Onko tuttu tunne: been there, done that? Asiat eivät jaksa kiinnostaa,kun kaikkeen on turhautunut? Vuosikymmenet on yritetty laihduttaa, ja vain lihottu, on yritetty edetä työelämässä, mutta samassa (sinällään ihan hyvässä) asemassa edelleen ollaan. Ystävät ovat pikkuhiljaa vieraantuneet, muuttaneet tai nukkuneet pois jne jne...
Perusasiat, kuten terveys, koti, parisuhde, työ, ovat kunnossa. Silti aamuisin hirvittää herätä, varsinkin vapaapäivinä, kun kaikki masentaa ja olo on jotenkin ulkopuolinen.
Löytyykö kanssaihmisiä, joilla elämä samantapaista?
Turhautunut ja kyllästynyt vähän kaikkeen
liinatti
39
699
Vastaukset
- reppuriika
Taidat olla palstalla melko uusi: ainakin rekistöroitymisen suhteen. Minä olen jo lähempänä kuuttakymmnetä ja työelämäkin alkaa olla (niin toivoisin) pikkuhiljaa jäämässä historiaan. Minulla ei ole enää parisuhdetta, kun erosin reilut 15 vuotta sitten ja kotikin on melko vaatimaton ja toisinaan vain nukkumispaikka kun menen ja liikun kodin ulkopuolella paljon.
Sukua ei ole paljon, koska ei ole lapsia siunaantunut ja menetin vanhemmat verrrattain nuorina. On kaksi siskoa mutta heilläkin on omat juttunsa ja työnsä ja perheensä. Vähän on ollut yhteyttä siskojen kanssa viime vuosikymmenillä kerrotuista syistä. Toinen elelee kauempanakin. Nyt ehkä tulee lähentymsitä, kun toinen jäi juuri leskeksi ja nuoremallakin sisarella alkaa jälkikasvu lentää pesästä.
Minun voimavara on kyllä ystävät, vapaaehtoistyö ja seurakunnassa toiminta. Terveys hieman alkaa antaa merkkejä, että nuoruus on mennyt. Itse nautin tästäkin seestyvästä elämänvaiheesta. - Kyllä Vaan
Joskus tulee näitä fiiliksiä.
Vaikka ystävät ovat sinulta vieraantuneet, niin onhan kuitenkin kumppani. Minusta parisuhde ei sinällään ole mikään perusasia. Koti, kohtuullinen terveys ja työ tai säännöllinen rahantulo enemmänkin. Mutta kun parisuhde on, niin kai toinen on ystävä, se paras ystävä, vaikka olisi eri osoitteet.
Toivottavasti tuo olotila on vain kevätväsymystä. Minulla on keväällä olo, että pitäisi riemuita, mutta kun ei vaan tule sitä riemua. Loma-ahdistusta jo nyt? - Vielä joskus virtaa
Samoin, tuo fiilis ollut päällä jo jonkun aikaa. Herään, menen töihin, sitten takaisin kotiin, laitan ruokaa ja teen muut rutiinit, joskus illalla leffaan tai teatteriin, mutta yleensä sohvalle telkkarin ääreen tai kirjan kanssa sänkyyn, sitten levotonta nukkumista ja taas sama rumba alkaa. Työ ei innosta, mutta uutta en etsi ja löytyisikökään enää tämän ikäiselle (55).Pääosin harmaata elämäähän tämä on kuukaudesta toiseen, vaikka tokihan välillä jotain mukavaakin tapahtuu. Onneksi kesä on tullut ja pääsee ulos pyöräilemään ja retkeilemään, lomalla matkustamaan ulkomaille ja syksyllä odottaa vuorotteluvapaa, jolloin tästä tylsyydestä viimeistään on otettava niskalenkki ja löydettävä uutta virtaa elämään.
- KV Kukkanen
Oi sinä onnellinen! Vuorotteluvapaa! Monen haaveissa se siintää, mutta aina on jokin este, itsestäni siis puhun. Ei uskalla heittäytyä, eivätkä työt (muka) anna myöten. Ihan kuin tässä olisi korvaamaton.
Mutta ehkä sittenkin...
- Vm 43
Mielenkiinnon ja tekemättömien asioiden piiri supistuu.
Omasta kunnostani olen pitänyt huolta itseni, ja ennen kaikkea, vaimoni vuoksi.
Se on loputon tehtävä joka vain tuo esiin uusia hasteita.
Työelämästä aloin irroittautumaan alkupuolella 5-kymppiä. Suunnitellusti.
En ollut yrittäjä vaan palkkatyöläinen.
Vanhat ystävät ovat kuolleet. Vaimon puolelta heitä on vielä jokunen hengissä ja itse olen saanut uusia, mutta lähinnä tuttavuuksia.
Terveydessä on ollut pieniä heittoja, polvi- olkapää- ja kaihileikkaukset ja tuoreimpana isompi revohka mutta olosuhteisiin nähden voin hyvin.
Aamuisin herään onnellisena siitä, että olen vastuussa vain itsestäni ja vaimostani.
