa nukkumaan. Töitä teen 8 tuntia päivässä: kuorman purkua, esillepanoa, ramppaamista talon toisesta päästä toiseen. Joka päivä jään ylitöihin koska en malta jättää hommia huomiselle :D Taukoja en pidä, ei oo mukamas aikaa. Oon aina ollut työnarkomaani, voisin joka päivä jäädä vielä pariksi tunniksi ylimääräistä, jos se sallittais. Mietin vain että onko tahti liian kova, vaikka vointini on kyllä hyvä, eikä väsytä? Tekeekö muut hommaa kaupassa ja millä tahdilla?

Mä rupean kohta painamaan töitä. ihan niin pajoin kun irti saan ja niin pitkään kun vaan kykenee. Ei sitä tärvii himmailla jos ei kroppa niin sano. Ei se työ tapa kun kuuntelee omia voimiaan. Mä oon yleensä joutunnu himmaan 20 viikolla, sillon ko jo rupee supisteleen, ei sitä ees kykene supistelujen vuoksi tekeen kaameen ripeesti. JA on fyysistä hommaa jota teen. siis lähihoitajana. Erikokoisten ja kykyisten kanssa kun hommailee. Muistaa vaan et jaloilla ja koko käsivarsilla tekee niin ei tule selkä ongelmia. Ei oo toki järkee tehä kaameen suoritushommii jos sit on aivan poikki aina illalla.
itse olen kanssa tekijä. Hommat tehdään oli sit kuin raskaita vaan. Itse kävely yleensä on sen 20 viikon kohilla jo hankalampaa.

Nää edelliset kun on laskeutunu jo ennen 30 viikkoo. Sen jälkeen kävelee ku olis melooni jalkojen välissä.

Oon siis sitä mieltä et järki käteen kaikessa. Maalais järjellä pärjää pitkälle. himmailee sit jos siltä tuntuu. Eikä kukaan palkitse siitä et tekee väsyneenä ja kipeenä hommia!

Meillä kun nyt on auto rikki eikä sillä pääse kulkemaan niin ylellä mennään. Kyllä iltasin tekis jo mieli nostaa jalat ylös, se vaan ei oo aina just sillo kun tuntuu ni mahollista. Neljän lapsen kanssa kun mennään lasten ehdoilla. Onneksi noi rupeaa nukkumaan kiltisti (yleensä) kun laittaa nukkumaan...

Ei olla vielläkään kerrottu virallisesti omille muksuille tulokkaasta, se kun vielläkin tuntuu epätödelliselta, johtuen varmaan oireettomuudesta ja kavereiden kohtaloista, toinen kun sai keskenmenon 9 viikolla ja toisella oli kohdun ulkopuolinen joka huomattiin 7 viikolla törkeiden vatsakipujen ansiosta. Sitä ei vaan haluu antaa itselleen oikeutta viellä aatella et olis oikeesti joku tulossa. kyllähän tuo isäntä jo muutamapäivä sit kun yritin epätoivoisesti miettii miten saisin mahan piiloon pk:distä poikia hakiessa, sinnekkään kun en viellä ole kertonut... aika mahdotonta jo on piilottelu, etenkin kun tykkään pitää toppeja päällä... onneksi on jo niin lämmin että mekkoja voi käyttää, ne sentään viellä peittää...

ystäville olen toki kertonut ja omille vanhemmillemme. Ne kun ymmärtää sitten jos ei olekkaan ketään. lapsille onkin sitten hankalempi selitellä JOS käy hassusti. Luulen myös että tuo isäntä ei halua sitten enää JOS tämä ei tulekkaan.

Onneksi on ke se eka lultra, voi lopettaa JOSSITTELUN =D

Sirena: Mä olin 99,5% varma, että mitään elollista ei ole, kun ultraan menin. Siksi oikeestaan mieskään ei edes ollut mukana. Mä kysyin kätilöltä tosi yllättyneenä, että ai onko se elossa vai? :D Oli se. Mutta tosiaan mulla oli ultra "liian aikaisin" (rv 9 4), kun menkkojen mukaan mentiin, niiden mukaan oli laskettu, että viikkoja olis ollut siinä vaiheessa jo 11 3. Mutta kalenterista katselin kotona, niin onhan mulla kierto ollut poikkeuksetta 40 päivää, joten sen mukaan kyllä viikot täsmäs ultrassa ihan hyvin siihen 9 4. Silti mä vieläkin koko aika hoen miehelle, että eihän siellä välttämättä oo mitään elollista. Seuraava ultra on siis 6.6. ja jotenkin aina vaan tuntuu, ettei siellä OIKEESTI voi olla ketään elossa... Seuraavaan ultraan tosin käskin miehen mukaan, kun viimeksi istuin siellä odotushuoneessa yksin kahden pariskunnan keskellä ja vähän jotenkin tuli kiusaantunut olo :D

Kiva muuten huomata, että JOSSITTELIJOITA onkin näin monta, enkä tosiaankaan ole ainoa :D Mullakaan ei ole yhtään sellainen fiilis, että olen raskaana, kun mullakin oireet on olleet aika lieviä. Pari viikkoa oli pahoinvointia päivittäin, mutta nyt se tosiaan on paljon satunnaisempaa. Tissit on ainoat, jotka joka päivä muistuttaa, että jotain on oikeesti tekeillä (ja se pakarasärky tietty). Niin ja VESSASSA RAVAAMINEN!!!! Onko kohtalotovereita?? Viime yönä taisin käydä 4 kertaa... Ja päivällä saakin ravata tunnin-puolentoista välein. Ja siis ihan oikeesti herään kovaan pissahätään monta kertaa yöllä. Se on välillä tosi turhauttavaa, mutta sen kuulemma pitäisi helpottaa 12 viikon jälkeen, kun ultrassa kyselin, koska saan taas nukkua yöni kunnolla. Välillä tuntuu, että mieskin katsoo jo pitkään, kun ravaan vessassa ihan jatkuvasti.

Mä oon ammatiltani kokki, mutta työtön olen ollut nyt aika pitkään, joten melkeinpä niin rauhassa saa päivät ottaa kuin itse haluaa. Toki kaksi koiraa vaatii lenkkinsä joka päivä, mutta mitään kovin raskasta en joudu tekemään. Onneksi, kun mulla on toi alaselkä (ja pakara) välillä särkenyt aika kovastikin. Töitä tosin haen koko aika ahkerasti, mutta ei vaan tärppää, vaikkei raskautta mainitsekaan. Edelleen kyllä kannan meidän 13 kiloisen koiran makkariin (jyrkät raput, eikä se itse pääse kulkemaan niitä, kun on lyhyet jalat ja pitkä selkä, toinen onneksi pääsee) ja sieltä alas, mutta sitä nyt ei varmaan voi kovin suureksi ponnistukseksi sanoa :D Tuntemusten mukaan rehkin tai olen rehkimättä. Jos kovasti särkee selkää, niin vältän kaikkia fyysisiä ponnistuksia, mutta jos olo on suht normaali, en rajoita sellaista, mitä normaalisti teen.

Me ei olla kerrottu ystäville, ei vanhemmille, eikä sisaruksille, saatika sitten muille sukulaisille. Mun paras lapsuudenystävä on ainut, joka tietää, kun se sattui just päivää ennen ultraa piipahtamaan vierailulla ja mua hermostutti se ultra niin paljon, että oli pakko päästä puhumaan jonkun kanssa. Siihen luotan 100%, ettei juorua asiaa eteenpäin, mutta sukulaiset on vähän sellainen juttu, että jos yhdelle kertoo, niin se ei kuitenkaan malta pitää omana tietonaan ja kohta kaikki tietää :D Mun äiti jo innokkaana odottelee lapsenlapsia, niin en tosiaankaan halua mainita vielä mitään kenellekään, ettei juttu lähde leviämään. JOS jotain vielä tapahtuu, eikä vauvaa tulekkaan. Ja meillä on 2 viikon päästä yhdet häät, joissa en halua ylimääräistä huomiota, enkä halua viedä huomiota hääparilta.

Miten orjallisesti te muuten noudatatte ruokasuosituksia? Siis syöttekö tuorejuustoa? Savukalaa? Maksalaatikkoa? Ihan mielenkiinnosta vaan :)

Hei!
Allergioista oli täällä jollain puhetta ja minulla on käytössä Flixonase koivuallergiaan ja ihan luvan kanssa saan sitä käyttää. Muuta allergialääkitystä ei ole menossa, kun näitä setiritsiinejä pitäis välttää. Kyllä toi flixonase jonkun verran auttaa, mutta ei vie läheskään kaikkia oireita pois. Aivastelen ehkä 30x päivässä, mikä aina sitten lisäksi aiheuttaa satunnaisesti "mukavan" vihlaisun oikealla tai vasemmalla puolella kohdun sivuilla tai jossain niillä suunnilla. Onko muilla ollu näitä repäisevuä, vihlaisevia kipuja äkkiliikkeiden tai muiden yhteydessä? Ne on suhteellisen perseestä, kestävät onneksi vain muutaman sekunnin, mutta ovat sitäkin kivuliaampia. Samaa oiretta olen huomannut myös öisin kylkeä kääntäessäni. Onkohan mulla jotkut "löysät" liitokset vai mistä lie johtuu? Lisäksi viime päivinä on ollut todella outoa virtsaamisoiretta: on koko ajan vessahätä, mutta pöntöllä ei tule kuin pieni liraus ja hätä on saman tien uudestaan, kun pääset vessasta. Ilmeisesti kohtu painaa suhteellisen lahjakkaaksi rakkoa tai nyt ylöspäin siirtyessä aiheuttaa rakolle kunnon ahdistustilan ja tuloksena tämä. Tunnistaako kukaan itsessän? Kävin myös ostamassa eilen ekat mammahousut ja pari paitaa, turvotusta on niin jäätävästi mahan kohdalla, että ahdistaa normi housut. Tällasta tänään.

mulle ainaki neuvolassa sanottii että esim histec:iä voi syödä ihan turvallisesti. setiritsiiniä on kuulemma tutkittu niin paljon jo nykyään. tuo sun virtsaamisvaiva kuulostaa ihan virtsatientulehdukselta, käyppäs kokeella. mulla ainaki oli just tollasia oireita ku oli vti.

Moi!

Taas on yksi viikko takana ja yksi viikko lisää raskausviikoissa :) Alla taas lista siitä missä mennään ja jos virheitä löytyy, niin korjaan ensi viikon maanantaille ja samalla lisään uudet mahdolliset tulokkaat keskusteluun.


Joulumamma…………..rv 14 5……la 30.11
Mamma__90…………...rv 13 ?.......la ?
HaluanVauvan_.............rv 13 5…….la 9. joulukuu
Pirtsakkaaa289…………rv 13 4……la 2.joulukuu
Odottaja Pohjoisesta….rv 13 4……..la?
Lunatar-72………………rv 12 2……la 8.joulukuu
inga……………………….rv ?? ?......la 8.joulukuu
OliviaOlivia89….. ………rv 12 1……la 7.joulukuu
n01020607………………rv 11 6.........la 10.joulukuu
Ninni84………………….rv 11 6…….la 11.joulukuu
Sippura85……………….rv 11 4…. la 19.joulukuu
Haavemama……………rv 11 1…….la 14.joulukuu
Ruusuli83……………….rv 11 1…….la 15.-17.joulukuu
Sirena--………………….rv 11 1……la 16.joulukuu
Sham-An………………..rv 10 6…….la 18.joulukuu
SannaMamma………….rv 10 5…….la 19.joulukuu
Kesätuuli1………………rv 10 3…….la 21.joulukuu
Kukkis87…………………rv10 3........la 21.joulukuu
Evelyn…………………...rv 9 6…….la 25.joulukuu


MInä olen syönyt suurinpiirtein samoja ruokia mitä muutenkin.. pastöroituja tuorejuustoja olen syönyt kotona kuten myös muitakin pastöroituja juustoja. Viime viikolla söin amarillossa chevre amazonen (nam!).. tosin varmistin etukäteen, että vuohenjuusto on pastöroitu. Savustettua kalaa syön suoraan savustus pöntöstä otettuna, mutta kaupan pakkauksia en kyllä ostaisi. Samoin meillä ei ole tarvista ostaa kaupan pakastemarjoja kun omastakin takaa niitä on luonnosta kerättynä. Niitä syön kyllä ihan paljaaltaan.

Minä olen ollut pankkialalla 2004 vuodestä lähtien ja sieltä jäin äitiyslomallekin.. pomot odottavat kovasti minun töihin paluuta, mutta olen ilmoittanut jo töihin tilanteestani ja että palataan asiaan sitten 2014 kesällä. Minä en siis ole vakituisessa työsuhteessa vaan olen tehnyt määräaikaisuuksia toisensa perään (tosin paikkakunta on vaihtunut kerran ja työtehtävät ja osastot useampaan kertaan).

Pitää lähteä päiväunille tytön viereen.. väsyttää aivan hirveästi ja päikkäreiden jälkeen taidetaan surauttaa viime viikolla avattuun Ikeaan ihmettelemään ja shoppailemaan..

Lunatarella on kunnioitettavan ikäinen kissa :) Ne on aina raskaita päätöksiä, mutta joskus myös ainoita oikeita. Täältä meiltä saa lainaan pari junioria, jos tuntuu, että vauhtia on liian vähän... Täällä näitä on tällä hetkellä 7, joista 4 on vasta puoli vuotiaita, joten vauhtia riittää. Onneksi näistä nuorimmaisista kaksi on VAAN hoidossa :D Ne onkin mun omia kasvatteja, joten kiva niitä oikeesti on nähdä :) Meille tuli syksyllä löytökissa, joka pyöräytti neljä ylläriä, ei siis tosiaankaan tarkoituksella hankitut pennut.

Nyt on allergialääkitystä hankittu. Kävin ostamassa sen Flixonase-suihkeen, kun täällä siitä mainittiin ja googlella olen löytänyt, että sitä on paljon käytetty raskausaikana. Sama kai se on munkin sitä sitten käyttää :) Ostin paketin Paramaxiakin, kun eilen oli koko päivän melkoinen päänsärky, eikä mitään sopivaa särkylääkettä ja tossa Paramaxissa lukeekin, että on turvallista käyttää raskausaikana.

Savukalaa mäkin olen syönyt, vaikka neuvolassa sanottiin, ettei sitä saisi syödä. Kaupan valmiiksi pakattuja savukaloja ei olla muutenkaan ostettu kuin pari kertaa ja nyt en ole kuukausiin syönyt kuin suoraan pöntöstä savukalaa. Muuten olenkin aika nirso, joten maksaruoat ym. jää suosiolla syömättä :D

Vessassa ravaamisesta... Mullakin on ollut just sitä sellasta välillä, että kun käy pissalla, niin menee ehkä 5 minuuttia ja taas tuntuu, että on hätä. Pissatulehdusta mäkin mietin, mutta kun ei muita siihen täsmääviä oireita ole. Nyt on enemmän sellasta tunnin-puolentoista tunnin välein ravaamista ja sillon oikeesti on jo kunnon hätä. Alkuraskaudestahan aineenvaihdunta ilmeisesti nopeutuu ja tietty kohtukin varmaan painaa omalta osaltaan rakkoa, mikä aiheuttaa tän jatkuvan vessaravaamisen. Ultrassa ainakin näytti pitävän sitä ihan normaalina, kun otin puheeksi, kun turhauttaa välillä nousta yöllä sen 4 kertaa pissalle... Onneksi miehellä on niin hyvät unenlahjat, ettei se herää yöllä mun vessassaravaamiseen, mutta päivällä se kyllä vähän katsoo pitkään, kun jatkuvasti ravaan pissalla :D

Mullakin muuten aivastaessa repäisee toiselta puolelta alavatsaa. Puoli vaihtelee aina. Auttaa, kun ei aivasta suorilta jaloilta :D Eli siis mä useesti vähän kumarrun, jos satun seisomaan ja tuntuu, että tulee aivastus. Maatessa vedän jalkoja koukkuun, niin ei repäise niin kovasti.

Ensi viikolla olis sitten aika uuteen ultraan.

Kukkis87: Kiva kuulla myös sinun samanlaisia tuntemuksia kuin mitä minulla on ollut. Huomasin itsekin eilen, että kumaraan meno helpottaa kummasti noita repäisyjä aivastaessa. Myös tuo virtsaamistarve on "normalisoitunut" tuohon 1-1,5h, joten en ole enää huolissani siitäkään. Mulla myös ultra tasan viikon päästä! Sitten ollaan paljon viisaampia. :)

Heippa kaikki allergiset! Kokeilkaa allergiseen nuhaan loratadinia, se on turvallinen raskauden aikana :) Lisäks oon ite käyttäny kans tota flixonasea.

Täällä kaikki hyvin. Torstaina kävin nt-ultrassa ja turvotus oli muistaakseni 0,9 ja veriseula ok. Eli sain huokasta helpotuksesta. Sain paljon kuvia mukaan ultrasta ja oli ihanaa nähä miten pikkunen kasvanu viime ultrasta :) Seuraava neuvolakäynti ois 6.6 ja rakenneultra heinäkuussa.

Me oltiin nyt viikonloppuna mökillä ja sinne oli parin tunnin ajomatka. En tiiä sit johtuko pitkästä matkasta vai mistä, mut lauantaiaamuna alko ihan kamala pahoinvointi ja päänsärky ja oksensin koko päivän aamusta iltaan asti :( Että semmonen mökkireissu... Mulle on joskus aikasemminki käyny noin pitkän autossa istumisen jälkeen, tosin sillon tais olla suurin oire se päänsärky. Mutta tietääpähän jatkossa sit varautua pahimpaan.

Sippura85: On aina kiva löytää joku kohtalotoveri, kun itsekseen miettii, onkohan tää nyt normaalia :) Mulle ainakin kaikki on niin kovin uutta ja outoa, kun tosiaan ensimmäistän odotellaan. Mulla ultra 6.6. ja kyllä sitä taas miettii, että onkohan siellä enää mitään elossa. Vaikka viikko sitten oli ja kätilö sanoi, että nyt ainakin näyttää tosi hyvältä. Mutta eihän näistä ikinä tiedä.

Pirtsakkaa289: Mulla ainakin autossa istuminen tekee huonon olon, vaikka muuten olisikin ollut ihan hyvä olo. Siksi mä vältän tällä hetkellä autoilua muuten, paitsi kauppamatkat kestää autossa just ja just, kun syö koko aika jotain pastilleja. Ja meiltähän ajaa cittarille vajaassa viidessä minuutissa :D Nyt etenkin, kun on ollut sen verran kuumat ilmat, eikä autossa pelaa ilmastointi, niin ihan tuskaa, kun tuntuu, että tulee huono olo, ennenkuin auto lähtee edes liikkeelle.

Mulla on nyt kahtena päivänä särkenyt päätä. Eilen ajattelin, että on ukkosta ilmassa, kun oli niin lämmin, mutta hurjan tummat pilvet ja vettäkin satoi. Mutta ei sitä ukkosta sitten koskaan tullut. Eilen päänsärky tulikin vasta illemmalla, mutta toissapäivänä särki melkein koko päivän. Omasta mielestäni syön ja juon ihan hyvin, mutta pari yötä olen kyllä nukkunut tosi huonosti, että kai sekin voi sen päänsäryn aiheuttaa.

Turvotusta on havaittavissa sen verran, että etenkin illalla alkaa housut (paitsi nää mun ihanat kotihousut, missä saa vyötäröä löysemmälle!) kiristää, eikä farkkuja meinaa saada ollenkaan kiinni. Autossa ei pysty istumaan farkut kiinni ja aina kauppareissun päätteeksi avaankin farkkujen napin ennen autoon istumista :D Aamulla mahdun housuihini yleensä ihan hyvin, mutta tänä aamuna piti jättää farkkujen nappi auki. Onneksi turvotusta ei ole muualla kuin tossa vatsan seudulla, sitä ehtii varmaan tulla myöhemmin ihan riittävästi muuallekin.

Eilen miehen kanssa puhuttiin nt-ultrasta ja veriseulasta ja tällä hetkellä ainakin ollaan sitä mieltä, ettei siihen veriseulaan lähdetä. Mies on sitä mieltä, ettei me kuitenkaan pystytä siihen millään tavalla vaikuttamaan, onko se lapsi terve vai ei. Ja kun tosissaan se vastaus ei veriseulassakaan ole 100% varma. Katsotaan, mitä niskaturvotus näyttää ja jos se on hälyttävä, mietitään sitten uudelleen, että lähdetäänkö kuitenkin siihen veriseulaan. Mutta kun mä en tiedä, mitä haluaisin tehdä, jos veriseula hälyttäisi... Siis haluaisinko kuitenkaan edes jatkotutkimuksiin, saatika sitten keskeyttää raskautta. Siksi mä olenkin sitä mieltä, etten toisaalta tee sillä tiedolla yhtään mitään, jos se ei kuitenkaan vaikuta mihinkään. Vähän vaikeasti selitetty, mutta toivottavasti ymmärrätte, mitä yritän sanoa :) Ja nyt kun sanon näin, niin meillä on taatusti niskaturvotus jotain miljoona...

Moikka taas!

Mulla oli tänään se ultra äitiyspolilla ja jännitti taas kamalasti. Mut onneks kaikki näytti nytkin ultrassa hyvältä ja pikkunen liikku taas paljon ja esitteli varpaitaan jne :) Sit näky et se oli juonu lapsivettä, kun virtsarakossa oli pissaa :) Katottiin sitä ultralla aika pitkään ja näky kaikki sormet ja varpaat, sydän, pienet aivot, selkäranka, mahalaukku jne..Pikkunen nosti etusormenkin pystyyn ja lopussa sit kävi nukkumaan, kun väsähti :D Otettiin paljon kuvia ja nyt saatiin tarkat mitat eli koko vastas nyt raskausviikko 12 5 ja laskettuaika muuttui ja on nyt 6.12. Me ei eka meinattu mennä sikiöseulontaan, ja ei sit kyl oltais enää voitukaan kun pikkunen oliki isompi kun sen mitä pitää olla niillä viikoilla kun sen verikoe on luottettavin ottaa. Hoitaja kysy et halutaanko myöhempään seulontaan ja sanottiin et voidaan käydä, se on kyl vaan 60% luotettava mut jos jotain löytyis niin muu ei muuttuis kun se et sit lääkäri tekis rakenneultran eikä kätilö. Meillä ois se rakenneultra 18.7 ni sillon muutenkin kesäloma :) Niskaturvotus katottiin nyt ja se näytti ainakin normaalilta, mut eihän se pelkästään kerro varmaks mitään..Mun mieskin oli ultrassa tänään mukana ja sekin näki nyt ekaa kertaa livenä kun pikkunen esitteli itseään :)

Joudun ikäviksini poistumaan ryhmästä.
Tänään kävin ekassa uä tutkimuksessa.Pienokaisen kehitys oli pysähtynyt viikolle 9. Joten meille ei siis ole nyt tulossa vauvaa.

