Jänisjärvi itäpuoli: Värtsilä-Soanlahti-Suistamo-Hämekoski-Harlu

ahaa, hyvä tietää- Tästäkin tiestäolen kuullut huonoja terveisiä. Ajoitko Sisatamolle, tai Suojärven suuntaan minkä verran? Pari kertaa käyty lounaalla Gardarikassa. Paikka on siisti, mutta toka kerralla vuoroon sattunut taitamaton harjoittelija pilasi vähän aterioinnin fiiliksiä.Kesällä sen tien varrella varmaan upeat uimarantamahdollisuudet.

-- jatkoa—

"Sinikattoiselta" Matkailukeskus Gardarikalta, jonka porttikuva on tässä:

http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=19&with_photo_id=44187883&order=date_desc&user=5248248

... ja nettisivut suomeksi tässä

http://yanisyarvi.fi/

… on noin 23 kilometriä laveaan y-muotoiseen risteykseen, josta vasempaan johtava tie vie Jalonvaaraan. Oikealle johtava tie vie länsi-lounaaseen Soanlahden ja Jänisjärven suuntaan. Risteys tulee metsätaipaleen jälkeen hieman yllättäen, joten kartalla on hyvä olla.

Muutama kilometri ennen Soanlahden harjanteelle nousua on ylitettävä kaksi puroa. Niiden yli on tehty puiset sillat, jotka kantavat henkilöautot ja pikkubussit maksimissaan kokoon 1 17 henkeä. Tämän suuremmilla autoilla Jänisjärven itäpuolelle ei kannata lähteä seikkailemaan, sillä noita siltoja ei ole tarkoitettu isoille busseille.

Soanlahti on korkean harjanteen päällä. Se sijaitsee oman tiensä päässä, jonne on käännyttävä oikealle takaviistoon päätieltä. Soanlahden kylää osoittava kyltti näkyykin kohta tien oikeassa laidassa.

Keskellä kylää on ensin kirkonpaikka ja sen jälkeen kuusikkoinen vanha hautausmaa. Kylässä on muutama asuinrakennus, hrutshevka, mutta kolhoosin navetta on samalla tavalla rauniona kuin navetat tapaavat olla kaikkialla lähialueillamme. Irtolehmät syövät heinää tien varressa.

Soanlahden harjanteelta näkyy Jänisjärven selälle.
Jänisjärvi on Lappajärven ja Kiteen Paasselän tavoin lähes saareton meteoriittikraatteri. Pohja painuu syvimmillään 53 metriin. Maahan on aikoinaan iskeytynyt lujaa halkaisijaltaan noin 500-600 -metrinen kivi, joka on räjähtänyt maanpinnassa, ja näin muodostanut altaan vedelle.

Järvi on kuulemma kalaisa. Saaliina nousee pääosin kuhaa ja haukea. Järvessä ui myös järvitaimenta, järvilohta, lahnaa, ahventa, madetta, muikkua, siikaa, säynettä ja särkeä.

Soanlahdelta hyväkuntoinen hiekkatie vie Suistamon kirkolle, joka empiretyyleineen vaikuttaa sopusuhtaiselta ja kunnioitusta herättävältä.

Kirkon suunnitteli aikoinaan Carl Ludvig Engel; huippuarkkitehti, jonka vaikutus näkyy myös entisten Ruskelan ja Jaakkiman kirkkojen upeissa rakennemuotoiluissa. Sama henkilö kunnostautui myös Helsingin monumentaalisen Senaatintorin suunnittelijana ja rakennuttajana.

Suistamo Seura on pystyttänyt vuonna 1992 sankarihautausmaalle tyylikkään, lämminhenkisen sekä suomalaiseen ajatusmaailmaan ja kulttuurin sopivan muistokiven, jota on syytä käydä katsomassa ja muistelemassa menneitä.

Nykyisessä Suistamon kylässä ei ole paljoa muuta kertomista.
Jos kaupan aiot löytää, seuraa paikallisia kassi kädessä kulkevia ihmisiä, sillä varsinaisesti kaupan osoittavia kylttejä ei ollut näkösällä kesällä 2011.

-- Osa 2 (3) –

-- jatkoa –

Soanlahden kylältä oli noin 15 kilometrin matka Suistamon kirkolle.

Kun Suistamon kirkolta käännytään oikealle, tie jatkuu uneliaaseen Alatun kylään. Kylä on pienen lamperon rannalla. Ennen kylää ylitetään Matkaselkä-Suojärvi -rautatie. Vasempaan jäävä Alatun rautatieasemarakennus on palanut viitisen vuotta sitten kivijalkaan asti. Taivaita kurottelevat tiiliset savupiiput surevat aseman kohtaloa.

Heti Alatun kylän jälkeen pitää kääntyä oikealle, jos mielii Hämekoskelle ja Harluun, sillä suoraan jatkuva tie menisi Läskelään. Kääntyvä tie jatkuu hyväkuntoisena. Erinomaisen hyvässä kunnossa on Hämekosken Jänisjoen ylittävä maantiesilta. Se on kunnostettu noin 5 vuotta sitten. Tämä havainto hiukan yllättää korpitaipaleiden jälkeen; miksi on näin? Kuva sillasta:

http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=1314&with_photo_id=38340162&order=date_desc&user=218450

Hämekosken sillalta hyvin näkee, kuinka Jänisjoki kimaltelee ja solisee kohti Laatokkaa. Joen pituushan on vain 24 kilometriä, mutta sen varrella on toistakymmentä merkittävää koskea.

