Onko tyytyväisiä yli 50v naisia olemassa?

50 ei ole invalidisoitunut. :) Kaikki tuntuu jotenkin selvältä: nautin lapsenlapsista, siististä kodista, mukavasta työstä. Ja valmistaudun eläkkeelle :)

Minä olen niitä joille ei tullut ihmeempiä vaihtarioireita, joskus vähän kuumotusta vaan. Sekin tuntuu mukavalta olen koko ajan kulkenut villatakki harteilla ja palellut :)

Ai mitkä vaihdevuodet? Viihdevuodet, sanon minä.

"Olen kauhukseni täyttänyt viiskymppiset"
Mitäs heevetin kauhiaa siinä on? Ei laisinkaan, ei laisinkaan ole paha olla viiskytä, ei edes viiskytä ja risat.

En tiedä mistään vaihtareista hölän pöläystä. Minua ei vaivaa mikään.
Toisaaltaan voisihan se olla hyvä syy laittaa vaikkapa mielialavaihtelut vaihtareitten syyksi. Emmmmmäää muuten olis tämmönen, mutku vaihtarit menos. Heh. Täytyypä tuota asiaa harkita oikein pidemmän päälle. Voisi ruveta ittiänsä viihdyttämään eriasteisilla raivareilla ja muilla epätavallisilla tempauksilla.:)

Minuakin rasittaa semmoset rutisevat ihmiset. Aina kaikki on huonosti, Aina mulle käy näin, Aina on ikävä ilma, Aina ja Aina... Noh, onneksi näitä on vähän mun tuttavapiirissä. Johtunee varmaankin siitä, että en tahdo olla sellaisten valittajien kanssa missään tekemisissä. Niistä tuloo negatiivista energiaa, hyi.

"Olisi kiva kun joku kertoisi onko elämässä enää mitään hyvää yli 50-vuotiaana".


Tähän lauseeseesi voisin sanoa, että ne ihmiset, joilla ei ole kivaa kolkytä-nelkytävuotiaan, niin ei niillä taida olla ruusuista viiskytävuotiaanakaan.
Ihmiset, jotka ovat elämänmyönteisiä, niin heillä ei ole aikaa ruveta fundeeraamaan, että minkä ikäinen on, kuhan vaan nauttii olostaan.

Moi vaan ja kiitos tähän astisista kommenteista. Ette arvaa kuinka helpotti nähdä, ettei kaikki ala sairastaa "hullun lehmän tautia" heti kun koittaa 50. syntymäpäivä tai ainakin näkee sen taudin yli jotain muutakin.

Totta oli tuo, että jos on kolmekymppisenä rutissut joka asiasta niiin sitä tekee varmaankin viiskymppisenä edelleen. Syy ja syylliset vain omaan ketutukseen vaihtuu. Mulla on yksi tuttava, joka on vanhempi kuin minä ja joka valittaa koko ajan jostain, mm. näistä vaihtareiden kamaluuksista. Kun sanoin, etten ole huomannut että mulla olisi mitään, saan kuulla että "odotappas vaan, kohta se helvetti on sinullakin irrallaan". Eli toivotaan toisille sitä samaa mitä itsellä on, vaikka vaan hormonitoiminnan toimimattomuutta. Mulla on siis elämä ollut jo muutenkin helvettiä missä joku muu olisi monta kertaa jo lyönyt hanskat tiskiin, että en ole ihan pikkunipistyksiä noteerannut tähänkään asti.

Sitä minä kauhistelin tässä viiskymppisyydessä (nimimerkille "viihteellä mennään") että en ole tajunnutkaan, kuinka aika meni elämän kiireissä, opinnoissa ja käänteissä niin hurjaa vauhtia. Vasta hokasin siinä vaiheessa, kun huomasin, ettei ikä alakaan enää nelosella, kun sitä on johonkin pitänyt kirjoittaa. Sitten kauhistuin, kun muistin oman äitini, kuinka vanhalta viiskymppiset näyttikään ennen ja kuinka huonokuntoisia monet olivat. Ja tajusin, että nyt olen samanlainen.

