Kirje Tampereen piispa Matti Revolle
"Arvoisa piispa,
Lempäälän rauhanyhdistyksen (vanhoillislestadiolainen herätysliike) piirissä on tapahtunut vakava ja pitkäaikainen henkinen väkivaltatapaus ja julkinen kunnianloukkaus erästä ison perheen nuorehkoa äitiä kohtaan. Asia lähti liikkeelle n. 1,5 vuotta sitten mitättömästä tapahtumasta, johon tällä rouvalla ei näytä selvittelyjen jälkeen olevan mitään syytä. Kun jotkut henkilöt vaativat johtokunnalta asian korjaamista, johtokunta haki tukea ja voimaa puolelleen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistykseltä. Asia laajeni julkiseksi käsittelyksi seurakuntapäivillä keväällä 2009. Mukana tuossa tilaisuudessa oli n. 300 henkilöä omasta rauhanyhdistyksestä ja 2 "johtohenkilöä" Suomen Rauhanyhdistyksen Keskusyhdistyksestä. Toinen näistä edustajista on rovasti ja koulutukseltaan teologian tohtori. Koko pitkä ilta käsiteltiin vain tämän yhden rouvan asiaa!! Oulusta tulleet sielunhoitajat eivät missään vaiheessa ole kohdanneet uhria kahden kesken (vrt. roomalainen oikeus), silti he ovat kahdesti olleet "hoitotilanteessa" mukana ja olleet valmiita kannanottoihin ja mielipiteen muodostukseen.
Tilanne johti katastrofiin: tämä rouva yritti itsemurhaa, mutta ei Jumalan armosta onnistunut. Tilanne on poliisin, Kaivannon sairaalan, TAYSin psykiatrien ja Lempäälän sosiaalihenkilöstön tiedossa.
Meitä pieni ryhmä on tämän 1,5 vuoden aikana yrittänyt saada Lempäälän rauhanyhdistyksen johtokuntaa pyytämään tältä rouvalta anteeksi ja oikaisemaan koko seurakunnalle tähän rouvaan liitetyt väärät ja valheelliset puheet ja siitä seuranneet toimet. Eilen illalla viimeksi meitä oli kahdeksan henkilöä puhuttelemassa kahta johtokunnan jäsentä (toinen puheenjohtaja, toinen kasvatustieteen tohtori; molemmat toimivat maallikkopuhujina) ja kehottamassa johtokuntaa parannukseen ja sitä seuraaviin oikomis- ja korjaustöihin. Istuimme 4,5 tuntia. Mitään merkkejä pehmenemisestä tai parannukseen nöyrtymisestä ei edelleenkään ole näkyvissä.
Pyytäisin, herra piispa, saada tulla pieneksi hetkeksi keskustelemaan, miten kirkko voisi meitä auttaa. Tilanne on tälle perheelle täysin kestämätön. Jos lyhyt tapaaminen järjestyy, otan mukaan suljettuna lääkäreiden ja poliisin lausunnot tästä rouvan tilanteesta (en halua itse niitä nähdä).
Olen itse xx-vuotias xx henkilöä työllistävän xx-yrityksen toimitusjohtaja. Minulla on xx lasta, iät xx - xx v. Pidän itseäni keskivertoihmisenä, jolla on tunteva sydän, keskipohjalainen oikeustaju ja normaali järjenjuoksu. Kuulun vanhoillislestadiolaisiin, nautin vanhurskautta, iloa ja rauhaa tämän joukon keskellä.
Minun täytyy tässä asiassa saada täysi lähdesuoja, muuten tilanne voi muodostua minulle kestämättömäksi.
Minulle sopivia päiviä lyhyeen keskusteluun olisivat esim. ma 7.6, ke 9.6 ja pe 11.6
Parhain kevätpäivän terveisin
nn "
"Arvoisa piispa,
Lempäälän rauhanyhdistyksen (vanhoillislestadiolainen herätysliike) piirissä on tapahtunut vakava ja pitkäaikainen henkinen väkivaltatapaus ja julkinen kunnianloukkaus erästä ison perheen nuorehkoa äitiä kohtaan. Asia lähti liikkeelle n. 1,5 vuotta sitten mitättömästä tapahtumasta, johon tällä rouvalla ei näytä selvittelyjen jälkeen olevan mitään syytä. Kun jotkut henkilöt vaativat johtokunnalta asian korjaamista, johtokunta haki tukea ja voimaa puolelleen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistykseltä. Asia laajeni julkiseksi käsittelyksi seurakuntapäivillä keväällä 2009. Mukana tuossa tilaisuudessa oli n. 300 henkilöä omasta rauhanyhdistyksestä ja 2 "johtohenkilöä" Suomen Rauhanyhdistyksen Keskusyhdistyksestä. Toinen näistä edustajista on rovasti ja koulutukseltaan teologian tohtori. Koko pitkä ilta käsiteltiin vain tämän yhden rouvan asiaa!! Oulusta tulleet sielunhoitajat eivät missään vaiheessa ole kohdanneet uhria kahden kesken (vrt. roomalainen oikeus), silti he ovat kahdesti olleet "hoitotilanteessa" mukana ja olleet valmiita kannanottoihin ja mielipiteen muodostukseen.
Tilanne johti katastrofiin: tämä rouva yritti itsemurhaa, mutta ei Jumalan armosta onnistunut. Tilanne on poliisin, Kaivannon sairaalan, TAYSin psykiatrien ja Lempäälän sosiaalihenkilöstön tiedossa.
Meitä pieni ryhmä on tämän 1,5 vuoden aikana yrittänyt saada Lempäälän rauhanyhdistyksen johtokuntaa pyytämään tältä rouvalta anteeksi ja oikaisemaan koko seurakunnalle tähän rouvaan liitetyt väärät ja valheelliset puheet ja siitä seuranneet toimet. Eilen illalla viimeksi meitä oli kahdeksan henkilöä puhuttelemassa kahta johtokunnan jäsentä (toinen puheenjohtaja, toinen kasvatustieteen tohtori; molemmat toimivat maallikkopuhujina) ja kehottamassa johtokuntaa parannukseen ja sitä seuraaviin oikomis- ja korjaustöihin. Istuimme 4,5 tuntia. Mitään merkkejä pehmenemisestä tai parannukseen nöyrtymisestä ei edelleenkään ole näkyvissä.
Pyytäisin, herra piispa, saada tulla pieneksi hetkeksi keskustelemaan, miten kirkko voisi meitä auttaa. Tilanne on tälle perheelle täysin kestämätön. Jos lyhyt tapaaminen järjestyy, otan mukaan suljettuna lääkäreiden ja poliisin lausunnot tästä rouvan tilanteesta (en halua itse niitä nähdä).
Olen itse xx-vuotias xx henkilöä työllistävän xx-yrityksen toimitusjohtaja. Minulla on xx lasta, iät xx - xx v. Pidän itseäni keskivertoihmisenä, jolla on tunteva sydän, keskipohjalainen oikeustaju ja normaali järjenjuoksu. Kuulun vanhoillislestadiolaisiin, nautin vanhurskautta, iloa ja rauhaa tämän joukon keskellä.
Minun täytyy tässä asiassa saada täysi lähdesuoja, muuten tilanne voi muodostua minulle kestämättömäksi.
Minulle sopivia päiviä lyhyeen keskusteluun olisivat esim. ma 7.6, ke 9.6 ja pe 11.6
Parhain kevätpäivän terveisin
nn "
Vastaukset 31
Vanhimmat
Erästä naishenkilöä vastaan oli joku Lempäälän rauhanyhdistyksen johtokunnan jäsenen vaimo alkanut juoruilemaan.
Juorujen aihe ei tullut esiin pitkään aikaan edes uhrille, mutta sen verran vakavia juttuja kuitenkin että kyseinen nainen hyllytettiin ry:n vastuutehtävistä. Tämä on ain alestadiolaiselle shokki, koska siitä seuraa leimaaminen.
Naista alettiin karttaa eikä hänen annettu puolustautua. Tällöin asiassa sivulliset vl uskovaisetkin alkavat vältellä tällaista pahaksi leimattua.
Juoruilu muuttui yhteisössä vakavaksi kiusaamiseksi ja juorut osoittautuivat valheelliseksi.
Koska toimenpiteiden takana oli ry:n johtokunta ja sen isokenkäisiä, asiassa ei kuitenkaan voitu perääntyä, vaan se koetettiin lakaista maan alle.
Kiusaaminen jatkui ja sitä puitiin myös Keskusyhdistyksen tasolla.
Uhri yritti itsemurhaa, mutta selvisi. Välitysmieskin (asiantuntija) hankittiin, mutta tämä päätyi "vääränlaisiin" johtopäätöksiin ja joutui itsekin vallassa olevien vl-uskovaisten leimaamana syrjityksi.
Muutamat rohkeat asettuivat uhrin puolelle ja ovat pyytäneet johtokuntaa korjaamaan uhria vastaan tehdyt vääryydet. Nämäkin ihmiset ovat joutuneet yhteisössä ahdistetuksi.
Yksi tällaisen tukihenkilön viesti osoitettiin laajalti seurakunnalle Lempäälässä ja johtokunta oli tietysti pakotettu tekemään siihen vastineen.
Tämän vastineen johtokunta haluaa nyt esitellä ry:n jäsenille (kutsuttu kokous lauantaina 25.8.2012) .
Tässä kokouksessa ilmeisesti johtokunta pyrkii vaikuttamaan porukkaan niin että säilyttäisi kasvonsa ja saisi hoitaa (edelleen mustata) kiusauksen uhria ja hänen tukijoukkojaan.
"LEMPÄÄLÄN RAUHANYHDISTYS
Kutsu Lempäälän Rauhanyhdistys ry:n ylimääräiseen kokoukseen lauantaina 25.8.2012 klo 15 yhdistyksen toimitalolle.
Päätetään yhdistyksen sääntöjen 14 §: kohtaan 10 liittyen johtokunnan kokouksessa antaman selonteon hyväksymisestä.
Selonteko koskee 20.3.2012 lähetetyn, Lempäälän Rauhanyhdistyksen jäsenille osoitetun sähköpostiviestin asioita.
Tervetuloa!
Johtokunta"
Vanhoillislestadiolaiset kajoaa aivan liikaa ihmiseen henkilökohtaisiin asioihin, seläntakana juorutaan ja puhutaan pahaa. Keksittyjä juttuja levitetään jostian yksityisestä uskovaiseta joka on otettu silmätikuksi. Julma yhteisö.
Ja tätä "yhteisöllisyyttä" sitten ylistetään kun se on niin turvallinen ja lämmin.
Joku uskovainen kirjoitti kerran että, "yhteisöllisyydestä" ei ole jäljellä kuin toisten kyttääminen ja kontrollointi.
Sähköposti kaikille lempäälän rauhanyhdistyksen jäsenille 20.3.2012.
Subject: pitkäaikainen kiusaamistapaus Lempäälän rauhanyhdistyksessä
Date: Tue, 20 Mar 2012 11:33:23 0200
JT LRY:n jäsenet
Lempäälän rauhanyhdistyksen toiminnan kulisseissa on kolmen vuoden ajan harjoitettu yhden jäsenemme kiusaamista, joka alkoi hänen erottamisestaan Siionimme tehtävästä tasan kolme vuotta sitten.
Syyt tähän erottamiseen ovat olleet hänen selkänsä takana vellovia juoruja ja pahoja perättömiä puheita ja valheita.
Tämän kiusaamisen seuraukset ovat erittäin vakavia ja järkyttäviä, kaikkia niitä ei koskaan voida edes kertoa.
Poliisit, lääkärit ja muut viranomaiset ovat toistuvasti kehottaneet uhria tekemään rikosilmoituksen, mutta uhri on halunnut, että tilanne hoidettaisiin yhdistyksessämme sisäisesti.
Piispa on jo puolitoista vuotta sitten pyytänyt SRK:n puheenjohtajaa tarttumaan asioiden kulkuun.
Monet veljet ja sisaret ovat viime lauantain keskustelussa nöyrtyneet parannukseen tästä kiusaamisesta. Siitä on iloittu. Lauantain tilaisuudessa oli paikalla myös psykologi aa paikkakunnalta x.
Lauantain tilaisuudessa johtokunnan puheenjohtajan velvoitettiin kertomaan asian tila seurakunnalle.
Sunnuntaiseuroissa puheenjohtaja ei voinut välttyä kiusaukselta poiketa tapahtuneista tosiasioista ja hän ei uhrin ja hänen puolisonsa viime hetken vetoomuksesta huolimatta kertonut asiaa sellaisena, kuin se lauantaina yhteisesti nähtiin ja tunnustettiin.
Puheenjohtajan viesti oli, että on ollut epäsopua, josta ei ole päästy täyteen sovintoon ja että uhrilla on ollut vaikea elämänkokemus, jonka vuoksi hän tarvitsee ymmärtämystä. Sen lisäksi viestittiin, että me olemme ihmisinä erilaisia.
Johdettiinko tällä ajatuksia siihen suuntaan, että uhrin kestokyky on ollut tavallista matalampi ja hänen olisi kaikki tämä pitänyt kestää?
Puheenjohtaja olisi mielestäni tullut kertoa avoimesti ja lyhyesti, että Lempäälän rauhanyhdistyksen toimesta on kolme vuotta harjoitettu uhrin kiusaamista, jossa puheenjohtajan osuus ei ole ollut vähäinen.
Yhteiskuntamme moraali ja laki velvoittaa jokaisen tarttumaan ponnekkaasti kiusaamiseen.
Kiusaaminen voi pahimmillaan tuhota ihmiselämän.
Kiusaaminen hengellisessä yhteisössä on vaikeasti hoidettava asia, koska varsinkin meillä kristillisyydessä johtokuntaa on tavattu pitää lähes erehtymättömänä.
Toisen vaikeuden tuo henkisten asioiden hengellistäminen.
Kolmas vaikeus on uhrin tukijoiden hengellinen syyllistäminen: tukijat joutuvat kestämättömän paineen alaiseksi toimiessaan omantuntonsa mukaisesti ja vedotessaan johtokuntaa korjaamaan vääryydet.
Lempäälän tilanteessa on täydet kiusaamisen tuntomerkit:
- uhrista on tullut katkeroitunut ja anteeksiantamaton syyllinen. Tätä viestiä on laajalti levitetty.
- kiusaajista on tullut uhreja
- uhrin tukijoista on tullut omaa kunniaansa tavoittelevia ja eriseuraa rakentavia yhteisen rakkauden repijöitä
Lempäälän tilanne velloo paitsi Lempäälässä myös laajalti naapuriyhdistyksissämme ja koko Suomessa.
Näen erittäin huolestuttavana sen, että sunnuntaiseurojen väliajalla jälleen vielä nousi syytöksiä sekä uhria että uhrin tukijoita kohtaan.
Uhrin tukijoiden päälle heitettiin siellä täällä anteeksiantamattomuuden viittaa.
Koska tilanne on tällainen ja uhrin voimat alkavat uupua, olemme uhrin ja hänen lähiomaistensa kanssa päättäneet kutsua aa:n (asiaan tutustunut psykologi) sunnuntaina 29.4 pidettäviin seuroihin kertomaan näkemyksensä tästä tapauksesta.
Tämä kiusaaminen on kerta kaikkiaan nyt loputtava! Minun toimintani on tuolloin myös avoimesti seurakunnan punnittavana.
Jotta elämänilo minullekin palaisi, tuntusi kohtuulliselta päästä irti eriseuran rakentajan, yhteisen rakkauden repijän ja anteeksiantamattomuuden roolista.
Ja lopuksi, kuten kerroin, iloitsen siitä, että monet sisaret ja veljet ovat avoimesti tunnustaneet erehtymisensä tässä asiassa ja pyytäneet ja saaneet sen anteeksi.
JRT
nn"
- uhrista on tullut katkeroitunut ja anteeksiantamaton syyllinen. Tätä viestiä on laajalti levitetty.
- kiusaajista on tullut uhreja
- uhrin tukijoista on tullut omaa kunniaansa tavoittelevia ja eriseuraa rakentavia yhteisen rakkauden repijöitä"
Tuo on muuten ihan tyypillistä suomalaisuutta eikä ainoastaan lestojen synti. Suomalaiset ovat aina valmiita syyllistämään uhrin ja olemaan vahvemman puolella. Paras esimerkki on 90-luvun lama jossa poliittisen eliitin kammottavista virheistä syyllistettiin "kulutusjuhlaa" vietänyt kansa ja yrittäjät joille oli vakuutettu ettei markkaa devalvoida. Tietenkään silloin vallassa olleita ei saa syyllistää. Tämä piirre suomalaisten sielussa on varmaan peräisin Venäjän vallan ajan totalitaristisesta hallintokulttuurista.
Taitaa olla asiat pahemman kerran solmussa lestadioalisilla.
Yksinkertaisinta olisi jos tuo nainen eroaisi lahkosta ja sanoisi että pitäkää jumalanne, minä en sitä tarvitse.
" uhrin tukijoista on tullut omaa kunniaansa tavoittelevia ja eriseuraa rakentavia yhteisen rakkauden repijöitä "
Jos omalla nahallaan menee toiselle suojaksi niin ei se ole mitään kunnianhakua, mutta se on tosiuskovaiselle velvoite.
Kaikki vääryys aikanaan paljastuu. Tuokaa asiaa vaan julkiseksi, jos ei omasta piiristänne löydy yhtään viisasta miestä ratkaisemaan riitaanne. Saakoon loukattu oikeuden ja kunniansa takaisin ja valta-asemaan nousseille osoitettettakoon, että Herra nostaa kuninkaatkin asemiinsa ja Herra myös heidät sieltä pois ottaa.
Aika moni suurperheen äiti on paennut lessujen ja kristinuskon väkivaltaa oman käden kautta. Omassa tuttavapiirissäkin on yksi.
Mikä pahinta, lessut julkisesti eivät osoita mitään katumusta, pikemminkinylpeyttä.
Piispa Repo piti erittäin kriittisen puheen lestadiolaisten suviseuroissa Lopella tässä muutama viikko sitten.
Kyllä kirkon olisi syytä puuttua tiukasti nyt tilanteeseen tässä liikkeessä. Ihmisten pahoinvointi a ei pidä sivuuttaa sillä tämä kaikki tapahtuu kirkkomme sisällä.
Lempäälän rauhanyhdistyksen tilanteesta tiedoksi. Juttu on saanut aivan äskettäin merkittävän käänteen.
Heikompi osapuoli on saanut taakseen massiivista apua.
Silmät ja korvat auki seuraavan parin viikon aikana!
Ehkä lehdistö kiinnostui?
Valehtelijoiden, väärinpuhujien, huijareiden, panettelijoiden ja kiusaajien on ehdottomasti saatava rangaistus teoistaan ja pyydettävä anteeksi tekojaan.
Ilmeisesti Herran itsensä on viimekädessä puututtava tapahtumiin.
Minusta on aina suorastaan hämmentävää nähdä se, miten epäilyni siitä että vahva uskonnollisuus olisi jonkinasteista sairautta, osoittautuu kerta toisensa jälkeen todeksi. Tosin ikävää noiden yksilöiden kannalta, jotka eivät voi koskaan parantua, koska ihminen saa ihan rauhassa olla mielisairas ja käyttäytyä todella kammottavasti toisia ihmisiä kohtaan, jos kyseessä onkin uskonto.
Uskohan ei ole sairautta. Se on sitä vain sairaassa ateistin mielessäsi. Voisit opetella edes alkeet siitä mitä mielisairaudella tarkoitetaan. Lukiotason tiedot eivät riitä näihin analyyseihin.
Sopimusasiahan se on pidetäänkö mielikuvituskaveria aikuisella ihmisellä sairautena vai ei.
Ainakin jäli on rumaa ja julmaa.
Eli mikään mitä tuossa avauksessa kerrottiin, ei ollutkaan millään tavalla sairasta, vaan ainoastaan sitä normaalia, tervettä ja lämminhenkistä uskonnollisuutta.
Tämä selvä. Silti vähän ihmetyttää, että tuollainen terve usko ajaa ihmisen yrittämään itsemurhaa, mutta sekin on siis ihan tervettä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Religion_and_schizophrenia
http://www.sciforums.com/showthread.php?51361-Religious-delusions-are-common-symptoms-of-schizophrenia
Ja tässä vielä vähän lisää esimerkkejä siitä, miten usko ei missään tapauksessa ole mitään mielisairautta tai aiheuta sellaista:
http://www.sermones.fi/2010/03/jerusalemilainen-sairaala-varautuu-paasiaisen-aikaan-turistien-jerusalem-syndroomaan/
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288338351305.html
"Tapauksia on viime vuosikymmeninä ollut niin paljon, että Jerusalemin Ein Keremin sairaalassa on heille oma osastonsa ja hoitomenetelmänsä,"
On se kumma, varmaankin ihan oikeusmurha, että ihan terveille ihmisille on varattu oikein ikioma osasto sairaalasta pakkohoitoa varten. Eiväthän nyt ihan terveet ihmiset mitään hoitoa tarvitse.
toi on ehkä luterilaisen kirkon pahin ongelma tällä hetkellä :(
Itse asiassa on aivan tyhmää uskoa ja pitää totena, jos kuulee vain toista osapuolta kiistassa.Varsinkin tuosta Lempäälän tapauksessa on levitelty niin paljon valheellista tietoa, että ihan hirvittää.
Vaan Jumala näkee sydämen ja niiden motiivit, jotka valehtelevat.
Sitä ihmettelen, että ihmiset sokeasti uskovat kaiken mitä täällä netissä kirjoitetaan, vaikka se olisi aivan tuulesta temmattua ja keksittyä.
Kukaas on ton Revon kirjeen tänne laittanu? Koittakaa veikata? Uhri vai kirjoittaja...
"Tässä kokouksessa ilmeisesti johtokunta pyrkii vaikuttamaan porukkaan niin että säilyttäisi kasvonsa ja saisi hoitaa (edelleen mustata) kiusauksen uhria ja hänen tukijoukkojaan."
Minusta koko kokous voidaan perua jos lähtökohta aikuisten ja ennenkaikkea uskovaisten ihmisten väliselle keskustelulle ja asioiden sopimiselle on tämä.
Tämähän nimittäin tarkoittaa että mikäli et ole uhrin ja tukijoiden kanssa samaa mieltä olet kiusaaja.
Ei tässä mistään uskonasiasta ole kyse vaan uhkailusta: jos ette myönnä kiusanneene tapahtuu sitä ja tätä, ENTÄ jos ei koe kiusanneensa ketään ja on pyytänyt moneen kertaan anteeksi että on toiminut väärin ? Pitäisikö siitä huolimatta omantuntonsa vastaisesti tehdä parannusta asiasta jota ei ole tehnyt ?
Entä jos minä koen että ko uhri on se joka kiusaa ja haluaa nöyryyttää, koska ei kestänyt että hänet erotettiin jostakin työryhmästä? Miksi kukaan ei ole halunnut kysyä että miksi erotettiin? Ei tässä mistään juoruilusta ole kyse.
En usko että kukaan yrittää itsemurhaa siksi että joku juoruilee. Järkevä ihminen kuullessaan toisesta juoruttavan osannee laittaa omaan arvoonsa vaikka pahalta tuntuisikin.
Valitettavasti omaan mielipiteeseensä ei ole oikeutta ellei se ole sama kuin uhrin.
Minuakin on joskus pyydetty jäämään jostakin pois ja ennemmin on mieleen tullut että pyydän anteeksi jos olen toiminut väärin tai taitamattomasti. Minusta on ennemmin normaalia että jos homma ei toimi, vaihdetaan henkilöitä.
Kyllähän tässä voi ite kukanenkin vetää herneen nenään jos mistäkin sanomisesta. Se vaan on taivaan tosi, että ihminen tekee virheitä ja virheitä voidaan korjata. Oikea Kristuksen mieli antaa jo etulahjana anteeksi toisen ihmisen viat ilman pyytämättäkin. Anteeksiantamattomuudesta tässä kaiketi on kyse ja se se vasta paha synti onkin. ..ja älä anna meille anteeksi meidän syntejämme sillä mekään emme anna anteeksi niille jotka ovat meitä vataan rikkoneet...
Niin, kyllähän Jeesuksen esimerkki opetti, että "Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät." On hienoa, jos pystyy antamaan anteeksi ihmisille, jotka kerran toisensa jälkeen kieltävät ehdottomasti tehneensä mitään väärää... Olisi kuitenkin hienoa, jos edes väkivalta, perättömät, herjaavat julkiset lausunnot ja jatkuvat hoitokokoukset loppuisivat. Urhi voisi sitten vaikka keskittyä työstämään anteeksiantoa niille, jotka vannovat, etteivät mitkään näistä teoista ole olleet vääriä...
Kiusaamisen kohteeksi joutunut henkilö on tehnyt rikosilmoituksen poliisille jotta tapaus tutkitaan.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012082615998013_uu.shtml
MUISTAKAAHAN KAIKKI MEDIAA ASIASSA SEURANNEET ETÄ TARINOILLA ON AINA KAKSI PUOLTA!!!! NYT OLEMME KUULLEET VASTA UHRIN NÄKÖKULMAN ASIOIHIN!
Uhri ei tietääkseni ole sanonut sanaakaan.
Palstalla on siteerattu nimenomaan uskonveljien tekstejä, kiusattu on pysynyt sanattomana.
Ulkopuoliselle asia ei ole juuri mitenkään auennut. Mutta itsemurhaa yrittänyt tarvitsee apua ja tukea. Onko uskonyhteisö sitä suonut?
On hyvä, että kiusaamisesta puhutaan ja sitä tutkitaan. Kiusaamista ei pidä hyväksyä missään eikä missään muodossa. Käsittelemätön ja pitkittynyt kiusaamistilanne ei ole kenenkään näkökulmasta toivottavaa. Myöskään kiusaajat eivät saa omantunnon rauhaa ilman asian käsittelyä.
Se onko Lempäälän tapauksessa kyse (pitkittyneestä) kiusaamisesta, selviää viranomaisten tutkimuksessa. Kokemus kiusatuksi tulemisesta on aina ihmiselle aito. Sitä ei mielestäni pitäisi turhentaa vaan sen tulisi tulla kuulluksi, kohdatuksi ja käsitellyksi.
Kiusaaminen (koettu tai tapahtunut) ihmisen hengellisellä, uskon elämän alueella ei viillä pelkästään ihmisen sydäntä vaan myös sielua. Seuraukset tällaisesta kiusaamisesta voivat olla todella vakavat.
mono kuoppala
nuorisotyönohjaaja
Minua kiusattiin koulussa uskon takia kymmenen vuotta ja vielä mennään. Tässä on kaiketi kyse jostain muusta kiusaamisesta?
Oikeudentajuni sanoo, että ketään ei tuomita syylliseksi, ennen kuin asia on tutkittu ja molempia osapuolia kuultu ja oikeus sanansa sanonut. Vakavissakin rikoksissa puhutaan lehdistössä epäillystä, mutta vl leimataan lehdissä oitis syyllisiksi. Olisikohan siinä itsetutkistelun paikka niille, jotka leiman heti lätkäsievät tietämättä asiasta höykäsen pöläystä.
Jos täällä yksioikoisesti kuullaan vain toista osapuolta ja sen perusteella leimataan toinen osapuoli syylliseksi,eikö silloin ole vaara, että annetaan väärä todistus lähimmäisestä.
Eli suomalainen sananlasku sanoo, ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan. Jotenkin vain tuntuu, että jos on kyse vanhoillislestadiolaisista, ollaan valmiina heti hutkimaan.
up