Työntää meille lapsensa "hoitoon" jatkuvasti sillä tekosyyllä että tällä ei ole kavereita. Voinko oikeasti vaan sanoa suoraan että voisivat pysyä hornantuutissa vai miten tämän asian esittäisi/ sanoisi kauniisti..? Ovikello soi heti koulun jälkeen ja pitkälle iltaan jos ei muuten jo ole käymässä.. Arvaa vaan onko taas tuolla meidän pihalla lasteni kanssa. tuntuu että taloamme vahditaan 24/7 ja heti kun olemme perheen kanssa lähdössä jonnekkin laskemaan, uimarannalle, makkaranpaistoon, kauppaan niin johan löytyy mukaan lähtijä. Miehelleni jo vakavasti ehdotin että päästäis helpommalla jos adoptoitaisiin niin ei tarviis koko ajan olla ajamassa pois.. Huoh! Lapsenikaan ei hänestä juuri pidä mutta leikkii mukavuuttaan aika ajoin sitten turhaantuu hänkin tähän tupajumiin. Neuvoja, vinkkejä apuja jotain miten tästä "ylim. lapsestamme" pääsee eroon????
Miten pääsen vieraan naisen lapsesta eroon?
jijgitrjgitrjgtrijgt
17555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ymmärrään että rankka on, mutta luultavasti tälle ylimääräiselle olette se ainoa henkireikä elämässä. Tässähän suorastaan paistaa läpi, että lapsen omat venhammat eivät lapsesta välitä, onkohan mahdollisesti uusioperheen lapsi.
Toivon että jaksatte olla tuolle lapselle kuitenkin hyväntahtoisia. Mutta voisittehan jutella mitä lapselle oikeasti kuuluu. Saatte varmasti selville, miksi lapsi on teillä noin usein.
Minulla itsellä oli vähän samanlainen tilanne, lapsi oli perhemme kanssa hyvin paljon, syykin selsivi. Isä oli aina juovuksissa, joten lapsi pakeni, äiti oli työssä.
Iltaisin lapsi meni kotiinsa äidin palattua työstä.
Menin kerran kaupunkiin lasten kanssa, mukana tämä ylimääräinen, tämän isä sattuikin samaan bussiin ja yritti saada lasta luokseen, lapsi ei suostunut irroittautumaan minusta millään, enkä pakottanut, koska isä oli silloinkin juovuksissa. ei hän rähjännyt ja minäkään en moittinut. Tuone perheen toinen lapsi katosi ja löytyi hukkuneena, isä jätti alkoholin ja pitää tuosta ainoastaan nyt huolta enemmän kuin koskaan.
Ann turva tuolle lapselle, luultavasti hänenkin kotonaan on jotakin vialla.
taitaa taas olla kuuluisa palstahäirikkö asialla.
Näitä ylimääräisiä lapsia on meillä ollut aina. Jotkut ovat olleet jopa päällisin puolin hyvästä, mutta ah, niin tunnevammaisesta kodista, että lapsi karkaa "normiperheeseen" heti tilaisuuden tullen.
Toki meilläkin on ollut turvassa alkoholisti- ja narkkarivanhempien jälkikasvua, mutta jollain lailla omat lapsemme ovat itse antaneet ymmärtää, milloin joku tupajumi ei ole heidän kotiinsa ollut tervetullut. Lapset kyllä vaistoaa, onko leikkikaveri ok vaiko ei. Yleensä alkoholisti/narkkarivanhempien lapsilla alkaa jo kouluiässä olla niin vaikeita käytöshäiriöitä, että tavalliset lapset eivät heitä kaverikseen ota.
Jos avaajan lapsi kuitenkin kelpuuttaa lapsen kaverikseen, ei pitäisi olla mitään hätää. Jos ette halua AINA ottaa ylimääräistä lasta mukaanne, se kannattaa sitten vain sanoa - ilman särvia, hampaita ja kyräilyä.
Nämä tupajumit etsivät ehkä uuden perheen, jossa pääsevät viettämään palasen normaalia lapsuutta.
Minä en kanssa ymmärrä, miksi ne ylimääräiset lapset pitäisi sujauttaa miehen uuteen perheeseen kuin ei mitään!! Minusta kerran kuussa isän näkeminen pitäisi riittää, sillä eihän se mies turhan päiten edellisestä perheestä ole lähtenyt eikä ole vastuussa lasten elämästä muutenkaan jos on uusia lapsia ja ex vaimo heittänyt pellolle tai muuten kiukunnut miehelle aikanaan.
Ne ylimääräiset lapset jäävät aina äidin luokse, hän ne on halunnutkin joten miksi ei sitten hoida. Ei se mies aina lapsia halua nainenhan niitä vonkaa.
On miheiä jotka lapsiaan rakataa, ja sillon ne kuuluu isälle, mutta jos mies ei ole kiinnostunut kaikista lapsistaan, ei hänen pidä niitä ottaakaan harmikseen. Minä en sano kenen pitäisi ja kenen ei, mutta jokainen mies tuntee sydämessään mitkä lapset ovat rakkauslapsia ja mitkä ei.
Taisi mennä sinulla hiukan asian viereen. Eihän tässä mistään uusperhekuviosta ollut puhe?
Olet tainnut jo aikaisemminkin kirjoittaa samasta asiasta.
Eikö silloin tullut tarpeeksi keskustelua?
Olisikohan niin, että kun itse on epävarma ja ilman omaa tahtoa, joutuu muiden pompoteltavaksi. Ryhdistäydy itse.
...anna rajat.
Työnnä vastavuoroisesti oma lapsesi "hoitoon" tämän "tupajumin" kotiin.
Seuraavalla kerralla, kun ovikello soi sanot, että tänään ei meillä voi olla, mutta menkääpä yhdessä teille leikkimään tunniksi tai pariksi.
Jos "tupajumi" on parin tunnin kuluttua ovellanne lapsesi kanssa, käännytä hänet kotiin ja sano, että leikkejä jatketaan seuraavalla kerralla ja nyt on ruuan tai läksyjen vuoro.
Jatkossa pidät huolta, että vuorotteluperiaate säilyy ja kouluviikolla ei kummankaan kotona olla koko iltaa, koska läksytkin pitää hoitaa. Kai lapsellanne on myös jotain harrastuksia, joten ei kai tämä "tupajumi" aina voi "muhia" teillä?
Tuleeko lapsi itse, vai onko aikuinen siinä mukana tuomassa ja pyytämässä leikkiseuraa?
Kummassakin tapauksessa voi ihan selkeästi ja hyväntahtoisesti sanoa, että kuinka kauan voi olla kylässä leikkimässä vai käykö se ollenkaan päinsä, jos omalla lapsella on läksyjen teko kesken tai ei vain muuten huvita.
Minusta tuossa nyt ole mitään ongelmaa.
Ja oikeasti, mitä haittaa jos lapset ulkona keskenään leikkivät. Itse tuskin edes kiinnittäisin asiaan huomiota.
Iltavieraan voi nätisti laittaa ajoissa menemään kotiin ja pesulle.
Miksi pitää olla koko ajan ajamassa pois. En tajua, miten näet asian noin. Ei tässä maailmassa missään pullossa eletä eikä sitä pitäisi lapsilleenkaan opettaa.
Jos lapsesi pitää kaverista, niin kai se on selvää, että kaverin kanssa leikitään ja toisinaan ei leikitä, jos ei huvita.
Jos lapsi ei ollenkaan pidä, niin ketään ei voi pakottaa... eivät aikuisetkaan kaikista ihmisistä pidä ystävinä.
Jos koet, että vierasta lasta hänen kodissaan laiminlyödään, ota selvää asiasta ja ilmoita lastensuojeluun.
Jos ei hutsita ottaa lasta mukaan makkaranpaistoreissulle, niin ei ota sitten. Jos hutsittaa niin ottaa, ja varsinkin jos oma lapsi tykkää, että kaverit ovat mukana.
Ongelma on lähinnä sinun päässäsi ja tavassa häiriintyä näistä elämän jokapäiväisistä pikku vastuksista.
Lapsen nimittäminen tupajumiksi on minusta rumaa ja kertoo, että et paljon häntä ihmisenä kunnioita etkä arvosta.
Hän on pikku ihminen, joka on vielä osaamaton ihmissuhteisiin kuuluvassa etiketissä, ja SINUN tehtäväsi on nätisti neuvoa lapsukaista, milloin on syytä lähteä kotiin ja milloin hän ei voi tulla kyläilemään.
Joten kun kävelet peilin eteen, niin sieltä löytyy se ongelman ylläpitäjä.
Kiitokset vastauksista noista mielestäni asiattomistakin. Jotain harrastustoimintaa saisi kyllä näille lapsille olla joita kukaan ei kotona kaipaa tai halua viettää aikaansa. Helppohan siellä on sanoa että pitää laittaa rajat milloin saa meillä olla ja miten pitkään mutta tilanne on toinen kun sen kohtaa. Jokainen voi miettiä miltä tuntuu sanoa pienelle suloiselle lapselle että meille ei nyt käy kun toisella melkein tippa linssissä ja näkee sen kaiken suuren harmituksen silmistä ja eleistä. Sydäntäriipivää! ja siksi se tuntuu minusta pahalta kun eihän se lapsi ole sitä ansainnut ettei kotona ole asiat kohdallaan. meillä kohta muutto syrjemmälle joten toivottava on että vanhempi ottaisi itseään niskasta kiinni ja rukousta yläkertaan jotta edes suojelusenkeli pitäisi pientä kulkijaa silmällä.
