Jos kerran täällä toista ikävöit? En vaan ymmärrä. Haluaisin ymmärtää.
Mikä saa sinut pysymään siinä suhteessasi
En arvostele sinua
63852
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
ei ole minulta hänelle. Tää paikka on ahdistava.
Mitäs se sua liikuttaa?
Käviskö se syyksi että se ketä ikävöi ei tiedä sitä että ikävöi tai se ketä ikävöi ei rakasta?
Ei mikään.
tottumus ja osa asioista ok
En lähde niitä julkisilla sivuilla erittelemään...mulla on syyni. Eipä häntä kiinnostanut muutenkaan. Joten jatkan parhaaksi katsomalla tavallani eteenpäin.
sitä ensimmäistäkin?
Vastaampas tähän sitten lorton näkökulmasta. Seurustelen. Olen seurustellut jo useita vuosia saman kanssa.. Arki menee puuduttavilla rutiineilla. Ei ole rakkautta tässä talossa enään nähty moniin vuosiin.. Ja sitten.... Eräänä päivänä baarissa törmäsin todella upeaan mieheen. Juuri tätä minä olin kaivannutkin. Läheisyyttä, lämpöä, aitoa kuuntelemista eikä vain nyökätä päätä ja katsella seiniä kun puhuu, naurua ja hienosti toimivaa kemiaa. Kyllä ikävä on vieläkin sitä iltaa. Ja harmittaa niin vietävästi että en tajunnut ottaa edes sen miehen numeroa ennen kuin kadotin hänet. En tiedä olisiko meistä tullut mitään mutta sydäntä lämmittää vieläkin hänen naurunsa ja lämpönsä. Ja se sai tajuamaan mikä nyt mättää nykyisen ukon kanssa. Vielä en ole uskaltanut hypätä pois tästä oravanpyörästä.. Kun ei puhuta toisillemme niin ei tule niitä riitojakaan.
Pekka, ikävä jäi
Niin, ja otitko selvää oliko tuo ihana Pekka varattu, mutta hakemassa hyväuskoista flirttiseuraa. Nämä Pekat on niin nähty. Kiertävät pitkin baareja ja kahviloita kyttäämässä, jos joku nainen vaikka sattuisi istumaan vapaana ihan kuuntelutarvetta varten.
Kyllä miehet osaa esittää naisille aina niin ihanaa, mutta se on vaan ulkokultaista kuorta.
Koittakaa sen oman suhteenne ja oman rakkaanne kanssa tehdä työtä sen suhteen pelastamiseksi, ei se ole mikään pelastus etsiä joku muu, kun samat ongelmat ihmisillä on aina edessä ennemmin tai myöhemmin. Kyllästyminen suhteen arkeen tulee jokaiseen suhteeseen. Ei sitä läheisyyttä, lämpöä ja hienosti toimivaa kemiaa kauaa riitä..se vaan on kylmä totuus.
Siksi jokaisen on tajuttava keskustella ja puhua sen oman puolisonsa kanssa, eikä lähteä etsimään selvitystä muualta. Pää pois sieltä perseestä ihmiset.
Puolisoni rakastaa minua ja ei halua erota vaikka minulla on paljon tunteita toiseen. Tämä toinen ei myös halua, että eroan.
En tiän kanssa olla samassa veneessä. Mutta sillä erotuksella et toinen meistä on varattu ja minä vapaa. Että ihminen voi olla tyhmä... enkä myöskän halua että hän eroaa. Tuskallinen olo tila siis...
Kyllähän mä tiedän etten ole hyvä puoliso, tiedän etten ansaitse häntä, mutta yritän parhaani mukaan paikata. Tunteilleni toista kohtaan en voi mitään, mutta en myöskään ikinä haluaisi satuttaa puolisoani, hän on minulle tärkeä ja rakas, eikä hän ole tehnyt mitään ansaitakseen tällaista minun puoleltani. En halua että hän koskaan joutuu katumaan sitä että tutustui minuun ja päätti jakaa elämänsä kanssani. Jotenkin yritän selviytyä tästä itse, minun ongelmanihan tämä on, liikkumavaraa vaan on niin pirun vähän. Ja samalla tiedän, että kieltämällä kaiken teen koko ajan väärin sitä toista kohtaan, josta haaveilen, välitti hän minusta koskaan tai ei. En ilmeisesti osaa olla millekään tai kenellekään uskollinen.
