Olen asunut Suomessa nyt 14 vuotta ja ikää 16v. Olen ennenkin käynyt kotimaassani, jota nyt en tässä yhteydessä halua kertoa. Tämä kesä muutti vanhempiin suhtautumiseni täysin.
Suomen kieli oli haasteellista oppia, kun vanhemmat puhuivat kokoajan meille omaa kieltämme. Lisäksi meitä nuoria kiellettiin keskenään puhumasta suomea. Haluan avautua monesta asiasta muutenkin, joka koskettaa maahanmuuttoa yleisesti, mutta totuus on se, että meitä nuoria painostetaan todella paljon. Minua on jopa hakattu moneen kertaan miesten toimesta.
Elin kerrostaloalueella Kouvolassa Eskolanmäessä, joka mielelletään pieneksi Mogadishuksi, jossa ovet on selällään aina auki joka ilmansuuntaan, valot palaa ja puheen sorina täyttää yön. Omia kavereita olen saanut tuoda kotiini, mutta on paljon sukulaisia ja tuttavia jotka kieltävät omaan kotiin tuomasta ketään uskontoon vedoten. Enään en kotona voi kuitenkaan asua tilanteen kärjistyttyä. Nyt on aika puhua siitä kaikesta.
Pidän asua Suomessa ja haluan tehdä asiat suomalaisittain tai edes kuten eurooppalaiset, mutta yhteiskunta kohtelee kuin toisen luokan kansalaista. Pukeuduin alussa kuten oman maani kansalaiset yleensä koulussakin. Sitten jouduin pieneen kierteeseen ja vaatteiden piilotukseen ja vaatteiden vaihtoon kavereitten luo ja lopulta tilanne selvisi vanhemmille kun päivällä satutin jalkani ja jouduin lääkäriin. Paikalla kävi jopa poliisit tilannetta rauhoittelemassa. Asiasta käytiin hirveä tiukka keskustelu ja ankarat riidat myöhemmin kotona. Enkä ollut ainoa. Silloin päätin pitää oman pääni. Olin vain 9 vuotias. Kaverit tukivat. Lisäksi oli muitakin jotka kapinoivat jatkuvasti omia vanhempia ja heidän sääntöjään vastaan. Jopa piilolasit oli hirveän riidan aihe tai tamppoonit. Voitte kuvitella mitä mindfuckia se on.
14 vuotiaana kun kävin vielä kotimaassani, minut tutustutettiin erääseen mieheen. Minä arvasin mistä oli kysymys. Koulujen loputtua saatettaisiin tehdä "siirto". Koska sitten viranomaiset ei pääse puuttumaan ja itsekin ehdin täyttää 16v. Mies oli onneksi niin tyhmä, että alkoi pitämään yhteyttä heti alussa ja hänen aikeensa selvisi lopullisesti ja itse syötin valheita lisää. Koulut kun loppui, niin meidän piti nyt syksyllä lähteä käymään lomalla. Enään en suostunut. Tiedän mikä siitä voisi seurata lopultakin ja menin turvakotiin ihan toiselle paikkakunnalle ystävien järjestämällä kyydillä välittömästi viikkoa aikaisemmin, ennenkuin lento lähti. Yhtäkkiä he kaikki ovat poissa elämästäni ja tuo koko 14 vuotta mitä olin Kouvolassa, en vaan voi palata sinne enään. Vaatteet ja kaikki jouduimme uudestaan ostamaan tavaroita myöden uudestaan.
Minua voi syyttää vaikka Suomen valtion rahojen tuhlaamisesta, mutta minä aion silti asua Suomessa, mennä kouluun ja saada hyvän ammatin. Minulla ei ole muuta annettavaa. Jos sekin on väärin, niin mitä minun pitäisi tehdä ja mitä minulta vaaditaan? En voi muutakaan. Ei ole minun vika että synnyin tänne ja tämmöseen tilanteeseen. Sosiaalitoimisto päinvastoin kuten psykologikin on vaikeuttanut ja sysännyt takaisin leijonan luolaan kärsimään.
Se mihin suomalaiset ystävät on minut tutustuttanu omassa maassaan on ne tyypilliset asiat mitä itsekin tekevät ja miten itsekin elävät. Voisin elää omalla laillani, mutta ymmärrän mitä tarkoitetaan, jos joutuisin elämään yksin. Uskonto on vain minulle enään se välikappale miten tunnen olevani minä. En osaa kertoa, mutta ei se ole niin tärkeä asia kuitenkaan kuten ei ole monelle suomalaiselle evankelis-luterilainen uskontokaan. Ne vaan on "uskonnossaan".
Suomen kieli oli haasteellista oppia, kun vanhemmat puhuivat kokoajan meille omaa kieltämme. Lisäksi meitä nuoria kiellettiin keskenään puhumasta suomea. Haluan avautua monesta asiasta muutenkin, joka koskettaa maahanmuuttoa yleisesti, mutta totuus on se, että meitä nuoria painostetaan todella paljon. Minua on jopa hakattu moneen kertaan miesten toimesta.
