Palasin takaisin hoitoalalle

Jatkan vielä...

Ihmettelen lisäksi näitä hoitajia, joiden kommentti tällaiseen arvosteluun on tämä:

Olet väärällä alalla, vaihda alaa.

Jos ihminen valmistuu hoitajaksi ja työnkuvat koostuvat siivouksesta ja ruoanlaitosta niin typerähän sellainen ihminen on, joka ei kyseenalaista sitä, onko se oikein.

Samoin kun kritisoi hoitoalaa, saa samanlaisen kommentin. Millaisia nämä hoitajat oikein ovat, jotka eivät pidä puoliaan eivätkä vedä yhtä köyttä? Juuri tällaisten mitä lie martttyyrien/läheisriippuvien takia tämä säilyy tällaisena sairaana hamaan hautaan asti.

Pitäisi seisoa kaikkien samassa joukossa. Vaatia lisää henkilökuntaa, vaatia sitä, että saa tehdä oman alansa työtä! Minä en itse valmistunut siivoojaksi enkä kokiksi ja sellainen olen. Koko hoitaja ja ohjaaja nimike omalla kohdallani on ainakin täysin harhaanjohtava.

Palvelukodin työilmoituksissa on aina mainittu, että käytössämme on kuntouttava työote ja työ sisältää kodinhoidollisia töitä. Elikkä jynssäystä ja yhä vain jynssäystä ja sen sata kertaa asianpesuja ja pöytien pyyhkimistä.

Kun töissä yrität epätoivoisesti revetä jokasuuntaan ja yrität tehdä myös sitä ohjaajan/hoitajan työtä kaiken muun siivoamisen välissä niin kyllä sillä burn out kolkuttelee muutaman vuoden päästä. Kyllä on kiva kotona jatkaa siitä mihin töissä jäi ja tehdä kotona samat siivoukset ja pesut.

Itselläni ainakin taas nousi hyvin suuri pettymys, turhautuneisuus ja suoranainen suuttumus hoitoalaan. En minä jaksa tätä vuosia tehdä. On taas alettava miettiä jotain muuta. Uskon, että tätä samaa miettii tälläkinhetkellä hyvin moni hoitaja. Lirissä on koko hoitoala.

Kaiken noiden lisäksi hoitaja tekee vielä lääkäreiden ja sihteerien töitä... Jatkuvasti lisätään vastuuta ja painetta, mutta ei palkkaa eikä lisää työvoimaa. Hoitaja ei ole enää hoitaja vaan sekatyöläinen, joka tekee lähes KAIKEN. Kyllä se v*tuttaa.

Ja kyllähän se ei mikään ihme ole, että tulee hoitovirheitä. Niitä sitten hirvitellään mediassa ja revitellään, mutta mikä ihme se on kun vähillä yöunilla, kroonisessa stressitilassa ja järkyttävässä kiireessä jaetaan lääkkeitä ja taataan potilasturvallisuus.

Ja omaiset on ihan oma lukunsa nekin. Jatkuvaa huutamista ja valittamista. Työtä ei arvosteta ollenkaan, ei valtio, ei omaiset ei kukaan.

Itsekin alan tuntea itseni aivan yksinkertaiseksi kun teen tällaista työtä. Ammattikorkean käynyt hoitaja, joka siivoaa ja kokoajan kiristetään aikatauluja, lisää potilaita vaan ja lisää kuntouttavaa työotetta.

Koko kuntouttava työote on lähinnä vitsi. Olisi kiva kyllä kuulla miten se muka missään toteutuu. Eipä siihen ole aikaa eikä resursseja. Ei ole aikaa odotella hitaan vanhuksen, kehitysvammaisen tai lääkkeillä tokkuraiseksi syötetyn mielenterveyspotilaan omatoimista tekemistä.

Olen usein miettinyt, miltä potilaista tuntuu se jatkuva kiire kun vaatteetkin riuhdotaan päälle ja pois. Aamuisin revitään sängystä ja hoputetaan kokoajan suihkussa yms.. Mutta kun on pakko tai ei itselle kunnian kukko laula.

Yksityisellä puolella usein törmääkin siihen, että hoitsut tekee kaiken. Olen kyllä ollut yksityisessäkin mielenterveyskuntoutujien palvelukodissa, jossa hoitajat ei siivonneet eikä tehneet ruokaa. Ohjasivat näissä kyllä asukkaita. Siivoojat ja keittäjät oli erikseen. Nyt olen kaupungin yksikössä töissä (mielenterveyskuntoutujien yksikkö myös). Ruuat tulee suurkeittiölä valmiina, aamu- ja iltapalat laittaa hoitaja. Siivoojat siivoaa yleiset tilat, asukkaat omansa ohjauksella.
Teen työtäni ilolla ja olen tyytyväinen. 15vuotta olen tätä työtä tehnyt, kolmessa eri paikassa.

Niinpä niin, itse katselin hommaa kaupungin palveluksessa kotihoidossa ja sairaaloissa 6 vuoden ajan. Ja sain tarpeekseni, kauniita korulauseita viljellään mutta arki on jotain ihan muuta. -Jatkuvia sairauslomia, henkilöstövajausta, uupuneita omaishoitajia, kotonaan asuu ihmisiä käytännössä vankeina, -koska jokaisellahan on "oikeus" asua kotonaan halusi hän sitä tai ei. Vaihtoehtojahan ei enää ole. Kärttysiä omaisia, asiakkaita, potilaita, työkavereita... Puuttuvia lääkäreitä avoimissa vakanseissa. Jatkuva kiire. Vuorotyö parhaimmillaan 3 vuorossa... jne.

Vaihdoin alaa ja voin sanoa että se oli elämäni paras ratkaisu. Aiemmin töihin meno oli pakkopullaa ja vitutuskäyrä todella korkealla, nykyisin huomaan odottavani töihin menoa, pidän siitä, nauran ja jaksan kotona touhuta työpäivän jälkeenkin mikä ennen oli suoranainen ihme.

Minkä takia teidän kuntoutujat ei tee mitään? Miksi he itse valmista ruokaa, vaikka vuorotellen ohjattuna, samoin siivous!!!!!!!!!!! Ihan hulluta kuulostaa tuo sun kertoma. Eikös kuntoutujien ole tarkoitus "palautua normaaliin arkeen", missä joutuu itse hoitamaan asiansa, kuten huushollin siivouksen ja ruuan pöytään? Teidän metodit toteuttaa kuntouttavaa hoitoa ei toteudu, ottakaa oppia jotain, missä asiat toimii.
Noin ei mielestäni voi nykypäivänä enää toimia missään kuntoutumista tarjoavassa hoitopaikassa!!! Vai eikö teillä ole mitään punaista lankaa ja pelisääntöjä, kuinka arki toteutetaan näiden asukkaiden kanssa? Pitää kyseenalaistaa hyvässä hengessä ja miettiä prosesseja uusiksi, kun nykyisenne on jotain 60-70 luvulta...

Teet koulutustasi vastaavaa työtä. Koeta päästä irti laiskuudestasi ja valittamisesta, se ei ole hyväksi asiakkaille.

Minä myös olen lähihoitaja. Yksityisessä palvelutalossa jossa työskentelin, oli aikamoinen meno. Hoitajia oli vuorossa vain yksi pitkäaikaisosastolla ja kaikesta piti huolehtia. Asukkaiden piti olla sellaisia, että he pärjäävät yhden hoitajan kanssa. Toki he aluksi olivatkin, mutta monilla oli kunto huonontunut siellä asuessa.

Laitosapulaisia tuli ja meni ja välillä ei ollut ollenkaan. Silloin piti siis siivotakin, vaikka sitä ei ollut mitoitettu työhön, eikä siitä tietenkään saanut lisäkorvausta. Omaiset valittivat sotkusta meille käydessään, meillä ei vain ollut aikaa siivota. Ensimmäiset asukkaat piti laittaa nukkumaan heti iltapalan jälkeen n. klo 18!, koska muuten ei olisi ehtinyt hoitaa kaikkien iltapesuja, vaatteiden vaihtoa yms. ja tiskejä ja raporttia. Mielestäni oli outoa, että yksityisessä palvelutalossa josta piti maksaa kalliisti, oli asiat niin huonosti.

Asukkailla oli tapana soitella vähän väliä langattomaan luuriin ja monesti he vain kaipasivat seuraa, oikeasti ei ollut avun tarvetta. Soittaminen alkoi heti aamusta, piti päästä pissalle, koska yöhoitajaa ei haluttu pyytää siihen hommaan. Oli ilmeisesti niin ovela, että heittäytyi tylyksi, jolloin asukkaat eivät halunneet kutsua häntä apuun. Kärvistelivät aamuvuorolaisen tuloon asti ja heti seitsemältä alkoi pissapuhelut. Siinä välissä olisi kuitenkin pitänyt laittaa aamupalaa: keittää kahvia, puuroa, pilkkoa kasvikset, kattaa pöytä, jakaa lääkkeet jne.

Kunnollisia taukoja ei ollut koskaan. Saimme syödä asukkaille tehtyä ruokaa, mutta koko ajan piti hypätä antamaan jollekin lisää vettä tai suolaa tai leipää. Ja tosiaan, uni ei tullut iltavuoron jälkeen. Yleensä olin 10 aikaan kotona ja uni tuli ehkä vasta 2-3 aikaan yöllä. No eipä siinä ollut kuin pari tuntia aikaa nukkua ja taas sama rumba.

Eräs rohkea työntekijä yritti selittää johtajalle, että yksi hoitaja ei ehdi tehdä kaikkea, mutta hän sai kauheat haukut ja sanottiin, että jos ei kelpaa, voi mennä muualle töihin. Vaihdoin alaa, koska tiesin, että palaisin loppuun hyvin pian. Sain päivätyötä, sekin fyysisesti raskasta, mutta säännölliset työajat. En välittänyt, vaikka palkkakin pieneni. Ihmisellä pitäisi olla muutakin elämää kuin työ.

Tämä on seurausta filosofiasta kaikki tekevät kaikkea. Itse olen ollut aina sitä vastaan.

Nykypäivän yhteiskunnassa muuallakin työtehtävät ovat hyvin jakaantuneet ihmisten koulutuksen ja mielenkiinnon mukaisesti. Ei palomiehet ota rikollisia kiinni tai poliisit sammuta tulipaloja. Kouluissa on erikseen historianopettajat, kieltenopettajat jne. Kirurgi leikkaa, anestesisiahoitaja ojentaa instrumentit.

Hulluinta on kun koulutettu erikoissairaanhoitaja petaa sänkyjä tai siivoaa. Mielestäni yhteiskunta menettää siinä eniten. Sänkyjä voi pedata täysin kouluttamaton henkilö mutta erikoissairaanhoitajan työpanos menee siinä hukkaan. Yhteiskunnallekin on paljon kalliimpaa palkata henkilö sairaanhoitajan palkalla siivoamaan kuin palkata siivooja. En ymmärrä miksi näin menetellään.

Nuo tuntuvat kovin tutuilta jutuilta: suuren firman hoitokotien arki- ja pyhäpäiviltä. Yövuoroissa meltotaan pyykit, pestään lattiat, käydään vessattamassa asukkaita, käydään tekemässä seuraavan päivän kiisselit, vaihdetaan vaippoja, tehdään salaatit, tsekataan lääkkeet, aletaan aamupesut ja pukemiset aamuviidelta.

Aamuvuorossa olet yksin 10asukasta varten, kukaan heistä ei pääse edes sängystä ilman apua. Joskus oli kaikkien solujen väliä juokseva vippari auttamassa, enää ei sitäkään.

Asukkaat maksaa todella kovaa hoitopäivämaksua. Firma tahkoaa miljarditulosta vuosittain.
Mikä firma..? Aika helppo arvata.

oot oikeassa.

En jaksa lukea koko ketjua, mutta aloituksen luin.

Minulle tulee mieleen monta ratkaisua.

1. Hoitajien työaika rajoitettaisiin 30 tuntiin viikossa. Jäisi aikaa palautua ja työttömyys vähenisi. Jaetaan työt, niin kaikki hyötyvät.

2. Tuodaan entiset kodinhoitajat takaisin. Mitä virkaa on jaella vaan pillereitä, kun ihmisen hyvinvointi on niin paljon muuta ja nimenomaan muuta kuin myrkyt ja rohdot.

3. Vähennetään byrokratiaa ja annetaan hoitajien päättää enemmän työstään.

4. Lyhennetään kursseja, että saadaan enemmän väkeä koulutettua. Hoidossa on paljon tehtäviä, jotka oppii nopeasti. Työssä voisi sitten oppia lisää. Vanha systeemi oli ehkä sittenkin parempi. Apuhoitajasta voi tulla vähitellen sairaanhoitaja ja sitten vielä erikoistua.

Hoitajan työ on nykyisin olla joku ihmeen kodinhoitaja. Se ei riitä, että hoidetaan potilaan, kuntoutetaan niitä, pidetään huolta lääkityksestä. On siivottava, pyykättävä, kirjattava yms yms...

Hommaa tulee vuosi vuodelta kokoajan vain enemmän. Jokapaikasta säästetään. Näin loppuvuodesta määrärahat on kaikki loppu. Hoitajat ovat ihan finaalissa ja sitkeimmät sinnittelevät. Osalla katkeaa kamelin selkä ja jäävät saikulle. Sijaisia ei saa ottaa. Vajaalla miehityksellä mennään. Jokaisella on hermot niin tiukilla, että jokainen varoo toisiaan. Niitä haukutaan jotka ovat jääneet saikulle. Saikulla olevat kokevat morkkista kotonaan ja pelkäävät tulla töihin takaisin.

Hoitajista otetaan kaikki irti mitä saadaan. Eikö se olisi kaikkien etu, että hoitajien jaksamista tuettaisiin? Silloin työnantajakin voittaisi! Mitä järkeä työnantajalla on pitää näin järkyttävän tiukkaa linjaa, silloin hänellä on töissä vain väsyneitä, kärttyisiä ja hajamielisiä ihmisiä?

Itse kerään kokoajan rahaa sivuun ja kohta irtisanon itseni. Pärjään säästöilläni vähän aikaa ja mietin mitä ihmettä alan tekemään. Hoitoala on mennyt niin sairaaksi, että en halua loppuelämäni enää roikkua tällaisessa löysässä hirressa. Olen aina töissä kun muut ovat vapaalla. Olen aina univelkainen kun työpäivät ovat usein 10-12 tuntisia. Menen usein illasta aamuun, yöunet jäävät olemattomiksi. Teen usein tuplavuoroja pakon edessä. Viime aikoina olen laihtunut kun kokoajan käyn ylikierroksilla stressin takia. Mikään ei enää tunnu riittävän.

Usein on vain yksi vapaapäivä. Se menee kotona siivotessa ja kaupassa käyden. Sosiaalinen elämä on kärsinyt, kun tuntuu, ettei jaksa vähillä vapaillaan muuta kuin pitää omaa kotiaan kasassa.

En suosittele kenellekään järkevälle ihmisille hakeutumista sosiaalialalle. Jos haluaa olla siivota, juosta työvuoronsa kiireessä, kuulla haukkuja omaisilta ja olla aina töissä, niin ehkä sitten kannattaa pyrkiä alalle. Joulut, juhannukset ja uudetvuodet saa ollakin sitten töissä tai tapella siitä kuka joutuu niitä milloinkin tekemään.

Karvaasti olen myös todennut että yksityisellä puolella hoitoala on bisnestä. Viis arvoista joita ollaan hoitajina koulussa opeteltu. Itse päätin etten yksityisen puolen hoitopaikkoihin työntekijäksi mene.

Täällä netissä asiasta valittaminen on sinällään turhaa, se täytyy vaan ottaa jokaisen itseään niskasta kiinni ja jättää kylmästi tekemättä työt jotka eivät itselle kuulu. Samaten jos töitä on liikaa, jätä osa tekemättä. Yksityinen työnantaja kyllä varmasti teettää aivan kaikki mahdolliset hommat mitä työntekijä suostuu tekemään koska hyötyy siitä itse rahallisesti. Jos muu ei auta ja se on mahdollista äänestä jaloillasi, jos se ei ole mahdollista jää sairauslomalle. Ja aivan ensimmäiseksi kaikki voisivat lopettaa kokoomuksen äänestämisen joka ajaa omistajan etua työntekijän kustannuksella.

Missä on läänihallitukset, joiden pitäisi valvoa toimintoja, resursseja, tiloja ja, että laitoksissa on asianmukainen henkilöstö=koulutettu, kielitaitoinen (Suomenkielen), osa akirjata, kirjoittaa ja hoitaa ei siis vuorovaikuttaa ja ulkoiluttaa.

Toivottavasti vanhuspalvelulain myötä aletaan valvomaan eri yksiköitä, etenkin yksityisiä. Mutta paljon on korjattavaa julkisella puolella, ylipaikoilla edelleen hoidetaan, pienillä resursseilla yössä jopa yksin.

Mikä on Valviran ja liittojen osuus eri valvonnassa? Missä he ovat kun ei mitään kuulu? Tarkastuskäynnit, valvonta, resurssien valvonta, laadun, henkilöstön ja tilojen puolesta.

Jokaiseen hoitolaitokseen seurantajärjestelmä, jossa seurataan eri osa-alueita ja niin, että ne toimivat ja raportit ovat julkisesti luettavia. Samoin kuin ruokahuollon osalta on Oiva nyt tehty.

Oivassakin on iso puute se, että siellä on asianmukainen ja riittävä henkilöstö.
Hallitsevat Suomenkielen, osaavat kirjoittaa ja ovat alalle kouluttetuja. Ei siis siivooja, kouluttamaton ja ei osaa tai tiedä erikoisruokavalioista. lapsille ja ruokailijoille hengenvaarallinen yhtälö.