Sossut valittavat julkisuudessakin "hankalista" asiakkaista ja työn raskaudesta, mutta asian toinen puoli jätetään vaille huomiota.
On hyvin harvinaista, että kukaan on hankala yksinään, mutta tässä asiakkaiden yksipuolisessa parjauksessa jää kertomatta se, millaista sosiaalityöntekijän käytös oli alusta alkaen asiakasta kohtaan.
Asiakas-lastensuojelutyöntekijä -suhde on ihmissuhde siinä kuin mikä muukin ihmisten välinen kohtaaminen. Ei joka terapeuttikaan saa kontaktia joka asiakkaaseen, ja terapeutti yleensä vaatii vähintään yhden tapaamisen, ennen kuin hän päättää asiakassuhteen aloittamisesta. En tarkoita nimetä missään tapauksessa sosiaalityöntekijää terapeutiksi, mutta tämä esimerkki kuvannee sitä, että ei kaikkien ihmisten välille synny luottamuksellista suhdetta, vaikka molemmilla olisi halua sen yrittämiseen.
Mutta asiakkaan ja stt:n välille se pitäisi syntyä aina, lapsen edun nimissä. Stt:n ammattitaitoon pitäisi kuulua kyky edes YRITTÄÄ kohdata asiakas inhimillisellä tasolla, mutta valitettavasti sitä yritystä kumman vähän näyttää monilla löytyvän.
Ajatelkaa nyt, että terapeutti tai vaikka onnettomuuspaikalle ensimmäisenä tuleva auttaja lähestyy tilannetta näin: "Kerropas nyt oma osuutesi, miten tähän on tultu, miten sinä tämän aiheutit? Ettet vain jotain jätä kertomatta, valehtelet todennäköisesti kuitenkin. Kyllä minä taidan tietää paremmin, miten tässä on käynyt."
Tarjottu "apu" on sitten sitä luokkaa kuin fillarilla pahasti kaatuneelle paasattaisiin vieressä: "Kyllä sinun nyt on ryhdistäydyttävä ja tajuttava, ettei sinulla ole vain oikeuksia vaan on myös velvollisuuksia. Ja minun velvollisuuteni ja oikeuteni on selvittää nyt, miten sinä tähän tilanteeseen tulit. Ja asiaa selvittämään tulee nyt sitten perhetyöntekijä teille sinne kotiin, kyllä sinun lapsen edun nimissä on oltava edes sen verran yhteistyökykyinen, että et ainakaan kieltäydy tarjotusta avusta!"
Kun asiakas sitten jonkinlaisen "elämästä tällin" saaneena istuu kotisohvalla alistuneena tarjottuun "apuun", niin aika vaikea hänen on "luottamuksellisesti alkaa avautua" ja pohtia elämänsä ja lapsensa tilannetta henkilölle, jonka asenne on kaikkea muuta kuin luottamusta herättävä.
Ihmissuhteet eivät vain kerta kaikkiaan toimi tuolla tavalla!
Eivät missään elämässä, ei missään tilanteissa, ei missään ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
On hyvin harvinaista, että kukaan on hankala yksinään, mutta tässä asiakkaiden yksipuolisessa parjauksessa jää kertomatta se, millaista sosiaalityöntekijän käytös oli alusta alkaen asiakasta kohtaan.
Asiakas-lastensuojelutyöntekijä -suhde on ihmissuhde siinä kuin mikä muukin ihmisten välinen kohtaaminen. Ei joka terapeuttikaan saa kontaktia joka asiakkaaseen, ja terapeutti yleensä vaatii vähintään yhden tapaamisen, ennen kuin hän päättää asiakassuhteen aloittamisesta. En tarkoita nimetä missään tapauksessa sosiaalityöntekijää terapeutiksi, mutta tämä esimerkki kuvannee sitä, että ei kaikkien ihmisten välille synny luottamuksellista suhdetta, vaikka molemmilla olisi halua sen yrittämiseen.
