AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!
 /   /  / "Olen ollut huono sijaisäiti"

"Olen ollut huono sijaisäiti"

13 Vastausta 337 Lukukertaa
Bio-vanhemmat eivät saisi julkisuudessa kertoa mieluiten yhtään mitään ls-asiakkuuteen liittyviä, sossujen suurena salaisuutena pitämiä asioita, mutta sijaisvanhempi voi kertoa mitä vain omalla valokuvallaan, nimellään, myös lapsista on kuvia, sijaislapsesta ei ole suoraa kasvokuvaa, eikä oikeaa nimeä, vaan häntä sanotaan artikkelissa Kirpuksi. Hänet otettiin huostaan 10 kk:n ikäisenä ja nyt lapsi on kai 3,5 v. Perheessä on kaksi omaa lasta ja äiti odottaa kolmatta.

Tuolla otsikolla sääksjärveläinen Olga Temonen kertoo omasta sijaisena olostaan. Hän myöntää suoraan esim. näin:

"- Olen huono sijaisäiti. Myönnän nyt, että on vaikea rakastaa vierasta lasta. Vaikka kuinka yritän olla tasapuolinen äiti, tiedän, että jossain vaiheessa Kirppu kokee saavansa vähemmän. Poden syyllisyyttä myös siitä, etten ole pystynyt tukemaan biologisia vanhempia, vaan olen yrittänyt elää kuin Kirppu olisi minun lapseni. Joka kerta, kun pidän häntä sylissäni, tunnen biologisen äidin tuskan, hän miettii.

- Ja jos minä koen huonommuutta, mitä se onkaan Kirpun äidillä ja isällä. He suorittavat nyt jotain käsittämätöntä vanhemmuutta, johon kukaan meistä ei pysty."
MeNaiset nro 45, ilmstymispäivä 15.11.2012

Tuolta löytyy koko artikkeli, jos joku hakee linkin, niin OK. En usko, että sitä kokonaisuudessaan kuitenkaan netistä löytyy.
Tulee niitä rehellisiä sanoja välillä sijariltakin ja eikö ole hieno toteamus tuo viimeinen!

Ls:n vaatimukset ovat usein täysin kohtuuttomia, mitä vanhemmille esitetään. Ei tavallinen vanhemmuus enää riitä, vaan tavoitteet lisäksi aina vaihtuvat sitä mukaa kun entiset määräykset on täytetty.

Tämän ilmeisesti Olga Temonenkin tajusi tutustuttuaan Kirpun äitiin. Ensin heilläkin oli kitkerät välit, puhelimessa lokaa heitettiin molempiin suuntiin, mikä teki pahaa oloa molemmille. Mutta sitten sijainen päätti tutustua bio-äitiin ja kutsui hänet kylään Sääksjärvelle. Hän kertoo:

"- Kävimme sienestämässä ja juttelime kaikenlaista. Tapaaminen selkeästi lähensi meitä. Menneisyytemme voi olla erilainen, mutta meitä yhdisti rakkaus yhteen pieneen tyttöön, Olga kuiskaa ja sanoo arvostavansa Kirpun äitiä nyt aivan eri tavalla.

- Vaikka moni suhtautuu suhteeseemme skeptisesti, minä haluan uskoa, että Kirpun äidissä on aineksia täysipäiväiseksi vanhemmaksi. Hänen elämänsä tilanteena on muuttunut huomattavasti parempaan suuntaan.

Myös Kirpun äidinkaipu on mietittyänyt Olgaa."

Sitten hän kysyy häkellyttävän kysymyksen:
"- Kumpi on parempi juttu: se, että lapsi saa määrätietoisen kasvatuksen ja ehjän kodin vai se, että vanhemmuus on hövelimpää, mutta rakkaus aitoa? Minä en tiedä tähän vastausta."