Hyvää osotusta ja paljon voimia teille muille

Kiva, että HaluanVauvan sai noin hienoja ultrauutisia :) Meillä jännätään nyt ensi viikon ultraa, onko kaikki vielä hyvin. Eihän näistä koskaan tiedä. En ole omassa olossani mitään poikkeuksellista huomannut, mutta silti sitä aina miettii, että entäs JOS... Vaikka eikös keskenmenonriski ollutkin aika pieni siinä vaiheessa, kun on todettu että sikiö on elossa ja sen sydän lyö? Viikko pitäisi vielä malttaa pysyä housuissaan. Tällä kertaa mullakin on mies lähdössä mukaan, kun ekalla kerralla se ei ollut. Mulla oli itselläni niin kiusaantunut olo siellä odotustilassa kahden pariskunnan keskellä, että sanoin miehelle, etten halua seuraavaksi mennä yksin. Vaikka viime kerralla olinkin sille hokenut, ettei sen tarvi tulla mukaan, kun tuskin sieltä mitään löytyy... Nyt saa luvan tulla ja yhdessä kohdataan, mitä sieltä vastaan tuleekaan.

Tissit on kipeät edelleen, pahoinvointi on todella satunnaista. Iskee lähinnä joskus saunan jälkeen tai just autossa. Pakarakramppi tosin eilen siirtyi poikkeuksellisesti oikealle puolelle, kun yleensä se kiusaa vasenta puolta :D Nyt se on taas normipaikallaan vasemmalla puolella. Jääkaapissa oleva avattu jauhelihapihvipaketti tosin aiheutti sellaista kuvotusta, että piti huutaa mies laittamaan se paketti pussiin, kun teki niin pahaa. Miten se ei vielä ole oppinut, että mulla etoo, jos jääkaapissa on joku tosi vahva haju ja aina se jättää ne paketit sinne haisemaan? Etenkin noi jauhelihapihvit on tosi yökötys. Toissapäivänä kuvotti, kun mies lämmitti lihapiirakkaa. Ja jotenkin mulla on nyt ollut monta päivää ihmeellinen sinappikuvotus, vaikken ikinä normaalistikaan syö sinappia :D

Eilen illalla vessanraikastin teki taas pahaa, vaikka nyt ei enää sitä sitruunaa olekkaan ja aikaisemmin tykkäsin tästä tuoksusta, mikä nyt on.

Mites muilla painonnousu? Joko on tullut lisäkiloja? Mä kävin aamulla vaa'alla ja 43,2kg näytti, eli reilun kilon verran olisi tullut painoa lisää nyt kun viikkoja on 10 5. Eihän painon tässä vaiheessa kai tarvinnut vielä alkaa kovin kovasti nousemaankaan? Mua varoteltiin muutenkin tosta painonnoususta, kun olen aika pienikokoinen, että jos paino nousee hirveesti (0,5-1kg/viikko), niin mulla ei paikat kestä sitä. Tavotteena mulla oliskin, ettei yli 55 kilon mennä. Mutta jos siinä ei pysytä, niin ei se maailmaa kaada. Ei kai noita tavotteita pitäisi painon suhteen kauheesti laittaa. Tonne 55 kiloonkin mun painolla on varaa nousta 13kg lähtöpainosta.

n01020607: Olen tosi pahoillani sun puolesta ja toivon sulle kovasti voimia. Ikäviä uutisia saitte.

Miten sen voi todeta, että se kehitys on pysähtynyt, jos on vasta eka ultra? Eikö viikkoja voi olla vähemmän kuin alunperin luultiin? Vai pystyykö sen varmuudella sanomaan jo ekassa ultrassa, että sikiön kuuluisi olla vanhempi, mutta kehitys on loppunut alkuvaiheessa? Ihan yleisesti, jos n01020607 ei halua tai jaksa vastata.

Jotenkin itse odotan kohtaavani saman tuomion viikon päästä. Ehkä sen takia, että menkkojen mukaan ekassa ultrassa mulla tosiaan olis pitänyt olla viikkoja 11 3 ja sikiö vastasi viikkoja 9 4. Vaikka kotona laskinkin kiertojeni pituutta ja paria poikkeusta lukuunottamatta ne on olleet sen 40 päivää ja sen mukaan viikot kyllä menee ihan oikein. Mutta silti sitä aina miettii ja just sikiön kehityksen pysähtyminen mulla tuli heti mieleen, vaikkei kätilö sellaisesta mahdollisuudesta maininnutkaan ja järjellä ajatellen tiedän, että mulla on ollut tosi pitkät kierrot, joten menkkojen mukaan laskeminen ei ole niin varmaa.

no ne mittaa sen alkion koon ja vertaa sit siihen minkä ikänen on sen kokonen. menkoista laskee ne minkä kokonen olis ollu jo olis ollu elävä. eläväl on selkeesti jo naama, kädet ja jalat.
Toi meitin oli ihan vaan "möykky" jos voi niin sanoo. Tässä kun on jo neljä elävää nähnyt. heti näki et ei oo elos. sen sydämmen kun näkee lyövän heti kun se ulra laite on mahan päällä. Mun sikiöllä ei siis näkynny ees käsiä, jalat tais olla tai jotku alut. Ei ne niin tarkkaan sitä syynänny ko ei kerta sydän lyönyt.
Aika karua vaikka kuin yritti siihen pahimpaan itteensä psyykätä. Ei sitä vaan osaa varautuu...
yrittivät saada mun ottaan ne tapletit, si olis voinu kotona tehä itse tyhjennyksen. Onneks kätilö oli sen verran ihana ja kuunteli ko sanoin et ei siit tuu mitään et oon kipee lasten nähen. Misekii ko on koko viikonlopun töissä yötä. Lääkäri oli äkänen, se kun oli sitä mieltä et hoida kotonas... Ei meninannu millään uskoo et en vaan voi, kun ei musta oo lasten asia nähä kipeetä äitii, eikä puranasta olis mitään apuu kaameisiin supisttus kipuihin. Olen joutunut kolmannen kohalla ottaa niit kysisii pillereit ko oli jääny istukkaa vähän, eikä oo mitään kivoja.

Mut joo kaikkea hyvää teille. vastaan mielelläni jos joku haluu lisää tietoo. En yritä pelotella....

n01020607: Kiitos vastauksesta, vaikka varmasti sulla on tällä hetkellä raskasta, jaksat silti vastailla tietämättömien kysymyksiin. Kyllä se taitaa niin olla, että vaikka kuinka itselleen uskottelee, että on varautunut pahimpaankin ja psyykannut itseään siihen, niin silti se kolahtaa. Ei kai sellaiseen koskaan voi täysin varautua. Kurja, että lääkäri oli noin ymmärtämätön. Eihän lastenkaan ole kiva nähdä äitiä kipeänä. Onneksi teillä oli ymmärtäväinen kätilö ja asiat toivottavasti etenee sun toivomalla tavalla tästä eteenpäin. Mä olen niin pahoillani teidän puolesta.

Meidän sikiöltä löytyi viime viikolla sykkivä sydän, kädet, jalat ja pää, mäkin erotan ne ultrakuvasta ihan selkeästi. Samoin mies, vaikkei ultrassa mukana ollutkaan, enkä kuvaa sille tulkinnut, kun se on niin selkeä. Jopa mä näin sikiön liikkuvankin vähän ultratessa. Silti ensi viikon ultra hermostuttaa ihan yhtä paljon kuin viime viikonkin.

01020607: Oikein tippa meinaa tulla silmään. Aivan samassa tilanteessa olin jouluna itse. Rv 12 np-ultrassa nähtiin juuri tuollainen pieni möykky jolla sydän ei lyönyt. Kehitys päättynyt viikolle 8. Mutta kyllä hirveän ultraajan sait. Itse kyllä söin ne pillerit, jotka jotenkin pehmentää kohtua. Itse en vielä niistä alkanut vuotamaan. Varasimme ajan samalla parin päivän päästä ultrasta, jossa annettiin supistukset aloittavat lääkkeet. Siinä meni päivä sairaalavuoteella ja vessassa. Lopuksi vielä ultrasivat ja totesivat melkein kaiken tulleen ulos. Pahin vaihe oli varmaan se kun mies oli mennyt käymään kotona kun mitään ei tapahtunut ekan lääkkeen ottamisen jälkeen. Sain toisen lääkkeen, meni jonkin aikaa, sitten meni lapsivesi ja kiireellä vessaan. Puhelimen olin onneksi vienyt sinne jo etukäteen ja hysteerisenä soitin miehelle sen tulleen ulos :(
Vissiin taas paikkakunta-kohtaista tämäkin, pääseekö sairaalaan vai ei? Itse en ainakaan haluaisi tuota tehdä kotona, on niin sottaista puuhaakin..


Nyt on parina työpäivänä tullut mukavat alaselkäkivu. Kipu on toispuoleinen ja jotenkin heijastuu hieman pakaran päälle. Pientä puudutuksen tunnetta myös esiintyy. Onko tää sitä iskiaiskipua?

Kukkis87: Et ole ainoa jota yököttää jauheliha! Vähän hammasta purren sain yks päivä tehtyä siitä kastiketta, mutta jo pelkkä paketin näkeminen saa voimaan pahoin. Samoin makkara :D Myös ruisleipä on jotenkin saanut voimaan pahoin, mutta sitä oon yrittänyt väkisin vääntää naamaan aamuisin, että selviän töissä lounaalle. Kanakeitto on ainoa, joka ei aiheuta minussa muuta kuin suurta makunautintoa :D Samoin hedelmät ja kanasalaatti. Nam nam..

Ja sitten ihan yleisesti: En ole ihan varma onko mulla rinnat kipeät vai ei. Hieman ehkä nännit ovat arat, kun taas viime raskaudessa koko rinnat oli kosketusarat. En tiiä laskenko oireeksi vai en. Yritän koko ajan olla toivomatta liikoja ens viikon ultrasta. Töiden päälle on taas parin viikon jälkeen ruvennut päiväunet maistumaan. Ja tuo TURVOTUS! Mies on antanut helluisen lempinimen sotanorsu tai valas :D Hyvällä tavalla kuulema. Odottaa vatsan kasvua kuin kuuta nousevaa :) Harmi kun se vielä "roikkuu" turvotuksen takia noin, haluisin et se ois pyöreempi :)

Onko ihmiset huomanneet, että pulssi ois nopeempi? Mies piti yks päivä sillee romanttisesti kaulasta kiinni ja sormi oli juuri valtimon kohdalla ja sanoi että kylläpä sulla sydän hakkaa. Siinä sitten kokeiltiin verrata niin kyllä sydän pomppi levossakin aivan hulluna :D Johtuneeko verimäärän lisääntymisestä? Vai pitäiskö tässä mittauttaa jotain verenpainetta, vaikka arvot oli neuvolassa kuulema loistavat?

n01020607: Osanottoni menetyksenne johdosta. Tuntui todella kurjalta lukea kokemastanne. Teidän enkelinne ei vain ollut valmis syntymään. Voimia surun keskelle.
Täällä olotila edelleen ennallaan, ei kummempia oireita ja sokereiden mittailuja. Suunta tuntuu olevan oikea, nyt kun annostusta on nostettu 2 tbl aamulla 2 tbl illalla. Paastoarvot selvästi laskussa, mutta ei vielä lähelläkään tavoitetta. Katsotaan miten käy, kun annostusta nostetaan 2 tbl aamulla 3 tbl illalla. Inhoan tablettien ottamista ja jo kahden nieleminen peräkkäin tuottaa hankaluuksia, mitähän se mahtaa olla kolmen kanssa... : /
Puutarhassa olen ollut päivittäin, tulee yhdistettyä hyötyliikunta ja hapenotto. Tänään taas huomasin rehkineeni vähän liikaa, kun kauppareissulta tullessa kramppasi mahan oikea puoli ikävästi. Piti kävellä tosi rauhallisesti ja kotona istua rauhassa hetki, että meni ohitse. On se kyllä hyvä, että jos ei itse tajua ottaa rauhallisemmin, kroppa kyllä muistuttaa siitä ja usein kivuliaastikin.
Olemme nimenneet tulokkaamme Pipanaksi. : ) Mieheni ensin kiusoitteli, että mahassa on pieni papana, mutta jostain mieleeni tuli sana pipana ja näin maha-asukistamme tuli Pipana. Poikamme oli Papu johtuen siitä, että hän oli n. kahvipavun kokoinen, kun saimme tietää hänen olemassaolostaan. Papu ja Pipana. : )
Onko kukaan teistä vielä miettinyt varsinaista nimeä tulevalle lapselleen? Meillä on jo tytön nimi valmiina, mutta jos sieltä tuleekin poika, joudutaan laittamaan mietintämyssyt syvälle päähän. Pojallamme on ollut jos jonkinlaisia ehdotuksia pojan nimeksi (Tappajakynsi, Ninjagopoika yms.), mutta onneksi hän on tyytynyt vielä siihen vastaukseen, ettei pappi oikein suostuisi kastamaan sellaisia nimiä. : D
Ruokien suhteen en ole huomannut mitään erikoisempia mielihaluja tai inhokkeja paitsi wokkikasviksissa olevat minimaissit. Yleensä olen kyllä tykännyt niistä, mutta nyt ne maistuvat jotenkin oudolle, kalamaiselle, enkä voi sietää kalaa muutenkaan. Muuten olen pystynyt kahviakin juomaan, kun edellisessä raskaudessa en pystynyt juomaan kahvia enkä teetäkään. Kasviksia tekee ihan himona mieli kuten edellisessäkin raskaudessa ja se on ihan hyvä. Odotan innolla, että rupeamme saamaan satoa omalta kasvimaalta. Tulossa on salaattia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, herneitä, perunaa sekä erilaisia sipuleita. Ja mikään ei ole niin hyvää kuin itse kasvatettu, se tuli ainakin viime kesänä todistettua. : )

Sirena: Hauska kuulla, että mulla on kohtalotoveri :D Kyllä teki pahaa eilen, kun mies lämmitteli mikrossa loput jauhelihapihvit ja tuli olkkariin syömään niitä... Piti vetää hiha nenän eteen, kun yökötti se haju. Miestä lähinnä huvittaa, kun mua yököttää milloin mikäkin haju :D Kissanruoka on nyt yksi ällötyksen aihe, mutta yritän kestää.

Mulla ei ole mitään tiettyä suurta mielitekoa. Aina tekee jotain mieli, mutta en ole onnistunut paikantamaan, mitä se "jotain" on. Oudoin mieliteko on ehkä ollut vaniljajäätelöön dipatut sipsit! Johon en kylläkään ole vielä sortunut, mutta ehkä senkin aika tulee :D Teen juomista en voi ajatella vieläkään, vaikka normaalisti sitä aina kupillisen aamulla olen juonut. Tee on vaihtunut joko lasilliseen appelsiinimehua tai tulevan anopin tekemään mustaherukkamehuun.

Mulla on aina ollut suht korkea pulssi, enkä siinä ole huomannut eroa. Mutta rytmihäiriöistä kärsin ihan alkuraskaudesta. Tosi ikävän tuntuisia, mutta kuulemma harmittomia, jos olo on muuten hyvä. Nyt rytmihäiriöt on ainakin toistaiseksi pysyneet poissa pari viikkoa. Mutta tänään aamulenkillä huomasin hengästyväni tosi helposti pientä mäkeä noustessa. Mä oon suht hyvässä kunnossa, enkä kovin helposti yleensä hengästy, että ehkä tää liittyy nyt sitten tähän raskauteen.

Nimeä me ei olla vielä mietitty, kun en osaa vieläkään oikein pitää koko raskautta todellisena ja miehellekin sanon koko ajan, että katsotaan, mikä on tuomio viikon päästä ultrassa. Sitten ollaan viisaampia ja jos kaikki on siellä vielä hyvin, niin lupaan ainakin yrittää lopettaa jossittelun ja antaa miehen jo suunnitellakin jotain. Se yritti eilen puhua mun kanssa vessan laajentamisesta, kun meillä ei ole vauvalle pyllynpesupaikkaa, mutta mä en vielä halua miettiä niin pitkälle. Lupasin, että jos ensi viikolla ultrassa kaikki on edelleen hyvin, niin sitten mietitään sitä vessaremppaa, koska sitä ei tule, jos vauvaa ei tule. Mä en halua tehdä hirveesti suunnitelmia, ennenkuin uskon siihen, että vauva on tulossa. Ensi viikolla on se ultra ja silloin olis viikkoja kasassa 11 5, joten jos siellä kaikki on hyvin, niin ehkä sitten voin jo pikkuhiljaa alkaa uskomaan, että se vauva saattais ihan oikeesti olla tulossa.

Joko muut on vauvauutisen kertoneet lähipiirille? :)

Kukkis87: Minä olen sellainen hölösuu (ainakin mieheni mielestä), että saman tien kun plussasin, kerroin uutisen parhaalle ystävälleni ja äidilleni. : ) Ennen ultraa asiasta tiesivät lisäksi miehen vanhemmat ja toisessa työpaikassa oli pakko kertoa, kun suunnittelivat jo kovasti ensi syksyä ja kevättä minun osaltani.
Ultran jälkeen on uskaltanut kertoa muillekin sukulaisille ja tuttaville.
Huomenna pitäisi mennä varastoa penkomaan, että pääsee hypistelemään pitkästä aikaa vauvavaatteita! : ) Täytyy tarkistaa, missä kunnossa ne ovat, jotta tiedän, otanko äitiyspakkauksen vai rahan. Poika sai ihan älyttömästi vauvavaatteita aikoinaan, että osa niistä jäi täysin käyttämättä. Siksi ajattelinkin, etten välttämättä ottaisi tällä kertaa äitiyspakkausta, vaan ottaisin sen rahana. Eihän se tietenkään määrällisesti vastaa äitiyspakkauksen arvoa, mutta jos vaatteita löytyy jo ennestään tarpeeksi, saa sillä rahalla ostettua muutaman mekon, jos miehen kovasti odottama tyttö syntyy. : )
Huomenna lähtee rv 14 käyntiin, niin ne viikot vain hupenevat, vaikka alkumetreillähän tässä vielä ollaan... : )

Ollaan kerrottu kumpienkin vanhemmille ja sisaruksillemme sekä neljälle parhaalle ystävällemme (2 ystäväpariskuntaa). Koska mulla on työnhaku käynnissä omalla paikkakunnalla (haastattelu toivottavasti ensi viikolla), niin ei aiota kertoa ennen sen ratkeamista muille. Sen jälestä saa vaikka koko maailma tietää! :)

Me ei itse olla vielä kerrottu kenellekään, siksi mä kyselin, miten muilla :) Tai siis mun paras lapsuudenystävä tietää, kun se tuli käymään just silloin ultraa edeltävänä päivänä ja mua hermostutti niin paljon, että oli pakko päästä puhumaan jollekin. Mutta siihen ihmiseen luotan, ettei juttu lähde leviämään. Eikä tän reilun viikon aikana olekkaan kukaan kysellyt mitään, että kaipa se on omana tietonaan osannut pitää :)

Heti plussan jälkeen miestä vannotin, ettei kerro KENELLEKÄÄN. Miehen kaveri hehkutteli ihan alkumetreillä, että siitä tulee isä ja kumminkin oli jo valinnut. Se raskaus meni kesken siinä vaiheessa, kun suunnilleen koko kaupunki tiesi uutisen. Siksi mä olen tahtonut pitää tän niin visusti salassa. Eilen vielä miehen kanssa puhuttiin, että ens viikon ultran jälkeen (jos kaikki on hyvin) vois jo ajatella, että kerrotaan tuleville isovanhemmille, mutta pyydetään, että pitävät uutisen vielä omana tietonaan. Nopeestihan tälläset uutiset tuttavapiirissä lähtee leviämään, mutten kuitenkaan haluaisi, että koko suku saa tietää yhdellä kertaa ja heti niiden kriittisten 12 viikon jälkeen. Onhan tää ollut itsellekin aika iso salaisuus pitää sisällään monta viikkoa.

Tänään ois 14 viikkoa täynnä. Ollaan kerrottu jo omille vanhemmille ja sisaruksille ja nehän on sit jo juorunnu vaikka kelle, ku ei tullu mielee sanoa että ei tarvi heti kaikille kuuluttaa. Töissä oon kertonu pomolle ja yhelle työkaverille jonka kanssa eniten joudun olee tekemisissä. Onhan se helpompaa mitä useempi tietää, mut miestä tuntuu jotenki ahistavan asia. Oon yrittäny sanoa et kaikki saa kuitenki tietää jossain vaiheessa... Kai sitä pelottaa mitä sen kaverit sanoo.

Mulla alkais juhannuksesta kesäloma ja ootan että pääsen sit lastentarvike kirppiksille kattelemaan. Jos vaikka jotain uskaltais jo ostaa pikkuselle

Heippa kanssa sisaret-
Pikkusen kirjoitttaisin meidän taustaa, että missä täällä mennään:
Tänään oli se ressaattu ja odotettu niskapoimu-ultra. Noh, kaikkihan siellä oli hyvin. Sydän sykki ja Jäkälä oli hyvin liikkuvaista sorttia. Niskaturvotus oli vain 0,8mm ja yhteenlaskettuna verikokeiden kanssa riskilukuni oli 1:3600. Ilmeisesti hyvin pieni? Sanoi, ettei todellakaan tällä riskiluvulla tarvi mihinkään jatkotutkimuksiin. Koko vastasi vikkoja 12 1 eli la 14.12. Olo on ollut niin oireeton (lukuunottamatta jatkuvasti viikoittain päälle iskevää hiivatulehdusta, onko muilla kokemusta moisesta kiusankappaleesta raskauden aikana? ite olen jo niin kypsä, että jos jollain vinkkejä miten siitä saisi oltua erossa niin laittakaa tulemaan), että näköjään raskaus todellakin voi mennä hyvin vaikka äitikin voi mainiosti. Itse kun olen maalannut piruja seinille, että kaikki ei voi olla hyvin kun ei ole oiretakaan xD
Pirtsakkaa289: Todellakin täälläkin alkaa vaatteet kiristään. Omat t-paitani (kokoa xs-s) nousevat puoleen väliin mahaa. Eilen otin hupparin pois kun oltiin menos miehen kans saunaa ja nauroin vain kun oli t-napapaita, että onpa erittäin seksikäs olo :D Isompia paitoja siis tarvinnut jo hamstrata kirppiksiltä. Tänään havahduin eka kerran siihen, että yhdet farkut eivät menneet enään kiinni, että niin se totuus lyö vasten kasvoja että kesälomalle kun jään Jhannukselta niin saa varmaan lähteä osteleen mamma-vaatteita=)

Me ei olla kerrottu vielä kellekkään. Liian hyvin lähti viimeksi juoru kiertämään vaikka sanoi, että kukaan ylimääräinen ei saa tästä tietää. Kivasti siinä sai sitten kaikille sanoa, että sori nyt, ei täällä oo mitään tulossa. Anoppi kyllä arvas heti. Tarjos viiniä, ja kieltäydyin kohteliaasti, joten siinä sitten oltiin. Miehen porukat siis tietää, mutta ei siskot eikä veljet. Omilleni en kerro, ehkä siskon rippijuhlissa :)

Täällä ainakin huomaa, ettei housut mene kiinni entiseen malliin. Samoin yhden malliset ritsikat kiristää liikaa. Että kyllä tässä pian pääsee ostoksille. Yhdet kesämammahousut multa löytyy jo varastosta. Samoin pari mammapaitaa, mutta ne on kyllä TODELLA mamman näköisiäkin :D Taidan heivata ne pois tai käyttää vasta todella pitkällä.