Sietämäni lentomatkat ovat ajallisesti lyhentyneet mutta vielä löytyy senkin puitteissa mielenkiintoisia, uusia paikkoja.
Olen myös tyytyväinen siihen, että vaatimattoman elämämme puitteissa taloutemme on kunnossa. Ei sitäkään huolta.
Toivoisin voivani tartuttavani optimistini sinuun!Vm 43 on oikeassa. "mielenkiinnon ja tekemättömien asioiden piiri supistuu". Viidenkympin jälkeen tyhjässä pesässä aloin miettiä mikä elämässä oikeasti on tärkeää, mitä siltä vielä haluan, mitä tarvitsen ja mikä on turhaa, ja ei se oikein ihan kirkkaaksi ole seljennyt vielä. Valintoja punnitaan joka päivä.Ainakin sellainen on myös noussut pintaan jotta mitä itse voisin tehdä jotta vireyttä, kuntoa, elämäniloa ja kiinnostuksen kohteita olisi myös eläkkeelle jäännin jälkeen.Miten saisi sen pilkkeen pysymään silmäkulmassa ja taidon nähdä niitä voimaannuttavia asioita elämässä.
KUN MINUSTA TULEE VANHA (SUOM. Hannele Harjajärvi)
Kun tulen mummoksi, muutan luokse lasten
ja teen kaiken kuten hekin, aivan varta vasten.
Kaiken sen ilon ja onnen jonka sain heiltä
voin takaisin maksaa, ei lopu riemu meiltä!
Piirrän tussilla seinään aivan salassa
ja hypin sängyn päällä kengät jalassa!
Maitotölkistä juon suoraan, jätän pöydälle sen.
Tukin kaikki vessanpöntöt ja yhtään tottele en.
Kun he puhuvat puhelimeen, eivätkä minuun yllä,
syön kupista sokerit ja jatkan muulla hölmöilyllä.
He puistavat päätä, säätävät ääntään kovemmalle
Minä käsistä karkaan ja piiloudun sänkyni alle!
Kun ruoka sitten valmistuu, en ainaskaan papuja syö
paprikat nypin ruuasta myös, on siinä aika kova työ.
Läikytän maidon ja kalakeitollekin yökkään,
ja kun he suuttuu niin pihalle pöydästä hyökkään!
Istun TV:ssä kiinni, en väisty vaikka koittaa he miten.
Pistän kylässä silmäni ristiin ja koitan jääkö ne siten!
Otan sukkani pois, toisen roskikseen heitän.
Ja kurassa leikin, siitä myös ruokani keitän.
Luen kiltisti iltarukouksen ja sen jälkeiseksi säästän
vielä yhden kolttosen: hihitän ja ison paukun päästän.
He katsoo minuun ja ilme vaihtuu hymystä alakuloiseksi.
Kun äiti nukkuu, häntä voi melkein kutsua suloiseksi?- Mullameneehyvin!!
Onhan se 43 syntynyt myös 50 , ihmettelen silti, mikä pointti...
- Vm 43
Mullameneehyvin!! kirjoitti:
Onhan se 43 syntynyt myös 50 , ihmettelen silti, mikä pointti...
Tarkastelin elämäämme ko. ikäryhmän aikana. Nyt on hieman ajallista perspektiiviäkin.
Lisäsin siihen ikäryhmän jälkeisen tilanteemme puhaasti rohkaistakseni aloittajaa.
Olisin voinut tietenkin "nuorentaa" itseäni 10-vuotta.
Tämän viikon lomalla töitä tehden, jos tarjotaan tai jos otan vastaan. Aika kiva tilanne, kun voi itse valita. :)
Eilen olin vapaalla ja nautin siitä. Upotin kädet kyynärpäitä myöten multaan. Istutin ja siirtelin ja ihastelin työni jälkiä puutarhakeinussa viinilasillisen ja onnellisuuden oppaan kera. Tarvitseeko elämän tämän kummempaa olla? Taivas oli harmaa, mutta keltaiset kukat toimivat auringon sijaisina.
Elämä on usein - huom. usein - niin harmaa tai kirkas kuin haluat sen olevan. Jos on tyytymätön elämään, niin aina voi vaihtaa kurssia. Koskaan ei ole liian myöhäistä! :)
En ole mikään masennuksen asiantuntija, mutta siitä sinun kannattaisi lähteä muuttamaan elämäsi suuntaa. Lievä masennus hoitunee omin keinoin (liikunta, mielekkäät harrasteet, vertaistuki). Jos tilanne on vaikeampi, hae rohkeasti ulkopuolista apua.
Jos kaipaat tsemppaajaa, minulle voi laittaa viestiä :)- Pikku vinkkejä sulle
Onko laihtuminen niin tärkeätä, kuin meille uskotellaan. Onko työelämässä eteneminen oikeasti tarpeellista, varsinkin, jos on hyvässä asemassa. Jos paljon haluaa, niin paljon voi jäädä saamatta. Maailmassa on löytyy ihmisiä, Suomessakin yli 5 miljoonaa. Uusia ystäviä löytyy kyllä, jos vaan haluaa.