Minä voisin sanoa tuohon, YK:n lasten oikeuksien sopimuksella eli lasta ei saa erottaa vanhemmistaan kuin aivan äärimmäisessä tilanteessa. Ei sellaisesta ole tässäkään ollut kyse, koska lapsi on ollut kotonaan joka toinen viikonloppu, häntä meinattiin jo kotiuttaa, mutta sossu taas äkkiä pyörsi suunnitelman.
Harvinaisen rehellinen sijaisäiti puhuu ihan oikeaa asiaa, vaikka lapsen omistushalu toisaalta paistaakin paikka paikoin:

"Temosten mielestä ls-laki kaipaisi muutoksia. He ovat huomanneet, että sijaislasten tulevaisuus voi olla yhdestä sosiaalityöntekijästä kiinni.

- On aivan arpapelia, kuka sattuu hoitamaan juuri sinun asioitasi. Kaiken lisäksi sosiaalivirasto on hyvin tuulinen paikka, sillä olevien ihmisten työ on niin raskasta, että he vaihtuvat usein.

Olga on kuullut paljon hyvää Ruotsin avoimesta adoptiosta. Se antaa enemmän oikeuksia myös sijaisvanhemmille.

- Jos lapsi sijoitetaan uuteen kotiin tarpeeksi pienenä ja kaikki seikat puoltavat sijaisvanhemmuutta, niin silloin voidaan avoimella adoptiolla taata, ettei lasta voida, enää palauttaa biologisille vanhemmille, Olga tietää."

Ei Suomeen tarvittaisi sijaisvanhemmille enää yhtään lisää oikeuksia, nyt jo heillä on niitä liikaakin.
Mutta seuraava on taas aivan loistava oivallus, olen itsekin paljon arvostellut nykyisiä toimia repäistä lapsi joka tilanteessa kotoa kuin veitsellä leikaten, vaikka esim. tarhaan ja kouluun siirtyminen halutaan hoitaa pienen kohdalla pehmeästi. Kiireelliset huostat ovat eri juttu, jos lapsi TODISTETUSTI on vaarassa, mutta kun äkkilähtöä sovelletaan aivan kaikkiin huostaanottoihin.

"- Minusta sijaisvanhemmuudessakin voitaisiin enemmän tukea kahden kodin välistä yhteistyötä, jos biologisen äidin ja isän tilanne sen sallii. Silloin muuten ei olisi lapsellekaan liian rankka repäisy tutusta maisemasta.

Kirpun tulevaisuudesta Olga toivoo pikaista ratkaisua. Viimeistään kolmen vuoden päästä on tiedettävä, missä tyttö aloittaa koulun. "
Lisäksi artikkelin lopussa on pieni loppuingressi, jossa kerrotaan, että nykyään sijaishoitajien saama kulu- ja hoitokorvaus ovat yhteensä VÄHINTÄÄN TUHAT euroa kuussa plus lapsilisä. Siis sijaisvanhemmille maksetaan tämän mukaan vähintään 1100 euroa kuussa yhdestä lapsesta.

Tukiperheelle maksetaan 22-28 e/päivältä.

Jos nämä tiedot eivät jonkun sijaisen mielestä pidä paikkaansa, niin sitten toimittajien saama tietoa pelastakaa lapset -sivustolta on väärää.
Olga Temosen puheissa on paljon hyvää, mutta perussijarin asenteelta ei hänkään välty.

Hän puhuu lapsen traumoista, vaikka toisaalla sanookin, että stt ei kertonut lapsen menneisyydestä heille mitään. Mutta ilman muuta oletetaan, että lapsella on oltava hirveitä traumoja. Eikö siihen alun itkeskelyyn riittänyt syyksi ero tutuista vanhemmista?

Lisäksi särähtää silmään hirveästi tällainen kohta sijarin kertomuksessa:

"Turvan ja huomion hakeminen on hyvin tyypillistä huostaanotetuille lapsille. Kun meille tulee vaikka sähkömies Helga ja Hilma roikkuvat ujoina lahkeissamme, mutta Kirppu ryntää heti vieraan syliin. Se on välillä aika kiusallista, Olga myöntää."

