Jos huostaanotto ei sujukaan alusta alkaen niin ruusuisen ihanasti lasta auttaen kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää, lapsi muuttuu yhteiskunnan silmissä lähes näkymättömäksi.
Häntä ei juuri sen jälkeen ole olemassakaan, hänestä ei saa julkisuudessa puhua, eikä hänellä ole oikeutta tuoda ääntään kuuluviin, vaikka muilla tämän maan kansalaisilla on sananvapaus. Tästä saatiin todiste viimeksi eilen jopa tällä palstalla.
Huonosti toimivassa sijaishuollon paikassa lapsi voi jäädä henkisesti hyvin yksin. Sen lisäksi, että hänen huostaanottonsa voi olla hyvin arveluttavin perustein tai täysin laittomasti tehty, hän voi saada sijaishuollossa osaksen välinpitämättömyyttä, ivaa, pilkkaa, jatkuvia moitteita, vanhempiensa mitätöintiä.
Ihmetteleville vanhemmille hoitajat perustelevat kaiken tapahtuvan "kasvatuksellisista" syistä, vaikka esim. kiinnipito tilanne on alkanut niin, että rauhallisesti istunut lapsi repäistään äkkiä lattialle ja hänen päällään istutaan. Sen jälkeen lapsi kannetaan (iästä riippuen) joko rauhoittumis- tai eristyshuoneeseen.
Lääninhallitukselle laitos joutuu tekemään eristyksessä pidosta kirjallisen selvityksen, jonka sisältö on huonolla laitoksella arvatenkin yhtä vähän yhtä totuuden kanssa kuin laitoksen edustajien puheet sosiaalitoimeenkin ovat.
Häntä ei juuri sen jälkeen ole olemassakaan, hänestä ei saa julkisuudessa puhua, eikä hänellä ole oikeutta tuoda ääntään kuuluviin, vaikka muilla tämän maan kansalaisilla on sananvapaus. Tästä saatiin todiste viimeksi eilen jopa tällä palstalla.
Huonosti toimivassa sijaishuollon paikassa lapsi voi jäädä henkisesti hyvin yksin. Sen lisäksi, että hänen huostaanottonsa voi olla hyvin arveluttavin perustein tai täysin laittomasti tehty, hän voi saada sijaishuollossa osaksen välinpitämättömyyttä, ivaa, pilkkaa, jatkuvia moitteita, vanhempiensa mitätöintiä.
Ihmetteleville vanhemmille hoitajat perustelevat kaiken tapahtuvan "kasvatuksellisista" syistä, vaikka esim. kiinnipito tilanne on alkanut niin, että rauhallisesti istunut lapsi repäistään äkkiä lattialle ja hänen päällään istutaan. Sen jälkeen lapsi kannetaan (iästä riippuen) joko rauhoittumis- tai eristyshuoneeseen.
Lääninhallitukselle laitos joutuu tekemään eristyksessä pidosta kirjallisen selvityksen, jonka sisältö on huonolla laitoksella arvatenkin yhtä vähän yhtä totuuden kanssa kuin laitoksen edustajien puheet sosiaalitoimeenkin ovat.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuollaisella osastolla hoitajat jakautuvat yleensä oikein ja väärin toimiviin. Yllä kuvatut tapaukset toistuvat joskus saman lapsen kohdalla jatkuvasti, kun jälkimmäisen ryhmän hoitajat ovat keskenään työvuorossa, ei muuloin.
Sen sijaan laitos ei pysty edes vanhemmille perustelemaan mitenkään toimiaan silloin, kun lapselta kielletään lääkärin tapaamiset, hänelle ei kuukausiin, joskus jopa vuosiin järjestetä terapiaa, vaikka nuori itse sitä pyytää. Jos vanhemmat silti peräävät lapsen oikeuksia, heidät leimataan yhteistyökyvyttömiksi ja hankaliksi, jotka eivät anna laitokselle toimintarauhaa ja niin heille opetukseksi annetaan laiton tapaamiskielto.
