Milloin luit tätä palstaa ensimmäisen kerran? Milloin kirjoitit tälle palstalle ensimmäisen kerran? Aiotko ikinä lähteä? :D
- Noin 6kk sitten
- Kirjoitin samaan aikaan
- Näillä näkymin en tiedä milloin lopetan tämän.
- Noin 6kk sitten
- Kirjoitin samaan aikaan
- Näillä näkymin en tiedä milloin lopetan tämän.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Nythän on niin että pahoin pelkään ettette minusta tule ikuna pääsemään. Toki sitä hartaasti toivon ma. Sitä miten juuri tänne päädyin...ööö...lienee varmaan johdatusta se.
Itsellänihän perimmäisenä syynä lie toki se että erään lehden palstalta pois häädettiin ja kovasti on täältäkin yritetty.
Mikä lehden palstalta sinut lienee mielestäsi häädetty?
En muista.
En muista sitäkään.
En usko, että poistun koskaan.
Kirjoitin ensiviestin lokakuun lopussa vuonna 2010. Siitä lähtien enemmän ja vähemmän täällä kirjoitellut ongelmista ja vaikeuksista elämän. Oli mulla tuossa noin 3kk tauko viime kesänä, mutta aina tänne vaan tulee lukee juttuja. Ei voi mitään. Välillä päviä jolloin en käy ollenkaan, mut silloin kun pitää päästä omista ocd.kaltasista pakkoajatuksista eroon. niin tulen tänne lukeen ja kirjoittaan hölmöjä.
T. Nettiaddikti.
pitämään sen 3 kk tauon?
-Alle puol vuotta sitten.
-Sama.
-Emmävaantiiä, mut toivottavasti joskus.
Sitä vaan, että oon vaikeasti vammainen kynäniska, ja tietokone on elämäni.
Nythän on niin että pahoin pelkään ettette minusta tule ikuna pääsemään.
Päivät olen haastanut ja ikävöinyt täällä.... lyhyt aika elämästä.
Aion lähteä. Saman ajan noin suunnilleen täällä. Elämä on tuolla jossain muualla ja ei sitä ikuista ja loputonta ikävää jaksa kukaan. Jossain se raja kuitenkin menee. Milloin, niin ehkä jo huomenna pois täältä, no en kuitenkaan kovin kauaa enää.
mutta luultavasti syntymästäni saakka täällä olen pyörinyt ainakin niin äitini on kertonut. Hän on minut täällä tehnyt ja täällä synnyttänyt. Olen ikäväpalstan kasvatti jo toisessa polvessa. Täältä en osaa enää lähteä pois olen niin kiintynyt näihin karun kauniisiin maisemiin.
Monta vuotta olen lukenut näitä. Taso on laskenut reilusti. Aloitin eräänä hiljaisena kesänä, kun oli aikaa. Välillä on kulunut kuukausia, etten ole lukenut viestiäkään. Tässä on jotain koukuttavaa, vaikka uskon reaalimaailman tapahtumiin. Alussa olin mukana enemmän tosissani.
Sama kaava toistuu aina. Joku mies sekoaa naisen kauneudesta ja jää tänne sitä hokemaan. Todellisuudessa ei kai mitään mahdollisuuksia suhteeseen naisen kanssa. Naisia kiinnostaa aika usein varatut miehet. Jotkut jäävät mielikuviensa ja mielikuvituksensa vangiksi. Osalla on mielenterveysongelmia. Täällä on elämän koko kirjo.
noi samat :) Ja totta, mielenterveysongelmaisia, jotka ihan oikeasti elävät harhamaailmassa ja ruokkivat harhojaa tällaisilla palstoilla, on täällä prosentuaalisesti selvästi enemmän ikävä-palstalle kirjoittavissa kuin erilaisissa ihmisryhmissä yleensä. Joskus se vähän pelästyttää kun huomaa, ettei kaikki ole ihan ookoo ja jotkut ihmiset oikeasti kuvittelevat jonkun tosielämässä heidät torjuneen kirjoittelevan ja kaipaavan päivttäin.
Unohdit listasta kuitenkin yhden ison ryhmän: eli ihmiset, jotka ovat olleet ihastuneet työ/harrastekaveriin, mutteivat koskaan päässeet ujouden vuoksi katseita pidemmälle. Työ/harrastus/asuinpaikan vaihtuessa on jäänyt harmittamaan, ettei koskaan ollut rohkeutta. Tähän osastoon kuuluu myös lukuisat voivotukset "harmi ettei koskaan enää tulla näkemään/olemaan tekemisissä" ja "jos joskus vielä kohtaamme" ja "näkispä sut jossain... edes vilaukselta...".
Sitten on myös ne, jotka kaipaavat exiään, mutta oat vähemmistössä. Suurin osa kaipaa jotain sellaista, jonka kanssa ei päästy alkua pidemmällä. Aika moni tällä palstalla kirjoitteleva on tullut torjutuksi.
Enite mua yleensä koskettaa sellaiset perkäkammarin poikien kirjoitukset, jotka ovat esim. työpaikalla tai muualla ihastuneet johonkin kaunottareen, jota kaikki miehet todennäköisesti kuolaavat, mutta ovat jo alust asti tietäneet ettei tasonsa riitä tuohon naiseen... ja jäävät sitä sitten harmittelemaan.
Suurin harmitus on mielestäni se, että samaan aikaan nämä peräkammarin pojat kaunottaren perään haaveillessaan saattavat kävellä onnensa ohi kun lähipiirissä löytyy joku, ei ehkä niiin superkaunis hottis, mutta herttainen peräkammarin tyttö, josta tämä saisi hyvän vaimon ja elämänkumppanin. Mutta miehillä on tapana usein epärealistisesti tavoitella huomattavasti tasoaan parempaa... no eihän siitä nyt mitään muuta seuraa kuin pettymystä!
Niinpä niin, moni kaipaa sitä mitä ei saa tai tilaisuus meni ohi jo.
Kävin baarissa porukalla, johon kuului muutamia 3-kymppisiä ei- niin-komeita vapaita miehiä. Osa heistä ei ollut koskaan seurustellut. Sama kaava toistui joka baari-ilta. He etsivät näköpiirinsä paikan kauneimmat naiset ja kaukaa ihailivat. Loppuillasta tapeltiin kadulla, kun homma ei mennyt käsikirjoituksen mukaan. Autossa kotimatkalla haikailtiin taas kaunottarien perään. Se oli säälittävää, kun tietää ettei heillä ole mitään saumaa. Ei ole ulkonäköä, ei rahaa, ei karismaa.
tää kyseley/keskustelu tyssä, nää jutut varmaan osu ja uppos aika moneen... :D
tolloja palsta täynnä. En viihdy, tämä on nähty että täällä ei tosiaan ole muita kuin varattuja mielentervysongelmaisia haaveilijoita, jotka on kaukana mun ihanteesta. Nyt menen tuonne oikean elämän pariin taas. Hyvää leikkipäivää!