Uhrin lähde

elisakettu

Suhde...

...se voi olla riippuvaisuutta kaltoinkohtelijaan; joko fyysistä, henkistä, emotionaalista, sosiaalista tai taloudellista. Ei ole ollut vaihtoehtoja eikä mahdollisuuksia päättää itse riippuvaissuhteen luonteesta (lapset, nuoret, sairaat, vammautuneet, vanhukset).

...se voi olla emotionaalinen side. Parisuhteesta joka on joko alkanut tavallisissa merkeissä, illuusionomaisissa kaikkien aikojen rakkaustarinana tai sattumanvaraisesti.

...se voi hyötysuhde. Työtoveruus tai alaisuus, opiskeluympäristö, harrastuspiirin tai yhteisön jäsenyys tai jolkin muu, jossa olet mukana vaikuttamassa.

..se voi olla sosiaalisen kontaktin tarve. Kaveruus, ystävyys, naapuruus, sukulaisuus jne.

Olipa suhteen luonne mikä hyvänsä, uhri alkaa kokea kaltoinkohtelua. Hän sietää sen, vaikka pahalle tuntuukin. Mikä saa uhrin kiinnittymään suhteeseen? Moni edellä mainittu, moni mainitsematon.

Entäpä jos kyse on lopulta vain huomatuksi tulemisen tarpeesta? Olla arvostettu, kunnioitettu, välitetty ja huomioitu? Sitä kiihkeästi kaivatessa ja tehdäksesi mitä tahansa saadaksesi sitä, olet valmis myymään sielusi, mielesi ja kehosi jatkaaksesi, jos vain - jonakin päivänä - kuitenkin saisit tuota Huomion Lähdettä? Hitusina annoksina, jota kaltoinkohtelijasi jakaa, antaa sen verran että pysyt hengissä, raviten nääntyvää sieluasi sopivasti pitääkseen sinut elossa. Ja aina haluamme lisää.

Kysymys kuuluu:

Jos näin on, miten saamme tuon lähteen tehtyä merkityksettömäksi itsellemme?

76

420

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • narsk2

      nauttimalla yksinolosta, rakastamalla itseään, niin kuin lähimmäistään

      peruskoulun uskonnonopetusta

      • LK

        "peruskoulun uskonnonopetusta"

        Periaatteesta tätä vastaan olen kyllä. Minusta kirkko saisi hoitaa omien oppiensa opettamisen omilla rahoillaan.

      • elisakettu

        Jos ihminen välttääkseen huomion lähdettä eristäytyy yksinäisyyteen, niin onko se silti tae parempaan elämään?

      • 13+11=24
        elisakettu kirjoitti:

        Jos ihminen välttääkseen huomion lähdettä eristäytyy yksinäisyyteen, niin onko se silti tae parempaan elämään?

        "Jos ihminen välttääkseen huomion lähdettä eristäytyy yksinäisyyteen, niin onko se silti tae parempaan elämään?"

        noh, yksinäisyyteen en kannusta...vaikka jos ny puhutaan uhrin lähteestä...joka liitty siihen kaltoinkohteluun, josta olisi päästävä irti...

        Niin ehkä tovin yksinäisyys olisi tarpeen...liittyen parisuhteisiin...kun meillä ihmisillä on valitettavasti tapana sortua entisiin käyttäytymismalleihimme...jos me emme tunnista omaa osuuttamme...

        ja oman itsemme kyllä löydämme parhaiten yksinäisyydessä...
        kun ei ole sitä toista...

        mutta saammehan me kosolti huomiota myös muualtakin kuin kumppaniltamme...että nauttikaamme surutta siitä...ihmisten ystävällisyydestä, toveruudesta, yhdessolemisesta, kaikesta mukavasta...joko kanssa ihmisten parissa tai ihan yksinkin...

        Ongelmhan on monesti se, että uhrin roolissa luotamme liiaksi vain siihen yhteen lähteeseen...joka kaltoinkohtelevassa suhteessa näyttää usein vain rumaa kuvaa meistä...

        maailmahan on täynnä lähteitä/ihmisiä...myös hyviä kokemuksia...kunhan kulkee avoimin mielin...

        Ei ole pakko tuntea itseään "hyväksi" vain kaltoinkohtelijan rinnalla...vertailemalla itseään häneen...saaden tyydytystä siitä että on itse edes hitusen ns. viisaampi/kauniimpi/parempi ihminen...

    • 6+4=10

      "Entäpä jos kyse on lopulta vain huomatuksi tulemisen tarpeesta? Olla arvostettu, kunnioitettu, välitetty ja huomioitu? Sitä kiihkeästi kaivatessa ja tehdäksesi mitä tahansa saadaksesi sitä, olet valmis myymään sielusi, mielesi ja kehosi jatkaaksesi, jos vain - jonakin päivänä - kuitenkin saisit tuota Huomion Lähdettä? Hitusina annoksina, jota kaltoinkohtelijasi jakaa, antaa sen verran että pysyt hengissä, raviten nääntyvää sieluasi sopivasti pitääkseen sinut elossa. Ja aina haluamme lisää.

      Kysymys kuuluu:

      Jos näin on, miten saamme tuon lähteen tehtyä merkityksettömäksi itsellemme?"

      niin...jostain tuollaisesta lie kai kysymys...uhrillakin on lähteensä...se kauhea toinen...johon vertaamalla itseään voi pitää "hyvänä" ihmisenä...tyyliin kärsi, kärsi...sen kirkkaamman kruunun saat...

      mutta miten tuollaisesta voi selvitä...tuntea itsensä "hyväksi" ihmiseksi...ilman sitä "huonoa" toista...

      ehkä siten...että sen tiedostaa...tarvitsevansa sitä "huonoa" ihmistä pönkittämään omaa egoaan...syystä ettei itse kykene arvostamaan ja rakastamaan itseään...sellaisena kuin on...

      Niin uskonnon opetuksessa piilee totuus...
      rakasta lähimmäistä niinkuin ITSEÄSI...

      miten moni kertoo rakastavansa kaltoinkohtelijaa...mistä se kertoo...siitä ettei rakasta edes itse itseään...ei katso ansaitsevansa parempaa kohtelua...sisimmäsään tuntee itse itsensä yhtä huonoksi...kuin se toinenkin on...

      kertomalla toisen "huonoudesta"...kertoo samalla paljon myös itsestään...siitä että tarvitsee rinnalle sen toisen...omasta mielestään vielä huonomman...ollakseen itse edes jotain...

      "miten saamme tuon lähteen tehtyä merkityksettömäksi itsellemme?"

      vastaisin tuohon...että kivun kautta...suostumalla katsomaan myös itseämme...niitä alhaisiakin motiivejamme...luopumalla ajatuksesta, että olisimme sen kummempi ihminen kuin se "paha" toinenkaan...

      opettelemalla ensin rakastamaan ja arvostamaan itseämme...vasta sen jälkeen voimme kuvitella edes rakastavamme lähimmäistämme...

      kohtele toista...niinkuin toivot itseäsi kohdeltavan...miten me kohtelemme itseämme...jos annamme toisen kohdella meitä huonosti...

      nostaako suostuminen kaltoinkohdeltavaksi arvoamme katoinkohtelijan silmissä...siitä että olemme rakastamisen arvoisia...

      • M.B.

        "nostaako suostuminen kaltoinkohdeltavaksi arvoamme katoinkohtelijan silmissä...siitä että olemme rakastamisen arvoisia... "

        No sitähän se ei kyllä nimenomaan tee, vaikka se itsekäs vaatimus siellä pilkottaakin.

      • 9+20=29
        M.B. kirjoitti:

        "nostaako suostuminen kaltoinkohdeltavaksi arvoamme katoinkohtelijan silmissä...siitä että olemme rakastamisen arvoisia... "

        No sitähän se ei kyllä nimenomaan tee, vaikka se itsekäs vaatimus siellä pilkottaakin.

        "nostaako suostuminen kaltoinkohdeltavaksi arvoamme katoinkohtelijan silmissä...siitä että olemme rakastamisen arvoisia... "

        Niin sitä voi itsekukin miettiä asiaa niinkin...että jos itse olisi se kaltoinkohtelija...niin arvostaisko/rakastaistko/kunnioittaisitko sitä ihmistä...joka suostuu millaiseen kohteluun tahansa...

        Aika kohtuuton vaatimus sekin...

      • kantturankannu
        9+20=29 kirjoitti:

        "nostaako suostuminen kaltoinkohdeltavaksi arvoamme katoinkohtelijan silmissä...siitä että olemme rakastamisen arvoisia... "

        Niin sitä voi itsekukin miettiä asiaa niinkin...että jos itse olisi se kaltoinkohtelija...niin arvostaisko/rakastaistko/kunnioittaisitko sitä ihmistä...joka suostuu millaiseen kohteluun tahansa...

        Aika kohtuuton vaatimus sekin...

        jotenkin pitäs pyrkii sellaseen vaatimattomuuteen ...

      • elisakettu
        kantturankannu kirjoitti:

        jotenkin pitäs pyrkii sellaseen vaatimattomuuteen ...

        Marttyyrin ja masokistin Kruunu tuntuisi olevan melkoisen merkittävä uhrin lähde myös. En sanoisi että se olisi tavoiteltu, mutta viimepäivien ketjuissa tuo on taas tullut ilmi monestikin.Samoin uusintasuhteiden samankaltaisuus.Lähdettä voisi pitää vaatimattomuutena, mutta eihän se sitä olekaan. Marttyyriys on eräällä tavalla kunniaa ja näyttämisen arvoista, jota mielellään myös julistetaan.

        Mutta kruunu-uhri ei yleensä miellytä kaltoinkohtelijaa. Eihän hänessä ole hohtoa eikä haastetta, kuka harmaan lapasen kanssa haluaa viettää koko elämänsä.Potkis, lapanen pellolle surkeutta julistamaan. Mutta tuleehan niitä uhrille sitten uusia mahdollisuuksia, joissa lähteen voi elvyttää.

      • 20+2=22
        elisakettu kirjoitti:

        Marttyyrin ja masokistin Kruunu tuntuisi olevan melkoisen merkittävä uhrin lähde myös. En sanoisi että se olisi tavoiteltu, mutta viimepäivien ketjuissa tuo on taas tullut ilmi monestikin.Samoin uusintasuhteiden samankaltaisuus.Lähdettä voisi pitää vaatimattomuutena, mutta eihän se sitä olekaan. Marttyyriys on eräällä tavalla kunniaa ja näyttämisen arvoista, jota mielellään myös julistetaan.

        Mutta kruunu-uhri ei yleensä miellytä kaltoinkohtelijaa. Eihän hänessä ole hohtoa eikä haastetta, kuka harmaan lapasen kanssa haluaa viettää koko elämänsä.Potkis, lapanen pellolle surkeutta julistamaan. Mutta tuleehan niitä uhrille sitten uusia mahdollisuuksia, joissa lähteen voi elvyttää.

        "Marttyyriys on eräällä tavalla kunniaa ja näyttämisen arvoista, jota mielellään myös julistetaan"

        Niinhän sitä äkkiseltään luulee...marttyyriydestä? (vaikea sana taivuttaa) tulee mieleen entisaikojen marttyyrit, jotka kuolivat uskonsa, aattensa, oikeaksi kokemansa asian vuoksi...onhan niitä tänäpäivänäkin, esim, itsemurhapommittajat...

        Mutta mitä ne sitten on ne nykypäivän/arkipäivän marttyyrit...

        Jos elää suhteessa jossa toinen on kokonaisvaltaisesti "paha"...kohtelee kaltoin, on väkivaltainenkin...

        Mistä se "kruunu" tulee...kiillotetaanko sitä sillä, että kärsii ja kärsii, ottaa iskut vastaan...sittenkö on ns. hyvä ihminen, katsokaa kaikki...miten minä siedän huonoa kohtelua vuodesta toiseen...kuunnelkaa kaikki millainen hirviö puolisoni on...

        Minkä vuoksi, sitä on ns. valmis kuolemaan...joko henkisesti tai mahdollisesti jopa fyysisesti...onko se kaltoinkohteleva puoliso sen arvoinen...onko se jalous/kunnia sitä, että antaa kohdella itseään huonosti...

        Entä sitten yleinen selitys...lasten vuoksiko ...sitä kärsitään vuodesta toiseen...että heillä olisi hyvä? elämä...

      • elisakettu
        20+2=22 kirjoitti:

        "Marttyyriys on eräällä tavalla kunniaa ja näyttämisen arvoista, jota mielellään myös julistetaan"

        Niinhän sitä äkkiseltään luulee...marttyyriydestä? (vaikea sana taivuttaa) tulee mieleen entisaikojen marttyyrit, jotka kuolivat uskonsa, aattensa, oikeaksi kokemansa asian vuoksi...onhan niitä tänäpäivänäkin, esim, itsemurhapommittajat...

        Mutta mitä ne sitten on ne nykypäivän/arkipäivän marttyyrit...

        Jos elää suhteessa jossa toinen on kokonaisvaltaisesti "paha"...kohtelee kaltoin, on väkivaltainenkin...

        Mistä se "kruunu" tulee...kiillotetaanko sitä sillä, että kärsii ja kärsii, ottaa iskut vastaan...sittenkö on ns. hyvä ihminen, katsokaa kaikki...miten minä siedän huonoa kohtelua vuodesta toiseen...kuunnelkaa kaikki millainen hirviö puolisoni on...

