Mitä sana

Miettii myös.. ja miehistä en tiedä mutta naisten tunne-elämän kiemurat saattavat olla yhteydessä naisen kuukautiskiertoon jopa tiukemmin kuin naiset haluaisivat myöntää.

Nainen on esimerkiksi mustasukkaisimmillaan omasta siipastaan ovulaation ollessa käsillä. Näin olen lukenut. Noudattaako ihastuminen samaa kiertoa ja herkistääkö sille, mikä sanattomalla tasolla kielii äärimäisestä sopivuudesta jälkeläisten biologisen kokoonpanon kannalta?

En tiedä mutta mikä jottei :)

Ja todellakin sanana arvoisensa tuo hajuvesi.. Kamalampaa löyhkää saa hakea kuin on jotkut hajuvedet.

Pistit vaikean.. Aamulla? :D

Itsellä tuo rakkaus on hyvin paljon sidottua siihen toiseen. En rakastu ihmiseen, joka ei herätä minussa kokonaisvaltaista tunnettaa siitä, että tarvitsen toisen läheisyyttä voidakseni edes hengittää ja se tarvitsevuus on (kokemukseni mukaan) ollut sidottua siihen toisen fyysiseen olomuotoon. Eli rakkaus on syntynyt kahden erillisen ihon väliseen tilaan ja siitä sitten uponnut ainakin minuun.

Rakkautta on mielestäni halu kulkea rinnalla ja halu auttaa kompuroidessa. Järki on se, joka pelastaa siinä tapauksessa mikäli rakkaus kohdentuu itseä tuhoavaan heijastuspintaan niin, että lähetetty rakkaudenviesti vääristyy paluumatkalla vihaviestiksi.

Todella voimakkaat yksilöt osaavat oikoa kertaalleen vääristyneen rakkaudenviestin takaisin rakkaudelliseksi ja jaksavat rakastaa toisen vihasta riippumatta, samalla kuitenkin säilyttäen itsensä. Ovatko tällaiset ihmiset kykeneväisempiä ilmentämään rakkautta?

(Tuo ovulaatio ja mustasukkaisuus oli jonkun tiedelehden/päivälehden tiedeartikkeli aikoinaan)

Mutta onhan sekin todistettu tieteellisin tutkimuksin, että mihen hien haju säännöllistää naisen kuukautiskiertoa. Eli jokin biologinen synkronointi saattaa jollakin tasolla kytkeytyä koettuun rakkauden tunteeseen silloin kun on kyse miehen ja naisen välisestä rakkaudesta.

- - kirjoitti:

Pistit vaikean.. Aamulla? :D

Itsellä tuo rakkaus on hyvin paljon sidottua siihen toiseen. En rakastu ihmiseen, joka ei herätä minussa kokonaisvaltaista tunnettaa siitä, että tarvitsen toisen läheisyyttä voidakseni edes hengittää ja se tarvitsevuus on (kokemukseni mukaan) ollut sidottua siihen toisen fyysiseen olomuotoon. Eli rakkaus on syntynyt kahden erillisen ihon väliseen tilaan ja siitä sitten uponnut ainakin minuun.

Rakkautta on mielestäni halu kulkea rinnalla ja halu auttaa kompuroidessa. Järki on se, joka pelastaa siinä tapauksessa mikäli rakkaus kohdentuu itseä tuhoavaan heijastuspintaan niin, että lähetetty rakkaudenviesti vääristyy paluumatkalla vihaviestiksi.

Todella voimakkaat yksilöt osaavat oikoa kertaalleen vääristyneen rakkaudenviestin takaisin rakkaudelliseksi ja jaksavat rakastaa toisen vihasta riippumatta, samalla kuitenkin säilyttäen itsensä. Ovatko tällaiset ihmiset kykeneväisempiä ilmentämään rakkautta?

(Tuo ovulaatio ja mustasukkaisuus oli jonkun tiedelehden/päivälehden tiedeartikkeli aikoinaan)

Mutta onhan sekin todistettu tieteellisin tutkimuksin, että mihen hien haju säännöllistää naisen kuukautiskiertoa. Eli jokin biologinen synkronointi saattaa jollakin tasolla kytkeytyä koettuun rakkauden tunteeseen silloin kun on kyse miehen ja naisen välisestä rakkaudesta.

Lue lisää

Niin, tuossa aloittamassani ajatuksessa en itse asiassa pohtinutkaan itse rakkautta tai sitäkin kyllä pohdin, vaan noiden sanojen "minä rakastan sinua" merkitystä, kun ne sanotaan.

Oikeastaan ei sitä varmasti tarvitse sen kummemmin pohtia, kun tajuaa että nuo sanat tulevat toisen syvältä sydämestä ja niillä hän haluaa ilmaista, että toinen on enemmän kuin vain pelkkä ihastus, ystävä tai kaveri. "Minä rakastan sinua" todellakin halutaan sanoa vasta sitten, kun tulee tunne ettei voi elää ilman tuota toista, joka on herättänyt läsnäolollaan koko oman olemuksen henkiin.

Noilla sanoilla on ilmiselvästi hyvin maaginen voima, koska joka kerta kun ne lausutaan ihminen aivan kuin mykistyy ja hämmentyy, sillä noiden sanojen takana piilee meidän herkimpien tunteidemme salaisuuden kätkö, jonka haluamme paljastaa vain sille, jolle sydämemme olemme antaneet kokonaan ja jonka kanssa sydän laulaa sulosointua aina, kun hän on lähellä.

Tuo todella voimakkaat yksilöt, joista puhut on aika mielenkiintoinen teoria, jota jäin miettimään, että onko siinä sittenkään enää lopulta kysymys rakkaudesta vai vaan läheisriippuvuudesta tai jostain muusta ? En tiedä? Niin ja säilyttääkö siinä itsensä tosiaan vai murtuuko vain pala palalta, kunnes toisen viha on syönyt tunnottomaksi ja kyynistänyt koko ihmisen. Ovatko nämä ihmiset sittenkään niin vahvoja vai alistuvatko he tietämättään ja opittuaan tälläisen tavan esim. jo varhaisessa lapsuudessa...?