Henkinen väkivalta

Työyhteisössämme johtaja on harjoittanut epäasiallista kohtelua n. 10 vuotta eräitä työntekijöitä kohtaan.. Asiasta on informoitu esimiehen esimiehiä, mutta he ovat vähätelleet ja kiistäneet tapahtumat. Oikeastaan mitään konkreettisia tapahtumia ei ole koskaan käsitelty, vaan on puhuttu asian vierestä.Asiat on pyritty salaamaan.

Olen kulkenut pitkän tien sen jälkeen kun n. 8 vuotta sitten salassa kiusattu työyhteisön jäsen kertoi kokemuksistaan. Henkisen väkivallan yksityiskohtia on vaikeaa tuoda esiin, mutta huomasin hänen hyvin ahdistuneeksi. Hän hakeutui muualle töihin. itse jouduin kiusatuksi n. 3 vuotta sitten

Epäterveen työyhteisön piirteitä on avoimuuden puute, salailun kulttuuri, hajoita ja hallitse -politiikka. Kun kaikki selitetään parhain päin ja vielä puhutaan, että kyseessä on valtakunnallisestikin ottaen huppuyksikkö, joka on täydellinen kaikin tavoin, niin juuri sinne voi pahuus piiloutua. Pahuus tai sadismi on tarve, joka vaatii tarpeen tyydytystä. Kun epäasiallinen kohtelu kiistettiin, niin samaan aikaan se kehittyi entistä pahemmaksi.

Tuli esille, että AVI/Työsuojelu ei kykene millään lailla tukemaan työpaikkakiusattuja. Heidän peruskoulutuksensa ei anna valmiuksia kohdata henkistä väkivaltaa. Heidän toimistaan ei käytännössä ole mitään hyötyä, jotta kiusaaminen saadaan lakkaamaan.

Nyt toiveet on poliisin toiminnassa, joka vaikuttaisi liikkuvan ongelman ytimessä eli henkisessä väkivallassa.

Taistelumme jatkuu. Lukekaapa kirja Janne Villa: Hengellinen väkivalta. Se antaa paljon eväitä myös meille työpaikkakiusatuille. Tekijä on molemmissa tapauksissa eli hengellisessä ja työpaikkaväkivallassa samantyyppinen, narsistinen/psykopaattinen henkilö.