Mutta on se jännä kuinka vaatekoko kasvaa, vaikka paino laskee. Tällä viikolla ei oo oikein mikään mennyt alas mäkkäriä, kanasalaattia, kanakeittoa ja karkkia lukuunottamatta. Ja kun noita herkkuja ei viitsi syödä koko aikaa, jää ruoka aika yksipuoliseksi.. Raskauden alusta paino on tippunut nyt -4 kg, joulusta -8kg. Saa nähdä milloin se notkahtaa taas ylöspäin. :)

Vielä viikko niin päästään näkemään meidän "Hömpeli Pömpeli"

Pirtsakkaa289: Just ton takia mä ajattelinkin, että jos päästään tuleville isovanhemmille kertomaan, niin niitä vannotetaan vielä pitämään suunsa kiinni. Jos me ollaan miehen kanssa pystytty pitämään tälläinen salaisuus monta viikkoa, niin saa kyllä muutkin pystyä :D Välillä on niin kova juttuseuran kaipuu, että on ollut ihan hilkulla, etten ole toiselle siskolle kertonut, mutta kun ei ne osaa kumpikaan pitää omana tietonaan. Siitä olen ihan varma. Toisen reaktiota muutenkin ootellaan vähän kauhunsekaisin fiiliksin. Mä kyllä toisaalta ymmärrän sun miestä. En mäkään halua, että kaikki tietää heti, vaikka jossain vaiheessa jokainen saa kuitenkin tietää. Miehen äidille kertominen onkin sen takia niin haastavaa, kun sillä on aina miehen pikkuveljet helmoissa roikkumassa, enkä mä tahdo kertoa sille niin, että siinä on vielä kaksi teinipoikaakin paikalla... Vaikka nekin jossain vaiheessa saa tietää, mutta mä en tahdo, että ne on paikalla, kun me kerrotaan uutinen.

Haavemama: Ei hyvin pieni, vaan hyvin hyvin hyvin pieni. Jos alkaa prosentuaalisesti miettimään, niin teillähän on joku 0,000....% todennäköisyys saada kromosomipoikkeava (en nyt keksinyt parempaakaan sanaa :D) vauva. Ei siis pienintäkään syytä huoleen :)

Mulla farkut kiristää, mutta muuten mahdun vaatteisiini ihan hyvin. Useesti joutuu farkkujen napin jättämään auki, mutta se ei onneksi hupparin alta näy :) Täällä on niin viileet kelit nyt, että pystyy jopa takin alle piilottelemaan farkkujen avonaisen napin... Paidat mahtuu päälle ihan niinkuin ennenkin. Iltaisin mahan kohdalla on turvotusta huomattavasti enemmän kuin aamulla. Siksi mä meinaan niihin häihin, mitkä on viikon päästä, laittaa sellaisen mekon, mikä ei ole niin vartalonmyötäinen, ettei ala iltaa kohden keräämään uteliaita katseita :D Pömpötyksen päälle vielä vesilinja, niin johan alkaa kysymykset heräämään...

Tänään tuli viikkoja täyteen tasan 11. Keskiviikkona ultra ja mä alan taas olla ihan kauhuissani, kuinka käy. Vessassa ei tarvi enää ravata niin tiheeseen tahtiin. Voiko se johtua jo jostain kohdun nousemisesta ylöspäin tms.? Pahoinvointi rajoittuu lähinnä autoon. Tissit ne vaan edelleen pysyttelee kipeinä, mutta muuten olen oireiden kanssa päässyt tosi vähällä.

Heippa taas! Täytyy mennä heti myöntämään, että sorruin ostamaan nettikaupasta dopplerin. Onko kukaan muu ostanut? Tilasin sen 2 päivää sitten ja olin ihan onnesta piukeena, kun ajattelin, että kyllä se nyt viimeistään tänään tulee ja saan ennen ma ultraa kuunnella vauvan sydänääniä, jotka olisivat siis toivottavasti vielä kuuluneet. Oireettomuus iskee välillä todella kovaa ja huoli sitä myöten. :/ Ajattelin, että saisin sillä rauhoitettua itseäni, jos olisin voinut kuunnella ennen ultraa vauvaa, että vauva tosiaan on vielä hengissä. Tyhmä posti! >:/.

Tänään tein ensimmäistä kertaa mukavan löydön aamulla maatessani sängyssä, löydin oman kohtuni! JEE! Olin aivan ennen tätä vakuuttunut, että ei siellä mitään kasva ja pieru vaan on eksyksissä ja läskit kasvaa, mutta tänä aamuna ei voinut kyllä erehtyä suht säännöllisestä ja mielestäni suht isosta pallerosta navan ja häpyluun välissä. Tästä edes tuli hetkellisesti hyvä mieli. :) Että tällasta tänään. Hyvää viikonloppua! :)

Pidätte varmaan mua vähän höynähtäneenä, niin mun mies ainakin äsken mulle kommentoi, kun kirjoitin tätä viestiä. ;)

Mä en ole doppleria tilannut, vaikka välillä mielessä käykin, että kyllä se varmaan tois mielenrauhaa, kun ei tarvis aina odotella ja odotella ja odotella... Mutta jos mä en osaiskaan etsiä niitä sydänääniä just oikeesta kohdasta, enkä sais niitä kuulumaan, niin mua saatais käännyttää neuvolasta tai äippäpolilta kotiin 5 kertaa viikossa :D

Olitko sä, Sippura, käynyt jo ultrassa aikaisemmin? Mullahan oli 1,5 viikkoa sitten ultra ja siellä kaikki oli hyvin, vaikka mä oon ollut kanssa melko oireeton. Kyllä mä silti hermoilen ihan tarpeeksi ens viikolla olevaa ultraa, vaikka yksi onkin jo takana. Tai en sitä itse ultraa tietenkään, vaan sitä, mitä siellä selviää.

Mäkin luulen löytäväni kohtuni. Tai sitten se voi olla jotain ihan muuta :D Sen löytää selällään maatessa, mutta paremmin ehkä kuitenkin seistessä. Miehelle en ole mitään sanonut, ettei se pidä mua ihan hölmönä, kun pitää olla tunnustelemassa :D Että en mä ainakaan pidä ketään tunnustelijaa höynähteneenä, kun tuleehan sitä itekin kokeiltua välillä, että tuntuuko siellä mitään vai ei :)

Mä söin äsken patonkia, missä oli kalkkunaa, kurkkua, tomaattia ja paprikaa ja se oli tosi hyvää. Kunnes ihan yhtäkkiä alkoi maistua oudolle ja oksettaa. Siis mun oli pakko sylkeä pois se, mitä mulla oli suussa ja äkkiä juoda päälle ja ottaa purkkaa, kun jäi sellanen kakomistunne. Yök. Vieläkin, kun ajattelee, tulee melkein oksetus. Voiko tää raskaus nyt sitten sekottaa näin, vai miten se niin hyvä leipä yhtäkkiä alkoikin maistua oudolle ja oksettaa? Kesken syömisen vielä. Hyi yök, kun ei voi edes ajatella koko leipää ilman oksetustunnetta :D

Miten teillä muilla muuten miehet on mukana raskaudessa? Meneekö se niinkun elokuvissa? Siis että ne lähtee hakemaan teille jäätelöä vaikka keskellä yötä, jos sattuu tekemään mieli? Ja muutenkin passaa ja hoivaa? Ja nyt jos kaikki sanoo, että ihan 110% on mukana, eikä ite tarvi tehdä yhtikäs mitään, niin mä ehkä alan itkeä :P

Mäkin oon jo tunnustellu mahaa, ja luulen löytäneeni kohdun :D Tosiaan mä oon jo ostanu kahet äitiyshousut, joita en oo vielä päässy kylläkään käyttämään ku pitäis lyhentää ensin. Sit kahet isommat liivit ostin, ku ei pysyny enää tissit vanhoissa sisällä. Verkkareissa oon vaa hengaillu ku ei noi muut housut oikein mahu mahan kohalta... Just mietin et oispa ihanaa ku olis joku kaveri joka samassa tilanteessa nii vois vaikka päivittäin höpöttää, ku ei näitä muut oikein jaksa kokoaikaa jauhaa :)

Meillä pölläytti eilen takka ihan kamalat savut sisälle ja mulla ollu siitä asti ihan kamala ällötys tohon savun hajuun. Aamulla särki päätä ja töissäki oksetti ku tuntuu että kaikki vaatteet haisee ihan savulle :/ Tänää ollu kämpän tuuletusta mut ei toi haju tunnu laantuvan...kai se ajan kanssa, mut kyllä tekee pahaa toi haju :(

Raskas päivä takana, kissa-vanhuksemme on nyt toisten kissojemme luona kissojen taivaassa. :' (
Eläinlääkäri totesi, että vaikka selvästi näki, että sisäelimet olivat ruvenneet antamaan periksi, vahva sydän oli auttanut vanhusta elämään näinkin pitkään (21 v 4 kk).
Olen aina ollut vatsalla stressaaja ja tänään tuntui, että maha on ollut krampissa eilisestä lähtien. Oksetti ja vatsa ihan sekaisin. Itkenyt olen jo kolme päivää, kai sitä jotenkin aavisti, että hetki lähestyy. Olo on turta, mutta myös helpottunut, kun tietää, ettei kissa-vanhuksemme kärsi enää.
Kaipa se tästä pikkuhiljaa, hieman orpo olo, kun lähes koko elämän on ollut kissoja elämässä eikä nyt ole ainoatakaan.

Ainiin ja Kukkis87: Täällä ei ainakaa mies oo ollu viel yhtään mukana missää raskausasioissa. Ei oo ollu edes ultrassa mukana :) Ois kyl varmaa lähteny jos oisin pyytäny. Mut tää on vielä niin epätodellista meille molemmille. Ehkä sit ku mahaa alkaa tulee nii tajuu paremmin tän asian :) Kyl se välillä painaa korvan mahaa vasten ja kuuntelee onks siellä ketään :D

Kukkis87: En ole aikaisemmin käynyt ultrassa, sydänääniä kuunneltiin vajaa kaksi viikkoa sitten.

Lunatarelle osanotta kissavanhuksen poismenon johdosta :( Toisen on nyt hyvä olla, vaikka ihmisellä onkin kova ikävä.

Sippura: Okei. Mun on ollut ultrasta huolimatta vaikea luottaa siihen, että kaikki olisi hyvin. Mutta toivottavasti meillä molemmilla on kaikki hyvin ja pienten sydämet sykkii edelleen :)

Olipas kiva kuulla, että on joku muukin, jolla mies ei ole niin täysillä mukana! Ei toi omakaan ollut neuvolassa, eikä ultrassa mukana. Tosin olin sanonutkin sille, ettei sen tarvi välttämättä tulla. Kyllä se ultrakuvia katsoi ja keskiviikkona on lähdössä ultraan mukaan. Mutta ei se tee asioita mun puolesta tai auta kotitöissä yhtään enempää kuin ennenkään (eli juuri ollenkaan). Kavereitaan se on aina nähnyt paljon ja nyt välillä tuntuu, että sais se olla enemmän kotonakin. Eikä se tunnu tajuavan sitä, että kun joku asia tuntuu musta pahalta, niin se tuntuu pahalta kertaa tuhat normaaliin verrattuna. Vauvajuttuja se suunnittelee kyllä mua enemmän ja välillä taputtelee mun mahaa ja kysyy, että joko se potkii (tottahan toki näillä viikoilla :D). Mä kyllä kaipaisin siltä enemmän panostusta kotitöihin, ettei kaikki jää mun kontolle. Mutta ehkä tää ei ole sillekään kovin todentuntuista vielä, kun ei se ollut siellä ultrassakaan mukana ja mullekin tää on tosi epätodellista, vaikka ultrassa olinkin :D Välillä vaan pelottaa, että aikooko se missään vaiheessa alkaa panostaa mun auttamiseen ja kotitöihin, vai saanko mä vielä ison mahan kanssa tehdä kaiken yksin. Kun kysyn sitä siltä, niin kovasti se aina lupailee, että kyllä mä sitten teen sitä ja tätä ja tottakai autan.

Hei muuten... Nyt on jo myynnissä mansikoita ja mun on kovasti tehnyt mieli ostaa niitä. Voikohan espanjalaisia mansikoita syödä, vai onko niissä joku tautiriski? Tietääkö kukaan? Yleensä olen tässä vaiheessa kevättä/kesää ehtinyt syömään mansikoita jo litratolkulla ja nyt en yhtäkään :D

Mä söin just eilen belgialaisia mansikoita eikä mitään tietoa onko niissä jotain riskejä?! Muutenki pelottaa iha hulluna listeriat sun muut... Onkohan mulla liikaa aikaa miettiä näitä asioita..? Haluisin vaa että pikkusella ois kaikki hyvin enkä ite vahingossa vaarantais sen henkeä...

Hei! Enpä usko, että mansikat ovat sen "vaarallisempia" syödä kuin esim. viinirypäleetkään. Kasvinsuojeluaineilla, joita käytetään, on tietyt varoajat, jotka täytyy mennä umpeen ennen sadon korjuuta, joten en olisi hirmu huolissani. Käytetty aine siis häviää mansikan pinnalta ennen poimintaa. Itse syön kyllä suomalaisia oman pellon mansikoita aina (peltopinta-alaa 10ha, löytyy myös muita marjoja). :) Jos on noista jäämistä kovinkin huolissaan, niin yrittää valita sitä paljon kehuttua ja kohuttua LUOMUA! nim.merk. meillä on ihan tavanomainen viljelymenetelmä ja olen syönyt noita marjoja koko ikäni.

Mies toikin mulle tänään kotimaisia mansikoita, kuulemma vaatimattomat 5€/250g :D Mutta oli se sen mulle velkaa, kun törttöili eilen. Eli te ootte sitä mieltä, että niitä espanjalaisia mansikoita uskaltais syödä? Meilläkin omassa pihassa kasvaa mansikkaa, mutta sen verran pienellä alalla, ettei siihen litratolkulla tule. Ja niiden kypsymiseen on vielä kauheesti aikaa... Siksi mä noita espanjalaisia kyselen, kun ne on kaikista halvimpia :) Tosin mä kyllä vetäsin tossa pari viikkoa taaksepäin espanjalaisia pensasmustikoita, ennenkuin edes ajattelin mitään :D

Onko muilla herkkäilyä ilmassa? Mä en harrasta itkemistä. En ainakaan muiden nähden (paitsi silloin, kun tein sen raskaustestin ja vähän panikoin :D). Eilen mies keksi illalla, että se menee naapuriin (sellanen meidän ikäluokkaa oleva urheilijapoitsu), vaikka mä pyysin sitä jäämään kotiin. Mua loukkas, kun se aina haukkuu tota naapuria ihan kauheesti ja sitten lähti viettämään mieluummin aikaa sen kanssa, kun mun. No, eipä se ollut siellä tuntiakaan, mutta mä vedin itkuraivarit, kun se tuli kotiin tupakalta ja kaljalta haisten ja vaadin siltä tekoja, eikä mitään sanoja, että voin luottaa siihen, että jos vauva syntyy, niin se ei luuhaa ties missä ja jätä mua aina yksin. Sitten kun vihdoin sain itteni kasattua, niin meidän jänis innostui ruoasta niin kovasti, että iski hampaansa mun sääreen (se yrittää sitä aina, kun se vähän sekoaa, kun se saa ruokaa :D) ja siitähän se itku sitten taas syntyi... Sitten kun mä vihdoin pääsin siitä yli, niin menin vessaan ja katsoin peiliin ja siitä se taas lähti... Päädyin sitten parkumaan koko helkkarin illan sitä, että mies oli vajaan tunnin naapurissa, kani iski hampaansa mun sääreen ja näin peilikuvani :D Siis ihan oikeesti! Enhän mä nyt noin herkästi itke. Vähän tunsin itseni hölmöksi, kun painelin sänkyyn nyyhkimään, kun se ei vaan millään loppunut :D Sen takia toi mies varmaan toikin mulle tänään niitä sikahintasia mansikoita :D Kohtalotovereita?

Tällästä tällä kertaa. Toivottavasti toi herkkäily oli ohimenevää :D

Kiitos Kukkis87 osanotosta. Olo on nyt haikea, mutta helpottunut, kun tietää, ettei muuta ratkaisua ollut tehtävissä. Yksi vaikeimmista, mutta rakastavimmista päätöksistä on luopua, kun sen aika on.
Eilen vein ajatuksia muualle raivaamalla varastoa ja sieltä löytyi pojan vauvavaatteita! Voi hyvänen aika, kun ne ovat pieniä! Ja ihania! : ) Ja löytyi myös rintapumppu, liivisuojuksia, turvakaukalo, babysitteri, pinnasänky ja vauvalelua säkkitolkulla! Hyvin olivat säilyneet, onneksi. Eipä tarvitse paljon mitään hankintoja tehdä, mitä nyt yleensä tulee aina jotain pieniä heräteostoksia tehtyä... ; )
Vointi on ollut hyvä. Mies on pitänyt huolen, etten rehki liikoja. Ei onneksi vahdi niin kovin kuin ensimmäisen aikana, mutta huolehtii kumminkin. Minulla on ollut se onni, että olen löytänyt miehen, joka osallistuu ihan pyytämättä kotitöihin muulloinkin kuin silloin, kun olen raskaana. Alkoholia ei pahemmin ota, muutaman kerran vuodessa saattaa muutaman saunakaljan ottaa. Eikä kummatkaan olla pahemmin mitään kapakassa kävijöitä, tällaisia kotihissukoita vaan... : D
Ilman vatsakumpua ja silloin tällöin tuntuvia kohdun "kasvukipuja" en edelleenkään tuntisi olevani raskaana. Kovasti odottelen, milloin alkaisi varmuudella tuntea liikkeitä. Sitä kaipaan, sillä niin kuin muutkin täällä ovat sanoneet, tämä oireettomuus tuntuu jotenkin "epänormaalilta". Sitten kun alkaa tuntea liikkeitä, ainakin tietää, että kaikki on kunnossa, koska lapsi liikkuu. Sitten saakin huolenaihetta, jos jonain päivänä ei liikkeitä syystä tai toisesta tunnekaan... Sitähän tämä on: kun yhdestä huolenaiheesta päästään, heti on tilalle toinen valmiina. ; )
Rv 14 (13 3)

Maanantain lista:

Joulumamma…………..rv 15 5……la 30.11
Mamma__90…………...rv 14 ?.......la ?
Pirtsakkaaa289…………rv 14 4……la 2.joulukuu
Odottaja Pohjoisesta….rv 14 4……..la?
HaluanVauvan_.............rv 13 4…….la 6. joulukuu
Lunatar-72………………rv 13 2……la 8.joulukuu
inga……………………….rv ?? ?......la 8.joulukuu
OliviaOlivia89….. ………rv 13 1……la 7.joulukuu
n01020607………………vauvahaaveet siirtyivät tulevaisuuteen
Ninni84………………….rv 12 6…….la 11.joulukuu
Haavemama……………rv 12 5…….la 14.joulukuu
Sippura85……………….rv 12 4…. la 19.joulukuu
Ruusuli83……………….rv 12 1…….la 15.-17.joulukuu
Sirena--………………….rv 12 1……la 16.joulukuu
Sham-An………………..rv 11 6…….la 18.joulukuu
SannaMamma………….rv 11 5…….la 19.joulukuu
*Muikku*…………………rv 11 4…….la ?
HiljaLyydia……………….rv ?? ?.......la 20.joulukuu
Kesätuuli1………………rv 11 3…….la 21.joulukuu
Kukkis87…………………rv11 3........la 21.joulukuu
Evelyn…………………...rv 10 6…….la 25.joulukuu


Yritin katsella nuo viikot kaikille kohdilleen, mutta korjailen taas ens viikon maanantaille, jos virheitä tulee.
HiljaLyydia ja *Muikku*: bongasin teidät keskustelusta ja lisäsin mukaan listaukseen. Tervetuloa!

Toki jos ei halua olla viikkolistauksessa mukana, niin ilmoittakaa! Tämä nyt ei ole mitään niin vakavaa hommaa, että väkisin pitää olla listalla mukana. Ajattelin kun lähdin tuota tekemään, että listasta on helppo nähdä, ketkä keskustelijat ovat lähellä omaa laskettua aikaa. :)

Lisää keskustelijoita saa tulla mukaan.. mukava olisi saada porukkaa myös kuukaude loppu päähän.. raskauden kulussa kun on kuitenkin jo iso ero jos on neljä tai viisi viikkoa eroa..

Kukkis87: Minä kilahdin edellisessä raskaudessa mandariinin kuorista, jotka mies oli jättänyt tiskipöydälle sen sijaan, että olisi laittanut ne siinä alakaapissa olleeseen biojäteastiaan. Mies oli onneksi pihalla. Kun näin mandariinin kuoret aloin itkemään kun koin turhautumista siitä että mies olettaa minun korjaavan hänen jälkensä.. sen jälkeen itku vaihtui raivoksi kun oli vaan niin epäoikeuden mukainen olo ja mies ei ole koskaan paikalla kun minulla on paha mieli.. sitten itkin sitä miten itsekäs mies minulla on, ettei hän ajattele minun tunteita ollenkaan.. lopuksi itku vaihtui siihen miten säälittävä ja nolo minä olen kun itken eto mandariinin kuorien takia.. tämän episodi kesti sen vartin verran keskellä keittiön lattiaa ennen kuin sain koottua itseni ja sitten laitoin ne kuoret roskiin. Mies tuli paikalle viiden minuutin päästä ja ihmetteli miksi minulla on itkusta kirjavat kasvot (en osaa itkeä söpösti).. oli vähän noloa tunnustaa, että itkin mandariinin kuorien takia. :D Tosin sen jälkeen ei ole pöydälle jäänyt mandariiin kuoria :D :D :D (maitopurkit ovat tosin asia erikseen)

Onneksi noita "tunteiden tuuletus kohtauksia" ei ollut paljoa, mutta sitäkin nolompia oli nuo asiat mitkä saivat tunteet ryöpsähtämään. Telkkariohjelmia katsoessa tosin saatan itkeä pirauttaa jos näen jotain ihanaa.