Elin kerrostaloalueella Kouvolassa Eskolanmäessä, joka mielelletään pieneksi Mogadishuksi, jossa ovet on selällään aina auki joka ilmansuuntaan, valot palaa ja puheen sorina täyttää yön. Omia kavereita olen saanut tuoda kotiini, mutta on paljon sukulaisia ja tuttavia jotka kieltävät omaan kotiin tuomasta ketään uskontoon vedoten. Enään en kotona voi kuitenkaan asua tilanteen kärjistyttyä. Nyt on aika puhua siitä kaikesta.
Pidän asua Suomessa ja haluan tehdä asiat suomalaisittain tai edes kuten eurooppalaiset, mutta yhteiskunta kohtelee kuin toisen luokan kansalaista. Pukeuduin alussa kuten oman maani kansalaiset yleensä koulussakin. Sitten jouduin pieneen kierteeseen ja vaatteiden piilotukseen ja vaatteiden vaihtoon kavereitten luo ja lopulta tilanne selvisi vanhemmille kun päivällä satutin jalkani ja jouduin lääkäriin. Paikalla kävi jopa poliisit tilannetta rauhoittelemassa. Asiasta käytiin hirveä tiukka keskustelu ja ankarat riidat myöhemmin kotona. Enkä ollut ainoa. Silloin päätin pitää oman pääni. Olin vain 9 vuotias. Kaverit tukivat. Lisäksi oli muitakin jotka kapinoivat jatkuvasti omia vanhempia ja heidän sääntöjään vastaan. Jopa piilolasit oli hirveän riidan aihe tai tamppoonit. Voitte kuvitella mitä mindfuckia se on.
14 vuotiaana kun kävin vielä kotimaassani, minut tutustutettiin erääseen mieheen. Minä arvasin mistä oli kysymys. Koulujen loputtua saatettaisiin tehdä "siirto". Koska sitten viranomaiset ei pääse puuttumaan ja itsekin ehdin täyttää 16v. Mies oli onneksi niin tyhmä, että alkoi pitämään yhteyttä heti alussa ja hänen aikeensa selvisi lopullisesti ja itse syötin valheita lisää. Koulut kun loppui, niin meidän piti nyt syksyllä lähteä käymään lomalla. Enään en suostunut. Tiedän mikä siitä voisi seurata lopultakin ja menin turvakotiin ihan toiselle paikkakunnalle ystävien järjestämällä kyydillä välittömästi viikkoa aikaisemmin, ennenkuin lento lähti. Yhtäkkiä he kaikki ovat poissa elämästäni ja tuo koko 14 vuotta mitä olin Kouvolassa, en vaan voi palata sinne enään. Vaatteet ja kaikki jouduimme uudestaan ostamaan tavaroita myöden uudestaan.
Minua voi syyttää vaikka Suomen valtion rahojen tuhlaamisesta, mutta minä aion silti asua Suomessa, mennä kouluun ja saada hyvän ammatin. Minulla ei ole muuta annettavaa. Jos sekin on väärin, niin mitä minun pitäisi tehdä ja mitä minulta vaaditaan? En voi muutakaan. Ei ole minun vika että synnyin tänne ja tämmöseen tilanteeseen. Sosiaalitoimisto päinvastoin kuten psykologikin on vaikeuttanut ja sysännyt takaisin leijonan luolaan kärsimään.
Se mihin suomalaiset ystävät on minut tutustuttanu omassa maassaan on ne tyypilliset asiat mitä itsekin tekevät ja miten itsekin elävät. Voisin elää omalla laillani, mutta ymmärrän mitä tarkoitetaan, jos joutuisin elämään yksin. Uskonto on vain minulle enään se välikappale miten tunnen olevani minä. En osaa kertoa, mutta ei se ole niin tärkeä asia kuitenkaan kuten ei ole monelle suomalaiselle evankelis-luterilainen uskontokaan. Ne vaan on "uskonnossaan".
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin, itse kuulun uskontojen uhrit verkostoon, kun erosin lestadiolaisen piireistä. Nyt ei ole ystäviä, eikä mitään tukena. Ehkä olisi minunkin aikanaan kannattanut haalia ystäviä ensin. Suomessa valitettavan usein joutuu tilanteisiin, missä on vielä tiukemmat säännöt kuin jopa Islam uskoisilla. Harmittava juttu sinänsä tuo sinun tarinasi, en voi kuin olla pahoillani. Mutta kyllä uskon kaiken kääntyvän parhain päin vielä tässä.