Aina on jotain kivaa. Se pitää vaan etsiä ja kaivaa esille jostakin. Pitää muistaa, ettei kaikki mitä on saanut ja tehnyt ole ehkä ollut täydellistä ja omia, osin tiedostamattomia unelmia vastaavaa. Siis jotain on jäljellä.
Itse aloin tehdä tutkimustyötä. Siitä olin unelmoinut aina, mutta arkielämän pyörittäminen oli rankkaa. Siis aika ikääntyneenä ryhdyin tämmöiseen. Yliopistossa, tutkijaseminaarissa opin uusia asioita ja sainkin kuin sainkin asian päätökseen. Tein väitöskirjan!

Tuol laivoilla niitä tapaa eikä merkkiäkään vaihdevuosista.
Viihdevuodet tosiaan.
Että kyllä niitä sietää sen yhden yön hyttiseurana:)
Niissä on jopa potkua - osa kyl teeskentelee selvästi.

Ei nyt hirveen pahoja.

Monta vaivaa tuli minullekin täytettyäni 50 ja ne eivät ole vuosien mittaan ainakaan vähentyneet; on nivelrikkoa, yöhikoilua, painonhallintavaikeuksia jne. ja välillä tympäisee, hetken, ja sitten taas menoksi!

Minusta on mukavaa olla 5-kymppinen ja hieman päällekin. Lapset on aikuisia, aikaa on itselle todella paljon, minulla on ihana työ ja työyhteisö sekä sopivasti kaikenlaista vapaa-ajan menoa. Olen tyytyväinen ja joskus onnellinen.

Johtunee varmasti myös siitä, että koko elämänasenteeni on myönteinen. Koen, että elämäni on ollut kaiken kaikkiaan helppoa vaikkei se sitä eri mittarein tai vertailujen mukaan ole ollutkaan mutta se on TUNTUNUT siltä ja mikään asia ei niin kauhean vakavaa ole ollut.

On hienoa huomata, että asenne on siirtynyt myös lapsiin, he luottavat siihen, että elämä kantaa ja äidin hokemaan "asioilla on tapana järjestyä"

Lopeta sitten narina. ;)

Olen sitä mieltä että terveyskeskuksiin pitäoso perustaa "Vaihdevuosineuvola".
Asiantuntijalääkäreineen, ensiapuasemineen ja keskusteluryhmineen...

Olen ihan tosissani.

Viisikymppisenä kaikki vaivat loppuivat. Ja niin, se äitimuorikaan ei ole mikään huivipää, vaan näyttää nuoremmalta kuin minä.

Minulla ei ole mitään vahdevuosivaivoja ollut. Arvellut olen niiden puuttumisen olevan runsaan liikunnan harrastamiseni ansiota, mutta sen ovat toiset naiset kiistäneet. On kuulemma yksilöllistä, onko vaivoja vaiko eikö. No, mulla ei ole ollut ikuna mitään yöhikoiluja. Paitsi lenkiillä huhkiessa.
Terveempi olen nyt yli 6-kymppisenä kuin olin 53-vuotiaana, koska ehdin hoitaa itseäni: työstä ei stressiä, ruokavalio, jumppa, lenkkeily. Mitään lääkettä en tarvitse. Toki käyn säännöllisesti labrakokeissa ja terveysseurannassa omalla lekurillani.
Miehetkin kiinnostavat. Vaan itseäni selvästi nuoremmat miehet ei. Pari vuotta nuorempi tavismiesystävä on - en kurkota kuuhun vaan rentoon elämään luotettavan miehen kanssa. Hyvin sujuu seksi. Vapautuneempaa on kuin nuorempana. Haluja on. Ilman lääketieteen apuja.
Velaton koti. Avioeron tuska seestynyt. Tulot riittävät hyvin menoihini.
Elämäni parasta aikaa.

Valittajiahan löytyy aina,ja taas ihmisiä jotka jaksavat sanoa et on se elämä sit mukavalla mallilla.Mie kyllä tykkään et viidenkympin jälkeen elämä helpottuu,ei tartten enää pelätä tulevansa paksuks,on aikaa hoitaa itteensä,saa laittaa mitä ruokaa itte haluaa,ei tartte töihin mennessä viedä muksuja hoitoon.Vapaa päivänä ja lekotella ja käydä ostoksilla rauhassa.Ei oo pyykkivuoria aina odottamassa,saa katella mitä ohjelmia haluaa tveestä.Lista on loputon.Parasta aikaa naisen elämässä.Nauttikaamme.

