Erässä tilaisuudessa läsnä oleva henkilö luki monisteen, jota löytyi siivouksen yhteydessä.
Henkeä salpaava teksti. Jähmetyin paikalle jääpiikit sydämessä.
Tätä se on, laitoksen arjet.
Pyysin monisteen lainaksi, muokkasin tekstiksi ja päätin laittaa muillekin tietoon.
Päättäjille:
Raili Hilden, sinä muka ajat vanhusten asioita.
Tätä tekstiä sinunkin pitäisi lukea.
Tätäkö on vanhusten laitoshoito?
Tätäkö on olla Reuman tiloissa?
Mitä teit ja teet niiden hyväksi, joiden hirveä olemus pani ihmisen kirjoittamaan tätä hirveää tekstiä.
Lopeta, Raili, tekopyhyyttä.
Aloita jo jotain, mikäli kutsut itsensä vanhusten sanansaattajaksi.
Tai anna muille tehdä jotain, älä vie rahat pöhötautisille virkamiehille, vaan anna ne tuskassa viruville vanhuksille.
MUUTETAAN ELÄMÄNKAARITALO VAHUSTEN TURVAPAIKAKSI. ERINOMAINEN PAIKKA JA JALOMIELINEN KÄYTTÖ
.
Sinikka Malin, lopeta rahojen kanavointi Toriparkille.
Lopeta palkkojen älyttömiä korotuksia.
Ne rahat kuluvat vanhoille, ei teille
Henkeä salpaava teksti. Jähmetyin paikalle jääpiikit sydämessä.
Tätä se on, laitoksen arjet.
Pyysin monisteen lainaksi, muokkasin tekstiksi ja päätin laittaa muillekin tietoon.
Päättäjille:
Raili Hilden, sinä muka ajat vanhusten asioita.
Tätä tekstiä sinunkin pitäisi lukea.
Tätäkö on vanhusten laitoshoito?
Tätäkö on olla Reuman tiloissa?
Mitä teit ja teet niiden hyväksi, joiden hirveä olemus pani ihmisen kirjoittamaan tätä hirveää tekstiä.
Lopeta, Raili, tekopyhyyttä.
Aloita jo jotain, mikäli kutsut itsensä vanhusten sanansaattajaksi.
Tai anna muille tehdä jotain, älä vie rahat pöhötautisille virkamiehille, vaan anna ne tuskassa viruville vanhuksille.
MUUTETAAN ELÄMÄNKAARITALO VAHUSTEN TURVAPAIKAKSI. ERINOMAINEN PAIKKA JA JALOMIELINEN KÄYTTÖ
.
Sinikka Malin, lopeta rahojen kanavointi Toriparkille.
Lopeta palkkojen älyttömiä korotuksia.
Ne rahat kuluvat vanhoille, ei teille
Vastaukset 4
Vanhimmat
Paha uni
Laitoksen käytävän varrella makaamassa
puolen tusinaa vanhusta, ilkosen alasti,
odottamassa pääsyä suihkuun.
Paljaat rinnat, vuosien rypistämät,
ruokkineet viisi, kuusi lasta maailman turuille.
Kädet koukistuneet, tehneet työtä rakkaudella
tämän maan vapaaksi saamiseksi jälkipolville, kasvualustaksi
Iho ryppyinen, viluinen, vapiseva,
häpy paljaana, vailla langan kiertämää peitoksi.
Silmissä tyhjä katse,
heidän sielunsa olivat lentäneet pakoon
tässä nykyajan keskitysleirissä.
Yksi työllisyysvaroin palkattu pesijä
pesemässä kiireesti mummoja pesuhuoneessa,
jotta ennättäisi kaikki ennen työvuoron loppumista:
Ylitöitä ei saa tulla eikä niistä makseta
ei ole varaa korvata tätä työtä joka ei tuota mitään.
Koulutettujen työ maksaa liikaa
- hyvä että edes työllisyysvaroin.
Jatkuu...
Jatkuu...
Kymmenen metrin päässä käytävällä
pidetään konferenssia hoidon laadun kohottamiseksi,
kustannusten alentamiseksi - veronmaksajien varoilla.
Ne, jotka päättävät
kohottavat maljoja, hymyilevät, nauravat,
nauttivat leivoskahveja, tyylikkäinä,
ylväästi seisoen kauniissa puvuissaan,
kiiltävissä kengissään,
kiharat ja solmiot ojennuksessa,
katseessa tehokkuus ja itsevarmuus.
Puhutaan henkevästi,
kuinka vanhusten oloja voitaisiin parantaa,
kohottamalla asuntojen laatua ja palvelutasoa.
Rakentamalla ia korjaamalla asunnoiksi
yksilöllisiä vuokra-asuntoja.
Muuttamalla vanhainkoteja palveluasunnoiksi.
Näin voitaisiin saada rakennustyöpaikkoja,
ja kauniita seiniä vanhuksen katsella
- ja gryndereille rahaa sijoitettavaksi ulkomaille,
ja vähemmällä työvoimalla hoitaa useampi vanhus.
Eihän vuokra-asuntoihin tule kuulua yöhoitajaa.
Jos olisi yöhoitaja, talo olisi silloin laitos
eikä silloin saisi valtionapua.
Mutta vanhuksethan voisi laittaa nukkumaan
vaipoissa öisin, voi sitä siihenkin virtsata!
Ei yöllä tarvitse nousta kaatumaan!
Onhan heillä turvapuhelimet!
Totta toinen puoli.
Jatkuu...
Voi raukkoja päättäjiä.
Itselleenkin tulevaisuutta rakentavat,
yksinäisyyttä, pelkoa, turvattomuutta.
Rahasta on tullut epäjumala.
Ovat unohtuneet nurkan takana käytävällä
avuttomina makaavat vanhukset,
eivät he tarvitse uusia omistusvuokra-asuntoja,
Eivät he omistamisesta enää pysty nauttimaan.
Vain lämpimän, pehmeän vuoteen,
lähelle riittävästi työnsä taitavia ihmisiä,
jotka auttavat kun tarvitaan.
Sydämen lämpöä ja rakkautta .
Siinä olisi kyllin.
Jatkuu...
Jatkuu...
Miltä tuntuu nurkkaan kaatuneesta kipuineen,
kun apu tulee vasta aamulla.
”Uskallanko hälyttää apua?
Ottavat vielä hälyttimen pois, jos kutsun liian usein.
Osaisinko edes?
Nitrotkin jäivät yöpöydälle.
Hyvä Jumala, ota minut pois tästä helvetistä,
tarpeeton kun kerran olen!"
Kuljin käytävällä makaavien vanhusten ohi.
Sydämeni oli pakahtua.
Etsin jostain pyyhettä paljaille peitoksi.
”Älä ota niitä uusia, niitä ei ole merkitty vielä käytettäväksi."
Jostain löysin vanhoja riepuja,
joita vein suojaksi vapiseville vartaloille.
Muuta en voinut.
Vanhusten silmiin palasi katse - elämä, loiste, kiitollisuus.
Sielut olivat palanneet ruumiisiin pakomatkaltaan.
Heräsin - voiko tämä olla totta?
Sen tietää vain, jos uskaltaa nähdä riittävän läheltä.
”Ohikulkija”
Runon on kirjoittanut terveyskeskuksen
vuodeosastolla työskentelevä kollega.
(Lehdestä Sairaanhoitaja 8/98)