Jobin kirjan luvut jatkuvat 6. luvusta eteenpäin täällä.
1 Nyt Job puhui:
2-- Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni,
panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!
3 Ne painavat enemmän kuin meren hiekka.
Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja
maltti?
4 Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun,
niiden myrkkyä minun sieluni juo,
minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.
5 Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea,
mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?
6 Kuka huolisi suolatonta ruokaa,
kenelle maistuisi limainen malva?
7 Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää, voin pahoin, kun vain näenkin sitä.
8 Kunpa pyyntöni kuultaisiin!
Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,
9 ja murskaisi minut!
Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi
leikata poikki minun elämäni langan.
10 En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt.
11 Mistä saan voimaa, että vielä kestän?
Mistä päämäärän, että vielä jaksan?
12 Onko minun voimani kuin kiveä,
ovatko lihakseni rautaa?
13 Ei. Minä olen lopussa,
kaikki on toivotonta.
14 Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon --
joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.
15 Minun ystäväni ovat pettäneet minut
kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.
16 Kun jää sulaa, puro samenee,
se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.
17 Mutta pian vedet ehtyvät,
ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.
18 Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat
suuntaansa,
eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.
19 Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle,
Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.
20 Kaikki pettyvät: karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.
21 Te olette nyt minulle tyhjän veroiset: minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.
22 Olenko pyytänyt teiltä jotakin?
Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?
23 Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut
vainoojiltani,
ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?
24 Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa.
Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.
25 Rehti puhe ei ketään vahingoita.
Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?
26 Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua
ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.
27 Te heitätte orvosta arpaa
ja olette valmiit myymään ystävänne.
28 Katsokaa nyt minua silmiin:
valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?
29 Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys
tapahtuisi.
Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!
30 Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja? Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?
Merja Lampila, pappi
1 Nyt Job puhui:
2-- Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni,
panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!
3 Ne painavat enemmän kuin meren hiekka.
Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja
maltti?
4 Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun,
niiden myrkkyä minun sieluni juo,
minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.
5 Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea,
mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?
6 Kuka huolisi suolatonta ruokaa,
kenelle maistuisi limainen malva?
7 Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää, voin pahoin, kun vain näenkin sitä.
8 Kunpa pyyntöni kuultaisiin!
Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,
9 ja murskaisi minut!
Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi
leikata poikki minun elämäni langan.
10 En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt.
11 Mistä saan voimaa, että vielä kestän?
Mistä päämäärän, että vielä jaksan?
12 Onko minun voimani kuin kiveä,
ovatko lihakseni rautaa?
13 Ei. Minä olen lopussa,
kaikki on toivotonta.
14 Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon --
joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.
15 Minun ystäväni ovat pettäneet minut
kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.
16 Kun jää sulaa, puro samenee,
se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.
17 Mutta pian vedet ehtyvät,
ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.
18 Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat
suuntaansa,
eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.
19 Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle,
Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.
20 Kaikki pettyvät: karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.
21 Te olette nyt minulle tyhjän veroiset: minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.
22 Olenko pyytänyt teiltä jotakin?
Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?
23 Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut
vainoojiltani,
ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?
24 Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa.
Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.
25 Rehti puhe ei ketään vahingoita.
Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?
26 Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua
ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.
27 Te heitätte orvosta arpaa
ja olette valmiit myymään ystävänne.
28 Katsokaa nyt minua silmiin:
valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?
29 Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys
tapahtuisi.
Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!
30 Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja? Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?
Merja Lampila, pappi
Vastaukset 38
Vanhimmat
Nasta taisi unohtua!
Niin Job kyllä vaikeroi, eikä ihme, 10 lastakin kuoli.
Mutta, kyllä oli vihtahousulle huono pala tuo Job,
paholaisesta ei ollut vastusta Jobille!
Ei ihme että Jumala kerskuili lapsellaan.
Tosi puhutteleva kirja tuo Job.
Meikästä ei ainakaan olisi ollut hänen paikalleen.
Ja mitään ei ollut mies tehnyt.
11 Mistä saan voimaa, että vielä kestän?
Mistä päämäärän, että vielä jaksan?
12 Onko minun voimani kuin kiveä,
ovatko lihakseni rautaa?
13 Ei. Minä olen lopussa,
kaikki on toivotonta.
"Usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus."
Luultavasti rakkaus piti Jobin hengissä. Eli onkin niin, että vanhurskaus vaatii suureet määrät rakkautta ihmiseltä.
21 Te olette nyt minulle tyhjän veroiset: minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.
22 Olenko pyytänyt teiltä jotakin?
Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?
23 Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut
vainoojiltani,
ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?
24 Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa.
Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.
25 Rehti puhe ei ketään vahingoita.
Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?