Ainiin.. ja tänään kävin tytön kanssa katsomassa hevosia läheisellä tallilla ja tyttö katseli heppoja niin silmät sikkuralla ja onnellisesti hymyillen, että kyyneleethän sitä lähti valumaan. Mahtoi tallitytöt katsoa, että hullu nainen itkee tarhan reunalla :D

Onko kukaan muuten huomannut, että unet ovat muuttuneet jotenkin erilaisiksi?
Mulla on ollut aina vähän vinkeä unimaailma, mutta nämä raskaudet ovat tehneet unistani vielä skitsompia. Milloin jossain pizzeriassa teen sisäelin pizzoja mihin täytteet haetaan Kysin leikkaussalista.. viime viikolla synnytin unissani kaksoset ja kuukausi sitten kolmoset. Samoin eroottiset unet ovat muuttuneet voimakkaammiksi.. yöllä jos herää kesken hyvän unen niin hyvä ettei mies joudu raiskatuksi kun himot jää päälle :D ..en ole tosin uskaltanut miestä herättää kun hän kuitenkin lähtee töihin jo puoli kuuden maissa ..enkä usko että hän olisi herätettynä ihan samoissa fiiliksissä kuin mitä minä :D

Torstaina on ultra ja perjantaina neuvolalääkäri... vähän hölmösti peräkkäin, mutta ultraus tapahtuu eri paikassa kuin mitä neuvola ja lääkärille ei ollut muita aikoja muutaman viikon sisään kuin tuo perjantainen. Ultraan mies lähtee mukaan, mutta hän joutuu todennäköisesti olemaan tytön kanssa ulkopuolella, jos ei saada (ja todennäköisesti ei saada) lupaa ottaa tyttö tutkimushuoneeseen.

Noita kaksos- ja kolmoisunia nähneenä ja kun edellisessa synnytyksessä mulla todettiin olleen tytön istukan lisäksi lisäistukka, niin pidetään peukut pystyssä että nytkin tulossa on vain yksi vauva.. ja tietysti, että pikkuinen sydän siellä sykkisi.. :)

Lunatar: Kyllä se helpottaa, kun tietää, että päätös on ollut oikea :) Meillä päästettiin 2,5 vuotta sitten melkein 13 vuotias koira pois, kun todettiin pitkälle levinnyt maksasyöpä. Kaikki kävi tosi nopeasti. Viikko diagnoosista ja koira oli poissa. Helpotti, kun tiesi, että päätös oli oikea ja koiran on nyt hyvä olla :) Mitä kissoihin tulee, niin kyllä ne vaan on nekin niin rakkaita, vaikka yksiä pirun riiviöitä ovatkin :D

SannaMamma: Kyllä muakin nolotti, kun ei se itkun syy nyt niin kovin hyvä edes ollut! Kiva, että täällä ainakin joku tietää, mistä puhun :) Pitää varmaan miestä valistaa, että kyse ei välttämättä ole mistään vakavasta asiasta, jos mä täällä itken. Toivottavasti en itke lauantaina häissä. Se voi jo herättää epäilyksiä. Häät ei oikeesti ole koskaan olleet mun mielestä itkettävät juhlat :D Mehän muuten mennään aika samoilla viikoilla, kun tuntuu, että suurin osa on jo paljon pidemmällä :) Ja tosiaan tuntuu isolta erolta, kun itsellä vasta rv 11 3 ja monella muulla jo 14

Unista... Suunnilleen joka yö kerron raskaudesta sukulaisille ja sitten mietin, että eihän mun vielä pitänyt kertoa, miksi mä nyt jo kerroin. Yhdessä unessa meillä oli kaksi lasta, tyttö ja poika ja mun sisko oli tosi katkera, kun sillä ei ollut yhtään. Viime yönä taistelin mörköjä vastaan ja sitten alkoi särkeä selkää se rehkiminen... Siihen heräsin, kun selkää särki ihan oikeesti. Olin ollut liian kauan samassa asennossa. Toissayönä oltiin leiriydytty ulos ja sudet yritti syödä meidän eläimet. Tosielämässä tänne ei ole yhtäkään sutta eksynyt ikinä 15 kilometriä lähemmäs. Samaten noita seksiunia riittää täälläkin... Mukana on kerran ollut mm. Salkkareiden Joonatan :D Ja yhtenä yönä näin unta mun exästä, jonka kanssa suhde päättyi jo yli 6 vuotta sitten. Se oli siinä unessa tosi ilkeä, ihan niinkuin tosielämässäkin. Oudointa oli se, että kun siinä unessa mulla oli paha mieli ja itkin, niin yksi miespuolinen kaveri menneisyydestä ja sen avovaimo (joka oli joskus mun kanssa samalla luokalla) tulivat lohduttamaan mua. Ja kyseisten ihmisten kanssa en ole ollut tekemisissä vuosiin, mitä nyt joskus kaupassa törmätään. Tosin ton miespuolisen ystävän kanssa liikuttiin samoissa porukoissa paljon just silloin, kun seurustelin tuon ilkeän exän kanssa, että ehkä se tuli sieltä.

Mä en mahtunut mun farkkuihin tänään!!! Vaikka jätin napin auki, niin kiristi niin ikävästi, että piti ottaa pois. Onneksi mulla oli kaapissa yhdet farkut, mitkä sain pikkusiskolta, kun se lihoi tossa syksyn ja talven aikana varmaan 15kg (eikä ollut raskaana). Ne farkut oli mulle silloin aika löysät, kun sain ne, mutta nythän ne menikin just mukavasti :) Mulla ei ole kohta housuja, mihin mahdun, kun en näissä kotihousuissakaan kehtaa ihmisten ilmoilla lähteä :D

Keskiviikkona ultra. Onkohan siellä enää mitään elossa? Välillä tulee tosi vahva tunne, että pakko sen on vielä elossa olla. Ja sitten iskee epävarmuus ja alan psyykata itseäni siihen, ettei mitään elollista enää ole. Toisaalta toivoo, että pääsis jo sinne ultraan, niin loppuis tää jännitys, mutta toisaalta pelottaa niin paljon, ettei yhtään odota sitä ultraa.

Olipas taas ihanaa lukea. kun muilla niin samanlaista ku itellä :) Unet ihan ihmeellisiä ja sit noi itkukohtaukset! Mulla oli kamala itkukohtaus muutamia viikkoja sitte ku meiän vessanpöntön kansi lähti irti :D Siis se on sellanen ihme malli, että ruuvataan alapuolelta kiinni ja pujotetaan se kansi semmosiin väkäsiin.. No se ei oo pitkään aikaan pysyny kunnolla paikallaan ja mullahan meni sit ihan totaalisesti hermo siihen. Kansi lens vessan lattialle ja aloin vaa itkee oikein äänee kunnon itsesääli itkua :D Onneks ei ollu kukaa näkemässä... Nyt on onneks alkanu jo helpottaa noi mielialanmuutokset...

Hellurei! Tänään tuli yllätys ultrassa ja en ole itsekään toipunut uutisesta vielä. Ei mitään kaksosia, yksi elävä vauva siellä näkyi, mutta laskettua aikaa korjattiin, ja selvästi. Ultran mukaan rv 15 2 menossa!! Eli vauva saanutkin alkunsa edellisestä kierrosta ja mulle tulleet nuo kuuluisat "haamumenkat" raskaana ollessa. Tein kyllä myös ennen noita haamumenkkoja raskaustestin, mikä näytti negaa, mutta ilmeisesti hormonia oli vielä niin vähän veressä, että ei näkynyt testissä. Ja kukapa sen jälkeen enää raskautta epäilisi, jos menkat tulevat aivan normaalina ja normaaliin aikaan. On jotenkin aivan puulla päähän lyöty olo. Jäi sinänsä uutinen toisaalta vähän harmittamaankin, koska niskapussia vauvalla ei enää ollut ja Downin riskilukua ei siten saatu. Mutta tässä vaiheessa on mahdollista uusista verikokeista saada joku suuntaa antava tulos, mutta sitä ei siis ole yhdistettynä siihen niskaturvotukseen. Saatiin sitten saman tien lähete labraan ja uutisia kuuluu viikon päästä, jos kuuluu. Ja toivon, että ei kuulu, koska ottavat vain yhteyttä, jos jotain huolestuttavaa verikokeista selviää. Harmittaa myös se, että yhtäkkiä multa vietiin kuukausi mun raskaana olosta pois. Voiko tätäkin surra? ilmeisesti. Nyt piti vain pikakelauksella lukea raskauskalenterista, mitä viikoilla 14, 15 ja 16 tapahtuu, että on itse kartalla vauvan kehityksestä. Kun ultrassa olisi pitänyt näkyä 5cm pituinen toukka,niin siellä olikin vauvaa 10cm tarjolla! Toisaalta ollaan kyllä myös onnesta soikeena, keskenmenonriski on häviävän pieni ja vauvalla ei ollut mitään turvotusta kehossa ja kätilö sanoi, että kaikin puolin näyttää normaalilta 15 2 viikoiselta. Esitteli sydämen aortan ja verenkierron ja mahalaukut sun muut. Myös pikkuinen nenä ja korvat näkyivät. Harmillisesti saatiin aikas huonoja kuvia toukasta mukaan, koska istukka sattuu olemaan aika edessä ja vauva yritti tehokkaasti piiloutua istukan taakse ja laittoi vielä kädet eteen, että " mua ette kyllä kuvaa". Kätilö sanoi vauvaa ujoksi tapaukseksi (ei ole kyllä äitiinsä tullut). No mutta, laskettu aika siirtyi nyt marraskuun puolella 24.11. Joudunko nyt vaihtamaan ryhmää vai saanko olla tässä keskusteluryhmässä mukana? Mitä mieltä porukka on? Itse mieluusti olisin tässä teidän mukana, kun on päässyt jo hieman tutustumaakin porukkaan.

Sippura85: Jää tänne vaan. Mukava vaan lueskella kuinka tilanteet näinkin voi vaihtua. :D Itse tosin vähän ihmettelin että kuinka voi asiasta noin järkyttynyt, itse en millään meinaa odottaa, että viikkoja kertyisi nopeampaa. Tosin pienesti salaa toivon, että vauva menisi hieman yliaikaiseksi tammikuun ekoille päiville, jotta siitä tulisi alkuvuoden vauva :D Mutta aloitetaan taas se "JOS" siellä ultrassa mitään on.

Nyt keksikää mulla jotain ekstra superkivaa tekemistä yhdeksi päiväksi! En millään malta odottaa keskiviikko aamua.. Tänään kävin kampaamossa siistimässä hieman hiuksia. Tästä pääseekin seuraavaan kysymykseen.

Ootteko/aiotteko värjätä hiuksianne raskauden aikana? Muissa keskusteluissa on todella paljon puolesta ja vastaan, että tiedäppä siinä sitten, mikä olisi oikea vaihtoehto. Tarkoituksella värjäsin aikaisemmin perus tummanruskeaksi, ettei tarvisi kuukausittain olla värjäämässä. Nyt haluaisin kuitenkin vähän eloa näihin ja ostin sitten blondin jolla on tarkoitus tehdä hiuksiini pieniä raitoja. Raidat eivät kuitenkaan tule tyveen asti, päänahasta myrkyt leviävät kuulema suoraan verenkiertoon. Ehkä ultran jälkeen uskallan ottaa siveltimen käteen ja raidottaa muutaman raidan päähäni :)

Ja sitten noihin uniin. En ole siis ainoa joka näkee eroottisia unia! :D Erään yön jälkeen jäi armoton himo päälle aamulla. Mutta tämä neitipä alkoi sitten itkemään kun mies ei just tehny niin kuin se unessa meni :D Onko se nyt miehille niin kauheen vaikeeta olla ajatustenlukija? Muuta en vaadi.. :D

Täällä mies on myös saanut kuulla kunniansa naapuriin lähtemisestä. Perjantai vielä meni, mutta että sunnuntaina lähti kans! Mies myös sanoi lähtevänsä naapurin kanssa baariin parille, ei mee kauan.. Oli sitten kotona kello puoli neljä ja siinäpä tuo nieleskeli, kun oksennus meinas nousta ylös. Voi sitä raivon määrää! Ja itkun..

Johan oli Sippuralla yllätys! Olispa mullakin mennyt noin päin. Mullahan oli menkoista laskettuna ultraan mennessä rv 11 3, mutta ultran mukaan olikin vasta 9 4. No, mitäpä sitä muutakaan voi odottaa 40 päivän kierrolla...

Sirena: Mä aion värjätä hiukseni. Viimeksi ultrassa kysyin kätilöltä, onko hiusten värjääminen turvallista, kun meillä on ne häät tulossa, niin kätilö sanoi, että hän ainakin on aina värjännyt ja hänellä on kolme lasta. Aion siis luottaa siihen ja torstaina kampaajan jälkeen pistän värin päähän :) Kätilön mukaan se on niin pieni määrä, mitä siitä väristä verenkiertoon pääsee, että ei ole haitaksi.

Mun pitäis kanssa saada vielä huominen päivä jotenkin kulumaan. Keskiviikkoaamuna olis sitten se odotettu ja pelätty ultra. Kun nää päivät nyt menee vähän näin, kun ei ole töissäkään... Kaverin pitäis huomenna tulla mua viihdyttämään, mutta saa nyt nähdä. Sen avullahan mä viimeksi sain ultraa edeltävän päivän mukavasti kulumaan :)

Kaiken huippuhan meillä olikin se, että mies tuli sieltä naapurista kotiin n. klo 21.20 :D Mutta kun olin jo loukkaantunut siitä, että se lähti sinne, niin ei sitten auttanut, ettei se ollut kauaa ja tuli ajoissa kotiin :D Täytyy vaan toivoa, että se nyt jatkossa huomiois mun tunteita vähän enemmän. Mä siltä jo pyysinkin, että JOS siellä ultrassa keskiviikkona on kaikki hyvin ja mähän en siinä tapauksessa voi siellä häissä ottaa mitään, niin voisko mieskin olla vetämättä kovia kännejä. Mä en oikein tunne sieltä häistä ketään, niin kurja olla, jos mieskin on niin kännissä, että unohtaa minut johonkin nurkkaan yksin.

Hei nyt auttakaa... Miten mä saan tosta vasemmasta pakarasta ton krampin pois??!! Tänään nousin sohvalta, niin hirveä tuska iski vasempaan pakaraan. Saunan lauteilta ylösnouseminen on tuskaa, kun lihas on ihan krampissa. Mikään särkylääkekään tollaseen kramppiin tuskin auttaa. Pitääkö pistää mies hieromaan, vai mitä mä teen? :D Oikeesti ei naurata yhtään, jos toi vaan päivä päivältä tulee pahemmaksi seuraavat viikot ja kuukaudet.

Sippura85: Hyvä että sulla oli kaikki ultrassa hyvin ja pääsitkin raskausviikoissa jo pitkälle :) Onks doppler muuten jo tullut ja ootko kerennyt jo kokeilemaan sitä? Ois kiva, jos jäisit tänne meidänkaa juttelee, vaikka sulla onkin LA jo marraskuussa :)

Mä oon nyt flunssassa, eilen alko kamalalla kurkkukivulla, ja nyt on lämpöä ja nuhakin. Kävin äsken työterveyshoitajalla ja mulla on saikkua torstaihin asti, eli perjantaina meen taas töihin. Säikähin eka et onks tää jotain listeriaa, kun siinä voi tulla flunssan kaltasiset oireet, mut nyt on kuulema paljon tavallista flunssaa liikkeellä. Onneks ei pitäis haitata mitenkään sikiötä tää flunssa, kun on jo tärkeimmät elimet kehittyneet. Oon nyt juonu sit lämmintä mustaherukkamehua ja lepäillyt. Mulla on seuraava neuvola vasta 26.6 ni tuntuu tylsältä kun joutuu vaan oottaa nyt et kuulis edes sydänäänet ja rakenneultrakin on vasta heinäkuussa. Kokoajan miettii, et onko pikkusella kaikki edelleen hyvin..Oiskohan munkin pitäny tilata se doppler, kun vielä menee jonkun aikaa ennen kun ees alkais potkut tuntumaan jne..

Mä en muuten oo uskaltanu syödä ulkomaalaisia mansikoita, ja muutenkin oon yrittäny olla nyt tosi tarkka mitä syön ettei tuu mitään listeriaa jne..Ja neuvolan lapuissakin oli et ruoka pitää olla aina höyryävän kuumaa ja kasvikset kuorittuja ja kunnolla pestyjä jne..Mun miehen veljen vaimo oli saanu joskus aikasemmin vissiin just sen listerian kun sen vauva oli kuollut kohtuun joskus yli 20 raskausviikolla.. :( Et kannattaa olla kuitenkin tarkkana mitä syö.

Sippura85: Olipa yllätys! : )
Onko kellään muilla ollut sormissa nivelsärkyä? Minulla on nyt muutaman päivän ajan ollut oikean käden sormien nivelet kipeät sekä ranne jäykkä ja kipeä. Jopa kynästä kiinni pitäminen tuottaa kipua. Varsinkin aamuisin ei meinaa pystyä sormia puristamaan nyrkkiin. Lisäksi sormet puutuvat usein. Myös oikean puolen nilkka ja jalkaterä tuntuvat jäykiltä ja kipeiltä. Voisikohan johtua huonosta verenkierrosta oikealla puolella kroppaa? Vai nesteen kertymisestä? Sinänsä jännää, että tätä ilmenee vain oikealla puolella, samoin kuin niitä ilkeitä vihlaisuja nivusalueella, vain oikealla puolella. Vasemmassa jalassa on kyllä vetänyt muhevasti suonta pohkeesta pari kertaa keskellä yötä, mutta ei samanlaisia särkyjä kuin oikealla puolella.

HaluanVauvan: Pikaista paranemista! Toivottavasti alkaa flunssa hellittämään :)

Mulla jäi siitä ekasta neuvolasta vähän sellainen tunne, etten ehtinyt kysellä yhtään mitään, mikä askarrutti mieltä. Siksi kyselen täältä teiltä, jos te ootte saaneet enemmän vastauksia :) Se 1,5 tuntia hurahti niin nopeesti ja verikokeen ottamiseen meni hirveesti aikaa, niin jäi kysymykset esittämättä. Mansikoita en nyt sitten ole uskaltanut ostaa. Huomenna kysyn kätilöltä, jos muistan :) Ruuan mä syön aina hyöryävän kuumana. Mikään ei ole ällömpää kuin huonosti kypsennetty tai haalea ruoka. Syön niin kuumana kuin mahdollista, mä olen aina rakastanut höyryävän kuumaa ruokaa :)

Särkyjä mulla on lähinnä lonkissa ja alaselässä (ja tisseissä), jos jossain. Mutta se vasemman pakaran kramppi on kamala ja kun se on ollut monta viikkoa jo... Tänään tosin tuntuu, että oikeassakin pakarassa joku nyt jumittaa. Mutta ei onneksi samassa mittakaavassa kun tossa vasemmassa.

Millä mä saan tän päivän kulumaan? Kaverikin kävi jo aamusta, kun vei miehensä pääsykokeisiin ja tuli meille odottelemaan, että mies pääsee sieltä pääsykokeista. Huomenna tähän aikaan olen taas paljon fiksumpi, mutta kun pitäis tää päivä nyt saada ensin kulumaan, etttä pääsis sinne huomiseen... Mies vaan hokee mulle, että kyllä kaikki varmasti on edelleen hyvin, mutta eihän se voi sitä tietää. Ahdistaa. Onneksi ultra on taas aamusta, vaikken tällä kertaa halunnutkaan sitä 7.15 aikaa, vaikka senkin olis saanut :D Mitenhän sitä kestäis odotella iltapäivään asti, jos ei olis aamuaikaa ollut...

Kiva, että voin jäädä juttelemaan tähän ryhmään teidän kanssa. :) Doppler on saapunut ja 2x ollaan jo vauvaa kuunneltu eilisen ultran jälkeen. Se on ihan kiva, kun potkutkin kuuluu sitä kautta. Välillä vaan kuuluu hirmunen tumaus, kun pikkunen viipottaa menemään. :)

Sirena: Just varasin parin viikon päähän väri leikkaus ajan kun alkaa tuota juurikasvua olla vähän turhan paljon.. tammikuun lopussa viimeksi kävin vaalentamassa hiuksia (eli juurikasvua sellaiset 5 cm.. auts!). Ei ole tehnyt mieli ihan kotihoidontuella (260 e/kk) käydä värjäämässä ja leikkaamassa pitkiä hiuksia ihan joka kuukausi kun silloin n. 130 e "katoaa" tililtä. Nyt on tarkoitus tummentaa juurikasvun väriseksi ja jätän näistä olemassa olevista vaaleista hiuksista vähän raidoiksi. Silloin jos tuo värjäys onnistuu niin minun ei tarvitse käydä kampaajalla koko loppuvuonna. Tyttöä odottaessa taisin käydä kolmisen kertaa ottamassa värin päähän, mutta silloin oli tulot ihan eri luokkaa kuin mitä nyt :)

Kukkis87: Mulla ihan samaa ongelmaa.. tosin veikkaan, että se on minun iskiashermo, joka siellä ilmoittelee olemassa olostaan. Tämän kuun loppuun mennessä ajattelin käydä tutulla naprapaatilla laittamassa taas selkärangan ja nikamat suoraksi, jos sen jälkeen selviäisi loppu raskauden ilman pahempia nikamalukkoja. En sitten tiedä onko sinulla kysymys kuitenkaan iskiashermosta vai onko se ihan lihas, joka kramppaa.. suosittelen käymään hierojalla!! hyvä hieroja osaa vähän katsoa mistä vika saattaisi johtua.. onko vaan kysymyksessä lihas vai onko nikamat selässä vinksallaan.

Ulkomaalaisia mansikoita tai muitakaan marjoja en ole uskaltanut syödä. Ainakin pakaste vatut suositellaan kiehauttamaan ennen syömistä, koska ne on saatettu lähtömaassa huuhdella likaisella vedellä -> listeria vaara. Jotenkin yhdistän tuon saman jutun sitten kaikkiin ulkomaalaisiin marjoihin. Ja onhan ne kotimaiset vaan parempia! :)

Lunatar-72: Mulla kun kertyi nestettä käsiin ekan raskauden loppupuolella, niin aamulla sai tosiaan koukistella ja oikoa sormia ennen kuin alkoivat toimimaan kunnolla. Vihki ja kihlasormus pääsivät odottamaan kaappiin rv 30 kun en meinannut saada niitä enää nimettömästä pois (se äitiyspakkauksen liukkari on sitten hyvä apu tällaisessa ongelmassa). Voi olla nesteen kertymistäkin sinulla, mutta huolestuttaa tuo vaivan toispuoleisuus... mut mistäs noita aina tietää miten kullakin kroppa reagoi raskauksissa. Teetkö oikealla kädellä enemmän töitä ja ponnistatko oikealla jalalla, kuljetko jompaan kumpaan suuntaan enemmän kallistuneena? Voihan olla, että rasitat ajattelematta koko ajan enemmän kroppasi oikeaa puolta ja se sen takia vihoittelee enemmän kuin vasen.
Minä olen tottunut kantamaan raskaita taakkoja vasemmalla kädellä ja olalla.. naprapaatti huomasi, että minä hivenen kallistun vasemmalle päin jolloin oikea puoli minusta (lonkka, olkapää) on hivenen ylempänä. Se ei ole suuri ero, mutta kun on yliliikkuva alaselkä, niin herkästi alkaa selkä oireilemaan jos en kiinnitä asentoihini huomiota.

