Onko oikein olla töykeä toiselle oman huonon päivän takia?

Ei ole oikein, mutta inhimillistä kylläkin. Saatan itsekin siihen ajoittain sortua.

Suosittelisin, että keskustelisitte asiasta. Käyttäytymiseenhän voi löytyä selitys...?!? Me kun kaikki olemme erillaisia, erillaisilla taustoilla ja opituilla käyttäytymistavoilla.

Kiitos vastauksista.

Ollaan keskusteltu, mutta vastaus on periaatteessa vain " en tiedä miksi käyttäydyn näin"

Mulla itselläkin vähän sellaista taipumusta, että jos on huono päivä niin sitten on huono päivä... Jos joku asia v*tuttaa kovin niin ei tee mieli hymyillä ja olla kovin iloinen. Ei se nyt varmaan oikein ole purkaa kiukkua läheisiin, mutta yleensä heille on jotenkin "helpompaa" osoittaa, että nyt on huono olla ja ärsyttää vaikka joku työjuttu... Kyllä meillä mieskin aika kettumainen on silloin kotona, kun vaikka töissä stressiä jne. Ihan inhimillistä mun mielestä...

Olisko parempi, että tyttöystäväsi näyttelisi?

Taidat olla aika herkkä kaveri.

Ei ole oikeutettua olla töykeä! Inhimillistä se toki on... Ikävää tuollainen.

On normaalia, olen huomannut tuota ihan samaa ihmisissä katsomatta sukupuoleenkin. Törkeä ei saisi olla, mutta väkisinkin ihminen joka on huonolla tuuulella on hieman töykeä.

Miksi yrität piristää häntä? Miksi et anna hänen olla itse vastuussa tunteistaan.
Se voi olla loukkaavaakin.
Ei sinun tarvitse siihen mukaan mennä millään tavalla: sinun tunteesi ovat sinun ja hänen hänen. Jos hän ei jaksa keskustella, niin anna hänen olla. Jos hän valittaa, niin totea että niinpä, ja anna hänen kokea oma paha olonsa ihan itse. Jos hän jättää vastaamatta, niin päätä itse, anna olla.
Miksi otat vastuuta hänen tunteistaan yrittämällä muuttaa niitä?
Ei hän sinusta ole ärsyyntynyt vaan jostain mistä on: hän on huonolla tuulella. Joten lopeta se yrittäminen. Lisäksi sukkasillaan kulkeminen ei ole kenenkään velvoite. Ei tarvitse haastaa riitaa ja ärsyttää tahallaan, vaan elää täysin normaalisti.

Jos sinä pystyt pitämään huonon tuulesi vain itselläsi, sen onkin sinänsä ihan hieno taito, mutta kyllä sinäkin jotain erilailla teet. Ihan takuulla. Tärkeämpää olisi kuitenkin miettiä, onko jollain toisella heti velvollisuus korjata se vai pitääkö sinun itsesi osata käsitellä tunteesi? Onko jollain pakko puuttua siihen, piristää sinua, reagoida kuten sinä? Miten se välttämättä muihin liittyy, että sinulla on huono olo?
Miettimällä näitä, ehkä ymmärrät, miten ikäänkuin holhoat tyttöystävis tunteita, yrität muuttaa niitä ja sekoitat itsesi siihen. Vaikka ainoa mitä sinun pitäisi tehdä on olla korjaamatta yhtään mitään, kestää, olla oma itsesi, omalla tuulellasi ja vain... Olla ystävä. Se siitä.

Lisäksi, jos toinen on oikein töykeä, voit hyvin myöskin sanoa siitä ystävällisesti. Että ok, sä olet nyt niin töykeä, että mä annan hetken olla: en ole sun kaatopaikkasi enkä nyrkkeilysäkkisi, ollaanpa hetki erillään.
Ja älä tee sitä kostoksi, suuttuen itse tai muuta, vaan että annat vaan tilaa: toinen saa kiukutella yksinään ja olla juuri se kuka on.
Kysy vaikka että kaipaako hän oikeasti tilaa ja yksinoloa, kun käyttäytyy noin. Ehkei hän osaa sanoa sitä oikein, ääneen, ja sinä voit auttaa.

