Uusavuttomien lapsihaaveet

Sanon tämän suotaan, mutta älkää ottako itseenne:

Ette tekäään nuoret uusavuttomat pullamössöt mahda tajuta, mitä se lapsensaanti tarkoittaa? Minäpä kerron: Se raskauskaan ei todellakaan ole mitään muiden ihailua herättävää vauvavatsan kanssa poseeraamista ja autuutta, sellaista vaaleanpunaista unelmaa, vaan kyllä se niin on, että useimpien habitus on jo lähtökohtaisesti iljettävä pullero-persejalka ja siihen joku kauhea sementtisäkki rellukkavatsa herättää vain halveksuntaa. Harvassa on kauniit vauvavatsat ihan niin kuin on ihmisetkin, ja kauniithan ei lapsia tarvitse egokseen. Lisäksi lisääntyminen ei ole ihailua herättävää - etenkin huimioiden taustanne ja olemuksenne - jos joku taustanne tietää. Lapsianne ei haluta maailmaan, ei ainakaan muuta kuin ehkä sitten kun olette pitkään olleet parisuhteessa ja ikääkin on, niin sitten on joku mahdollisuus välttää erot sun muut inhottavuudet.
Sitten tulee se synnytys ja perse halkeaa. Pimpsa on kuin kumisaappaan varsi ja rapakuntoisilla se sellaiseksi jää. Esimerkki: Lasten siittäjä kun 8 viikkoa synnytyksen jälkeen tuuppaa nakin sisään, niin fiilinki on kuin hiihtäisi minisuksilla hiihtotunnelissa jossa on kylmä ja ei mitään pitoa. Ok; tämä menee ohi, muutama onnekas palautuu ja saa seksielämänsä osin takaisin. Pimpsan siis saa tiukennettua, mutta entäs tuleeko niihin repeämiskohtiin tuntoa? -No eihän niihin tule. Tai sitten tulee: Voi tulla sellainen tuntovääristymä _jos näin voisi sanoa_ että kun muna on pimpissä, niin se tuntuu "tunnottomalle" ja se tunnoton, inhottava kosketus tuntuu esimerkiksi rintalastassa asti. Näin voi käydä, kun hermotus menee revetessä vituralleen. Ok se siitä pienimmästä menetyksestä eli seksielämästä. Tai ei sittenkään, koska kyllähän se huutava ja jatkuvasti ruokaa vaativa lapsi sitten keskeyttääkin sen aktin suunnilleen 8 kertaa sen perinteisen 2 minuuttin kestonsa aikana. Sikäli hyvä se keskeytys, niin ei tarvitse itsekkään kärsiä yhtäsoittoa.
Sitten se elämä lapsen kanssa: Siis monihan luulee että saa kauniin lapsen jota kaikki ihailee. No ei todellakaan se niin mene, vaan enin osa lapsistahan on rumia. Harvassa kauniit vauvat. Kauniita lapsia tekee kauniit ihmiset -yleensä. Se kavereiden tai muiden kommentti "voi kun ihana vauva" voi tarkoittaa oikeasti, että: on jumalauta äitinsä ja isänsä näköinen läskipääkakara, hyi, miksi ne tuon teki elämäänsä. -Anteeksi kun sanon.
Niin, tehän ette siis osaa tehdä itse mitään -eikö? Ei ruokaa, ei hoitaa huushollia, lapsenne isä ei osaa paikata edes polkupyörän kumia. Kaikki pitää ostaa ja se maksaa. Mutta töitäkään ei ole. Ok, isä ja äiti avuttomia sponssaa ja puhuu sitten paskaa selän takana kuinka vätys sekin miniä tai vävypoika on. Mutta tärkein: mitä oppii se lapsi teiltä? -No sen, että ollaan avuttomia, kerjätään porkoilta rahaa, kun ei itse pärjätä. Porukat hoitaa myöskin lapsenne aina kun pitää päästä "nollaamaan". Lapsikin oppii avuttomaksi.

Siis oikeassa elämässähän asian kuuluu mennä niin, että lapsi syntyy ja varttuu siinä kotosalla, ettei aina mennä jonnekkin hoitoon koko porukalla ihan vain koska ei osata itse mitään ja ei pärjätä. Oikeassa elämässä lapsi näkee kun vanhemmat osaa tehdä ja pärjää itsenäisesti, ja vauvatkin oppivat siinä sitterissä istuessaankin jo asioita tekemään, koska seuraavat siinä sivussa. Kunhan saavat jalat alleen, niin ne on niissä kotiaskareissa mukana ja oppiminen jatkuu. Kauppareissuilla opitaan ostamaan ruokaa, mutta myöskin sosiaalisia taitoja. Opitaan sanomaan päivää, iltaam kiitos, näkemiin, ole hyvä jne. Ok, näin siis sen kuuluu mennä, mutta meneekö se niin teillä, kun ette itse osaa mitään muuta kuin vapaapäivin vetää kännit tai sitten viedä lapset mummolaan ja vetää kännit ja siellä olette passattavana, niin mitä lapsenne oppii tästä? -Tulee lapselle varmaan se olo, että vanhemmat, ne roolimallit, ovat epävarmoja itsestään ja hän _lapsi_ on tiellä, koska aina hänet viedään hoitoon -pois jaloista.

Tästä voisi kirjoittaa romaanin, mutta en jaksa. Haluan vain sanoa sen, että teidän kaikkien yltiöpositiivistä teeskentelevien lässyttäjien ja perseennuolijoiden luulot lapsiperheen alämästä ja arjesta on liian ruusuiset ja perustuvat ihan sille teeeskentelylle mitä näette esim. Facebookissa. kaikkihan siellä muka peukuttaa ja näyttää ne harvat elämänsä ja perhe-elämän juhlahetket, mutta harva hehkuttaja sitä totuutta kertoo. Sitten taas ne jotka ei ole koko hteisössä elävät onnellista elämää, mutta ei niden sitä kenellekkään tarvitse tiedottaa ja todistella.

Että näin...Joku voisi jatkaa jos tulee jotain mieleen...