Kai se nyt on selvää, kun lapsi repäistään minkä sattuu perustein kodistaan, että varmasti hän hakee rakkautta ja huomiota joka paikasta aina tilaisuuden tullen, koska hänen alitajuntansa viestii, että seuraava repäisy voi tapahtua taas koska tahansa. Aikuisten läheisyyttä ja hyväksyntää lapsi ei voi saada ikinä liikaa.

Sitten jos kyse on erityislapsesta, niin tuo on as-lapsen tyyppikäytöstä tuli hän millaisesta kodista tahansa, hyvästä tai vähän heikommasta. Luin vähän aikaa sitten eräänkin kuvauksen mäen laskuretkestä, joka kesti lähemmä 3 h ja olin päättänyt, että yhtään ns. omaa ajatusta en ajattele välillä, vaan keskitän kaiken huomioni lapseen. Eväitä syödessä lapsi kiepsahti kuitenkin äkkiä syliin ja sanoi: "Äiti, minulla on ikävä sinua." Siis kaiken sen läheisyyden ja yhdessä olon keskellä hän koki, että vielä lähemmä minua olisi vain päästävä!

Sen muistan, että mikään yhdessä olon määrä ei hänelle tuntunut riittävän, ei mikään, hän kaipasi lisää aina jatkuvasti. Joskus tuntuikin, että as-lapsi elää pienenä ihan kuin aikuisen kautta. Ja nuo kiusalliset tilanteet, kun hän meni juttelemaan täysin tuntemattomille ihmisille ja kutsumaan heitä meille kylään, vaikka omaa turvallista tuttavapiiriä oli kyllä riittävästi ympärillä.

Tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, ei tässä meistä enempää, mutta Temosen haastattelu on joka tapauksessa harvinaisen rehellinen ja suora.
Me Naiset lehti 15.11.2012.

Sijaisäitiyden koettelema Olga Temonen.

Tunnen biologisen äidin tuskan.

Juttu pitäisi löytyä tässä.

http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/sijaisaitiyden_koettelema_olga_temonen_tunnen_biologisen_aidin_tuskan
-----------
Sijaisperhe maksaa tästä summasta veron.
Käsittääkseni tukiperhe ei.
Sijarit maksavat veron, mutta se palautetaan yleensä suurin osa veronpalautuksina, joten muodollista pyöritystä koko verotus.
Aina näihin tulee joku sijari väittämään, että "ei minulle ainakaan", mutta monet sijarit puhuvat toista.

Tarkennetaan vielä, että hoitopalkkiosta menee se muodollinen vero, kulukorvaus on veroton, eikä tietysti sijaislapsen lapsilisästä tai harrasterahoista makseta veroa. Eli yli puolet tuloista on alun alkujaankin verotonta.
Paljon puutteita ilmeni julkaistusta tutkimusraportista:
huostaan ottoa estävät tuet ydinperheelle eivät todellakaan olleet "mittavia", lapsen lähipiiriä ei yleensä riittävästi kartoitettu, että oliko lapsen siirto täysin vieraisiin oloihin edes tarpeellista, lapsen yhteydenpito läheisiinsä annettiin usein lain vastaisesti sijaishuollon vastuulle ja päätettäväksi, huostaan oton jälkeen lasten olojen valvonta oli täysin puutteellista, huostaan ottoja tehtiin lapsille, jotka olivat terveyspalvelujen tarpeessa, eikä lastensuojelun ja esim. ammatillisten perhekotien vanhemmilla oli todettu myös väkivaltaa ja päihteiden käyttöä. Karua luettavaa.

