Ovatko aivoni pilalla?

Ja nimenomaan on pelko hebefreenisestä skitsofreniasta koska oireet ovat pahentuneet aika paljon lyhyellä aikavälillä, ja sanoisin että mulla on paljon skitsofrenian negatiivisiä oireita, ei niinkään niitä positiivisia.

Tarkennan vielä että puhe on siis osaltaan myös vaikeaa sen takia että vaikka tuleekin mieleen jotain mitä sanoa jos joku vaikka kysyy jotain niin en välttämättä jostain syystä halua vastata.

Haluttomuus ja anhedonia ovat pahimpia, en siis haluaisi esim. pukea tai tehdä ruokaa vaikka onnistuisikin, näiden asioiden tekeminen tuntuu epämiellyttävältä. Mikään ei tuo mielihyvää enää, tuntuu että olen lopettanut rakastamisen, tai että en oikeastaan tunne oikein minkäännäköistä yhteyttä esim. poikaystävääni tai aiemmin niin rakkaisiin lemmikkeihin.

En usko että kyse homeesta koska oireet alkoivat lääkkeestä.

Mun vaisto sanoo ettei oireet välttämättä ole psyykkisiä. Itsellä samankaltaisia, ja ikävä sanoa myös tämä, voipi olla että sinulla on lääkärirumba edessä jos haluatg tietää mikä sulla oikeasti on. Yleiseen terveyskeskukseen en vältämättä lähtis. Ne aukaisee sun paperit, ja apua ei varmasti tule kun näkevät sun mielenterveyshistorian. Veikkaan. Omalla kohdalla sama, vaikka musta tuntuu että minustakin on tehty tuolla mielenterveyspuolella "sairaampi" ja masentuneempi, mitä oikeasti olen. Yleislääkärit ja mielenterveystoimistot ovat enää tikku perseessäni kun siirryn yksityiselle puolelle selvittämään, mistä kenkä oikeasti puristaa. Selvitellään jo. Sinun vika voi mahdollisesti löytä myös hormonitoiminnasta. Aivojen MRI tilalta ottaisin mielummin verikokeita.
Uni/psyyke Lääkkeet voi peittää sun varsinaiset oireet.

Ihmisiä hoidetaan liikaa psyykepotilaina, vaikka vika voi löytyä jostain muualta. Yleensä sille on selitys, miksi ihminen menee huonoon kuntoon. Tätä mieltä olen.

PALJON VOIMIA.

Kiitos tsempistä!

Mä uskon että ahdistus ja sos. tilanteiden pelko on mulla psyykkinen ongelma ja tiedostan sen, sitä mun ei ole vaikea hyväksyä. Mut nyt ton lääkkeen aloittaminen (ja lopettaminen) toi mukanaan niin paljon uusia ongelmia että en usko niiden johtuvan omasta psyykeestä, korkeintaan siitä että nyt taitaa aivoissa olla välittäjäaineet "pikkuisen" sekaisin tuon lääkkeen jäljiltä. Oireet on tosi kummallisia, vaikea selittääkkin.

Serotoniini kai liittyy jotenkin uni-valverytmiin ja kun söin essitalopraamia niin sitten se meni vinksalleen. Kun menen illalla nukkumaan (vaikka en unta saisikaan) niin olen kovin virkeä, samaten kuin illalla. Aamulla kun nousen ylös niin olen ihan tokkurassa. Aamuisin ahdistus on tosi kova, ja väsymys ei ehkä niinkään ole väsymystä vaan enemmänkin uupumusta, eikä helpota edes vaikka saisin nukuttua jonkin aikaa. En ennen lääkettä kuitenkaan omasta mielestäni ollut kovin masentunut. Toimintakyky on nollassa jonnekkin klo 19 asti kun olo alkaa helpottua.