Joskus minua stressasi tekemättömät työt, ja asetin itselleni tavoitteita ja työlistoja. Lopetin itseni hoputtamisen ja kiirehtimisen. Huomasi saavani enemmän aikaan, kun tein asioita fiiliksellä ilman itse asettamaani pakkoa. Alan just ompelemaan uudehkolle ystävälle hänen harrastukseensa liittyvää tarvikelaukkua. Voin toteuttaa itseäni, ja pyrin ylittämään odotukset ihan vaan itseni vuoksi.
Puutarhan olen saanut aika hyvään kuntoon, mutta puuhia riittää vielä, ja teen niitä sitä mukaa, kun huvittaa ja, kun tarpeellisempia tekemistä ei ole. Puutarhahommissa voi ilmaista omaa luovuuttaan, jota jokaisella on. Itseilmaisu on läsnäoloa omassa elämässä ja tuo iloa. Kerrostalon parvekkeellekin voi laittaa pienen puutarhan. Äitini heitteli joskus luonnonkukkien siemeniä ojan varsille kauppamatkansa varrelle. Arjessa löytyy paljon asioita, joita voi tehdä. Pitää vaan aloittaa. Mikä tahansa tekeminen ja toiminta panee rattaat pyörimään, ja houkuttelee esiin elämänilon.- Vm 43
Työelämässä etenemisen tärkeys? Asenteiden kirjo on huima. Oleellista minusta on se, että liikkuu kykyjensä rajoissa unohtamatta muitakaan asioita.
30 ikäisenä pingoitin keskisuuren teollisuuslaitoksen johtoryhmään.
Seurauksena oli pohjukaissuolihaava joka parani ennen leikkausta koska sain vastauksen peilista, vaihdoin prässärit farkkuihin ja otin kravatin pois.
Tuon jälkeen vatsani on kestänyt kaikkea muuta paitsi ylenpalttista määrää punaviinä.
Tuo töiden listaus on minulle tuttua.
Suhtautumiseni kiireeseen oli se, että tein aina parhaani.
Jos se ei olisi riittänyt niin teettätjän olisi annettava minulle paremmat välineet, lisää koulutusta tai vaihdettava ukkoa.
Ps. Laihtuminen? Ihminen on sopivan painoinen kun tulee toimeen itsensä kanssa. Puumilla lienee muitakin motiiveja?
Ok:n töiden vuoksi muutimme kerrostaloon. Helppo lähteä milloin tahansa haluamakseen ajaksi.
- reppuriika
Minun elämässä on tapahtunut koko ajan muutosta ja elämä ei ole koskaan stabiili: ihmisiä jää kuvioista mutta uusia tulee. Typaikatkaan eivät ole kestäneet seitsemää vuotta pitempään samassa kohteessa. Olen ollut välillä työttömänäkin, myös yrittäjänkin naimisissa ollessa jonkin aikaa.
Olen kai luonteeltanikin ollut aina sellainen, että olisin varmaan nuorena kuollakseni kyllästynyt, jos olisi pitänyt tehdä työsopimus "todennäköisesti"eläkeikään asti. Taisin mainita asiasta kerran nuorena kirjottessani siskolle työpaikkahakemusta, että tuleekohan tästä sitten sinulle elinkautinen. Ja niin tuli hänelle.
Olen ihminen joka inhoaa viimeiseen pisteeseen saakka jämähtämistä ja urautumista paiklleen ja samana pyörivään arkeen. On kiva kun elämää ei tarvitse suunnitella kovin tarkasti ainakaan vuotta pitemälle. Pätkätöistä on ollut sekin etu, että pienellä pikkakunnalla on paljon tuttuja ja aina joistain tulee ja jää jopa ystävyys- ja tuttavuussuhteita.
Jos on vakituinen ja pitkäaikainen työpaikka ja elämä vakaata ja tasaista niin kannattaa varautua pikkuhiljaa aikaan kun jää eläkkeelle. Äkillinen elämänmuutos saattaa järkyttää totaalisesti. - Cloetta...
Tuo ulkopuolisuuden tunne on hyvinkin tuttu viime ajoilta. Minua taas mietityttää vuosikymmenien avioliitto, jossa en tällä hetkellä näe mitään hyvää, lukuunottamatta tuttuus ja turvallisuus. Toinen murhe on tyhjän pesän syndrooma, joka vaikuttaa moneen asiaan; tuntuu että iso osa elämän merkityksestä lähti kun lapset lähtivät maaimalle. Nyt kun viimenenkin lähti ovat esim. kotityöt vähentyneet minimiin ja aikaa on tuhlattavaksi asti. Ulkoilen, kuntoilen, käyn töissä ja opiskelen mutta siitä huolimatta tyhjyys on päällimmäinen tunne.