Paholainen koetteli tarinan päähenkilöä monin eri tavoin. Ei ainoastaan paisella, vaan monin eri tavoin. Tästä raamatunkirjasta voi saada syvemmän ymmärryksen panettelijan luonteesta, jos on tarkkana.
""Usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus."
Luultavasti rakkaus piti Jobin hengissä. Eli onkin niin, että vanhurskaus vaatii suureet määrät rakkautta ihmiseltä."
Tai ehkäpä Jobilla olikin vahva usko? Tai ehkäpä Jobilla oli kaikki nuo hienot ominaisuudet mikä lultavasti teki hänen taakastansa aina vain painavemman.
Jobin sanat ystävien käytöksestä ovat kyllä riipaisevia. Mitä jos itse kokisi omien ystäviensä toimivan tuolla tavalla, kun itsellä on vaikeaa? Varmasti Jobin sanoihin olisi helppo yhtyä, kun kokee tulleensä ystäviensä hylkäämiksi tai jo silloin, kun omat ystävät eivät ymmärrä sinua ja eivät osaa asettua asemaasi.
Monta kertaa kuulee sanottavan, että hädässä selviää, ketkä ovat sinun todellisia ystäviä. Se kyllä pitää paikkansa. Sillloin kun kaikki menee hyvin niin, silloin saa helposti ystäviä, mutta kuka jaksaa olla ystävänä rinnalla, kun toisella on huolia. Ja kun silloin niitä ystäviä eniten tarvitaan. Miksiköhän ystävyys tuolloin helposti katoaa, miksi se on niin vaikeaa?
Merja Lampila, pappi
kuunteleva_kirkko
Ihmiset on omituisia. Ne pudottaa toisen kuin pas-kan perseestä, kun toisella on vaikeaa. Ei tietysti päde kaikkiin. Mutta omakohtaisesti voin sanoa, että huomattavan suuri prosentti tekee niin. Luulisi että silloin vasta sitä empatiaa satelisikin, kun toinen kärsii. Ehkä nykyisin ihmissuhteet ovat monilta osin aika pinnallisia, vaikka esitetään muuta. No mutta oneksi tosiaan, se ei ole yleispätevä diagnoosi kaikista. On niitä helmiäkin.
Merja Lampila, pappi "Jobin kirjan luvut jatkuvat 6. luvusta eteenpäin täällä."
asiakokonaisuudesta leikattu,
alkaa 4:sta,
6 Job vastaa edelliselle puhujalle,
pyhistä kirjoituksista ei saa koskaan esittää asiakokonaisuudesta otettuja osia,sillä asiakokonaisuudesta otettu osa on harhaan johtava,on esitettävä kaikki,tai ei esittää mitään
7. luku, Jobin toinen puhe jatkuu:
1 Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja
vaiva?
Eikö hän ole kuin palkkalainen,
joka tekee raskaita päivätöitä?
2 Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon,
kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa.
3 Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia,
ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani.
4 Kun menen nukkumaan, minä ajattelen:
"Milloin voin nousta?"
Yö kuluu vitkaan,
kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti.
5 Ruvet ja madot peittävät ruumiini,
minun nahkani halkeilee ja märkii.
6 Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni: ne päättyvät, kun lanka loppuu.
Ihmisen elämä on henkäys
7 Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys.
Silmäni eivät enää näe onnen päivää.
8 Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe.
Kun katsahdat minuun, minua ei ole.
9 Pilvi hajoaa, haihtuu tyhjiin.
Tuonelaan mennyt ei tule takaisin.
10 Hän ei kotiinsa palaa, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
11 Nyt en enää pidättele kieltäni. Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki.
12 Olenko meren hirviö, olenko minä meri itse,
kun panet minulle noin vahvat vartijat?
13 Minä ajattelin: "Vuoteeni suo minulle lohdun,
uni huojentaa tuskani."
14 Mutta sinä säikytät minua unikuvilla,
panet yön painajaiset minua ahdistamaan.
15 Mieluummin tahdon kuolla, nääntyä hengiltä, kuin kärsiä tätä tuskaa!
Hellitä minusta, anna minun kuolla
16 Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä
ikuisesti.
Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys.
17 Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä
ja alati valvot häntä?
18 Aamu aamulta sinä vaadit hänet tilille,
joka hetki sinä häntä tutkit.
19 Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois?
Etkö edes siksi aikaa, että saisin rauhassa
nielaista sylkeni?
20 Jos olenkin tehnyt syntiä,
en kai minä sinulle ole vahinkoa tehnyt,
sinä ihmisen vaanija?
Miksi olet ottanut minut maalitauluksesi,
miksi noin kovin kannat minusta huolta?
21 Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut, miksi et ota pois syntiäni? Pian minä muutun maaksi. Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole.