Korkeuseroa Jänisjärven ja Laatokan välillä on yli 60 metriä. Suurimmat kosket ovat 12 metriä korkea Hämekoski, 6 metriä korkea Leppäkoski ja 13 metriä korkea Läskelänkoski. Ennen sotia Jänisjoen kosket antoivat vesivoimaa nimenomaan Hämekoskella, Leppäkoskella ja Läskelässä, joihin jokaiseen kehittyi teollisuusyhdyskunnat.

Sillalta vajaa kilometri alavirtaan on Hämekosken voimalaitos, jossa rakennusmiehet olivat töissään kesällä 2011. Tämän kuvan taustalla näkyy Hämekosken silta:

http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=234&with_photo_id=41927136&order=date_desc&user=4944086

Sähköntuotanto näyttää olevan muutenkin viriämässä pitkin Jänisjoen vartta; ehkä näkyvin työmaa on ollut Läskelässä viime vuosina. Läskelän uudistettu vesivoimala otettiin käyttöön viime syksynä.

Tietä noin kilometri Hämekosken sillan jälkeen länteen pienempi tie kääntyy oikealle, Jänisjärven länsipuolelle. Tämä tie oli kuitenkin kesällä 2011 varsin heikkokuntoinen ja vaatisi kulkupeliksi Ladan tai maasturin. Heikkokuntoista osuutta on noin 15 kilometriä, jonka jälkeen tie yhtyy Mustat Kivet -matkailukeskukseen johtavaan tiehen.

Varsinaisesti Mustat Kivet -matkailukeskukseen johtava hiekkatie lähtee Pälkjärven Ilmakanvuoren päältä. Siellä on iso opastetaulukin. Tien päässä, Kirkkolahdella, Jänisjärven länsirannalla, on Mustat Kivet, Tsornije Kamni, melkoisen iso matkailukeskus:

http://black-rocks.ru/

Mustat Kivet mainittiin kuukausi sitten mediassa, kun neljä ihmistä loukkaantui helikopterionnettomuudessa. Onnettomuuskopteri oli lentänyt Pietarista matkailukeskukselle päin. Lento keskeytyi, kun helikopteri laskeutui rajusti Jänisjärven lähettyville. Kaksi matkustajaa ja kopterin lentäjät loukkaantuivat onnettomuudessa. Heidät vietiin sairaalahoitoon Pietariin.

Mutta palataanpa Hämekoskelle. Käännytään em. tienristeyksestä vasempaan. Tämä tie kulkee kohti etelää, kohti Harlua ja Laatokkaa. Tie on hyväkuntoinen ja ajokelpoinen niin kuin vain tie venäläisen tienpidon jäljiltä voi olla; vaatii vain hieman valppautta ja ajonopeuden sovittelemista tien pinnan mukaisella tavalla, ei siinä sen kummempaa.

Nämä seudut kuuluvat Karjalan kauneimpiin alueisiin Jänisjoen koskien ja maisemien ansiosta. Liplattava joki kulkee aivan tien laidassa, ja sen kimmellys häikäisee kulkijaa.

Leppäkosken paperitehtaan rapistuneet rakenteet jäävät kauemmaksi Jänisjoen varrelle. Kohta tie johtaa Harlun kylään, jonka torilla muutamat kauppiaat pitävät kojujaan. Myynnissä on sitä kaikkea samaa, mitä muillakin lähialueittemme kylätoreilla. Torin laidalla on kauppa, jonka ovesta sisään astuttaessa vastaan tuoksuu tutusti venäläinen puoti.

Edelleen, Harlusta tie vie korkeaprofiilisten kalliomaastojen sivuitse Sortavala-Läskelä-Prääsä -maantielle. Laatokan synnyttämän mikroilmaston vaikutuksen voi nähdä kasvillisuuden rehevyydessä selvästi. Tämäkin osuus on kaunis kumpuilevine maastoineen ja niittyineen. Sitten tie liittyy maantiehen.

Yhteenvetona voin todeta, että Jänisjärven itäpuolinen reitti Värtsilästä Harluun (noin 75 km) on kiinnostava matkailijalle, jolla on riittävästi aikaa viipyillä ja katsella eri kohteita rauhalliseen kesälomatahtiin. Etenkin Jänisjoen välke on komeaa katseltavaa. Tiellä keskinopeus ei nouse kovin suureksi, etenkin jos välillä jalkautuu katselemaan maisemia, mikä on hyvä huomioida suunnitteluissa.

-- Osa 3 (3) –

Jänisjärvellä pidetään 20.-22. heinäkuuta kansainvälinen kalastuskilpailu.
Palkinnot jaetaan kahdessa sarjassa:

1) Suurin kalansaalis
2) Suurin kala

Kilpailun maali ja lähtöpaikka ovat järven pohjoispäässä:

http://www.fish-festival.ru/resources/4364-original.jpeg

Yleistietoa ja osallistumisohjeet on tällä sivulla:

http://www.fish-festival.ru/

Hienoa tarinaa, kiitokset.