Asiallisia vastauksia kiitos!

ainoa hyvä mitä voit tehdä, on pitää juoppo kokonaan pois elämästäsi.

juoppoa et voi auttaa ja mitä enemmän "autat" sitä enemmän itseasiassa tuet juopon juomista ja ongelmakäytöstä. ennen kaikkea väsytät itsesi ja lopulta huomaat että voimasi ovat loppu ja elämäsi ohi.

älä hyvä ihminen ole itsetuhoinen, vaan pysy kaukana juoposta.

miten se on sinun vastuullasi, että juoppo juo tai toteuttaa itsemurhauhkauksensa?

olet valinnut hyvin itsetuhoisen ja täysin vääristyneen ajattelutavan.

Olen kyllä koettanut sivuuttaa koko ihmisen,mutta se on vaikeaa kun on mun elämässä ollut mukana tavalla tai toisella koko mun elämän. Sen myötä hän on mulle todella tärkeä ja rakas. Kyllä mä tiedän,että tää tuhoaa lopulta minutkin tai on jo osittain tuhonnut. Teidän mielestä siis pitäisi siis sanoa vain kiitos ja näkemiin? ja odottaa kutsua hautajaisiin. Kyllä tiedän että kaikki lähtee juoposta itsestään,mutta..en tiedä..

kyllä se on niin, että vain juoppo itse voi auttaa itseään. muut eivät voi kuin toivoa juopon heräämistä henkilökohtaiselle pohjalleen tömähtäessä ja pysyä kaukana juoposta oman hyvinvointinsa ja turvallisuutensa turvaksi.

ammattiapua on saatavilla, mutta. siihen on juopon itse hakeuduttava ja sen onnistuminen on sataprosenttisesti juopon omien valintojen varassa.

parhaiten muut voivat auttaa juoppoa heräämään kun eivät tarjoa juoppoa "auttamalla" juopolle hyviä olosuhteita juopotteluun ja eivät jää juopon lähelle itseään tuhoamaan.

Monet ovatkin hänet hylännyt. Ehkä itse olen jo niin turtunut tähän etten jaksa lähteä tilanteesta pois. Hänen valintansa tuo on,väärä valinta niin on itsekin sanonut.
Hänen juomisensa saati itsemurhansa tai mikään muukaan tekemänsä asia ei ole minun vastuullani,mutta koen epäonnistuneeni tukipylväänä,siskona,ihmisenä kun en ymmärrä hänen tuskaansa ja tapaansa käsitellä sitä. Koen siis velvoitetta ehkä sitten kuitenkin perhesiteistä johtuen.
Joskus kuulin radiosta,että entinen juoppo sanoikin tuota että kaikkien pitäisi hylätä että heräisi todellisuuteen. Että tämän kohdalla se oli auttanut herättämään. Mutta tässä on se,mä tiedän että jos kaikki se mitä veljelläni vielä on katoaa hänen elämästään..hän luovuttaa..ei kestäisi sitä.. se ei herättäisi äntä muuten kuin ajattelemaan ettei kukaan välitä.
Ehkä tämä on joidenkin mielestä naurettavaa,tiedän. se on välillä omastakin mielestä sitä mtta silti vaan tässä pysyn...

Et ole vastuussa toisen täysi-ikäisen tekemisistä, vaikka sukulainen onkin.
Etkä kykene toista raitistamaan, vaikka mitä tekisit.
Raittius alkaa vain juoposta itsestään, jos alkaa.
Olet ilmiselvästi jo nyt hänen talutusnuorassaan, jota hän pitää itsemurhauhkauksillaan jne. saadakseen palvelua ja apua lähinnä jatkaakseen juomista.
Olet vammauttamassa itsesikin.
Juovalle juopolle paras apu on olla auttamatta yhtään mitenkään.

Mun veli on juoppo,ollut yli 25vuotta sitä.Yritetty auttaa ja pelastaa ongelmista.Vuoden vaihteessa tuli piste.Oli pakko kun uhkailut kohdistuivat läheisiin.Pelastimme itsemme viime tipassa.
Tosiasia on ettet sinä voi väkisin auttaa veljeäsi.Vielä pääset helpommalla kun nyt katkaiset välit.
Älä tee niinkuin me teimme koska se kaikki oli turhaa..
Voimia sulle!

Kiitos asiallisiallisista vastauksista. Päätin nyt tosissani yrittää irtautua hänestä,vaikka se sattuukin. Pyrin juttelemaan myös muiden läheisten kanssa ratkaisustani ja saada heidät tukemaan päätöstäni ja saamaan heidät tekemään samoin. Aika näyttää sitten mitä tapahtuu.
Tuota virhettä en ole tehnyt että kantanut hänelle alkoholia tai mitään muutakaan. Ehkä saanut mut jonkinsortin taulutusnuoraansa juurikin noilla uhkailuillaan,pakko vaan koettaa ajatella niin että se on hänen valintansa jos elämänsä päättää,mä tein mitä pystyin.

Toisen elämää ei voi elää,vain kulkea rinnalla jos se mahdollista :(.Olen itse kokenut saman monta kertaa.Kaikkea hyvää AP:lle ja ilmoittele miten jakselet!

"miten teidän mielestänne tulisi toimia kun juoppo ei halua apua,vaikka sanoo että haluaisi juomisen lopettaa ja uhkaa itsemurhallakin?"

Kirjoita hänelle viesti, että olet valmis auttamaan kun hän haluaa hoitoa tai kyydin hoitoon.
Ehkä ajattelet että hän todella saattaa tappaa itsensä mutta se on hänen valintansa.
Pääasia on että olet tarjonnut apua hoitoon pääsyssä ja jos se ei mene perille olet tehnyt kaikkesi.

Kiitos,eiköhän tämä tästä helpota edes hiukan kun pääsen irrottautumaan hänen tekemästään nuorasta. Olen hänelle kirjoittanut kirjeen,kertonut kasvotusten,soittanut asioiden tiimoilta mutta ei näköjään ota kuuleviin korviin. Tai saattaa olla parin päivän ajan juomatta ja sitten korkki aukeaa taas. Hänellä on niin monta syytä lopettaa juominen,mutta ei itse vain tunnu sitä tajuavan.

Olet jo tehnyt voitavasi ja valinta on hänen.Sen henkilökohtaisen pohjan hän kohtaa ihan yksin.Silloin kun hän sen kohtaa ja ottaa sinuun rehellisesti yhteyttä niin silloin ssinun taas valittava mitä teet.
Alkoholismi on loppuelämän sairaus eikä riippuvuus alkoholiin häviä kokonaan koskaan vaikka raitistuisikin.
Raskasta on läheisillä.Itsekkin olen alkoholistiperheestä ja olen toipuva alkoholisti lopun ikääni.
Mäkin olen joutunut tekemään isoja ratkaisuja pakon edessä.Omalta kohdaltani huomasin sen että oli jopa loppujen lopuksi hieman helpompi hengittää kun yksinkertaisesti hyväksyi tosiasiat ja lopetti taistelun faktoja vastaan.
Mene sinäkin eteenpäin hetki kerrallaan :).

Yritän pysyä päätöksessäni vaikka uhkaisi millä. Tämä helvettiä saa loppua mun osalta,niin syvälle on mut mukanaan vetänyt. Niin monet itkut olen itkenyt hänen takiaan,monet unettomat yöt ja muut ongelmat mitkä on hänen toilailuistaan tullut minulle. Hän itse ei edes tajua mitä ongelmia on mulle aiheuttanut,vaikka olen kertonut. Mm. kouluaikoinani minua kiusattiin hänen tolailujen takia,minut leimattiin samanlaiseksi hänen kanssaan ym.
Aion hänelle itselleen kertoa päätöksestäni ja annan sen avun haku vaihtoehdon...
Tuntuu ihan hirveältä jo ajatellakin tätä,mutta pakkotilanne tämä taitaa olla. Monet teistä on sen sanonut,kai se on uskottava..:)

Jos toipuu,tuen häntä. Nyt siirryn taka-alalle ja odotan mitä hän päättää tehdä. Lopullista hylkäämistä en siis aio tehdä,jos näyttää sen että haluaa oikeasti irti kierteestä.

Tiedän että koko aihe ja kysymys saattaa vaikuttaa melko oudolta mutta kysympä nyt kuitenki josko joku asiasta paremmin perillä oleva osaisi vastata..:) Eli kun ihmisellähän on siis kehossa noita monenlaisia lihassoluja ja noihin sileisiin lihassoluihin (autonomisen hermoston säätelemä) liittyen mietin sellasta että voiko kyseisetkin lihassolut periaatteessa vähän käytettynä "surkastua" ja näin heikentyä eli toisinsanoen tiettyjen elinten heikkeneminen jos elimistö ei käytä niitä erityistilanteesta riippuen niin paljoa kuin normaalisti eli siis päämietteenä että onko sileiden lihassolujen koko täysin riippuvainen niiden käyttömäärästä kuten poikkijuovaisilla jota liikuntalihakset pääasiassa sisältävät vai kasvavatko ne vain johonkin tiettyyn kokoon ihmisen lihaksessa ja ovat ulkoisista seikoista huolimatta aina yhtä hyvässä "kunnossa"..:s Toivottavasti joku nyt otti edes jotain selvää tuosta..:D

Joku ilmoittanut tämänkin ketjun ylläpidolle?
Kopsaan koko ketjun varmuuden vuoksi ja vaadin palautusta jos poistetaan.

Hullut yrittää epätoivoissaan kiusata.

Siis tämän ketjun poistamista joku vaatinut?Terveyspalstallekko tämä muka kuuluisi??No mitä kummaa nämä löylykauhat ja perseen hajut kuuluvat tälle tai yleensä millekkään palstalle?
AP mitä kuuluu?

Siis mitä ihmettä? Mitähän asiatonta tässäkin nyt on,että tulisi poistaa?

Kaikki on tällä hetkellä samalailla levällään. Etäyttä otin,ja näillä mennään. Hänelle sanoin että ottaa apua vastaan kun sitä hänelle on tarjottu monet kerrat,mm.alkaisi käymään vaikka a-klinikalla ja sitäkautta hakeutuisi muualle. Itse myöntää että kaikki on karannut käsistä ja todella oli sitä mieltä että haluaa apua,saa nähdä jääkö taaskin vain puheeksi.

Tässä mennään,päivä kerrallaan..kunpa helpottaisi pikkuhiljaa..

Aion hakeutua tuollaiseen vertaistuki tapaamisiin mahdollisesti. Olen vähän luonteeltani sellainen yksinpärjääjä niin voi myös olla että koetan itse nousta takaisin elämään..vaikka tiedän ettei välttämättä ole järkevin ratkaisu.

AP huomenta!Juu tuttua tuo yksin pärjääminen,mä samanlainen juntti vieläkin :).Mä olen huomannut että mulle sopii parhaiten se oma tapa hoitaa itseäni.Kyllä mä huomaan kun vertaistuen tarve on ja silloin otan ns.kuurin.
Sulle mä kuitenkin suosittelisin sen avun kokeilua ihan nyt mahdollisimman pian.Tämä tilanne ollut paha jo pitkään ja nyt olet tehnyt sen kipeän ratkaisun.Olisi hyvä vähän niitä solmuja availla.Saisit lisää tietoa miten voit tilanteesta selvitä ja kuulisit muilta ihmisiltä kokemuksia.Ne kokemukset yhdistää pirun paljon ja huomaisit että niistä selviää.
Eikä al-anonissa itse tarvitse mitään puhua.Voi halutessaan olla hiljaa ja vain kuunnella.Sinne olet aina tervetullut.
Tsemppiä tiistaille sulle!

Ajattelin nyt käydä katsomassa nuo vertaisryhmät,kun en mitään niissä ainakaan menetä.

Välillä on vain pakko myöntää jopa itselleen,ettei oikeasti pysty yksin auttamaan itseään jaloilleen.

Se sitten alkoi matka kohti parempaa,toivottavasti. Kävin kattelemassa tuollaisessa vertaisryhmässä,oli hyvä huomata että joku muukin käy läpi samaa kanssani. Ehkä erilaisin lähtökohdin ym,mutta siitä huolimatta samanlaisen aiheen takia.
En vielä uskalla uskoa tuon tuomaan apuun sen kummemin,seurailen tilannetta. Myös veljeni on ottanut itseään kiinni niskasta ja pyrkii raitistumaan,näin minulle on kerrottu.. Tästäkään en vielä uskalla iloita,ettei joudu pettymään,aika näyttää kauanko kestää kun ratkeaa taas.

Onnea matkaan. Vertaistukiryhmästä on hyvä aloittaa. Voimia ja jaksamisia teille molemmille. Toivotan teille hyvää kesää. (anteeksi monikko muoto, mutta molemmathan te yritätte omilla tahoillanne)

Ei juomisesta koskaan toivu..aloittamisen voi ehkäistä vain hoitamalla itseään.Muista sinä hoitaa ja helliä itseäsi.Yritä nauttia ihan pienistäkin hetkistä ja asioista.Mene hetki kerrallaan.Tsemppiä paljon.

Kiitos teille. Keskityn nyt vain itseeni,veljeni saa kulkea oman kamppailunsa siinä sivussa. Itseäni en anna romuttaa yhtään enempää! :)

Kyllä aion käydä ryhmässä säännöllisesti. Ensiksi kuulostelen ja kun tästä vielä rohkenen,ehkä uskallan kertoa omaa tarinaani hiukan enemmin.

En itse jaksanut kun viikonloput meni piloille.En mene yksityiskohtiin enempää, mutta mikähän lienee, että kun toinen tekee iloisia normaaleja asioita, esim. puutarhahommia, toisella on kiirus hakea juomaa lisää...jne.
Raivareita, minun moittimistani. (olen sitä taituota, en ole kuten pitäisi, jne...) Asumme erillämme, minä käyn duunissa- jossa on nyt sesonki eli kiirein aika vuoteen päällä. Viime vkl jälkeen paloi varapäre, panin aikalisän ensikuun puoleenväliin asti.
En tiedä riittääkö. Mutta jos ei saa aikaa heinäkuun loppuun, ja sittenpä se hänen osaltaan loppuu, minulla on tämä yksi ainoa elämä- kuten hänelläkin luulisi olevan.
Aloittaja, pysy erossa alkkiksesta, äläkä paapo. en itse tee niin, ja sentakia kiukkuuaa, mutta mikä muu tahansa on oikeesti hauskempaa, kuin joutua kts. vierestä niitä vaiheita, juomista. Kuuntelemaan sitä--- ja näkemässä vielä ne oireilut, kuten krampit, ja kun toisen muisti ei pelaa, ja persoonallisuus on muuttunut.