U wrote my feelings!
Sinä "paikkailija" olet onnekas, eikä puolisollasikaan ole mitään hätää. Haluathan pitää huolta hänestä ja kaikesta teille yhteisestä. Toivottavasti myös tunteittesi ja haaveidesi kohteella menee yhtä mukavasti. Olisihan ikävää, jos kukaan ei jakaisi hänen kanssaan yhtään mitään, hän joutuisi elämään niin arkensa kuin juhlansa yksin, eikä kukaan olisi kiinnostunut, jos häntä on satutettu.
"Toivottavasti myös tunteittesi ja haaveidesi kohteella menee yhtä mukavasti..."
Toivon niin, en tiedä mitä voisin tehdä korjatakseni sitä tilannetta. Lohduttaudun sillä ajatuksella ettei kenenkään onnellisuus voi tai saa olla yhdestä ihmisestä kiinni. Lisäksi olisi aika itserakasta ajatella että juuri minä olisin kenellekään mitenkään valtavan erityinen.
Jos olet sama kuin "saa tuomita", niin ainakin katsot olevasi puolisollesi erityinen. Tunnet, että hänen onnellisuutensa on kiinni sinusta, yhdessä olemisestanne. Näin ainakin tulkitsisin tekstin perusteella.
Tuota toista taas et ajattele olemassa olevana ihmisenä, vaan haavekuvajaisena, joka ei kärsi, kaipaa, eikä ikävöi. Sinun taitaa olla mahdoton käsittää, että hän pohjimmiltaan kaipaa samoja asioita kuin me kaikki, myös sinä ja puolisosi. Itsekästä ja joskus vaarallistakin on ajatella, että toisen ihmisen voi ottaa käyttöön silloin, kun itselle sopii ja unohtaa pois, kun on velvollisuuksia tai muuta tärkeää hoidettavana. Kuitenkaan en lainkaa epäile, ettetkö tarvitsisi lisähappea, jota tuo toinen sinulle merkitsee.
"Tunnet, että hänen onnellisuutensa on kiinni sinusta, yhdessä olemisestanne."
Varmaan tämän paikkani voisi joku muukin täyttää - ja ehkä sen joku muu paremmin ansaitsisikin - mutta suhde on jatkunut jo pitkään, joten tunnen kuviot. Kuvittelen myös että uskottomuus loukkaisi häntä syvästi. Ja minä tarvitsen häntä, hän on paras kumppani mitä minulla on koskaan ollut, enkä minä niin kovin helppo tapaus ole. Luottamuksen löytyminen vie aikaa, jotenkin vaikea kuvitella että olisin yhtä läheinen kenenkään toisen kanssa. En kyllä ihan ymmärrä mitä puolisoni minussa näkee, voi olla ettei hän odota paljoakaan, mutta hyvä näin, ja hyvä ettei hän tiedä kaikkea. Realistisesti ajatellen en usko että elämä voisi olla tätä parempaa, ainakaan minun tapauksessani, hemmetin paljon onnettomampaa ja vaarallisempaakin kyllä.
"Itsekästä ja joskus vaarallistakin on ajatella, että toisen ihmisen voi ottaa käyttöön silloin, kun itselle sopii ja unohtaa pois, kun..."