(Aija-pappi)
Jakeista 13-14 tulee mieleeni vaikeasta masennuksesta kärsivä ihminen, joka sanoi, että hänelle uni ja nukkuminen on lohduttavaa. Että kun kovasti ahdistaa, hän menee nukkumaan. Miten kauheaa sitten, jos se uni ei olekaan lepoa antavaa vaan unikuvat tuovat uuden ahdistuksen.
Aija-pappi
"Miten kauheaa sitten, jos se uni ei olekaan lepoa antavaa vaan unikuvat tuovat uuden ahdistuksen.
Aija-pappi "
Ainakin niitä henkilöitä joite te syytätte ja opetatte syntisiksi helpottaa se , että he eivät jumalan sanan ja jeesuksen oppien mukaan ole syntisiä , vaan syntisen uhreja . ´syntinen` tarkoittaa ´rikollinen ja/tai mielenvikainen ja/tai alempiarvoinen´
ja he voivat mennä nukkumaan rauhallisin mielin , jeesuksen lupauksen mukaisesti , sillä heidät armahdetaan , ja nostetaan Isän oikealle puolelle .
"21 Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut, miksi et ota pois syntiäni? Pian minä muutun maaksi. Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole."
noh,ainaki Jumalan lain mukaan Jumala ottaa synnin pois,ku papit jotka opettavat lain vastaisesti joutuu helvettiin 4 sukupolveen saakka
eli "ole Jobi huoleti", vaikka kärsit pappien synneistä tänään,niin sää synnyt uudelleen parempaan maailmaan, mutta papit helvettiin=)
1 Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja
vaiva?
Eikö hän ole kuin palkkalainen,
joka tekee raskaita päivätöitä?
2 Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon,
kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa.
Job oli rikas ennen paholaisen koettelua, mutta silti tämä on hänen käsityksensä ihmiselämästä. Hän oli AHKERA. Ei pysähtynyt vaikka Kaikkivaltias hänelle soikin mukavuuksia.
17 Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä
ja alati valvot häntä?
18 Aamu aamulta sinä vaadit hänet tilille,
joka hetki sinä häntä tutkit.
Moni ihminen ei luultavasti tunne edes olevansa Jumalan silmän alla saatika tilivelvollinen teoistaan. Jobillä oli läheinen suhde Jumalaansa ja hänen täytyi olla todella täynnä ihmetystä.
20 Jos olenkin tehnyt syntiä,
en kai minä sinulle ole vahinkoa tehnyt,
sinä ihmisen vaanija?
Miksi olet ottanut minut maalitauluksesi,
miksi noin kovin kannat minusta huolta?
Tämä on siitä mielenkiintoinen kohta, että ei voi tietää kenelle puhe on osoitettu. Se voi olla vaikka rienaajalle. :)
21 Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut, miksi et ota pois syntiäni? Pian minä muutun maaksi. Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole.
Jobin kirja on vanhassa testamentissa. Vielä ei ole Jumalan poika syntynyt tuomaan vapahdusta. Synnin taakka.,, Huh-huh. Puun ja kuoren välissä. Valittaen kääntyen Jumalan puoleen ja tuhoutua sitten Hänen pyhyytensä voimasta (jokainen meistä, kun on syntinen), vai vaipua täyteen toivottomuuteen ja unohtaa Jumalansa.
shaeaeaeks*,
kirjoitit: "Moni ihminen ei luultavasti tunne edes olevansa Jumalan silmän alla saatika tilivelvollinen teoistaan. Jobillä oli läheinen suhde Jumalaansa ja hänen täytyi olla todella täynnä ihmetystä."
Tuosta jäin miettimään sitä, miten herkällä mielellä Job tosiaan oli Jumalan edessä. Ja miten hän otti elämässään kaiken vastaan Jumalalta. Melkoinen luottamus Jobilla! Tästä tuli paljon ajateltavaa itselleni, kiitos sanoistasi.
Aija-pappi
"Jobin kirja on vanhassa testamentissa."
sekopäät tajuavat että vanhasta testamentista vain ne osat joita jeesus käyttää ovat hyväksyttyä - jos jumalan lakia ja jeesuksen oppeja esittää noudattavansa.
8. luvussa puhuu Jobin ystävä Bildad
1 Suahilainen Bildad alkoi nyt puhua. Hän sanoi:
2 -- Kuinka kauan aiot jatkaa noita puheitasi?
Tuulta ne ovat, pelkkää tuulen pauhinaa.
3 Antaisiko Jumala väärän tuomion,
vääristäisikö Kaikkivaltias oikeutta?
4 Ehkä poikasi tekivät syntiä Jumalaa vastaan
ja hän antoi heille heidän rikkomustensa mukaan.