Suomessa on alalla paljon viranomaisia, joissa on lukuisia virkamiehiä. Minulle ulkopuolisena on jäänyt sama käsitys kuin sinullekin. Apua on vaikea saada keneltäkään virkamieheltä. Olen todennut saman vaikeuden auttaessani tytärtäni, joka toimi yrittäjänä. Ainoa etuni on, että pystyn tietojeni avulla esittämään oikeat kysymykset ja siten välttämään pahimmat karikot. Tallensin kirjoituksesi omiin tiedostoihini, koska tältä sivustolta on kadonnut kirjoituksia selittämättömistä syistä. Koska olet vielä lapsi 18-vuotiaaksi asti laissa olevan määritelmän mukaan, ulkopuolista kohtaa viranomaisten taholta vaikenemisen muuri. Koska käytössäsi on ilmeisesti tietokone, yritä saada yhteyksiä erilaisiin vapaaehtoisiin auttajiin. Heidän täydet toimintamahdollisuutensa aukenevat tosin vasta, kun täytät 18 vuotta. Yritä päästä jatkokoulukseen, koska vain se avaa suomalaisessa yhteiskunnassa todelliset mahdollisuudet. Ilman kouluttautumista jäät helposti toisen luokan kansalaiseksi.
Hei kyllä sinä voit asua yksin. Riittää että sinulla on edes se yksi kaveri. Sosiaaliviranomaisille sinun pitää kertoa juurta jaksaen tilanteesi myös
lapsuuden ajan tapahtumat.
Myös apua voi saada seurakunnista niihin voit kertoa esim. Spostitse tilanteesi. Voi toki hullulta kuulostaa mutta minä voin myös auttaa sinua jos haluat elämäsi aloittaa helsingin suunalla.
Te, jotka siellä niin hyvin tiedätte, kuinka apua on tarjolla, niin olette varmaan itse jotenkin noissa organisaatioissa mukana "auttamassa."
Totta on kuitenkin, että virkamiesapu toimii osapäiväisesti yleensä vain virka-aikana, mutta pieni ahdistettu ihminen tarvitsee muutakin apua kuin ainoastaan "helposti saatavan avunsaamisen" hokemista tai "tsemppiä, kyllä sä pärjäät" letkautuksia.
Esimerkiksi pienempien kaupunkien sosiaaliviranomaiset ovat erittäin tietämättömiä koko islamista sekä hiljalleen etenevästä islamisoinnista myös Suomessa. Heidän perusvastauksensa yleensä kaikkiin islamia koskeviin kysymyksiin on: "Ei kaikkea voi yleistää.", koska he eivät käsitä vielä islamin uskonnollis-poliittista luonnetta. Islamissa nimenomaan sekoittuu uskonto ja politiikka tietyn ryhmän YLEISEKSI ajattelutavaksi, ja tällaisen ryhmän kasvaessa demokraattisessa yhteiskunnassa, siitä tulee itse demokratiaa tuhoava voima, joka lopulta kumoaa kaikki muut ajattelutavat.
Näin se on mennyt ja näin se etenee, ellei pelisääntöjä ajoissa selkeytetä:
http://www.youtube.com/watch?v=FS7TRRnsCf8
Monika-Naiset Liitto auttaa maahanmuuttajanaisia:
http://www.monikanaiset.fi/
Mannerheimin lastensuojeluliitto voisi myös olla apuna:
http://www.mll.fi/nuorille/lnpn/
Puhelinnumeroon 116 111 voi soittaa maksutta koko maassa joka päivä. Puhelimen toisessa päässä on koulutettu vapaaehtoinen aikuinen, jolla on aikaa kuunnella.
Lasten ja nuorten puhelimessa voi kysyä tai keskustella luottamuksellisesti mistä tahansa itseä mietityttävästä asiasta. Puhelimen aikuiset päivystäjät ovat vaitiolovelvollisia.
Olet ilmeisesti kaksikielinen ja puhut suomea erinomaisesti.
Kyllä varmasti selviät.
Muilla palstoilla puhutaan huostaanotoista ja sijaisperheistä. Eivätkö ne sopisi sinun tapaukseesi?
Kyllä on vaikuttava teksti aloittajalla. Kiitos tästä, koska suomalaisten olisi vihdoinkin tajuttava se, että uskonnonvapauden ja sananvapauden nimissä EI voi sallia mitä vaan.
Hävettää oikein suomalaisten päättäjien TYHMYYS kaikessa "hyväntekeväisyydessään". Kaikkia ihmisiä pitää auttaa, mutta ei mikään uskonnollinen, poliittinen tai uskonnollis-poliittinen ryhmä voi toimia yli yhteiskunnan LAKIEN, ei kristityt eikä muslimit.
Ikävä kyllä Suomessa yleistä mielipidettä hyssytellään silloinkin, kun jotkut oikeasti pelkäävät tulevansa murhatuksi. Sellainen näyttää olevan suomalainen tasa-arvoinen suvaitsevaisuus. Sitten vasta rasismiinvetoamiset haihtuu, kun yhteiskunnallinen tilanne jännittyyy kasvavan musimien vaatimusten ja toimintaperiaatteiden törkeyden myötä, mutta silloin kaikki on jo monella tapaa myöhäistä. Tällaistako Suomeenkin halutaan naiviin suvaitsevaisuuden nimissä:
http://www.youtube.com/watch?v=kGiaI5QoHXg
p.s. Ruotsista voisi kerrankin ottaa oppia, eikä seurata sen käytäntöjä. Kyllä Suomi ja suomalaisetkin Suomessa asuvat ja tarvitsevat turvallisuutta sekä suojaamista.