Mutta asiakkaan ja stt:n välille se pitäisi syntyä aina, lapsen edun nimissä. Stt:n ammattitaitoon pitäisi kuulua kyky edes YRITTÄÄ kohdata asiakas inhimillisellä tasolla, mutta valitettavasti sitä yritystä kumman vähän näyttää monilla löytyvän.
Ajatelkaa nyt, että terapeutti tai vaikka onnettomuuspaikalle ensimmäisenä tuleva auttaja lähestyy tilannetta näin: "Kerropas nyt oma osuutesi, miten tähän on tultu, miten sinä tämän aiheutit? Ettet vain jotain jätä kertomatta, valehtelet todennäköisesti kuitenkin. Kyllä minä taidan tietää paremmin, miten tässä on käynyt."
Tarjottu "apu" on sitten sitä luokkaa kuin fillarilla pahasti kaatuneelle paasattaisiin vieressä: "Kyllä sinun nyt on ryhdistäydyttävä ja tajuttava, ettei sinulla ole vain oikeuksia vaan on myös velvollisuuksia. Ja minun velvollisuuteni ja oikeuteni on selvittää nyt, miten sinä tähän tilanteeseen tulit. Ja asiaa selvittämään tulee nyt sitten perhetyöntekijä teille sinne kotiin, kyllä sinun lapsen edun nimissä on oltava edes sen verran yhteistyökykyinen, että et ainakaan kieltäydy tarjotusta avusta!"
Kun asiakas sitten jonkinlaisen "elämästä tällin" saaneena istuu kotisohvalla alistuneena tarjottuun "apuun", niin aika vaikea hänen on "luottamuksellisesti alkaa avautua" ja pohtia elämänsä ja lapsensa tilannetta henkilölle, jonka asenne on kaikkea muuta kuin luottamusta herättävä.
Ihmissuhteet eivät vain kerta kaikkiaan toimi tuolla tavalla!
Eivät missään elämässä, ei missään tilanteissa, ei missään ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Miten olette selvinneet huostaanotosta" -ketjussa joku ehkä hyvääkin tarkoittanut sosiaalityöntekijä tarjoutui antamaan palstalla ensikäden tietoa sosiaalityöntekijän näkökulmasta, mutta hän teki kyllä heti alkajaisiksi muutamia suuria klassisia virheitä. Ei ole tässä tarkoitus loukata ketään, mutta tuo tilanne on vain niin hyvä esimerkki kuvaamaan elävän elämän asiakastilanteita.
Ensinkin hän ei paneutunut kuvitellun asiakkaan tilanteeseen sen vertaa, että olisi tiennyt asiakkuuden jatkuneen jo vuoden verran, vaan alkoi selittää, miten palstalla ei tunneta lakia ja luuli kyseessä olevan ls-tarpeen selvitysprosessi, joka on tehtävä 3 kk:n kuluttua ilmoituksen saapumisesta. Tai sitten tuon asiakkaan kotikunnassa on lain aikarajoja rikottu törkeimmän päälle sen lisäksi, että hänen omat sosiaalityöntekijänsä olivat perustelleet huonoa käytöstään Suomessa sattuneilla perhesurmilla.
Lisäksi sossu ihmetteli täällä, että minkä ihmeen takia asiakas ei halua olla sosiaalitoimen kanssa yhteydessä, ellei hänellä ole jotain salattavaa, vaikka asiakas tiesi itse, että hän ei ole ls:n tarjoaman "avun" eli ls:n perhetyön tarpeessa. Hän paasasi stt:n velvollisuudesta asiakastarpeen selvityksen tekemiseen (kestänyt vuoden) ja lisäsi: "Lastensuojelutarpeen selvitys on tehtävä ja, jos vanhempi hankaloittaa sen tekemistä herättää se vain lisää huolta ymmärrettävästi sosiaalityöntekijässä. "
Juuri näin. Klassinen esimerkki siitä, miten perusteellisesti stt on tilanteen tuntevinaan ja millaista aliarviointia, loukkauksia, mitätöintiä ja vähintään rivien välistä uhkailua asiakkaaseen kohdistetaan.