Toivotaan, että kyse on nyt jostakin murrosvaiheesta ja kun tästä selviää, elämä alkaa uudenlaisena ja ihanana kun tajuaa tämän ikäkauden myönteiset puolet. "Iinatti"
minulla ei masenna, mutta uusi elämänvaihe, ensimmäistä kertaa komeenkymmeneen vuoteen ei lapsia ole enää kotona: Meitä tässä vaan pari aikuista, kotityöt todellakin vähnetyneet huomattavasti. Yllättäen omaa aikaa, jota saa käyttää miten tahtoo on PALJON ja ei vaan yhtäkkiä tiedä mites sen kaiken käyttäisi :). Ottaisko vaikka koiran, jotta saisi tyydyttää hoivaviettiään. liikuntaa olen lisännyt ja hyysään pikkusiskon vielä pieniä lapsia :). Iäkkäät vanhemmatkin kohta tarvinnevat enemmän.
Jotkut asiat vaan tuntuvat olevan auttamattomasti elämääs jo ohi, tuntuu haikealta ja tyhjältäkin, jopa ontolta. Aionkin tietoisesti satsata itseeni, omaan hyvinvointiini. hakeudun ASLAK-kurssille, jossa saisi kait miettiä ainakin jaksamistaan viimesiet kymmenen vuotta työelämässä ja vielä eläkkeelläkin virkeitä ipuuhantäyteisiä päiviä soisi olevan.
Mutta jos tuota tilnnettasi miettiii, olisko mahdollisuutta käydä juttelemassa oman työpaikkasi psykologilla? Ulkopuolinen saattaa paremmin löytää uusia näkökulmia ja soitä kautta apua tilanteeseesi.- sitroen.
Älä nyt ainakaan KOIRAA hommaa! Säilyisi naapurisopukin paremmin.
Minulla alkaa tuo vieteri löystymään. Ei jaksaisi enää tehdä kaikkea mitä pitäisi. Siksi muutankin kerrostalokolhoosiin jos joku tämän OKT:n ostaa. Ja hävitän melkein kaikki vanhat harrastukseni. Askartelupuut teen haloiksi, elektroniikkaromut jo vein kierrätykseen, samoin metallijutut. Työkalut pitää vielä myydä tai toimittaa sulattoon, eihän nykyihmiset niitä tarvitse kun eivät käsillään osaa muuta kuin kännykkää räplätä. Sukututkimus vielä jatkukoon toistaiseksi, kun on niin pahasti kesken; vain 46200 nimeä... Eikä se muita sukulaisia kiinnosta, menee minun kuoltuani kaikki hukkaan, vaan niinhän tässä muutenkin...
Oliko tässä elämässä mitään järkeä? En minä vain huomaa... Harmillinen takaisku syntymän ja kuoleman välissä... sitroen. kirjoitti:
Älä nyt ainakaan KOIRAA hommaa! Säilyisi naapurisopukin paremmin.
Minulla alkaa tuo vieteri löystymään. Ei jaksaisi enää tehdä kaikkea mitä pitäisi. Siksi muutankin kerrostalokolhoosiin jos joku tämän OKT:n ostaa. Ja hävitän melkein kaikki vanhat harrastukseni. Askartelupuut teen haloiksi, elektroniikkaromut jo vein kierrätykseen, samoin metallijutut. Työkalut pitää vielä myydä tai toimittaa sulattoon, eihän nykyihmiset niitä tarvitse kun eivät käsillään osaa muuta kuin kännykkää räplätä. Sukututkimus vielä jatkukoon toistaiseksi, kun on niin pahasti kesken; vain 46200 nimeä... Eikä se muita sukulaisia kiinnosta, menee minun kuoltuani kaikki hukkaan, vaan niinhän tässä muutenkin...
Oliko tässä elämässä mitään järkeä? En minä vain huomaa... Harmillinen takaisku syntymän ja kuoleman välissä..."Harmillinen takaisku syntymän ja kuoleman välissä..."
Heh, hauskasti ilmaistu :). Tuosta juontuukin mieleeni että mistä me ollaan tultu ja mihin menossa? Ei kai niin arvokkaan ja hienon olion kuin ihminen ole tarkoitus käydä täällä vai keikkumassa lyhyt elämänkaari ja sitten: ei mitään?
Haaveilin siitä koirasta parikymmentä vuotta, nuorimmainen oli niin allerginen ettei voinut ajatellakaan hankkia. Elättelin toiveita että SITTEN kun hän muuttaa kotoa niin sitten varmasti heti laitan. Mutta kun nyt on se SITTEN niin: kannattaako enää tai ylipäätään .haluanko. Oishan se kiva lenkkikaveri ja joku olisi häntää heiluttaen iloisena ovella vastassa kun tulet kotiin. Paljon iloa mutta paljon vastuuta ja vaivaa. Toisaalta en enää jaksais siivota pissoja ja muita jätöksiä kodistani :)
Naapurilla on kaksi vasikankokoista koiraa jotka juoksentelevat välillä vapaina meidänkin pihassa joten :)..............Itse ajattelin lähinnä sellaista pikkuriikkistä chihuahuaa. Tokihan jaksan ja osaan kouluttaa siitä sisäsiistin ja ylimääräiset haukutkin koulin pois ;) Mutta toisaalta: jaksanko enää sitoutua hyvässä lykyssä viideksitoista vuodeksi? Onhan koiraa kohti väärin jos ekka ottaa ja sitten kohta jättää :).
Älä kaikkia käsityövehkeitä hävitä, tiedä vaikka joskus tulet vielä sitten katumapäälle. Sukutuskimuksesta ainakin itsellesi olet saanut varmasti paljon mielenkiintoa, sukulaisten mielenkiinnosta viis.
Niinhän sitä sanotaan että käärinliinoissa ei ole taskuja.- reppuriika
sitroen. kirjoitti:
Älä nyt ainakaan KOIRAA hommaa! Säilyisi naapurisopukin paremmin.
Minulla alkaa tuo vieteri löystymään. Ei jaksaisi enää tehdä kaikkea mitä pitäisi. Siksi muutankin kerrostalokolhoosiin jos joku tämän OKT:n ostaa. Ja hävitän melkein kaikki vanhat harrastukseni. Askartelupuut teen haloiksi, elektroniikkaromut jo vein kierrätykseen, samoin metallijutut. Työkalut pitää vielä myydä tai toimittaa sulattoon, eihän nykyihmiset niitä tarvitse kun eivät käsillään osaa muuta kuin kännykkää räplätä. Sukututkimus vielä jatkukoon toistaiseksi, kun on niin pahasti kesken; vain 46200 nimeä... Eikä se muita sukulaisia kiinnosta, menee minun kuoltuani kaikki hukkaan, vaan niinhän tässä muutenkin...
Oliko tässä elämässä mitään järkeä? En minä vain huomaa... Harmillinen takaisku syntymän ja kuoleman välissä...Älä missään ihmeessä hävitä ja tuhoa noita askarteluvälineitä: tarjoa jollekin järkestölle hvyäntekeväisyyteen, tai vie kirppareille esim askartelupuita ym. Taidat olla sinäkin hieman masentunut? On tuperää haaskata hyödyllsitä tavaraa kaatopikoille tai polttopuuks.
- sitroen.
reppuriika kirjoitti:
Älä missään ihmeessä hävitä ja tuhoa noita askarteluvälineitä: tarjoa jollekin järkestölle hvyäntekeväisyyteen, tai vie kirppareille esim askartelupuita ym. Taidat olla sinäkin hieman masentunut? On tuperää haaskata hyödyllsitä tavaraa kaatopikoille tai polttopuuks.
Ei ole pikkupaikassa mitään järjestöä, jolle mitään voisi viedä. Kirpputorilta tuskin edes pöydän vuokraa saisin. Askartelupuille ei löydy ottajaa.
Kyllähän se pikkuisen masentaa tällainenkin. Kun ei mikään onnistu, yritit mitä tahansa. Typeräähän se on haaskata, mutta kun muuta vaihtoehtoa ei vain kertakaikkiaan löydy...
Muutamia 5- ja 10-kielisiä kanteleita joskus aikani kuluksi kansalaisopiston puutöissä tein. Soitonopettaja kehui hyvä-äänisiksi. Kahdelle löytyi ostaja, loput annoin ilmaiseksi. Kaikilla kantelon saaneilla sama yhteinen piirre: ystävyys heti poikki. sitroen. kirjoitti:
Ei ole pikkupaikassa mitään järjestöä, jolle mitään voisi viedä. Kirpputorilta tuskin edes pöydän vuokraa saisin. Askartelupuille ei löydy ottajaa.
Kyllähän se pikkuisen masentaa tällainenkin. Kun ei mikään onnistu, yritit mitä tahansa. Typeräähän se on haaskata, mutta kun muuta vaihtoehtoa ei vain kertakaikkiaan löydy...
Muutamia 5- ja 10-kielisiä kanteleita joskus aikani kuluksi kansalaisopiston puutöissä tein. Soitonopettaja kehui hyvä-äänisiksi. Kahdelle löytyi ostaja, loput annoin ilmaiseksi. Kaikilla kantelon saaneilla sama yhteinen piirre: ystävyys heti poikki.Miksi he kanteleen jälkeen ystävyyden katkaisi? Oikeat ystävät ei tule ja mene niin kuin tykkää vaan ne on ja pysyy rinnalla niin hyvässä kuin pahassa.
Oletkos kokeillut netin kautta päästä eroon haluamistasi tavaroista, siis myydä?- sitroen.
lusiina_ kirjoitti:
Miksi he kanteleen jälkeen ystävyyden katkaisi? Oikeat ystävät ei tule ja mene niin kuin tykkää vaan ne on ja pysyy rinnalla niin hyvässä kuin pahassa.
Oletkos kokeillut netin kautta päästä eroon haluamistasi tavaroista, siis myydä?On kokeiltu. Ei osta kukaan mitään. Ei edes ota ilmaiseksi.
Eipä tässä parempia ystäviä liene löytynytkään. Saattaa silti olla, joku Skype-ystävä tai ainakin ajatuksenvaihtokaveri. Saa nyt nähdä miten kauan.
Niitä hyvässä ja pahassa rinnalla pysyviä ei kokemuksen mukaan liene olemassakaan? sitroen. kirjoitti:
On kokeiltu. Ei osta kukaan mitään. Ei edes ota ilmaiseksi.
Eipä tässä parempia ystäviä liene löytynytkään. Saattaa silti olla, joku Skype-ystävä tai ainakin ajatuksenvaihtokaveri. Saa nyt nähdä miten kauan.
