Välttelevä nainen, ihastunut vai vihastunut

Millasissa töissä olette?
Itse välillä huomaan vältteleväni kiinnostuksen kohdettani, kun tosiaan työympyröissä vain nähdään ja en tiedä mitä hän minusta ajattelee...

terve

mä ainakin luovutan naisten suhteen kokonaan.

ja mä naisten

Mitäs luulisit jos sinä olet mies ja hän nainen ja hän välttelee sinua?Ei ole vihastunut mutta ei ole kiinnostunut vai onko olemassa vain nämä 2 ääripäätä???
Älä ahdistele naisia työpaikalla se ei ole mukavaa vaan anna työrauha ja etsi naisesi muualta.

Vaikka naiset tuppaavatkin olemaan vaikeaselkoisia, niin itse lähden siitä, että ei tarkoittaa eitä. Jos siis välttelee, niin silloin hän myös välttelee, eikä ole kiinnostunut sinusta. Voihan se toki olla niinkin, että on kiinnostunut, mutta parempi pelata varman päälle ja olla ennemmin nysväävä runkku kuin pervo stalkkeri.

Itse naisena saatan alkuun vältellä miestä joka herättää kiinnostusta. Työpaikalla ollaan kuitenkin töitä tekemässä eikä ihastumassa. Koitan kuunnella järjen ääntä ja keskittyä töihin. Ajan kanssa ihastus laantuu ellei mies osoits omaa kiinnostustaan... silloin on turallista edetä yhdessä..

Miksi hän ihastuisi sinuun?

Itsekin tapasin töissä söpön miehen. Alussa en kiinnittänyt häneen erityistä huomita, koska olen parisuhteessa ja olen aina ollut yhden miehen nainen. Koska parisuhde oli kuitenkin rakoillut jo pidemmän aikaa, alkoi huomioni kiinnittyä tähän töissä olevaan mieheen. Pikkuhiljaa ihastuin häneen. Koko reilun 5 vuoden parisuhteeni aikana en ole ihastunut oik. kehenkään. Ehkä ihastumisen aikana tajusin, etten olekaan ollut aikoihin onnellinen. Ehkä toinen on tuntunut enemmänkin turvalliselta ja on sitten kiintynyt ja niin tottunut toiseen, että sitä on vain pysynyt toisen kanssa. Minkäpäs sitä tunteilla pystyi, vaikka halusi kieltää ne ja vältellä toista. Itse olen miesten kanssa ujo ja, kun on kyse työpaikasta, on se vielä vaikeampaa, kun tietää muiden tietävän, että on parisuhteessa. Jos tämä mies olisi pyytänyt minua ulos, olisin lähtenyt. En tiedä loppujen lopuksi kuitenkaan, mitä hän ajatteli, kun ei päästy koskaan juttelemaan kunnolla. Joka tapauksessa hän tiesi, että seurustelen, joten sekin ahdisti. Kerroin kuitenkin puolisolle melko alussa, että olen ihastunut, kun syyllisyys kalvoi (kannatan avoimuutta parisuhteessa). Tottakai se loukkasi häntä. Aloin miettimään lisää omaa parisuhdetta lisää ja ajattelin jo suhteen lopettamista, kun toista kohtaan ei ollut enää kunnon tunteita. Nyt on kohta kesä lopussa ja olen vieläkin epävarma päätökseni suhteen. Ehkä turvallisuus, kiintymys ja tottumus vievät voiton...........