Ero raskaana

Ei nyt sentään. Mies hoitoon johonki parantolaan. Tuskinpa tällaista tapahtuu.

kyllä kohtalotovereita tästä maasta löytyy varmasti paljonkin

Erosin lapseni isästä rv19 aikana. Isä joi, bileitti ja lopulta ilmoitti minulle ettei halua olla minun eikä lapsen kanssa missään tekemisissä. Vapaus oli miehelle lopulta tärkeämpi kuin yhteinen perhe-elämä. Olimme seurustelleet kauan ja asuimme yhdessä, mies pakkasi tavarat ja lähti toiseen kaupunkiin.. Surin aikani ja koitin kysellä vielä miestä mukaan lapsen elämään mutta vastaus oli että ei kiinnosta. Nykyisin olen onnellinen ettei mies jäänyt pyörimään tänne. Hän juo viikko toisensa perään ja tekee tyhmyyksiä joten isäksi hänestä ei olisi edes ollut.
Olen iloisen ja reippaan 3-vuotiaan lapsen äiti ja hyvin olen jaksanut lapseni kanssa.

Ja tuo synnytys asia, jos pelkäät tosissaan ettei mies ole valmis isäksi eikä ole kykenevä synnytykseen mukaan kysy hyvissä ajoin jotain läheistä ystävää tai oman perheesi jäsentä mukaan!

Kylläpä täällä on sinisilmästä porukkaa...kyllä vastaavaa tapahtuu ja paljon!valitettavasti!
Ap: sinulla on ikävä tilanne, mutta sinuna pistäisin vielä jäitä hattuun eron kanssa.ymmärrän että olet todella väsynyt tilanteeseen, mutta tosi on että raskaushormonit tekevät siitä vielä pahemman! ja toisaalta nuo miehet ei välttämättä ihan oikeesti tajua että teille syntyy vauva kun vasta sitten kun se on jo sylissä!Joten sinuna varautuisin saamaan jonkun kaverin mukaan synnytykseen ja koita vaan puhua miehen kanssa asioista,mutta ei niin että painostat. monella miehellä käytös saattaa muuttua kovastikin sitten kun saa sen pienokaisen syliin.kärsivällisyyttä se kyllä vaatii... tsemppiä!

"Mies tulee kotiin klo 4 siinä kunnossa, ettei tajua maailman menosta yhtään mitään. Silti hän kuvittelee, että voi olla hyvä isä lapsellemme."

Kyllä minä muuttaisin eri kämppään tuossa vaiheessa. Liian stressaavaa valvoa ja odottaa miestä kotiin.
Päästät miehen luoksenne vain silloin, kun hän on selvinpäin. Kyllä hänestä voi tulla vielä hyvä isä, mutta jonkun täytyy asettaa hänelle rajat NYT.

Niin, siitä eron hoitamisesta. Ei eroa tarvitse hoitaa. Riittää, kun haet itsellesi jonkun asunnon ja hankit sinne minimaalisen vähän tavaroita.

Meillä mies teki aivan samaa kun odotin esikoista. Juhlimassa käytiin paljon ja tultiin kotiin silloin kun huvittaa. Monesti jäätiin vielä "jatkoille" jotka kesti pitkälle seuraavaan päivään. Kun tein raskaustestin oli mies ihan onnessaan ja hehkutti asiasta kaikille. Aikaa kun meni ja olisi pitänyt järjestellä kaikenlaista tilanne muuttui. Vauva tavaraa ei saanut tuoda asuntoon pyörimään. Laitoin siis vauvan vaatteet, ammeet ja muut pienet hankinnat kaappeihin tai varastoon. Vauvaan liittyvistä asioistakaan ei voinut puhua koska miestä alkoi ahistaa. Mies itse sanoi suoraan ettei halua asiasta keskustella. Kaikki isommatnhankinnat tehtiin muutamia viikkoja ennen laskettua aikaa. Lapsi oli tehty tarkoituksella mutta siitäkin huolimatta näin voi käydä. Mietin itse paljon myös eroa. Ajatus yksin lapsen kanssa jäämisestä kuitenkin pelotti joten jäin tilanteeseen. Välillä myös oli pelko, että mies lähtee ja jättää meidät. Raskausaika oli todella vaikea kaiken tuon takia. Onneksi minulla oli yksi hyvä ystävä jolle pystyin ihan kaiken kertoa suoraan.Sukulaisille ja muille ei tälläisistä aioista oikein viitti puhua. Ystäväni kuunteli ja tuki minus. Ilman häntä tuskin olisin selväjärkisenä selvinnyt. Kun lapsi syntyi jatkui tilanne samanlaisena jonkin aikaa. Ryyppäämässä käytiin edelleen paljon ja joka päivä oli kaikenlaisia harrastuksia. Mies ei juurikaan osallistunut vauvan hoitoon ja oli päiviä jolloin ei edes pitänyt vauvaa sylissä. Puhuin monesti hänelle erosta. Käskin hänen valita joko ryyppämisen/kavereiden/ harrastusten ja perheen välillä. En tietenkään käskenyt unohtaa kavereita tai jättää kaikkia harrastuksia. Ryypätä saa aina välillä ja sekin kohtuudella, kavereita voi nähdä myös selvinpäin eikä aina tarvitse ryypätä ja harrastaa saa kuhan se ei ole joka päivä monta tuntia. Lapsen ollessa noin 7kk ikäinen jokin muuttui. Mies ei käynyt enään juurikaan ulkona, oli lapsen kanssa enemmän, suostui jopa jäädä yksin lapsen kanssa ja minä pääsin tekemään omia juttujani. Pikku hiljaa enemmän ja enemmän mies teki kaikkea. Minun miehelläni kesti pitkään oppia elämään perhe elämää ja hoitamaan lastaan. Nyt meillä on toinenkin lapsi ja mieheni on maailman paras isä lapsille. Meillä mies ei osannut suhtautua raskauteen eikä tiedostanut vauvan tuloa. Vauva kun syntyi, hän ei osannut olla hänen kanssaan. Heti kun lapsi kasvoi ja alkoi liikkua tilanne muuttui. Suosittelen antamaan aikaa miehellesi. Osalla menee todella pitkään tajuta tilanne. Onneksi itse annoin aikaa ja nyt meillä menee paremmin kuin koskaan.