Kukaan ei aina tiedä, miksi on huonolla tuulella. Se kuuluu elämään. Ihminen on joskus ahdistunut, joskus vaan vi*uttaa, aina ei huvita ja joskus vaan on huono päivä. En tiedä kuka sen on keksinyt että on "huonoja" tunteita ja että heti pitää olla syy tai jotain, vaikka ihmisellä on KAIKKI tunteet ja elämässä on aina ollut myös huonot hetkensä. Ei siihen tarvita kun se, että huomaamattaan on väsyttänyt itseään liikaa ja joku pikkuasia on vaivannut... Vaikkei niitä tajuaisikaan itse. Tai jonain päivinä on vaan "olemisen sietämätön keveys", eli tyhjyys. Se mikä ihmistä ajoittain vaivaa ja ahdistaa ilman syytä. Tuntuu kuin monet kuvittelisivat että jotenkin koko ajan pitää olla hyvällä tuulella, elämän ihanaa ja joka päivä tasaisen onnellista köröttelyä tyytyväisyyden poluilla auringon paistaessa eteenpäin... Ja jokainen pomppu, kuoppa ja pilvi on heti sairaus, vakavaa tai vamma.

No, se ei nyt kuitenkaan ole niin. Mitä enemmän ihminen vanhenee, sitä enemmän se tasoittuu. Mitä nuorempi se on, sitä rajumpaa on vaihtelu, kasvukivut ja tuntemukset. Ja sen vaikeampi niitä on aina käsittää ja/tai hyväksyä. Se olisi syytä tiedostaa, se saattaisi helpottaa. Vaikkei se heti siitä muuttuisikaan.

Teillä ei ole ongelmaa välttämättä ollenkaan, sen enempää kuin mitä siitä olette itse luoneet. En tiedä, mitä on tässä tapauksessa nyt törkeys, mutta jos se on tosi agressiivista, haukkumista ja oikeasti loukkaavaa, niin myös psykoterapia olisi hyvä keino tyttöystävällesi opetella olemista (ja sinulle elää itsenäsi?)
Toisaalta, jos et koskaan anna hänen tuntea mitä hän tuntee, eli olet aina hääräämässä siitä "piristyksinesi" niin kai ymmärrät, että sekin on hemmetin ärsyttävää? Joten sinä tiedät mikä on kyseessä.

Muista että ihmiset ovat erilaisia. On eri tapoja reagoida, olla, suuttua, ja o eri temperamenttisia ihmisiä. Saatatte vain olla kovin erilaisia tässä. Mieti näitä, kyllä se siitä.

Wau kiitos "älä siiis yritä" oikein hyvästä vastauksesta ja siitä että jaksoit sen kirjottaa, olet varmaan psykologiaa tai jotain joskus opiskellut ? =D

Piti oikein laittaa ylös kun oli niin hyvä vastaus. Tuosta vaan, että miksi yritän piristää on koska rakastan häntä ja haluan hänet takaisin ns. normaaliksi, on itsellänikin paljon mukavampaa. Olen kuitenkin ehkä jotenkin ajatellut että hänen tunteensa olisivat osittain minun vastuullani ja olen holhonnut, mutta tajusin tämän vasta nyt kun luin kirjoituksesi.

Ja ei ole mitään tosi vakavaa ei ole esimerkiksi haukkunut koskaan = )

Tuo yksi ehdotus kuulosti kyllä vähän vaaralliselta "

hmm jostain syystä viesti katkes, mut niin toi yks ehodotus kuulosti kyllä vähän vaaralliselta "Että ok, sä olet nyt niin töykeä, että mä annan hetken olla: en ole sun kaatopaikkasi enkä nyrkkeilysäkkisi, ollaanpa hetki erillään." Siitä varmaa tulis jotai: " No tosi kiva mul on hirvee huono päivä ja sit säki alat vaa valittaa ja olee ilkee, mut JOO okei tee niiku haluut ei puhuta sit enää ollenkaa, MOIKKA" Ja sit pari päivää suutuksissaa: P Mut kai silti tolleen olis ehkä kuiteski sit hyvä idea sanoa..

Koti on monille se paikka, jossa kokee voivansa ja saavansa olla oma itsensä. Myös kiukkuisena kiukkuinen. Tietyllä tapaa se on puolisoa kohtaan luottamuksen osoitus kun uskaltaa näyttää itsestään myös sen huonon puolen.