Silloin lapsi menettää oikeuden puhua ongelmistaan kenellekään ulkopuolisille, koska ongelmat ovat muka vain laitoksen sisäisiä asioita, jotka he itse selvittävät. Kuitenkaan asioille ei tehdä mitään, vaan kaikki jatkuu siten kuin ennenkin.
Asiaan kuuluu, että lapsella on ulkonaliikkumiskielto, hänen puhelimensa on takavarikoitu, hänen postinsa sensuroidaan. Jos lapsi kirjoittaa kenellekään mitään laitokselle negatiivista, hänen postinsa takavarikoidaan, sitä ei lähetetä eteenpäin. Lisäksi lapsi saa rangaistuksen tietyiltä hoitajilta, koska häntä on ankarasti varoitettu puhumasta oloistaan mitään ulkopuolisille, jota ovat laitoksen silmissä myös omat vanhemmat.
Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat lapset ja nuoret, jotka käyvät huonossa laitoksessa oman laitoksensa laitoskoulua.
Pienemmät pelotellaan helposti puhumattomiksi, vaikka laitoksen ulkopuolelle kouluun pääsisivätkin.
Sama koskee pitkälle myös nuoria, mutta suurin ongelma on nuorten kohdalla tiedon puute. He eivät edes tiedä, kuka heitä auttaisi, keneltä hakea apua, mitä ja keiden numeroita heidän esim. koulun tietokoneelta pitäisi alkaa hakemaan.
Jos lapsi kertoo päihde-, väkivalta- tai mieleltään vakavasti sairastuneista vanhemmista ja sijaishuoltoon pääsyn ihanuudesta.
Nämä aiheet ovat ikään kuin sallittuja julkisuudessa.
Niitä suorastaan suositellaan ja toivotaan, että järjettömän suuret huostaanottoluvut saisivat jotain selitystä kansalaisten silmissä.
Lapsi ei saa kehua kotiaan, eikä väittää, että huostaanottoa ei tehty vanhempien huonouden takia.
Hän ei saa kertoa sijaishuollossa tapahtuneesta kaltoinkohtelusta.
Ei siellä koetusta pahasta olosta, ahdistuksesta, peloista tai syvästi koetusta yksinäisyydestä, eikä etenkään koti-ikävästä.
Ei pahoinpitelyistä jääneistä jäljistä, ei ivasta, pilkasta ja mitätöinnistä, joka kaikki tapahtuu kasvatuksellisista syistä ja jota lapsi ei muka vain ymmärrä, että se kaikki tapahtuu hänen huonoutensa takia ja on lopulta hänen parhaakseen.
Ei siitä, että hän ei saa mitään kontaktia laitoksen ulkopuolelle, puhelin on takavarikoitu, kirjeet sensuroidaan, netin käyttöön ei juuri oikeutta ole.
Kiellettyjen kontaktien listalla on myös sosiaalityöntekijä, eikä lapsi todellisuudessa aina edes tiedä, miten häneen saisi yhteyden, vaikka hänellä olisikin puhelin vähän aikaa päivästä.
"Tämä asia hoidetaan meidän kesken, ei tähän sitä sossua tarvita. "
"Ai sinun isä vai? Heh, se on yks ruipelo, josta ei tarvi välittää."
Jos vanhemmat tekevät huostassa olon aikana valituksen vaikka eduskunnan oikeusasiamiehelle, on laiton tapaamisrajoitus varma.
Laitoksen antamana sen perusteluksi riittää vain hämärä toteamus, että vanhemmat eivät tue laitoksen antamaa hoitoa ja estävät lapsen kiinnittymisen sijaispaikkaansa. Vanhemat estävät luottamuksen rakentumisen hoitotahon ja lapsen välille, vaikka todellisuudessa he puolustaisivat lasta vain väkivaltaiselta kohtelulta.
Valituksen seuraukset huostaanoton aikana voivat olla mitä tahansa, mutta yleensä ei missään tapaukessa lapselle myönteisiä.
"Paras" seuraus valituksesta on joskus vuoden tai puolentoista vuoden kuluttua saatu eduskunnan oikeusasiamiehen toteamus laitokselle, että näin ei olisi kuulunut menetellä.
Sosiaalitoimella ei ole aikaa pitää yhteyttä lapseen.
Vaikka sossut olisivat tähtitieteellisen hyviä ja oikealla tavalla työhönsä paneutuneita, niin heillä ei ole aikaa yhteydenpitoon. Tosin tällä verukkeella voi aina kieltäytyä yhteydenpidosta, koska ajan puute katsotaan aina hyväksi perusteluksi.
Tilanne lienee perusteltavissa sillä, mitä mediasta on tämänkin vuoden aikana kuultu, että kuntien mielestä ei ole ollut tarpeellista lisätä sosiaalityöntekijöiden virkoja, vaikka sen kuntapoliitikot ovat kyllä sallineet, että kodin ulkopuolella asuvien lasten määrä on 90-luvun alun jälkeen moninkertaistunut. Monilla epäonnistuneilla päätöksillään ovat suorastaan edesautaneet perheiden kasvavaa pahoinvointia.
Suomen Mielenterveysseura lehti 2/2012.
Hei haloo - Nykyajan huutolaiset
Huostaan otettuja lapsia oli Suomessa vuonna 2010 noin 10 000 ja kiireellisten sijoitusten määrä vain kasvaa. Yhteiskunnalle huostaanotot maksavat noin 460 miljoonaa euroa vuodessa – siis keskimäärin 46 000 euroa lasta kohden.
Tutkimusten mukaan huostaan otettujen lasten riski syrjäytyä, sairastua fyysisesti tai psyykkisesti on moninkertainen. Myös muut sosiaaliset ongelmat koskettavat useammin huostaan otettuja.
Kiireellisten sijoitusten lisääntyminen kertoo selvästi, ettei perheiden ongelmia ennaltaehkäisevä sosiaalihuolto toimi. Lastensuojeluun tarvitaan nykyistä enemmän sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä ja perinteisiä kotiavustajia.
Lasten näkökulmasta on anteeksiantamatonta, että perheissä tilanteiden annetaan päästä pisteeseen, jossa ainoa vaihtoehto on kiireellinen sijoitus. Huostaanottoja varmasti tarvitaan, mutta kodin ulkopuolelle sijoittamisen pitäisi olla tarkkaan harkittu ja viimeinen toimenpide, kun kaikkea muuta tukea ja apua on jo kokeiltu.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Pekka Puska ja Marina Erhola nostivat huostaanotot esiin viime marraskuussa Helsingin Sanomissa. Puska ja Erhola kutsuivat huostaan otettuja lapsia nykyajan huutolaisiksi. He vaativat huostaanoton tarpeen vähentämistä ja huostaan otettujen lasten kasvuolosuhteiden ja koulutuksen parantamista.
Kuntien säästöt ja peruspalveluiden karsimiset ovat vähentäneet varhaista puuttumista. Sosiaalityö siirtyy yhä enemmän jo kriisiytyneiden tilanteiden selvittelyyn. Jokainen tietää, että tulipalon sammuttaminen tulee kalliimmaksi kuin syttymisen estäminen. Yhden lapsen huostaanoton hinnalla tehtäisiin paljon ennaltaehkäisevää työtä.
Ehkä eniten kuitenkin harmittaa se, ettei kyseessä ole vain huostaan otetun lapsen perheen elämä, vaan se, että sosiaaliset ongelmat saattavat jatkua läpi elämän ja periytyä seuraaville sukupolville.
Sami Liukkonen
---------------
Vanhemmalla ei KÄYTÄNNÖSSÄ ole mitään mahdollisuutta auttaa lasta yllä kuvatuissa tilanteissa.
Huonosti toimiva sijaishuolto pystyy aina kääntämään kaiken vanhempien ymmärtämättömyyden puutteeksi silloinkin, vaikka siitä ei olisi kyse ollenkaan.
Ainut tilanne, mikä lapsen voi pelastaa ULOS tuollaisesta laitoksesta on se harvinainen tilanne, että vanhemmat ovat saaneet sossuilta EHDOTTOMAN LUPAUKSEN olla perheen tukena, jos sijaishuollon kanssa ilmenee ongelmia. Tilanne on todella harvinainen, koska antaakseen tuollaisen lupauksen, sosiaalityöntekijöiden on pitänyt tutustua vanhempiin todella hyvin. Yleensä tilanne ei ole niin onnellinen.
Useimmiten vanhemmat ovat samassa tilanteessa kuin huonoon sijaishuollon paikkaan yksin jäävä lapsi eli he eivät saa mitään kontakti lukuisista yrityksistään huolimatta sosiaalityöntekijään. Tätä samaa ovat valineet joskus myös sijaisvanhemmat, että soittoihin ei vastata, ei edes jätettyihin soittopyyntöihin.
Lapsen puolesta hädissään olevat vanhemmat voivat tilanteesta riippuen ottaa yhteyttä sosiaaliasiamieheen, mutta hänenkin toimintavaltuutensa ovat hyvin rajalliset. Hän voi keskustella sossujen kanssa, mutta jos sossuilla ei ole oikeaa käsitysä edes perheen kokonaistilanteesta, ja uskovat vain sokeasti laitoksen mainoksiin itsestään, niin heidän on aika vaikea suhtautua asiaan kuuluvalla vakavuudela myöskään vanhempien lapsen puolesta tekemiin avun pyyntöihin. Monesti sosiaalityöntekijät ovat myös ihan kuin varovaisia lähestymään laitosta, jos heitä ei ole sinne kutsuttu.
Jos lapsi on huostaanotettu julkisen puolen puutteellisen terveydenhuollon takia, vanhemmat voivat ottaa yhteyttä esim. keskussairaalan päivystävään lastenpsykiatriin. Asiallisesti käyttäytyviä vanhempia kyllä uskotaan siellä, mutta myös sairaala sysää viime käden vastuun huostaanotetun lapsen kohtelusta sosiaalityöntekijöille, joilla ei välttämättä ole harmaata aavistustakaan siitä, miten huonosti lapsi laitoksessa voi ja miten huonosti häntä siellä kohdellaan.
Parasta, mitä tiedän tapahtuneen lapselle vanhempien keskussairaalakontaktista oli, että päivystävä lasten psykiatri kirjoitti lapselle muutaman päivän kotiloman kärjistyneen tilanteen selvittelyn ajaksi. Silloin sossut ovat pakotettuja kiinnittämään lapsen tilanteeseen huomiota.
Mutta jos vanhempien ja sosiaalitoimen kontakti on ollut olematon ennen muutaman päivän lääkärin kirjoittamaa kotilomaa, niin riittääkö niin lyhyt aika asian todelliseen selvittelyyn, että sossu saa varmasti oikean kuvan lapsen laitosolosuhteista.
Sossuja vastassa ovat lapsen puolesta hätääntyneet vanhemmat ja huonosti toimiva laitos, jossa kyllä vuosien kokemuksella tiedetään, miten vanhemmat saadaan uskottavasti selitetyksi pois kuvioista hankaline valituksineen.
Olisi siis hirvittävän tärkeää, että sosiaalitoimen ja vanhempien välillä olisi luottamuksellinen suhde, mutta aina ei niin ole. Syy voi olla sosiaalityöntekijöissä, vanhemmissa tai olosuhteissa.
Lastensuojelujärjestöt eivät ota kantaa vanhempien hätään huostaanotetun puolesta. Niistä ei saa mitään apua.
Edes oikeusasiain- tai sosiaaliministeriön lakimiehet eivät ota kantaa huostaanottoihin, vanhemmat saavat sinne soittaessaan vain ihmettelyä ja kummastelua osakseen.
Lisäksi monet viranomaiset suhtautuvat vanhempien yhteydenottoon asiallisen ystävällisesti ALUKSI, mutta kun kuulevat kyseessä olevan huostaanottotapaus, he hätkähtävät, vakavoituvat, kiusaantuvat ja lopuksi mutisevat vain kehotuksen selvitellä lapsen kriisiintynyttä tilannetta vain sosiaalitoimen kanssa.
Pahimmillaan huostaanotto vie vanhemmilta täysin oikeuden auttaa lasta täysin riippumatta siitä, onko huostaanotto laillinen, täysin laiton tai jotain hämärää siltä väliltä.
Nuoret tarvitsevat apua lastensuojelun tabujen murtamisessa.
Socca tiedoite 10.10.2012.
http://www.socca.fi/uutiset/nuoret_tarvitsevat_apua_lastensuojelun_tabujen_murtamisessa.4621.news
------------------------
Perhe, josta on tehty useampikin ilmoitus lasten suojeluun vanhempien alkoholin käytön, yms. mielenterveys (lasten isä hakkaa syyttömiä ihmisä allvariinsa) pitzeriassa, baareissa, kadulla yms
(äiti yksin huoltaja) ei, mitään apua, vaikka ilmoitettu sama homma jatkuu vuodesta toiseen..Isä ja äiti kiistää ryyppäävänsä ja lapset on käsketty sanomaan, etteivät isä eikä äiti ryyppää ..
Isä lähtee baariin ja jättää lapset keskenään koko yöksi
Lastensuuojelussa uskotaan valehteleviin vanhempiin ja valehteleviin lapsiin
Poliisikin on, joskus todistanut, että isä kännissä ja silloin, kun lapset ovat hänen
luonaan ja kaiken lisäsi, vielä autossa asustelee
EIkö vanhemmalla, joka saa ottaa lapset luokseen viikonlopuksi pitäisi, olla asunto, jos lapset ottaa ja huolehtia, että lapset saavat ruokaa ja olla heidän kanssaan, eikä istua baarissa ryyppäämässä ja lapset pelokkaina milloin missäkin viettävät yön keskenään lapset usein koko viikonlopun syövät pelkästään karkkia
Olen rodella huolestunut, ollut monet vuodet
äidin pitäisi tehdä, jotain asian hyväksi, mutta ei välitä
Ja ennen kaikkea lastensuojelun
Minkälaisia kansalaisia näistä kaksois tytöistä kasvaa?????
Lahden lastensuojelusta moitteita
Nämä asiat joita toit esille useammassa osassa ketjua, ovat tosi asioita. Olen omien lasteni kautta nähnyt,kuullut näistä tapauksista.
Ensimmäisenä ajatuksena tuli sitten luettuani, se että kuinkahan monta vastaavanlaista "Eerikan" tapausta vielä tuleekaan esiin, en tarkoita sitä että "Eerikan" tapaiset tapaukset sattuisivat lasten omissa kodeissaan vaan tarkoitan että näitä saattaa tulla esiin sijaishuollon kautta laitoksessa,perhekodissa tai jopa sijaisperheessä. Tosin näitä on saattanut tapahtua vaan niitä asioita ole päästetty julkisuuteen.
Mielenkiintoista on tämän palstan reagtio estää keskustelemasta tai esiin tuomasta näitä asioita. Kun sitten "Eerikan" tapausta nämä keskustelun estäjät sitten kauhistelee täällä monella eri tavoin. Mutta eivät sitten salli keskusteltavan noista kauhuuksista, joita sijaishuollossa oikeasti tapahtuu. Vai hyväksyvätkö nämä keskustelun estäjät sitten tämän kaltaiset tapaukset ja tapahtumat tapahtuvan sijaishuollossa? Eli ei ole väliä lasten edusta niinkö? Tällaisen kuvan saa väistämättä näistä keskutelujen torppaajista.
Nämä torppaajat voisivat edes hetken asettua tuollaisen huostaanotetun nuoren asemaan ja miettiä, miltä itseltään se tuntuisi ja sitä kuinka eivät edes omat vanhemmatkaan voi auttaa tai pelastaa. Hyväksyisivätkö torppaajat itselleen samanlaista kohtaloa, jos eivät niin miksi sitten näille huostaanotetuille lapsille ja nuorille se sitten olisi hyväksyttävää? Miksi sitten ei täällä saisi asioista keskustella lainkaan tai auttaa tuota kirjoittannutta nuorta lasta joka hätä huutoaan täällä ilmaisi kirjoituksellaan.
Miltä teistä torppaajat tuntuisi kun teiltä evättäisiin avun anto? Neuvojen ja tuen antamisen? Olisitte täysin yksin, turvattomuuden tunteen valloittamina, itsemurhan partaalla eikö? Niin ette salli tällaiselle apua suotavan vaan antaisitte lapsen tai nuoren lopettaa elämänsä liian varhain sitäkö te torpaajat haluatte ja toivotte?
En voi muuta tässä enään sanoa kuin sen että hävetkää te keskustelujen, avun-,neuvon-. tuen antamisien torppaajat.
Siinäpä se juuri onkin, että eikö lasten ja nuorten todellisella hädällä ole mitään merkitystä muuta kuin silloin, jos lapsi on huonossa kodissa?
Juuri äsken luin jonkun kommentin, jossa pohdittiin, onko poistetussa kirjoituksessa kirjoitettu sijaishuollosta LIIAN negatiivisesti. Mikä on LIIAN negatiivinen kirjoitus, jos se kuitenkin pohjautuu oman lapsen kokemuksiin ja kirjoittaja tietää pystyvänsä tapahtumat todistamaan tarvittaessa.
En tarkoita tällä palstalla todistamista, sitä ei kenenkään täällä tarvitse tehdä. Vaan tarkoitan, että jos vaikka joku sijaishuollon edustaja tekisi rikosilmoituksen maineensa mustaamisesta, niin kirjoittajan on pystyttävä silloin seisomaan kirjoitustensa takana.
Kun esim. Loikalan kartano sai uudelta eduskunnan oikeusasiamieheltä vakavan varoituksen lasten kohtelusta, niin asiasta kirjoitettiin suoraan tuon paikan nimellä monen monilla nettipalstoilla. Mutta ihmettelen vain, mitä kanttia huonoilla laitoksilla on edes valittaa maineensa menetyksestä, kyllä ne itse ovat maineensa mustanneet törkeillä käytännöillään.
Asia oli siitä merkityksellinen, että siitäkin paikasta oli tehty lukemattomia valituksia varmaan viimeisen lähes parinkymmenen vuoden aikana, mutta muut eduskunnan oik.asiamiehet eivät välittäneet paneutua valituksiin riittävästi, niillä ei ollut mitään vaikutusta.
Kaikki laitoksetkaan eivät ole huonoja, mutta puhun tässä nimenomaan niistä huonoista sen edellisen lapsen kirjoituksen pohjalta.
Toimittajilta on kuultu jo vuosia sitten, miten Perhehoitoliito on manipuloinut heitä, että huonoista sijaisperheistä ei saa kirjoittaa, eikä tehdä tv-ohjelmia, ettei hyvin sijariperheiden maine kärsi.
Silloin lapsi ei ole tarkastelun keskiössä, vaan sijaisvanhemmat ja heidän etunsa ja maineensa.
Joskus todellisuuspohjaisia jenkkiohjelmia katsellessä on tullut mieleen, kun vanhemmat ovat surusta suunniltaan murhatun lapsensa takia, ja kun rikollinen saadaan viimein kiinni, he huokaisevat helpostukesta, että "Nyt lapseni sai oikeutta," kun tekijä saa tuomionsa.
Milloin ls:ssa kaltoinkohdelluiksi joutuneiden lasten vanhemmat Suomessa voimme sanoa niin. Milloin meidän lapsemme saa oikeutta? Nyt siihen ei ole mahdollisuutta, koska näitä lapsia ei saisi olla olemassakaan, ei edes Suomi24:n nettikirjoittelussa.
Vaiennetut, vaietut tai näkymättömät lapset, se on oikea termi meidän monien lapsista.
Ovatko Perhehoitoliitto tai joidenkin laitosten etujärjestöt painostaneet tämänkin palstan ylläpitoa? Heidän etunsa ja maineensa ylittää kirkkaasti lasten todellisen edun.
Ja sitten kategorian alinna olemme me huostaanotto vanhemmat, joiden maineella, edulla ja jaksamisella ei ole mitään väliä. Ihan kuin tällä pyrittäisiin juuri siihen, että vanhemmat nujerretaan niin jopa lapsen kaltoinkohtelulla, että he luhistuvat, eikä heistä ole vastusta sijaishuollolle, eikä muutenkaan puolustamaan lapsensa etuja ja oikeuksia.
Se onkin varsinainen taitolaji, kun taistelet lapsesi ulos huonosta laitoksesta KERTAAKAAN suutumatta, et ylireagoi mihinkään, mutta et myöskään ole kipsistä valettu, vaikka joudut kasvokkain lapsesi pahoinpitelijän kanssa ja sanottiin sinulle MITÄ TAHANSA.
Olet kuivan kälväkkään asiallinen viilipytty, silti näytät hillitysti normaalit tunnereaktiot, vaikka sydämesi vuotaa verta lapsen puolesta ja tilanne on kaikkea muuta kuin normaali. Vähintään normaalia olisi suuttua lapsen kaltoinkohtelusta, mutta siinä tilanteessa se ei ole sallittua, joten tilanne on kaukana normaalista.
Ei yhtään lohduttanut, kun alkuun minullekin niskojaan nakellut osaston johtaja myöntyi huostaanoton purun uhatessa sanomaan, että: "Me emme ole tottuneet monikymmenvuotisen lastenkotihistoriamme aikana siihen, että meille nykyään lähetetään perheitä, jotka ovat korkeintaan ....hmph... jonkinlaisen ....hmmm ... tuen tai ohjauksen tarpeessa." Me emme olleet heiltä yhtään minkään tarpeessa! Suoraan sanottuna olisi tehnyt mieli sanoa aika rumasti, mutta koska purku ei ollut sata varma, vastasin asiallisesti jotain siihen tyyliin, että "Niin, tilanne huostaanottojen suhteen on muuttunut, eikä aina ole helppo pysyä kehityksen mukana."
Kun jollain on aiheesta tehty huostaan otto ja onnellinen sijoitus, niin olkaa onnellisia! Te ette edes tajua, miten onnellisia teidän siitä pitäisi olla.
Kyllä jotkut meistä tajuavat. Jotkut seuraavat maailmalla tapahtuvaa eivätkä ole sinisilmäisiä. Ja pitävät kynsin hampain lapsensa puolta estääkseen tilannetta johtamasta sijoitukseen pois molemmilta eronneilta vanhemmilta kun toinen ei enää kykene.
Ja jotkut meistä ovat vain äitipuolia, avopuolisoita, jotka antavat viimeisetkin rahansa lakimieheen jolla mielivaltaista sijoitusta tai huostaanottoa estetään. Lapsi kaiken alla kärsii prosesseista, mutta me emme irroita otettamme. Lapsen elämän takia, ei omamme. Jotkut meistä välittävät toisenkin lapsesta, kuin omastaan.
Lastensuojelu ei suojele pientä lasta yhtään miltään, ei resurssipulassa kartoita tilannetta eikä saa todellista kuvaa siitä. He vain raapaisevat pintaa parista suunnasta ja päättävät miten vähimmällä rahalla lapsi saadaan tilanteeseen jossa lapsi ei ole enää heidän työtaakkanaan. Seuraava tapaus..