Kokemuksesta kerron ottakaa nuori mies kaveriksi ,miä 50v sain onneksi 16v nuoremman rakastajan....Tuntui tää ei voi olla totta oli niin kevyt olo, sitten
järkeni sanoi ei minulla oli jo 3lasta,siis leski...Kuitenkin vaihe kesti 6v vihdoin
sain voimia lapset peruskoulun käyneet,läksimme minun kotiseudulle yksi jäi
helsinkiin..Alkuun olihan se ikävää ja pari kertaa kävikin luonani sekä juhannuksena ja jouluna soittaa vielä,on onnellisesti naimisissa ja 2lasta...
Ihmeellistä on elämä , itselleni hyvä tuuri ,uudella kotiseudulla satuimme poikamies 50 v tulisesti rakastumaan vyt oltu avo sellaisessa 19v -olen niin vanha etten ikääni ilkä sanoa ----kyllä kekseliäs laskee. toivotan ihananaakesän tuoa ja nopesti pääsee mökille..

Hei vaan!
Tervetuloa viiskymppiseksi. Jossain vaiheessa sullakin voi olla jotain, mitä ehkä epäilet vaihdevuosivaivaksi.
Jos kenkuttaa, niin ei sitä mun mielestä voi panna jonkin tietyn ikäkauden piikkiin. Terveydestään kannattaa pitää huolta tietysti. Nukkuminen muuttuu ja pientä kremppaa voi tulla.
Tutut ja ystävätkin on yli viiskymppisiä, mutta vaihtarit ei tosiaankaan ole ykköspuheenaihe, jos puheenaihe ollenkaan. Eli suhtaudu vaan positiivisesti tulevaisuuteen! Pelkät vaihtarit harvaa invalidisoi, en ainakaan tunne yhtään sellaista. Mutta jos hankalaksi menee, niin saahan siihen apua. Ei ne hormonit kuitenkaan mikään automaatti saisi olla, varsinkaan jos ihminen ei itse tunne olevansa jotenkin vaivainen.

No nythän sitä vasta porskutellaankin, kun ollaan viiskymppiä ylitetty. Jokaisesta ikävuodesta, minkä saa elää, sietää olla kiitollinen, kas kun kaikille sitäkään ei suoda. Jotkut delaa jo paljon nuorempina. On siunaus elää jokainen päivä täyttä elämää olipa minkä ikäinen tahojaan. Kun 50 täyttää niin maailma niin paljon paremmalta näyttää. Nyt jo tietää, mistä iloita ettei turhia enää haihattele eikä hössöttele. Ihminen on niin nuori, kun on mieli. Iloitkaamme siis me 50 tolpan ylittäneet, eikä murehdita turhista :-D

Olettekos koskaan ajatellut,
että miksi naiset näyttelee or-
gasmia?
No he luulevat, että se kiin-
nostaa miehiä.

Olen yli 50v ja tyytyväinen. Elämässä on ollut monenlaisia kiemuroita ihmissuhteissa. Nyt lapset ovat jo omillaan, olen todella nauttinut täsätä vapauden tunteensta. Nyt on aikaa itselle saan matkustella, lukea kirjoja hoitaa kuntoaan tavat ystäviä. Lenkkeilen säännöllisesti ja pidän sillä painoni kurissa. Liikunta on hyvä harrastus ehkä se on säästänyt vaivoilta. Ihan kauhulla olen kuunnellut toisten vaivoja ja hormonihoitoja. Onkohan se uskon asia en ole ajaellut koko asiaa kovin syvällisesti. Nautin siitä että saan olla terve pystyn liikkumaan. Ehkä niitä vaivoja tulee myöhemmin mutta nyt en siitä mudehdi. Peiliin kun katson näen siellä viisikymmppisen en enää nuorta naista. Miksi pitäisi ihannoida nuoruutta haikaean kyllä sitä ajattelee kun aika on mennyt niin nopeasti. Mikä ihmisen on ollessa niin kauan kun on terve. Nautin elämästä odotan kevättä linnunlaulua kesää kaikkea kivaa ja hyvää elämältä.