Avaajan mies ehkä ajattelee, että nyt pitää bilettää, kun vielä voi. Raskaana olevaa vaimoa se toki veetuttaa, kun itse ei voi eikä varmasti haluaisikaan ryypätä. Jos mies ei ole ihan viinan vietävissä, eikä väkivaltainen örveltäjä, niin en ehkä kasaisi kimpsuja kasaan vielä tuossa vaiheessa. Ehkä peli ei ole vielä ihan menetetty. Kuinka pitkään olitte yhdessä? Oliko miehellä vastaavia tapoja aiemmin vai tuliko biletysvaihe vasta nyt? Biletittekö ennen yhdessä? Kaipaakohan mies vain huomiotasi ja etsii sitä nyt muualta?

Kiitos kaikille kannustavista kommenteista.

Me suunnittelemme siis häitä tässä samalla. Kaikki kyselevät, kuinka suunnitelmat etenevät ja yritän jotenkin luistaa pois näistä keskusteluista tai vaihtaa aihetta. Ennen kuin tulin raskaaksi kävimme yhdessä ulkona. Kumpikaan meistä ei ole koskaan sylkenyt kuppiin, mutta minulle on aina ollut selvää, että se loppuu siinä vaiheessa kun lapsia tulee. Isäni on alkoholisti, enkä halua sitä omalle lapselleni. Mieheni tietää tämän hyvin. Meillä on ollut asiasta keskusteluja jo ennen kuin aloin odottaa, mutta ilmeisesti kaikki on mennyt kuuroille korville. Mies on aina ollut kova menemään, en sitä kiellä, mutta omasta mielestäni se ei vain sovi enää perhe-elämään. Ja kun hän sanoo olevansa yhtä onnellinen lapsesta kuin minä!

Olen aina pitänyt hölmönä ajatusta, että antaa toiselle uhkavaatimuksen: valitse tätä tai valitse tätä. Olen nyt itse syyllistynyt tähän sanoessani miehelle, että joko hän valitsee vaimon ja lapsen tai alkoholin ja kaverit. Mutta hän ei halua luopua kummastakaan. Hän ei ymmärrä, kuinka paljon kärsin tästä. En edes tiedä haluanko hänen luopuvan alkoholista, koska sen jälkeen hän voisi aina syyttää minua siitä, että olen pilannut häneltä kaiken hauskanpidon.

Mainitaan vielä sen verran, että tällä viikolla mies on juonut jo kolmena iltana, kahtena änkyräkännit... Tänään avasi oluen, mutta kysyin, että onko pakko. Neljäs ilta jo, enkä jaksaisi taas mennä nukkumaan haisevan ukon viereen. Mies heitti oluet keittiön seinään ja sanoi, ettei jaksa tätä nalkutusta enää... Sanoin jälleen, että tehdään asialle sitten jotain, koska me halutaan ilmeisesti aivan eri asioita. Mies käveli ovet paukkuen pois huoneesta, eikä suostunut keskustelemaan asiasta.

Huomaan, että vauva vilkastuu mahassa aina kun alan stressaamaan. Pelottaa, että vauvalle sattuu jotain. Nyt en saa unta.

