Lapsi on aarre.

Voi sun vuodatustasi, kysy keltä vain niin oman läheisen jokainen meistä, joka heitä rakastaa pelastaisi ennemmin, kuin vieraan lasta. Mitä edes kirjoitat tommosesta?!

Haha, ollaampas kauppakeskuksessa, missä palaa. Kyllä minä omasta rakkaasta miehestäni ja hän minusta pitäisi ensimmäisenä huolen, kuin esim sinun meille vieraasta lapsesta. Sinun lapsesi ei ole meille merkityksellinen, vaan me rakastamme toisiamme, meillä on ihana koiranpentu ja kyllä hän on meille niin rakas, että hän menisi sinun lapsesi edelle, koska hän on riippuvainen meistä ja on meille rakas, sinä et ole sitä määrittelemään.

Jos sinä jättäisit savun keskelle sinulle "rakkaat" ihmiset esim. Puolisosi, niin niin paljon sinä sitä rakastit, että vieras lapsi, jonka kanssa et ole ikinä ollut tekemisissä, meni sinun elämänkumppanisi edelle..täytyy sanoa että hirveetä kuultavaa, eikä sinun miehesikään terve ole, jos menisi metsästämään savun seasta ensin vieraita lapsiaan ikänsä perusteella ja jättäis oman vaimonsa tuon tietämille. Siinä ei ole enää rakkaudesta kyse, vaan käsittämättömästä fiktiosta, kuin omien läheisten puolustamattomuus muiden tuntemattomien kajoaminen ikänsä perusteella.

Omat lapset on erikseen, ja tilanteita on erilaisia, aina ei
Voi omia lapsiakaan pelastaa vaan pelastettavissa voi olla se puoliso, mutta sinä jättäisit sen siihen palamaan ja tokaisisit, että kun ei lapsiakaan pystynyt pelastamaan, niin jääköön se mies tonne palamaan.aivan sama!

Me pidämmä perheemme kanssa toisistamme aina huolen ja olen miehelle tärkeintä, lapsia kun syntyy, nekin on tärkeimmät. Olemme saman arvoisia perheessämme ja lapsia suojellaan, mutta ei meistä kukaan vieraita lapsia ikänsä perusteella aseteta oman perheenjäsenien hyvinvoinnin edelle, ei koskaan.

Ja teeppäs kysely, kuka pelastaisi ennemmin muiden lapset, eli ihmiset iän perusteella, vaiko ennemmin oman kullan tai äidin tai siskon..jos ne on aikuisia ne rakkaat, niin ne on toissijaisia tuntemattomien lapsiin nähden.. Sori mut todella pelottavaa. Sitten kun sun lapset on 18, niin muiden lapset ensin, kun ovat lapsia, sinun 18-vuotiaat lapset on tällöin toisarvoisia..hyi kamala mikä äiti. Toivottavasti ottais lapset pois, sillä joka ei puolusta ja pysty asettamaan perhettään, äitiään tai sisariaan ja varsinkin kumppaniaan vieraiden lasten edelle, on kyllä pahasti muumit kadonnu laaksosta.

Onneksi muilla ei ole näin sairas ajatusmaailma! Puhut nyt tuntemattomien lasten merkityksestä omiin rakkaisiin, omat lapset on aina tärkeintä, mutta se ei pitäis olla millääntavalla verrattavissa tuntemattomien kersoihin.

Asia on kyllä täsmälleen päinvastoin. Terve ja täysipäinen aikuinen on aina lasta arvokkaampi. Aikuisen kasvatukseen ja koulutukseen on kulutettu valtavasti resursseja. On tuhlausta suurta jättää hänet kuolemaan juuri, kun hän on alkanut maksaa velkaansa yhteiskunnalle. Lapsi taas ei tuota yhtään mitään, vaan on yhteiskunnalle pelkkä kuluerä, ja tulee olemaankin sitä (iästään riippuen) vielä pitkään. Kumman tahansa kuolema on tietenkin tappio yhteiskunnalle, mutta lapsen kohdalla tappio on paljon vähäisempi, sillä hänen tuottamansa hyöty yhteiskunnalle on vasta potentiaalista hyötyä. Lapsen väittäminen aikuista arvokkaammaksi on sama kuin sanottaisiin kasvin siementä "aikuista" kasvia arvokkaammaksi.

Meinaatko, että häämatkalla onnetomuuden sattuessa puolisoiden ensimmäinen pelastuksenkohde olisi joku lapsi? Kyllä varmasti jokaiselle omaa kumppaniaan rakastavalle häämatkan yksi tärkeimmistä asioista on toisista huolta pitäminen :D

Älä naurata, älä ole naurettava, viestisi kertoo epäkypsyydestä ja et tajua ihmisten merkityksestä mitään.

Jokaisella ihmisellä on oma elämäntie, joillakin se päättyy lapsena, joillakin vanhana. Et voi ajatella niin, että luovut mielummin omista aikuisista rakkaistasi pelastaaksesi jonkun lapsen hengen vain sen vuoksi, että se on lapsi.

Täällä ei ole kukaan ikuisesti, elämä päättyy silloin, kun on tarkoitettu. Minä ainakin elän elämäni niin, että rakkaat menee aina ensin, huolehdin heistä.

Sinä et voi sanoa niin, että muut on tyhmiä kun ei priorisoi jokaisen lapsia etusijalle. Mitä ihmettä? Mun älykkyys ei riitä käsittämään noin epäloogista vaatimusta!

Oli kuka tahansa minulle tärkeistä ihmisistä vaarassa, heidän hyvinvointi ja pelastaminen menee AINA muiden edelle. Kosks MINÄ välitän minun rakkaistani ja sinä et sille mitään voi.

Sinun lapsesi ei ole minulle mitään, en tunne häntä, se on minulle ihminen muiden joukossa. Älä hyvänen aika luule, että se ylittäisi minun elämässäni minulle rakkaat ihmiset. Minä en elä mieheni kanssa tai kissani kanssa sen vuoksi ja siinä toivossa, että pelastaisin sinun lapsesi ennen heitä tai asettaisin jonkun lapset tärkeysjärjestyksessä ykköseksi. Se ei mene niin, elämä ei mene niin.

Kaikilla meillä ihmisillä, joilla on hyvä sydän, suojelee rakkaimpiaan! En surkuttele muiden ihmiskohtaloita, sillä kyyneliä sais vuodattaa 24h, ja oma elämä menisi hukkaan.

Tiesitkö paljon kehitysmaissa raiskataan ja tehdään pahaa lapsille? Sinun elinvuotesi ei edes riitä siihen lukumäärään, mitä siellä tapahtuu joka tunti. Siellä ei lapsilla ole asiat hyvin, joten menee niin naurettavan puolelle sun murheesi siitä, että muilla ihmisillä on oma elämä, ja muiden ihmisten lemmikitkin menee sun lapses edelle!
Voi kamala! Nyt varmaan itket itsesi uneen ja soitat aamulla presidentille!

Tiesitkö muuten, että koira on aina viattomampi, kuin lapsi. Koiran hoidosta, kasvatuksesta ja hänen koko elämänsä ajan on vastuussa ihminen. Mitä ihmiset tekevät koirille? Pahoinpitelevät ja kohtelevat kaltoin. Koira ei ole valmiiksi paha. Ihminen voi olla, ei ihan lapsena, mutta aikuisena ihminen tekee valintoja, eläin ei. Eläin toimii vaistojen varassa. Lapsikaan ei ole kauaa viaton, kun nykyajan lapsistakin joku tulevaisuudessa hakkaa koiraa, raiskaa naisia, pedofiilaa yms.. Eli sinä silti suojelet heitä kaikelta, vaikka ei sinun elämässä millään tavalla esiinny, hyvät aikuiset ihmiset, jotka sinusta välittäisi, ovat toissijaisia elämässäsi, käy se niinkin. Järjestyksensä kullakin.

Niin oma lapsi on aina aarre :) kyllä! Ihmettelen vain, miksi sinun pitää suomi24 palstalla sitä olla todistelemassa? :D etkö viettäisi sen sijasta aikaa lapsiesi kanssa, kuin suomi24 palstalla määräilemässä, mikä saa olla ihmiselle tärkeetä ja mikä ei.

Minä olen yhden äiti, minulla on koiria ja kissoja, he ovat perheenjäseniä, heillä on rakastava koti ja pidämme heistä huolta. He tarvitsevat meitä.

Tähän päivänselvään kysymykseen ei tarvitsisi edes sinulle selitellä, mutta sanon kuitenkin, että Kukaan meidän perheenjäsenistä ei ole minulle ja miehelleni toisarvoinen. Oli kyseessä sinun lapsesi, petterin tai pirkon lapsi tai ihminen ylipäätään. Minä huolehdin ja pelastan mieheni kanssa ensimmäisenä oman perheen, lapset ja aikuiset ja eläimet.
Pelastettais myös omat vanhempamme, sisaremme, aina ensin muiden lapsia.
Meille elämässä merkitykselliset ihmiset tulee ensin ja pidämme toinen toisistamme huolta

Suuresti ihmettelen ihmistä, joka pelastaisi vieraita lapsia tai ihmisiä ennen omien läheisten ja syynä olisi IKÄ! hohhoijaa, miksi edes vauvaudut rakastamaan puolisoasi, jos lapset ympäri maailman menee sun kumppanisi edelle.

Sinun miehesi joo varmaan olisi tosi vihanen, kun häämatkallanne pelastit oman kumppanisi, etkä sitä jotain lasta siellä onnettomuudessa. Varmaan ottaisi avioeron, jos niin ilkeän tempun tekisit. Miehesi varmaan tappaisi itsensä, koska kokisi vääryyttä hänen pelastamisesta ja vielä oma aviokumppani, voi että.

Kuka jättäisi oman lapsen valvomatta vesille? :D

Epäloogisia lauseita ap:llä :D kuule niillä koirilla on omistajat vahtimassa rakkaitaan. Jos sinun lapsesi uiskentelee ilman valvontaa, niin muiden tehtäväkö on huolehtia lapsestasi? Olet aika vastuuton, jos itse et valvo. Sitten syytät muita, kun onnettomuuden sattuessa muut ihmiset keskittyy omiin rakkaisiinsa.


Näin se vaan menee, että omat ensin, sitten vieraat. Iällä ei ole merkitystä. Jos näkisin ihmisen hukkumassa, pelastaisin, jos voisin, omat uimataidot huomioiden. Sillä oman hengen uhalla en pelastaisi kuin omien lasten tai puolison.

Sinun lapsesi ei mene oman, puolison, lapsien, vanhempien, sisarien tai ystävieni edelle! Ei ikinä!

Koita elää sen kanssa, että muut ihmiset ei pidä tuntemattomien lapsia elämän ykkösprioriteettina!

Mun elämäni ihmisten, jotka merkkaa mulle, en luopuisi heistä koskaan. Jos sellainen tilanne tulisi, että tuntematon ihminen(lapsi vaikka sitten) tai minulle rakas ihminen, voit arvara vaikka tuhannen kerran, mutta jälkimmäisen turvallisuudesta en tingi koskaan, kukaan, ei kukaan ylitä minun läheisiäni missään tilanteessa.
Mieheni kanssa täällä nauretaan tälle ap:lle :D vedet silmissä!
Mieheni tossa vitsailee, että ap:n lapsi menis mun edelle ja tottakai hänet pelastaisi ennen mua. Niinhän se menis, sit se vaan anto pusun ja tokasi, että mun hengen ja hyvinvoinnin edelle ei mene kukaan, ei ap: lapsi, ei tuntematomien lapsi, vaan omat läheiset on meille niitä, joiden edelle ei mene kukaan!

"Jos laiva uppoaa ohitatko hukkuvan lapsen ja pelastat miehesi? Antaisiko hän sitä anteeksi? pystyisikö hän elämään sen kanssa? lapsihan kuoli, koska sinä pelastit miehesi. "

Mitä sitten kertoisin omille lapsille. "Jätin isänne kuolemaan kun pelastin lapsen. Eikö äiti ole teidän sankari" Lapsi kysyisi: "rakastitko sinä sitä lasta enempi kuin isää.. entä enempi kuin meitä..." Miten voisin päivä toisen jälkeen katsoa isin perään surevia lapsia, kun minä olisin tämän tilanteen aiheuttanut. Eikö minun lapset ole viattomia, miksi heille pitäisi aiheuttaa suunnatonta surua ja suuri menetys, jolla voi olla suuri merkitys heidän loppuelämän kannalta...

Kärjistetysti voidaan myös ajatella että jos pelastaa lapsen, niin tietyllä tavalla ottaa omalle kontolle tämän lapsen elämän ja tulevaisuuden. Entä jos lapsen äiti ja isä hukkuisivat ja lapsi joutuisi lastenkotiin ja ei koskaan enää saisi elää turvattua ja rakastavaa elämää, pahimmmassa tapauksessa hän joutuisi hyväksikäytetyksi. Jossain vaiheessa hän ajatuisi rikolliselle tielle... Entä jos hänestä kasvaisi joukkomurhaaja. Tai tätä lasta odottaisi joku muu kamala kohtalo. Ja tämän "hyvän teon" takia olisi tehnyt omista lapsistaan puoliorpoja. Entä jos kohtalo päättäisi viedä nyt omilta lapsilta äidinkin, loppupeleissä omat lapsen maksaisivat suuren hinnan äidin "sankarillisuudesta"...

Mielestäni jokainen meistä on ensi kädessä vastuussa rakkaimmistaan ja omasta perheestään ja sen jälkeen ulkopuolisista ihmisistä. Sinä ajattelet asian päinvastoin. Oletko miettinyt mihin maailma menisi, jos se oma perhe ei tulisi etusijalla... Jos kaikki luottaisi siihen, että kyllä joku muu huolehtii meidän lapsista... Entä jos tämän hukkuvan lapsen äiti pelastaisi miehensä sillä välin kun sinä pelastaisit hänen lapsensa. Ja kas, sinun miehesi hukkui, mutta ei se mitään...