Olen 56-vuotias.Vaihdevuosista tuskin tietäisin mitään, ellen olisi törmännyt kaiken maailman vihkosiin ja mainoksiin siitä, mitä oireita tässä iässä kuuluu olla ja miten niitä pitäis hoitaa. Aikani kun lueskelin niitä, aloin tarkkailla itseäni ja etsiä oireita tyyliin: Jos istuin lämpöpatterin vieressä takki päällä tai kiirehdin bussille ja tuli hiki pintaan - haa nyt se tuli se kuuma aalto!

Minäkin kävin vaihdevuodet palstalla, ja se ruokki luulotautista oirekuvittelmiani. Lopulta tajusin, että etsimällä etsin olemattomia oireita. Ehkä hiki tulee jonkin verran herkemmin pintaan, kun altistun lämmölle, mutta en koe sitä ongelmaksi.

Elän oikeastaan elämäni parasta aikaa, ei ota päähän, eikä väsytä. Iän karttuessa tulee sitä elämänviisautta, jonka ansiosta osaa suhtautua rennosti elämään ja omaan itseen, eikä ota pultteja turhista asioista. Olen virkeämpi ja positiivisempi, kuin nuorempana, fiilikset eivät vaihtele kovinkaan paljon. Nuorempana kuukautiskierto vaikutti jonkun verran mielialoihin. Ei kyllä silloinkaan paljon. Kipuherkkä olen ollut lapsesta asti. Kolotuksia on, mutta oli niitä nuorenakin. Unen tarve on jonkin verran vähentynyt, ja herään aamuisin ennen herätyskellon soittoa, eikä ylösnouseminen aiheuta kuolettavaa tuskaa kropassa, kuten ennen. Riittävästä unesta en silti ole koskaan tinkinyt.

Hormoneja en käytä. Niitä ei suositella, koska kohdussani on paljon myomia, jotka kasvavat estrogeenista. Greipin kokoinen kohtu vähän pullottaa, mutta ajan myötä on odotettavissa, että alhainen estrogeenitaso saa myomat kutistumaan. Kasviestrogeeneja ehkä saan ruuasta, esim. soijakaakaosta, jota juon 3 dl joka aamu. Niin, ja on mulla Gelee Royale tabletteja, joita otan silloin, kun satun muistamaan.

Ruuan suhteen olen hyvin kriittinen. En syö lainkaan eineksiä, en makeita leivonnaisia tai valkoista leipää. Aamupalaksi on hedelmäsmoothieta, jonka teen hedelmistä, pähkinöistä, omista marjoista ja kookosmaidosta. Vihanneksia syön paljon, tähän vuodenaikaan mm. avokadoa päivittäin. Ruokailutottumukseni eivät ole mikään rasittava pakko-ohjelma. Minä vaan olen oppinut pitämään terveellisten ruokien mauista. Mulle pakkopullaa olis joku makarooniloota tai soosi ja muusi.

Kävin viime viikolla ihon hoidossa. Kosmetologi sanoi, että ihoni on oikein hyvässä kunnossa. Hiukset ovat myös hyväkuntoiset ja vahvat. Vähän on löysää poskissa. Pitää nauraa enemmän, että poskilihakset pysyvät jäntevämpinä.

Pahin aika oli 40-50 ikävuoden välinen. Sitten alkaa helpottaa. Jos on terveyttä niin elää elämänsä parasta aikaa pitkälle vanhuuteen.
Nyt eläkkeellä, suhteellisen terveenä ilman rahahuolia on mukavaa elellä. Pääsee matkustelemaan milloin haluaa, saa nukkua kun nukuttaa. Ei tarvitse olla mieliksi hankalille työkavereille eikä asiakkaille.
Jos ulkonäkö on ollut ensimmäsellä sijalla, pitää oppia hyväksymään iän tuomat muutokset. Ei vanha ihminenkään ruma ole jos pitää itsensä kunnossa, ei päästä iseään mummutumaan tai ukkoutumaan. Loppu tulee kun tulee, se on jokaisella edessä, siihenkin alkaa suhtautua luonnollisesti, sopeutuen.

Juttuhan on niin, että fyysisistä vaihtarioireista EI kärsi kukaan tietämättään!