Pisteenä iin päällä oli toteamus, että sosiaaliasiamieheen tai juristiin on turha olla yhteydessä, koska jo lastensuojelulla pelkästään on omat oikeutensa ja velvollisuutensa.
On selvää, että asiakkaalle tilanne on herkkä ja ainutlaatuinen. Mahdollisen jonkun tuntemattoman tekemän ls-ilmoituksen jälkeen hän joutuu itselleen uuteen, vieraaseen, vähän pelottavaankin tilanteeseen, jossa kuitenkin on kyse hänen ainutkertaisesta suhteesta omaan lapseensa ja lapsen kohdalla tästä ainoasta elämästä, joka hänelle on annettu.
Perhesurmien vetäminen keskusteluun, jos vanhempi oli vuotta aikaisemmin valittanut lääkärille ahdistuneisuuttaan SILLOISESSA elämäntilanteessa on yhtä karrikoitua, kuin kaatunutta pyöräilijää auttamaan rientävä henkilö vetäisi tilastoja rattijuoppojen aiheuttamista kuolonkolareista, syyllistäisi ja epäilisi henkilöä niiden perusteella. Ja vaatisi ottamaan vastaan sellaista apua, jolle ei tuossa tilanteessa ole mitään tarvetta.
Stt:n asenne on silloin niin kohtuuton, että asiakkaan olisi oltava päästään vialla, jos hän silti sokeasti luottaisi "auttajiin". Tuollaisen kohtelun jälkeen ei ole mitään merkitystä lukea ls:n ohjeistuksesta, että asiakastarpeen selvitys ei suinkaan välttämättä johda huostaanottoon. Se ei rauhoita asiakasta ollenkaan, koska hän näkee silmiensä edessä työntekijän, joka näyttää menettäneen kaiken terveen järjen ja kohtuullisuuden tajun asiakkaan asiassa.
Eivät asiakkaat varmaan yleensä mitään ylitsevuotavaa ystävällisyyttä edes odota, mutta ei varmaan ole liikaa vaatia edes asiallisuutta leipätyötään tekevältä stt:ltä.
Asioiden kuivan kälväkkä käsittely on parempi kuin se, että asiakkaalle töykeillään, piikitellään, ilkeillään, syytellään tai esitellään stt:n valtaa yli asianajajien, koska asiakkaan oikeudet ja lapsen etu ovat aina kuitenkin alisteiset stt:n vilkkaassakin mielikuvituksessaan muodostamaan käsitykseen verrattuna.
Ja kuitenkin sosiaalityöntekijöitä on joka lähtöön, kuten meitä muitakin ihmisiä. He eivät ole mitenkään poikkeuksellisen yhtenäinen ja keskenään samanlainen ihmisryhmä, kuten eivät ole ls:n asiakkaatkaan.
Kuitenkin noista kahdesta ihmisryhmästä on olemassa vain yksi ainut stereotypia molemmista:
1) asiakasta vilpittömästi auttamaan pyrkivät korkean ammattitaitoiset, suorastaan jalot stt:t ja
2) hirveän vaikeat, typerät asiakkaat, jotka valehtelevat, kieroilevat, salaavat omia virheitään, eivät ole hoitaneet kasvatusvelvollisuuttaan, ja tajuavat lapsensa oikeuksista yhtä vähän kuin siitäkin, että herkällä sydämellä työtä tekevä stt haluaa vain ja ainoastaan, pelkästään heidän lapsensa parasta.
Julkisuuskuvan mukaan syy siihen, että luottamusta ei synny, on aina asiakkaassa. Se ei vain kerta kaikkiaan pidä paikkaansa.
Ja sama tilanne on muuten myös sijaisvanhempien ja lapsen omien vanhempien välisessä suhteessa.