Nyt on rv 11 6.. huomenna alkaa rv 12 0 ..hiphei... :)

Empä ole kerinny tänne mitään kirjottamaan, kun on ollu tässä kaikenmaailman muutot ja remontit. Mutta siis, ultrassa käyty ja siellähän se pikkuinen möllötteli. Viikot mulla vaihtuukin aina maanantaisin ja laskettu on 17.12. Neuvolan mukaan. Ultraaja olis saanu vieläkin aikasemman LA:n, mutta sitä ei nyt alettu sitten muuttamaan. Niskaturvotusta ei ollu ja ilmeisesti lukuisissa verikokeissakaan ei mitään ihmeellistä, koska ei ole tullut mitään yhteydenottoja.

Itse en ole niin kamalan tarkka ollu syömisien kanssa. Vähän olen maistellu energiajuomia toisinaan. Ehkä puolikkaan pikkuisen purkin verran, kun kahvia ei saa alas. Ja väsyttää niin pirusti, varsinkin ilman kofeiinia. Aurajuustoakin maistoin huikkasen kovimpaan himoon, vaikka taitaa olla sekin kiellettyjen listalla. Kahdet ulkolaiset mansikatkin syöty. Täällä kans itkeskellään mille millonkin. Hirveitä päiväkohtasia ruokakuvotuksia ja mielitekoja. Joka päivä joutuu käymään erikseen kaupassa, kun ei ikinä tiedä mitä pystyy millonkin nielemään. Ja vessassa ravaaminen on ihan järjetöntä. Päiväsaikaan, kun tulee jotain juotua, niin varmaan tunnin välein ja yöllä herään 2 h välein, vaikka olisin jättäny iltajuomiset vähiin. Toivottavasti helpottaa jossain vaiheessa. On nimittäin yöuni vähän sellasta, ettei aamulla tunne juurikaan rentoutuneensa yön aikana, vaikka aina nukahankin vessareissun jälkeen. Mulla on vielä ollu vähän pahoinvointiakin, tosin satunnaisesti.

Iltaisin usein kattelen vauvan ultrakuvia ja mietin onko se tyttö vai poika. Millonhan sen saa halutessaan tietää? Mulla on vahva tunne pojasta, mutta muutama hyvä ystävä, jotka tietävät raskaudesta liputtaa kovasti tytön puolesta. Hei te, joilla on jo jälkikasvua, niin missä vaiheessa ajattelitte kertoa tulevasta sisaruksesta?

SannaMamma: Mulla on nikamat vähän vinksallaan selässä, mutta ei alaselässä. Jotainhan tässä täytyy kohta tehdä, viime yönä särki tohon vasempaan puoleen niin, ettei meinannut hyvää asentoa löytää. Sellainen asento, mikä vähän venytti vasenta pakaraa, tuntui parhaimmalta ja helpotti särkyä. Mutta miten mulla nyt yhtäkkiä olis pakaralihas mennyt jumiin, kun tulin raskaaksi? :D Vai voisko olla tota iskiassärkyä? Välillä säteilee takareiteenkin.

Ulkomaisista mansikoista kysyin tänään kätilöltä, eikä hänkään oikein tiennyt, onko niitä turvallista syödä, vai ei. Suositteli olemaan syömättä ja sanoi, että jos epäilyttää, niin kannattaa jättää syömättä. Eli mä jään odottelemaan kotimaisia mansikoita :)

Ultrakuulumisia... Siellä se pyöri ja heilutteli käsiään tosi kovasti, nyt mieskin pääsi näkemään ekaa kertaa :) Ja saatiin kuunnella sydänääniäkin! Kaikki näytti edelleen hyvältä, nyt vastasi viikkojakin :) Niskaturvotusta ei saatu mitattua, kun pieni pyörähti aina sellaiseen asentoon, että mittaaminen oli mahdotonta :D Mutta mä sanoinkin kätilölle, että ei se haittaa, jos sitä ei saa mitattua, kun en mä niihin verikokeisiin varmaan lähde kuitenkaan. Kyllä se silti yritti saada sikiötä sopivaan asentoon, mutta kun ei se halunnut kääntyä, niin antoi asian olla, kun mä kerran olen varma, etten halua verikokeisiin ja iän tuoma riskikin on niin pieni. Mies nimesi meidän vahingon Barbababaksi, kun se kuulemma näytti ihan Barbababalta, kun se "muutti muotoa, eikä välillä tiennyt, mikä on pää ja missä jalat" :D Nyt mä en sitten saa nostaa miehen kanssa painavia betonilaattoja "ettei Barbababa menehdy" :D

Ei tää nyt vieläkään tunnu kamalan todelliselta, mutta kai se on alettava uskomaan, että vauva on tulossa. Kätilöltä kysyin, että millä todennäkösyydellä kaikki menee nyt hyvin, niin hän sanoi, että hyvin suurella todennäköisyydellä, että hänen mielestä on jo ihan turvallista kertoa sukulaisille :) Perjantaina on tasan 12 0, päästään yhden rajan yli taas.

Mullakin toi vessassa ravaaminen on ihan järjetöntä. Etenkin, jos tulee juotua yhtään enempää. Eilen iltapalan yhteydessä join pari lasillista mehua, niin puolen tunnin välein sain loppuillan ravata pissalla. Öisin herään 2-4 kertaa vessaan, mutta mä oon kyllä tyytyväinen, että olen suuremmilta pahoinvoinneilta välttynyt :)

Nyt keksimään tekosyitä lauantaille, miksi en häissä juo :D Ajattelin onnittelumaljan ottaa hämäykseksi ja vaihtaa lasia miehen kanssa muiden huomaamatta. Mies saa juoda kaksi onnittelumaljaa, mä pidän nollatoleranssia :)

Täältä kans ultra kuulumiset!

Silmäni eivät meinanneet pysyä paikallaan kun pääsi näkemään, kuinka iso se on! Voi sitä pienen villiä hyppimistä ja venyttelyä :) Meidän "Hömpeli-Pömpeli" on aivan nimensä veroinen

Kiva kuulla, että kaikilla on ultrakuulumiset positiivisia! Onnea kaikille tästä merkkipaalusta. :)Mulla on masu alkanut nyt selvästi kasvaa ja huomaa, että mansikkapellolla ei enää hirveesti kyykitä, kun tuo kaksinkerroin olo ei tunnu enää yhtään mukavalta. Viikkoja nyt siis 15 4. Muutama viikko sitten ollut järkyttävä turvotus on hävinnyt ja jäljelle jää nyt varsinainen vauvamasu. :) Kiloja onneksi ei ole vielä tullut alkupainoon nähden kuin 1,5kg, mikä on kait ihan ok. Kohtahan niitä kiloja alkaa tulla tiuhempan tahtiin...Mites muilla on paino noussu tai ollut nousematta?

Kukkis87: Juu, toivottavasti tää flunssa alkaa pian helpottamaan. Hyvä kun sullakin oli hyviä uutisia ultrakäynnistä :) Varmasti nyt helpotti, kun sai tietää, että pikkuisella oli kaikki hyvin :) Niin ei kyl kannata syödä ulkomaalaisia mansikoita, ettei niistä tuu mitään..Saitko neuvolasta muuten sen listan missä lukee ruuista mitkä on kiellettyjä raskaana jne..?

Sirena-- : Kiva kun sulla oli kans ultrassa kaikki hyvin pienellä ja nyt oot jo päässy sen pahimman keskenmenon riskin ohikin :)

Sippura85: Mä oon alkanu kans miettii et ostaisinko sen dopplerin kun nyt on pitkä aika ennnen kun on edes neuvolaa jne..Sais aina kuunnella kotona sydänääniä, jos alkais vaivaamaan et onko pienellä vielä kaikki hyvin. Onks sulla siihen laitteeseen sitä ultraäänigeeliä vai kuuluuko ilmankin? Ja onko sulla se tavallinen vai sellanen doppler missä näkyy paljon se syke on? Onks sitä helppo käyttää? Tuolla yhessä nettikaupassa ois nyt tarjouksessa sellanen doppler, maksaa jotain vähän yli 30 euroa eikä tulis nyt toimituskulujakaan. Ja kai ne on ihan turvallisia käyttää, vaikka oon lukenut et siitä ollaan kahta mieltä..

Millä viikoilla nuo äänet alkaa kuulumaan? Itsekkin mietin tuota angel sounds laitetta. En nyt haluais liian varhain hommata ja turhaan etsiä ja pelätä että miks sieltä ei mitää kuulukkaan :D

Meillä ois ens maanantaina lääkärin aika. Siellä päästään kuulemaan ekaa kertaa äänet. Toivottavasti ottavat hieman mittojakin. Mieskin sanoi ehdottomasti haluavansa mukaan. On ottanut koko raskauden tänään hieman todellisemmin kun pääsi oikeasti vauvan näkemään :)

Mua vaan mietityttää että tunsinkohan eilen yhden potkun? Älkää pitäkö mua nyt hulluna, tiedän että niitä ei pitäisi vielä tuntea. Mutta pistin selälleni makuulle ja hieroin vatsaa. SItten tunsin sillä alueella sellaisen..., no semmoisen.., että joku olis sisällä päin potkassut. Se ei mielestäni tuntunut perhosen siiviltä tms mutta ei se kyllä ollut mikään ilmakuplakaan. Heitin siis teoriassa, jossa vauva on ollut vain "otollisessa asennossa" ja liikahtanut voimakkaasti. Istukka ja kohtuhan kuitenkin myötäilee vauvan liikkeitä ja sen huomas ultrassakin. Ja se liike nyt sattui semmoiseen kohtaan että sen tunsin, vaikka muita liikkeitä en kyllä tunnekkaan. Saanko kuvitella näin, vai tiputatteko minut pilvilinnoista? :D

Päivä on mennyt shoppailessa. Kävin vanhalla työpaikalla vaatekaupassa moikkaamassa työkavereita ja vähän ostoksilla. Tämä yks työkavereistani on pitkään pyytänyt mua baariin ja terassille ja nyt kun mulla oli vielä mammahousut jalassa niin ei auttanut kuin sanoa totuus. Hän sanoiki että vähän ihmetteli, kuinka menin hiljaiseksi ku puhuttiin baariin menosta :D Sanoin voivani kyllä tulla, mutta tässä sitten syy miksi en juo :D Myös parille parhaalle kaverilleni ilmoitin raskaudesta. Ihanaa kun voi viimein päästä jakamaan tämän iloisen uutisen :)

Vaatteita valitessani huomasin myös kokoni meneen uusiksi. Housut on pienentynyt koosta 34/32 kokoon 30/32 :) Paidoissa 42 oli vaihtunut 38-40! Maha vaan kasvaa, mutta vaatekoko pienenee ja kilot tippuu, vaikka en laihduta (syön vaan terveellisemmin). Ihanaa olla raskaana

HaluanVauvan: Kyllä juu hetkeksi taas helpotti :) Enkä saanut mitään listaa, missä lukee mitä saa ja mitä ei saa syödä. Olen vaan ihmetellyt, kun kaikki aina puhuu sellasesta listasta, mutta en mä sellasta saanut. Siksi mä näin pihalla olenkin :D

Mulla on tullut kiloja kanssa se suunnilleen 1,5kg. Mulla on lähtöpaino aika matala (sen 42kg), joten ei kai se ihmekään ole, että heti tälläinen muutos painossa näkyy :) Jos lähtöpaino olisi isompi, niin varmaan olisin vähän tarkempi syömisten ja painonnousun kanssa, ettei jää sitten 15kg tiputettavaksi. Mutta kun mulla ei periaatteessa haittaa, vaikka muutama kilo jäisikin. Tavotteena on, että jos/kun paino nousee ainakin sen 10kg, niin haluan päästä takaisin alle 50kg:n :)

Sirena: Mäkin mietin yhtenä iltana, että voikohan niitä liikkeitä tuntea, jos sikiö heittää kuperkeikkaa. Kun mulla tuntui ihan tossa alamahassa sellasta jännää "lepatusta" tai tökkimistä tai jotain. En oikein osaa kuvailla :D Just olin syönyt ja sitten hetken tuntu sellasta tökkimistä. Järkeilin kyllä, että se on varmaan jotain ihan muuta :D Saahan sitä kaikkea kuvitella :) Miehelle en mitään sanonut, kun se olis varmaan pitänyt mua ihan höhlänä :D

Minä olen jo jonkin aikaa tuntenut juuri sellaista "lepatusta/kuplimista" ja välillä ihan kunnon "muljahduksia", varsinkin syödessäni. Kysyin kätilöltä,että voiko se olla mahdollista, että jotain tuntisi jo nyt, niin hän vähän epäili, mutta totesi sitten, että kyllähän uudelleen synnyttäjät saattavat alkaa tuntea liikkeet aikaisemmin.
Mitään ei ole tuntunut vatsaa ulkopuolelta tunnustellessa, vaan ne "muljahdukset" tuntuvat syvällä sisällä. Eikä niitä päivittäin tunne, mutta silloin kun tuntee, sen kyllä huomaa. Odotan kuumeisesti, milloin pystyisi varmuudella sanomaan, että tuntee liikkeet! Edellisen kanssa aloin raskausviikolla 17 tuntea satunnaisia liikkeitä, toivo elää, että nyt jo aikaisemmin. : )
Ikäviä vihlaisuja on tänään tuntunut nivusalueella ja vatsan seudulla enemmän, paikat venyvät ja paukkuvat. Aamuyöstä oli ikävä kokemus, kun lähdin käymään vessassa, niin liekö nousin liian nopeasti tai sitten sokerilääkkeen ilta-annostuksen nosto aiheutti pahemman luokan huimauskohtauksen. Tuntui kuin koko talo olisi ollut kallellaan ja takaisin sänkyyn piti kävellä seiniä pitkin! Kun pääsin sänkyyn, rupesi puskemaan tuskanhikeä oikein urakalla! Sitä kesti hetken ja sitten olo helpottui ja sain nukahdettua uudelleen. Aamulla olo oli ihan normaali eikä sokeriarvo ollut sen alhaisempi kuin muinakaan aamuina. Verenpainetta en tullut mitanneeksi.
Joko kyseessä oli äkillinen verenpaineen lasku (liian nopean ylösnousun takia?) tai verensokeri oli sillä hetkellä tipahtanut radikaalisti. Jos nyt taas aamuyöstä vessareissulla huimaa, sen täytyy johtua noista lääkkeistä. : / Täytyy seurailla tilannetta. Muuten olo on ollut hyvä koko päivän, hermot ovat olleet välillä kireällä ja välillä herkistelee, mutta se lienee asiaan kuuluvaa ja muillekin tuttua. ; )

Mä tilasin eilen sen dopplerin ja ultraäänigeelin ja sit tilasin samasta paikasta yhen masutuubin. Saa nähä milloin ne tulee, varmaan joskus ens viikolla. Ne sydänäänet kuuluu ainakin 12 raskausviikolta lähtien sillä laitteella, mut oon lukenu et jotkut on saanu kuulumaan ne jo 10. raskauviikolla.

Kukkis87: Jännä, kun et oo saanu mitään listaa neuvolasta. Löysin netistä tällasen linkin missä on suunnilleen samat kun siinä neuvolan listassa minkä mä sain.
http://www.tampere.fi/terveyspalvelut/erikoisvastaanotot/ravitsemus/raskaus.html

Jouduin piipahtamaan tohtorin pakeilla ja sain diagnoosin -iskias? Eihän vaan kohtalotovereita löydy? Ei sinänsä, että en kyl toivo kelleen. Kunnolla ei voi lääkitä. Panacodi-reseptin sain, mutta tohtori varotteli ottamaan tosi maltillisesti, kun ei tee varsinaisesti hyvää, vaikkei huomattavia haittavaikutuksiakaan. Pelottaa tässä vähän, että joutuuko sitä vielä ihan sänkypotilaaksi. Töissä nimittäin ei ainakaan hyvällä katsota, jos joudun jäämään pois ennen aikojani, tai pitämään ylipäätään mitään saikkuja. Siellä on muutenki niin huono ilmapiiri, että saattaa riemu revetä jo pelkästään siitä, kun saavat jonain päivänä kuulla, että vauva on tulossa.. Noh, mitä sitä miettimään. Nyt vaan sohvailua ja vähän rohtoa..
Mul ei oo doppleria, enkä ajatellu hankkikkaan. Onhan se vähän haljuu aina ootella jotain ultraa tai tohtoria, joka on joskus satojen vuosien päästä, mutta kuitennii..

Sham-An: Eihän ne välttämättä töissä sitä hyvällä katso, mutta jos sulla on vakituinen paikka, niin laittaisin oman ja vauvan hyvinvoinnin töitä edelle :) Itsellänihän on se tilanne, että saan huomenna tietää saanko vakkaripaikan vai en. Meitä olis kaksi hakijaa joista toinen on tulosta tekevä (minä) ja toinen on pari viikkoa hoitanut tätä tehtävää epävirallisesti.. Saa nähdä kumpi painaa vaakakupissa enemmän. Tiedän kuitenkin että talossa sopparini kyllä jatkuu, siitä olen melkoisen varma. Se vain että olenko osastolla vai kassalla, niin mietityttää vielä. Toivottavasti saan sen vakkarin osastolle :)

Sippuralle tsemppiä työhaastatteluun!

HaluanVauvan: Kiitos :) En mä mitään tollasta ollut nähnytkään. Täytyy varmaan seuraavalla kerralla neuvolasta kysyä, olisko tollasta listaa mahdollista saada.

Voikohan ultrageeli ärsyttää paikkoja? Mulla kyllä eilenkin ultrattiin pelkästään mahan päältä, mutta kotona huomasin, että mulla on alushousut pitkältä matkalta siinä geelissä. Vaihdoin tietysti puhtaisiin, mutta en käynyt pesulla, kun illalla lämmitettiin sauna. Iltapäivästä iski kamala kutina ja ajattelin, että en kai ole hiivaa voinut saada ja eikai se niin yllättäen ala oireilemaan. Kutina helpotti suihkun jälkeen, mutta sitten oli koko alapää ihan kipeä. Alushousutkin hankasi, vaikka laitoin mahdollisimmat löysät housut. Siis tuntui nimenomaan siltä kuin olis ollut tosi ärtyneet paikat. Yön aikana kipu oli onneksi helpottanut ja nyt on taas ihan normaali olo, mutta jäi vaan mietityttämään, että olisko se geeli voinut ton aiheuttaa? Kun en mitään muutakaan selitystä keksi.

Tänään meinasin pikkusiskolle jo uutisen paljastaa, mutta päädyin siihen, että se ei osaa salaisuutta pitää :D Enkä halua, että kukaan muu kertoo äidille, haluan itse olla paikalla, kun se saa tietää. On se sen verran kauan lapsenlapsia odotellut :)

Miehen äiti oli eilen huokaillut, että se ei varmaan koskaan saa lapsenlapsia, kun molemmat miniät on selkävaivaisia. No, siinäpähän sitten järkyttyy, kun päätetään salaisuus paljastaa :)

Muuten... Joku kyseli siitä hiusten värjäämisestä. Mä nyt katsoin ihan teratologisen tietopalvelun sivuilta ja siellä sanotaan näin: "Hiukset voi värjätä raskauden aikana. Hiusvärit eivät ole sikiölle haitallisia kohtuukäytössä. Viikoittaista värjäämistä ei kuitenkaan suositella." Eli kyllä mä uskallan värjätä ja itseasiassa just tällä hetkellä on väri vaikuttamassa hiuksissa :D

Pari viikkoa sitten oli ultra ja siellähän se pikkunen oli

Pari viikkoa sitten oli ultra ja siellähän se pikkunen oli

Heissan.
Täällä olisi tällainen "matti myöhänen" liittymässä joukkoonne,jos vain passaa...?

Elikkäs olen 21-vuotias ja kotona on jo ennestään erittäin vilkas 2-vuotias poika.
Mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä 3v 3kk ja kohta kihloissa 3vuotta.

Elikkäs tämä olisi kolmas lapseni ja nyt on rv 11 4

Mom-20: Tervetuloa :) Saanko udella, miksi synnytys käynnistetään 2 viikkoa ennen laskettua aikaa? Mäkin toivon kovasti, että saadaan vauva maailmaan ennen joulua.

Inga: Hyvä, ettei kyse ollut mistään vakavasta :) Kyllähän kaikki oudot tuntemukset pelästyttää.

Voi vitsit tota mun miestä... Eilen meidän koira hyppäsi mua vasten takaapäin, niin mies heti komensi sitä, että älä potki barbababan kotia :D Mä sanoin miehelle, että eihän se vauva mun pohkeessa kasva. Mutta kun mä oon kuulemma barbababan koti, niin koira ei saa potkia mua :D Kyseessä siis welsh corgi cardigan, eli melkoisen matala tyyppi, eikä yletä hyppäämään niin korkealla, että voisi "barbababaa" vahingoittaa :) Toinen koira onkin sitten jo eri juttu, mutta onneksi se on nyt vihdoin ja viimein alkanut aika hyvin uskomaan, kun kieltää hyppäämästä.

Tänään nyt vihdoin ja viimein rv 12 0. Päästään mekin sille turvallisemmalle puolelle :)

SannaMamma ja muut jolla on ennestään lapsia: On paljon puhuttu tästä imetyksen vähyyden ja sairauksien (esim jatkuvat korvatulehdukset) yhteydestä. Haluankin kysyä että kuinka kauan olette imettänyt? Että onko nämä tutkimukset nyt huuhaata vai ihan oikeasti varteenotettavia. Tai siis totta kai lapset sairastuu ja vauvat saavat niitä vasta-aineita äidinmaidosta, mutta nyt teidän kokemuksianne kyselen :) Kuinka pitkään olette imettänyt ja onko lapsenne sairastellut ja kuinka paljon? Imetyksen pituudesta en moralisoi, jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee :)

Onko muita joilla vauvamaha ois hypännyt jo ulos? Mulla viime viikolla turvotus hävis aina yön aikana, mutta nytpä toi pyöreys on ja pysyy. Vaikka kuinka vetäisi vatsaa sisään tai yrittää olla syömättä turvottavia ruokia niin ei lähde. Kilojakaan ei ole tullut lisää, tippuu vain. Ehkä se vissiin näkyy aiemmin kun läskiä on alkanut lähteä :D Ultraaja mainitsi jotain "helposti löytyneestä kohdusta", oisko se sitten todella edessä? Luojan kiitos työvaatteet on sellaiset, että peittää vielä tuon vatsan, mutta ohuet kesävaatteet ei oikein sitä tee. Onneksi sain tänään kuulla, että työsopimukseni vakinaistetaan ja nyt ei muuta kuin äkkiä nimeä alle :D Mun määräaikaisuus olis loppunut 3 viikkoa ennen ku ois pitäny ilmoittaa äippäloman alkamisesta :D

Työpaikkahaastattelussa käyty ja tuloksia odotellaan ennen juhannusta. Hyvin sain vielä oikein valituilla vaatteilla vauvan piiloon. :) Ma saadaan kuulla myös down-kuulumiset verinäytteestä, kun ultrassahan sitä niskapussia ei voitu mitata vauvan oltua odotettua isompi ja vanhempi. Toivon, että puhelin ei ma soi asian tiimoilta, silloin kaikki hyvin. Hyvää vkloppua kaikille!