5 Jos sinä nyt etsit Jumalaa
ja rukoilet Kaikkivaltiasta,
6 niin hän -- jos sinä todella olet puhdas ja suora
--
tarttuu sinun asiaasi
ja korvaa sinulle kaiken, mitä olet menettänyt,
sen mukaan kuin oikein on,
7 ja vähäistä on se, mitä sinulla ennen oli, sen rinnalla, mitä tulet saamaan.
8 Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä,
pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet
selville.
9 Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään
tiedä,
meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo.
10 Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle, heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä.
11 Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä?
Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole
kosteutta?
12 Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun,
ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa.
13 Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan.
Turha on jumalattoman toivo.
14 Hän panee turvansa lukinlankaan,
etsii tukea hämähäkinverkosta:
15 seittiä on hänen talonsa seinä, se pettää, kun hän siihen nojaa.
16 Jumalaton rehottaa auringon hehkussa kuin puu,
jonka versot leviävät kaikkialle puutarhaan,
17 jonka juuret kietoutuvat kivien ympärille
ja tunkeutuvat niiden lomiin.
18 Mutta kun hänet temmataan pois asuinsijaltaan,
se paikka, missä hän kasvoi, sanoo:
"En tunne häntä."
19 Siinä hänen elonsa ja ilonsa. Maasta versoo jo uusi kasvu.
20 Jumala ei hylkää viatonta
eikä anna väärintekijälle tukeaan.
21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla
ja avaa sinun huulesi riemun huutoon!
22 Mutta vihollisesi saavat ylleen häpeän viitan, eikä jumalattomien asuinsijaa enää ole.
Jos itse olisit tuskassa, vaivassa ja ahdistuksessa, mitkä asiat tällaisissa ystävän sanoissa erityisesti lohduttaisivat sinua?
Aija-pappi
"Jos itse olisit tuskassa, vaivassa ja ahdistuksessa, mitkä asiat tällaisissa ystävän sanoissa erityisesti lohduttaisivat sinua?
Aija-pappi "
´´3 Antaisiko Jumala väärän tuomion,
vääristäisikö Kaikkivaltias oikeutta?
4 Ehkä poikasi tekivät syntiä Jumalaa vastaan
ja hän antoi heille heidän rikkomustensa mukaan.
5 Jos sinä nyt etsit Jumalaa
ja rukoilet Kaikkivaltiasta,
6 niin hän -- jos sinä todella olet puhdas ja suora
tarttuu sinun asiaasi
ja korvaa sinulle kaiken, mitä olet menettänyt,
sen mukaan kuin oikein on,
7 ja vähäistä on se, mitä sinulla ennen oli, sen rinnalla, mitä tulet saamaan.´´
Jumala ei anna koskaan väärää tuomiota. Jos yksityinen kristillinen henkilö on Jumalan lain ja "maan jonka Jumala on antanut" lain vastaisesti väärin tuomittu -"Älä annan väärää todistusta lähimmäisestä"-, ja siksi on "tuskassa, vaivassa ja ahdistuksessa", niin hän voi huoletta unohtaa kuvitteellisen syntisyyden Jumalan nimeen ja saada mielenrauhan perke_leeltä,sillä hän, joka syytti ja aiheutti "tuskan, vaivan ja ahdistuksen" on Jumalan edessä syntinen.
Jos Te olette virassanne vastuussa kristillisestä opetuksesta, niin myös te saatte Jumalallisen rauhan tekemällä samoin, sillä joku on myös teitä loukannut Jumalan lain vastaisilla opeillaan. Kaikki olemassa oleva syntisyys, näkyvä ja peitelty tulee näkyväksi, ja palautuu alkuperän kannettavaksi:
"9 Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät,
10 ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden. Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja,
11 vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä.
12 Mutta niinkuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet, niin joutuvat myös nämä, kun herjaavat sitä, mitä eivät tunne, häviämään omaan turmelukseensa,
13 saaden vääryyden palkan; he pitävät nautintonaan elää päivänsä hekumassa; he ovat tahra-ja häpeäpilkkuja; he herkuttelevat petoksissaan, kemuillessaan teidän kanssanne;
14 heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän; he ovat kirouksen lapsia."
Lukekaa Simon Pietarin kirjeet, joka olemasaolevan perimätiedon valossa on Jumalan ja Jeesuksen testamenttien perijä, jotka ovat ensisijaisesti osoitettu Teille, ja Teidän kauttanne kaikille kristillisille.
Bileadinkin "lähde" pullppuaa karvasta ja makeaa. Hänen puhessaan on lähes painajaismaista pahuutta, kehotus kääntymään vainajahenkien puoleen
"8 Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä,
pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet
selville.