Jos sydän laukkaa tuhatta ja sataa, hiki kumpuaa yli kropan ja naama helottaa kuin marjansurvin...mahdollisesti hakeutuu hoitoon.
Itse tein niin - ja hyvä tuli.

PMSsät ja muut eivät ole nuorempana kuuluneet elämääni kuin työkavereitten mielialavaihteluja katsellessa.

Ei kukaan voi valita sitä, mihin "sairastuu".

Toki hienoa, ettei tämä ole kaikkien ongelma, mutta mielestäni on asiatonta "leveillä" oireettomuudellaan ja arvostella asiasta todella kärsiviä!

On minullakin itseäni nuorempi mies ja mummokin olen aiemmasta elämästäni - voin myös istua patterin vieressä!

Kuumaa kesää kaikille!

Minulla jo muutamalla ystävälläni on selviä oireita ollut, pillerit tai laastari on tuonut mukavan helpotuksen.
Tiedä sitten miksi toisilla ne hormonit on niin voimaisasti esillä ja toiset eivät niitä niin tunnista tai huomaa.
Ehkä nämä selviäisi tutustumalla lääketieteeseen mutta enpä ole sellaista ajatellut minäkään tehdä, olisi mielenkiintoista kuulla mitä joku asiantuntijalääkäri vastaisi sinulle.

Minä olen jo reilusti 50 vuotta. Tuli juuri 57 täyteen. Jotain hetkellisiä kuumia, ahdistusaaltoja oli muutaman vuoden viidenkympin kahta puolin. Iha kyllä kuivaa, allergiset oireet ja alkava astma ajoittain oireilee ja ruokavalio ei enää pidä kolesteriarvoja riittävän alhaalla. Elän mielestäni sitä parasta aikaa, mikäli en ota huomioon vuosia nuorena aikuisena astuessani oman leivän syrjään. Alan olla itseni kanssa sujut: ei haittaa rypyt ja ettei ole sitä mannekiiniroppaa. Nyt saa keskittyä elämään vielä näinä elinkaaren laskuvuosina. Ymmärftää nauttia ja keskittyä ihmiselämän syvällisempään tarkoitukseen ja usein käy mielessä, että vain väliaikaisesti täällä ollaan. Terveys on nyt se arvo josta saa olla joka päivä kiitollinen kun katselee ja kuuntelee ikätoverien elämää.
Kyllä elämä myös myöhäisemmässä keski-iässä on ihanaa.

Yhden keski-ikäisen äijän paidassa luki: "Tyytyväisyys tappaa kehityksen". Minusta ajatuksessa on ideaa eli en minä ainakaan ole luovuttanut ja tyydy ihan mihin vaan. On lukuisia asioita, mitkä voisivat olla elämässäni vielä paremmin kuin nyt ja niihin tähtään...eli jarrut päällä olen menossa vanhenemisen "alamäkeen"...

Se mies, joka asuu meillä, sanoo aika ajoin, että "sinä se et ole ikinä mihinkään tyytyväinen". Se oli ekakerroilla aika ylläri, kun oli ottanut isona koululaisena vaarin open ohjeesta: "koskaan ei tule olla liian tyytyväinen".

Ope tarkoitti, että elämässä täytyy kehittyä ja mennä eteen päin. Mies taas, että siihen, mitä on, pitää tyytyä. Taiteile siinä sitten välissä, niin kuin trapetsilla olisi.

Eikös Naisten terveyspalstan Vaihdevuodet osio ole juuri se paikka, jossa voi vuodattaa omia ajatuksiaan erilaisista vaihdevuosiin liittyvistä vaivoista tai ongelmista??? Mitä järkeä sinne on mennä tuulettamaan, ettei minulla ole mitään vaivoja ja ihmetellä, kun muilla on?

Minusta tuo palsta on hyvä vertaistuenhaku- ja mielipiteidenvaihtopaikka.

"Kuvittelevat" - oletko R.Koivun sukua?
Toisekseen - jos jaotellaan keikki asiat, niin jokaiselle löytyisi oma palstansa.