On hienoa lukea joskus - viimeksi tämän viikonlopun Hesarista - juttuja, miten sijaisvanhempi on mieltänyt oikein oman roolinsa ja huostaanotossa on päästy suorastaan ihannetilanteeseen, eli lapsella on kaksi äitiä, oma ja sijainen.
Ani harvoin noin yleisesti ottaen ihmiset normaali elämässä ovat epäystävällisiä ilman aihetta vaikka työkavereilleen, naapureille tai kadulla kohtaamilleen ihmisille. Mutta sijaishoitajien taholta kyllä turhan usein suorastaan roiskuu vanhempien silmille sijaisen pätemisen halua, omaa ylemmyyden tunnetta ja "parempaa tietämistä" lapseen suhtautumisesta ja kasvatuksesta.
Harva vanhempi sen pystyy kohtaamaan ilman mitään loukkaantumista, koska kyse on hänen lapsestaan. Vanhempi näyttää loukkaantumisensa ja näin kierre on valmis. Eli taas ollaan tilanteessa, jossa sijaisparka joutuu kasvotusten hankalan vanhemman kanssa.
Sijaisvanhemmilla ja stt:llä on omat vahvat liittonsa puolustamassa heidän oikeuksiaan ja julkituomassa heidän näkemyksiään. Vanhemmilla ei ole yhden ainoaa liittoa, eikä puolesta puhujaa, lukuunottamatta joitain asianajajajia, jotka näkevät uskomattomia tilanteita työssään, joista ei kerrota julkisuudessa sijaisvanhempien ja stt:n suojelemiseksi.
Ehkä siksi on oikeutettua valottaa asian toista puolta näistäkin tilanteista, edes tällä palstalla.
Sosiaali- ja terveysministeriö
5.9.2012 16.44
Työryhmä selvittämään lastensuojelun toimintakäytäntöjä
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson asettaa työryhmän selvittämään lastensuojelulain toimivuutta, lastensuojelun toimintakäytäntöjä sekä mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita. Työryhmän on tarkoitus pureutua laajasti perheiden sosiaalityön ja lastensuojelun ongelmakohtiin sekä arvioida lastensuojelulain soveltamiseen liittyviä ongelmia. Työryhmä tekee selvityksensä perusteella tarvittavat toimenpide-ehdotukset.
Työryhmän puheenjohtajana toimii ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja. Työryhmän muita jäseniä ovat muun muassa dosentti Matti Rimpelä, Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland sekä lastensuojelun kokemusasiantuntija Pesäpuu ry:n selviytyjät -ryhmästä.
"Lastensuojelun toimivuudessa on olennaisia puutteita aliresursoinnista huonoihin toimintakäytäntöihin. Viranomaisten välisessä tiedonkulussa ja yhteistyössä on paljon parannettavaa. Asettamani työryhmän tehtävänä on läpivalaista sosiaalityön ja lastensuojelun kenttä perusteellisesti, jotta yksikään hädänalainen lapsi ei jäisi ilman tarvitsemaansa apua siksi, että systeemi ei toimi", peruspalveluministeri Guzenina-Richardson toteaa.
Työryhmän toimikausi kestää 31.3.2013 asti. Työryhmä luovuttaa väliraporttinsa peruspalveluministerille marraskuun 2012 loppuun mennessä.
Lisätietoja
apulaisosastopäällikkö Reijo Väärälä, p. 09 160 73773
erityisavustaja Erkki Papunen, p. 050 3122 332
-----------------
Ei taida kovin pahasta resurssipulasta sossu kärsiä, kun yhdelläkin kyseisen ammattikunnan edustajalla on ollut viime päivinä aikaa kirjoitella tälle palstalle työaikanaan.
Nytkin oikein loukkaantunut ja pilkkaava kirjoitus tuherrettu erään blogikirjoittajan havaintoihin vastauksena, jotka oli kirjoitettu tutkimushavaintoihin perustuen, mutta siitäkös sossu veti herneen turhan tärkeään nirppanokkaansa.
