Kesäinen halkosavotta osa 6 (a)

Ville tuli sovittuun aikaan, toi ruuat ja kylmät oluet, joista puolet vein maakellariin ja loput pantiin kylmälaukkuun grillin viereen. Ja jokaiselle kouraan pullo alkudrinkiksi.

Olikin oikein "gourmet"-grillaukset. Makkaraa a la Atria, porsaankyljyksiä yrttimaustettuina ja ohueksi nuijittuna. Vihreää salaattia ja grillattuja perunalohkoja. Eipä sitä sen kummempaa osattu kaivatakaan. Söimme kertakäyttölautasilta ja olut meni pullon suusta ilman sen kummempaa hienostelua.

Keskustelu kiihtyi kahden oluen jälkeen ja neljännen jälkeen Villekin unohti varoa r-vikaansa. Mukavan tuntuinen sälli tosiaan oli ja kivasti nyökytteli kiharaista päätään kertoillessaan kyläläisistä hauskoja juttuja. Itsestään ei paljoa puhunut, mutta meistä kyllä kyseli. Mutta ei me ihan kaikkea kerrottu.
Kaikenlaista siinä poristiin ja naurut olivat herkässä joka pojalla. Alkoholi toi poskien punoituksen lisäksi rentoutta rupatteluun.
Se sovittiin, että Ville tulee joutaessaan meitä jeesimään ja yhtenä iltana tuo halkaisukoneen, niin saadaanpa tuo koivuhalkoasia järjestykseen. Lihahalkojen asian ajattelin järjestää ihan itse mahdollisuuksien mukaan, ja olinhan siinäkin päässyt jo kohtalaisen hyvään alkuun.

Olin päättänyt, että osa oluista jää loppuviikoksi, mutta mikäpä minä olen sellaista päättämään. Maakellarista noudettiin loputkin oluet, eikä kellään ollut mitään sitä ehdotustani vastaan, että kiskotaan ne porukalla ja saunahan se pitää totta kai myös vielä lämmittää. Sehän kuuluu lämmittää joka päivä mökillä ollessa...Olin hyvin vakuuttava jo kolmen neljän oluen jälkeen.
Siirryimme saunalle ja kylmälaukku piti huolen loppujen oluiden lämpötiloista. Helteen aiheuttama nestehukka, kova jano ja hyvä seura, saivat kyllä oluet hupenemaan vauhdikkaasti. Olinkohan ollut turhan varovainen, kun vain yhden korin pyysin tuomaan...

Sauna lämpeni nopeasti ja lämpimänä alkoivat olla saunojatkin. Aloimme jo Japen kanssa riisua vähäisiä vaatteitamme verannalle, kun Ville otti puukon ja sanoi hakevansa saunavastan. Menimme edeltä käsin saunaan ja jäimme odottamaan vastantekijää. Eteisestä kuului kolahdus ja kiroilua Villen lyödessä varpaansa penkin jalkaan vetäistessään ovea auki. Tuoreiden koivunlehtien aromit tulvahtivat saunaan ja ihmettelimme noita hyviä tuoksuja. Minä ihmettelin lisäksi sitä, että Ville tuli uimahousut jalassa lauteille.

"Ei täällä uikkareita tartte" -sanoin. 
"Mä olen vähän ujo aina uudessa porlukassa" - tuumi Ville. "Ei kai haittaa"? 
"Mitäpä tuo haittaa - ihan kuten herra haluaa" - tuumasin ja ajattelin että kai siihen on syynsä. Kyllä se kuitenkin hieman minua haittasi, koska saunanlämmityksenkin olin keksinyt osin siitä syystä, että pääsisin tutustumaan Villeen vähän tarkemmin.
No me ei kuitenkaan Japen kanssa ujosteltu ja loikimme hyvinkin vapautuneesti munasillamme saunan ja laiturin väliä, tehden laiturin päästä pitkiä loikkia lämpimään järveen. Toiselta tai kolmannelta uintireissultamme laiturille noustessamme, Japen jo seisoessa alimmalla tikkaan puolalla, sukelsin veden alle, tartuin tiukasti hänen lantioonsa ja tungin ihan vaan läpällä nenäni ja kieleni hänen pakaravakoonsa. Sellainen pikainen, korkeintaan kahden sekunnin nuolaisu, jonka uskalsin tehdä, kun tiesin Villen olevan jo verannalla.
Jape pyörähti ympäri vauhdilla, potkaisi minua reiteen ja ääntä madaltaen sanoi:
"Mitä víttua sä..."? Älä ny tässä mitään ala. Ei helevetti sua"
En voinut olla nauramatta, kun huomasin hänen peruuttavan takaisin järveen. Huuteli kiertävänsä vielä pienen lenkin kaislikon reunassa. Oma pelini pysyi suhteellisen rentona roikkuen terhakkaasti pihanurmea kohti kävellessäni saunalle päin.

"Taidatte olla aika hyviä kaverleita Japen kaa. Ootteks kauankin tunteneet toisenne" -kyseli Ville katsellen laskevan auringon heijastuksia järven pinnassa. 
"On se mun paras kaveri ja yli kymmenen vuotta ollaan tunnettu" -selittelin siinä. 
"Joo. Se on kiva kun on kaverleita" - tuumaili Ville aika totisen oloisena.
Jape tuli järveltä ja neuvoi meitä ottamaan olutpullot mukaan löylyihin.
"Otitko kunnon kroolit rannassa"? -kysyin ja vilkaisin nopeasti Japen jalkoväliin... Enää tuskin kolmasosaa oli erektiosta jäljellä. Iskin silmää Japelle ja Villen silmien välttäessä, katselin häpeilemättömästi navan alle. Jape puisteli päätään.

Viimeiset oluet käsissämme, istuimme laiturin penkeillä hämärän laskeutuessa ja luonnon hiljentyessä. Vain muutamia yksittäisiä vesilinnun ääniä kuului järveltä. Kaikilla oli tosi hyvä fiilis ja menimme viimeistä kertaa löylyihin. Villekin tuumasi, että ei hän kehtaa enää uikkarit jalassa tulla, kun peseytyäkin pitää. Olimme Japen kanssa totuttuun tapaan jo istumassa vastakkaisilla lauteilla kun Ville astui ovesta saunaan. "Onks teillä shampoota täällä"?- hän kysyi.


...jatkuu