Sanalla sanoen Suomessa ei olisi koskaan pitänyt lähteä sille tielle, että yksityiset firmat rikastuvat ns. "heikomman aineksen" kustannuksella. Kun eduskunnan oikeusasiamiehen järjestämissä yllätystarkastuksissa muutamiin laitoksiin löytyi vakavia puutteita laitosten kasvatus- ja rankaisukäytännöissä, niin vakaviin toimiin pitäisi ryhtyä viimeistään nyt, sen oikean lapsen edun nimissä.

Ainut annettu myönnytys Lasten oikeuksien komitean jatkuvalle ihmettelylle Suomen tilanteesta oli se, että sijoituksissa pitäisi siirtyä perhepainotteisuuteen. Onnistuuko se ja mitä hyötyä siitä inhimillisesti ottaen on, jos meno jatkuu vuodesta toiseen samanlaisena, eikä epäkohtia edes uskalleta julkisuudessa tarkastella rehellisesti?

On hyvin tyypillistä, että lastensuojelun "mainoksina" käytetään niiden lasten kertomuksia, joiden kotilomat päätyivät lähipubiin. En halua loukata edellä ollut kertojaa tällä huomautuksella, mutta täysin pimentoon ovat jääneet niiden lasten kertomukset, jotka on aiheetta repäisty hyvästä kodistaan ja sijoituksessa he ovat nähneet varsinaisen "perhehelvetin". Tai lapsia, jotka "hoidollisin syin" otettiin kodistaan laitokseen, jonka piti korvata puutteet terveydenhuollossa, mutta todellisuudessa lapsi jäikin ilman terveydenhoitoa ja tuli ehkä rankasti kaltoinkohdelluksi hänen ongelmistaan mitään ymmärtämättömän sosiaalialan koulutuksen saaneen hoitohenkilökunnan taholta.

Pistokokeita ja puolueetonta tutkimusta pitäisi järjestää lastensuojelun käytäntöihin ehkä muutenkin, eikä vain laitosten kasvatusmetodien osalta.
Ennen kuin edes kuiskataan avoimesta adoptiosta tai sijaisvanhempien oikeuksien lisäämisestä entisestään, niin edes edellä mainittuihin löytyneisiin puutteisiin olisi ensin ehdottomasti puututtava.
"- Jos minä koen huonommuutta, mitä se onkaan kirpun äidillä ja isällä. He suorittavat nyt jotain käsittämätöntä vanhemmuutta, johon kukaan meistä ei pysty."

JUST NOIN! Pahimmilaan ls:n mielivaltaiset vaatimukset ovat sellaisia, että ei niiden täyttämiseen kukaan pysty!

Ja kun vanhemmat ovat yhdestä "syystä" selvinneet, tehneet kaiken vaaditun, niin jo on odottamassa lisä"syitä", jollaisista ei ole aiemmin ollut mitään puhettakaan.

Ja jo huostaanotto"syissä" voi olla käsittämätön kokoelma niin epämääräistä tekstiä, että kukaan ei lopulta ota huostaanottosyistä mitään selvää.
"Ja jo huostaanotto"syissä" voi olla käsittämätön kokoelma niin epämääräistä tekstiä, että kukaan ei lopulta ota huostaanottosyistä mitään selvää. "

Syyt voivat vaihdella näin.

1.Lasta hakiessa ei sanottu syytä

2.Illalla sanotaan sekava perhetilanne

3.Muutamaa päivää myöhemmin arvosteli sossu terveydentilaa asianajajalle

4.2 Viikkoa myöhemmin sosku sanoi ettei tiedä vielä huostan syytä ja,että hän vasta tutkii miksi huostasi.

5.Huostan valheellinen syy saatiin 1,5 kuukautta huostaanotosta,kun lapset olivat olleet jo 2 viikkoa kotona.

Juuri noiden asioiden takia Oikeuskansleri antoi huomautuksen soskulle hyvän hallintalain vastaisesta toiminnasta.
 /   /  / "Olen ollut huono sijaisäiti"

Keskusteluhaku

Laaja haku



Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta