Moni varattu haikailee sinkun tai toisen varatun perään täällä ja oikeassa elämässä.
Nyt käsi sydämelle.
Jos tämä suuresti kaipaamasi ja rakastamasi henkilö jostain syystä kertoisi sinulle oikeassa elämässä rakastavansa juuri sinua ja haluavansa yhteisen tulevaisuuden niin mitä tapahtuisi? Eroaisitko nykyisestä puolisostasi ja aloittaisitko uuden elämän tämän suuresti kaivatun toisen kanssa?
Nyt käsi sydämelle.
Jos tämä suuresti kaipaamasi ja rakastamasi henkilö jostain syystä kertoisi sinulle oikeassa elämässä rakastavansa juuri sinua ja haluavansa yhteisen tulevaisuuden niin mitä tapahtuisi? Eroaisitko nykyisestä puolisostasi ja aloittaisitko uuden elämän tämän suuresti kaivatun toisen kanssa?
Vastaukset 265
Vanhimmat
En
Ytimekäs vastaus.
Harvoin tälläisia on täällä.
Miten niin harvoin? No, en kyllä näitä paljon luekaan, mutta minunkin vastaus olisi: EI IKNÄ!
No ensinknäkin. En haikaile kenenkään perään, koska vaimoni on niin ihana.
Naimisissa 24 v. ja aina vaan yhtä ihana.
Jos rakastaisin SUURESTI jotakuta muuta, kuin ihanaa miestäni, niin tietäisin etten rakasta nykyistä miestäni.
Siksi vastaukseni olisi: kyllä!
Uskoisin, että nykyinen miehenikin haluaisi etsiä uuden kumppanin siinä vaiheessa jos rakastaisin jotakuta muuta, kuin häntä.
"Moni varattu haikailee sinkun tai toisen varatun perään täällä ja oikeassa elämässä."
Onneksi en kuulu tähän porukkaan.
Yhdessä ollaan oltu 20v ja vieläkin voin sanoa, etten parempaa miestä ole vielä kohdannut ja rakastan miestäni ihan mielettömästi! Onneksi tunne on vielä molemminpuolinen.
Miepä vaihtasin just' näiltä istumilta, jos rupeis sille tuntumaan. Taas jo neljännen kerran...hahahahaahaa..i-ha-naaa. Jos "SE" olis siähisevä kärmes, ni eiköstä vaihtoonj vaa. Taas kerran. Vaihtanu olen jo ihan sopivast. Viimeksi viiskymppisen kolmekymppiseen. Ei tu mulle näppyjä nennää, jos vaihtokaupat tullee.
En
Älä valehtele!
Jos ukkosi ei ole 20 vuoden aikana muka käynyt kuksimassa muualla, niin onhan outo tossusankari ja taavetti.
Turha hehkutella mutta onneksi akat on tyhmiä ja eivät tiedä läheskään kaikkea.
On muuten kaikkea muuta kuin "tossusankari ja taavetti".
En häntä kyllä kahleissakaan pidä...eli jollei pitämättä pysy niin saakin mennä.
Ikinä en ole edes epäillyt miestäni pettämisestä, joten siinä uskossa olenkin kunnes toisin todistetaan. Tosin vietämme vapaa-aikammekin niin tiiviisti toistemme kanssa etten yhtäkkiä keksi, että missä välissä hän muut naiset edes hoitelisi...
Mutta siihen saakka, kun mieheeni luotan, uskon meiden suhteeseemme ja tiedän, että on niitä onnellisiakin pitkiä(?) avioliittoja.
Kas, kun eivät kaikki miehet ole yhtä tyhmiä kuin arvon "kuningaskuksija". Mutta juokse sinä häntäheikki vaan kun et muuta osaa, et ole oikean naisen arvoinen.
Totta, näin minäkin tekisin. Omakohtaista kokemusta on vahvasta ihastumisesta, aikana jolloin molemmat olivat varattuja. Se vaan auttoi tajuamaan, mikä omassa suhteessani on pielessä ja jätin mieheni, en tämän ihastuksen takia enkä heti vaan vasta pari vuotta asioita punnittuani (yhteinen lapsi hidasti päätöstäni). Paras ratkaisu ikinä.
edullisemmin eikä pienet kolhut haittaa, eivät päästöt eikä
äänenvaimentimen puute.
En - enää. Jossain vaiheessa järki oli niin pahasti kadoksissa, että olisin tehnyt ihan mitä vain hän olisi ehdottanut.
Eikä hän ikimaailmassa tekisi noin, enkä minäkään.
Vaikka tunteita on niin en aio. Rakastan nykyistä puolisoani syvästi, vaikeudet hänen kanssaan ja pelko siitä ettei hän rakasta minua saivat minut ihastumaan toiseen. Onneksi mitään ei tapahtunut.
Monenlaisia tarinoita täällä. Minulla muuten samoin, mutta mitään vaikeuksia ja pelkoja ei edes ollut. Toinen vain tupsahti elämääni ja sai pään sekaisin.
kyllä,siinä olisi riittävä syy kääntää sivua kirjassa.
käytännön järjestelyt pitäis vaan hoitaa,että ei jää tyhjän päälle.
olen kummiskin ehkä löytänyt elämäni naisen;)
Totta, mutta älä tee sitä toinen mielessä, vaan itsesi takia.
itse en osaa vastata. Asiat ei ole musta-valkoisia...
osittain olis tehtävä itseni ja muksujen vuoksi,mutta
aloittava voima olisi hän...
Nainen vai mies -kunpi olet?
etkö lukwnut mun ekaa viestiä:)
olen ehkä löytänyt elämäni naisen...eli siis mies olen.
etkö lukwnut
nainenkin voi löytää naisen
Minä olen kulissi avioliitossa ulos päin kaikki näytettävä hyvältä suvun takia.Eri huoneissa ollaan nukuttu jo vuosi eikä minua haittaa ihan hyvä näin ,samassa pöydässä kyllä syödään ja ruokaa laittaa kumpi ehtii olemme olleet 44v naimisissa että omaisuus on se jonka takia en lähde kotoani minnekkään .Mutta vieraissa käyn kun rupee mieli tekee hellyyttä tai on pitkäaikainen suhde,hänen asiat myös näin samanlaiset.Miehestäni en tiedä jos käy mutta tuskin koska seksi loppui kun hän sairastui mutta jos käy niin kauppa reissulla.Koska hän ei käy missään on aina kotona,en minä valita kyllä minä voisin lähteä mutta minun laittamaan kotiin ei kukaan tule koska sen tiedä että tulijoita olisi kiltille miehelle.Kyllä lähtisin jos todella sydän lähtisin rinnasta niin kovasti rakastaisin jotakin.Jonka luona käyn silloin tällöinen hän on ihana me nautimme toisistamme juttelemme pitkät tovit lähekkäin että ei se aivan seksin takia ole.hän kysyy minulta millaisen auton hän vaihtaisi minua nämä tälläiset naurattaa vaimoltaan hänen pitäisi kysyä.En kadu päivääkään että elän näin.
En ole jättämässä häntä toisen takia.
Eihän sitä jättää tarvitse.
Pienet seikkailut ja paneskelut salaa ovat nannaa ja uusi kukoistus nuupahtaneelle liitolle.
Suosittelen vieraissa käyntiä.
En. Haluttaisi silti. Ei siis erota, vaan... Tiedän, että se on väärin, noloa ja mahdotonta.
Ehei, jo toiseen ihastuessa tiesin, että hän on vain pikku seikkailu, joka menee aikanaan ohi. Oma puoliso on liian hieno ja ihana jättääkseni hänet. Mutta pikku leikki ja flirtti piristää kummasti arjen keskellä.
Aloittaja taisi puhua suuresti rakastamasta...
aina se on molemminsuuntainen ilo, ja arjen piristys se pikku flirtti siellä kaiken arkisen tiimellyksessä. En myöskään edes uskaltaisi koskea toisen omaan, saati riskeerata omaa tilannettani. :)
Sulla taiskin olla deitti-ilmoitus palstoilla :)
Niih, ja aiheesta kun ei saa poiketa, näin on näreet.... Tais kuule olla kyse vain ihastuksen perään juoksemisesta kuiteskin, sehän tarkoittaa eri ihmisille eri asioita joten anna puheenvuoroa muillekkin.