Niitä hyvässä ja pahassa rinnalla pysyviä ei kokemuksen mukaan liene olemassakaan?"Niitä hyvässä ja pahassa rinnalla pysyviä ei kokemuksen mukaan liene olemassakaan?"
On niitä, ne pitää vaan löytää. Aikas harvassa kuitenkin. harvinaisia "aarteita". Tai......ei ne etsimällä löydy vaan tulla tupsahtavat sattumalta ihan issekseen .- sitroen.
lusiina_ kirjoitti:
"Niitä hyvässä ja pahassa rinnalla pysyviä ei kokemuksen mukaan liene olemassakaan?"
On niitä, ne pitää vaan löytää. Aikas harvassa kuitenkin. harvinaisia "aarteita". Tai......ei ne etsimällä löydy vaan tulla tupsahtavat sattumalta ihan issekseen .OK. Pikkuista vaille 70 v vasta olen odotellut. Katsotaan sitten toisen 70 v jälkeen, mikä on tilanne...
sitroen. kirjoitti:
OK. Pikkuista vaille 70 v vasta olen odotellut. Katsotaan sitten toisen 70 v jälkeen, mikä on tilanne...
Pidetään peukkuja. Jos olet katsellut vääristä paikoista :).
No sinähän tiedät hyvin mikä sinua vaivaa.
Minäkin tarvitsen jotain joka motivoi ja kun sitä ei ole, turhaudun.
Sitä näillä ikävuosilla on tosiaan jo niin rutinoitunut moniin hommiin ettei oikein osaa löytää siitä ulos jotta olisi taas kiva siihen palata.
Välillä ei tahdokaan muuta kuin olla niissä arjen ympyröissä mutta sitten ajoittain tulee kausia kun tahtookin jotain muuta ja ei aina tosiaan keksi mitä se voisi olla.
Joskus siihen riittää ihan pienikin poikkeama, vaikka erikoinen matka jonnekin,
kunhan se on jotain joka saa mielenkiinnon heräämään.
Kyllä se konsti löytyy kun sen pään ottaa että sen on löydyttävä :)Olet oikeassa, pienet positiiviset poikkeamat auttavat huomaamaan että niitä pitäisi olla useammin :). Ongelma taitaakin olla paremminkin siinä et vaihtoehtoja on niin paljon, ei osaa valita tai päättää. Pitää miettiä että mitä minä haluan ja kuka minä olen. Ja osata vetää raja myös siihen mitä muut minusta haluavat, suostunko kaikkeen, sekin on taitolaji ja vaatii päättäväisyyttä.
Jännää myös seurata saako omilla elämäntavoillaan tuosta peilistä katsovasta keski-ikäisestä tantasta vielä muovattua semmosen omannäköisen :). Semmosen minkä on aina halunnut peilistä katsovan, mutta kun se aina on jäänyt suunnilleen kaiken muun jalkoihin. Verensokerit ja rasvat viuhuu riskirajoilla ja vaaka näyttää luvattomia lukemia, siinä haastetta :).Elämä on täynnä tunteita ja sinulla on jonkinlainen turhautumisen vaihe päällä, joka risoo. Perusasiat ovat onneksi kunnossa :) Ota itseäsi niskasta ja ala elää taas! Ulkopuolisuuden tunne katoaa hyvin äkkiä kun lähdet liikkumaan ja nautit siitä. Ei siis "pakkopullaa" Jos et yksin saa aikaiseksi mene mukaan vaikka nyt kesän alussa juoksukouluun ja ala tähdätä puolimaratonille :) Tavoitteita ja saat uusia tuttavia ja voit lähteä reissaamaan juoksumatkoille. Itse menin "juoksukouluun" pari vuotta sitten ja uusi maailma avautui. Ei kun menoksi :)
Minulla on yksi kysymys?
Miten voit tuntea itsesi ulkopuoliseksi omassa elämässäsi?
Jokainen aamu jona heräät ja tunnet olosi oudoksi, on aika jolloin päätät millaisen näkökulman otat siihen päivään.
Olet hyvässä asemassa, mikset siis täytä elämääsi asioilla joista olet kiinnostunut, mikset nauti elämästäsi kun se on kunnossa ja tee asioita joista pidät.
Ota selvä kaikenlaisesta uudesta, innostu uusista asioista?
Tiedätkö, ei sinulle kukaan sitä ulkopuolelta voi antaa/tarjota, se olet sinä itse joka päätät elämäsi sisällön.
Voit valita, menetkö virran mukaan vai otatko jo tänään asiat omiin käsiisi.Ihmisen mieli ja tunnemaailma on aika monimuotoinen. Tunteet menee usien omia polkujaan järjen ääntä kuuntelematta. Siis tunteet eivät ole käskettäväissä useinkaan. Se on niin helppoa sanoa että ota selvää ja innostu jos kerta kaikkiaan tuntuu siltä että ei jaksa kiinnostaa vaikka kaikki päällisin puolin näyttää olevan hyvin.