        Minkä vuoksi, sitä on ns. valmis kuolemaan...joko henkisesti tai mahdollisesti jopa fyysisesti...onko se kaltoinkohteleva puoliso sen arvoinen...onko se jalous/kunnia sitä, että antaa kohdella itseään huonosti...

        Entä sitten yleinen selitys...lasten vuoksiko ...sitä kärsitään vuodesta toiseen...että heillä olisi hyvä? elämä...

        Lasten vuoksiko kärsitään? Ei.

        Helvetin hyvä selitys kyllä koska se palvelee omia etuja. Tai sitten kysymys on vain siitä omasta illuusiouskosta: jos pitäydyn tässä suhteessa; lapsilla on perhe, suku, ateriat, lomamatkat ja harrastukset. Arvotetaan asioita, joiden yleisesti katsoen oletetaan olevan idyllikulissiperheen suoja lapselle.

        Sitä se ei nimenomaan ole. Jos perheessä on väkivaltaa, lapset kärsivät. He eivät voi olla havaitsematta ilmapiirin kireyttä, tunnemaailmassaan lukkiutuneita vanhempia, riitaa, kovia ääniä, vihaa. Lapset vaiennetaan tuossa ahdistavassa tilanteessa hiljaiseksi. Lahjotaan heidät pois harrastusten, mcdonaldsin, oman huoneen tai jonkun muun pariin; jotteivat kuulisi, näkisi tai ainakaan kyselisi.

        Jos he esittävät kysymyksiä tai esittävät kritiikkiä; heidät hiljennetään (useimmiten). Mahdolliset selitykset ovat valheita täynnä. Valheiden kautta he saavat taas vääristyneen kuvan siitä, miten tunteita käsitellään. He oppivat olemaan kyseenalaistamatta, olematta omia itseään, olemaan liiallisen kilttejä, piilottamaan omat tarpeensa, rakentelemaan itsekin kulisseja ja valehtelemaan, tukahduttamaan kehittyviä tunteitaan, ja kehittymättä terveeseen vuorovaikutuksellisuuteen (koska se toistuvasti tyrmätään kaltoinkohtelevissa perheissä).

        Monet vanhemmista kuvittelevat, että jos he ovat itsehillinnässään kyenneet olemaan lyömättä lapsiaan, se riittää. Etteivät lapset olisivat ehkä niin paljon kärsineet. He eivät vain havaitse että herkässä kehitysvaiheessa oleviin emootioihin on tullut haavoja, vammoja ja vajeita, jotka ilmenevät kerrannaisvaikutuksillaan myöhemmässä elämässä. Ja monista näistä lapsista tulee myöhemmällä iällä kaltoinkohtelijoita itsestäänkin; itselleen sekä läheisille.

      • yxex
        elisakettu kirjoitti:

        Lasten vuoksiko kärsitään? Ei.

        Helvetin hyvä selitys kyllä koska se palvelee omia etuja. Tai sitten kysymys on vain siitä omasta illuusiouskosta: jos pitäydyn tässä suhteessa; lapsilla on perhe, suku, ateriat, lomamatkat ja harrastukset. Arvotetaan asioita, joiden yleisesti katsoen oletetaan olevan idyllikulissiperheen suoja lapselle.

        Sitä se ei nimenomaan ole. Jos perheessä on väkivaltaa, lapset kärsivät. He eivät voi olla havaitsematta ilmapiirin kireyttä, tunnemaailmassaan lukkiutuneita vanhempia, riitaa, kovia ääniä, vihaa. Lapset vaiennetaan tuossa ahdistavassa tilanteessa hiljaiseksi. Lahjotaan heidät pois harrastusten, mcdonaldsin, oman huoneen tai jonkun muun pariin; jotteivat kuulisi, näkisi tai ainakaan kyselisi.

        Jos he esittävät kysymyksiä tai esittävät kritiikkiä; heidät hiljennetään (useimmiten). Mahdolliset selitykset ovat valheita täynnä. Valheiden kautta he saavat taas vääristyneen kuvan siitä, miten tunteita käsitellään. He oppivat olemaan kyseenalaistamatta, olematta omia itseään, olemaan liiallisen kilttejä, piilottamaan omat tarpeensa, rakentelemaan itsekin kulisseja ja valehtelemaan, tukahduttamaan kehittyviä tunteitaan, ja kehittymättä terveeseen vuorovaikutuksellisuuteen (koska se toistuvasti tyrmätään kaltoinkohtelevissa perheissä).

        Monet vanhemmista kuvittelevat, että jos he ovat itsehillinnässään kyenneet olemaan lyömättä lapsiaan, se riittää. Etteivät lapset olisivat ehkä niin paljon kärsineet. He eivät vain havaitse että herkässä kehitysvaiheessa oleviin emootioihin on tullut haavoja, vammoja ja vajeita, jotka ilmenevät kerrannaisvaikutuksillaan myöhemmässä elämässä. Ja monista näistä lapsista tulee myöhemmällä iällä kaltoinkohtelijoita itsestäänkin; itselleen sekä läheisille.

        Hyvä kommentti, ja komppaan ajatusta, missä lapsia ei tule aliarvioida, sillä he havaitsevat aikuisten kireyden ja riidat vaikka niitä kuinka naamioitaisiin. 'ollaan yhdessä lasten vuoksi' vaikka keskinäiset välit hiertää, tekee enemmän vahinkoa lapselle kuin se että vanhemmat eroaa ja eheytyvät tahoillaan.
        Ei marttyyri isää ja/tai äitiä lapselle.

    • 17+17=34

      "jotenkin pitäs pyrkii sellaseen vaatimattomuuteen ..."

      Niin puhutaan nyt ns. huonojen suhteiden uhreista...joilla minun mielestäni on oikeus vaatia tulla kohdelluksi suht säällisesti...

      tuolla käänteisversiolla pyrin vain herättelemään uhrinkin ajatuksia...että jos osat olis toisinpäin...niin rakkaudestako hän kohtelisi toista huonosti...

      pitääkö huonoon kohteluun alistua...onko alistuja ns. parempi ihminen...

      Ns. tasavertaiset suhteet on sitten asia erikseen...niissä otetaan ja annetaan vastavuoroisesti, ilman vaatimuksia...

      • nrsk

        vaatimattomuus! ... anteeksi narsismini

      • nrsk
        nrsk kirjoitti:

        vaatimattomuus! ... anteeksi narsismini

        noniin, asiantuntijat, toteutuiko edellisessä kaksoissidosviestintä?
        vai oliko edellinen anteeksipyyntö aito?

        erotelkaapa se

      • hifhjh
        nrsk kirjoitti:

        noniin, asiantuntijat, toteutuiko edellisessä kaksoissidosviestintä?
        vai oliko edellinen anteeksipyyntö aito?

        erotelkaapa se

        ei ole tarvetta erotella, koska kaksoissidosviestintä toteutuu lauseessa

        "erotelkaapa se"

      • nrsk..
        hifhjh kirjoitti:

        ei ole tarvetta erotella, koska kaksoissidosviestintä toteutuu lauseessa

        "erotelkaapa se"

        hähä 5-2

      • LK
        hifhjh kirjoitti:

        ei ole tarvetta erotella, koska kaksoissidosviestintä toteutuu lauseessa

        "erotelkaapa se"

        Miten? Mitkä ne vastakkaiset viestit on?

      • narsks
        LK kirjoitti:

        Miten? Mitkä ne vastakkaiset viestit on?

        kaksoissidosviestinnästä ainoa tie ulos on häpeän myöntäminen

      • narsk..
        narsks kirjoitti:

        kaksoissidosviestinnästä ainoa tie ulos on häpeän myöntäminen

        häpeämättömyys on uhrien oppiläksy

        opetella olemaan häpeämättömästi uhri, jolloin tulee kaltoinkohtelijansa kaltaiseksi, minkä seurauksena myös immuuniksi sellaiselle kaltoinkohtelulle, joka perustuu häpeällä hallitsemiseen

      • LK
        narsks kirjoitti:

        kaksoissidosviestinnästä ainoa tie ulos on häpeän myöntäminen

        Niin mutta mitkä ne kaksi ristiriitaista viestiä tuossa oli mitkä siitä tekee kaksoissidosviestintää?

      • 6+14=20
        narsk.. kirjoitti:

        häpeämättömyys on uhrien oppiläksy

        opetella olemaan häpeämättömästi uhri, jolloin tulee kaltoinkohtelijansa kaltaiseksi, minkä seurauksena myös immuuniksi sellaiselle kaltoinkohtelulle, joka perustuu häpeällä hallitsemiseen

        "opetella olemaan häpeämättömästi uhri, jolloin tulee kaltoinkohtelijansa kaltaiseksi, minkä seurauksena myös immuuniksi sellaiselle kaltoinkohtelulle, joka perustuu häpeällä hallitsemiseen"

        Piti lukea moneen kertaan...enkä ole vieläkään ihan varma tuosta...

        "opetella olemaan häpeämättömästi uhri"...niin jossain kohtaa sen joutuu myöntämään, että on ollut ns. kaltoinkohtelun uhri...sallinut sen...

        Ei siinä ole mitään hävettävää...

        Mutta tuo..."jolloin tulee kaltoinkohtelijansa kaltaiseksi"...siis jos uhri luopuu siitä häpeästä, että minulle kävi näin(huonosti), niin ei kai se ole sama kuin tulla kaltoinkohtelijansa kaltaiseksi...

        Kun ei kaikki häpeä ole pahasta, vaan se voi myös varoittaa, että itse tekee väärin...

        Mutta tuo loppu..."tulee immuuniksi sellaiselle kaltoinkohtelulle, joka perustuu häpeällä hallitsemiseen"...

        Okei, jos joku kohtelee huonosti...niin kun ei sitä tarvtse häpeän vuoksi salata, niin sen voi tiedostaa ja tunnistaa/tunnustaa ja ottaa etäisyyttä...eikä suostua siihen...

        Mutta tosiaan häpeälläkin voi hallita...moni perheväkivaltaa kokenut salaa asian varsin pitkään...hän häpeää...kummanko puolesta...tekijän vaiko itsensä...

        Kummanko häpeä on suurempi...

      • 5+7=12
        6+14=20 kirjoitti:

        "opetella olemaan häpeämättömästi uhri, jolloin tulee kaltoinkohtelijansa kaltaiseksi, minkä seurauksena myös immuuniksi sellaiselle kaltoinkohtelulle, joka perustuu häpeällä hallitsemiseen"

        Piti lukea moneen kertaan...enkä ole vieläkään ihan varma tuosta...

        "opetella olemaan häpeämättömästi uhri"...niin jossain kohtaa sen joutuu myöntämään, että on ollut ns. kaltoinkohtelun uhri...sallinut sen...

        Ei siinä ole mitään hävettävää...

        Mutta tuo..."jolloin tulee kaltoinkohtelijansa kaltaiseksi"...siis jos uhri luopuu siitä häpeästä, että minulle kävi näin(huonosti), niin ei kai se ole sama kuin tulla kaltoinkohtelijansa kaltaiseksi...

        Kun ei kaikki häpeä ole pahasta, vaan se voi myös varoittaa, että itse tekee väärin...

        Mutta tuo loppu..."tulee immuuniksi sellaiselle kaltoinkohtelulle, joka perustuu häpeällä hallitsemiseen"...

        Okei, jos joku kohtelee huonosti...niin kun ei sitä tarvtse häpeän vuoksi salata, niin sen voi tiedostaa ja tunnistaa/tunnustaa ja ottaa etäisyyttä...eikä suostua siihen...

        Mutta tosiaan häpeälläkin voi hallita...moni perheväkivaltaa kokenut salaa asian varsin pitkään...hän häpeää...kummanko puolesta...tekijän vaiko itsensä...

        Kummanko häpeä on suurempi...

        "Mutta tuo..."jolloin tulee kaltoinkohtelijansa kaltaiseksi"...siis jos uhri luopuu siitä häpeästä, että minulle kävi näin(huonosti), niin ei kai se ole sama kuin tulla kaltoinkohtelijansa kaltaiseksi..."

        palaan vielä tuohon..."tulla kaltoinkohtelijansa kaltaiseksi"...

        Niin en tiedä...seuraan läheltä yhden perheen perhehelvettiä...jossa molemmat vanhemmat lyövät toisiaan...heillä on myös lapsia...

        Että en tiedä...kummallakin on takana jo yksi liitto...ja tarinoiden mukaan...taustalla on kummallakin ns. vaikea lapsuus...kokeneet jo lapsina väkvaltaa...olleet ns. uhreja...

        että tavallaan...tulleet kaltoinkohtelijansa kaltaisiksi...

        En tiedä...mikä se on se mekanismi sitten...joka johtaa tuohon...häpeämättömyys?, kosto?, persoonassa olevat vammat?, sukupolvien ketju?, keinottomuus löytää muita ratkaisuja? muunlaista tapaa elää? vaiko vain päihdeongelmat?

        Häpeän tasosta en tiedä...mutta sen verran usein polisii heillä vierailee, ettei asia salassa pysy...Tervehtivät normaalisti tavatessa...tulleetko immuuneiksi häpeälle?

        Vaikeita asioita, itsekin koen syyllisyyttä ...kun kohtaan perheen lapsia...heidän katseestan näen että he tietävät, että tiedän...mutta onko heidän katsessaan häpeää...

        lastensuojeluilmoituksen olen tehnyt...mutta pitäisikö minun tuntea siitä häpeää etten voi tehdä muuta...kaikkien meidänkö pitäisi hävetä, jotka tiedämme...naapureiden, sukulaisten, opettajien, poliisien, sossutätien...

        Kenen kuuluisi hävetä eniten...

      • elisakettu
        5+7=12 kirjoitti:

        "Mutta tuo..."jolloin tulee kaltoinkohtelijansa kaltaiseksi"...siis jos uhri luopuu siitä häpeästä, että minulle kävi näin(huonosti), niin ei kai se ole sama kuin tulla kaltoinkohtelijansa kaltaiseksi..."

        palaan vielä tuohon..."tulla kaltoinkohtelijansa kaltaiseksi"...

        Niin en tiedä...seuraan läheltä yhden perheen perhehelvettiä...jossa molemmat vanhemmat lyövät toisiaan...heillä on myös lapsia...

        Että en tiedä...kummallakin on takana jo yksi liitto...ja tarinoiden mukaan...taustalla on kummallakin ns. vaikea lapsuus...kokeneet jo lapsina väkvaltaa...olleet ns. uhreja...

        että tavallaan...tulleet kaltoinkohtelijansa kaltaisiksi...

        En tiedä...mikä se on se mekanismi sitten...joka johtaa tuohon...häpeämättömyys?, kosto?, persoonassa olevat vammat?, sukupolvien ketju?, keinottomuus löytää muita ratkaisuja? muunlaista tapaa elää? vaiko vain päihdeongelmat?

        Häpeän tasosta en tiedä...mutta sen verran usein polisii heillä vierailee, ettei asia salassa pysy...Tervehtivät normaalisti tavatessa...tulleetko immuuneiksi häpeälle?

        Vaikeita asioita, itsekin koen syyllisyyttä ...kun kohtaan perheen lapsia...heidän katseestan näen että he tietävät, että tiedän...mutta onko heidän katsessaan häpeää...

        lastensuojeluilmoituksen olen tehnyt...mutta pitäisikö minun tuntea siitä häpeää etten voi tehdä muuta...kaikkien meidänkö pitäisi hävetä, jotka tiedämme...naapureiden, sukulaisten, opettajien, poliisien, sossutätien...

        Kenen kuuluisi hävetä eniten...

        Kaltoinkohtelija käyttää hyväkseen monesti (jatkaakseen toimintaansa tai pystyäkseen peittämään sen) häpeää suhteessa uhriin:

        - "Oman perheen asiat pidetään omassa piirissä; mitähän ihmisetkin (tuttavat, suku) sanovat?" Näin esim lyöjä saa uhrin mukaan rakentamaan kulisseja.

        - "Missä Itse olit silloin, kun pikku-Taavetti kaatui pihalla ja satutti kätensä? Taisit olla viiniä kittaamassa itsekin?" Syyllistävä vaikutus ja alkoholi ja muut vastaavat aiheuttavat herkästi häpeää.

        - "Hankkisit sinäkin paremman koulutuksen tai menisit töihin, niin riittäisi paremmin rahat kosmetiikkaan, vaatteisiin, matkoihin jne." Riippuvaisuudella tai hyödyllä kiristäminen.

        - "Tilasit itse vittuilemalla turpaasi; olisit pitänyt sen suusi kiinni kun kerran sanoin." Aiheutetaan toiselle häpeää syylllistämällä tätä itsehillinnän puutteesta tai jostain muusta lyödylle herkästä asiasta.

        Millainen vaikutus sanoilla on, kun uhri tuntee häpeää? Eli juuri kaltoinkohtelijalle toivotunlainen.

        Mutta jos uhri, -nut olisi häpäemätön? Hän tulee kaltaiseksi tavallaan kyllä.

        Entäpä jos uhri kohtaa häpeänsä ja hyväksyy vaillinaisuutensa? Vahvistuisiko hänen selkärankansa ja vastuunotto tilanteesta:

        "Kyllä, olen syyllinen. Kestän häpäni ja pystyn sen tunnustamaan. Mutta se Ei enää estä minua käsittelemään näitä kipeitä asioita ja olemaan tarttumatta epäkohtiin ja tekemällä huonoihin asioihin muutoksia."

      • 4+4=8
        elisakettu kirjoitti:

        Kaltoinkohtelija käyttää hyväkseen monesti (jatkaakseen toimintaansa tai pystyäkseen peittämään sen) häpeää suhteessa uhriin:

        - "Oman perheen asiat pidetään omassa piirissä; mitähän ihmisetkin (tuttavat, suku) sanovat?" Näin esim lyöjä saa uhrin mukaan rakentamaan kulisseja.

        - "Missä Itse olit silloin, kun pikku-Taavetti kaatui pihalla ja satutti kätensä? Taisit olla viiniä kittaamassa itsekin?" Syyllistävä vaikutus ja alkoholi ja muut vastaavat aiheuttavat herkästi häpeää.

        - "Hankkisit sinäkin paremman koulutuksen tai menisit töihin, niin riittäisi paremmin rahat kosmetiikkaan, vaatteisiin, matkoihin jne." Riippuvaisuudella tai hyödyllä kiristäminen.

        - "Tilasit itse vittuilemalla turpaasi; olisit pitänyt sen suusi kiinni kun kerran sanoin." Aiheutetaan toiselle häpeää syylllistämällä tätä itsehillinnän puutteesta tai jostain muusta lyödylle herkästä asiasta.

        Millainen vaikutus sanoilla on, kun uhri tuntee häpeää? Eli juuri kaltoinkohtelijalle toivotunlainen.

        Mutta jos uhri, -nut olisi häpäemätön? Hän tulee kaltaiseksi tavallaan kyllä.

        Entäpä jos uhri kohtaa häpeänsä ja hyväksyy vaillinaisuutensa? Vahvistuisiko hänen selkärankansa ja vastuunotto tilanteesta:

        "Kyllä, olen syyllinen. Kestän häpäni ja pystyn sen tunnustamaan. Mutta se Ei enää estä minua käsittelemään näitä kipeitä asioita ja olemaan tarttumatta epäkohtiin ja tekemällä huonoihin asioihin muutoksia."

        "Kyllä, olen syyllinen. Kestän häpäni ja pystyn sen tunnustamaan. Mutta se Ei enää estä minua käsittelemään näitä kipeitä asioita ja olemaan tarttumatta epäkohtiin ja tekemällä huonoihin asioihin muutoksia."

        Niin...tuon myöntäminen tekee kipeää, masentaa ja häpeää itseään...tietyllä lailla on ajatellut/opettanut lapsilleenkin ettei hyväksy esim. väkivaltaa...mutta kuitenkin on "hyväksynyt" väkivallan itseään kohtaan/omassa parisuhteessaan...

        Eikä siinä kohtaa auta enää pään pensaaseen paneminen, omien silmien ummistaninen, kuvittelu ettei sitä "pahaa" ole jos ei ajattele...tosiasiat ei muutu muuksi...häpeä on kohdattava...sen kautta aukenee mahdollisuus muutokseen...

        Edelleen, jos et pidä jalanjäljistä kasvoillasi...miksi makaat lattialla...

        kysymys on tärkeä...siihen kun löytää vastauksen...itsestään...sen uhrin lähteen...mitä niin "hyvää" kärsimisestä itselleen saa...ettei millään kykene siitä luopumaan...

      • elisakettu
        4+4=8 kirjoitti:

        "Kyllä, olen syyllinen. Kestän häpäni ja pystyn sen tunnustamaan. Mutta se Ei enää estä minua käsittelemään näitä kipeitä asioita ja olemaan tarttumatta epäkohtiin ja tekemällä huonoihin asioihin muutoksia."

        Niin...tuon myöntäminen tekee kipeää, masentaa ja häpeää itseään...tietyllä lailla on ajatellut/opettanut lapsilleenkin ettei hyväksy esim. väkivaltaa...mutta kuitenkin on "hyväksynyt" väkivallan itseään kohtaan/omassa parisuhteessaan...

        Eikä siinä kohtaa auta enää pään pensaaseen paneminen, omien silmien ummistaninen, kuvittelu ettei sitä "pahaa" ole jos ei ajattele...tosiasiat ei muutu muuksi...häpeä on kohdattava...sen kautta aukenee mahdollisuus muutokseen...

        Edelleen, jos et pidä jalanjäljistä kasvoillasi...miksi makaat lattialla...

        kysymys on tärkeä...siihen kun löytää vastauksen...itsestään...sen uhrin lähteen...mitä niin "hyvää" kärsimisestä itselleen saa...ettei millään kykene siitä luopumaan...

        Tosiasioiden tunnistaminen ei silti tarkoita, että meidän tarvitsee kantaa häpeää koko ikämme. Häpeä - tai mikä tahansa muu kipupiste - haihtuu parhaiten juuri kohtaamalla se.

        Huomion lähdettäkään ei tarvitse hyljätä. Sen verta olemme arvokkaita, etteikö sitä mielihyvää olisi itselleen oikeus suoda. Mutta siitä ammentaakseen ei tarvitse myydä itseään eikä sieluaan. Sen maksamiseen ei tarvitse kärsiä. Ei itsen, ei läheisen.

      • 16+9=25
        elisakettu kirjoitti:

        Tosiasioiden tunnistaminen ei silti tarkoita, että meidän tarvitsee kantaa häpeää koko ikämme. Häpeä - tai mikä tahansa muu kipupiste - haihtuu parhaiten juuri kohtaamalla se.

        Huomion lähdettäkään ei tarvitse hyljätä. Sen verta olemme arvokkaita, etteikö sitä mielihyvää olisi itselleen oikeus suoda. Mutta siitä ammentaakseen ei tarvitse myydä itseään eikä sieluaan. Sen maksamiseen ei tarvitse kärsiä. Ei itsen, ei läheisen.

        "Huomion lähdettäkään ei tarvitse hyljätä. Sen verta olemme arvokkaita, etteikö sitä mielihyvää olisi itselleen oikeus suoda"

        Niin sen huomion lähteen voi löytää myös itsestään...jos ei sitä toista mielihyvän lähdettä ole...

        Kysyä itseltään...mitä minä haluan/tarvitsen, että tuntisin oloni hyväksi...kokisin mielihyvää...myös itse itseään voi palkita ja huomioida...

      • yxex
        16+9=25 kirjoitti:

        "Huomion lähdettäkään ei tarvitse hyljätä. Sen verta olemme arvokkaita, etteikö sitä mielihyvää olisi itselleen oikeus suoda"

        Niin sen huomion lähteen voi löytää myös itsestään...jos ei sitä toista mielihyvän lähdettä ole...

        Kysyä itseltään...mitä minä haluan/tarvitsen, että tuntisin oloni hyväksi...kokisin mielihyvää...myös itse itseään voi palkita ja huomioida...

        Näemme itsemme vain peilistä.

      • elisakettu
        yxex kirjoitti:

        Näemme itsemme vain peilistä.

        Kiitos peilinä olostasi yxex.

        Ajattelin myös palstakirjoittajien arvoa peileinä. Jokainen voi miettiä itse merkitystään siinä.

        Kysymys palstalaisille: onko peilin merkitys suurempi uhrille vai narsistille?

      • 6+7=13
        elisakettu kirjoitti:

        Kiitos peilinä olostasi yxex.

        Ajattelin myös palstakirjoittajien arvoa peileinä. Jokainen voi miettiä itse merkitystään siinä.

        Kysymys palstalaisille: onko peilin merkitys suurempi uhrille vai narsistille?

        "Kysymys palstalaisille: onko peilin merkitys suurempi uhrille vai narsistille?"

        jaa-a heititpäs kysymyksen...äkkiseltään ajattelisin, että peilin merkitys on suurempi uhrille kuin narsistille jos puhutaan palstailusta...

        vaikka en tiedä...itse kirjoittelen varmaan suurimmaksi osaksi itseäni varten...jotenkin kirjoittaessa ajatukset selkiintyy, tulee/saa uusia oivalluksia...

        Toki on kiva jos joku kommentoikin joskus, mutta ei sillä niin väliä, kuten ei noista miinusteluistakaan...jotka tarkoittavat vain että joillain on erilaiset mielipiteet/ajatukset asiasta...

        En usko, että narsisti saa tästä varsinaisesti itselleen mitään...mitä ny ajankulukseen kirjoittelee...poistaakseen tyhjien hetkien tyhjyyttä...sen kummemmin ajattelematta mitä kirjoittaa...

        toki narsistia saattaa loukata jos joku kyseenalaistaa hänen mielipiteensä...suuttuu miinusteluista...ja ilahtuu plussista...

        mutta tuskin hän itsekään antaa kirjoituksilleen sen kummempaa merkitystä...ne kun helposti muuttuvat asian ja kirjoittajien mukaan...tänään ollaan sitä mieltä, huomenna päinvastoin....

      • elisakettu
        LK kirjoitti:

        Niin mutta mitkä ne kaksi ristiriitaista viestiä tuossa oli mitkä siitä tekee kaksoissidosviestintää?