Olen samaa mieltä. Mitään sivusuhdetta ei kuitenkaan ole eikä ole ollut olemassa, tuskin edes mahdollisuutta sellaiseen, kunhan vain joskus haaveilen itsekseni. Enkä tosissani usko että tämä olisi mitään muuta kuin yksipuolista haihattelua, joten korkeintaan telon tässä itseäni, mutta se nyt ei ole mitään uutta.
vielä:
"tuota toista et ajattele olemassa olevana ihmisenä, vaan haavekuvajaisena, joka ei kärsi, kaipaa, eikä ikävöi"
Ajattelenpa, mutta yritän olla tekemättä niin, koska se on tyhmää ja haitallista. Minulla ei ole kertakaikkiaan mitään syytä olettaa, että hän kaipaisi minua. Sen sijaan haaveilen itse aivan liikaa siitä, että saisin pitää häntä sylissäni, edes hetken verran, ja jos annan itseni yhtään uskotella, että hänkin haluaisi ja tarvitsisi minua, olisi onneton ja lohduttajaa vailla, tästä aivan joutavasta ikävästä tulee hyvin myrkyllistä, viiltävää ja lamauttavaa. Sitten kestää taas monta päivää rämpiä ylös siitä itse kehitellystä hetteiköstä, ja yrittää tukahduttaa tai kohdistaa ne tunteet ja tarpeet toisaalle. Minun ei todellakaan pitäisi tehdä tätä itselleni.
Vastaan aloittajan kysymykseen omasta, miehisestä näkökulmastani.
Ikävöin ainoastaan TÄÄLLÄ erästä naista. Se ei tarkoita, että ikäväni siirtyisi todelliseen elämään. Arki menee nykyisinkin aivan hyvin.
Jos joku nainen haluaa kritisoida vastaustani, niin muistuttaisin, että moni nainen lukee avioliitossakin Rakkaus-romaaneja saaden niistä sisältöä elämäänsä kestääkseen miehensä rinnalla.
Miten se nainen pärjää?
Varmaan aika hyvin, miehensä kanssa. Tietää.
Ikävöit vain tällä palstalla? Et muuten elämässäsi? Mitä..miten.. Huijaat itseäsi!
Tietääkö nainen (siis se toinen) että kaipaat häntä?
Vai onko se salaisuus?
ei kuulu sulle tuu sanomaan sitten kun oot kokenut saman tilanteen...
jos olenkin saman kokenut...elän sitä...
Sitä minä en halua kertoa täällä. käytä omaa mielikuvitustasi ja tunneälyäsi, miksi ihmiset yleensä pysyvät yhdessä. Syitä voi olla moniakin. Jos haluat tietää, miksi kaivatttusi haluaa pysyä suhteessan, niin siihen et saa täältä vastausta..
Koska, tämä on tapa -en ikävöi enää.
Koska puolisoni on inhimillinen ihminen vikoineen ja virheineen, ja niin olen minäkin.
Kiitos sinun tapasi toimia, tämä on todellakin vain vahvistanut suhdettamme, joten hän taisteli oikeasti, sinä toimit tavallasi. Se oli rumaa. likaista, kuluttavaa ja täysin kyseenalaista!
Ja kaiken lopun minä pyyhinkin pois :)
Hän ei halunnut rakkauttani eikä minua. Hän ei koskaan pyytänyt minulta mitään.
Ikävöin, kosks rakastan, tykkään, välitän, ihailen, haluan.
hän rakastaa minua.
N to m
Jos haluat tietää kysyt sitä kasvotusten.
Pitkissä suhteissa ihastumisia tulee ja menee. Se on ihan normaalia ja inhimillistä, eikä tarvitse johtaa mihinkään, jos suhde muuten kaikin puolin on hyvä ja toimii.
Näin sanovat myös parisuhdeterapeutit, jotka ovat siis ammattilaisia, toisin kuin suurin osa palstan kirjoittelijoista.
Mitä sanoo terapeutti, jos ihastuminen tulee, eikä vielä vuosikymmenen päästäkään ole mennyt minhinkään, vaan kehittynyt ihmissuhteeksi?
En tiedä, koska en ole terapeutti :D
Itse sanoisin, että joillakin se ihastus ei mene ohi (suurimmalla osalla menee) ja niillä, joilla ei mene ohi, saattaa kumppani vaihtua tai sitten ei.