En tiedä edelleenkään hänen tunteistaan. Erosin, koska en halua pettää ketään edes henkisesti.
Ainot moraalin rajoissa oleva vastaus tässä mielestäni. Plussa ja taputus!!!
Mutta ilmeisesti kohtaaminen on ollut vaikuttava. Mitä tapahtui? Meinasitko selvittää asian?
Edellinen suhde oli jo käytännöllisesti katsottuna ollut pelkkää ystävyyttä viimeiset pari vuotta. Se, että törmäsin sattumalta naiseen, jonka ajatusmaailma kohtasi omani, oli täysin odottamatonta. Ihan kuin olisin herännyt pitkästä unesta uuteen maailmaan.
Harmi, että en tavannut Häntä vähemmän korrektia käytöstä vaativassa ympäristössä. Harmi, että kiinnostun "väärästä" sukupuolesta. Tosi harmi.
Haluaisin kuitenkin tutustua edes ystävänä, koska tämä nainen on hyvin mielenkiintoinen, hämmentävällä tavalla tutunoloinen. En vain tiedä miten ystävystyä, olen huono sellaisessa =/
Kuulostaa hyvin samalta kuin oma tilanteeni vuosi sitten. (Itse ihastuin mieheen - ei sillä että sen muuten olisi väliä mutta onhan kaikki aina vähän yksinkertaisempaa heterolle tässä heteroille rakennetussa maailmassa.) Vanhassa suhteessa oli mennyt kiinnostus ja kunnioitus, sitä myöten myös rakkaus, ja olin vain odotellut lasten kasvamista. Sitten iskivät tunteet toista kohtaan. Erosin ennen kuin tiesin toisen tunteista mitään, en voinut enää olla entisessä suhteessa. Nyt suunnitellaan jo yhteen muuttoa tuon ihastuksen kanssa ja naimisiinkin näyttäisi tämä tie vievän tulevaisuudessa.
Aiemminkin olin ollut ihastunut, mutta ne olivat aivan erilaisia tunteita, niiden perusteella en missään tapauksessa olisi toiminut vaan välttelin ihastuksia kunnes tunne meni ohi.
Voisin kääntää suunnan tosipaikan edessä.
Pikkukiinnostuksia on ollut muita kohtaan, mutta menneet nopeasti ohi. Oma puoliso kuitenkin se ainoa jota olen rakastanut ehkä koskaan.
Oikein puistattaa ajatella, että näin olisi voinut käydä. Olin ihastunut toiseen, ja kun käry kävi, olin hyvin lähellä menettää vaimoni. Elämäni rakkauden.
Ohi.
luuletko että yksikään vastasi totuudenmukaisesti, jos "ihastus" on jo kuvitelmissa ajanut tänne, todellisuudessa se ajaisi mihin vaan.
Jo se ajaisi todellisuudessa mihin vaan, niin ei me täällä enää pyörittäis.
Mua ainakaan ei mikään ihastus tänne ole ajanut. Olin täällä jo kauan ennen.
En. tämä on leikkiä ja seikkailua vain. ei muuta.
Eli leikit toisella ihmisellä, haet jotain jännitystä tylsään suhteeseen. Suosittelen hankkimaan toisenlaisia huveja, taikka rehellisyyttä myöntämään totuuden. :)
Ei auta neuvot. Taitaa Suomi olla kaikkein sairain maa. Oksensin äsken, kun luin näitä. Jumala, älä säästä noita tuomiopäivänä, sa atanasta ovat sijinneet.