        Keksipäs se :)

        Tuli mieleen noista LK:n ja narskuttelijan kommenteista: kun puhutaan narsismista, useassa yhteydessä kirjoitetaan ettei narsisti tunne tai ei kykene tuntemaan häpää.

        Aloin miettimään, että toistuvasti nähdään kyllä ettei juuri uhri/uhriutuva/uhrinarsisti/keskilinjan narsisteiset joita on joka nurkalla kykene kohtaamaan häpeäänsä. Onko empatiakyvytön pataNPH kuitenkin tai psykopaatti kuitenkin täysin tiedostamaton koko häpeästä? Eli hän ei siis pohdi koko asiaa, on täysin tunteeton koko käsitteelle?

    • yxex

      Suhde voi myös olla: kulkea matkaa yhdessä, riippumattomana, mutta sitoutuneena. Kaikki taitaa alkaa lähteestä ja päättyä lähteeseen. Rakkain on tie itseen, ja itse on toiselle tie. Hyväksyvä katse, hyväksyvä rakkaus. Minä rakastan.

      "miten saamme tuon lähteen tehtyä merkityksettömäksi itsellemme? "

      Olemme vapaita sillä hetkellä, kun pystymme luopumaan kaikesta merkityksellisestä. Kaikista lähteistä ei ole tarpeen yrittää luopua, vain vääristä lähteistä. Arvelen että ihminen joka osaa nauttia lähteistä, myös kernaasti jakaa omaa lähdettään muille.

      "Huomion Lähdettä? Hitusina annoksina, jota kaltoinkohtelijasi jakaa, antaa sen verran että pysyt hengissä, raviten nääntyvää sieluasi sopivasti pitääkseen sinut elossa"

      Keppi-porkkana-linja on hajota ja hallitse-persoonallisuuden virittämä lähde. Huono lähde. Aasitkin karkaa lopulta. :)

      • elisakettu

        "Kaikista lähteistä ei ole tarpeen yrittää luopua, vain vääristä lähteistä." -yxex

        Täsmälleen.

      • yxex
        elisakettu kirjoitti:

        "Kaikista lähteistä ei ole tarpeen yrittää luopua, vain vääristä lähteistä." -yxex

        Täsmälleen.

        Mucho grazias senjorita-kettu :)

    • 15+8=23

      "Keppi-porkkana-linja on hajota ja hallitse-persoonallisuuden virittämä lähde. Huono lähde. Aasitkin karkaa lopulta. :)"

      Noh...alkuun se menee kait siten, että se keppi(mitätöinti) on suht helppo sivuuttaa...kun tulee porkkanan(ihailu) vuoro...

      Mutta kun toinen huomaa ettei kepin teho ole riittävä...niin iskut kovenevat...kun aasi alkaa ottamaan etäisyyttä...niin porkkanakin kasvaa suuremmaksi...

      N-suhteissa kun uhri yrittää irrottautua vaikeasta suhteesta...tuon porkkanan haluamatta jättäminen on se vaikein kohta...kun tietää että se maistuisi niin hyvältä...

      Siihen tarvitaan sitä tahdonvoimaa....kyetä hetken olemaan ilman sitä nenän edessä heiluvaa houkuttelevaa porkkanaa...jokaa sitten ajan kanssa menettää houkuttelevaisuutensa...

      kyllä minäkin muistan, kun luin eron jälkeen viekoittelevia sposteja...miten vaikeaa oli olla vastaamatta siihen houkutteluun....luopua siitä hyvästä porkkanasta...niistä ns. hyvistä hetkistä...

      Vähän samaa kuin alkoholistin kanssa...selvien päivien jälkeen seurasi aina kuitenkin ne humalaiset päivät...

      Kukaan ei halua sitä keppiä...siitä on helppo luopua...mutta luopumiseen porkkanasta...tarvitaan päätös ja tahdonvoimaa...

      • 11+9=20

        "Aasitkin karkaa lopulta. :)"

        Tuli tuosta aasista mieleen sellainenkin ajatus...että aasi saattaa myös hämmentyä siitäkin...jos koko ajan satelee pieniä porkkanoita...eikä keppiä näy juuri missään...

        ihmisellä joka on lähes koko elämänsä elänyt tuolla keppi-porkkana linjalla...voi olla vaikeuksia sopeutua elämään ilman sitä keppiä...

        Jostain tuollaisesta lie ehkä kysymys...jos jatkuvasti ajautuu ns. mahdottomiin suhteisiin...ei osaa elää ilman sitä keppiä...on niin tottunut siihen...että kepin jälkeen vasta porkkanakin maistuu paremmalta...

        Että vaatii sekin opettelua...jos ei ole sellaiseen tottunut...
        joutuu menemään itseensä/miettimään mitä hyvää siitä kepistä sai...

        Jonkinlainen "totuus" lie sekin, että on aaseja, jotka eivät ilman keppiä tunne elävänsä...syy siihen on kaivettava itsestään...se raadollinen motiivi...miksi pysyy selkeästi huonossa suhteessa...

        Tunteakseenko itsensä paremmaksi ihmiseksi?...sen kaltoinkohtelijan rinnalla...

        ettei se kepistä luopuminenkaan taida aina ihan helppoa olla...

      • yxex
        11+9=20 kirjoitti:

        "Aasitkin karkaa lopulta. :)"

        Tuli tuosta aasista mieleen sellainenkin ajatus...että aasi saattaa myös hämmentyä siitäkin...jos koko ajan satelee pieniä porkkanoita...eikä keppiä näy juuri missään...

        ihmisellä joka on lähes koko elämänsä elänyt tuolla keppi-porkkana linjalla...voi olla vaikeuksia sopeutua elämään ilman sitä keppiä...

        Jostain tuollaisesta lie ehkä kysymys...jos jatkuvasti ajautuu ns. mahdottomiin suhteisiin...ei osaa elää ilman sitä keppiä...on niin tottunut siihen...että kepin jälkeen vasta porkkanakin maistuu paremmalta...

        Että vaatii sekin opettelua...jos ei ole sellaiseen tottunut...
        joutuu menemään itseensä/miettimään mitä hyvää siitä kepistä sai...

        Jonkinlainen "totuus" lie sekin, että on aaseja, jotka eivät ilman keppiä tunne elävänsä...syy siihen on kaivettava itsestään...se raadollinen motiivi...miksi pysyy selkeästi huonossa suhteessa...

        Tunteakseenko itsensä paremmaksi ihmiseksi?...sen kaltoinkohtelijan rinnalla...

        ettei se kepistä luopuminenkaan taida aina ihan helppoa olla...

        Ehdollistumista kepille saadakseen porkkanaa saattaa todella tapahtua. Masokistit ja marttyyrit suorastaan hinkunevat keppiä.

        Ehkä meidän ei tulisikaan puida erilaisten ihmisten eri mieltymyksiä, vaan toteuttaa omaa mielihyväämme. Ja parisuhteessa tietenkin yhteistä mielihyvää yhteisen vastuunkannon myötä.

      • 5+9=14
        yxex kirjoitti:

        Ehdollistumista kepille saadakseen porkkanaa saattaa todella tapahtua. Masokistit ja marttyyrit suorastaan hinkunevat keppiä.

        Ehkä meidän ei tulisikaan puida erilaisten ihmisten eri mieltymyksiä, vaan toteuttaa omaa mielihyväämme. Ja parisuhteessa tietenkin yhteistä mielihyvää yhteisen vastuunkannon myötä.

        "Masokistit ja marttyyrit suorastaan hinkunevat keppiä."

        Niin en tiedä...masokisti en tunnustaudu, marttyyriko?

        Itse ajattelisin jotenkin jotenkin niin, että kuvittelin taustoistani olevani niin vahva ihminen, että kestän mitä vaan...

        Unohdin, jossain vaiheessa, että elämä voisi olla muutakin kuin pelkkää kestämistä...hampaat irvessä eteenpäin menemistä...

      • yxex
        5+9=14 kirjoitti:

        "Masokistit ja marttyyrit suorastaan hinkunevat keppiä."

        Niin en tiedä...masokisti en tunnustaudu, marttyyriko?

        Itse ajattelisin jotenkin jotenkin niin, että kuvittelin taustoistani olevani niin vahva ihminen, että kestän mitä vaan...

        Unohdin, jossain vaiheessa, että elämä voisi olla muutakin kuin pelkkää kestämistä...hampaat irvessä eteenpäin menemistä...

        Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus.

        (tiirikoi ovea)

        *hiipii suljetulla osastolla* ;)

      • 10+11=21
        yxex kirjoitti:

        Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus.

        (tiirikoi ovea)

        *hiipii suljetulla osastolla* ;)

        "Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus."

        Hih, no voihan se sitäkin olla, mutta eräänlainen "totuus" piilee tässäkin...

        Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
        Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
        Ja mielen vapaus ja mielen vapaus

        http://www.youtube.com/watch?v=XAo_wjL_Lg8&feature=related

      • elisakettu
        yxex kirjoitti:

        Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus.

        (tiirikoi ovea)

        *hiipii suljetulla osastolla* ;)

        *marssii käytävää pitkin ja kytistää pikkuruisista ruudukoista harmaisiin huoneisiin, joista ei kuulu turvallista tuhinaa ja pienten pierujen ääntä:* "Jaahas, vai niin..."

        *hiipii käytävää pitkin aulaan, jossa kolme karkulaista silmät napillaan pelaavat hullunkurisia perheitä*

        *karjaisee: "yxex, yhteenlaskutoimitus ja LK; heti sänkyihin mellastamasta sieltä" "ja ne jotka piileskelevät siellä ikipalmujen takana tai muissa piiloissa, saavat viettääkin yönsä siellä ilman peitteitään, tyynyjään ja unilelujaan" "eikä aamulla kiukutella että nukuttaa"

      • yxex
        elisakettu kirjoitti:

        *marssii käytävää pitkin ja kytistää pikkuruisista ruudukoista harmaisiin huoneisiin, joista ei kuulu turvallista tuhinaa ja pienten pierujen ääntä:* "Jaahas, vai niin..."

        *hiipii käytävää pitkin aulaan, jossa kolme karkulaista silmät napillaan pelaavat hullunkurisia perheitä*

        *karjaisee: "yxex, yhteenlaskutoimitus ja LK; heti sänkyihin mellastamasta sieltä" "ja ne jotka piileskelevät siellä ikipalmujen takana tai muissa piiloissa, saavat viettääkin yönsä siellä ilman peitteitään, tyynyjään ja unilelujaan" "eikä aamulla kiukutella että nukuttaa"

        Huoh, taas kettumainen hoitaja sai kiinni ja tuikkasi unipiikin persuksiin.

        http://www.youtube.com/watch?v=VnUG_8jQGvY&feature=related

        (suoraa kuvaa tapahtumapaikalta) ;p

      • 8+6=14
        elisakettu kirjoitti:

        *marssii käytävää pitkin ja kytistää pikkuruisista ruudukoista harmaisiin huoneisiin, joista ei kuulu turvallista tuhinaa ja pienten pierujen ääntä:* "Jaahas, vai niin..."

        *hiipii käytävää pitkin aulaan, jossa kolme karkulaista silmät napillaan pelaavat hullunkurisia perheitä*

        *karjaisee: "yxex, yhteenlaskutoimitus ja LK; heti sänkyihin mellastamasta sieltä" "ja ne jotka piileskelevät siellä ikipalmujen takana tai muissa piiloissa, saavat viettääkin yönsä siellä ilman peitteitään, tyynyjään ja unilelujaan" "eikä aamulla kiukutella että nukuttaa"

        "eikä aamulla kiukutella että nukuttaa"

        Hih...
        onneksi on päikkäritkin keksitty, suoraan töistä sohvalle ja silmät kiinni...puolisen tuntia ja taas on kuin uusi ihminen...että "aamukahvilla" täs...

    • xcch

      Normaalissa liitossa ollaan kiintyneitä ja riippuvaisia toisista enemmän tai vähemmän. Nasse liitossa normaali yrittää rakentaa ja nasse repii, jolloin normaali yrittää selvitää miksi mikään ei toimi. Mutta mitään ei selviä, koska nassella ei ole mitään logiikkaa. Tilanne ei yksinkertaisesti ole korjattavissa millään keinoin, joten paras tapa on huolehtia lähinnä itsestään.

      Nassen kanssa ei kannate riidellä, ne antaa naselle vain energiaa ja vie sitä itseltä. Koska nasse ei käsitä eikä näe asioita kuten tavallinen ihminen näkee, eikä aivokapasiteetti tämä kaikkivoipaisuuden harhan takia pääse kehittymään kuten tavallisella ihmisellä. Josta syystä ajan kanssa nasse tyhmistyy ja tavallinen viisastuu. Jos vajoaa itse niin alas että alkaa hekemaan nasselta hyväksyntää, niin ongelmia varmaan riittää, ainoa taktiikka joka nassen kanssa toimii asiantuntijoiden mukaan on "taistele tai pakene". Yhteistyö on mahdotonta, tunteista ei kannante puhua, se on sama kuin eskimolle puhuisi kiinaa.

      Mistään ongelmista esim. työpaikalla ei kannante puhua eikä oikein muustakaan, nassen kanssa pärjää parhaiten kun pitää itsensä "piilossa" nasselta mielensä suhteen. Nasse voi joskus provosoida vain sen takia että saa toisesta pumpattua irti asioita joista ei ole varma tai ei tiedä, toisen täydelliseen hallintaan kun kuuluu uhrinsa tunteminen mahdollisimman hyvin.