- Se siitä
lusiina_ kirjoitti:
Ihmisen mieli ja tunnemaailma on aika monimuotoinen. Tunteet menee usien omia polkujaan järjen ääntä kuuntelematta. Siis tunteet eivät ole käskettäväissä useinkaan. Se on niin helppoa sanoa että ota selvää ja innostu jos kerta kaikkiaan tuntuu siltä että ei jaksa kiinnostaa vaikka kaikki päällisin puolin näyttää olevan hyvin.
Nimimerkkisi on myös toisessa palstassa, jota olet yrittänyt muokata mieleiseksesi." Entinen voimaposti" jne, moninikki.
Siksi siinä toisessa palstassa kukaan ei halua tehdä uutta aloitusta, johon sinä aina vastaat. - ........
Se siitä kirjoitti:
Nimimerkkisi on myös toisessa palstassa, jota olet yrittänyt muokata mieleiseksesi." Entinen voimaposti" jne, moninikki.
Siksi siinä toisessa palstassa kukaan ei halua tehdä uutta aloitusta, johon sinä aina vastaat.Minusta on sangen ilkeätä ja inhoittavaa syytellä ketään mistään.
Oletko sinä jonkun palstan portsari?
Itsekin hyppien olet samanlainen kuin meistä moni.
Minusta nikkinsä on aivan neutraali, kas, kun minä en ota palstailua elämäntehtävänä.
Lusiinalle hyvää jatkoa, sinua on ollut ilo lukea!
Kiva nikki, vielä, jos sanoa saan. lusiina_ kirjoitti:
Ihmisen mieli ja tunnemaailma on aika monimuotoinen. Tunteet menee usien omia polkujaan järjen ääntä kuuntelematta. Siis tunteet eivät ole käskettäväissä useinkaan. Se on niin helppoa sanoa että ota selvää ja innostu jos kerta kaikkiaan tuntuu siltä että ei jaksa kiinnostaa vaikka kaikki päällisin puolin näyttää olevan hyvin.
No sit vika on siinä, mitä itse kutsun elinvoimaksi ;)
Eli tarttee tehdä itselleen jotain jotta jaksaa taas innostua.Jotta saat elinvoimasi kerättyä taas omaan käyttöösi, nyt se valuu jostain syystä ulos ;)
Jollei etene urallaan, se pitää hyväksyä.
Hyväksymisellä tarkoitan että jollei lähde pois (oma valinta), pitää katsoa tilanne ja sanoa, no se on sit tätä täällä koko loppuaika ja keskittää intohimot muualle.Työ on kuitenkin vain 8 h päivästä.
Eikä sitä näillä vuosikymmenillä ole paljoa onneksi kellään jäljellä.
Itsellä oli joskus tilanne jossa ahdistettiin nurkkaan työpaikalla, mutta ajattelin että menen sinne, otan palkan ja menen kotiin.Aivot narikassa.
Aika moni nainen kokee ton miesvaltaisella työpaikalla. Silloin kun miehet kokevat itsensä uhatuiksi ;)
Se ei ole rapea tapa elää, mutta joskus pakko on pakko.
Jos elämä muutenkin on tylsää, siihen pitää tehdä muutos.
Se kipinä pitää löytää jostain.Mutta ehkä sen kipinän haku pitäisi sinun löytää jonkunlaisella rauhoittumisella ensin.
Vetäytyminen luostariin hiljaisuuteen jossa on aikaa kuulla omat ajatuksensa, ei ole huono idea.
Mutta sen vetäytymisen voi tehdä muuallakin kuin luostarissa.
Se mitä yritän sanoa, on että ihmisellä on miljoonia mahdollisuuksia.
Pitää vain muuttaa ajattelutapaansa jotta huomaa sen ja alkaa taas tehdä valintoja.
Huonosti selitin, mut...jospa jotain tuosta saat irti.
Kello tikittää, tee jotain jotta voit nauttia huimasti loppuunkiitävistä minuuteistasi......... kirjoitti:
Minusta on sangen ilkeätä ja inhoittavaa syytellä ketään mistään.
Oletko sinä jonkun palstan portsari?
Itsekin hyppien olet samanlainen kuin meistä moni.
Minusta nikkinsä on aivan neutraali, kas, kun minä en ota palstailua elämäntehtävänä.
Lusiinalle hyvää jatkoa, sinua on ollut ilo lukea!
Kiva nikki, vielä, jos sanoa saan."........"
Kiitos kaunis ystävällisistä sanoista :). Tämä nikki on minulle rakas, siihen positiivisia muistoja .
Elämälleen ja sen suunnalle voi itse tehdä paljoin.........................mutta ei kuitenkaan hallita kaikkea vaikka kuinka haluaisi. Voihan olla että aloittajalle on jostain syystä puhjennut masennus joka tarvitsee hoitoa, ts hän ei yksin selviä ja silloin olisi hyvä hankkiutua ammattiavun piiriin. Se olisikin helppoa jos masennuksen esimerkiksi saisi pois sanomalla masentuneelle jotta "tee itsellesi jotain" tai "muuta ajattelutapaasi". Voihan olla ettäelinvoimaa ei itse jaksa eikä kykene keräämään. Tällöin tarvitaan tukea. Vaikka kaikki näyttäisi olevan hyvin, masennuksenkin siemen voi juiontaa juurensa jostain aiemmin koetusta, jota ei itse tiedosta.