Varmaan voimatttomuus tehdä suuria elämänmuutoksia. Toivon tosissani tämän olevan väliaikaista. Ei ole se mukavin oravanpyörä olla tilanteen takia voimaton mutta voimattomuuden takia jäädä tilanteeseen.
Sääli, jos se päällepäin vielä näyttää siltä, että haluan pysyä tässä.
Toisen ulkonäkö. Sitä ei rakasta jonka ulkonäköä haukkuu. Provoko?
uteluihisi! Widduux se sulle kuuluu, jos joku täällä hengailee, ja sekään ei sulle kuulu, kenen takia se joku täällä hengailee! Onko sulla kovinkin vaikea hillitä tuota uteliaisuuttasi? Ja " ei millään pahalla" ja "haluan ymmärtää" kommentit on pahinta vittuilua toista kohtaan, ja kertoo vittuilijan luonteen olevan syvältä perseestä! Eli sinun.
olet harvinaisen epämiellyttävä, todella.
Ota aamulääkkees.
sivusta tämä:
Ensiksikin suurin osa palstalaisista on varattuja, se on täällä olemisen idea suurimmaksi osaksi
Toisinnakin suurin osa naisia
Ja sinä luulet tietenkin olevasi aloituksen keskiössä jotenkin? Aloitus voi olla suunnattu melkein IHAN KENELLE VAAN.
terv.varattu palstahengailia, ei sen parempi kuin melkein kukaan viestin kohde.
Aloitus on erinomaisen hyvä keskustelunaloitus tällä palstalla. On mielenkiintoista, mitä ihmiset vastaavat!
Viestissä oli huumoria mun mielestä. Pikkasen tosikkomeno täällä.
"ainstain" kun luulee olevansa fiksukin ja hokee "ota aamulääkkees" "ota lääkkees" yms. tosi kulunutta fraasia. Keksi jotain nohevampaa, jos MILLÄÄN kykenet "ainstain".
Hyvää huomenta skitso,
Muistitko ottaa aamulääkkeesi?
KIRSI, ANU...tai ANSKU...
ai me päästiin samalle viivalle...... buahhahhaaaaaaaa.
Kiltit tytöt menee taivaaseen, pahat minne vaan :)
Tää oli päivän paras.
aloittaja muuten tiedät tai luulet, että hän ikävöisi jotain toista? Mulla tulee mieleen näistä aloituksista, että aloittaja itse ikävöi jotain varattua ja TOIVOO että se varattu ikävöisi myös. Ja LUULEE että se ikävöimänsä varattu kirjoittelisi täällä kaipuuviestejä jollekin muulle kuin sille omalleen. Miksi et muuten kysy tuota irl? Veikkaanpa ettet voi kysyä, kun se sun kaivattu ei halua olla sun kans tekemisissä ja toisekseen tiedät, että nämä on vaan sun fantasiaa ja nolaisit vaan itsesi menemällä kysymään tällasia häneltä.
VAIN YKSI JA AINUT NAINENKO; JA VARATTU TÄÄLLÄ KAIPAILEE VAI?
IHAN SAMA MITÄ PASKAA TÄNNE KUKIN KIRJOITTELEE; KUN TUO MUSTASUKKAINEN AIVOKÄÄPIÖ; AI N A TUO VAAN SEN JONKUN NAISEN ESILLE JUTISSAAN!
PAINUS TUO KIRJOITTELIJA JO SEN NAISEN JUTTUSILLE JA KERTOISI KAIKEN SEN; KUINKA KATEELLINEN HÄN ON SILLE. SITTEN KERTOISI VIELÄ SENKIN; ETTÄ TÄMÄN NAISEN PUOLISO EI OLE HUOLINUT KIRJOITTELIJAN SEKSIPALVELUITA JA SILLÄ NYT MOLLAA HEITÄ TÄÄLLÄ.
