Entä jos?

Todellakin. Mä haluan normaalin elämän. Mä haluan mennä töihin. Mä haluan lapsia ja jaksaa normaalisti niinku terveet ihmiset. Mitään muuta mä en niin paljon halua ku olla terve ja vapaa tästä sairaudesta. Mä haluan tulevaisuuden. Nyt sitä ei ole täällä neljän seinän sisällä.

Voi bipom, jos joku muu nimitys kuin bipolääri, mistä sä tuon keksit? Ja joo painaisin nappia, ois kiva uskoa että on yhtä hyvä ja arvokas kuin terveet. Se nyt vaan ei onnaa, tai hypomaniassa kyllä.

Ehdottomasti! Nää mielialan vaihtelut laidasta laitaan ei oo mitään herkkua, mitään muuta en haluais niin paljon kun olla terve.

Mietin uudestaan. Jos vois sitä nappia painaa, muttei ihan pohjaan saakka. On sitä maniassa tapahtunut semmoisiakin asioita, joita ei näin yhteiskuntakelpoiseksi doupattuna enää kehtais tehdä. Ennen kuin tuli piipaa-auto ja vei pois, niin oli hetkittäin hemmetin hauskaa.

Ja ne hetket, kun hypomania alkaa ja masennus väistyy. Ihan aistit terävöityy, tekee mieli lähteä ulos ja sanoo sille naapurin jäykälle ukolle iloisesti päivää ja se mulkaisee takas ja varmaan ajattelee, et tapa ittes. Ne on hienoja hetkiä, jotta laitoipa vaikean kysymyksen.

bipolääri tulee englannin kielestä,ja käytetään suomessa myös olen ruotsin kielinen kaksisuuntainen mielenalahäiriö kuulostaa vaan tyhmältä ja vaikea muistaa :D .taidanpa varmaa olla yksi niistä harvoista suomessa joka löytää paaaaaaaaaljon apua siitä .en koskaan voisi luopua lahjastani, vaikka se onkin ollut rankkaa alussa mutta olen oppinut hallitsemaan ja voin kanavoida kaiken ylimääräisen energian siihen että saan asioita tehty helevetin nopeasti, ja pitämällä taukoja ja juomalla vettä en kuluta kaikkea energiaa keralla,jos jotain häiritsee minua niin kirjoitan sen runo tai lyriikka muodossa. ehkä ero on siinä etten syö lääkkeitä,syön terveellisesti ja tarvittavia ravinne aineita,englannissa on lääkäri joka SAIRASTI vakavia manioita, hän käytti lääkkeitä apu pyörinä kunnes noppa oli tarpeen hyväs kunnossa ja rupesi syömään paljon eri öljyjä,happoja.... ja on nytten ollu ilman oireitaa jo vuosiin. tämä sairaus ei ole psykolooginen vaan fysiolooginen oireet ovat PSYKOLOOGISIA, jos en syö terveellisesti oireeni pahenevat alle päivässä riippuen olosuhteista.

Emme ole niin sairaita, että kaikki pitäisi toistaa. Ja hei Bipo, käytä nyt hyvä ihminen pisteitä ja jokusta kappalejakoa vaikka olisit miten vauhdissa. Voisitko selventää tätä "Englannissa oli lääkäri....kunnes noppa oli tarpeen. Noppa? Mitä?

Etkö parempaa osaa keksiä? yritäppä uudelleen :D

"Noppa oli tarpeen hyväs kunnossa"...näin sä kirjoitit. En mä mitään keksi, mä yritän tuskassa ymmärtää lukemaani.

"englannissa on lääkäri joka SAIRASTI vakavia manioita, hän käytti lääkkeitä apu pyörinä kunnes noppa oli tarpeen hyväs kunnossa ja rupesi syömään paljon eri öljyjä,happoja..."

Englannissa on lääkäri, joka sairasti vakavia manioita. Hän käytti lääkkeitä apupyörinä, kunnes noppa (pää, nuppi, kuuppa jne.) oli tarpeeksi hyvässä kunnossa....

Mitä vaikeaa ton tajuamisessa oli?

Tietysti. Saisi muutkin sairaudet lähteä ja persoonallisuushäiriöt

En painaisi. Masiksessa voisin painaa aseen ohimolle ja pamauttaa.Mutta hypoa en vaihtais mihinkään.

Tässä elämän vaiheessa en painaisi. Joskus aiemmin olisin kyllä tehnyt näin. Syvät masennukset, itsensä erilaiseksi kokeminen, ennakkoluulojen pelko,sairauden luomat vaikeudet opiskelussa, elämässä ja äitinä...on ollut haastetta. Mutta nyt on työlläni ansaittu voitto: sopu ympäristön kanssa, vähän omaa arvostusta. Olen hyväksynyt lääkityksen ja sitoutunut omaan hoitooni. Napit on kohdillansa.On parisuhde, joka rakentuu rehellisyydelle ja mieheni sitoutumiselle mielenterveyteni tukemiseen, mutta ennen kaikkea rakkauteen ja intohimoon. Työelämässä olen löytänyt paikkani.Olen keski-iässä opiskellut uuden ammatin itselleni ja hakenut itselleni sopivan toimenkuvan. Bipoäiti on kasvattanut lapsensa aikuisuuteen (tosin monta asiata muuttaisin, jos voisin).
Sairauteni tuomaa herkkyyttä ja syvällisyyttä olisi vaikea saada muuten.
Ja ....koskaan ei ole liian myöhäistä olla onnellinen.

Kyllä painaisin. Kyllä tästä sairaudesta on ja vielä edelleenkin ajoittain on niin paljon ollut harmiakin