Kukkis87: Olit kysellyt miksi synnytys käynnistetään 2vk aikasemmin. Ni sen takia,jotta vältyttäisiin istukan ennenaikaisin irtoamiselta.
Tosiaan edellinen raskaus/synnytys ei saanut onnellista loppua.
Kotona kuuluisi olla 2 lasta,mutta tällä hetkellä on vain 1. Tyttömme menehtyi melkein heti synnytyksen jälkeen,joten hän pääsi suojelusenkeliksi isoveljelle

SannaMamma: Tapauksessta tulee nyt 20 pv vasta 4kk... Että ei sitä oikein itsekään vielä tiedä mitä pitäisi miettiä,yms... Mutta onneks asiasta on päässyt jo osittain yli,sukulaisten ja ystävien tuella. Olen aina ollut avoin ihminen,joka on auttanut sitten puhumisessa,ettei tarvi kaikkee pitää sisällään ja kun vaan muistaa antaa aikaa itselleen surra...
Uusi raskaus alkoi odotettua nopeemmin,yhdet menkat kerkesivät tulee ja toisia odottelin,että olisin voinut aloittaa pillereitten syömisen,mutta tämä Jeesus (työnimike:D) ilmoittikin sitten tulostaan...

Mom-20: Kuulostaapa pahalta :( Toivotaan, että tämä raskaus jatkuisi onnellisesti loppuun asti ja saatte vauvan kotiin. Ei kukaan ole ansainnut tollasta. Tässä sen näkee, että kyllä näitä ihan oikeasti tapahtuu.

Miehen veljen häät on nyt juhlittu, eikä kukaan toivottavasti kiinnittänyt huomiota mun juomattomuuteen. Miehen tädin huomasin vilkuilevan välillä epäluuloisesti mun vatsan seutua, kun join vaan vettä. Mutta eipä sekään mitään kehdannut kysyä :D Maha alkoi tapansa mukaan iltaa kohden puskea esille, eikä meinannut pysyä piilossa. Onneksi mekko oli sen verran löysempi, ettei maha silmiinpistävästä pömpöttänyt :) Kotiin tullessa oli kertakaikkisen väsähtänyt olo, mutta silti ei oikein saanut nukutuksi.

Ajatus ei nyt tällä kertaa kulje tämän enempää, kun jäi yöunet niin vähiin. On se kumma, että tulee kotiin kymmeneltä illalla ja silt ei kahteen mennessä ole saanut unta :D

Taas uusi viikko, uudet kujeet ja päivitetty lista!


Sippura85…………….….rv 16 2…....la 24.marraskuu
Joulumamma……….…..rv 16 5……la 30.marraskuu
Mamma__90…………....rv 15 ?.........la ?
Pirtsakkaaa289…………rv 15 4….…la 2.joulukuu
Odottaja Pohjoisesta.…..rv 15 4…....la?
HaluanVauvan_................rv 14 4…….la 6. joulukuu
Lunatar-72………….……rv 14 2….…la 8.joulukuu
inga……………………….rv ?? ?.........la 8.joulukuu
OliviaOlivia89….. ….……rv 14 1….…la 7.joulukuu
Ninni84……………….….rv 13 6….….la 11.joulukuu
Haavemama……….……rv 13 5….….la 14.joulukuu
Ruusuli83…………….….rv 13 1….….la 15.-17.joulukuu
Sirena--……………….….rv 13 1…..…la 16.joulukuu
Sham-An…………….…..rv 12 6…..….la 18.joulukuu
SannaMamma………….rv 12 5….….la 19.joulukuu
*Muikku*…………………rv 12 4….….la ?
HiljaLyydia……………….rv ?? ?.........la 20.joulukuu
Kesätuuli1……….………rv 12 3……..la 21.joulukuu
Kukkis87…………………rv12 3..........la 21.joulukuu
Mom-20………………….rv 12 1…......la 23.joulukuu
Evelyn…………….……...rv 11 6….….la 25.joulukuu

Kuten aina ennenkin, korjaan seuraavalle viikolle tiedot, jos niissä on jotain virhettä ja lisään myös uudet tulokkaat. Kiva olisi saada vielä lisää odottajia mukaan!!

Eilen onnistuin sitten saamaan elämäni ensimmäiset ylinopeussakot.. rikesakko, mutta onhan se sekin 100 euroa. Sinne meni minun kenkärahat.. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja toisinaan myös lompakko.. Miehellä oli kyllä hauskaa kun tulin kotiin ja kerroin.. voi sitä kuittailun ja riemun määrää minkä minun sakko sai aikaiseksi. Mies on tähän saakka johtanut sakkotilastoa 2-0 ja nyt ero on enää 2-1. Mutta poliisisedät kyllä oli tosi kivoja ja toinen kehui tytön turvaistuinta.. hänen omilla lapsilla on samanlaiset istuimet.

Mulla alkaa vointi olla tosi mahtava. Etovaa oloa kuin silloin tällöin hetkittäin ja nyt alkaa illasta jaksaa valvoa (jopa) kymmeneen saakka :D eikä tarvitse päikkäreitä nukkua tytön kanssa päivällä. Ekassa raskaudessa elämä alkoi tuntua siedettävältä vasta siellä rv 17 jälkeen, joten tämä on postiivista.. :)

Paino noussut himppusen, mutta viime viikolla tuli käytyä tytön kanssa syömässä ulkona kolmena päivänä kun oltiin kaupungilla liikenteessä.. vaikken käykään missään roskaruokapaikassa syömässä (kuin satunnaisesti) niin kyllä sitä vaan tulee syötyä enemmän kuin kotioloissa ja ruoka on tuhdimpaa. Tällä viikolla ei ole kuin yhdet lounastreffit kaverin kanssa, joka saa toisen lapsen ensi kuussa (kuopus vähän päälle vuoden ikäinen).

Uusi viikko ja uudet kujeet... : )
Tai oikeastaan täällä ainakin edelleen lähes samat kujeet. Olo on fyysisesti hyvä, henkisesti vähän masensi tieto siitä, että joudun hyvin todennäköisesti siirtymään Naisten klinikan potilaaksi. Lähete lähtee tällä viikolla sinne, ottavat sitten kantaa hoidon jatkosta tuon diabeteksen suhteen. Paastoarvot eivät ole laskeneet 6,7 alemmaksi, vaikka lääkitys on jo lähes maksimissaan. Vuorokausikäyrässä on ollut ihan kohtuu hyvät arvot, mutta tuo penteleen paastoarvo ei vaan laske vaikka päällään seisoisi!
Paino on pudonnut pari kiloa parin viikon takaisesta punnituksesta mikä on ihan hyvä, kun tuota elopainoa oli jo ennestään enemmän kuin kylliksi eikä lisää saisi tulla. En ole laihduttanut, vaan syönyt niin kuin ennenkin, tosin minulla on tullut himo kasviksiin ja vihenneksiin, joten niitä on tullut syötyä normaalia enemmän. Myös tuolla Metforemilla on varmaan vaikutusta painon putoamiseen, kun annostus on nyt suurempi kuin aikaisemmin.
Muljahduksia on tuntunut selkeämmin (tai ainakin luulen niin) ja "kasvukipuja" on lähes päivittäin. Viikon päästä on neuvola ja silloin varmaan pääsee kuuntelemaan sydänääniä ensimmäistä kertaa. : )

Moi!

Mulle tuli se Doppler jo silloin viime perjantaina ja kuunneltiin heti sillä vauvan sydänääniä, eka meni jonkun aikaa ennen kun löysin ne, mut sit kuulu sellasta ihan kun hevosen laukkaa, niin sit löyty ne. Ne löyty tosta keskeltä vähän navan alapuolelta :) En kuitenkaan uskalla kokoajan sillä kuunnella, ettei oo sit mitään haittaa pienelle siitä. Vielä ois töitä jotain 3 viikkoa niin sit alkais neljän viikon kesäloma..Ei malttais oottaa :) Mä en oo vieläkään kertonu töissä mun raskaudesta, enkä tiiä vielä et milloin sanon siitä..

Me käytiin miehen kanssa ekassa lääkärintarkastuksessa tänään. Päästiin myös kuulemaan pikkuisen sydänäänet

Sirena--:Mulla oli ennen ekaa raskautta rintsikoiden kuppikoko C ja raskauden aikana kasvoi E-kuppiin.. ja E-kupilla mennään edelleenkin, vaikkakin vähän löysemmässä muodossa mitä aikaisemmin (valitettavasti).

Mulle oli kans hirmu hankalaa tuo rintaliivien osto kun ei kehdannut satsata liiveihin kun ei tosiaan tiennyt minkä kokoiseksi rinnat vielä kasvavat. Ja tosiaan en halunnut kuitenkaan niitä "mummiksia" ostaa. Minä pengoin kaikista rintaliivi- yms. kaupoista alekorit läpi... ja kyllähän sitä joutui vähän kompromissia tekemään sen kanssa mitä olisi halunnut ja mitä sieltä alekorista löytyi (kuitenkin jotain nätimpää kuin ne mummoliivit). Pääasia, että jonkinlaiset sopivat liivit on kuin se, että näyttää nelitissiseltä liian pienissä rintsikoissa.

Odotahan kunhan pääset imetysliivejä hankkimaan.. niitä ei perhana ole oikeastaan kuin mustaa tai valkoista ja ilman toppauksia/tukea (kaarituet saattaa olla).. tosin jos haluat jotain nätimpää ja tukevampaa niin saa taas maksaa yli 50 euroa... auts! ja niihinkään kun ei kehtaa ihan hirveästi panostaa kun ne liivinsuojuksista huolimatta haisee koko ajan hapanneelle maidolle.. yöks!

Saipa täälläkin mies lauantai-illan päätteeksi taas hormonimyrskyn niskaansa :D Mä tosiaan lähdin sieltä häistä ennen kymmentä kotiin, mies jäi vielä sinne. Ennen puolta yötä yritin tavoittaa sitä, mutten saanut kiinni. Lopulta mä sitten ennen yhtä sain sen kiinni ja sanoinpa sinne puhelimeen sitten niinkin kivasti kuin "ai sä oot hengissä, etkä ilmeisesti edes pane ketään missään pusikossa, heippa"... Ja siis toi ei oo koskaan mua pettänyt, että ei mulla ollut mitään syytä sanoa noin. Mutta kun tuntui pahalta, kun ei saanut toista kiinni ja ehti vähän jo huolestuakin. Mies sitten soitti heti perään ja selitteli, että se on vaan IHAN OIKEESTI ollut tekemässä lisää boolia, eikä oo huomannut, että puhelin soi, kun on niin kova meteli. Ja kuulinhan mä sen taustamelun, että ei kai se ihmekään oo, jos ei kuule puhelinta. Asiat vaan tuntuu niin kamalan isoilta nyt ja mieskin sen onneksi ymmärtää.

Olispa mullakin jo oireeton olo. Viime yönä heräsin taas 3 vai 4 kertaa pissalle... Alaselkää särkee, lonkkia särkee ja tosta takapuolen ja alaselän välistä särkee... Jonkinlaisia kasvukipujakin tuntuu välillä, mutta ne on huomattavasti siedettävämpiä kuin nuo muut säryt. Tietääpähän ainakin, että jotain on tekeillä, kun kolottaa. Ensi viikolla onkin sitten neuvola ja lääkäri. Että kiitti vaan Sirena, kun pelottelet :D Mä kyllä potkasen sitä lääkäriä, jos se on kauhean kovakourainen.

Me ajateltiin, että lauantaina kerrottaisiin vauvauutinen ainakin mun vanhemmille ja ehkä siskoillekin. Pikkusiskon (21v) koira on tänään jouduttu lopettamaan ja siellä on nyt tietysti kovasti surua, niin meinasin, että saisivat jotain kivaakin ajateltavaa. Vai onko tää itsekkäästi ajateltu ja pitäisikin nyt sitten odottaa pidempään? Mielipiteitä?

Heissan Kaikille :)

Tänään oli sitten eka ultra ja siellähän se pikkuinen ihme näkyi ja heiluttikin jopa meille:)

Mom-21: No sullehan kävi sitten ihan niinkuin mullekin! Mähän menin ultraan viikolla 11 3 ja ultrassapa selvisikin, että viikkoja oli vasta 9 4. Vähän harmitti se parin viikon "taantuminen", kun oli jo ehtinyt ajatella, että ihan kohta ollaan siellä kuuluisassa 12 viikossa. Mekin saatiin silloin parin viikon päähän uusi aika ja viime viikolla käytiin rv 11 5, sikiö vastasi rv 11 6, että hyvin vastasi viikkoja, vaikka muuta pelkäsinkin :) Toivottavasti meillä kaikilla menee hyvin loppuun asti :)

Mullakin on noi selkäkivut välillä aika rankkoja ja tänään on vasenta lonkkaa särkenyt tosi paljon. Mutta kaipa nää kuuluu asiaan. Vähän vaan kauhulla odotan loppuraskautta, kun nyt jo on näitä särkyjä :D

Mites ihmisillä ylipäätän toi painonnousun tahti on ollut? Olen itse normaalipainoinen, BMI 22 ennen raskautta (174cm ja 67kg) ja nyt on tullu 2,5kg painoa lisää ja rv 16 4 menossa. Onkohan ihan normaalin rajoissa? Mua ei hirmuisesti lohduta noi kokonaissummat, mitä sais tulla (jotain 12-18kg), kun ei ole käsitystä millä raskausviikolla saisi olla kiloja kasassa minkäkin verran. Kuka tietää jotakin aiheesta? Masu on jo jokseenkin iso, sitä ei enää peitetä kuin suurimmalla hupparilla, mitä omistan. :)

Jos mä osasin yhtään tulkita tota taulukkoa, niin menen ilmeisesti ihan tossa keskiarvossa? Mulla on paino noussut alta 2kg ja nyt rv 12 5. Ennen raskautta painoindeksi oli 17 (155/42). Mä en ainakaan tässä vaiheessa ota mitään stressiä painonnoususta :) Ehtii sitten myöhemminkin :D Mahan saa piiloon vielä hyvin, vaikka farkut ei enää oikein kiinni mahdukkaan, edes aamulla. Iltaa kohden onkin vähän vaikeampi piilottaa, mutta löysällä paidalla saa vielä oikein hyvin piiloon. Kunhan helteet tulee ensi viikolla (pakko juhannukseksi lämmetä!), niin sitten onkin vähän haastavampaa saada iltaa kohden pömpähtävä maha piiloon :D Meillä vielä piilotellaan, kun vauvauutista ei ole kerrottu edes lähimmille sukulaisille. Kohtahan se on paljastettava, kun neuvolassa uhkailtiin, että mun kokoni takia maha tulee pullahtamaan esiin normaalia aikaisemmin. Luultavasti viimeistään rv 16 kuulemma, kun yleensä voi odottaa, että vauvamaha tulee näkyviin vasta rv 18-20. Tosin mä en näistä mitään tiedä, mutta näin mulle sanottiin :D

Miten musta tuntuu kuin väsymys olis vaan pahentunut entisestään? Viime yönä 10 tunnin unet ja silti väsyttää, vaikka ulkonakin paistaa aurinko. Rautaa en viitsi alkaa vielä syömään, ettei hemoglobiini nouse ennen ensi viikon neuvolaa. Sieltä saa kuulemma rautaa ilmaiseksi, jos hemoglobiini on matala ja mullahan se oli sitä jo ekalla kerralla. Mieluummin mä ilmaiseksi sitä rautaa otan kuin maksan siitä. Säästö se on pienikin säästö työttömälle :)

Juuh, kiitos tiedoista. :) Ihan hyvin siis keskiarvoissa mennään.

Noista tunnekuohuista on pakko mainita. Äsken meni ihan totaalisen hermo, kun meillä tosiaan on marjatila ja olen toiminut emäntänä ja tehnyt työntekijöille taukoja. Mulla sitten napsahti äsken täysin, kun työntekijät eivät tullet sovittuun aikaa tauolle (puoli tuntia myöhässä ja vasta sitten kun heidät kutsuin), vaikka tasan tarkkaan tietävät, mihin aikaan kuuluu tulla ja kännykät/kellot on pellolla mukana, että itse aikuiset ihmiset seuraavat ajan kulumista. Kaiken kruunasi se, että samanlainen uusavuton on/oli mun mies ja isä, jotka "ei vaan kyenneeet" katsomaan ranteesta aikaa ja mun täyty mennä kaikki henkilökohtaisesti hakemaan tauolle. Miehellekin olen tästä ehkä tuhat kertaa sanonut, että en kutsu erikseen, pidä itse huoli ajan kulusta. Siis on aivan käsittämätöntä, miten tällaisesta asiasta meikä tyttö voi vetää sellaset kierrokset, että oksat pois! Tietysti ripitin miehen ja isäni asiasta kiitettävästi ja asillisesti huomautin työntekijöille erikseen asiasta. Olen aina ollut itse tarkka aikataulujen suhteen ja huomaan nyt piirteen korostuneen raskausaikana. Ärsyttävintä tässä on vielä se, että mun todellista viestiä ei oteta tosissaan, vaan isäkin kommentoi, että sä olet nyt kyllä noissa hormonihuuruissa! Sehän vasta sitten lisäskin kierroksia. Mun avautumisessahan ei siis ollut mitään pointtia tietenkään. Että tällanen sekoboltsi musta on tullu.

Huh, heti helpotti, kun pääsi tänne purkamaan aivan uskomattoman V********n!

Kotonamme ei ole vaakaa joten en pääse seuraileen omaa painoani,muuten kuin neuvolassa ja ehkä parempi niin,koska muuten varmaan seisoisin koko ajan puntarilla :D Itse en ainakaan jaksa stressata tuosta painon noususta sen ihmeemmin,kyllä ne neuvolassa huomauttaa jos on jotain huomautettavaa :)

Tätä mahaa ei enään omilla vaatteilla peitellä,mieheni suurimmalla t-paidalla korkeintaan joka taitaa olla kokoa xxxxl :D Onneks on kessä,koska mitkään housuni ei enään mahdu jalkaan,niin voin huoletta kulkea löllöissä haaremihousuissani ja mekoissa.ihana kesä. Mutta mitäköhän talvella meinasin pukea päälleni...? No se taitaa olla sitten sen ajan murhe.

Itse ollaan jo kerrottu lähisukulaisille ja hyville ystäville ja hyvin ottivat uutiset vastaan,tietenkin kanssa jännittävät että miten tämä raskaus sujuu...
Itse kerroin äidilleni,kun hän vei minua labraan verikokeisiin,ni tokasin vaan matkalla,että ainiin meille tulee jouluvauva ja hyvin otti uutisen vastaan:)
Ekan kohdalla äitini ehkä hiukan järkyttyi,kun tulikin mummiksi ennen kuin täytti 39 :D
Ja mieheni äiti otti uutiset ilolla vastaan kaikkien raskauksien kohdalla. Ja nytten tämän raskauden kohdalla oli vielä iloisempi,tais siinä muutama tippa silmäkulmaankin tulla:)
Miten te olette kertoneet vanhemmillenne,sukulaisille,kavereille raskaudestanne?

Itsellä kanssa tuo väsymys on aivan kamala, nukun nykyään yli 12tunnin yöunet ja siihen päälle vielä 2-3h päiväunet ja silti väsyttää...Täytyykin muistaa neuvolasta kysyä noista vitamiiniesta,että olisiko niistä apua väsymykseen.

Sippura85: Täällä kans yks tunnehirviö,ihan mikä asia vaan niin kyllä siitä saa höyryt nouseen korvista :D (onnittelut miehelle,joka niitä joutuu kestään:)) Ja välillä ei tarvita kuin yksi tietty sana,ni jo muututaan itkumonsteriksi.
Välillä meinaa itku tulla,jos kaupassa ei satu löytymään,vaikka just niitä tiettyjä juttuja tai jos jotkin vihannekset/hedelmät on huonoja...

"Miten te olette kertoneet vanhemmillenne,sukulaisille,kavereille raskaudestanne?"

Me ei tosiaan olla vielä kerrottu, mutta jo monta viikkoa mulle on ollut ihan selvää, miten kerrotaan. Koiraihmisiä kun kaikki tässä ollaan ja siskolle tuli just lauantaina koiranpentu ja itsekin viime vuonna kovasti kuumeiltiin pentua, niin mä aion mun vanhemmille sanoa, että meillekin muuten tulee pentu ja antaa ultrakuvat katsottavaksi. Kiva nähdä, kuinka nopeesti sytyttää, että tällä kertaa ei olekkaan kyseessä koiran- tai kissanpentu :D Kun äiti aina huokailee, että se saa vaan noita nelijalkaisia lapsenlapsia :D Mä tahdon nähdä ne järkyttyneet ilmeet, kun ne oikeesti ehtii luulla, että meille on tulossa kolmas koira ja sitten saakin ultrakuvat nenän eteen ;)

Mun oli nyt sitten eilen pakko ottaa rautaa, kun tuntuu, että tää väsymys on ihan mahdotonta. Hyvä, kun jaksan varttua miestä töistä kotiin, kun se tulee puoli yhdentoista jälkeen illalla. Se kyllä sanoikin mulle, ettei mun tarvi odottaa, mutta kun en kuitenkaan osaa nukahtaa ennenkuin se on kotona. Kaikista hauskinta on, että herään aamulla 9-9.30 välillä ja silti olen yhdeksän aikoihin illalla ihan valmis nukkumaan. Kai se on pakko alottaa se rautakuuri, kun mulla tosiaan hemoglobiini oli viimeksi 115, niin voin varmaan ihan huoletta muutaman päivän ottaa. Tänään pitäis jaksaa imuroidakin, kun en eilen saanut itsestäni niin paljon irti.

Koskakohan sitä oppii luottamaan, että hyvin kaikki menee? Kahdessa ultrassa käyty, molemmissa kaikki hyvin ja viimeksi kätilö sanoikin, että hyvin todennäköisesti kaikki menee hyvin loppuun asti. Ja silti aina vaan tulee mieleen, että onkohan siellä enää mitään elämää. Nyt kun ei vielä liikkeetkään tunnu, eikä mahakaan pullahda ennenkuin illalla esille ja silloin se on kyllä ihan puhdasta turvotusta.