mies vastaa, ootko sinä jokseenkin kyllästynyt? vai onko jokin asia mikä jäi kaivertamaan? en tiiä kenelle tämä hupia on ollut, en itsekkää ensin tajunnu ku olin jo tekemässä. mutta se että haittaako se minua, ei,ei,nii,ei! minä tykkäsin tilanteesta sanoin mitä hänelle sanoa pitikin, eli tilanne on mennyt perille omalla kohdallani. tilanne oli juuri niinkuin ajattelinkin, täysin pääsin yllättämään, ei se ole mitään muuta kuin sitä oikeasti ihmisistä välittämistä. osaa sekoilla ku tuntuu et joku tarvii piristystä. jos ei kohde niin ainakin itse. tekona tuo hulluus. mahtavaa siis niin bravuuri kokemus että oksat pois enää koskaan en pidä mitää salassa. teen asiat juurikin silloin kun ne tuntuu olevan parhaimmalla mahdollisuudellaan. sekin teko oli mitätön ei henkilö voi kauheasti suuttua vähän säikähtää kylläkin. mutta ketä täältä etsii löytää varmasti etsimänsä siellä elämässä? vai löytääkö? totuus se myöntyy kun on itselleen totuuden mukainen, kuka tässä kärsii ja ketä sattui?
en ole tuntenut ketään kohtaan yhtä vahvasti, sitäpaitsi olen jo nyt ihastuksen kanssa henkisessä suhteessa, paska sanoa, mutta jopa se on parempi kuin nykyinen suhteeni.
valaiseva ketju.
Nähnyt paljon niitä tapaamatta jääneitä treffejä, ja ilman mitään selitystä toinen sanonut ettei päässyt, ja sopivinaan uudet treffit, kuitenkaan niihinkään menemättä.
Selityksenä niille menemättä jäämisille yleensä ettei me ollakkaan me. Siis vaiettu totuus siellä on istunut kuitenkin kotona samasa asunnossa kuin tulematta jäänyt treffaajakin.
En moralisoi, mutta miettikää ihmiset ennenkuin teette toiselle kenties ikuisen epäuskon toiseen sukupuoleen.
http://www.youtube.com/watch?v=NXrrbXqWWjs
En jättäisi, mutta puhumisen paikkahan tuo tilanne olisi. Haluaisin kuitenkin säilyttää kaipailemani ihmisen jotenkin elämässäni, mutta vain jos se hänelle itselleen sopisi. Enkä nyt tarkoita mitään seksisuhdetta, sillä sellaista en ole koskaan halunnutkaan.
Vaikea tilanne varmasti. Jos se toinen osapuoli saa yllätyksenä tietoon toisen suhteen, sen että ei ollutkaan vapaa, se kolahtaa ja lujaa, oletikkin jos on rakastunut.
Eipä olisi minullakaan mahdottomuus olla ystävänä sen miehen kanss jonka kanssa meni sukset ristiin kun hänen ystävänsa minua valisivat. Mutta, se ei taida sen miehen taholta onnistua.
Ei se ollut täältä ikävä palstalta, ihan toisaalta, mutta oisko nyt vain kuin sadussa sanotaan; Olipa kerran,,,
Kyllä jättäisin vaimoni jos vain saisin häneltä vastakaikua. Vaimoni ei ole eikä ole ollut elämäni suuri rakkaus vaikka hyvä ihminen onkin. Hän, tämä toinen nainen on tosi rakkauteni. Mukava tilanne ei olisi tietenkään.
en
en
en
en
en
en
en
en
en
en
en!
Ote on lipsumassa nykyisestä, mutta en tämän (ihastuksen) naisen takia eroisi, vaikka tämä nainen mielessä koko ajan onkin ja antaa sellasena ollakkin. Ehkä sitten kun löydän sellaisen kenen kanssa voisi tulla toimeenkin tai kun lopullisesti sukset löy ristiin.
Paras kai luottaa sydämen ääneen..
http://www.youtube.com/watch?v=kBjyNnbYKIQ
En ole ikinä jättänyt puolisoani toisen takia, vaan syythän ovat olleet parisuhteessani, joka ei ole jostain syystä toiminut. Joskus ihastuminen on vaan ollut se voima, jonka turvin olen kyennyt päättämään parisuhteeni, joka ei ole ollut tyydyttävä vaan päinvastoin kuluttuva, ja jossa en ole voinut hyvin ja ei ehkä se toinen osapuolikaan loppujen lopuksi.
silla eihän kukaan jaksa olla suhteessa mikä ei toimi. Se syö ja kuluttaa ihmistä, sillä ei ole tulevaisuutta.
Todistettu on, vaihtamalla voi löytää onnen.
Typerä kysely. Ihmiset erilaisia, tilanteet erilaisia.
Tuskin kukaan toista kaipaa jos on oma parisuhde kunnossa, joten vastaus on kyllä jättäisin ja tulen sen tekemäänkään kun jaksan sen muutto ym. eroprosessin. En tee kuitenkaan sitä hänen vuokseen vaan siksi, että nykyinen parisuhde ei toimi.
Se ehkä nopeuttaisi tätä omaa työtäni lähteä tästä. Kuten joku tässä ketjussakin sanoi, näin on hirveä elää. Eihän sitä tunteilleen voi mitään, miksi ihastuu johonkin.
Sen tiedän, että rakkautta en tunne puolisoani kohtaan enkä usko että se voi koskaan syttyä sellaiseksi, että yhteiselomme voisi jatkua ilman toisen osapuolen kärsimystä.
Mutta, minä eläisin sinkkuna, en olisi lähdössä kenenkään matkaan. Kyllä nämä täytyy käydä henkilökohtaisesti läpi, käsitellä omat ongelmansa ym, jotta voi aloittaa mitään uutta. Perhekin pitää huomioida, antaa surutyöhön tilaa ja pysyä itse henkisesti kunnossa. Jossakin jopa mainittiin laastarisuhteesta -no kuka tietää mitä elämä eteen toisi, itse tarvitsen vain oman tilan, rauhan ja elämän.
Kyllä ja toivottavasti kumppanikin tekisi vastaavassa tilanteessa. Muitakin syitä on.
Suositus: jätä / minä jättäisin.
Jos kerran tilanne on Se että on palavasti ihastunut
toiseen, vaikka on pari suhteessa niin miksei jättäisi?
Meillä on yksi elämä, tämä hetki käytettävissä eikä ole järkeä sitä kituuttaa huonossa liitossa ikuisesti.
Voihan toki olla ihastus tai pikku syrjähyppy,
mutta asian vakavuus pitää itse pohtia.
Paljon näyttää olevan varattuja vastaajissa
se aloittajalle kuuluu, jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.
Todella tyhmä kysymys.
Toinen asia sitten on, haluaako polttaa siltoja.
mulla on se valittuna "what ever it takes"
koska tyynyliina ja lakana kastuu SSEenn oikean ikävästä
oikeasta ikävästä, ollaanhan tässä jo tunnettu kolmisen vuotta
vaihtamalla paranee (oma kunto;)
Käsi sydämellä, jättäisin. Mutta en uuden rakastumisen takia, vaan sen, että liitto narisee liitoksissaan. Ehkä uusi rakkaus vain nopeuttaisi asiaa. Mutta ensin pitäisi saada edes tietää toisen tunteista, ei niistä voi todellakaan tietää, jos niitä ei tuo esille. Aika näyttää, miten mun juttuni edistyy ja mihinkä suuntaan. Luulen kylläkin, että se toinen mies ei minua rakasta niin kuin minä häntä, joten....
http://www.youtube.com/watch?v=iUTtO1KNdAY&feature=player_detailpage
Nimimerkille mcgjjdfa,on vain kaytannossa huomattu etta suhteessa suhteeseen ei aina tuota hedelmaa.Sita kun on voinut ehka elaa parisuhteessa,joka on nain jalkikateen ajatellen omalta kohdaltani ollut niin sairas,etta itsetuntoni alistetussa aviossa 17-vuoden aikana oli nakerrettu OLEMATTOMIIN.Lahdin aviostani rakastumalla taas ongelmien omaavaan mieheen jne....Nykyisella itsetunnolla varustettuna tekisen toisenlaisen ratkaisun.Muuttaisin yksin ja hakisin ammattiauttajan apua,jotta ongelmaisia miehia en enaa elamaani paastaisi.Mutta yhden asian tiedan aivan varmasti etta lapsuuden kodeistahan me sukupolvet puoliso malleja olemme valintoihimme saaneet.Toisilla tie on rakkaudeton ja toisilla tie on kuin 'ruusuinen puutarha',se se elaman lotto.Tsemppia!
Käsi sydämellä: en totisesti jättäisi.
En ehtinyt vielä ( onneksi ) niin pahasti mokata vaikka kaikkea typerää on tullutkin tehtyä.
Mahdollista se voisi olla, mutta onko se mahdollista, tuskin.
En. Vielä kerran... EN.
Nykyinen puoliso on pysynyt rinnallani kautta ylä- ja alamäet, en hylkäisi vaikka seuraava kosija olisi kuinka ihana ja haluttava.
jo kymmenen vuotta.
On tullut aika jo katsella aidan taa.
Aj atuksissani jo kauan aikaa sitten.
En osaa sanoa, jotain kuitenkin on pakko tehdä, ettei pää leviä.
Kyllähän tuota on tullut mietittyä. Ei tämä kahden naisen loukkukaan oikein hyvä ratkaisu ole. Tarvis varmaan etsiä kolmas, puhdistus pöytä.
Siis jättäkää nyt hyvät ihmiset ne puolisot, jos toista kaipaatte. Sanon, se kannattaa oikeasti! Elämänlaatu paranee jo pelkästään siitä syystä, että saa puhtaan omantunnon. Tiedän, että se on vaikeaa ja aikaavievää puuhaa... Tai lopettakaa sitten se kaipaaminen ja yrittäkää korjata se vanha suhde. Kuinka paljon täällä edes on näitä varattuja kaipaajia? Ei ois uskonut ihan tällaista mammuttiketjua syntyvän...
Mun vaimo ainakin viihtyy täällä kovasti. Väittää tosin, että ei ole ihastunut kehenkään :D
Minkäs takia Ja lehmät lentää itse viihtyy täällä? ;) Vahditko vaimoasi?
varmaan sitäkin ja samalla kidutan itseäni. Taidan olla yhtä reppana kuin tekin.
'ja lehmat lentaa',kysyisin minka rotuisia lehmia Sinulla navetassasi ammuu?Poista navetan katto ja kettingit lehmien kaulassasta,jotta karjasi onnesta vapauteen lentamaan paasevat.
Jätin. Miksi olisin sellaisen kanssa jota en rakasta. Ei ole lapsia eikä olla naimisissakaan, niin ei ole vaikeaa.
veitsi leikkaa eliniästäsi 7 kovaa vuotta jos jätät puolisosi = fakta homma.
Parempi 7 vuotta onnellisena ja sitten kuolla pois kuin 7 vuotta lisää täyttä h-vettiä...
Höpön löpön hölmöjä puhut
nainen voi pitää yhtä helvettiä kotona
onko se sitten hyvä, EI sanon minä Ei ole
Hyvä, miten se leikkaisi vielä paskan avioliiton ajan muistista.
olikohan tuo uhkaus?
En.
Nurmikko ei oo viheriämpää aidan toisellakaan puolella, joten tokkopa jättäisin, joten vastaan nyt, että en.
No en tod! Siis alexi on niin ihq ja ihana muutenki et eix sul oo järkee? En ikinä i k i n ä!
En.
Monta harkitsematonta vastausta?Miksi vaihtaa,jos suhteen toimimattomuus johtuu itsestäsi,uusisuhde kummiski kohta karikolla.Itse katsoin peiliin asioista keskusteltiin ja homma toiminut ja aurinko paistaaä
Ei kukaan jätä puolisoa vain sen vuoksi, että toista kaipaa. Jos jättää, niin itsensä vuoksi. Jos jättää niin uuden rakkauden vuoksi, ei tunteen, kaipuun tai ihastumisen vuoksi.
Niin monta eri tarinaa mahtuu ihmisten elämään, mikään ei ole vain mustaa ja valkoista.
En jättäisi!
Ei ihme, että Suomessa on uskomaton määräavioeroja luettuani nämä kommentit.
omia kommenttejasi
runkkari tää taliaivo
r.u.n.k.k.ari taliaivo siis
Päivä kerrallaan elämässä eteenpäin. Parempi elää hetkessä kuin miettiä, mitä huominen tuo tullessaan.
Avioero on monelle se viimeinen keino, siihen ei pidä ryhtyä kevyin mielin. Mutta aloittaja tarkoittikin tilannetta jossa toinen yllättäen kertoo rakkaudestaan. Kyllä se vaatii että nämä rakastavaiset myös käytännön elämässä kokevat että haluavat toisensa, ero on aina prosessi, eikä helppoa kenellekään.
Sanoisin, että varatun ei kannata edes ihastua sinkkuun tai toisen varattuun, kuitenkin sekin helpommin sanottu kuin tehty, taustalla voi olla niin moni asia.
Joitakin parien erimielisyyksistä ei voida ratkaista. Tällaisia ovat esimerkiksi merkittävät henkilökohtaiset erilaisuudet ja elämänkokemukset tai persoonaan liittyvät ominaisuudet, joita on vaikea tai mahdoton muuttaa.
Jokainen tarvitsee rakkaudenosoituksia kestääkseen arkea parisuhteessa. Jos ei tunne itseään hyväksytyksi toisen kanssa tai saa yhteyttä kumppaniin, on suhteessa paha olla. Jos suhteesta puuttuvat lämpö ja läheisyys, sen lopettaminen voi tuntua ainoalta ratkaisulta.
Eroa ennustavia tekijöitä ovat muun muassa
-toisen näkeminen kokonaan huonona
-kumppanin halveksunta
-vetäytyminen ja tunteiden kuoleminen.
En ole eroamassa. Ajattelen usein kyllä, että tätyykö minun elää tämä elämä tässä liitossa, jossa ei ole kunnioitusta toista kohtaan ja ilman helliä kainalossa olohetkiä.
Ja jos itkettää, niin joku ottaisi kainaloon ja sanoisi kyllä kaikki järjestyy.
Olen asiasta kyllä puhunut puolisoni kanssa, mutta sanoo vain, että" mitä sinä tuollaisia puhut. Minä nyt olen nyt tälläinen." Mutta se ei riitä, että jaksaisi tätä elämää. Joskus kyllä mieli on niin maassa, mutta onneksi on lapset. Ja erota en voi syystä jota tässä en kerro.
En vain ymmärrä miksi suhdetta ei voi hoitaa. Ja seksi ilman hellyyttä...mitä se on?
Avioliitto on sopimus jonka voi purkaa tahtoessaan. Se ei ole pakkotilanne jossa on oltava vain koska on joskus menty yhteen äkkinäisesti, hankittu lapsia joista tarvii huolehtia tai ostettu yhteinen asunto josta ei haluta luopua. Kun työpaikka ei enää anna vaadittavaa tyydytystä, hakeudutaan uuteen työhön. Sama asia avioliiton kanssa, kun ihminen kasvaa henkisesti eikä enää koe saavansa mitään liitoltaan, on parempi erota. Nykysuomalainen ei pidä kirkkoa juuri minään, miksi sitten avioliittoa pidettäisiin jonain ihmeen pyhänä instituutiona? Samanlainen sopimus kuin työsopimus.
Kyllä eroaisin jos vain..
Noilla eväillä menet naimisiin? Jo avioliittoon astuessa on ajatuksena että erotaan aikanaan? Lyhytjännitteisiä pintaliitäjiä riittää, avioliittoa on HOIDETTAVA.
Siis...naimisiin mennään monasti pakko-olosuhteiden takia kuten jos nainen odottaa lasta, suurta rakkautta ei välttis ole lainkaan takana, jotkut jopa siksi että joku vaan pitää olla tai taloudellisten syiden takia. Avioliitto ei ole mikään kovin ihmeellinen juttu minkä takia pitäisi pilata oma elämä jos ei hyvältä tunnu.