      • elisakettu

        Mietin xcch tuossa mitä olet kirjoittanut oman matkasi varrella. Eli sinä päätit vain heittäytyä välinpitämättömäksi oman uhrin huomion lähteesi suhteen? Olenko väärässä että tavallaan se on ollut selviytymistiesi?

      • 20+19=39

        Niin muistaakseni sinä olet kertomasi mukaan ollut naimisissa jo yli 10 v narsistin/vaimosi kanssa...

        "toisen täydelliseen hallintaan kun kuuluu uhrinsa tunteminen mahdollisimman hyvin. "

        joten vaimosi/narsisti varmaan tuntee sinut/uhrinsa erittäin hyvin...ja siitä syystä hallitsee sinua...

        Mutta kerros mistä syystä sinä olet naimisissa hänen kanssaan...
        aloittajalla on hyviä vaihtoehtoja syistä....

        riippuuvuudestako, et kykene elämään yksin
        saat puolisostasi jotain hyötyä, talous, kulissit...
        emotionaalinen side, rakastat häntä ja toivot hänenkin jonain päivänä rakastavan sinua...
        vai onko liittonne ystävyyttä, kaveruutta...

        Oletko koskaan miettinyt miksi pysyt liitossasi...olet antanut avaimet puolisollesi hallita sinua, elät hänen pillinsä mukaan, pidät mielesi piilossa häneltä...

        Onko sekään ny niin viisasta...

      • 15+12=27
        elisakettu kirjoitti:

        Mietin xcch tuossa mitä olet kirjoittanut oman matkasi varrella. Eli sinä päätit vain heittäytyä välinpitämättömäksi oman uhrin huomion lähteesi suhteen? Olenko väärässä että tavallaan se on ollut selviytymistiesi?

        "Eli sinä päätit vain heittäytyä välinpitämättömäksi oman uhrin huomion lähteesi suhteen?"

        Niin välinpitämättömyys omaa puolisoa kohtaan...on hyvin narsistinen selvitymiskeino sekin...

        Onkohan se se sitten niin, että pitkissä suhteissa narsistiin...uhrikin tulee joskus kaltoinkohtelijansa kaltaiseksi...narsistiksi...selvitäkseen...

      • yxex

        12 'nasse'-sanaa yhdessä kommentissa. Hoh. Olet todella nassien yläpuolella, omasta mielestäsi.

        *pohtii, onko nasse ulkoistamisen mestari*

      • 10+4=14
        yxex kirjoitti:

        12 'nasse'-sanaa yhdessä kommentissa. Hoh. Olet todella nassien yläpuolella, omasta mielestäsi.

        *pohtii, onko nasse ulkoistamisen mestari*

        "12 'nasse'-sanaa yhdessä kommentissa."

        Joo itsellenkin tuo nassettaminen tuo usein mielleyhtymän , että puhutaan enemminkin söpön vaaleanpunaisen pikkupossun tempauksista kuin ihmisestä jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö...

        Mutta ehkä tuo nasse nimityksen käyttämien on jotenkin asian ulkoistamista...ei kuullosta niin pahalta ja vakavalta kuin narsisti...

        Voi leikkimielisesti heitellä tyyliin nasse sitä ja nasse tätä...mutta kuka ny nassea vakavissaan ottaisi...tuskin nasse ilkeä on...ennemminkin hupaisa...

      • yxex
        10+4=14 kirjoitti:

        "12 'nasse'-sanaa yhdessä kommentissa."

        Joo itsellenkin tuo nassettaminen tuo usein mielleyhtymän , että puhutaan enemminkin söpön vaaleanpunaisen pikkupossun tempauksista kuin ihmisestä jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö...

        Mutta ehkä tuo nasse nimityksen käyttämien on jotenkin asian ulkoistamista...ei kuullosta niin pahalta ja vakavalta kuin narsisti...

        Voi leikkimielisesti heitellä tyyliin nasse sitä ja nasse tätä...mutta kuka ny nassea vakavissaan ottaisi...tuskin nasse ilkeä on...ennemminkin hupaisa...

        Elämässä tuppaa olemaan niin että asiat mitkä toisessa ärsyttää, löytyy sieltä itsestäkin, vaikkei niitä haluta nähdä eikä tunnustaa - itselleen. Vaihtoehdoksi jää peilikuvan vihaaminen (se/ne nasset).

        Minusta 'narsistien' asemesta pitäisi puhua 'uhrinarsisteista' jotka oikeutuksen-tunteensa (oikeutuksen tunnelukko) vallassa kylvävät pahaa oloa ympärilleen (ei niinkään ilkeyttään vaan koska kokevat erityisoikeutta).

        Eli NUT tulisi muuttaa uhrinarsistien uhrien tueksi. Nythän siellä kirjoittelee molemmat uhrityypit sulassa sekasotkussa.

        Suhde UN.iin voi olla häkellyttävä; UN.n uhrilla voi rakastuneena kestää pitkään, vuosiakin, ennen kuin tajuaa ette UN uhrina halua antaa mitään (hellää) puolisolleen, vaan ottaa.

        Myös keskusteluissa voi olla vaikeaa eroittaa uhrinarsistin ja uhrinarsistin uhrin uhrikertomuksia toisistaan ensialkuun. Mutta nassenkouluttajat eivät lienee ole niitä eniten kärsiviä ;)

      • 2+20=22
        yxex kirjoitti:

        Elämässä tuppaa olemaan niin että asiat mitkä toisessa ärsyttää, löytyy sieltä itsestäkin, vaikkei niitä haluta nähdä eikä tunnustaa - itselleen. Vaihtoehdoksi jää peilikuvan vihaaminen (se/ne nasset).

        Minusta 'narsistien' asemesta pitäisi puhua 'uhrinarsisteista' jotka oikeutuksen-tunteensa (oikeutuksen tunnelukko) vallassa kylvävät pahaa oloa ympärilleen (ei niinkään ilkeyttään vaan koska kokevat erityisoikeutta).

        Eli NUT tulisi muuttaa uhrinarsistien uhrien tueksi. Nythän siellä kirjoittelee molemmat uhrityypit sulassa sekasotkussa.

        Suhde UN.iin voi olla häkellyttävä; UN.n uhrilla voi rakastuneena kestää pitkään, vuosiakin, ennen kuin tajuaa ette UN uhrina halua antaa mitään (hellää) puolisolleen, vaan ottaa.

        Myös keskusteluissa voi olla vaikeaa eroittaa uhrinarsistin ja uhrinarsistin uhrin uhrikertomuksia toisistaan ensialkuun. Mutta nassenkouluttajat eivät lienee ole niitä eniten kärsiviä ;)

        "Minusta 'narsistien' asemesta pitäisi puhua 'uhrinarsisteista' jotka oikeutuksen-tunteensa (oikeutuksen tunnelukko) vallassa kylvävät pahaa oloa ympärilleen (ei niinkään ilkeyttään vaan koska kokevat erityisoikeutta)."

        Noh, itse kyllä erottaisin narsistisen persoonallisuushäiriön kuitenkin "oikeista uhreista"...heistä jotka joutuvat ns. saaliiksi tunteidensa viemänä...ihastuvat/rakastuvat narsistiin...

        Sitten kun "totuus" toisesta tulee ilmi, pyrkivät narsistista eroon ja nuolevat haavansa, jatkavat elämäänsä...

        "uhrinarsisteina" pidän heitä, jotka eivät mieti omaa osuuttaan, miksi ajatui/pysyy sellaisessa suhteessa, jossa toinen kohtelee huonosti...vaan syy nähdään vain ja ainoastaan siinä toisessa...

        "uhrinarsiteiksi" voi ajatella myös heitä, jotka vielä vuosien jälkeenkin syyttävät pilalle menneestä elämästään sitä toista...tyyliin kun oli lapsena liian pieni pipo ja liian vähän leluja...niin eihän elämästäni voinu niillä eväillä mitään tulla...

        Tai sitten sitä eksäänsä...kun se oli niin kauhea...niin en voi enää elää/voida hyvin koskaan...vaan mun pitää kantaa sitä eksääni mielessäni ainakin niissä hetkissä kun pikkusen tuntuu hyvältä, etten vaan mitenkään pääse unohtamaan, mitä kauheaa minulle on tehty...

      • 1+18=19
        2+20=22 kirjoitti:

        "Minusta 'narsistien' asemesta pitäisi puhua 'uhrinarsisteista' jotka oikeutuksen-tunteensa (oikeutuksen tunnelukko) vallassa kylvävät pahaa oloa ympärilleen (ei niinkään ilkeyttään vaan koska kokevat erityisoikeutta)."

        Noh, itse kyllä erottaisin narsistisen persoonallisuushäiriön kuitenkin "oikeista uhreista"...heistä jotka joutuvat ns. saaliiksi tunteidensa viemänä...ihastuvat/rakastuvat narsistiin...

        Sitten kun "totuus" toisesta tulee ilmi, pyrkivät narsistista eroon ja nuolevat haavansa, jatkavat elämäänsä...

        "uhrinarsisteina" pidän heitä, jotka eivät mieti omaa osuuttaan, miksi ajatui/pysyy sellaisessa suhteessa, jossa toinen kohtelee huonosti...vaan syy nähdään vain ja ainoastaan siinä toisessa...

        "uhrinarsiteiksi" voi ajatella myös heitä, jotka vielä vuosien jälkeenkin syyttävät pilalle menneestä elämästään sitä toista...tyyliin kun oli lapsena liian pieni pipo ja liian vähän leluja...niin eihän elämästäni voinu niillä eväillä mitään tulla...

        Tai sitten sitä eksäänsä...kun se oli niin kauhea...niin en voi enää elää/voida hyvin koskaan...vaan mun pitää kantaa sitä eksääni mielessäni ainakin niissä hetkissä kun pikkusen tuntuu hyvältä, etten vaan mitenkään pääse unohtamaan, mitä kauheaa minulle on tehty...

        Myös keskusteluissa voi olla vaikeaa eroittaa uhrinarsistin ja uhrinarsistin uhrin uhrikertomuksia toisistaan ensialkuun. Mutta nassenkouluttajat eivät lienee ole niitä eniten kärsiviä ;)"

        Niin "oikeat" uhrit kyllä saavat kaikki sympatiani...kertoessaan väärsyyksistä, mitä he ovat kokeneet...

        mutta siinä mennään hakoteille jos lähdetään linjalle, että aletaan jatkuvasti mollata narsistiksi olettamaansa henkilöä samalla itseään ylentäen...Pakostakin miettii silloin millainen kertoja itse on...jos toinen on tyhmä ja kauhea...

      • 10+14=24
        1+18=19 kirjoitti:

        Myös keskusteluissa voi olla vaikeaa eroittaa uhrinarsistin ja uhrinarsistin uhrin uhrikertomuksia toisistaan ensialkuun. Mutta nassenkouluttajat eivät lienee ole niitä eniten kärsiviä ;)"

        Niin "oikeat" uhrit kyllä saavat kaikki sympatiani...kertoessaan väärsyyksistä, mitä he ovat kokeneet...

        mutta siinä mennään hakoteille jos lähdetään linjalle, että aletaan jatkuvasti mollata narsistiksi olettamaansa henkilöä samalla itseään ylentäen...Pakostakin miettii silloin millainen kertoja itse on...jos toinen on tyhmä ja kauhea...

        "Minusta 'narsistien' asemesta pitäisi puhua 'uhrinarsisteista' jotka oikeutuksen-tunteensa (oikeutuksen tunnelukko) vallassa kylvävät pahaa oloa ympärilleen (ei niinkään ilkeyttään vaan koska kokevat erityisoikeutta"

        Niin palaan vieläkin tähän kohtaan...kyllä uhreilla on oikeus kertoa kauheista kokemuksistaan...mitä heille on TEHTY ja miten heitä on loukattu...kertoa kivustaan/surustaan/häpeästään..ja saada sympatiaa...

        paha olo ei poistu sillä, että se vaietaan kuoliaaksi...vaan se täytyy purkaa ulos...käsitellä se OMA paha olonsa ja syyt siihen...ja HYVÄKSYÄ tapahtunut...osaksi elämäänsä...

        Ajattelisin ennemminkin että "uhrinarsistit" ovat niitä, jotka eivät pysty käsittelemään OMAA paha oloaan...koska tuntevat häpeää...siitä heille on tehty/miten kohdeltu ja he ovat "sallineet" sen...tai mahdollisesti "sallivat" edelleen...

        Mutta ketään uhria ei pitkässä juoksussa auta pelkästään se, että paasataan miten kauhea se toinen oli/on...kun kaltoinkohtelevassa suhteessa on aina kaksi osapuolta...se kaltoinkohtelija ja uhri joka mahdollistaa sen...

        Tuo on eräänlainen "totuus"...vaikka en olekkaan mikään narsistien puolustaja sinällään...mutta ihmiset "uhriutuvat" omista syistään...ja siitä roolista pääsee kyllä irti...kun taas käsittääkseni naristisesta persoonallisuushäiriöstä on aikas vaikea parantua...olletikkin jos sitä ei itsessään edes tunnista...

        Otsikon mukaan...uhrin lähde on se kaltoinkohteleva narsisti/suhde ja syyt olla suhteessa hänen kanssaan löytyvät uhrista itsestään...aloituksessa oli hyviä ajatuksia niistä syistä...

        mutta joo taisin taas liikaa innostua...

      • 3+10=13

        "Josta syystä ajan kanssa nasse tyhmistyy ja tavallinen viisastuu.."

        "toisen täydelliseen hallintaan kun kuuluu uhrinsa tunteminen mahdollisimman hyvin"

        Niin palaan vielä tähän kohtaan...noihin kahteen lauseeseen...

        Kumpiko on sinun mielestäsi suhteen uhri...tuo ajan kanssa tyhmistyvä nasseko vaiko viisastuva tavallinen...

        Kun puhutaan narsistien uhreista...kumpiko on suhteen hallitsija...tuntee uhrinsa mahdollisimman hyvin...nasseko vaiko nassen uhriko...

        Tätäkö se on se uhrinarsismi...viisas ottaa uhrin roolin ja antaa tyhmän hallita...tunteakseen itsensä viisaaksi...

        Joskus on niinkin, että seura tekee kaltaisekseen...

      • yxex
        10+14=24 kirjoitti:

        "Minusta 'narsistien' asemesta pitäisi puhua 'uhrinarsisteista' jotka oikeutuksen-tunteensa (oikeutuksen tunnelukko) vallassa kylvävät pahaa oloa ympärilleen (ei niinkään ilkeyttään vaan koska kokevat erityisoikeutta"

        Niin palaan vieläkin tähän kohtaan...kyllä uhreilla on oikeus kertoa kauheista kokemuksistaan...mitä heille on TEHTY ja miten heitä on loukattu...kertoa kivustaan/surustaan/häpeästään..ja saada sympatiaa...

        paha olo ei poistu sillä, että se vaietaan kuoliaaksi...vaan se täytyy purkaa ulos...käsitellä se OMA paha olonsa ja syyt siihen...ja HYVÄKSYÄ tapahtunut...osaksi elämäänsä...

        Ajattelisin ennemminkin että "uhrinarsistit" ovat niitä, jotka eivät pysty käsittelemään OMAA paha oloaan...koska tuntevat häpeää...siitä heille on tehty/miten kohdeltu ja he ovat "sallineet" sen...tai mahdollisesti "sallivat" edelleen...

        Mutta ketään uhria ei pitkässä juoksussa auta pelkästään se, että paasataan miten kauhea se toinen oli/on...kun kaltoinkohtelevassa suhteessa on aina kaksi osapuolta...se kaltoinkohtelija ja uhri joka mahdollistaa sen...

        Tuo on eräänlainen "totuus"...vaikka en olekkaan mikään narsistien puolustaja sinällään...mutta ihmiset "uhriutuvat" omista syistään...ja siitä roolista pääsee kyllä irti...kun taas käsittääkseni naristisesta persoonallisuushäiriöstä on aikas vaikea parantua...olletikkin jos sitä ei itsessään edes tunnista...

        Otsikon mukaan...uhrin lähde on se kaltoinkohteleva narsisti/suhde ja syyt olla suhteessa hänen kanssaan löytyvät uhrista itsestään...aloituksessa oli hyviä ajatuksia niistä syistä...

        mutta joo taisin taas liikaa innostua...

        Saa innostua :)

        Oletko miettinyt; kun kahden lähteen vesi yhdistyy, millä ne enää erottaa toisistaan(?)

    • ent.ilkikurimus

      Täällähän oli jo keskustelua siitä, että narsistin toinen puoli on uhri ja päinvastoin.

      Sillä tuokin selittynee. Ja miten narsismista pääsee eroon ja lähteestä merkityksetön? Jaa-a....

      • elisakettu

        Hmm... elikkä jos ajatellaan että roolit vaihtelevat narsistin ja uhrin välillä (jota molempia siis yksittäinen puolisko voi olla):

        Jos molemmat käyttäisivät tätä tietoisesti hyväkseen, niin lähdekin olisi silloin tarpeen? Ammennetaanko siinä tavallaan samaa lähdettä, eri kauhalla vain?

        Olisiko lähteen merkityksettömäksi tekeminen edes tarpeellista, jos vuorovaikutuksellisuutta toimintaa syntyisi joka tapauksessa?

      • ent.ilkikurimus
        elisakettu kirjoitti:

        Hmm... elikkä jos ajatellaan että roolit vaihtelevat narsistin ja uhrin välillä (jota molempia siis yksittäinen puolisko voi olla):

        Jos molemmat käyttäisivät tätä tietoisesti hyväkseen, niin lähdekin olisi silloin tarpeen? Ammennetaanko siinä tavallaan samaa lähdettä, eri kauhalla vain?

        Olisiko lähteen merkityksettömäksi tekeminen edes tarpeellista, jos vuorovaikutuksellisuutta toimintaa syntyisi joka tapauksessa?

        Puhuisin "uhrinarsismista", joka ammentaa uhrina olemisesta.

      • 18+15=33
        elisakettu kirjoitti:

        Hmm... elikkä jos ajatellaan että roolit vaihtelevat narsistin ja uhrin välillä (jota molempia siis yksittäinen puolisko voi olla):

        Jos molemmat käyttäisivät tätä tietoisesti hyväkseen, niin lähdekin olisi silloin tarpeen? Ammennetaanko siinä tavallaan samaa lähdettä, eri kauhalla vain?

        Olisiko lähteen merkityksettömäksi tekeminen edes tarpeellista, jos vuorovaikutuksellisuutta toimintaa syntyisi joka tapauksessa?

        "Olisiko lähteen merkityksettömäksi tekeminen edes tarpeellista, jos vuorovaikutuksellisuutta toimintaa syntyisi joka tapauksessa? "

        Niin on suhteita ja suhteita...joissain suhteissa ollaan hallinta/kilpailu periaatteella...vs. tyhmä narsisti viisas uhri...

        "Koska nasse ei käsitä eikä näe asioita kuten tavallinen ihminen näkee, eikä aivokapasiteetti tämä kaikkivoipaisuuden harhan takia pääse kehittymään kuten tavallisella ihmisellä. Josta syystä ajan kanssa nasse tyhmistyy ja tavallinen viisastuu"

        Tuon esimerkin tapauksessa...uhrin lähde on ehkä se, että voi tuntea itsensä viisaammaksi...suhteessa nasseen...ja ajankanssa hän kokee viisautensa vain lisääntyvän...on se palkinto, muuten ko. suhteesta...jossa ei ole aitoa välittämistä...

      • elisakettu
        ent.ilkikurimus kirjoitti:

        Puhuisin "uhrinarsismista", joka ammentaa uhrina olemisesta.

        Ahaa. Hankalempaa onkin tuon lähteen merkityksettömäksi tekeminen, koskei keskeinen objekti yleensä tunnista koko lähdettä. Miten saada ihminen havaitsemaan tilanne?

      • ent.ilkikurimus
        elisakettu kirjoitti:

        Ahaa. Hankalempaa onkin tuon lähteen merkityksettömäksi tekeminen, koskei keskeinen objekti yleensä tunnista koko lähdettä. Miten saada ihminen havaitsemaan tilanne?

        No kyllä se on tosi vaikeeta. Tuskin mitenkään.

      • 2+4=6
        elisakettu kirjoitti:

        Ahaa. Hankalempaa onkin tuon lähteen merkityksettömäksi tekeminen, koskei keskeinen objekti yleensä tunnista koko lähdettä. Miten saada ihminen havaitsemaan tilanne?

        "Miten saada ihminen havaitsemaan tilanne?"

        ajattelisin, että jos uhri on itsekin kovin narsistinen...
        niin mikään ei muutu...hän pysyy hyvän ja viisaan roolissaan, saa siitä tyydytystä, eikä mikään muutu...

        on niin sen lähteen/ikävän puolisonsa lumoissa ettei näe omaa osuuttaan kuviossa...vaan ulkoistaa kaiken negatiivisen...siihen toiseen...

        Toki taustalla on sekin ehkä...ettei uskalla katsoa itseään...helpompaahan se on selittää, että kun se narsisti on sitä ja tätä, tyhmä ja kauhea...

        Ja tyytyä elämään...ikäänkuin kohtaamatta tunnetasolla sen paremmin itseään kuin toistakaan...

        Ajattelisin että loisto valinta narsistille, joka kammoaa läheisyyttä...olla suhteessa uhriin joka myös ei välitä läheisyydestä...kummallekkin sopii ajatus..."paras tapa on huolehtia lähinnä itsestään"

        Ei kai tuossa mitään ongelmaa ole..
        vakka kantensa valinnut...kumpikin on toiselle yhtä merkityksetön...

      • elisakettu
        ent.ilkikurimus kirjoitti:

        No kyllä se on tosi vaikeeta. Tuskin mitenkään.

        Ihminen oppii ymmärtämään, ettei aina saa sitä mitä haluaa. - elisakettu -

      • elisakettu
        elisakettu kirjoitti:

        Ihminen oppii ymmärtämään, ettei aina saa sitä mitä haluaa. - elisakettu -

        Lähteet eivät ole omaisuuttamme, vaikka niin luulemme. - yxex -

      • elisakettu

        "Ja miten narsismista pääsee eroon ja lähteestä merkityksetön?"

        Muistelen aikaa joskus. Minulla oli syvä ja kultainen lähde. Sen omistaja oli vaan henkilö joka pisti minut täysin matalaksi siinä missä eivät vielä kukaan muu ollut aiemmin pystynyt tekemään. Eikä hänen tarvinnut käyttää ns kovia otteita. Emotionaalinen kylmyys riitti täyttämään tehtävänsä.

        Tein itse sen lähteen merkityksettömäksi. Tein selväksi etten sitä tarvitse, se ei ole minua varten ja kaikki on pelkkää mahdottomuutta, en myöskään kaipaa sitä (aikani) tai en missään tapauksessa ole riippuvainen siitä, mitä hän voisi tarjota minulle. Mutta rajasin sen yhteen lähteeseen. Koska en halunnut tulla kylmäksi itse, vaikka tuotakin vaihetta elin. Se auttoi myöhemmin rakentemaan luottavaisia, pysyviä ihmissuhteita ja näkemään asioita optimaalisemmin kuin lähteeseen takertuneet tai tunteisiinsa ehdottamasti patoutuneet henkilöt vaikuttaisi tekevän.

      • 3+9=12
        elisakettu kirjoitti:

        "Ja miten narsismista pääsee eroon ja lähteestä merkityksetön?"

        Muistelen aikaa joskus. Minulla oli syvä ja kultainen lähde. Sen omistaja oli vaan henkilö joka pisti minut täysin matalaksi siinä missä eivät vielä kukaan muu ollut aiemmin pystynyt tekemään. Eikä hänen tarvinnut käyttää ns kovia otteita. Emotionaalinen kylmyys riitti täyttämään tehtävänsä.

        Tein itse sen lähteen merkityksettömäksi. Tein selväksi etten sitä tarvitse, se ei ole minua varten ja kaikki on pelkkää mahdottomuutta, en myöskään kaipaa sitä (aikani) tai en missään tapauksessa ole riippuvainen siitä, mitä hän voisi tarjota minulle. Mutta rajasin sen yhteen lähteeseen. Koska en halunnut tulla kylmäksi itse, vaikka tuotakin vaihetta elin. Se auttoi myöhemmin rakentemaan luottavaisia, pysyviä ihmissuhteita ja näkemään asioita optimaalisemmin kuin lähteeseen takertuneet tai tunteisiinsa ehdottamasti patoutuneet henkilöt vaikuttaisi tekevän.

        "Tein itse sen lähteen merkityksettömäksi. Tein selväksi etten sitä tarvitse, se ei ole minua varten ja kaikki on pelkkää mahdottomuutta, en myöskään kaipaa sitä (aikani) tai en missään tapauksessa ole riippuvainen siitä, mitä hän voisi tarjota minulle. Mutta rajasin sen yhteen lähteeseen. Koska en halunnut tulla kylmäksi itse, vaikka tuotakin vaihetta elin."

        Niin sitähän se on...hammasta purren pysyy erossa siitä "uhrin lähteestään"...mutta kyllä se muuttaa ihmistä...toivon mukaan vain tilapäisesti...itse ainakin haluan uskoa niin...

        en tiedä miten pitkä aika sinulla on siitä kaikesta...mutta yhä vieläkin täällä olet...minä toivon voivani vielä jonain päivänä jättää sen/tämän kaiken taakseni...

        en niin etten muistaisi...mutta kuitenkin irtipäästämään...siten ettei se enää vaikuttaisi minuun...vasta sitten se on muuttunut merkityksemättömäksi...kun ei siihen tunne tarvetta enää palata...

        minulla on uusi ihmissuhde...joskus mietin sitäkin...tuliko sekin liian pian...kykenen kyllä luottamaan...mutta mietin että keskeneräisenä...tässä vaiheessa minulla on vielä liiaksi entistä moskaa, jota kuljetan mukanani...

        mutta toivon mukaan aika ja etäisyys auttavat myös minua...

      • elisakettu
        3+9=12 kirjoitti:

        "Tein itse sen lähteen merkityksettömäksi. Tein selväksi etten sitä tarvitse, se ei ole minua varten ja kaikki on pelkkää mahdottomuutta, en myöskään kaipaa sitä (aikani) tai en missään tapauksessa ole riippuvainen siitä, mitä hän voisi tarjota minulle. Mutta rajasin sen yhteen lähteeseen. Koska en halunnut tulla kylmäksi itse, vaikka tuotakin vaihetta elin."

        Niin sitähän se on...hammasta purren pysyy erossa siitä "uhrin lähteestään"...mutta kyllä se muuttaa ihmistä...toivon mukaan vain tilapäisesti...itse ainakin haluan uskoa niin...

        en tiedä miten pitkä aika sinulla on siitä kaikesta...mutta yhä vieläkin täällä olet...minä toivon voivani vielä jonain päivänä jättää sen/tämän kaiken taakseni...

        en niin etten muistaisi...mutta kuitenkin irtipäästämään...siten ettei se enää vaikuttaisi minuun...vasta sitten se on muuttunut merkityksemättömäksi...kun ei siihen tunne tarvetta enää palata...

        minulla on uusi ihmissuhde...joskus mietin sitäkin...tuliko sekin liian pian...kykenen kyllä luottamaan...mutta mietin että keskeneräisenä...tässä vaiheessa minulla on vielä liiaksi entistä moskaa, jota kuljetan mukanani...

        mutta toivon mukaan aika ja etäisyys auttavat myös minua...

        Täällä olooni on painavammat syyt kuin tuo nimeäni saapasjalkasuhde, vaikka alkuperäinen syy lienee ollutkin. Olen avannut muitakin kokemuksiani ja ennenkaikkea olen kiinnostunut ihmisen käyttäytymisestä ilmiönä. Kaikki kun lopulta liittyy läheisesti narsismiin.

        Tavallaan olen jättänyt sen taakseni. Mutta olosuhteet myös tekevät sen etten ehkä koskaan kuitenkaan lopulta katso olevani "valmis" ja kääntämään selkääni kaltoinkohtelun eri muodoille. Mutta moskaa sen ei tarvitse olla. Se voi olla oppimista itsestään, tunteistaan ja reagoinneistaan, kuten kanssaihmistenkin. Erilaiset kohtaamiset helpottuvat monella elämänalueella.

        Sanoit yhteenlaskutoimitus, että tunnet kantavasi vielä paljon entistä moskaa mukanasi. Älä kanna siitä ainakaan syyllisyyttä tai muuta. Edelleenkään suhteesi päättymisestä ei ole kulunut paljon aikaa, ja eri asioita puntaroidaan eri aika, kuten yksilöllisesti kuuluukin. Itselläni nopeutti asioita melkoisesti irl-vertaistuki. Sain myös ulkopuolista apua ja olen kirjoittanut paljon.

        Pohdit myös sitä tuliko uusi suhde liian pian, kun olet kesken käymässä prosessiasi. Sitähän ei voi tietää kukaan. Ihminen voi olla valmis mielestään, mutta havaita myöhemmin että käykin läpi mielessään vanhoja traumoja. Itselläni ei ollut aikomusta parisuhteeseen, mutta niin vain sitten tapahtui, melkoisen omituisten sattumusten seurauksena :) Se on tietysti helpotus, että Kumppani ymmärtää näiden juttujen päälle; en haluaisi salata mitään entistä tai muutakaan puuhaamaani. Kärsisin siitä valtavasti eikä se olisi oikein hänellekään.

        Älä huolehdi liikaa nyt sitäkään, olitko valmis vai et. Parisuhteessakin ihmisille tulee aikoja, jolloin muistot tai asiat vääjäämättömästi palavat menneisyyteen. Ne voivat olla flashbackeja tai jotain muuta. Mutta yhtäkaikki ne kuuluvat elämään, niitä ei voi estää. Se on vain eräänlainen kamppailu joka on taas käytävä läpi. Hyvässä ja luottamuksellisullisessa suhteessa niistä voi puhua sen verran, jos ne ahdistavat (ettei toinen vain kuvittele oirehdinnan johtuvan itsestään). Kunhan suhteen toisen osapuolen ei tarvitse alkaa kantaa toista. Siksi hyvä oma tukiverkosto on tarpeen. Olipa se sitten millainen hyvänsä, kullakin.

        Palataan vielä tuohon mitä sanoit muuttumisesta. Toisinaan muutokset ovat myös hyväksi :)

      • 18+15=33
        elisakettu kirjoitti:

        Täällä olooni on painavammat syyt kuin tuo nimeäni saapasjalkasuhde, vaikka alkuperäinen syy lienee ollutkin. Olen avannut muitakin kokemuksiani ja ennenkaikkea olen kiinnostunut ihmisen käyttäytymisestä ilmiönä. Kaikki kun lopulta liittyy läheisesti narsismiin.

        Tavallaan olen jättänyt sen taakseni. Mutta olosuhteet myös tekevät sen etten ehkä koskaan kuitenkaan lopulta katso olevani "valmis" ja kääntämään selkääni kaltoinkohtelun eri muodoille. Mutta moskaa sen ei tarvitse olla. Se voi olla oppimista itsestään, tunteistaan ja reagoinneistaan, kuten kanssaihmistenkin. Erilaiset kohtaamiset helpottuvat monella elämänalueella.

        Sanoit yhteenlaskutoimitus, että tunnet kantavasi vielä paljon entistä moskaa mukanasi. Älä kanna siitä ainakaan syyllisyyttä tai muuta. Edelleenkään suhteesi päättymisestä ei ole kulunut paljon aikaa, ja eri asioita puntaroidaan eri aika, kuten yksilöllisesti kuuluukin. Itselläni nopeutti asioita melkoisesti irl-vertaistuki. Sain myös ulkopuolista apua ja olen kirjoittanut paljon.

        Pohdit myös sitä tuliko uusi suhde liian pian, kun olet kesken käymässä prosessiasi. Sitähän ei voi tietää kukaan. Ihminen voi olla valmis mielestään, mutta havaita myöhemmin että käykin läpi mielessään vanhoja traumoja. Itselläni ei ollut aikomusta parisuhteeseen, mutta niin vain sitten tapahtui, melkoisen omituisten sattumusten seurauksena :) Se on tietysti helpotus, että Kumppani ymmärtää näiden juttujen päälle; en haluaisi salata mitään entistä tai muutakaan puuhaamaani. Kärsisin siitä valtavasti eikä se olisi oikein hänellekään.

        Älä huolehdi liikaa nyt sitäkään, olitko valmis vai et. Parisuhteessakin ihmisille tulee aikoja, jolloin muistot tai asiat vääjäämättömästi palavat menneisyyteen. Ne voivat olla flashbackeja tai jotain muuta. Mutta yhtäkaikki ne kuuluvat elämään, niitä ei voi estää. Se on vain eräänlainen kamppailu joka on taas käytävä läpi. Hyvässä ja luottamuksellisullisessa suhteessa niistä voi puhua sen verran, jos ne ahdistavat (ettei toinen vain kuvittele oirehdinnan johtuvan itsestään). Kunhan suhteen toisen osapuolen ei tarvitse alkaa kantaa toista. Siksi hyvä oma tukiverkosto on tarpeen. Olipa se sitten millainen hyvänsä, kullakin.

        Palataan vielä tuohon mitä sanoit muuttumisesta. Toisinaan muutokset ovat myös hyväksi :)

        "Palataan vielä tuohon mitä sanoit muuttumisesta. Toisinaan muutokset ovat myös hyväksi :) "

        Niin mene ja tiedä mikä sitten on hyväksi ja mikä pahaksi...joskus lukenut sellaisenkin ajatuksen, että kaikista kohtaamistamme ihmisistä meihin jää jälki...

        Toki sopii miettiä millaisen jäljen kanssaihmisiimme itse jätämme...mutta millainen jäljen sitten jättää se kaltoinkohtelija...

        jotenkin ajattelisin että hyvin narsistinen ihminen lähisuhteissa muuttaa ihmistä eikä välttämättä mitenkään hyvään suuntaan...

        Sitä jotenkin sotkeutuu tosi kummalliseen verkkoon...että alkaa epäillä omaakin todellisuustajuaan...ja lähes huomaamatta jotenkin muuttuu itselleen vieraaksi...

        Että jättää se narsisti jälkensä...

        Noh, minä ny yritän pääsääntöisesti pärjäillä ns. omillani...luottoystävälleni kerroin pintapuolisesti aikoinaan, että olen sotkeutunut johonkin "vaaralliseen" juttuun joka ei kestä päivänvaloa...ja mainitsin sanan narsismi...

        hän on kiinnostunut psykologiasta yms. tiedän, että hän tiesi mistä puhuin...kuhan katseli minua tutkivasti ja kysyi pärjäänkö minä...mutta emme keskustelleet aiheesta enempää...ystäväni kehoitti vain lukemaan aiheesta kirjoja...

        Tuolle nykyselle seurustelukumppanille kerroin asiasta, että minulla ollut kyseenalainen suhde...mieheen jolla ilmeisesti oli muitakin naisia samanaikaisesti...ja mainitsin sanan narsismi...hänen kysyessä mitä se tarkoittaa...vastasin, että esim. netistä sanalla löytyy runsaasti tietoa...

        Ettei minulla ole mahdollisuutta eikä haluakaan jakaa asiaa hänen kanssaan...hän sanoi ettei ole siitä niin kiinnostunut jos suhde on päättynyt...enkä ole yhteydessä mieheen...

        että ainut paikka missä oikeastaan puhun aiheesta on tämä...

        voisin puhua "julkisemminkin", ei minua niinkään oma häpeä sitä estä...mutta tuo hämmentävä ihminen on monille tuttu...enkä halua asiasta sen kummempaa julkista riitaa, että alkaisin mustamaalaamaan ketään...

        mitä meidän välillämme tapahtui...olkoon/pysyköön meidän välisenämme...kun ei mitään sellaista tapahtunut joka olisi täyttänyt rikollisuuden kriteerit, esim, fyysinen väkivalta...

        että siltä osin...narsisti "voitti"...jos niin ajattelee...
        jotenkin tässä omsaa asiassa tuntuisi siltä...että sitä enemmän pska alkaisi haista , miten enemmän ja useampi ihminen sitä tonkisi...



        että niitä vähemmän kauniita kuvia joutuu katselemaan kyllä itsestäänkin...välillä siihen peilistä näkyvään kuvaan voi rakastua , välillä sitä säikähtää itsekin...

        Niin tuolla moskalla tarkoitin lähinnä jotain itseeni tarttunutta "likaa"...en osaa sitä anlyseerata mitä se on...mutta minusta tuntuu siltä...

      • elisakettu
        18+15=33 kirjoitti:

        "Palataan vielä tuohon mitä sanoit muuttumisesta. Toisinaan muutokset ovat myös hyväksi :) "

        Niin mene ja tiedä mikä sitten on hyväksi ja mikä pahaksi...joskus lukenut sellaisenkin ajatuksen, että kaikista kohtaamistamme ihmisistä meihin jää jälki...

        Toki sopii miettiä millaisen jäljen kanssaihmisiimme itse jätämme...mutta millainen jäljen sitten jättää se kaltoinkohtelija...

        jotenkin ajattelisin että hyvin narsistinen ihminen lähisuhteissa muuttaa ihmistä eikä välttämättä mitenkään hyvään suuntaan...

        Sitä jotenkin sotkeutuu tosi kummalliseen verkkoon...että alkaa epäillä omaakin todellisuustajuaan...ja lähes huomaamatta jotenkin muuttuu itselleen vieraaksi...

        Että jättää se narsisti jälkensä...

        Noh, minä ny yritän pääsääntöisesti pärjäillä ns. omillani...luottoystävälleni kerroin pintapuolisesti aikoinaan, että olen sotkeutunut johonkin "vaaralliseen" juttuun joka ei kestä päivänvaloa...ja mainitsin sanan narsismi...

        hän on kiinnostunut psykologiasta yms. tiedän, että hän tiesi mistä puhuin...kuhan katseli minua tutkivasti ja kysyi pärjäänkö minä...mutta emme keskustelleet aiheesta enempää...ystäväni kehoitti vain lukemaan aiheesta kirjoja...

        Tuolle nykyselle seurustelukumppanille kerroin asiasta, että minulla ollut kyseenalainen suhde...mieheen jolla ilmeisesti oli muitakin naisia samanaikaisesti...ja mainitsin sanan narsismi...hänen kysyessä mitä se tarkoittaa...vastasin, että esim. netistä sanalla löytyy runsaasti tietoa...

        Ettei minulla ole mahdollisuutta eikä haluakaan jakaa asiaa hänen kanssaan...hän sanoi ettei ole siitä niin kiinnostunut jos suhde on päättynyt...enkä ole yhteydessä mieheen...

        että ainut paikka missä oikeastaan puhun aiheesta on tämä...

        voisin puhua "julkisemminkin", ei minua niinkään oma häpeä sitä estä...mutta tuo hämmentävä ihminen on monille tuttu...enkä halua asiasta sen kummempaa julkista riitaa, että alkaisin mustamaalaamaan ketään...

        mitä meidän välillämme tapahtui...olkoon/pysyköön meidän välisenämme...kun ei mitään sellaista tapahtunut joka olisi täyttänyt rikollisuuden kriteerit, esim, fyysinen väkivalta...

        että siltä osin...narsisti "voitti"...jos niin ajattelee...
        jotenkin tässä omsaa asiassa tuntuisi siltä...että sitä enemmän pska alkaisi haista , miten enemmän ja useampi ihminen sitä tonkisi...



        että niitä vähemmän kauniita kuvia joutuu katselemaan kyllä itsestäänkin...välillä siihen peilistä näkyvään kuvaan voi rakastua , välillä sitä säikähtää itsekin...