Heippa muut tulevat mamat-
Vähän on hiljaista tämä kirjoittelu täältä minun suunnalta, mutta josko juhannuksen jälkeen liikenisi enemmän aikaa: enään 5 työaamua ja sit alkaa 5 vkon kesäloma.On sitä odotettukin=)
Eka neuvola-lääkäri oli tiistaina ja kaikki oli hyvin.Jäkälä oli köllimässä(liekö päikkäreillä), mutta heti tuli kaveriin liikettä ko alettiin filmaamaan.Lopuksi päätti vielä vilkuttaakin=) Itsellä on tosiaan ollut niin oireetonta tämä odottaminen, että nauroin että minähän kuolen huolesta ko seuraava käynti on vasta 16.7. Toivottavasti edes liikkeet alkais pikkuhiljaa tuntuun, kätilö ainakin meinotteli että hoikalla ihmisellä aijemmin alkaakin. Te jotka olette jo saaneet vauvan, niin muistatteko milloin tunsitte ekan kohdalla ekat liikkeet?

Haavemama: Ensimmäisen vauvan liikkeet aloin varmuudella tuntea raskausviikolla 20, jotain epämääräistä jo pari viikkoa aikaisemmin.
Tässä nykyisessä alkaa huomenna rv 16 ja aina vaan selkeämpiä muljahduksia on tuntunut jo jonkin aikaa. : )

Rv 16 alkoi tänään (ultran mukaan) ja olo on edelleen hyvä. N. viikon ajan olen tosin herännyt yöllä klo 03-05 välillä ihan ilman syytä, enkä herättyäni millään meinaa saada unen päästä kiinni. Olotilaa sillä hetkellä kuvaisi parhaiten sana levoton. Mikään asento ei tunnu hyvältä ja uudelleen nukahtamiseen saattaa mennä reilu tunti, välillä enemmänkin. : / Onko muilla vastaavaa? Mahtaakohan johtua hormooneista, jotka jo valmistelevat tulevia yöherätyksiä varten?
Lisäksi vaivana on ollut jo viikkojen ajan molemminpuolinen ranteiden jäykkyys ja kipuilu, sormien nivelkipuilu ja puutuminen sekä oikean puoleisen nilkan jäykkyys/kipuilu. Onneksi maanantaina on neuvola, toivottavasti sieltä tulisi jotain apua/tietoa tuosta kipuilusta. Saattaa tietty johtua nesteen kertymisestä, mutta ei turvotustakaan pahemmin enää ole ja painokin on pudonnut 2 kg parin viikon takaisesta punnituksesta.
Mökellystä tuntuu päivittäin aina vain selvemmin. : ) Varsinkin syödessä Pipana tuntuu heittävän onnesta kuperkeikkaa, kun saa ravintoa! : D Ja jännä juttu, samat tilanteet tuntuvat saavan Pipanan liikuskelemaan kuin aikaisemmin pojan kanssa: autolla ajaessa, tietokoneen ääressä istuessa, syödessä ja yleensäkin touhutessa jotakin. Levossa Pipanakin tuntuu enimmäkseen lepäilevän. Ihanaa maanantaina päästä kuulemaan ensimmäistä kertaa sydänäänet! Mies ja poikakin tulevat mukaan. : )
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Täytyy pakko mainita, että mulla henkilökohtaisesta vauvamaha "pömpsähti esiin" rv17 aikana, siis todella. Ja kyseessä siis ensiraskaus. Olin sillon viikko sitten työhaastattelussa ja sain silloin vielä vauvan hyvin piiloon. Nyt ei olisi asiasta toivoakaan. Työntekijätkin ovat tilalla ihmetelleet, miten se yhtäkkiä kasvoi noin isoksi. :) Kasvaako muilla maha jo kovasti? Ai niin, keskussairaalastakaan ei soitettu verikokeiden tuloksista, että kaikki hyvin siis downin-riskin rintamalla, jee! Ensi viikon ti eka lääkärineuvola (joka siis olisi siis pitänyt olla 13-14 rv, joka onkin nyt rv 18). Sattuipa vielä 2-vuotis hääpäivän kunniaksi kyseinen reissu. Tasan kahden viikon päästä on meillä rakenneultra. Tuntuu todella jännittävälle, että saadaan silloin tietää vauvan sukupuoli! :) Hyvää vkloppua kaikille!

Apua ku tuntuu että ihmisillä on hirveästi viikkoja kasassa ja itsellä "vasta" rv 14. Noh, ei montaa päivää että kääntyy 15 puolelle.

Nyt ensimmäisiä oikein kunnon kasvukipuja tuntunut. Jomottanut oikein kunnolla oikealla puolella, että välillä piti vähän puuskutellakkin :D Samoin päänsärky on vaivannut tässä kaksi päivää.. Mahtaa johtua "ylikuormituksesta".. En todellakaan kaipaisi töissä tätä työmäärää mitä nyt siellä on.. Mutta kun firmalla ei oo muka "varaa" palkata osastolle vielä yhtä käsiparia vakkariksi vaikka sille ois todellakin tarvetta. Tänään ei onneks kellään ollut työmotivaatiota, joten oman hyvinvoinninkin vuoksi vähän laiskottelin :) Pomo ensi viikon palaverissa sitten ihmetelkööt miksi ei hommia oo hoidettu.

Näistä mun hormoneista alkaa saada yhä useampi osaansa. Eilen tuli töissä käymään talon pääluottamusmies ja heti siinä kysyi nimen ja että oonko liitossa. Minähän en noin kalliiseen liittoon maksa vaivalla hankkimaani rahaa, joten vastasin että "en ole, ENKÄ LIITY". Arvasin jo mitä tuleman pitää sieltähän se syyllistäminen alkoi: "mikset ole, et sitten vissiin kaipaa luottamusmiehen palveluksia, eikö liiton edut kiinnosta, jäkäti jäkäti jäkäti." Siinä sitten kaikkien työkavereiden edessä tiuskaisin että "vittuakos sinä siitä huolehdit, minun oma valinta, ei kiinnosta mikkään paskat liitot, piste".. Taukohuone meni vähän hiljaiseksi, samoin tämä "kuulema topakkana tunnettu" pääluottamusmieskin alkoi vaan selailla hiljaisena lehteä. Hups :D

Seuraava neuvola menee heinäkuun puoleen väliin ja seuraava ultra vasta elokuun alussa.. Niin pitkä aika ja voin liian hyvin, voidakseni olla täysin huoletta. Mies on onneksi viimein tajunnut tämän tilanteen ja odottaa nyt täysillä itsekkin. Samoin esim. lohduttaa herkemmin, jos tulee paha mieli, kantaa huolta voinnista ja pitää huolta että syön. :) On se totta, että miehet käy vähän hitaalla tässä hommas.

Kiva kuulla, etten ole ainut, joka ei osaa olla ihan huoleton. Välillä ajattelen, että olenkohan nyt ihan hölmö, kun kehitän päässäni kaikenlaista. Mutta ehkä se sitten helpottaa, kun alkaa todistettavasti liikkeet tuntumaan. Nyt on kyllä jotain tuntemuksia, tänään tuntui kuin olis pieni sammakko hypännyt alamahassa, mutta voihan se olla jotain ihan muutakin :D Muutenkin välillä jännästi möyrii ja lepattaa, mutta voiko rv 13 0 muka tuntea liikkeitä...

Musta tuntuu, ettei toi omakaan mies oo vielä ihan täysin käsittänyt, että jos kaikki nyt menee hyvin, niin siitä tulee isä. Kyllä se välillä jaksaa innostua, että sitten voidaan mennä Visulahteen ja Tykkimäkeen ja mun on toppuuteltava, että ei nyt ensi kesänä vielä. "No mutta sitä seuraavana" sanoo mies :D Silti musta tuntuu, että se ei nyt ihan oo kuitenkaan täysin sisäistänyt sitä, että vuoden päästä se on isä, jos mitään dramaattista ei tapahdu. Enpä mä oo kyllä itsekään sisäistänyt, että musta tulee äiti, jos kaikki menee hyvin.

Huomenna olis sitten tarkoitus paljastaa vauvauutinen mun vanhemmille... Vähän meinaa jännittää, vaikka eiköhän ne sen ihan hyvin ota alkushokin jälkeen :) Saavatpahan selityksen sille, miksi eilenkin hikoilin huppari päällä melkein 25 asteen lämpötilassa :D

Tästä on varmaan ollut puhetta aikaisemminkin, mutta ei nyt jaksa muistaa, eikä selata koko keskustelua... Minkä ikäisiä odottajia täällä on? :) Mun nimimerkistä voi varmaan päätellä, että täytän tänä vuonna 25v. Tulee aika hiljaiset 25v. synttärit sitten elokuun alussa :D

Heippa rallaa-
Itse olen 27v. tosin la on 13.12 eli pitäisi ehtiä täyttää 28v. jos ei kovin paljon aikaisemmin tule.
Viikon olen ollut kauheassa räkätaudissa ja tänään sitten nosti kuumeen 38,7. Painelin heti lääkäriin ko olo oli niin kehno.Keuhkokuumehan sieltä löytyi.Autoon pääsin niin eiköhän tullu itku kun alkoi niin huolettaa,että selviääkö Jäkälä tästä taudista. Onko kellään kokemuksia raskaana ollessaan keuhkokuumeesta tai kenenkään tutulla ollut?Mielellään lukisin kokemuksia kun olen niin huolissaan.

Tralalallaalaa!

Meillä on laskettuaika 4.12. ja nyt on rv 15 3 vissiinki. Vissiinki siksi, että minä en ole raskaana vaan rakas vaimoni. Olen kirjoittanut blogia odotuksesta miehen näkökulmasta ja muutenkin kasvatuksesta sekä ajatuksista, jotka nousevat pintaan kun puolikkaasta isästä on tulossa puolitoistakertainen isä. Jos kiinnostaa niin käy tutustumassa: puolikkaasta.blogspot.com

Pöh! Kirjotin jo kerran pitkät pätkät, mut tää kone vaan hukkas koko tarinan. Plääh!!
Mulla on ollu päänsärkyä tässä nyt melkein joka päivä. En oo ennen raskautta kärsiny mokomasta vaivasta juurikaan. Jouduin ottaa 2 panadolia yöllä, kun oli niin tuskaista nukkuminen. Kai sitä panadolia voi ottaa sen kakskin, ei kai sillä pitäny olla mitn haittoja??
Iskias-vaiva meni toistaseksi ohi, mutta odotan sitä kyllä palaavaksi, kun kerran ilmotti olemassaolostaan. Pissattaa edelleen koko ajan ja maha on pullahtanu sen verran esiin, että kerroin asiasta pomolle. Meidän työmaalta on 1 jäämässä samaan aikaan eläkkeelle, ni johtoporras voi nyt sitten tehä suunnitelmat sen mukaan, että firmaan haetaan samoilla lämpösillä 2 uutta työntekijää.
Kävin ostamassa kasan uusia vaatteita. Kaikenmoisia löysiä kesäkolttuja, kun tuntuu, ettei mikään vanha mahu päälle. Kaikki normipaidat nousee mahan päälle. :(
Miä oon yrittäny pohtia asioita jo niin pitkälle, että mitä rahoja saa äitiyslomaillessa. Eka 3kk täys palkka firmalta, sitte kelalta ä-rahaa kunnes muksu 9kk ja sitte jos jää hoitovapaalle ni kotihoidontukea??? Mitä jos tekasee niin nopiaa sisaruksen pikkuiselle, ettei kerkiä palaamaa työhön? Pitääköhän käydä tekemässä se 6kk töitä, jotta toisesta lapsesta firma maksais taas sen 3kk palkan? Ei sinänsä, että tässä mitenkää raha merkkais. Meille halutaan vauva ja rahaa tulee sitte sen verran kun on tullaksee, mut kyllä näiden asioiden kanssa on taas niin viidakossa. Puuh!!
Ja vielä.. Meillä on rakenneultra vasta elokuussa. Miten jaksan oottaa sinne asti..? Aiemmin olin varma, etten halua selville sukupuolta ennen syntymää, mutta oon alkanu kyllä muuttaa mieltäni. Mulla tosin on vahva poikatunne. En tiedä miksi, mut jotenki on vaan.. :)
Kesänjatkoja

Mun äiti oli nähnyt unta, että olin synnyttänyt poika-vauvan. Itselläni ei ole kyllä mitään äidinvaistoa herännyt sukupuolen suhteen. Miten sen voi aavistaa, en kyllä tajua, mutta vajaan kahden viikon päästä se selviää, hurjan jännää! :)

Olen huomannut, että helteen sietokyky on romahtunut olemattomiin. Pellolla voi olla ehkä 5min, jonka jälkeen on pakko päästä varjoon, juomaan ja pitkälleen. Kauhulla odotan tulevaa marjakesää, miten oikein jaksan. Ekat mansikat on syöty jo 6 päivää sitten. Ma viedään kauppaan eka kuorma. Siitä se sitten taas lähtee. Puuh ja huh!

Mä oon vielä 28v. mut ens kuussa täytän 29v. Mä en oikein kans tiiä et miten ne kelan rahat menee, et mitä kaikkia rahoja saa ja minkä aikaan, jos haluaa olla kotona esim. siihen asti et lapsi täyttäis sen 3v..? Ei ois töitä enää ennen kesälomaa kun yhteensä 8 päivää, ihanaa :) Me mennään lomalla ainakin miniristeilylle Turusta lähtevällä laivalla :) Mä haluisin tietää vauvan sukupuolen sit rakenneultrassa, jos sen vaan näkee sit. :)

Kauheasti uusia kirjoitksia tullut :) Minulla raskausviikko 16 on startannut eli 15 1 tänään :) Ollaan ostettu ihan kamalasti vauvan juttuja, yhdet yhdistelmävaunut ja toiset ostamatta ja kaikkea muuta laatikkokaupalla. Toivotaan että kaikki menee hyvin siis :-) Olen kesätöissä kirurgisella päivystysosastolla ekaa kertaa sairaanhoitajan sijaisuudessa ja en ole kertonut työkavereille vielä raskaudesta, vaikka se jo selvästi näkyy.. On myös jännännyt olla alussa töissä, kun olen vain yhdessä kirran harkassa ollut aiemmin :)Onneksi työvaatteet antaa jonkin verran vatsaa anteeksi :) Jännittää hirvesästi kertoa ja varmaan pitää jotkut kakkukahvit järjestää!

Minäkin meinasin ostaa dopplerin, mutta vatsa alkoi pullistumaan siihen tahtiin että oloni rauhottui jo sillä :) Jätin myös ostamatta siksi, että jos sydänäänet lakkaavat kuulumasta niin siinä ei ole enää mitään tehtävissä, että jos nyt kävisi ikävästi niin sitten käy ;'( Seuraavassa raskaudessa aion kyllä heti ostaa! Oletteko te jo odotelleet ensimmäisiä potkuja? Ne pitäisi kai 18-22 raskausviikoilla alkaa tuntumaan eli muutaman viikon päästä vois jo kai alkaa odotella :)

Meillä oli suunnitteilla naimisiinmeno elokuussa, mutta suunnitelmat siirtyi ensi kesään koska tällaisen mahan kanssa en hääpukuun mielellään ahtaudu :) Miten teidän muiden kesä on lähtenyt käyntiin? Lunatar-72, otan osaa kissan kuolemasta!

OliviaOlivia89: Mulla just alko 18 rv ja ei tunnu vielä potkut. :/ Kovasti olen niitä yrittänyt metsästää, mutta ainakin toistaiseksi olen kaikki mahan möyrimiset laittanut ruuansulatusvaivojen piikkiin. Jos ne vaikka tällä viikolla alkaisi tuntua.

Jopa on pitkä päivä takana. Eipä meinattu saada tilaisuutta kertoa vauvauutista, kun pikkusisko oli koko ajan paikalla ja oltaisi haluttu kertoa ihan vaan mun porukoille. Pikkusisko lähti sitten mun kanssa käymään täällä meillä, että mä saan kissat ruokittua ennenkuin menen takaisin porukoille ja sehän jostain arvasi, että mä oon raskaana! En viitsinyt enää siinä kohtaa alkaa kieltämäänkään ja itkuhan siltä meinas tulla :D Ja siis se on 21v, että ei mikään lapsi enää :D Se vaan innostui niin kovasti, enemmän kuin olin kuvitellutkaan.

Otin kotoa ultrakuvat mukaan ja lykkäsin äidin käteen. Sillähän sytytti nopeesti ja sekin oli ihan intona ja lupasi auttaa rahallisesti niin paljon kuin tarvii (vaunujen ostot sun muut) :) Ultrakuvia ihailivat pikkusiskon kanssa pitkään. Isä ei oikein heti halunnut ymmärtää koko asiaa. Se sai ultrakuvat käteen, katsoi niitä ja sanoi "aha" :D No, se olikin luullut, että pilaillaan sen kustannuksella :D Sitten, kun se tajusi, että ihan totta se on, niin tuli se mua halaamaan ja oli ihan ilahtuneen oloinen :) Kielsin niitä nyt vielä hössöttämästä ja ostelemasta tavaraa, toivottavasti malttavat nyt olla ostelematta mitään. Helpottaa nyt vähän, kun ei tarvi läkähtyä huppari päällä helteessä. Oli ne vähän ihmetelleet, eikö mulla oo kuuma ja tuli siinä muutama muukin juttu esille, mitä ne oli ihmetelleet :D Mutta eivät kuulemma osanneet yhtään aavistaa, mistä on kyse.

Vielä olis vaikein edessä. Isosiskolle pitäis kertoa, mutta kun se on aina ajatellut, että se on meistä ensimmäinen, joka saa lapsen, niin sille kertominen kyllä pelottaa. Sekin jätti tossa pari kuukautta sitten pillerit pois ja oli jo siitä ihan intona, niin vähän pelottaa sen reaktio vauvauutiseen.

Pissalla mäkin ravaan edelleen aika jatkuvasti ja maha pullottaa etenkin näin illalla aika hyvin.

Meilläkin muuten rakenneultra elokuun alussa. Jänskättää sekin.

Täällä on ennen joulukuuta 21v täyttävä. Mies täyttää 24v.

Meillä on kans elokuussa rakenneultra! Saatiin niinkin helppo päivä kuin 8.8. klo 8 :D Mieskin muistaa. Maha on kasvanut, mutta siltikkin sen dopplerin haluaisin. Yhtä jo tämän alueen kirppikseltä katselin, mutta oli 3 vuotta vanhaksi laitteeksi turhan tyyris kun uuden saa kun hieman panostaa enemmän.

Itse en millään meinaisi odottaa potkuja. Joka päivä tunnustelen vatsaa, jos vaikka tuntuis (toiveajattelua). Olen päättänyt että viimeistään rv 16 niitä tunnen ekan kerran. Muu ei tule kysymykseenkään! :D Raskaus on kyllä sinällään aikamoinen haaste tälläiselle ihmiselle, joka haluaisi pitää ohjat omissa käsissään... -.-

Kuinka ihmiset liikkuu/harrastaa?
Itse oon töiden jälkeen ollut niin poikki, että en liiemmin ole ylimääräisiä liikkunut. Työnikin on jo fyysisesti niin raskasta ja tahti kova, joten jo hieman odotankin siirtoa toisiin hommiin, ihan vaan oman jaksamisen vuoksi. Pyöräilen kyllä töihin ja takaisin. Pihahommia on tullut tehtyä myös, mutta vähänkään painavemmat kivet oon suosiolla jättänyt miehen nostettavaksi.
Rivakat sauvakävelylenkit olisi tarkoitus aloittaa pian. Ehkä hommaan myös pienet jalka/käsipainot jotta saisi vähän enemmän irti. Juoksua ja hölkkää en pysty rintavarustukseni vuoksi harrastamaan :( Olisin myös halunnut aloittaa judon taas, mutta kun sain tietää raskaudesta, päätin että se saa vielä odottaa. Samoin kävi myös ratsastuksen kanssa.

Olipa muuten hyviä mansikoita! Sorruin ostamaan ruotsalaisia, kun suomalaiset oli niin pieniä ja raakoja vielä. Huoletta söin, eikä ainakaa vielä ole tullut mitään :) Itse myös ajattelen vähän niin että syönhän mä joka päivä ulkomaalaisia omenoita ja mandariinejakin.

Sekavaa tekstiä joka vähän hyppii aiheesta toiseen. Syyttäkää päänsärkyä joka on jatkunut pari kolme päivää. Yhtenä iltana jouduin syömään panadolin. Onneksi en syö lääkkeitä kun vain pahimpaan kipuun, niin 200mg riitti oikein hyvin.

Kiitos OliviaOlivia89 osanotoista. Kyllä se elämä vaan lähtee rullaamaan eteenpäin, vaikka outoa se on, kun aina on kissa pyörinyt jaloissa eikä nyt ole yhtäkään. Elämä jatkuu, kaipuu jää...
Täällä on jo muutaman päivän tuntunut mukavaa mökellystä, josta ei enää voi erehtyä. : ) Uudelleen synnyttäjänä liikkeet alkoivat tuntua 2-3 viikkoa aikaisemmin kuin edellisessä raskaudessa. Tuntuu hauskalta, sillä aina kun rupean syömään, tuntuu Pipana heittävä riemusta kuperkeikkaa vatsassa! : D Jotenkin on paljon helpompaa olla, kun tuntee liikkeitä päivittäin. Ulospäin ne eivät vielä selkeästi tunnu, mutta ei varmaan kauaa mene, kun mies ja tuleva isoveli pääsevät myös osalliseksi mökellyksestä.
Kauanko muuten olette olleet miehienne kanssa yhdessä? Meillä tosiaan minä täytin maaliskuussa 40 v. ja avomieheni täyttää tässä kuussa 39 v. Yhdessä ollaan oltu vähän reilu 12 v., joista 11 ½ v. kihloissa ja avoliitossa vähän alle 7 v. Avioliittoon pehmittäminen on vielä vaiheessa, mutta aikaisemmasta ehdottomasta ei:stä (miehen puolelta) ollaan jo päästy ehkä-vaiheeseen... ; ) Ennestään on vajaa 6-vuotias poika eikä enää (toistaiseksi) yhtään lemmikkiä. Asutaan tätä nykyä suht pienessä kaksiossa, mutta sopu sijaa antaa eikä ainakaan vielä ole kiirettä miettiä isompaa vaihtoehtoa. Taloyhtiöön kuuluu pienet puutarhapläntit, joilla meidän koko perhe on hurahtanut kaikkea mahdollista (ja mahdotontakin) kasvattamaan. Sieltä saan tätä nykyä hyötyliikkunnan ja pyrin menemään kävellen aina minne se vain on mahdollista.
Maanantaina päästään siis kuulemaan ensimmäisen kerran Pipanan sydänääniä ja rakenneultra on 25.7. (ellei Naistenklinikalla ultrata jo aikaisemmin, kun kutsu sinne tulee). Vointi on ollut hyvä lukuunottamatta nivelsärkyjä käsissä ja yöllisiä heräämisiä.

Lunatar-72: Ollaan oltu yksissä miehen kanssa 8 vuotta, joista 5 kihloissa ja 2 naimisissa. Kamalaa, miten nopeesti aika on menny! Olen tässä 18 rv:lla tuntenut toisinaan noita muljahduksia, mutta en laske niitä kyllä potkuiksi. Sitä todellista ekaa POTKUA odotellessa. Odottavan aika on pitkä.

