jättiläinen + sylikoira?

Parempi että iso tulee ensin ja rauhottuu jolloin ottaa helpommin huomioon pienen koon.

Mutta ei hyvä yhdistelmä pienemmän kannalta voi vahingoittua vaikka toinen ei tarkoitakaan pahaa. :(

Täällä kaikki saattavat keksiä omia tarinoitaan pienistä ja isoista koiristaan saman katon alla, eli varmasti provoja on ainakin osa vastauksist, joita saat.

Mutta minun mielestäni ehdottomasti täytyy tällaisessa tapauksessa hankkia jätti ensin, jonka jälkeen annetaan sen kasvaa järkeväksi aikuiseksi, jotta ymmärtää pienten koirien olevan oikeasti pieniä. Koira on kyllä tarpeeksi älykäs ymmärtämään aikuisena pienempiensä koirien heikot piirteet. Jättikoiran pentu voi vahingoittaa tai vähintään hermostuttaa pientä aikuista koiraa.

Eikä mikään koira ole sylikoira, varsinkaan jos haluaa siitä sosiaalisen luonteeltaan, vaan pelkkänä sylikoirana kasvanut koira on yleensä herkkäähermoinen toisten koirien ja lasten suhteen. Aktiivista elämää elävä koira nauttii enemmän muiden koirien kanssa leikkimisestä ja jaksaa paremmin sietää lastenkin leikkejä ympärillään, kuin vain rauhaisaan sylielämään totutettu.

Kyllä kai se onnistuu, kouluttaa ni ei varmasti ole ongelmia.. siitähän se on kiinni.

Toinen asia mikä mietyttää on miksi? Onko sinulla aina ollut tähtäimessä jätti pikku koira? Vai sattuitko itse omistamaan toisen koiran ja toinen koira tuli sitten "paremman puoliskon" mukana?

No loppujen lopuksi se on yksilökysymys, kuinka lempeästi jättikoira osaa pientä koiraa kohdella. Mutta terve järki sanoo ainakin sen, että jos haluaa kääpiön ja jätin, niin ensiksi se jätti ja annetaan kasvaa aikuiseksi. Paljon näkee tuolla kaduilla, kun joku bullmastiffi mäyräkoira yhdistelmä kulkee saman ulkoiluttajan kanssa sulassa sovussa. Ja jopa koirapuistoissa näkee, kun jotkut 50 kg ja -10 kg koirat jopa leikkivät keskenään turvallisesti. Koirallakin on älyä, mutta on niitä ADHD-yksilöitäkin toki, joilta ei järkeä paljoa löydy

On omakohtaista hyvinkin :)

Itse sanoisin lähtökohdaksi,että JOS haluaa,että voi huolettomasti pitää yhdessä,kun kääpiö on jo aikuinen(pentuna ei pidä),niin kannattaa valita sellainen kääpiörotu,joka ei ole mikään linnunluinen ns.helposti rikkimenevä...
Ihan siksi,että vahingonmahdollisuus on suuri,vaikka iso osaisi ja haluasikin varoa.Ihan normielämässäkin voi käydä ihan silkasta vahingosta köpelösti muuten.

On ollut ihan kumpaakin ns.ensin.Ikää en enää muista,mitä kukin on ollut,kun uusi on tullut.
Suosittaisin kyllä,että jos iso on ensin,niin ihan junnuvaiheessa ei kannata ottaa vielä tirriä,koska iso ei välttämättä osaa itsestään varoa ja saattaa olla hyvinkin tohelo.Eli kannattaisi olla jo "järkipäässä" aikuinen.

Suuren koiran pennun tullessa taas,jos pieni koira ei ole riittävän hyvä elekieleltään/iso ei meinaa uskoa ym.niin silloin vaan puututaan asiaan,jos katsoo,että iso esim.riehaantuu liikaa.Eli opetetaan,missä kulkee sallitun rajat.
Tarvittaessa voi tietyn ajan yksinollessa eristää,ja vain valvonnassa pitää yhdessä.Kun ison pentu oppii tavat,niin on jo eri juttu.
Sama juttu silloin,jos tirrinpentu tulee,jolloin on vielä hyvin pieni.

Kaikki koirat ei tosiaan osaa varoa pienempiään.Varsinkaan jos niillä ei ole kokemusta.Toiset taas osaavat aikuisena ihan luonnostaan.

Ylipäätään sitten kannattaa harkita tarkoin.Esim.oma koira/koirat on tunnettava hyvin.Eli miettiä tarkoin,tuleeko toimeen toisen kanssa saman katon alla. Varsinkaan saman sukupuolen.Eli kannattaisiko valita vastakkainen.Koska jos hyvin erikokoiset ottaa eripuraa,niin aika epäsuhtaisesti mennään...
Oma panoskin voi olla merkitsevä,varsinkin jos kyseessä vähän haastavampia rotuja sosiaalisuudeltaan.

"Onko sinulla..." Rotuni on olleet/ovat oma valintani.

Omistan ite tanskandogin ja vaikka murkkuiässä onkii kyllä se osaa varoa pieniä "sylikoiria". En siis omista kun pelkästään doggin, mutta jos irrallaan esim leikkii pienen kanssa ni kyllä se osaa varoa vaikka kuinka olis villiä leikkiä .

Vanhempi koira reilut 30 kg, eli ei ihan pieni muttei kovin suurikaan, oli noin 2,5-vuotias, kun otin pikkukoiran, josta tulee aikuisena 8-10 kg. Tullessaan se oli vain 2 kg pikkuruinen paketti. Vanhempi on aina osannut olla pienten kanssa siivosti vaikka onkin rämäpää noin muuten.

Meillä oli ensin noin 3-kiloinen koira ja se tais olla noin kolme vuotias, kun otettiin iso koira. Tää iso paino jo sillon 2kuukauden ikäisenä 10kg ja hyvin tulivat toimeen. Nykyään isompi on jo 4vee ja painoa varmaan se 70kg ja edelleen ovat parhaat kaverit. :)

Niitten leikkejä piti kyllä sillon tän isomman pentuaikana seurata tarkkaan ettei vaan käy vahinkoa, mutta sitten ku sillekki tuli vähä älliä päähän niin oon ne jättäny kaksistaan vahtimatta.