Ei tässä ketjussa ollut oikeastaan yhtään täysin asiatonta vastausta lissuttelua lukuunottamatta. Asiattomat vastaukset ovat vain "mielessäsi", etkä ole oikein kykenevä noukkimaan niistä jyviä akanoista, jos vastaus ei tue omaa kantaasi (mikä se sitten lieneekään).
Tuntuu kuin edellä oleva kirjoitus olisi aivan eri ihmisen kirjoittama kuin avaus.
Avauksessa kirjoitit:
"Voinko oikeasti vaan sanoa suoraan että voisivat pysyä hornantuutissa vai miten tämän asian esittäisi/ sanoisi kauniisti..?"
Ja nyt kirjoitat:
"Jokainen voi miettiä miltä tuntuu sanoa pienelle suloiselle lapselle että meille ei nyt käy kun toisella melkein tippa linssissä ja näkee sen kaiken suuren harmituksen silmistä ja eleistä."
Kyllä tämä ongelma on enemmän pääsi sisällä kuin todellisuudessa. Anna lasten leikkiä ulkona ja huuda omasi sisään, kun on ruoka- tai läksyjentekoaika. Tämä on ihan jokapäiväistä elämää monessakin lapsiperheessä. Kyllä ne RAJAT on pakko antaa sekä omille että vieraille lapsille.
Eihän se nyt mikää ongelma ole ottaa oman lapsensa leikkikaveri mukaan "jonnekkin laskemaan, uimarannalle, makkaranpaistoon, kauppaan", mutta onhan se hiukan omituista, jollei tämä teiltä KOSKAAN onnistu ihan vain oman perheen kesken.
No oli asiatttomia ainakain yksi, aloitusviesti. Loput oli sitten sivuosumia, niitä jotka syntyvät lumipalloefekteinä... tasina alkaa jostain joka kasvaa ja kasvaa eikä loppua näy, ja lopulta koko juttu on kokenut muodon, no tarkemmin sanottuna sisällön muutoksen.
tasina = tarina
Joo, nämä on näitä avauksia, jotka laittaa pohtimaan onko nämä jonkun "palstaseriffin" tai "suomi24-ihmisen" joutessaan tekemiä juttuja.
Nauratti tämä teksti: "Helppohan siellä on sanoa että pitää laittaa rajat milloin saa meillä olla ja miten pitkään mutta tilanne on toinen kun sen kohtaa"
Jos tuohon tilanteeseen ei ole jokainen tähän ketjuun kirjoittanut vanhempi elämässään joskus törmännyt niin syön hatullisen...
Avaaja saa itsensä kuulostamaan täydelliseltä teinipissikseltä.
Lissu on kuin teini.
Selvä. Olikohan vielä muuta? :D Voisitteko asettaa itsellenne selvät rajat milloin tulee liikaa toista sätittyä..? :) Ja mitähän nyt tästä viestistä päättelet seuraavaksi ;)
Minä en nyt ainakaan ymmärrä tuota toisen sättimistä.
Eihän nämä palstat ole kahdenkeskistä keskustelua vaan keskustelua laajammalti ja silloin kenenkään ei pitäisi kokea jonkin sättivän juuri häntä.
Tässä yhteiskunnassa tuntuu nyt olevan vallalla jonkinlainen liika itsetutkiskelu, kun kaikki koetaan loukkauksiksi, vahtimisiksi, neuvomiseksi.
Kysynkin mitä ihmettä ihmiset oikein tätnä päivänä sallivat, kun kaikki keskustelu koetaan neuvomiseksi, toisisanoen alistamiseksi. Itse ainakin koen että keskusteluissa tulee usein esiin näkökohtia joita en itse olet huomannut lainkaan ja voin saada hyvää tietoa, enkä suinkaan koe itseäni loukatun.
Luin tän keskustelun alusta loppuun saakka ja ei helvata tuota viimeistä kommenttia. Kaiken päälle nauratti ihan tosissaan. Mitä lässytystä...
Sait kyllä itsesi kuulostamaan täydelliseltä kukkahattutädiltä.
- Onko tämä nyt sitä rakentavaa kritiikkiä, joka on tarkoitettu vain yleiseksi keskusteluksi, eikä kellekään henkilökohtaisesti suunnatuksi? Saitko tästä niitä näkökohtia, joita et olisi palstaa lukematta tullut ajatelleeksi, ja hyvää uutta tietoa?
Itse en tuollaista kommunikointia pidä millään tavalla valaisevana, tarpeellisena taikka fiksuna.