9 Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään
tiedä,
meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo."
ja sitten on tämä toivoa antava kohta
"11 Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä?
Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole
kosteutta?
12 Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun,
ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa.
13 Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan.
Turha on jumalattoman toivo."
Pähkinänkuoressa Bileadin puhe on rienausvoittoinen, mutta Jobilla on kuitenkin sydämessään jotain hyvin tärkeää, joka auttaa häntä jopa tämänkin puheen kestämään ja luultavasti hän jo ainakin aavisti, että tämä kaikki mitä hänen ympärillään tapahtui ei tullut Jumalalta.
"Hänen puhessaan on lähes painajaismaista pahuutta, kehotus kääntymään vainajahenkien puoleen"
noh,tsop,tsop, pidetäämpäs nyt harhat kurissa että se mitä jumala on korviesi väliin antanut pysyy ojennuksessa
"8 Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä,
pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet
selville.
9 Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään
tiedä,
meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo."
ja tämä
´´7 Muistele muinaisia päiviä, ajattele menneiden sukupolvien vuosia. Kysy isältäsi, niin hän sen sinulle ilmoittaa, vanhimmiltasi, niin he sen sinulle sanovat.
8 Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.``
on sama asia
ovat molemmat väärin käännettyjä, mutta kertovat saman asian. Ei niissä mitään "painajaismaista pahuutta" eikä "kehotusta kääntymään vainajahenkien puoleen" ole - ne kuvitelmat ovat vain teidän mielikuvitusta. Jos ne "painajaismaista pahuutta" ja "kehotusta kääntymään vainajahenkien puoleen" olisi, se kulle lukis.
Perjantaiaamuun Jobin kirjan yhdeksäs luku:
1 Nyt Job sanoi:
2 -- Totta kai minä tuon tiedän!
Ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan.
3 Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan
oikeutta,
ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä,
ei yhteen tuhannesta.
4 Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti.
Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon?
5 Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta,
hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu.
6 Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan,
sen peruspylväät horjuvat.
7 Hän käskee, ja aurinko pimenee.
Hän sulkee sinetillään tähtien valon.
8 Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan,
hän kulkee meren hyökyjen yli.
9 Leijonan tähdistön hän on tehnyt,
Orionin ja Seulaset
ja eteläisten tähtien tarhat.
10 Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia, ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa.
11 Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe,
hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa.
12 Kun hän tempaa käsiinsä jotakin,
kuka voi sen estää?
Kuka sanoisi hänelle: "Miksi sinä noin teet?"
13 Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa, hänen alleen lyyhistyvät Rahabin* joukot.
14 Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan
kanssa,
kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan?
15 Vaikka olisin kuinka oikeassa,
en pystyisi hänelle vastaamaan.
Voin vain rukoilla armoa
häneltä, joka minut tuomitsee.
16 Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni,
en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan --
17 hän, joka myrskyllään iskee minut maahan
ja aina vain lisää minun haavojeni määrää
ilman mitään syytä.
18 Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle
rauhaa,
ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni.
19 Jos turvaudun voimaan -- hänen on voima.
Jos vaadin oikeutta, hän kysyy: "Kuka minut
haastaa?"
20 Vaikka minä olen oikeassa,
oma suuni joutuu tuomitsemaan minut.
Vaikka olen syytön,
hän tuomitsee minut väärintekijäksi.
21 Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni!
Minä inhoan sitä.
22 Yhdentekevää! Siksi minä sanon:
"Yhtä lailla hän tekee sinusta lopun,
olitpa syytön tai syyllinen."
23 Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin,
hän ei välitä viattomien kärsimyksistä.
24 Kun maa on annettu kelvottomien käsiin, hän peittää tuomarien silmät. Ellei se ole hän -- kuka sitten?
25 Minun päiväni rientävät nopeammin kuin
juoksija,
ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä,
26 kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa
perään pois,
ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka.
27 Jos sanon itselleni: "Nyt minä unohdan murheet,
otan iloisen ilmeen, nauran",
28 niin kohta iskee minuun uusi kauhu,
sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi
julista.
29 Kun minut joka tapauksessa tuomitaan
syylliseksi,
miksi harata vastaan?
30 Vaikka minä kylpisin lumessa
ja pesisin käteni lipeällä,
31 kuitenkin sinä ryvettäisit minut likakuopassa, niin että minua inhoaisivat omat vaatteenikin.
32 Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen.
En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta,
en puolustautua häntä vastaan.
33 Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme,
asettaa kättään meidän molempien päälle.
34 Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta
pois,
ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä!
35 Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä! Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin.
"Vaikka olen syytön, hän tuomitsee minut väärintekijäksi."
"Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi, miksi harata vastaan?"
Jobin kirjasta välittyy kuva mielivaltaisesta Jumalasta. Job kokee, että Jumala on kaukana, häntä ei voi miellyttää, että hän tuomitsee niin kuin haluaa. Ihminen on hänen armoillaan kuin pelinappulana kaoottisessa kosmisessa pelissä.
Esiin nousee myös kuva pyhästä, kaikkivaltiaasta, salatusta Jumalasta, jonka aivoituksia ihminen ei voi täysin tuntea.
Monesti kuulee ihmisten puhuvan, kuinka he ovat pettyneitä Jumalaan ja miten he ovat menettäneet uskonsa, koska Jumala ei ole vastannut heidän rukouksiinsa (heidän odottamallaan tavalla), eivätkä he ole saaneet toivomaansa helpotusta elämänsä vaikeuksiin. Job kapinoi välillä Jumalaa vastaan, mutta pohjimmiltaan hän hyväksyy sen, ettei ihminen tässä ajassa voi täysin tuntea Jumalaa, jonka suuruutta emme osaa edes kunnolla hahmottaa.
Koska emme aina tiedä, mikä meille on parasta, rukoilemmekin: "Tapahtukoon sinun tahtosi".
Minuakin puhuttelee Jobin kärsivällisyys ja luottamus. Kunpa joskus kykenisi samaan.
Useinhan se ihmisen ajatus on juuri se että jos pyydän Jumalalta jotain tietynlaista apua elämääni niin minun pitää saada sitä heti.
Aija-pappi
"Jobin kirjasta välittyy kuva mielivaltaisesta Jumalasta. "
Kyse ei ole siitä mitä tai minkälainen Jumala on,
vaan Job lähinnä pohdiskelee miten voimaton hän on,
kaikkivaltiaan edessä, eri näkökulmista katsottuna.
Aivan. En tarkoittanut, että Jumala on mielivaltainen, mutta Jobin puheista saa kuvan, että hän kokee Jumalan olevan sellainen. Hän ei voi käsittää, miksi Jumala toimii siten, kuin hän tulkitsee ja kokee Jumalan toimivan. Job ystävineen tulkitsee itselleen/toisille sattuvan pahan olevan suoraviivaisesti Jumalan toimintaa ja hänen tahtonsa.
On oltava erittäin tarkkaavainen kun lukee, ettei omalla "saadulla kuvalla" vääristä kirjoitusta muuksi kuin mitä todellisuudessa on kirjoitettu, mikä on tavallista esimerkiksi maallikkosaarnaajien piireissä.
Kielellisesti on huomioitava useat sanalliset ja kieliopilliset virheet sivuilla, jotka ei helpota lukijan ymmärtämistä - päinvastoin. Siinä mielessä syy "väärän kuvan antamisesta" ei ole esittäjän, mutta jokainen joka tietää, on velvoillinen huomauttamaan näistä asioista, ja myös varoittamaan, vaikka ei virassaan toimi opettajana (Raamattu, Jeesus).
Valitettavan moni joka tietää, erehtyy opettamisen sijasta pilkkaamaan ja herjaamaan henkilöä joka on ymmärtänyt väärin, sen sijaan että käyttäytyisi sivistyneesti ja opettaisi oikein - niin kuin Jeesus opettaa.
Jos te olette kulleet viimeaikana tehdyistä löydöksistä, esimerkiksi Pietarin velipojan Anderaksen kirjoitukset ja muistiinpanot: Hän toimi Jeesuksen lähettiläänä Europassa ja hän kävi sen aikaisessa Suomessa. Näin olleen on oikein opettaminen, sanantarkasti niinkuin Jeesus opettaa, Suomen papiston perimätietoa, ja henkinen yhteys Jeesukseen, ja Hänen kauttaan Jumalaan. Kaikki muu, sulkee sen yhteyden, ensisijaisesti opetuksesta vastuussa olevan (Raamattu, Jeesus).
1. Pietarin kirje 2:9
te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut".
"34 Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta
pois,
ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä!
35 Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä! Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin."
Job tunsi tulleensa hylätyksi Jumalan toimesta. Koko puheensa aikana hän kuitenkin ylistää(...) Jumalaa, kertoo Hänestä!
Miksi kristityt haluaa ottaa Jobin käsiteltäväksi? Tuohan tarina sisältää kaikkea moraalitonta. Jumala antaa luvan toisen kiduttaa toista. Ihan vain huvikseen. Hienosti tuossa esineellestetään lapsetkin. Lapsetkin on vain omaisuutta. Vanhat lapset tapetaan ja uudet kun saa, niin asia on bueno. Tarinassa ei esiinny yhtään inhimilisyyttä, mutta turhamainen Jumala esiintyy. Tuollaista kuvaako kristityt haluaa luoda Jumalastaan..Toisaalta tuossa on selityksen siementä sille, miksi kristityt pitää ikuista kiduttamista rakkautena.
"Miksi kristityt haluaa ottaa Jobin käsiteltäväksi? Tuohan tarina sisältää kaikkea moraalitonta. Jumala antaa luvan toisen kiduttaa toista. Ihan vain huvikseen. Hienosti tuossa esineellestetään lapsetkin. Lapsetkin on vain omaisuutta. Vanhat lapset tapetaan ja uudet kun saa, niin asia on bueno. Tarinassa ei esiinny yhtään inhimilisyyttä, mutta turhamainen Jumala esiintyy. Tuollaista kuvaako kristityt haluaa luoda Jumalastaan..Toisaalta tuossa on selityksen siementä sille, miksi kristityt pitää ikuista kiduttamista rakkautena. "
on Sanat-kirjoitus,ja arvioi oma viestisi.
Mave,
Jobin kirjassa tapa puhua lapsista liittyy sen ajan kulttuuriin, jolloin lapset ja naiset vertautuivat usein karjaan ja muuhun omaisuuteen. Ei Jobin kirjan lukeminen sitä tarkoita, että olisi sitä mieltä että näin pitää ajatella nykyäänkin ja että se on oikea ajatus.
Jobin kirjan tutkimisessa pointti on yleinen kärsimyksen miettiminen. Miten ihminen kokee kärsimyksen? Miten ihminen miettii kärsimystään suhteessa Jumalaan? Jaksaako uskoa ja luottaa Jumalaan silloin kun elämä on rankkaa ja yhtä kärsimystä? Ihmisyyden pohtimista, siltä kantilta mä näen tän Jobin kirjan merkityksen. Ihmisen ja Jumalan suhteen pohtimista.
Aija-pappi
Minua on aina vaivannut tämän tarinan aloittava taustoitus ja "toimintaympäristön" kuvaus
Jumalan hovi esitellään ja Saatana saapuu sinne muina miehinä esteettä kuin virkamies tarkastusmatkaltaan antamaan raporttinsa tasavertaisena muiden hovilaisten ("jumalan pojat") kanssa.
Jumala yrittää turhaan saada Saatanalta selkoa tämän tekemisistä ja turhautuneena kiinnittää lopulta saatanan huomion hurskaaseen Jobiin.
Jumala suostuu saatanan "ehdotukseen" koetella Jobin jumalanpelon vilpittömyyttä tuhoamalla Jobin elämänonni.
Saatana ei selvästikään ole Jobin kirjassa läpipaha demoninen Jumalan vihollinen, eikä mikään jumalan vastainen paha olento ollenkaan, vaan hänet kuvataan jumalallisen neuvoston/hovin jäsenenä, jonka tehtävänä on tarkkailla, raportoida ja tarvittaessa toimia esittelijänä/syyttäjänä ihmisten toimintaan liittyen
.
Saatana etsii syyllisiä ja ehdottaa ihmisten uskollisuuden testaamista erilaisten onnettomuuksien ja kärsimyksien avulla, joiden tekemiseen Jumala antaa luvan saatanalle.
en voi olla ajattelematta että jos syyttäjän toimenkuvaan kuuluu nimenomaan syyllisten etsiminen ja esittäminen rangaistavaksi, siinä ei ole mitään pahaa. Missä on jyrkkä dualismi? Missä on lopunajan asetelma?
Millaiseen valoon tämä "byrokraattisen laatutestaamisen" asetelma asettaa Jumalan, hurskaasta Job-parasta puhumattakaan?
Kymmenennessä luvussa Jobin kolmas puhe jatkuu:
1 Olen väsynyt elämään.
Minä päästän valitukseni valloilleen.
Olen katkera ja puhun tuskani julki.
2 Jumala, älä tuomitse minua syylliseksi!
Kerro minulle, miksi käyt oikeutta minua vastaan.
3 Mitä sinä siitä hyödyt, että sorrat minua,
että hyljeksit omien kättesi luomusta
ja annat menestyksen valaista jumalattomien tiet?
4 Onko sinulla samanlaiset silmät kuin meillä,
näetkö sinä samalla tavoin kuin ihminen näkee?
5 Ovatko sinun päiväsi vähät kuin ihmisen päivät,
hupenevatko sinun vuotesi niin kuin ihmisen vuodet?
6 Sinä tutkit tarkoin minun rikkomukseni
ja otat selvää, mitä syntejä olen ehkä tehnyt,
7 vaikka hyvin tiedät, että en ole syyllinen, ja tiedät, ettei sinun käsistäsi pelasta mikään.
