Mitähän sitä nyt tekisi?

Ainiin ja täällä missä asun on todella vähän tarjontaa muutenkin, pitäisi mennä isompaan lähikuntaan jos haluaa opiskella.

ite hain 25-vuotiaana ihan nuorisopuolelle ammattikouluun opiskelemaan.luokkakaverit oli just peruskoulusta päässeitä tai välivuoden pitäneitä ja hyvin ottivat tällasen vanhuksen joukkoonsa :) enkä hakenu missään haussa vaan ihan suoraan vaan otin yhteyttä koululle syksyllä kun näky lehdessä olevan vielä vapaita alotuspaikkoja. sain ihan normi opintotuet ja asumislisät opiskelua varten ja ilmasen lounaan koulupäivinä. nyt valmistun 27-vuotiaana elämäni ensimmäistä kertaa ammattiin, ja vasta nyt päätin että oon liian vanha enää jatkamaan nuorisopuolella uuden ammatin opiskelua, joten hain aikuiskoulutukseen..

whattodo:n syyt ovat ihan tekosyitä.
Työkkärin koulutuksissa löytyy ihan peruskoulun käyneille, samoin aimisten aikuislinjoilla. 20 v. ei ole missään nimessä liian vanha ihan tavalliseen amikseenkaan, on siellä muitakin, varsinkin alaa vaihtaneita.
Rohkiasti vaan asialle ja kouluttautumaan.
Itse lopetin viime vuonna, 47-vuotiaana.

"Yhteishaussa en iän takia voi hakea koska minusta se on noloa olla ainut 20v... useimmat yhteishaussa hakevat on niitä peruskoulunsa päättäneitä eli minua useamman vuoden nuorempia."

Hain alkuvuodesta yhteyshaun kautta amiksen YO-pohjaiseen perustutkintoo. Olen nyt 28 v. Sitten kun sulle tulee ikää lisää ja pari vuotta kärsit duunissa mistä et nauti niin et enää välitä iästäsi vaan haluat sen ammatin.

Samanlaisten kysymysten äärellä on revitty täälläkin hiuksia päästä jo pitemmän aikaa. Olen 23-vuotias ja käytynä vain peruskoulu ja motivaation puutteen takia keskeytyneet lukio-opinnot. Kova hinku olisi kouluun, mutta nyt olen vanhempana tajunnut, että eihän sinne niin vain päästäkään. Lisäksi on epäreilua kouluttautumisesta aidosti kiinnostuneita ihmisiä kohtaan, että heillä kaikilla ei ole edes mahdollisuutta päästä pääsykokeisiin. Pelkkä nimi paperissa tuntuu riittävän koululle.
Minäkään en todellakaan haluaisi kolme vuotta kestävälle nuorisopuolelle koska se kolme vuotta on minulle todellakin ikuisuus, jossa ehdin muuttaa mieltäni satoja kertoja. Mikään ala ei ole koskaan tuntunut omalta. Teatteri ja kirjoittaminen sekä ruuanlaitto vain kiinnostaa.
Asiaani mutkistaa lisää vielä se, että tapasin joku aika sitten n. 240km:n päästä elämäni miehen ja haluaisin ehdottomasti tietenkin hänen lähelleen. Senkin pienemmän paikkakunnan koulutusvaihtoehtoja olen katsellut aikuiskoulutuksen puolelta, vaan kaikkeen vaaditaan työkokemusta jo tai alan työ- tai oppisopparipaikka. Eli kyllä ns. kirjaviisaat pääsevät sisään kuin heittämällä, mutta me älykkäät jäämme oven taa norkoilemaan.

Miks kaiken pitää olla niin v*tun monimutkaista?!! Hermot menee kun ei ole koskaan selvillä mistään joten tulevaisuudesta on turha haaveillakaan...

Tosi noloa. Hain yhteisvalinnassa, ikää 50. Tarkoititkohan sä, että sä olet ainut kaksikymmenvuotias, kun muut on paljon vanhempia?

"Tosi noloa. Hain yhteisvalinnassa, ikää 50. Tarkoititkohan sä, että sä olet ainut kaksikymmenvuotias, kun muut on paljon vanhempia? "

Mitä noloo siinä nyt on. Eikö 50-vuotiaana ole kaikki hölmöilyt hölmölty :P

"Eli kyllä ns. kirjaviisaat pääsevät sisään kuin heittämällä, mutta me älykkäät jäämme oven taa norkoilemaan."

Ei minusta kyllä kuulosta kovin älykkäältä jäädä vain peruskoulun varaan. Jos jotain jättää kesken niin aina pitäisi olla olemassa vaihtoehto B.

Voisiko aloittaja keksiä vielä enemmän tekosyitä, että voisi jatkaa kotona makaamistaan ja älykkyytensä todistelua.
Lisää, lisää, heti mulle tänne nyt.

hehheeee:D hyvin te jaksatte..