Kaikilla meillä on huonoja päiviä ja hetkiä. Ihannemaailmassa emme kaataisi niitä kenenkään niskaan vaan olisimme kypsiä ja rakentavia aikuisia ja osaisimme purkaa analyyttisesti omat tunteemme ja toimimaan asiallisesti. Vaan kun emme elä ihannemaailmassa. Välillä meitä v..tuttaa ja ärsyttää, emmekä tiedä edes miksi. Joskus syy on (naisilla) hormooneissa. Joskus stressi, unenpuute tai muu selkeä syy kiristää pinnaa.

En itse kestäisi sellaista elämää, että kumpikaan meistä ei olisi oma itsensä; hyvässä ja huonossa. Ja jos siihen kuuluu se, että toinen meistä tarvitsisi välillä etäisyyttä ja omaa tilaa, niin sallisin sen enkä odottaisi hänen käyttäytyvän jatkuvasti tavalla, joka sopii minulle. Eli jos puoliso ei aina jaksa jutella, vastailla vaan haluaa olla omissa oloissa, niin minusta sen voisi aivan hyvin hänelle sallia. Ei ole fiksua mennä siihen hetkeen kysymystulvan kanssa ja odottaa toisen toimivan rakentavasti. Vastakkain ovat silloin molempien tarpeet. Toisen puolison etäisyyden tarve ja toisen kyvyttömyys kestää tätä etäisyyttä. Siinä tilanteessa saa minusta aivan luonnollisesti vastaan tiuskimista jos menee piristämään. Se on viimeinen asia, jota rauhaa tarvitseva tahtoo.

Anna sinä ap tyttöystäväsi välillä ladata akkujaan rauhassa ja purkaa hiljaisesti ärsytystään/v.tustaan. Ja jos et sitä kestä, niin ongelma taitaa olla sinulla. Tyttöystäväsi persoona tuosta tuskin toiseksi muuttuu.

Itse näkisin että yhteisöllisyys parisuhteessa kasvaa jos ihminen puhuu omista ongelmista toiselle. Jos jokin kolmas osapuoli on aiheuttanut ongelmat, on hyvä tiedostaa tämä. On turha syyttää ketään muuta kuin kolmatta osapuolta, mutta omalle kumppanille on hyvä mainita siitä että itseä ottaa päähän tämän käytös ja ettei tiedä miten hänen kanssa tulisi toimia. Jos oma kumppani ei ole kiinnostunut sinun ongelmista, on syytä kyseenalaistaa onko hän kiinnostunut sinusta. Jos kumppanilla on omia huolia ja ongelmia, ei hän tietenkään tällöin kykene ajattelemaan sinun ongelmia. Jos tiedät että kumppanillasi on ongelmia, kysy häneltä niistä ja pyri ratkaisemaan hänen ongelmat, kenties hän on tällöin kiinnostunut ratkaisemaan sinun ongelmat.

Kun ei aina haluaisi mäkättää kaikesta mikä hermostuttaa, ettei saa mäkättävän ämmän kuvaa itsestään.

minullakin on omat huonot päiväni. joskus kerron ihan suoraan mikä on, joskus puren huulta kun toinen usein vähättelee näitä asioita ja sitten en edes halua kertoa

totta ettei nuo asiat mitkä saavat vihaiseksi mitään isoja ole, mutta tunteva ihminen minäkin olen ja on minulla oikeus olla välillä vihainen.

tosin olen sitä sorttia joka sitten vetäytyy omaan hiljaisuuteen kun hermostuttaa

Ei ole oikein olla töykeä toiselle oman huonon päivän takia, vaikkakin se on inhimillistä. Olethan puhunut tyttöystävällesi siitä, kuinka pahalle sinusta tuntuu, kun toinen on sinusta riippumattomista syistä pahalla tuulella? Se voisi olla askel eteenpäin. Itselläni myös kokemusta samaisesta asiasta, joskin minun puolisoni työstressin takia oli töykeä minulle. Puhuminen auttoi ja asiat korjaantuneet parempaan suuntaan.

Voisit myös kysyä tyttöystävältäsi, että miten hän haluaa toimia, kun hänellä on huono päivä. Tarkoitan sitä, että voisitte vaikka sopia, että toinen ilmottaa, että nyt on paha mieli, että saanko olla rauhassa hetken tai mennä yksin kävelylle tms.. Lähinnä tämä vähentää myös sitä tilannetta, ettet sinä joudu olemaan varpaisillasi toisen kanssa ja ettei sinun päiväsi mene pilalle toisen huonon tuulen takia.