Tässä nyt "omanikäisiä" haastatellaan.

on. Vastaus kysymykseesi. Vaidhevuodethan ovat ohimenevät ja on aivan kertakaikkisen ihanaa luopua kuukautisista joiden kera saanut elää ne 40 vuotta.
Liikunta ja seksi sekä ymmärtäväinen mies auttaa vaihdevuosiin ja niistä ylipääsemiseen.
Vaihdevuosien jälkeen ei naisen seksihalut ole fyysisesti mihinkään kadonneet mutta jos veetuilua ja pilkkaa kehon muutoksista saa rakkaaltaan kuulla ns "leikillisesti sanottununa. " niin ne sanat jäävät sinne aivojen sopukoihin. Näin lannistetaan naisen seksihalut ja mies saa vapaasti lähtä . etsimään sitä nuorempaa jolla vielä kuukautiset. (näin ei miehen tarvitse olla käytettävissä jokaisena kuukauden päivänä) Ja luulenpa että viiskymppiset ja kuuskymppiset miehet pelkäävät itsevarmaa 50 naista joka tietää mitä hän haluaa.
Jotkut henkilöt ovat herkempiä hormonaalisiin muutoksiin ja heillä ehkä vaikeampaa psyykkisesti.
Kun viis-tai kuuskymppinen nainen on sinut itsensä kanssa niin häntä ei suuretkaan myrskyt hetkauta.
Miehilläkinhän on vaihdevuodet joka ilmentyy testosteroonitason alenemisella hän äyskii naiselleen joka asiasta , hikoilee, ja masentuu, hakeutuu nuorempien seuraan jja lopulta joutuu käyttämään viagraa kun haluja on mutta kykyä ei.

Olen samaa mieltä, että 50 naisen itsevarmuus kasvaa, kun on päässyt itsensä kanssa sinuiksi. Käytän mietoa hormoonilääkitystä.
On totta, että 50 miehet äksyilevät... Erosin kumppanista vuosi sitten, ja minulla on hyvä olla yksin ja tehdä mitä lystään. Lapsetkin lentäneet pesästä aikoja sitten.

Minä elän lähes parhaita vuosiani nyt 57 vuotiaana. Vaihdevuosioireina oli vain jonkinlainen alakuloisuus joka alkoi heti 50 v. täytettyäni ja kesti pari vuotta.
Kehossa tapahtui jotain muutoksia koska orgasmi oli hukassa vuoden verran. Se kyllä löytyi takaisin myöhemmin. Nyt jokainen päivä on ihana, mukava ja tasapainoinen. Ei tarvitse tyhjän perässä hötkyillä eikä yrittää miellyttää ketään jos ei huvita. Saa poimia vain rusinat pullasta :)

Eipä ole pahemmin muuta haittaa ollut kuin öistä hikoilua aina silloin tällöin, ehkä hormoonikierukan ansiosta, tosin enpä ole koskaan mistään pms-oireistakaan kärsinyt. Elämänlaatu parantuisi entisestään jos vielä olisi vakiseksikumppani joka ei halua muuttaa samaan osoitteeseen.

Voisin sanoa, että elämä sen kun paranee vaan.

En missään tapauksessa vaihtas näitä vuosiani 20-vuotiaan elämään.

Taaksepäin voi aina katsoa ja paljon jäi tekemättä, jotain sai aikaan ja tulos on ehkä keskinkertainen, mutta so what.
Itse se on eletty sekin ;)

Elämä selkeytyy kummasti, tosi tärkeet asiat saavat ansaitun paikkansa ja joutavat nakataan roskiin.Ihmetellen miten ostain joutavasta on jaksanut kiukutella aikoinaan.
Nautin siis, loppuelämästäni, näin kai vois sanoa.

Jotta vaihdevuodet? Viihdevuodet pikemminkin.
Jokaisen ihmisen kroppa tekee ne asiat jotka sen tarvitsee tehdä.
Voihan niiden vangiksi jäädä jos haluaa.... mutta ei tarvitse jollei halua.
Tämä kehikko johon ihminen on asetettu rapistuu kuitenkin koko ajan, siinä mielessä huonompaan päin mennään, mutta liikkumisella sitäkin voi hiukan ehkäistä.

Onko siis olemassa lainkaan naisia, jotka ei koe että vaihdevuodet vaivaa jotenkin ja jotka on tyytyväisiä elämäänsä?