Ap, suuri myötätuntoni sinulle! Noin paljon juominen viittaa ikävä kyllä jo alkavaan alkoholismiin. Aiheesta ei opi netissä, sun pitää hommata tietoa, vaikka täältä:
http://www.al-anon.fi/

Sen sisäistäminen, että et voi omalla toiminnallasi, omilla sanoillasi tai mitenkään vakuttaa etkä muuttaa miehen käytöstä vie aikansa. Hän muuttuu vain omasta tahdostaan tai ei ollenkaan, ja tällä hetkellä hänellä ei ole tahtoa muuttaa käytöstään eikä juomistaan, joten kotitilanne ei tule parantumaan, se tulee pahentumaan.

Kun ymmärrät, että mies ei muutu, ymmärrät myös, että oma tehtäväsi on nyt pitää huolta itsestäsi ja vauvan tarpeista. Mies-pikkupojan pitäminen rinnalla toisena lapsena, kun on tärkeämpi hoidettava eli vauva ei kannata. Vauvan tärkeimmät ensivuodet tulet pilaamaan, jos omat voimavarasi ovat suunnatut pikkupojan kanssa riitelyyn, ikävimmillään tuleva lapsesi sairastuu psyykkisesti jos miehen käytös pahenee, kuten olettaa voi.

Suosittelen että ajat miehen ulkoruokintaan miettimään itse mitä hän elämältään haluaa. Ja keskityt tulevaan äitiytesi hoitamiseen. Tämä päätös on kova ja vaikea tehdä, ymmärrän sen, ja siinä pysyminen on vielä vaikeampaa. Voit hakea apua ammatti-ihmisiltä, mm. neuvola neuvonee tilanteessasi. Ajan mittaan tulet näkemään, onko miehen , pitkä suunta ja tie.

Ajattele sitä, että lapsesi pelkää ja kokee turvattomuutta tuollaisessa ilmapiirissä. Vauva tarvitsee nyt vain sinua ja sinun olisi paras tarvita vain sitä. Ei pidä olla niin paikoilleen juuttunut, että koko lapsen tuleva elämä siitä kärsii.

Tuossa on sekin riski, että joudutte lastensuojelun kanssa tekemisiin.

Voisko olla kyseessä että mies juhlii nyt urakalla kun vielä voi? Miehille joskus iskee pieni paniikki siitä kuinka elämä muuttuu lapsen synnyttyä. Siis osaako hoitaa, pärjätäänkö rahallisesti, jne..jne. Voi siis myös olla että miehesi hukuttaa näitä ajatuksiaan alkoholiin. Mies ei ehkä saa sulle avatuksi suutaan ja kavereiden kanssa sitten haluaa keskittyä puimaan muita asioita. Kyseessä voi myös olla lievä masennus tästä muuttuvasta elämäntilanteesta johtuen, jota mies lääkitsee nyt väärin. Jos kaverit&rellestäminen olisi ykkös prioriteetti, niin silloinhan miehen luulisi olevan suostuvainen eroamaan. Olisi hyvä jos saisit miehen puhumaan tuntemuksistaan, mistä tämä läträäminen johtuu ja aikooko hän jatkaa samalla linjalla lapsen synnyttyä.

Meidät haki synnäriltä viinalta haisten ja juhlat jatkui... mutta kaikista ihanista lupauksista yhteisestä elämästä huolimatta... tajusin muutaman vuoden jälkeen erota.

En eronnut raskausaikana; mutta ero tuli meille lapsen ollessa tasan 1v. Ja nyt kun mietin asioita, niin olisi ollut niin paljon parempi, jos olisi eronnut jo ennen lapsen syntymää. Kaikki eroon liittyvät asiat, muutto, omaisuuden jako jne.. Ja vielä öisin paljon valvottavan lapsen hoito yhtäaikaa oli aika hel...ttiä.

Saman koin minäkin ja varmasti moni muukin on kokenut. Mieti jaksatko lopun elämää lasta ja aikuista lasta joka juo? Itse jätin tuurijuopon miehen koska olisin hajonnut jos olisin jatkanut. Usein juomiseen liittyy myös pettäminen vaikka sitä ei haluaisi uskoa.

Todella rankkaa oli vielä pitkään eron jälkeenkin jäädä yksin lapsen kanssa. Mies otti uuden naisen joka juo yhtä paljon kuin hänkin. Ja yhdessä minua haukkuivat.

Itsekin lopulta löysin uuden miehen joka ei juo tai käy baareissa. Ja häntä myös rakastan paljon. Elämä on helpompaa vaikka uusioperheen ongelmat onkin. Mutta niistä kyllä selviää.

Mutta juoppo ex todella satutti pahasti ja ero oli viiltävä. Toisaalta jos olisin yhä hänen kanssaan niin olisinko edes hengissä tai lapsi varsinkaan.

Aina hän lupasi lopettaa kun uhkasin jättää mutta selvien kausien jälkeen hän joi aina entistä enemmän.