"Pystyisitkö rannalta katsomaan hukkuvaa lasta, kun pelastaisit oman koirasi?
En pelastaisi koiraa ennen ihmistä (lapsi tai aikuinen, ei iällä väliä). Olen eläinrakas ja omistanut koiria, mutta en nosta mitään eläintä ihmisen yläpuolelle.

Jokainen elämä on arvokas ikään, rotuun ja sukupuoleen katsomatta. On vain ihmillistä arvostaa itselle rakkaiden ja tärkeiden ihmisten elämää enemmän kuin ventovieraiden.

"Koska moni ei ole lukenut ajatuksen kanssa tekstejäni tai omaa hyvin huonon sisälukutaidon, yritän selittää "helpommin ymmärrettävästi" ajatuksiani."

Ei hyvänen aika. Eikö sinulle oikeasti riitä, että saat hyväksyntää mieheltäsi, suurperheesi lapsilta, töissä lapsilta ja vanhuksilta jne. Ystäviä ja sukulaisiakin sinulla varmaan on myös? Miksi olet noin riippuvainen tuntemattomien nettikeskustelijoiden hyväksynnästä? Miten sinulla on yleensä aikaa kirjoittaa nettiin jatkuvasti pitkiä viestejä?

Mitä jos opettelisit kirjoittamaan lyhyesti ja ytimekkäästi. Turha sinun on toisia syyttää huonosta sisälukutaidosta.

"Jos laiva uppoaa ohitatko hukkuvan lapsen ja pelastat miehesi?"

Jos on siin saamarin avuton ja neiti äijä, niin joutaakin hukkua.

"Antaisiko hän sitä anteeksi?"

Pitääkö uimataidottomalta ruppanalta muka vielä anella anteeksiantoa? Minkä takia? Hän saa pyydellä anteeksi sitä, ettei hankkinut uimataitoa tai on niin raukka, että oma henki on kalliimpi kuin muitten.

Pitäisikö muka naisten pelastaa lastensa lisäksi vielä avuton ukkonsa? Onko oma ukkosi noi avuton? Eikö äijät osaa nykyään enää edes koiraa uida, että pelastais edes itsensä laivasta, saati että yrittäisi itse pelastaa muijansa tai muita? Tosiaan pistää miettimään että mikä tässä maailmassa on tärkein.

"Ennen vanhaan (ei kovinkaan kauan sitten) koko kylä kasvatti lapsia ja koko kylä rakasti lapsia"

Olet katsonut varmaan Vaahteramäen Eemeliä, Melukylän tai Saariston lapsia, mistä olet ammentanut tätä romanttista "kylähistoriaa". Kyllä jokaisella pirttiviljelmällä niitä kakaroita tuli vaikkei niitä rakastettukaan. Isäntä "rakasti" aina kerran viikossa saunan jälkeen peiton alla ja emäntä oli tiineenä öpaut 20 v jos ei kuollu pellonpientareelle lapsivuodekuumeeseen sitä ennen huonon hygienian takia. Täitä ja russakoita kuhisi päät ja sängyt täynnänsä. Kakaroita kuritettiin remmillä ja piiskalla. Piiat oli vuorollaan paksuna isännälle ja piiat ajetttiin sitä mukaa talosta pois kun isäntä ehti saamaan niitä paksuksi.

Nelikymppisenä oli jo emäntä hampaaton eukko jos eli niin kauan. Kakarat oli vain suuri riesa siihen asti kun jaksoivat tehdä töitä, ilmaista ja pakollista työvoimaa agraariyhteiskunnassa, eikä heidän lapsuudella ollut mitään itseisarvoa vaan välinearvo työntekijänä. maatilat yhdistettiin naittamalla tytöt (halusi tai ei) naapurin kosseille niin saatiin aita pois välistä ja tilat suuriksi.

Tämmöstä oli elämä kylissä.

Niin, kysymyksessähän on vain sinun näkemyksesi asiasta ja sinulla on oikeus pitää siitä kiinni. Mutta jos joku on asiasta eri mieltä, niin et voi mitenkään sanoa, että hän olisi väärässä.

Kyllä ne omat läheiset menee aina tuntemattomien edelle. Jos todellakin tulisi tilanne, jossa pitäisi pelastaa oma rakas tai tuntematon, niin ei edes tarvitsisi miettiä. Yleensäkin ihmisillä tulee vaistomaisesti halu suojella OMIAAN.

En minä haluaisi surra miestäni koko lopun elämääni täysin tuntemattoman ihmisen takia. Ja mitähän luulet, että miehen sukulaiset sanoisivat, kun toteaisin : no oli toi tuntematon lapsi niin pelastin sitten sen ja jätin mieheni kuolemaan. Ei varmasti tulisi mitään sankaripuheita...

Onko tämä joku yksikertaisten palsta - kirjoitukset ovat todellakin niin naiiveja ja absurdeja??