Tässä on yksi, jota ei ainakaan vielä vaihdevuodet vaivaa. Vuodenvaihteessa tunsin niitä aaltoja sen verran, että voin sanoa tietäväni, miltä ne tuntuu, mutta ohi taisivat mennä. Liikun paljon, mistä uskon olevan hyötyä siinä,miten ne aallot sun muut tulevat. Ajattelen näin, koska en keksi mitään muuta selitystä nopealle ohimenolle.

Tällä hetkellä voin sanoa olevani elämään tyytyväinen. Vaivat tuntuvat suuremmilta, jos on paljon muita murheita eikä ole elämässä tarkoitusta.

Mutta entäs kun ei koe itseään viiskymppiseksi, eikä kukaan muukaan usko että näin on näppyrät.

Musta tuntuu että olen eksyksissä -tosin ehkä
ollut sitä koko elämäni, hirveesti tekis mieli bailata ja olla kuten 20 vuotta sitten. Mihin tämä aika on mennyt, ei helvetti, järkytttääää.

Menkat alkoivat 12 vanhana ja 30 vuotta myöhemmin aloitin hormoonit.
Niistä jouduin luopumaan 10 vuotta myöhemmin syystä joka ei ole missään yhteydessä niiden käyttöön.

Miehelläni oli suurempi vaikeus mukautua muutokseen mutta lyhyehkön ylimenokauden jälkeen on yhteiselo rutinoitunut uomiinsa.
Minä olen se joustavampi osapuoli vaikka osattomaksi en jää minäkään.

Käsitän aloituksen "tyytyväisyyteen" sisältyvän paljon muutakin kuin intiimisessiot jotka nekin voivat olla hyvinkin vaihtelevia ja työelämästä sekä arkisista huolista vapailla ihmisillä monimuotoisia.
Parisuhteessamme olen kylläkin enemmän antavana kuin saavana osapuolena.

Olen tälle palstalle yli-ikänen mutta kommentoin aloitusta koska kaikki, oleelliset muutokset kohdallani tapahtuivat 40/50 vaiheessa.

Onhan niitä oireita ollut, joskus enemmän, joskus vähemmän. Olen käyttänyt hormonkorvaushoitoa, oireet ovat pysyneet poissa kokonaan.

Tässä ainakin yksi yli 50-kymppinen elämäänsä tyytyväinen
nainen.
Vaihdevuosiongelmista en ole kärsinyt laisinkaan, mitä nyt toissa talvena oli tosi hankalaa pukeutua lenkille, kun tuntui että kaikki vaatteet olivat liian kuumia. Viime talvena se ongelmaa ei enää ollut, joten olivatko ne siinä. Toivottavasti.
Olen muutenkin tosi tyytyväinen tähän ikään, minusta parhaat vuodet ovat olleet 40 vuodesta eteenpäin. (Erosin alta 40-kymppisenä) Tunnen itseni kauniimmaksi kuin koskaan aikaisemmin, voin antaa niin paljon aikaa itselleni kuin ikinä haluan. Minulla on ihana työ ja työkavereita. Voin vapaasti tehdä mitä ikinä haluan vapaa-ajalla. Talous on kunnossa, asun ihanassa talossa jonka olen juuri sisustanut täysin haluamani tavalla. Rakastan sisustamista ja kauniita vaatteita, liikun luonnossa, mökkeilen kesäisin ja luen paljon.
Ilmeisesti minusta näkee, että voin hyvin, koska saan todellakin usein kuulla siitä kuinka hyvältä näytän.
Onneksi hoikkuus on geeneissä, en ole joutunut tekemään kovinkaan paljon töitä pysyäkseen hoikkana, toki 2-3 kg on tullut viimeisten 10 vuosien aikana, nuorena olin jopa alipainoinen, vaikka olen aina syönyt hyvin. Minulle hoikkuus on tärkeä seikka
hyvinvoinnin kannalta, olen kovin esteettinen asiassa kuin asiassa.
Elämä on ehkä kohdellut aika hellästi. Olen saanut olla jotenkuten terve aina, minua on hemmoteltu pienestä pitäen, en ole koskaan joutunut kokemaan köyhyyttä tai työttömyyttä. Olen kuitenkin oppinut arvostamaan elämän pieniä asioita, kukaan ei kuitenkaan kulje koko elämänsä läpi hymysuin. Minuakin on koeteltu, ja voin todeta, että olen oppinut siitä paljon.