Huomenna toivon että jaksan ja kykenen ajamaan terveyskeskukselle kun älysin pyytää lähetteen verikokeisiin, mutta aivojen välittäjäaineita ei niistä pystytä katsomaan. Kilpirauhasen vajaatoimintaa voi olla, mutta se ei niinkään ehkä selittäisi sitä että miksi on tällainen olotila nimenomaan lääkkeen jäljiltä? Lisäksi en tiedä miten tuo hormonitoiminta toimii, kun kilpirauhaskokeeseenhan pitäisi mennä ennen klo 10 aamulla, mutta jos unirytmi on sekaisin ja keho ja aivot luulee että silloin on ilta niin vaikuttaakohan tulokseen?

Itseäkin jo stressaa valmiiksi kaikki tutkimukset ja lääkekokeilut mitä pitäisi tehdä, mut ssri:lle sanon kyllä tulevaisuudessa että ei kiitos. Harmittaa vietävästi jo sekin että jos en saa uniongelmaa poistumaan ja kun ei unilääkkeetkään auta niin viimeinen vaihtoehto taitaa olla sitten neuroleptit. Pelottaa jo valmiiksi.

Jos sulla on samankaltaisia oireita niin toivon että saat asiat kuntoon! Tämän v****maisempaa ei voi olla.

Voiskohan sullakin vointi olla monen tekijän summa. Itse olen ajatellut samaa omalta kohdaltani. Kyllä on samankaltaista oloa, kongitiivisia ongelmia, ja aina sellanen olo niinkun olisin päissäni. Mulla on kanssa oma ketju aloitettu tuonne ja siellä on lisää oireita. Mulla tekee kilpirauhanen ja lisämunuaisuupumus nämä oireet. Olen kulkenut olossa jo yli 10 vuotta, ja olen nyt selvitellyt kilpirauhasasioita. Se voi aiheuttaa vaikka mitä oireilua. Tosin mä en tiedä onko sulla muita vajaatoiminnan oireita. Tuo sekava olo, muistiongelmat ja puheen hankaluus on mullakin. uupumus, ja mitä vielä. Myöskin valvon nyt, iltaa kohden ylivirittäytyminen aina kuten sinullakin. Niin jos otat kr arvot terveyskeskuksessa ja mahdollisesti samalla jotain muuta, jos siellä tulee vastaan arvoissa jotain, ja vaikka ei tulekaan, käy yksityisellä sisätautilääkärillä selvittämässä kr asia. Yleisellä puolella ne ei tiedä mitään muuta sen hoidosta kun tyyliin viitteet, ikävä sanoa näin mutta mä luotan enää itseeni, en terveyskeskuslääkäreihin ainakaan tuossa asiassa.

Se vaan on että joskus täytyy hakea syitä vointiin pitkän tien kautta. Mulla meni noin kymmenisen vuotta. Tai oireilin lievemmin jo 15 vuotiaana, nyt 27.
Enhän voi tietää mikä sulla on, ja onko kaiken "sekoitus", mutta toivon että löydät vastauksia.

Oletko käynyt lääkärissä?

Kyllä sun tilanne johtuu todennäköisimmin käyttämästäsi SSRI-lääkityksestä., jos vielä näillä sivuilla palloilet!
Itselläni on hyvin samankaltaisia kokemuksia, aivan samoja ongelmia ja alkuperäisiä vaikeuksia. Olen jo saanut pätevältä lääkäriltä vahivstuksen oirestoni aiheutuvan SSRI-lääkityksestä. Itsekin epäilin kaikenlaisten psykoosisairauksiek puhkeamista ihan tosissaan, mutta vaikka oireet viittaavatkin niihin, niin siitä ei ole kyse. Koko hermojärjestelmäsi on vain mennyt sekaisin lääkityksestä ja vie paljon aikaa, että elimistö korjaa itse itsensä. Näistä asioista tiedetään vielä hyvin vähän, lääkärit ovat tämän myöntäneet. Pidä varasi psykiatrien kanssa, he varmasti ehdottelevat kaikenlaisia psyykelääkkeitä, mutta sinuna en aloittaisi, ellet halua jatkaa samaa rataa loppuelämäsi. Yritä etsiä hyvä, kuunteleva lääkäri ja mahdollisesti psykofyysisiin menetelmiin perehtynyt terapeutti. Hermojärjestelmäsi pitää saada aktivoitua uudelleen! Tsemppiä!