PORTOT ILMOITELKAA NIISSÄ PORNOLEHDISSÄ:::ÄLKÄÄKÄ TÄÄLLÄ.
ÄSÄS....
Ohhoh... Jos tuo oli mulle suunnattu niin nyt tais kyllä mennä ohi, kun en ymmärtänyt tekstistäsi hölkäsen pöläystä. Jospa sä itse selvittäsit ne asiasi irl, niin ei tarvi täällä tuntemattomille keuhkota.
Tosi hyvä aloitus! Varatut miinustelee ja alkaa huutaa anonyymipalstasta, kun pelkäävät että ovat jo paljastuneet!
kaipailijat plussaa onnessaan joka vastausta, jossa sanotaan, ettei rakkautta ole sitä omaa kohtaan vaan jotain toista. Vaarallisia palstoja nämä. Saa ihmiset roikkumaan jopa vuosiksi jossain varatuissa, joilla ei mitään ajatustakaan ole ollut sitä kohtaan joka heitä kaipailee. Tai korkeintaan ahdistusta siitä kun joku ei-toivottu roikkuu.
Totta tuokin. Tosin monilla varatuilla on siinä ihan omaa syytäkin, kun on ensin annettu ymmärtää, että kiinnostaa, tahallista roikotusta siis.
Varattujen miesten vaimot roikkuvat täällä tulkiten jokaista tekstiä ja peläten että oma puoliso kirjoittaa ja kaipaa toista ja teilaavat jokaisen kaipaajan ihan vaan varalta. Puoliso kokee varmasti ahdistusta siitä että vaimo roikkuu kuin takainen ja seurailee palstoja.
usko tuohon. Kyllähän niillä "vaimoillakin" on oma elämänsä ja menonsa ja suhteensa ym. niinkuin kaikilla muillakin. Vainoharhaista kuvitella noin, vaikka toisaalta tuon vainoharhaisuuden ja epätoivon ymmärränkin. Onhan se varmasti raskasta kaivata jotain tietäen ettei sitä naista/miestä koskaan tule saamaan.
Elän juuri tilanteessa jossa tiedän toisen pettävän minua ja tapailevan toista. Vihaan valehtelemista ja luottamuksen pettämistä. Jos oikeasti ajattelisitte mitä tuskaa sille toiselle aiheutatte, niin ette pettäisi. Tehkää rehellinen valinta...vaikka sanoisitte mitä syyksi kaivata varattuna varattuja, ettekä voi noin vain lähteä, niin se on pazka puhetta.
Toisia voitte kyllä satuttaa pettämisellänne, mutta kun se tulee omalle kohdallenne, niin muistakaa kannattaako!?
Mikään ei satuta enempää kuin luottamuksen vieminen. Sitä kun uskoo toiseen ihan sata ja sitten toinen pelaakin selän takana peliään, eikä mikään saa häntä tunnustamaan. Millainen ihminen sellainen on? Jos ei kerran pysty rehellisyyten yhden kanssa, ei hänestä siihen ole kenenkään kanssa. Luottamus voidaan rikkoa vain kerran ja sen jälkeen paluuta entiseen ei ole.
Valehteleminen koskee enemmän kuin totuuden julkituominen pettämisestä.
Itketti viestisi särjetty! Tuo on niin totta. Valehtelu ja epärehellisyys satuttaa eniten. Jos miehesi tajuaisi edes sen. Sattuu sinun puolestasi sieluun. Ihmiset ovat joskus toisilleen todella ilkeitä, koska ehkä itsekään eivät pysty kohtaamaan tilannettaan silmästä silmään. Eivät haluaisi satuttaa, mutta tekevät sen pahimmalla mahdollisella tavalla: pettämällä ja salaamalla. Siksi en koskisi varattuun, koska aina on se joku, joka on ihan rikki, itsetunto nollissa, pahat fiilikset. Toivottavasti tilanteesi paranee ja saat sen miehen ymmärtämään Sinua. Sinä hymyilet ja katsot noin, viet minut aamuun uuteen, kuin kevään ensimmäiseen sateeseen... Ja hei minä olen ollut se joku, aikaisemmin elämässäni.