8 Sinun kätesi ovat punoneet minut kokoon.
Oletko nyt muuttanut mielesi, aiotko tuhota minut?
9 Muista, että olet itse minut tehnyt maan savesta!
Nytkö teet minut maan tomuksi jälleen?
10 Sinä vuodatit minut kuin maidon astiaan,
sinä kiinteytit minut muotooni kuin juuston,
11 olet pukenut minut lihaan ja nahkaan,
liittänyt luilla ja jänteillä minut kokoon.
12 Sinä annoit minulle elämän, olit uskollinen,
sinun huolenpitosi oli suojanani.
13 Mutta tämä, mikä on minua kohdannut,
oli jo valmiina sinun mielessäsi.
Nyt minä tiedän, mitä sinä sydämessäsi haudoit.
14 Jos minä tein väärin, aina sinä olit siinä
etkä koskaan jättänyt rankaisematta.
15 Ja nyt, jos olen syyllistynyt pahaan, voi minua!
Mutta vaikka olisin elänyt kuinka nuhteettomasti,
en silti voisi nostaa päätäni,
sillä olisin yleinen pilkan kohde
ja näkisin vain kurjuuteni.
16 Jos pidän pääni pystyssä, sinä metsästät minua
kuin leijona,
minä saan jälleen kokea tuon ihmeteltävän voimasi.
17 Yhä uusia todistajia sinä tuot eteeni, sinun vihasi kasvaa kasvamistaan, yhä uusia joukkoja sinä lähetät kimppuuni.
18 Miksi vedit minut ulos äidinkohdusta?
Kunpa olisin menehtynyt alkuuni
eikä yksikään silmä olisi minua nähnyt!
19 Kunpa minua ei olisi koskaan ollut!
Minut olisi viety suoraan kohdusta hautaan.
20 Ovathan päiväni vähät ja ne päättyvät pian.
Päästä jo irti! Anna minun iloita hetki,
21 ennen kuin menen pimeyden ja kuoleman varjon
maahan,
menen, enkä enää palaa,
22 kuoleman varjon ja sekasorron maahan, synkkään maahan, maahan, jossa valokin on pimeyttä.
Onko sinun elämässäsi ollut tilanteita tai kausia, jolloin valokin tuntuu olevan pimeyttä? Miten olet selvinnyt niistä? Tai miten olet toiminut lähimmäisenä tilanteessa, jossa läheisesi on uponnut masennuksen suohon?
Tuikku-pappi
Kun luen tätä palstaa, vaipuu hetkeksi synkkään masennukseen, kunnes suljen palstan. Silloin normalisoituu.
Pidätkö mua hölmönä. En kai täällä kertoisi.
Kohta kolme. Tässäkin Jumala kirkastaa itsensä. Pakko kyllä myöntää, että Jobin osa ei ole nyt kaksinen.
"Onko sinun elämässäsi ollut tilanteita tai kausia, jolloin valokin tuntuu olevan pimeyttä? Miten olet selvinnyt niistä? Tai miten olet toiminut lähimmäisenä tilanteessa, jossa läheisesi on uponnut masennuksen suohon?
Tuikku-pappi "
Esimerkiksi lastenraiskaamiset (fyysinen ja psyykkinen terrorismi) ja joukkomurhat , niiden peitteleminen ja sillä tavalla rikoksen ihmiskuntaa vastaan puolustaminen masentaa enemmän tai vähemmän kaikkia , mutta nehän ei ole ilmisten synti , vaan niiden jotka vasten Jeesuksen oppeja , Jumalan lakia ja Suomen perustuslakia opettaa syntiseksi, ja käyttäytyy siten kuin tekopyhät fasistiset elukat ihmisiä kohtaan.
Oletteko te koskaan julkisesti protestoineet sitä vastaan , että kristityiltä saatuja varoja "hyväntelkeväisyyteen" , käytetään lasten fyysiseen ja/tai psyykkiseen raiskaamiseen ja homorinkeihin?
Raiskatut lapset , joista osa on tehnyt itsemurhan , syntyivät valoon mutta pimeys tuhosi , sellanen , jolla "ei ole järkeä" ja jolla "ei ole ymmärrystä" - onko teillä Tuikku-pappi sen verran ymmärrystä ja järkeä , että te ymmärrätte , että ennemin tai myöhemmin nuo teot kostautuvat? Lasten fyysiselle tai psyykkiselle raiskaamiselle ei ole järkevää perustelua , mutta Jumalan kostolle on. Raamatun mukaan armoa ei saa kukaan joka opettaa vasten Jumalan lakia ja Jeesuksen oppeja "lasten kaltaisten on jumalan valtakunta". Ei kukaan.
rukous auttaa aina