Onko sosiaalityössä tapahtunut muutos.
Sosiaaliportin sivulta lainaus.
Ammattietiikka
Sosiaalialan työssä korostuu velvoite asettua yhteiskunnalliselta asemaltaan heikoimpien ryhmien puolelle ja tukea ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa. Työn ytimenä on etsiä asiakkaan voimavaroja myös silloin, kun ne näyttävät olevan kadoksissa tai loppuun kuluneet.
Sosiaalialan ammattilaisten yhteiskuntapoliittinen tehtävä on puolustaa vähän arvostettujen, vaiennettujen ihmisten etuja yhteiskuntapolitiikan toteutuksessa ja tuoda poliittiseen päätöksentekoon tietoa kohtuuttomista elämäntilanteista.
Ammattietiikka sosiaalialan työssä toteutuu arjen valinnoissa, jotka joskus ovat vaikeita. Sosiaalialan työtä säätelee lainsäädäntö, mutta laillisuus ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin eettisyys, eikä lainmukaisuus aina takaa oikeudenmukaisuutta. Laki antaa harvoin suoraa vastausta arkisen ihmissuhdetyön kiperiin pulmiin. Sen sijaan ammattietiikka ohjaa valintoja kaikessa sosiaalialan työssä.
Ammattieettinen lautakunta jäsenen tukena
Talentiassa ammattietiikkaa pohtii ammattieettinen lautakunta, joka on laatinut sosiaalialan ammattilaisen eettiset ohjeet ja sosiaalialan ammatillisen henkilöstön eettisen valan. Lautakunta ottaa myös käsiteltäväkseen ammattieettisiä pulmatilanteita ja antaa toimintaohjeita ja suosituksia eettisesti haastaviin työtilanteisiin.
----------
Ei toimi aina sijarin ja sossunkaan suhde.
Eräässäkin tutkimuksessa sossu kertoi, miten sijaisvanhemman työstään lopulta erotetuksi tullut sijaishoitaja (lasten kaltoinkohtelun takia) erottui muista sijaishoitajista sossujen silmissä aikaisemmin sillä, että hän pyysi koko ajan jatkuvasti vain lisää ja lisää rahaa sossuilta, milloin milläkin tekosyyllä, mutta rahaa olisi pitänyt irrota lisää koko ajan.
Nyt sijareille maksetaan minimissään 1000 e/kk jokaiselle yhdestä lapsesta eli siis
kahdesta 2000, kolmesta 3000, neljästä 4000, viidesta 5000 jne.
Ja tuohon päälle tulevat kuukausittain
lapsilisät
lasten harrasterahat
lomasijaiset ainakin kerran vuodessa, ehkä useammin, en ole välittänyt ottaa selvää.
Erityislapsen hoidosta maksetaan vielä paljon enemmän, vaikka sijarilla ei heidän hoidostaan mitään kokemusta olisikaan.
Nämä ovat siis MINIMIKORVAUKSIA, moni kunta on maksanut jo vuosia reilusti enemmän.
Sekin jää julkisuudessa kertomatta, kuinka usein käy niin, että sovittua sijaishoitajan haastattelua ei voikaan julkaista, kun toimittajat toteavat ällistyksekseen haastateltavan asenteet niin törkeiksi.
Lasten leimaaminen osana huostaanotettujen nuorten elämää.
Sosiaaliportti 26.10.2012.
Kirjoittaja pyytää ottamaan yhteyttä.
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/tutkimus/opiskelijan-nakokulma/
---------
Kansanedustaja Aila Paloniemen mielestä parasta lastensuojelua on huostaanotto.
Turvallisella sijaiskodilla on mahdollisuus parantaa kovia kokeneiden lasten hyvinvointia.
Edelläoleva oli lainaus laajemmasta artikkelista Suomenmaa lehdessä 5.12.2012.
http://www.suomenmaa.fi/politiikka/paloniemi_lastensuojelun_puutteet_tunnistettu_6136273.html
-----