Kesäinen halkosavotta

Osa 1

Kesä oli jatkunut helteisenä jo kolmatta viikkoa, kun sain vanhemmiltani komennuksen, tai oikeastaan ehdotuksen mennä mökille pilkkomaan naapurin toimittamat puut parempaan, saunaan ja hellanuuniin käypäseen kuosiin.
Olin kuunnellut melkein kauhulla, että kyseessä on kolmen tulevan kesän halot ja kun halavalla sai, niin olihan ne isäukon pakko ostaa. Nyt ne pitäisi saada pätkityksi ja sateensuojaan.

Lupasi antaa reilusti bensarahaa kevariin ja kun en ollut saanut kesätöitä, katsoin paremmaksi olla nikottelemaatta ja tehdä homman.
Mutta niin paljon hommia... Kysyin, että jos saan kaverin, niin saanko ottaa mukaan.
Porukoiden arvelu oli, että et kyllä ketään saa, mutta jos saat niin siitä vaan. Kyllä ruuat löytyy molemmille. Pakkanen on täynnä ja me tullaan vasta ensi viikolla. Saat tai saatte olla keskenänne siellä tai tulla takaisin kaupunkiin, kun hommat on tehty. Mutta ne on tehtävä.

Mulle syttyi ajatus kysyä hyvää, jo lapsuudesta asti tuttua Jarkkoa mukaan. Tiesin hänenkin jääneen vaille kesätyöpaikkaa ja olishan siellä muutakin kuin pelkkää työtä. Uimista, saunomista ja jos jaksais bensaa ostaa veneeseen, niin vesihiihtokin olis mahdollista.

Tein tarjouksestani niin houkuttelevan, että eipä ollut Jarkolla enää muuta mahdollisuutta, kuin kysyä lupa äidiltään. Äitinsä tunsi minut ja tiesi minut ihan kiltiksi pojaksi, eikä hänellä ollut mitään Jarkon lähtöä vastaan. Saattoi olla jopa mielisssään, kun sai pojan toisten eväisiin ainakin joksikin aikaa. Jarkon isän kuoltua, äiti hoiti kolmea lastaan itsekseen eikä pientä tilapäistä päänluvun alennusta pannut pahakseen.

Ehdotin Japelle, että lähdettäis jo kahdeksalta aamulla, niin ei olisi niin pirun kuuma matkalla, kun helteet vaan tuntuivat jatkuvan.
Matkaa oli vajaat sata kilometriä ja kevarilla kerran kahville pysähtyen, olimme perillä vajaassa kahdessa tunnissa.
Saatuamme mökin ovet auki ja kamamme sisään, ryntäsimme rantaan ja suoraan järveen. No se vilvoittelu kuumassa järvivedessä oli vähän sitä tai tätä, mutta kivaa se ainakin oli.

Noustessamme takaisin mökille vaihtamaan kuivaa ylle näytin ohimennen halkokasan, joka oli meidän tuleva projekti.
"Voi vittu...siis kaikki nuo" -ihmetteli Jape
"No onhan meillä aikaa" -lohduttelin, vaikka itseänikin homman paljous alkoi riipomaan.
Mihin olinkaan lupautunut...?


Katselin silmänurkasta Japen vaatteiden vaihtoa, ja en voinut olla huomaamatta ylävartalonsa lentopalloilun tuomaa jäntevyyttä ja sopivasti lihaksikkaita jalkoja ja reisiä, jotka päättyivät yhteen kauneimmista pyllyistä mitä olin koskaan nähnyt... Olin kyllä jo aiemmin huomannut itsessäni homoseksuaalisia taipumuksia, mutta pitänyt ne aika hyvin kurissa, enkä koskaan ollut kenenkään kanssa ollut missään tekemisissä asian tiimoilta.
Nyt kyllä pisti pikkuisen nieleksimään... Tuollainen mukava ja komea jannu, paljon aikaa ja mökin rauha. Olishan tuo Jape saattanut ehkä karata, jos olisi osannut ajatukseni lukea.

Jääkaapissa oli tuomiemme eväiden lisäksi kylmää limua ja otimmekin useamman lasillisen palan painikkeeksi, ennen kuin vaihdoimme työkampetta päälle, tarkoituksena avata työmaamme reippaalla otteella.

Eivät alkaneet työhommat kovinkaan vauhdikkaasti ja halkojen katkomiseen tarkoitettu sirkkeli tylsine terineen ei hommaa nopeuttanut.
Kävelimme naapuriin kertomaan tilanteesta ja halot sekä sirkkelin toimittanut naapuri lupasi huomenissa vaihtaa terän, niin pääsee pojjaat hommiin, sanoi tuo ihan mukavalta tuntunut ukko.

Haravoimme helteessä pihaa vielä jonkin aikaa ja menimme ottamaan päiväunet, tarkoituksena lämmittää vielä sauna päikkäreiden virkistämänä.

Parin kolmen tunnin nokosten jälkeen pantiin sauna tulille ja kävimme uimassa useammankin kerran sen kuumenemista odotellessa.
Olen aina tykännyt saunomisesta ja mökkisauna on se paras sauna ja hyvän kaverin kanssa saunomista ei mikään voita.

Siinä unohtuivat tulevan työn rasitukset. Siinä unohtui paljon muutakin ikävää, kun kiukaan sihistessä keskustelimme kaikenlaista taivaan ja maan väliltä. Tulevaisuuden suunnitelmista riitti paljon keskustelua ja aika lensi kuin siivillä. Viimeiset uinnit ja viimeinen lisäys puita tulipesään saunan kuivattamiseksi olivat käsillä.

"Meen edeltä sisään ja katson meille vielä iltapalaa, alkaa olla aikamoinen nälkä jo päällä" -tuumasin Japelle.
"Joo. Mee vaan Make. Mä heitän vielä viimeiset löylyt ja tuun kohta perässä" huikkas Jape, kun läksin kiipeämään mökkiä kohti.

Ehdin jo ovenkahvaan kiinni, kun huomasin laittaneeni oven lukkoon ja avain oli tietysti saunan pukuhuoneessa, minne olin jättänyt vaatteeni lähtiessäni kuumissani pelkkä pyyhe vyotäisilläni ylämökkiä kohti.

Palasin saunalle takaisin ja yllätyin....