Sirena: Ei voi olla totta!! Meilläkin on rakenneultra 8.8. :D Tosin muistaakseni aika oli varttia vaille kymmenen, kun en halunnut ihan aamuaikaa ottaa sillä varauksella, että joudun kävelemään äippäpolille. Ei tarvi niin aikaisin lähteä liikkeelle, kun meiltä kävelee sinne ehkä kolme varttia. Kun ei vielä tiedä noista miehen työvuoroista, jos se on aamuvuorossa, niin sehän ei tietenkään pääse mukaan. Iltavuorosta ehtii mukaan oikein hyvin, joten iltavuoroa toivon sille viikolle :D

Mäkin pähkäilin ruotsalaisia mansikoita, mutta en sitten ostanut. Tällä viikolla tosin tuli jo kotimaisiakin myyntiin, mutta 5€ puolesta litrasta... En raaskinut ostaa.

"Kuinka ihmiset liikkuu/harrastaa? "

Lenkillä käyn kaksi kertaa päivässä ihan niinkuin normaalistikin :) Toivottavasti pystyn käymäänkin mahdollisimman pitkään. Eipä tässä muuta tule harrastettua, joskus harrastin spinningiä, mutta se jäi jo ennen raskautta, kun ohjaaja vaihtui ja musiikki oli sen jälkeen aina päänsäryn aiheuttavaa.

Miehen kanssa yhteiseloa on takana melkein 5,5 vuotta, avoliittoa 5 vuotta (nopeaa toimintaa :D), kihloissa ollaan oltu elokuussa 4 vuotta. Häistä on ollut sen verran puhetta, että olishan sitä kiva ehtiä ennen vauvan syntymää. Ei maistraattihäät todennäköisesti luvassa. Reilut pari vuotta sitten ostettiin kolmekerroksinen rivarinpätkä, joka itseasiassa on aika epäkäytännöllinen vauvaperheelle. Mutta ei nyt olla sen suhteen mitään ratkaisuja tekemässä, kun muuten tykätään tosi paljon asua tässä :) Tää on tosi rauhallista aluetta ja meillä on tosi kivan kokoinen piha näin rivariasunnoksi. Lemmikkejä meillä on 8 kappaletta, kaksi koiraa, viisi kissaa ja jättirotuinen kanivanhus :)

Mä ihan pelästyin eilen illlalla. Olenhan mä kohdun tuntenut jo jonkin aikaa, kun olen tunnustellut. Mutta eilen sängyssä laskin käden vatsan päälle ja tossa alavatsassa olikin kunnon pallo! :o Sitä ei ole aikaisemmin tuntunut NOIN hyvin, piti ihan kokeilla uudestaankin :D Se ei joka asennossa tunnu, mutta tietyssä asennossa sitä ei tarvi edes etsiä. Se on ilmeisesti se Barbababan kasvupaikka :D Missä vaiheessa se on alkanut noin selkeesti löytymään! Yöllä piti kokeilla uudestaan ja siinä se oli. Hurjaa, kun huomaa tälläsiä muutoksia.

Meillä nämä vuodet ovat varmaan ennätyksellisen lyhyet. Eli 1,5 vuotta oltu yhdessä, käytännössä sama aika avoparina. Kihloissa reilun puoli vuotta ja oma asunto ostettiin kun oltiin seurusteltu reipas vuosi. Molemmilla on ollut sellainen tunne että -tässä SE on-.. Näinkin nuoreksi pariksi on tullut jos jonkin moista: molempien työttömyys, rahapula, keskenmeno, yms. Onneksi osataan jutella kaikki heti halki :) Naimisiin menostakin on ollut puhetta, mutta se varmaan siirtyy vuodella parilla :) Nyt joku voi ajatella että onpa holtitonta, mutta mielelläni raotan meidän elämää enemmänkin, jos joku on sitä mieltä :)

Kukkis87: Mulla on kaksi viikkoa tuntunut sellainen kunnon möykky mahassa. Kätilö sanoi, että sitten kun alkaa tuntumaan liikettä, niin varovasti painelemalla saa vauvan liikkeelle. Mies tosin kielsi sen homman: "sehän voi mennä rikki" :D

Ja taas ollaan maanantaissa..

Sippura85…………….….rv 17 2…....la 24.marraskuu
Joulumamma……….…..rv 17 5……la 30.marraskuu
Mamma__90…………....rv 16 ?.........la ?
Pirtsakkaaa289…………rv 16 4….…la 2.joulukuu
Odottaja Pohjoisesta.…..rv 16 4…....la?
HaluanVauvan_................rv 15 4…….la 6. joulukuu
OliviaOlivia89….. ….……rv 15 3….…la 7.joulukuu
Lunatar-72………….……rv 15 2….…la 8.joulukuu
inga……………………….rv ?? ?.........la 8.joulukuu
Ninni84……………….….rv 14 6….….la 11.joulukuu
Haavemama……….……rv 14 5….….la 14.joulukuu
Ruusuli83…………….….rv 14 1….….la 15.-17.joulukuu
Sirena--……………….….rv 14 1…..…la 16.joulukuu
Sham-An…………….…..rv 13 6…..….la 18.joulukuu
SannaMamma………….rv 13 5….….la 19.joulukuu
*Muikku*…………………rv 13 4….….la ?
HiljaLyydia……………….rv ?? ?.........la 20.joulukuu
Kesätuuli1……….………rv 13 3……..la 21.joulukuu
Kukkis87…………………rv13 3..........la 21.joulukuu
Evelyn…………….……...rv 12 6….….la 25.joulukuu
Mom-20………………….rv 10 6…......la 8.tammikuu


Minä olen siis 30-vuotias ja mies on 37-vuotias ja asutaan omakotitalossa (ostettiin 4 vuotta sitten). Meillä tulee tänä syksynä yhteiseloa täyteen 10 vuotta, joista ollaan neljä vuotta oltu naimisissa. Mentiin kylläkin kihloihin vuosi seurustelun aloittamisen jälkeen, mutta naimisiin menon ehtona mies piti minun opinnoista valmistumista ja eipä minulla hirmu kiire ollut niiden suhteen. Tosin samana päivänä kun sain tietää, että olen valmistunut niin soitin ja varasin maistraattiin ajan. Miehelle ja kaasolle laitoin tiedon tekstarina :D

Liikun ja harrastan tällä hetkellä hyvin huonosti.. lenkillä käyn iltaisin koiran kanssa, mutta päivällä kun tyttö ei enää päikkäreitä nuku vaunuissa, niin ei oikein kovinkaan kauaksi omasta pihasta pääse. Enemmän on tätä hyötyliikuntaa mitä on tullut harrastettua. Kuntosalille ei huvita lähteä kun ajomatkaa on kumminkin 20 minuuttia, niin yksi käynti vie aikaa lähemmän 2 tuntia ja kun mies tulee illalla vähän ennen kuutta kotiin ja siinä syödään, niin eipä huvita enää lähteä. Juoksemista haluaisin harrastaa, mutta vasen polvi ei kestä.

Mulla ekassa raskaudessa vauvan liikkeet alkoivat erottua siellä rv 19 jälkeen.. sitä ennen oli ollut sellaisia perhosen lepattelu -tuntemuksia, mutta mistä en uskaltanut sanoa että ovat vauvan liikkeitä. Sitten kun ne liikkeet alkoivat tuntua, niin ne ihan oikeasti tuntui! Tyttö ei ollut mikään hienohelma liikkeissään ja käynnissä oli jatkuva rumba silloin kun oli hereillä. Ei tarvinnut liikelaskentoja tehdä ollenkaan :D Ja varsinkin lopussa kun vaihtoi asentoa, niin näkyi kun luinen pylly muljahti toiselle puolelle mahaa.. mulla on videokuvaa siitä kun maha muljahtelee ja muuttaa muotoaan ihan hervottomasti minuutin verran rv39 ..

Toivottavasti tämä minun uusi asukki kohtelee minua ja "yksiötään" vähän hellemmin tulevina kuukausina. Kaveri oli saanut raskaus aikana kylkiluuhun murtuman kun vauva oli potkaissut.. auts!

Meillä on mennyt vaaka kokonaan rikki, joten en sitten tiedä panljonko painan... no, mitäpä tuolla nyt on niin väliäkään. Pääasia, että housut vielä mahtuu. Pitää käydä joku päivä h&m alessa tsekkaamassa mitä äitiysvaatteita on alessa. Olen yrittänyt jallittaa syksyksi ja talveksi siistiä takkia itselleni alennusmyynneistä. Villakangastakki, jota käytin tyttöä odottaessa on jo sen verran nuhjaantunut, etten sitä halua enää käyttää ja loppu ajasta pidin sitä auki ja isoja huiveja mahan suojana. Mut silloin olikin jo huhtikuu eikä kylmä enää. Nyt kun vauva syntyy keskitalvelle, niin olisi kiva jos takki menisi kiinni siellä loppu vaiheessakin. En kuitenkaan halua kaupungilla asioida miehen toppahousuissa, joista on vetskari auki ja Koffin henkselit ristiin rinnan yli (kotona vielä menettelee) :D Ei viitsisi ostaa ihan täydellä hintaa takkia, jonka kokoinen en tule olemaan (toivottavasti) enää ikinä.

Minulla on rakenne ultra Kysillä 6.8 klo. 8.00. Haluan ehdottomasti tietää mitä sukupuolta on.. toivottavasti vaan suostuu sitten näyttämään.. :)

Täällä ollaan eletty jännittävä päivä. Myös pienenä varoituksena kanssasisarille.

Aamu alkoi normaalisti. Heräsin klo 5.00, söin aamupalan, meikkasin, puin ja lähdin töihin klo kuudeksi. Siinä kuormaa purkaessa jotenkin alkoi happi kadota varastosta ja tuli ihan älyhuono olo. Avasin lastauslaiturin oveakin ja yritin hengittää raikasta ilmaa mutta mikään ei oikein auttanut. Loppu viimein olin jo melkein pyörtymispisteessä kun sanoin työkaverille että nyt en voi jatkaa. Sain panadolin, vähän limpparia, mut pistettiin pitkälleen ja kutsuttiin ambulanssi. Ambulanssilla sitten päivystykseen, jossa ottivat veriarvot ja paineen. Verensokeri oli 2,5 (norm. 5-7 kuulema) ja verenpaine matalalla. Ei kun suoraan tiputukseen ja antoivat jotain ylimakeaa sokerimehua. Mutta on se kumma ku joutuivat 7 kertaa pistämään sitä kateria, ku ei suonia löytyny :D Nyt on kädet täynnä reikiä.

Mielestäni ihan runsaan aamupalan söin, mutta pitänee lisätä ehkä ruisleipä kunnon päällisillä. Mutta onpa asiassa hyvätkin puolensa, saan kunnon hemmottelua mieheltä tänä iltana ;) Raukka säikähti kun laitoin sille vaan viestin että oon ambulanssissa. :D

Sirena--: Hui! Onpas ollut melkoinen päivä sinulla! Onko ollut verensokerin kanssa ennen ongelmia vai oliko eka kerta? Laittavatko nyt suoraan jatko tutkimuksiin/seurantaan verensokerien vuoksi? Kannattaa varmaan neuvolaan soittaa ja kertoa asiasta.

En ihmettele yhtään, että mies on säikähtänyt... :D voi parkaa. Hyvä vaan, että hemmottelee sinua tänä iltana. ;)

SannaMamma: Ei oo ollu aiemmin ongelmia. Eikä suoraan varmaan laita tutkimuksiin, ei ainakaan lääkäri asiasta mitään sanonut. Sen mitä lääkäri mainitsi, niin noin alhainen lukema ei viittaisi raskausdiabeetekseen. Diabeeteksessä arvot olisivat korkeella, koska keho ei tuota tarpeeksi insuliinia. Diabeetikoilla vissiin kuitenkin voi käydä alhaalla arvot, jos lääkitystä (insuliinia) on otettu liikaa liikuntaan ja ravintoon nähden. Ja näitä vanhuksia näkyikin aika paljon päivystyksessä. (joku diabeettikko korjatkoon jos ymmärsin lääkärin väärin)

Ottivat myös erinäisiä verikokeita sekä virtsanäytteen. Kaikki oli niissä kunnossa. Hemoglobiinikin oli ihan normi, että rautaa tuskin saan lisänä. Ainoastaan hieman matalat paineet (joka kuuluu raskauteen) ja verensokerit romahtanu.

Minä kävin tänään tämän kauhkokuumeen taki lääkäri kontrollissa.Kuume on kyllä laskenut, mutta tulehdusarvotpa eivät olleetkaan lähteneet dotetusti laskemaan.Lääkärikin oli vähän kummissaan.Noh, mun piti palata ke vielä 2 päiväksi töihin ennen kesälomaa, mutta se kirjoitti ke-to vielä saikkua. Jännä juttu, mietin että kirjoittaakohan lääkäri helpommin saikkua, koska olen myös raskaana? Onhan toki kyseessä rankka sairaus, että mielellään tästä paranis kerralla ettei tarvo kesälomalla mitään jälkitauteja kärsiä.
Mulla on viikonlopun aikana alkanut myös todella kivuliaita alavatsa vihlaisuja. Olen itse tietty jo kerennyt miettiin, että onko keuhkokuume vaikuttanut Jäkälään ja sanoin näistä tuntemuksistani ja huolestani lääkärille. Oli ihana huomaavainen mieslääkäri kun sanoi heti, että menes käymään neuvolan puolella, että ottavat varmuuden vuoksi dopplerilla sydänkäyrää. Menin, mutta Jäkäläpä säikäytti pahan kerran - ei se hoitaja saanjut kuuluun sydänääniä. Sitten sanoi vain, että ei muutakuin yläkertaan ultraan. Noh, sielläpä sit kaveri onnellisesti mekasti menemään ja sydänkin sykki ihan niinkuin pitikin=) Mieheni sisko kävin tänään kylässä ja totesi heti ensimmäisenä, että ihanaa sulla on jo masu. Että tunttuu ihan, että nyt viikonlopun aikna maha jotenkin yhtäkkiä pullahtanut esiin.

Eilen oli neuvola ja koko perhe pääsi kuulemaan Pipanan sydänäänet ensi kertaa. :) Siellä se hentonen sydän jyskytti sykkeen ollessa 145-150 välillä. Ja kun poikamme tuli juttelemaan mahani viereen, alkoi Pipana heti liikkua niin, että sydänäänet hävisivät hetkeksi! Olen jo aikaisemminkin sanonut pojalle ja miehelle, että Pipana selväsi reagoi poikamme ääneen.
Kaikki oli hyvin, Hb 130 ja kerrankin verenpaineet olivat ihanteelliset 131/83, kun yleensä ne huitelevat ties missä. Painoa oli tullut 100 g edellisestä neuvolapunnituksesta. Oli puhetta tuosta ranteiden jäykkyydestä ja sormien nivelsärystä ja hoitaja oli vähän huolissaan, kun jo tässä vaiheessa noita vaivoja on minulle tullut (aiemmassa raskaudessa vasta viimeisellä kolmanneksella). Täytyy vaan seurata tilannetta ja käyttää rannetukea silloin, kun se oikein pahaksi äityy. Aamuisin on kaikista pahin jäykkyys kipu puutuneisuus oikeassa kädessä. Kun nykyään pystyy nukkumaan vaan jommalla kummalla kyljellään, olen varmaan nukkunut käden päällä tai asennossa, jossa jotain on puristuksissa. Osittain voi johtua nesteen kertymisestäkin.
Olo on edelleen käsiä ja yöheräämisiä lukuunottamatta hyvä. Ja oli ihanaa kuulla Pipanan sydänäänet! :) Nyt se taas konkretisoitui, että meille on todella tulossa vauva! :) Ja että kaikki on kunnossa. Jospa sitä nyt edes hetken taas malttaisi olla levollisin mielin, ennen kuin uusia huolenaiheita ilmestyy... ;)

Yritin lauantaina kirjottaa tänne mutta kone tilttas ja sinne hävis kaikki tekstit. Nyt uus yritys :) Me ollaan oltu yhessä kohta 5 vuotta. Vauvaa alettiin yrittää joulukuussa, kun mulle vihdoin tuli se olo että haluan vauvan :) Mies olis jo aikasemmin halunnu, mutta mulla aina ollu sellanen olo että en tee lapsia ennenku oikeesti tuntuu että haluan. Oon jo 28 ja syyskuussa 29 eli korkee aika alottaa :D Mies on muutaman vuoden nuorempi. Meillä on kyl menny tosi hyvin sen jälkee ku tulin raskaaks. Seksielämäki vaa parantunu :) Mutta alussahan täs viel ollaa, eli mitä vaa voi vielä tapahtua. Vuos sitte ostettin yhessä omakotitalo, helpompaa koirienki kanssa ku pääsee suoraa takaovesta pihalle. Mä en oo harrastanu oikein muuta liikuntaa raskausaikana ku koirien kanssa kävelyä. Mulla on kuitenki fyysinen työ, nii tuleehan sitä siinäki. Nyt on kyl huomannu, et jos on ollu päivän töissä ja vielä illalla kotona siivoo tms nii on kyllä ihan veto pois! Vaikka muuten en oo ollu normaalia väsyneempi. Rautaa joudun nyt syömää ku hemoglobiini oli muistaakseni 114. Parin viikon päästä ois seuraava neuvola, ei jaksais millää odottaa että pääsee taas kuulemaan pikkusen sydänäänet

Kävin eilen ekassa neuvolalääkärissä ja täytyy sanoa, että oli todella paska kokemus. Minulle tuli sellainen olo, että minua ei kuultu, eikä nähty vastaanoton aikana ollenkaan. No, terveydenhoitaja tänään puhelinajalla pahoitteli lääkärin puolesta ja sanoi häpeävänsä lääkärin käytöstä ja että eka lääkärineuvola meni nyt meillä näin. Oli kuulemma lääkärillä ollut huono päivä! Ensinnäkin lääkäri kysyi minulta saman kysymyksen neljä kertaa! Mikä kyllä todistaa, että ei kyllä kuunnellu pätkääkään. Meinasin jo kysyä, että onko lääkärillä ylipäätään tapana kuunnella, mitä potilaat kertovat. Lääkärillä meni alkuun heti pasmat sekaisin, kun rv oli se 17 3 rv 13 3 sijaan. Sitten kerroin kovista kohtukivuista, joita minulla on ollut ajoittain ja lääkäri vain totesi, että vauva on vielä niin pieni, että ei mitään voida tehdä, jos vakavaakin on. Tämä piti toistaa painottaen 2x. Olin aikaisemmin kertonut th:lle asiasta ja hän kehoitti kertomaan lääkärille. Lääkäri ei kysynyt mitään voinnistani, vaan erittäin kiireätempoisen vastaanoton aikana leikkasin "törkeästi" väliin ja aloin kertoa kivuista, joita ei otettu tosissaan. Terveydenhoitaja sitten tuli suosittamaan, että tulehdusarvot olisi hyvä ottaa ja jostain syystä lääkäri määräsi mut hiivakokeeseen! Mitään selitystä/syytä millekään kokeelle ei antanut tai selittänyt, mitä esim. tutki sisätutkimuksen aikana. >:/ Jo lähes huvittavaa oli se, että lääkäri kysyy minulta, haluanko mennä tulehdusarvokokeeseen. Eikös yleensä lääkäri määrää/suosittele, eikä kysele typeriä asiakkaalta, että haluanko mennä?? Minähän se tässä asiantuntija olen. Lisäksi hänen piti saada kommentoida, että "ei tuo sinun maha kyllä vielä mihinkään näy". En ollut antanut aihetta mihinkään vatsankoko keskusteluun, mutta hänen piti saada tehdä tämä nollahavainto minulle ääneen. Lisäksi sisätutkimus piti vielä tehdä runnomalla. Kävin sitten labroissa tänään ja puhtata olivat tulokset, muutenkin kaikki oli neuvolan tutkimuksissa kohallaan. Lääkärin tapa lopettaa vastaanotto oli seuraava: jään tuijottamaan asiakasta apaattisena, että tajuis nyt jo lähtee. Minä sitten kysyn, että "oliko tämä tässä" ja sen jälkeen sanotaan, että "joo". Kyllä oli hienoa käydä neuvolalääkärillä, jes! Toivottavasti muilla on ollu parempia kokemuksia. Huomenna saan tietää, saanko sen työpaikan!

Ai niin, tapahtui eilen jotain hyvääkin! Oli tosiaan 2-v hääpäivä ja sen kunniaksi vauva potkaisi ekat potkut! Kahden aivastuksen jälkeen vauveli päätti antaa monosta 6 kertaa protestiksi yksiöön aiheittamani "kohtujäristyksen" vuoksi. :)

Sippura85: Voi kauheata millainen neuvolalääkäri!! Kyllä minäkin olisin palautetta antanut ja kovasti tuosta käynnistä! Toivottavasti seuraavilla käynneillä olisi joku mukavampi ja parempi (meillä ainakin nuo nlalääkärit vaihtelevat). Kivaa, että olet saanut jo tuntea pikkuisen potkut.. siitä se alkaa!! :D

Aloitin eilen uuden ketjun kun tämän selaaminen kännykällä on aika työlästä.. alla linkki. :)

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10730536

Kamala lääkäri sinulla ollut! mä ite kävin tossa muutama viikko takaperin päivystyksessä kun oli aivan kamalat vatsakivut ja niukkaa verenvuotoa, pääsin sitten synnärin puolelle tutkimuksiin ja siellä myös lääkäri joka ilmeisesti huonolla tuulella kun joutui yövuorossa hommiin. Ei kuunnellut yhtään mitään mitä hänelle kerroin ja kun teki tutkimuksen ei myöskään kertonut minulle yhtään mitään mitä on tekemässä ja näkyykö mitään poikkeavaa vaan kaikki täytyi itse kysyä. lääkäri otti sitten ultran alakautta joka teki todella kipeää ja lääkäri vain mulkaisi kun parahdin kivusta... sanoi vain että kyllä sillä sydän lyö ja lopetti tämän siihen. lääkäri meni kirjaamaan jotain koneelle eikä puhunut mulle mitään muuta kun että laittaa lähetteet labraan ja lähti pois huoneesta mitään muuta sanomatta. odottelin häntä sitten takaisin huoneeseen kunnes hoitaja tuli sinne ja sanoi lääkärin ilmeisesti lopettaneen jo. Onneksi hoitaja oli erittäin mukava ja selitti minulle kaiken mitä häneltä kysyin mitkä olivat jääneet epäselväksi kuten että miten labranäytteet tehdään ja mihin ne viedään. Onneksi kaikki oli kuitenkin kunnossa ja hoitaja oli mukava, toivottavasti te saatte hyvät lääkärit!

Venähtikö Juhannuksenvietto? Onko täällä enää ketään?

Me ollaan menossa jo kolmannessa viestiketjussa kun tämä ja tästä seuraava venähti pitkäksi (hankala selata mobiililaitteilla).. klikkaa alla olevaa linkkiä, niin pääset mukaan ajantasaiseen keskusteluun ja samaan porukkaan. Keksi itsellesi nimimerkki ja oikein paljon tervetuloa!! :)

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10861969