Kiitos,.en saa häntä enää takaisin ja tiedän menettäneeni elämäni rakkauden. Haluaisin vaan, että jokainen pettäjä tietäisi, ymmärtäisi ja miettisi ennen kuin aloittaa leikkinsä. Yhden asian tulin ymmärtään myös hyvin katkerasti, rakkaudella ei ole sittenkään mitään merkitystä. Ihmiset eivät välitä siitä, että joku rakastaa heitä, panostaa suhteeseen täysillä ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta luottamuksen varassa.
Jos kuvittelette että joku toinen on parempi, niin voin vakuuttaa että ei ole. Ihmisen uskollisuus ei riipu rakkauden, antamisen ja saamisen voimasta vaan hän on aina hakemassa jotain uutta viehätystä ja onnen huumaa. Itsekkäänä ihmiset kuvittelevat olevansa jollekin se ainut, mutta todellisuudessa jokaisella on salattu elämä, joka satuttaisi ja saisi suhteen romahtamaan, jos se kaikki tulisi päivänvaloon. Niin paljon salataan toiselta asioita, että sitä ei voi käsittää, eikä ymmärtää.
Minä en koskaan tule kaipaamaan enää yhtäkään miestä, en lähde yhteenkään suhteeseen vaikka rakastuisin miten hulluna tahansa. Sen olen päättänyt.
Suunnaton suru, se tästä jäi. Suru siitä, että toinen ei ollutkaan se jonka kanssa näin eläväni loppuelämän. Hän oli silti parasta mitä olen koskaan keneltäkään saanut ja siksi tämä ikävä on suruikävää.
Olen surullinen puolestasi :( minulla meni monta vuotta siinä, kun ajattelin kuten sinä. Nyt olen niistä tunteista vapaa. Ja nyt ajattelen erästä miestä ja haluaisin tutustua häneen paremmin:) sinunkin nykyiset johtoajatukset voivat muuttua joskus. Mutta voi olla myös ettei.
Eihän tämä ole totta.
Ikäväni on yksipuolista. Jäin häneen vain jollain lailla henkisesti "kiinni" aikanaan. Ehkä hänkin vain halveksuu minua ikävässäni kun tietää, että tykkään hänestä ja että olen samalla suhteessa (en naimisissa eikä ole lapsia). Tämä se onkin pahinta ajatella, että se josta tykkää, vain halveksuisi... :(
On mahdollista ja pahoin pelkäänkin, että tuo mies ajattelee hyvinkin mustavalkoisesti miehen ja naisen välisestä kanssakäymisestä, vaikka minä olisin halunnut hänet lähinnä ystäväksi. Kiintymykseni häneen on aina ollut henkistä laatua.
Tosin ollaan järjellä ajatellen aika erilaisia arkielämissämme, joten varmaan sen vuoksi hän ei minua elämäänsä kelpuuttanutkaan. Ehkä hän koki, ettei meillä ole mitään yhteistä edes ystävyyttä varten. Ollaan lähinnä moikkailututtuja nykyään.
Tykkään tästä omasta miehestänikin, joten en ihan helpolla haluaisikaan luopua, sillä ollaan pitkään tultu hyvin juttuun keskenämme, vaikka hänelläkin ne huonot puolensa on.
Tätä tulee mietittyä aikalailla. Varmaankin paljolti taloudellinen turvallisuus, arjen helppous, avunanto- ja auttamissopimus, läheisistä välittäminen ja huolehtiminen ... Sekä se, että vastapuoli ei ymmärrä eikä tajua mitä tarkoittaa sopuero.
Nyt se poksahti päähän: ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus.
en ole enään suhteessa vaan sinkku...ollut jo vuoden verran
Ompa kinkyä.
Astetta tai miinus kymmentä kimkympää hardcorea.