- liinatti
Tännehän on tullut paljon ajatuksia ja ohjeita. Siinäpä se onkin,ohjeita on helppo jakaa, hyvin harva osaa elää empaattisesti mukana tuputtamatta omia kuvioitaan tuntemattomalle. Sellaisia empaattisia ymmärtäjiä tuntuvat täällä olevan lusiina ja
vm 43, kiitos teille :)
En ymmärrä, kuinka joku kokee asiakseen moittia minua moninikiksi, joka jollain toisella palstalla häärää?? En todellakaan ole millään muulla palstalla kuin tällä, tännekin vasta hetki sitten rekisteröidyin.
Te ohjeistajat ja tuomitsijat: juuri teidänlaistenne takia niin monet masentuneet ja ystävän tarpeessa olijat eivät uskalla sanoa ääneen mitään, ja lopputulos on monen kohdalla todella ikävä. Menkääpä itseenne! "Iinatti"
Se palstan ikävin henkilöön kohdistuva viesti oli tarkoitettu luullakseni minulle, joten älä pahoita siitä mieltäsi.Minä kirjoitan tällä samalla nikillä parilla kolmella muullakin palstalla ja olen saanut perääni ko kommentoijan.- Tsemppiä!
Hieno juttu, lusiina_, että löysit tämän palstan joka sopii sinulle todella. Sinun kirjoituksesi pääsevät oikeuksiinsa juuri tässä palstassa. Muut palstat voisit jättää rauhaan, koska se ei kannata todella. Ei saada kunnolla kaipaamaasi vastakaikua kuin korkeintaan jatkuvaa ilkeilyä.
- Lusiina
Tsemppiä! kirjoitti:
Hieno juttu, lusiina_, että löysit tämän palstan joka sopii sinulle todella. Sinun kirjoituksesi pääsevät oikeuksiinsa juuri tässä palstassa. Muut palstat voisit jättää rauhaan, koska se ei kannata todella. Ei saada kunnolla kaipaamaasi vastakaikua kuin korkeintaan jatkuvaa ilkeilyä.
Kiitos "pörriäinen" noista ystävällisitä kannustavista sanoista taas. Mistä päättelet että olet siinä asemassa jotta voit minua neuvoa? Eiköhän poistettujen viestiesi määrä ole suhteessa hengentuotteittesi laatuun.
- 58vuotta
Lainalapseni juuri sanoi, ettei vierivä kivi sammaloidu, kun ilmoitin, että minut oli valittu hakemaani työpaikkaan. Remontti on kesken, kesäloma odottaa ja lapsenlapset kasvavat! Elämä on ihanaa ja siitä nauttia saa!
Tottakai ruumis rapistuu, liikkeet hidastuu ja palautumisen aika pitenee, mutta silti; vierivä kivi ei sammaloidu! - jotain pitäs löytyy
Toivottavasti aloittajalla on sen verran turhautuneisuudessaan vielä mielikuvitusta löytää järjellistä tekemistä, ettei nyt sentään lähde aloittamaan autonpolttovillitystä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kenellä oli ryppyinen paita, josta Halla-aho mielensä pahoitti?
Ei ollut Keskisarja, jonka paita vain repsotti housujen päällä puolittain. Muistatteko tapausta?132817- 2232658
Miksi Halla-aho on niin hyvin menestynyt - mutta punavihreä ei?
Hyvin näkee kuinka punavihreää ottaa pahasti päähän kun Virta on taas töppäillyt pahasti. Ja kun punavihreä ei pärjää, n172074Ruoan arvonlisävero menee käytännössä tukijussille
Ilman juomia elintarvikkeiden myynti vuonna 2025 oli reilut 15 miljardia euroa. Tuolla tasolla arvonlisävero pyörii pari262028Vihreät REPEÄMÄSSÄ oijoijoi....Virran sekoilut on liikaa
Jo ennestään vihreiden kannatus on suossa vaikka puolue istuu oppositiossa, nyt tuli Virran temppu kun häipyi tuosta vaa591881Sofia Virta SUURI POLIITIKKO
Osallistumalla Erikoisjoukkoihin nostaa Vihreät kauaksi ohi perussuomalaisista, joka on muutenkin hajoamassa omaan mahdo711652Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr141259Mitä ikävöit eniten ikäväsi kohteesta?
Rahaa, turvallisuutta, kauniita katseita,seksiä, läheisyyttä vai jotain muuta?991245Mika Poutala salasi osallistumisensa Erikoisjoukkoihin
Poutala ryhtyi ministeriksi 13.6.2025 ja 5.8.2025 ilmoitettiin hänen olevan seuraavalla Erikoisjoukot-kaudella. http231192Siis HYI OLKOON! Ihmiset, eikö enää ole mitään rajaa?
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/4142eeb2-a589-4109-a5d0-e8f341df585c "Susanna Penttilän seksibussi kauhistutta901082