Hekuttelu, ottakaapa kantaa:)

Sen takia en syö herkkuja, tai vieroitan niistä itseäni, koska jos sallin itselleni karkkia vaikkapa lauantaisin, karkkihimo jää päälle, eli seuraavana viikkona syön sitä karkkia jopa viitenä päivänä, yksi päivä saataa olla kärvistelyä välissä ilman karkkia.

Kaiken lisäksi, on tympeää, jos olen viikolla saanut vaikkapa 700 g tiputettua, ja lauantain karkkipäivän jälkeen puntari näyttää -0 viikon pudotukseksi. Kova työ menee hukkaan.

Minulle sopii paremmin totaalikieltäytyminen jolloin ajan kanssa karkkia ei edes tee mieli! Jollakin voi onnistua syödä vain pikku pussi tms. Mä olen vähän kuin juoppo, jos otan vähän, ratkean. Sitä on varmaan vaikeaa ymmärtää sellaisen, jolla tätä ongelmaa ei ole.

Jos haluan antaa buustia aineenvaihdunnalle, voin syödä ihan kunnon ruokaa eikä mitään turhaa sokerimössöä... Mm. ns proteiinipatukat aiheuttaa mulla syöpöttelyä...

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa suhtautua herkutteluun. Jotkut ovat kuin alkoholisteja, he eivät voi syödä yhtään karkkia retkahtamatta ahmimaan. Toisille sopii karkkipäivä kerran viikossa, kolmansille vähän makeaa joka päivä. Jokainen toivottavasti löytää itselleen parhaan tavan.

Siksi, että laihduttamiseen tai painossaan tasapainoilevaankaan ruokavalioon eivät minusta yksinkertaisesti kuulu karkit, kakut, hampurilaiset, pizzat tai muut sokeri- tai rasvapommit. Syitä on monia, tässä pari.

Jos lähtöpaino on reilu, ei tuo jokaviikkoinen mättöpäivä vielä vaikuta laihtumiseen, vaikkakin se tietenkin hidastaa hieman sitä. Mutta mitä lähemmäs normaalipainoa tullaan, sitä suurempi merkitys sillä on. Pahimmillaan käy niin, että 6 päivässä on saanut -500 kcal vajeen/pvä, (3000 kcal), ja sitten syödään lauantaina 2000 kcal tai vielä yli. Näin viikon todellinen vaje jää todella pieneksi, tai tulos on puhdas 0, jopa pahimmillaan muutama kcal plussaa. Laihtuminen hidastuu tai pysähtyy kokonaan. Tämä on matemaattinen fakta. Erikoistilaisuuksissa/kerran kuussa runsaampi syöminen mahtuu pitkässä juoksussa laihduttamiseen kylläkin. Eli ajatus siitä, ettei kertaviikkoinen mättäminen liikauta painoasi mihinkään suuntaan todellakin pitää lopulta paikkaansa - negatiivisessa mielessä.

Jos itsekuria ei ole, ja henkisesti ei tunnu kestävän laihduttamista ilman kertaviikkoista päivää jolloin voi syödä todella epäterveellisesti, on minusta joko motivaatiossa tai metodissa vikaa. Ei aikuisen ihmisen tarvitse herkutella joka viikko, pitää "karkkipäivää" ja saada syödä kaikenmaailman hyväskää. Pelkästään hyvin valmistetulla aterialla voi rentoutua ja katkaista viikon, tai syödä joskus pienen leivonnaisen/minikarkkiaskin tms. Tuo liittyy motivaatioon. Metodissa vikaa on silloin, jos mättösyömisen tausta on ahmimishalussa, tai tyydytetään jotain puuttuvaa henkistä tarvetta, tai jos vaikka syö liian askeettisesti ja pahaa ruokaa viikon, niin ettei pääse nauttimaan ruuasta muulloin kun mättöpäivänä. Tällöin perusruokavaliossa on jotain pielessä.

Lisäksi jos kokee vähimmässäkin määrin, että laihduttaminen on niin ankeaa, että laihdutusviikon kestää lähinnä vain odottaessa herkkupäiväänsä, on pienempi mahdollisuus onnistua pitämään laihdutetun painonsa. Jos yhtenä päivänä on tottunut mättämään, laihdutusinnon hiipuessa ruokailutapa jää herkästi "päälle", eli viikollakin venytetään rajoja syömisen suhteen liikaa. On riskinä, että paino nousee hiljakseen takaisin. Jos taas on opetellut sellaisen elämäntavan, että joka viikko ei tarvitse karkki- ja herkkupäiväänsä, saavutettu paino on hieman helpompi pitää.

Paljon paljon onnea hienosta laihdutustuloksestasi! :)

Musta herkkupäivä viikossa on hyvä. Totaalikieltäytyminen on turhaa. Pitää vaa pysyä kohtuudessa. Paitsi jos on joku 1-3 viikon tiukka dieetti ja pakko saavuttaa tietty päämäärä.

Itse syön paljon hedelmiä, kasviksia, marjoja, jne naposteluun ja sokerinhimoon, mutta silti tykkään palkita itseni lakulla tai suklaapatukalla 1-2 kertaa viikossa. Rakastan syömistä(/herkuttelua) lähinnä makujen takia. Leafin lakut ja fazerinat ovat vaa niin nameja.

Jos otan yhden konvehdin, otan toisen ja kolmannen ja kymmenennen. On helpompi olla ottamatta sitä ensimmäistä.

Pakko sitä on rajotella muuten lähtee lapasesta. Omasta mielestäni on myös helpompaa olla kokonaan herkuttelematta kuin syödä välillä vähän. Jos sallisin itselleni syö niin paljon kuin napa vetää niin lista olisi varmaan aika lähellä seuraavaa:
2* bigmac ateria
pari pizzaa tai kebabbia
litra jäätelöä
megapussi sipsejä 2 lootaa dippiä
yms. ja varmaan vielä jotain muutakin=)

Eli voisi helposti tulla vedettyä täysin överit

Kiva kun on tullu monenlaisia mielipiteitä, niinku kuuluukin tulla:)

Itse kun olen nyt laihduttanun sen 28,5kg, niin vaikka edelleen syön sen hirmuisen määrän herkkua kerran viikossa, niin painoni laskee kokoajan pikkusen. Toki enää vähän viikossa, koska olen jo nyt normaalipainoinen...mutta laskee kuitenkin. Melkeenpä vois sanoa että selviän työviikosta sen voimalla että lauantaina ..aaah, sitten kaasupohjassa makuuniin ja kiinalaista ruokaa myös;) Kuulostaa varmasti hölmöltä, mutta minun kohdalla toimii ja paino tippuu edelleen. Vaikka nyt ei varsinaisesti enää tarvis juuri tippuakkaan. Nyt alkaa vuorostaan kiinteytys ja painon ylläpito:)

Ihanaa viikonloppua kaikille...

Riippuu ihan siitä mitä herkuilla tarkoitetaan. Kaikki ei tykkää makeasta tai leivonnaisista, mitkä taas useimmille tuntuu olevan synonyymejä herkuille.

Toisilla on eri herkut kuin toisilla. Siitä syystä toisten herkut voi olla vaikkapa osa päivittäistä ruokavaliota laihduttaessakin.

Mulle sopii herkuttelupäivä joka toinen viikko ja sillon syön mitä mieli tekee. Hassua on, että vaikka sitä päivää oottelee vesi kielellä, yleensä mitää isompia huteja ei tuu. Syön kyllä pitsan tms ja karkkejaki, mut aika rajoissa pysyy..
Ja oon normaalipainonen, kiinteyttelen ja muutamaa kiloa puottelen, 170/64, tavotteena 60-62 naisellisen lihaksikas... ;)

Mulla on ihan sama ku jollai toisellaki, proteiinipatukat laukasee nälän mielettömän ahmimishalun. Olisin äärettömän kiitollinen, jos joku viisas osais tän selittää...

Siis miten niin on kropalle hyväksi mässäillä herkuilla kerran viikossa? Mihin tämän perustat? Sokeri pitäisi laittaa kortille, sen käyttöä pitäisi valvoa, sen verran pahaa sen liiallinen saanti ihmisen terveydelle tekee hampaiden hyvinvoinnista alkaen. Ei ole mitään järkeä mässäillä, päinvastoin! On järkevää käyttää laihdutuskuuria todellisen elämäntapamuutoksen alkusysäyksenä ja luopua turhista lisäaine- ja sokeripommeista tyystin vaikka loppu iäksi. Jos joku on oikeasti niin heikko, ettei pysty luopumaan herkuista, millaiset edellytykset tuollaisella ihmisellä on pitää paino alhaisena, kun on laihdutustavoitteensa saavuttanut? Mutta kaikki taplaa tyylillään....

Aloittaja puhui "herkuista laihdutuskuurin aikana" - ei mistään loputtomasta itsensä kurittamisesta tai optimaalisesta superelämästä, eikä toisaalta kohtuuttomuudestakaan "mässäilyn" suhteen.

Jokainen määrittelee itse haluamansa laihdutustahdin, ja luonnollisesti hitaammassa tahdissa on mahdollista joustaa enemmän ruokavaliossa. Tiukassa tahdissa ei paljon herkutella tiheäenergisillä ruuilla tai aikatavoite jää saavuttamatta; mahdollisesti myös kilotavoite jos muutokset ruokavalioon ovat liian pieniä. Samoin tietenkin paljon liikkuva pystyy joustamaan enemmän syömisissään tavoitteen kärsimättä.

Viikonloppuna syödään usein nautinnollisemmin ja herkutellenkin, myös juhlilla ja illanistujaisilla on aikansa ja paikkansa mullakin - näiden aika ja paikka ei mulla tosin ole laihdutuksen kiivaimpaan aikaan. En koe myöskään tarvitsevani "mielelle" syötyä herkkua laihdutuksen aikana, haen rennot fiilikset muualta kuin ruuasta.

Mun mielestä kummallista on, kun ihmiset ihmettelee miksi halutaan tää kerranviikkoonmässypäivä...
Johan siihen kannustaminen alotetaan neuvolassa ku lapsi on 3v. Ettei mee hampaat, ettei tuu painoo...
Mä oon itte syöny makeaa kun mieli tekee, samoin lapset, 3kpl, on saaneet useasti viikossa pienet hyväskät, siis juu, ihan viis-kuuskin kertaa... Nyt melkee aikuisina kaikki kolme, kuin myös mä itse, ollaan hoikkia ja hyvähampaisia rauhallisia ja tyytyväisiä.
Mies on näitä ittensä kiusaajia ja tuntuu et aina se on jollain dieetillä, karppaa, juttadieetti, välimeren dieetti, lähes aina hänel on "omat" ruuat kaapissa. Luonne on äksy ja hermostunut ja ylipainoa on n. 20-30kg...
Ei vaan suostu syömään samaa ruokaa kun me muut, vika on geeneissä, rasvasoluissa, kilpirauhasessa jne...

Nykyihmiset ei osaa enää tykätä ittestään tai "lukea" itteään. On liikaa sääntöjä ja vaatimuksia...