        Niin tuolla moskalla tarkoitin lähinnä jotain itseeni tarttunutta "likaa"...en osaa sitä anlyseerata mitä se on...mutta minusta tuntuu siltä...

        Hämmennyin hieman mitä sanoit "..jotain itseeni tarttunutta "likaa"...

        Onko mahdollista että kannat jonkinlaista häpeää syyllisyyden lisäksi suhteesta? Voin olla aivan hakoteilla asiassa, mutta käytit ilmaisua mitä esimerkiksi seksuaalisen väkivallan uhrit saattavat käyttää. Jos koet tai epäilet kantavasi häpeää jossakin muodossa, tarkastele tuntemuksesi ja kohtaa se.

        Häpeän kannattaminen on eräs niitä kiinnipitäviä voimia, jotka tarrautuvat menneisyyteen, kuten traumaattisiin suhteisiin. Toisinaan voi käydä niinkin, että häpeän paremmin unohtaakseen ihminen "keksii" tilalle vaikkapa jonkun positiivisen tapahtuman tai ominaisuuden, jotta muistoa ei tarvitse kohdata.

        Mutta niistä muutoksista. Narsistisen suhteen sisällä ihminen tosiaan usein muuttuu. Niinkutsutusta uhristakin voi tulla kaltainen tai jäljittelevä monin tavoin, mutta riippuu sitten taas uhrista itsestään se aika paljon. Se sitten taas millainen ihminen on suhteen jälkeen, onkin monimutkaisempi juttu. Olleesta suhteesta ja sen luonteesta, pituudesta, kaltoinkohtelun muodoista ja käsittelykyvystä, lukemattomista asioista riippuu millaisia muodonmuutosvaiheista ihminen saattaa käydä läpi. Lisättynä kriisin vaiheet ja persoonallisuuspiirteet. Jne.

        Eheysprosessin aikana ihminen tekee kuitenkin oivalluksia itsestään ja suhteestaan elämään. Hän voi tehdä huomioita, joihin haluaa muutosta. Hän ehkä oivaltaa omat kaltoinkohtelevat piirteensä (itseä ja muita kohtaan) joiden syitä alkaa pohtia ja miettimän kuinka estää uusiokäyttäytymistä. Hän havaitsee myös vahvuuksia, jotka ovat säilyttämisen arvoisia.

        Jos tälle ihmiselle ei olisi tullut vastoinkäymisiä tunne-elämän alueella, niin olisiko hän koskaan alkanut pohtimaan omaa persoonaansa suhteessa itseen ja muihin ihmisiin?

        Mietitään hyvin iäkästä ihmistä. Hänen uurteisia kasvojaan ja käsiään. Valtavan hyvää sydäntä ja lämpöä, jota hän jakaa sanoissa ja teoissa, äänessä ja kosketuksessa. Tiedätte että hän on elämässään nähnyt yhtä ja toista. Miten kummassa hänestä on tullut niin hyvä ihminen?

        Tai vastaavasti katkeroitunut kiukkuinen kääkkä. Miksi hänestä tuli juuri sellainen?

      • 13+4=17
        elisakettu kirjoitti:

        Hämmennyin hieman mitä sanoit "..jotain itseeni tarttunutta "likaa"...

        Onko mahdollista että kannat jonkinlaista häpeää syyllisyyden lisäksi suhteesta? Voin olla aivan hakoteilla asiassa, mutta käytit ilmaisua mitä esimerkiksi seksuaalisen väkivallan uhrit saattavat käyttää. Jos koet tai epäilet kantavasi häpeää jossakin muodossa, tarkastele tuntemuksesi ja kohtaa se.

        Häpeän kannattaminen on eräs niitä kiinnipitäviä voimia, jotka tarrautuvat menneisyyteen, kuten traumaattisiin suhteisiin. Toisinaan voi käydä niinkin, että häpeän paremmin unohtaakseen ihminen "keksii" tilalle vaikkapa jonkun positiivisen tapahtuman tai ominaisuuden, jotta muistoa ei tarvitse kohdata.

        Mutta niistä muutoksista. Narsistisen suhteen sisällä ihminen tosiaan usein muuttuu. Niinkutsutusta uhristakin voi tulla kaltainen tai jäljittelevä monin tavoin, mutta riippuu sitten taas uhrista itsestään se aika paljon. Se sitten taas millainen ihminen on suhteen jälkeen, onkin monimutkaisempi juttu. Olleesta suhteesta ja sen luonteesta, pituudesta, kaltoinkohtelun muodoista ja käsittelykyvystä, lukemattomista asioista riippuu millaisia muodonmuutosvaiheista ihminen saattaa käydä läpi. Lisättynä kriisin vaiheet ja persoonallisuuspiirteet. Jne.

        Eheysprosessin aikana ihminen tekee kuitenkin oivalluksia itsestään ja suhteestaan elämään. Hän voi tehdä huomioita, joihin haluaa muutosta. Hän ehkä oivaltaa omat kaltoinkohtelevat piirteensä (itseä ja muita kohtaan) joiden syitä alkaa pohtia ja miettimän kuinka estää uusiokäyttäytymistä. Hän havaitsee myös vahvuuksia, jotka ovat säilyttämisen arvoisia.

        Jos tälle ihmiselle ei olisi tullut vastoinkäymisiä tunne-elämän alueella, niin olisiko hän koskaan alkanut pohtimaan omaa persoonaansa suhteessa itseen ja muihin ihmisiin?

        Mietitään hyvin iäkästä ihmistä. Hänen uurteisia kasvojaan ja käsiään. Valtavan hyvää sydäntä ja lämpöä, jota hän jakaa sanoissa ja teoissa, äänessä ja kosketuksessa. Tiedätte että hän on elämässään nähnyt yhtä ja toista. Miten kummassa hänestä on tullut niin hyvä ihminen?

        Tai vastaavasti katkeroitunut kiukkuinen kääkkä. Miksi hänestä tuli juuri sellainen?

        "Jos koet tai epäilet kantavasi häpeää jossakin muodossa, tarkastele tuntemuksesi ja kohtaa se"

        No totta helkkarissa se oma typeryys hävettää...näin jälkeenpäin...ja mitä seksiin tulee...niin sitähän se monesti N-suhteissa ilmeisesti on seksuaalista hyväksikäyttöä...

        Ajatus tulee "likaisuudesta" tulee siitä, että jos narsistin mielestä seksi on likaista/eläimellistä yms...ns. naisen halventamista sillä tavoin...jonka olen Vakninin sivuilta lukenut...niin totta helkkarissa sitä itsekin tuntee sitten likaiseksi...ollessaan siinä välikappaleena...

      • elisakettu
        13+4=17 kirjoitti:

        "Jos koet tai epäilet kantavasi häpeää jossakin muodossa, tarkastele tuntemuksesi ja kohtaa se"

        No totta helkkarissa se oma typeryys hävettää...näin jälkeenpäin...ja mitä seksiin tulee...niin sitähän se monesti N-suhteissa ilmeisesti on seksuaalista hyväksikäyttöä...

        Ajatus tulee "likaisuudesta" tulee siitä, että jos narsistin mielestä seksi on likaista/eläimellistä yms...ns. naisen halventamista sillä tavoin...jonka olen Vakninin sivuilta lukenut...niin totta helkkarissa sitä itsekin tuntee sitten likaiseksi...ollessaan siinä välikappaleena...

        *Saunassa on vesi lämmintä ja hyvät löylyt. Keväinen vasta odottaa kylmäsaavissa. Kun olet peseytynyt, mene luontoon kuuntelemaan rauhoittavaa kesän kauneutta.*

        Suhteessa tehdään asioita luottaen itseen ja kumppaniin. Toisinaan teemme asioita, joita emme haluaisi. Mutta se on hyväksyttävä ja annettava anteeksi itselle.

    • yxex

      Suhde.

      Oletteko läsnä, kun istutte vieressä (?)

      • 16+6=22

        "Oletteko läsnä, kun istutte vieressä (?)"

        No yritän kiinnittää nkyään enemmän huomiota tuohon...ihan yksin ollessanikin...uskoisin että meillä kaikilla on parantamiseen varaa tuon asian suhteen...hyvin osin ne omat ajatukset tuppaa vaellella ties missä...työ-ja arkiasioissakin...

      • 11+5=16
        16+6=22 kirjoitti:

        "Oletteko läsnä, kun istutte vieressä (?)"

        No yritän kiinnittää nkyään enemmän huomiota tuohon...ihan yksin ollessanikin...uskoisin että meillä kaikilla on parantamiseen varaa tuon asian suhteen...hyvin osin ne omat ajatukset tuppaa vaellella ties missä...työ-ja arkiasioissakin...

        Niin palaan vielä tuohon läsnäolon taitoon...ettei sen tarvitse liittyä mitenkään pelkästään toiseen ihmiseen...siten, että keskitymme vain häneen...huomioimme vain hänet...

        vaan enemmänkin se on taitoa olla itse kokonaisvaltaisesti läsnä kulloisessakin hetkessä...käyttäen kaikkia aistejamme...huomioiden, kaikki mitä siinä hetkessä on, oma olemisensa, tuntemuksensa, ympäristö, oma tekemisensä...

        Hyvin usein me olemme ajatuksinemme jossain muualla...menneisyydessä tai huomista murehtien...tai toisen ihmisen asioissa kiinni...tai mietimme omaa vaille jäämistämme...

        ja samalla hukkaaamme/jätämme elämättä monia hyviä hetkiä...tässä ja nyt...jolloin "kaikki" on hyvin...voimme kokea hetken onnea ja tyytyväisyyttä...

        Klassinen esimerkki on vaimosta, joka rakastellessa ajattelee pyykkejä, lasten päivähoitoon viemistä, lukemattomia tekemättömiä asioita...on ihan jossain muualla...kuin miehensä sylissä...

      • elisakettu
        11+5=16 kirjoitti:

        Niin palaan vielä tuohon läsnäolon taitoon...ettei sen tarvitse liittyä mitenkään pelkästään toiseen ihmiseen...siten, että keskitymme vain häneen...huomioimme vain hänet...

        vaan enemmänkin se on taitoa olla itse kokonaisvaltaisesti läsnä kulloisessakin hetkessä...käyttäen kaikkia aistejamme...huomioiden, kaikki mitä siinä hetkessä on, oma olemisensa, tuntemuksensa, ympäristö, oma tekemisensä...

        Hyvin usein me olemme ajatuksinemme jossain muualla...menneisyydessä tai huomista murehtien...tai toisen ihmisen asioissa kiinni...tai mietimme omaa vaille jäämistämme...

        ja samalla hukkaaamme/jätämme elämättä monia hyviä hetkiä...tässä ja nyt...jolloin "kaikki" on hyvin...voimme kokea hetken onnea ja tyytyväisyyttä...

        Klassinen esimerkki on vaimosta, joka rakastellessa ajattelee pyykkejä, lasten päivähoitoon viemistä, lukemattomia tekemättömiä asioita...on ihan jossain muualla...kuin miehensä sylissä...

        Ihmisten kaltoinkohtelu itseään kohtaan on juuri niin yksinkertainen juttu kuin olla olematta kiinni siinä hetkessä. He kulkevat muistoissa menneisyydessä ja haaveksivat tulevaisuudesta. He unohtaman "tässä ja nyt" merkityksen ja ovat tyytymättömiä saavutuksiinsa ja siihen hyvään minkä jo omaavat. He unohtavat nauttia elämästä, arvostamasta sen hetken makupaloja. Myöhemmin - havaitessaan asian - he murehtivat mennyttä ja sitä etteivät aikanaan oivaltaneet osanneet arvostaa saamaansa. Siltikään - edelleen mitään oppimatta - he haahuilevat tulevaisuuden visiossa siitä, kuinka tulee toimia.

        Ei eilen, ei huomenna, vaan Nyt.

      • yxex
        elisakettu kirjoitti:

        Ihmisten kaltoinkohtelu itseään kohtaan on juuri niin yksinkertainen juttu kuin olla olematta kiinni siinä hetkessä. He kulkevat muistoissa menneisyydessä ja haaveksivat tulevaisuudesta. He unohtaman "tässä ja nyt" merkityksen ja ovat tyytymättömiä saavutuksiinsa ja siihen hyvään minkä jo omaavat. He unohtavat nauttia elämästä, arvostamasta sen hetken makupaloja. Myöhemmin - havaitessaan asian - he murehtivat mennyttä ja sitä etteivät aikanaan oivaltaneet osanneet arvostaa saamaansa. Siltikään - edelleen mitään oppimatta - he haahuilevat tulevaisuuden visiossa siitä, kuinka tulee toimia.

        Ei eilen, ei huomenna, vaan Nyt.

        Carpe diem

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      115
      9194

    2. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      40
      2698

    3. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      150
      2484

    4. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      22
      2019

    5. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      14
      1766

    6. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      11
      1560

    7. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      15
      1527

    8. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      10
      1458

    9. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      7
      1320

    10. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      14
      1316
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt