Hengellinen kiinnostaa muttei Kristus

Juu. Vaikka sellainen hengellisyys (kristillisyys), jossa kaiken vian voi nähdä liberaaleissa... ;)

juuri niin kirjoitti:

Juu. Vaikka sellainen hengellisyys (kristillisyys), jossa kaiken vian voi nähdä liberaaleissa... ;)

Tai konservatiiveissa... ;)

hih hih kirjoitti:

Tai konservatiiveissa... ;)

Paljon vikoja meissä onkin. :(

onpa sekava viesti, hyvä että joku kiinnostaa sillä Jeesus sanoo , olisitpa kylmä tai kuuma , mutta olet penseä.

Ateismi itsessään ei lisäänny. Lisääntyy vain yhden totuuden kieltäminen.. Nykyihminen haluaa olla loputon itsenäinen etsijä, tutkiskelija ja mielestään löytäjä. Sitähän suurin osa itseään ateisteiksi tituleeraavistakin on. Kuten sinä.

vai kiellätkö kirjoitti:

Ateismi itsessään ei lisäänny. Lisääntyy vain yhden totuuden kieltäminen.. Nykyihminen haluaa olla loputon itsenäinen etsijä, tutkiskelija ja mielestään löytäjä. Sitähän suurin osa itseään ateisteiksi tituleeraavistakin on. Kuten sinä.

Lue lisää

Kai jokainen sen uskomisenkin itse itsenäisesti mielessään tutkiskelee ja löytää?

Enkä oikein tiedä, mistä päädyit yhden totuuden kieltämiseen. En minä kiellä mitään totuuksia, mulle vaan jotkut totuudet on uskottavampia kuin toiset.

...ateismi kituu entisissä kommunismimaissa, vähenee Kiinassa. kristittyjen lukumäärä kasvaa kokoajan - ateistien ja uskonnottomien vähenee . googleta tilastot uskovien määrän kehityksestä

slava bogu kirjoitti:

...ateismi kituu entisissä kommunismimaissa, vähenee Kiinassa. kristittyjen lukumäärä kasvaa kokoajan - ateistien ja uskonnottomien vähenee . googleta tilastot uskovien määrän kehityksestä

Lue lisää

En taida nähdä vaivaa alkaa penkoa Googlea. Ajattelin että väitteen esittäjä näkisi sen vaivan että esittäisi perusteet väitteelleen.

Kituminen on aika vahva termi. On mahdollista että ateistien määrä globaalisti vähenee, ainakin suhteellisesti. Siitä on pitkä matka kitumiseen.

Tulipas kirjoitusvirheitä, mutta yrittäkää ottaa selvää ...

Uushengellisyys (new age) on mielestäni aika erikoinen ilmiö, koska siitä kiinnostuneilla ihmisillä on kyllä ihan aito (ja usein hyvinkin voimakas) hengellisyyden tarve. He eivät kuitenkaan vaivaudu juurikaan selvittämään, mitä henkimaailmalla oikeastaan tarkoitetaan tai mitä "henkiä" se pitää sisällään.

Kuten tuosta linkittämästäni tv-sarjastakin käy hyvin ilmi, uushengelliseen maailmankäsitykseen kuuluu tämänpuoleisen lisäksi myös tuonpuoleinen, ja elämän katsotaan jatkuvan kuoleman jälkeen henkimaailmassa. Tuonpuoleisessa ovat vainajahenget ja epämääräinen joukko "hyviä henkiä", joita new agen harjoittajat pitävät "oppainaan". He pyytävät apua enekeleiltä ja yrittävät saada yhteyden "omaan enkeliinsä", josta he käyttävät nimitystä "henkiopas".

Ongelmana on kuitenkin se, etteivät new agen harjoittajat tunnusta Jeesusta Herrakseen eikä Jumalastakaan puhuta mitään. Niinpä kyse on väärästä opista. Lisäksi new agen harjoittajat kieltävät pahan (= saatanan & demonien) olemassaolon ja kun he ottavat yhteyttä henkimaailmaan (rukousten sijasta) erilaisin spiritismin menetelmin, he ottavat yhteyttä tietämättään ihan eri henkiin kuin kuvittelevat. Tässä on vakava riivauksen riski!

Hienoa YU, kun pidät Paavalia pinnalla. Se tosin selittää sinun luonteenlaatusi ja asenteesi. Ne ovat vuosituhansien takaisia, kuten Paavalikin.

Oletko muuten sitä huomannut, että sekä Paavali että Jeesus pitivät jo sen ajan kansaa uskottomana? Eivät he nähneet tänne asti. Mutta et tietenkään ole joko huomannut tai tajunnut.

Kirkko muuntuu ajan trendien mukaan. Niin on tehty alkukirkosta lähtien. Se kuuluu uskoon. Ilman muuntautumiskykyä ei ev.lut. kirkon edustama juutalaisuuden lahko olisi voinut rantautua Suomeen saakka.

Nykykirkon pitää tarjota seksikursseja, jeesusjoogaa ja messun jatkot baarissa. Aletaan siis tehdä asioita, joilla ei ole mitään tekemistä uskon kanssa, ja joita ihmiset harrastavat ilman kirkkoakin. Eihän tuo mikään ihme ole, kun valtaosa kirkon jäsenistä ei usko Jumalaan.

Tieteen kehitys muokkaa myös uskoa. On tietysti myös uskovia, jotka eivät ede uskalla ottaa selvää siitä, miten kristinusko sai alkunsa ja miten ristiriitainen alkukirkko oli. Heidän on saatva pitää uskoa muuttumattomana, joten heille ei totuus kelpaa.

Tämä on muuten vaikea kysymys. Kristitty on nimenomaan ymmällään, miten joku voi laittaa Kristuksen rinnalle jotain tuollaista. Ilmeisesti syy siis on, ihmiset eivät tiedä todellisesta Kristuksesta, ja heillä on joitain outoja väärinkäsityksiä ja mielikuvia koko asiasta, koska Kristus ei ole auennut.

Minkä takia jotkut kuitenkin ovat niin onnekkaita, että aukeaa. Olen ollut ihan samassa ympäristössä kuin muutkin, mutta alkanut jossain vaiheessa lukemaan Raamattua ja käynyt silloin tällöin kirkossa ja lueskellut kaikenlaista, en siis ole jättänyt kristittyihin tutustumista kokonaan median sensaatiomaisten otsikoiden varaan.

Täten on itsensä tietysti vaikea käsittää, minkä ihmeen takia joku ottaa kristinuskon sijasta jotain muuta tilalle. Eikö sitten olisi parempi olla vain ateistikin?

Vai onko se niin, että nykyajan kiireessä se ahdas portti Kristus jää useilta huomaamatta ja kaikki kristinuskon informaatio hukkuu johonkin sälään. Sen lisäksi tällaisilla palstoilla esiintyi vain ääripäitä ja riitelijöitä. (En silti usko, että tätä palstaa kovin moni lukee. Tyyli on jo niin tappeleva ja änkyräinen kaiken aikaa, kuka tällaisestä synkeydestä välittää.)

Tuulalla hyviä kysymyksiä.

Miksi Jeesus ei kelpaa, haluaako ihminen mieluummin antautua henkien kuin Jumalan ohjaukseen?

Jos joku uskoo henkiin, niin miksi Jeesuksen antama Pyhä Henki ei kelpaa?

Tuula-pappi,


Kysyit: "Mikä tekee kristinuskosta vaikean."

Kun muistelen aikaa ennen uskoontuloani, niin siihen liittyi myös lyhyt uushengellisyyden kausi. En onneksi ehtinyt perehtyä siihen kovinkaan syvällisesti, mutta sen verran, että ymmärrän ainakin jossain määrin, mitä siitä haetaan. Sekin kuitenkin riitti samaan minut pahoihin vaikeuksiin.

Olen aina uskonut (ainakin periaatteessa) Jumalan olemassaoloon ja tuonpuoleiseen, mutta sain nuoruusvuosinani huonon kuvan kristinuskosta. En ollut uskovaisesta perheestä, mutta kotipaikkakunnallani esiintyi paljon ahdasmielistä uskonnollisuutta ja kotinurkillani majaili myös eräs lahko, jonka toiminta ei totisesti ollut (eikä ole edelleenkään) kunniaksi kristinuskolle. Lisäksi olen aina ollut hyvin intuitiivinen, tai kovastikin tuntoaistin varassa elävä (kinesteettinen) tyyppi, ja monet uushengellisyydestä kiinnostuneet ihmiset ovat juuri sitä lajia. Niin ovat esim. tuon tänne linkittämäni televisiosarjankin henkilöt.

Muistaakseni kiinnostukseni new age -oppeja kohtaan lähti siitä, että halusin löytää selitystä omille "yliluonnollisille" tai hengellisille kokemuksilleni. Meditoin ja kiinnostuin lisäksi mm. itämaisista taistelulajeista, joogasta sekä kiinalaisesta ja intialaisesta lääketieteestä. Luin myös jonkin verran new age -kirjallisuutta, mutta vieroksuin niiden ajatusta henkioppaista ja koin kirjojen kuvaukset erilaisista spiritistisistä istunnoista vastenmielisiksi. Niinpä siirryin ennen pitkää uskonnollisiin oppeihin, mutta ennen uskoon tuloani ehdin kokeilla mm. vainajahenkien kanavoimista ja törmätä piireihin, joissa harjoitettiin mustaa magiaa. Ne kokemukset olivat erittäin pelottavia ja sain itseeni riivauksen, josta vapauduin vasta tullessani uskoon. Vielä senkin jälkeen paha yritti kerran toisensa jälkeen iskeä takaisin, mutta se ei saanut enää otetta minusta.

Ajauduin siis uushengellisyyteen periaatteessa vain siksi, kun yritin löytää selitystä hengellisille kokemuksilleni, mutta kun pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden. En myöskään ottanut kuuleviin korviini muiden ihmisten neuvoja siitä, että minun olisi kannattanut etsiä vastauksia Raamatusta. Tämä johtui ainoastaan ja vain siitä, etten uskonut löytäväni niitä sieltä. Vasta uskoon tultuani ymmärsin, että Raamatustahan kaikki etsimäni olisi löytynyt! Jumalan sana ei kuitenkaan ennen uskoon tulemistani auennut minulle, ja mielestäni yksi syy uushengellisyyden houkuttelevuuteen on myös se, että sen kieli on ymmärrettävää, kun taas Raamatun kieli saattaa olla hengelliselle etsijälle ihan käsittämätöntä munkkilatinaa.

Kokemukseni uushengellisyydestä olivat sellaisia, etten toivoisi niitä kenellekään toiselle, ja juuri siksi päätin kirjoittaa niistä tähän ketjuun. Vaikka löysinkin lopulta tieni takaisin evankelis-luterilaisen uskon piiriin, jouduin etsimään vuosikausia selityksiä ja tietoa siitä, mitä minulle pahaan törmätessäni tapahtui. Ja sitä tietoahan ei niin vaan löytynyt, etenkään, kun en oikein edes tiennyt, mistä omissa kokemuksissani oli kyse tai millä termeillä sellaisista asioista puhuttiin.

Olen nyttemmin opetellut riivauksia ja kirouksia koskevat opetukset sen verran tarkkaan, etten vahingossakaan anna pahalle enää valtaa elämässäni, mutta viekoitteleehan paholainen uskovaakin minkä ehtii ja se täytyy osata pitää kurissa. Kristinuskosta ns. hengelliseen sodankäyntiin löytyy mitä parhaat välineet, mutta kirjallisuutta aiheesta on suomen kielellä luvattoman vähän. Arvelisin, että alati lisääntyvä uushengellisyys ajaa monenkin hengellisen etsijän vaikeuksiin, joista ei ole muuta ulospääsyä kuin se, että huutaa Jeesusta apuun. Juuri tähän tarpeeseen kirkkokin voisi omalta osaltaan yrittää vastata. Olen korostanut tällä palstalla useita kertoja sitä, ettei pahan olemassaoloa saa piilotella eikä siitä puhumista vältellä. Uushengellisyyttä pidetään ihan syystä yhtenä kavalimmista saatanan juonista. Sen parasta maaperää on ihmisten tietämättömyys persoonallisen pahan olemassaolosta.

*0* kirjoitti:

Tuula-pappi,


Kysyit: "Mikä tekee kristinuskosta vaikean."

Kun muistelen aikaa ennen uskoontuloani, niin siihen liittyi myös lyhyt uushengellisyyden kausi. En onneksi ehtinyt perehtyä siihen kovinkaan syvällisesti, mutta sen verran, että ymmärrän ainakin jossain määrin, mitä siitä haetaan. Sekin kuitenkin riitti samaan minut pahoihin vaikeuksiin.

Olen aina uskonut (ainakin periaatteessa) Jumalan olemassaoloon ja tuonpuoleiseen, mutta sain nuoruusvuosinani huonon kuvan kristinuskosta. En ollut uskovaisesta perheestä, mutta kotipaikkakunnallani esiintyi paljon ahdasmielistä uskonnollisuutta ja kotinurkillani majaili myös eräs lahko, jonka toiminta ei totisesti ollut (eikä ole edelleenkään) kunniaksi kristinuskolle. Lisäksi olen aina ollut hyvin intuitiivinen, tai kovastikin tuntoaistin varassa elävä (kinesteettinen) tyyppi, ja monet uushengellisyydestä kiinnostuneet ihmiset ovat juuri sitä lajia. Niin ovat esim. tuon tänne linkittämäni televisiosarjankin henkilöt.

Muistaakseni kiinnostukseni new age -oppeja kohtaan lähti siitä, että halusin löytää selitystä omille "yliluonnollisille" tai hengellisille kokemuksilleni. Meditoin ja kiinnostuin lisäksi mm. itämaisista taistelulajeista, joogasta sekä kiinalaisesta ja intialaisesta lääketieteestä. Luin myös jonkin verran new age -kirjallisuutta, mutta vieroksuin niiden ajatusta henkioppaista ja koin kirjojen kuvaukset erilaisista spiritistisistä istunnoista vastenmielisiksi. Niinpä siirryin ennen pitkää uskonnollisiin oppeihin, mutta ennen uskoon tuloani ehdin kokeilla mm. vainajahenkien kanavoimista ja törmätä piireihin, joissa harjoitettiin mustaa magiaa. Ne kokemukset olivat erittäin pelottavia ja sain itseeni riivauksen, josta vapauduin vasta tullessani uskoon. Vielä senkin jälkeen paha yritti kerran toisensa jälkeen iskeä takaisin, mutta se ei saanut enää otetta minusta.

Ajauduin siis uushengellisyyteen periaatteessa vain siksi, kun yritin löytää selitystä hengellisille kokemuksilleni, mutta kun pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden. En myöskään ottanut kuuleviin korviini muiden ihmisten neuvoja siitä, että minun olisi kannattanut etsiä vastauksia Raamatusta. Tämä johtui ainoastaan ja vain siitä, etten uskonut löytäväni niitä sieltä. Vasta uskoon tultuani ymmärsin, että Raamatustahan kaikki etsimäni olisi löytynyt! Jumalan sana ei kuitenkaan ennen uskoon tulemistani auennut minulle, ja mielestäni yksi syy uushengellisyyden houkuttelevuuteen on myös se, että sen kieli on ymmärrettävää, kun taas Raamatun kieli saattaa olla hengelliselle etsijälle ihan käsittämätöntä munkkilatinaa.

Kokemukseni uushengellisyydestä olivat sellaisia, etten toivoisi niitä kenellekään toiselle, ja juuri siksi päätin kirjoittaa niistä tähän ketjuun. Vaikka löysinkin lopulta tieni takaisin evankelis-luterilaisen uskon piiriin, jouduin etsimään vuosikausia selityksiä ja tietoa siitä, mitä minulle pahaan törmätessäni tapahtui. Ja sitä tietoahan ei niin vaan löytynyt, etenkään, kun en oikein edes tiennyt, mistä omissa kokemuksissani oli kyse tai millä termeillä sellaisista asioista puhuttiin.

Olen nyttemmin opetellut riivauksia ja kirouksia koskevat opetukset sen verran tarkkaan, etten vahingossakaan anna pahalle enää valtaa elämässäni, mutta viekoitteleehan paholainen uskovaakin minkä ehtii ja se täytyy osata pitää kurissa. Kristinuskosta ns. hengelliseen sodankäyntiin löytyy mitä parhaat välineet, mutta kirjallisuutta aiheesta on suomen kielellä luvattoman vähän. Arvelisin, että alati lisääntyvä uushengellisyys ajaa monenkin hengellisen etsijän vaikeuksiin, joista ei ole muuta ulospääsyä kuin se, että huutaa Jeesusta apuun. Juuri tähän tarpeeseen kirkkokin voisi omalta osaltaan yrittää vastata. Olen korostanut tällä palstalla useita kertoja sitä, ettei pahan olemassaoloa saa piilotella eikä siitä puhumista vältellä. Uushengellisyyttä pidetään ihan syystä yhtenä kavalimmista saatanan juonista. Sen parasta maaperää on ihmisten tietämättömyys persoonallisen pahan olemassaolosta.

Lue lisää

Tuli tästä mieleen, että mistä nykynuoret ja ihmiset ovat saaneet huonon kuvan kristinuskosta, kun eivät ole käyneetkään? Minun mielestäni mediasta. Tuo mainitsemasi lahko, taidan arvata mistä puhut, koska saatat olla eräs henkilö, joka aikaisemmin oli toisella nimimerkillä täällä, mutta tämä lahko josta puhut, on mielestäni kuitenkin sen verran pieni Suomessa, että siihen ei ole törmätty. Sen sijaan siitä on kyllä puhuttu paljon, tehty kirjoja ja elokuvia.

Median täyttää nykyään kauhukuvat kristinuskosta. Ihmiset eivät tiedä ollenkaan, että suurin osa on kuitenkin tervettä.

Sen lisäksi allekirjoitan tuon munkkilatinan. Tänään joku taisi puhuakin siitä blogissaan Kotimaassa. Monet kristitythän ovat niin syvällä asiassa, että puhuvat ymmärtämättä, että toiset eivät ole. Tavallaan voi sanoa, se atk-mies siellä töissä ei tiedä mitä tiedän, puhuu välillä aivan yksinkertaisia, mutta sitten tulee myös puhetta, joka menee täysin ohi hilseen. Nykyaika on jo niin kiireinenkin, että kuva kristinuskosta tulee varmaan hyvin sirpaleiseksi.

Jos joku on saanut ennakkoluuloja, tämä palsta riitelyineen ja sangen erikoisine henkilöineen (usein vapaista suunnista) vain vahvistaa niitä, puhumattakaan kaikista kirjavista ja epäselvistä näkemyksistä.

eräs luteritar kirjoitti:

Tuli tästä mieleen, että mistä nykynuoret ja ihmiset ovat saaneet huonon kuvan kristinuskosta, kun eivät ole käyneetkään? Minun mielestäni mediasta. Tuo mainitsemasi lahko, taidan arvata mistä puhut, koska saatat olla eräs henkilö, joka aikaisemmin oli toisella nimimerkillä täällä, mutta tämä lahko josta puhut, on mielestäni kuitenkin sen verran pieni Suomessa, että siihen ei ole törmätty. Sen sijaan siitä on kyllä puhuttu paljon, tehty kirjoja ja elokuvia.

Median täyttää nykyään kauhukuvat kristinuskosta. Ihmiset eivät tiedä ollenkaan, että suurin osa on kuitenkin tervettä.

Sen lisäksi allekirjoitan tuon munkkilatinan. Tänään joku taisi puhuakin siitä blogissaan Kotimaassa. Monet kristitythän ovat niin syvällä asiassa, että puhuvat ymmärtämättä, että toiset eivät ole. Tavallaan voi sanoa, se atk-mies siellä töissä ei tiedä mitä tiedän, puhuu välillä aivan yksinkertaisia, mutta sitten tulee myös puhetta, joka menee täysin ohi hilseen. Nykyaika on jo niin kiireinenkin, että kuva kristinuskosta tulee varmaan hyvin sirpaleiseksi.

Jos joku on saanut ennakkoluuloja, tämä palsta riitelyineen ja sangen erikoisine henkilöineen (usein vapaista suunnista) vain vahvistaa niitä, puhumattakaan kaikista kirjavista ja epäselvistä näkemyksistä.

Lue lisää

eräs luteritar,


En olisi ihan valmis sanomaan, että nykynuoret tai tämän päivän ihmiset olisivat saaneet huonon kuvan kristinuskosta. Uskoisin päin vastoin, että tänä päivänä kristinuskosta on paljon kauniimpi kuva tarjolla kuin minun nuoruudessani. Mitä taas tulee mediaan, niin sen osalta tilanne on etenkin Internetin ja TV7:n ansiosta parantunut viime vuosina huimasti. Eri asia sitten on, ketkä uskonnollista mediaa seuraavat. Kun suurin osa suomalaisista etsii hengennostatusta vain "Salkkareista" ja muusta roskaviihteestä, niin ihmehän se olisi, jos hengellisyys olisi kasvussa. Mielestäni median vaikutus näkyykin ennen muuta siinä, että ihmiset elävät nykyään niin kovassa "informaatioähkyssä", ettei hiljentymiselle jää sijaa ja yhä useampi (etenkin nuori) on jopa täysin kyvytön hiljentymään. Elämää ei eletä enää pohdiskelleen, vaan jatkuvasti on kiiire seuraavaan hetkeen ja seuraavaan paikkaan etsimään jotain toimintaa tai uutta elämystä. Sanoithan sinäkin viestissäsi, että "nykyaika on jo niin kiireinenkin, että kuva kristinuskosta tulee varmaan hyvin sirpaleiseksi", ja arvelen sinun tarkoittaneen aika lailla samaa.

Lahko, josta puhuin edellisessä kirjoituksessani, on sieltä suurimmasta päästä, enkä ole kirjoittanut aiemmin tänne tai minnekään muuallekaan sekaantumisestani uushengellisyyteen. Se oli lyhyt, mutta erittäin tuskallinen jakso elämässäni, ja sen solmuja selvitellessä meni vuosikausia. Sain niistä jutuista melkoisia traumoja, mutta nykyään ajattelen niin, että se kaikki tapahtui tarkoituksella. Minulla oli muitakin hankaluksia yllin kyllin ja kaikki vaan kulminoitui lopulta siihen pisteeseen, ettei minulle muuta vaihtoehtoa jäänyt kuin antautuminen Jumalalle. Olin kovapäinen ja uskoon tulemiseen tarvittiin aika kova elämänkoulu, mutta aika usein uskoon tullaan juuri pakon kautta. Enpä usko, että kovinkaan moni löytää uskon siten kuin yleensä kuvitellaan, eli kirkossa tai seurakunnan tilaisuuksissa käymällä ja Raamattua lukemalla. Tie on yleensä paljon mutkaisempi, kivisempi ja mäkisempi.

Mitä taas tulee Raamatun vaikeaselkoisuuteen, niin minä olen sen verran vanhempaa ikäluokkaa, että olin lukenut ennen uskoon tuloani vain vanhaa (1930-luvun) raamatunkäännöstä. Vuoden 1992 käännös, vaikka en siitä joka suhteessa pidäkään, on ehdottomasti helppotajuisempi. Toisaalta tiedän oikein hyvin, ettei Raamattu nykyäänkään etsijälle niin vaan avaudu. Se aukeaa vasta vähitellen uskon ja hengellisen kypsymisen myötä, mutta kolkuttavalle avataan.

Tämä palsta on mitä on ja ennen kaikkea tämä on tyypillistä suomi24:ää. Tämä on juuri sitä, mitä palstan kävijätkin, ja jokainen kirjoittaja "rakentaa" palstaa omalla tavallaan. Olen minäkin tähän menoon aina välillä tyytymätön, mutta luin äskettäin erään kirjan, jossa puhuttiin paljon siitä, millaisissa olosuhteissa Jeesus ja hänen opetuslapsensa aikoinaan toimivat, ja meno kuulosti ihan samalta kuin täällä Kirkko kuulolla -palstalla! Tokihan niin Jeesuksen aikana kuin nyt tällä palstallakin kaikilla olisi mukavaa, jos kukaan ei "loukkaisi toista" puhumalla synnistä, saatanasta, demoneista tai helvetistä, mutta silloinhan evankeliumin levittämiselläkään ei olisi mitään väliä. Jos pahaa ei olisi, ei rakkauden ilosanomallekaan olisi tarvetta. Jeesuksen sanoin:

34 "Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan."
(http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.10.html)

Minä vieraannuin kristinuskosta juuri tuon laitosmaisuuden takia. En pitänyt siitä, että niin moni väittää juuri oman tavan uskoa olevan se ainoa oikea. Toisen hengellisiä kokemuksia saatettiin jopa vähätellä. Minulle hengellinen elämä on hyvin henkilökohtainen ja arka asia. En kaipaa sen rinnalle vuosituhansien painolastia miltään uskonnolta. En myöskään kaipaa ihmisten luomia kaavoja ja rituaaleja, hengellisyys on jotain aivan muuta.

Mielenkiintoisia nuo kokemuksesi seurakunnista. Minulla niitä ei ole, koska en osallistu kotiseurakuntani toimintaan juuri muuten kuin käymällä silloin tällöin kirkossa. Hengellisyyteni ei kuitenkaan ole yhtä yksityistä kuin uushengellisyyteni aikoinaan, vaan puhun ainakin tutummissa piireissä uskostani avoimesti. Kun katsoin netistä tuon "Meediot" tv-sarjan, huomioni kiinnittyi kovastikin siihen, kun sarjan päähenkilöt pohtivat sitä, voisivatko he kertoa uushengellisyydestään avoimesti vaikkapa työpaikalla ja mitä muut heistä sitten ajattelisivat? Kovin tuttuja nuo ajatukset olivat ennen minullekin. Eiköhän sekin kerro omaa kieltään siitä, että oppi on väärä, kun omaa uskoa on tarve salata. Kristinuskon suhteen minulla ainakaan ei ole ollut tarvetta salailuun. En välitä siitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Tärkeintä on se, mitä Jumala minusta ajattelee.

*0* kirjoitti:

Mielenkiintoisia nuo kokemuksesi seurakunnista. Minulla niitä ei ole, koska en osallistu kotiseurakuntani toimintaan juuri muuten kuin käymällä silloin tällöin kirkossa. Hengellisyyteni ei kuitenkaan ole yhtä yksityistä kuin uushengellisyyteni aikoinaan, vaan puhun ainakin tutummissa piireissä uskostani avoimesti. Kun katsoin netistä tuon "Meediot" tv-sarjan, huomioni kiinnittyi kovastikin siihen, kun sarjan päähenkilöt pohtivat sitä, voisivatko he kertoa uushengellisyydestään avoimesti vaikkapa työpaikalla ja mitä muut heistä sitten ajattelisivat? Kovin tuttuja nuo ajatukset olivat ennen minullekin. Eiköhän sekin kerro omaa kieltään siitä, että oppi on väärä, kun omaa uskoa on tarve salata. Kristinuskon suhteen minulla ainakaan ei ole ollut tarvetta salailuun. En välitä siitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Tärkeintä on se, mitä Jumala minusta ajattelee.

Lue lisää

Juu, minulla on ollut aika kivinen tie ja uskoonkin oli todella vaikea kääntyä. Nyt sujuu jo paremmin ja seurakuntayhteyksiäkin on löytynyt. Sekä vapaista suunnista että luterilaisesta kirkosta.

Ehkä nyt pikkuhiljaa alan nähdä ja löytää sen siunauksen, mikä seurakuntiin kätkeytyy. :)

Niin ja samalla Jumala tekee niin, että antaa etsiäkin itseään, vaikka kolkuttavalle avataan. Ovatko siis nykyajan ihmiset luovuttamassa liian helpolla? sen lisäksi että ahdas portti on vaikea löytää. Ja minkä takia nimenomaan juuri se veto, mikä Uudessa Testamentissakin sanotaan, Isä vetää, miten jotkut vaistoavat sen helpommin ja ehkäpä juuri sen vedon vuoksi eivät annakaan periksi, vaikka jumalanpalvelus olisi ehkä vaikea tai tylsä tai jotain muuta vastaavaa, kuulisi juttuja hankalista uskovista jne., kristinuskon aiheuttamista pahoistakin asioista jne. Sitäkö se sitten on, että Jumala lopulta antaa itse asiassa lisää uskoa.

Ja ihmiset todellakin kohkaavat nykyään niin kovasti, etteivät anna itselleen aikaa ja kyllä täällä houkutuksia riittää. Eivätkä ole siis kärsivällisiä siinä etsinnässä. Toki Jumala usein myös itse ohjaa tietyillä tapahtumilla, kuten tässäkin tuli ilmi, ja minustakin tuntuu, että Jumala on käyttänyt kohdallani myös "keppiä", että on saatu lammas ajettua sinne, minne kuuluukin.