Jos olet tuota mieltä ÄLÄ MENE NAIMISIIN ollenkaan!
Ei helkutti jos vielä tänä päivänä mennään pakosta naimisiin koska joku odottaa lasta?? Keksi joku parempi juttu, oikeesti, koska tuo on niin loppuun ajettu argumentti. Joo, ehkä jossain lahkossa on vielä pakollista silloin mutta eiköhän nekin aja sitä mallia että seksiä vasta avioliitossa, joten??
Taloussyistä voin vielä uskoa, sitä on nähty ja monta kertaa, muttei sekään pakollista.
"Nykysuomalainen ei pidä kirkkoa juuri minään, miksi sitten avioliittoa pidettäisiin jonain ihmeen pyhänä instituutiona?"
- Tässä asiassa olen samaa mieltä. Harmi vaan ettei monikaan juuri tainnut ymmärtää mitä kommentillasi tarkoitit.
Alkuperäiseen kysymykseen vastaan, EN.
näitä kun lukee, niin ei voi kuin miettiä, että on pienet ongelmat teillä.
Mun ei tarvi kuin kilauttaa kavereille ja kuunnella hetki heidän murheitaan, niin muistan taas, miten hyvin itselläni on loppujen lopuksi asiat.
enkä tosiaan soita heille itsekkäästi siksi, vaan siksi, että koitan olla tukena ja apuna, ainakin kuuntelevana korvana ja muutaman lohdullisen sanan sanojana.
soitat?
puhelintukea ylläpidät?
Pitäisin yllä ihan fyysistä tukea, jos olisin yhtään lähempänä. Elämä on kuljettanut aika kauas parhaista ystävistäni. Onneksi on puhelin keksitty.
en jättäisi kumppani toisen takia, koska itse en ole petturiainesta. silloin, jos lähden, painaa ihan muut syyt.
Nooo jo tapaa elämänsä eeeeeeeeennnnnnnnnsssssssiiiiiiiiiiii Rakkauden
Koko ajanhan petät kun kaipaat salaa palstalla toista ihmistä. Henkinen pettäminen on yhtä pahaa kuin fyysinen, sähän elät täydessä petoksessa.
no huhhuh.
itse? Seläntakana toimii, kuvitelmissaan elää toisen kanssa palstan välityksellä..Sen puoliso kysyy siltä lähdetäänkö tänään katsomaan ilotulitusta, vastaus on ei se käy kun menen ikävä-palstalle haaveilemaan henkilöstä johon olen rakastunut/ihastunut. Selvä.
Älkää nyt höpiskö. Jos menee naimisiin kaksikymppisenä ja sitten vainajoidutaan ysikymppisenä on 70v yhteistä aikaan. Ei siinä kannata ruveta erotoimiin vaikka vähän vieraissakin kävisi. Vai parikymmentäkin vuotta menis suhteessa persiilleen eukonvaihtoon ei kannata ryhtyä. Viimeiset kolmekymmentä vuotta ovat yleensä niin hienoja molempien kannalta, että vanhoina kiittää onneaan, ettei tullut erottua.
kaipaanko salaa palstalla toista, kolmatta saati neljättä entä onko mulla sitä ensimmäistäkään ? mitä luulet?
hyvää seuraavaa vuotta myös sinulle.
Toivottavasti kiitoksen sijasta seisoo joku muu. Lopussa on parisuhde ja liitto jos vain kiitos seisoo.
JA, itse teet samaa?
Hitto mitä shaissia!
Olet siis ennustajakin vielä? Jos 20 vuotta suhteessa yhtä helvettiä, mitä takeita sille muka että sitten alkaa jostain maagisesta syystä luistaa ja eletään vielä noin älyttömän pitkään?
Kyllä parempi on erota vaikka olis lapsia ja yhteinen talo, kipuakin kestää vain aikansa...
TIETENKIN. Mikäs kysymys tuo oikein oli?
Niiden ! Vastaus Ei !
pitkästä avioliitostani. Meillä liian pitkä yhteinen taival takana. :)
En. Toteaisin vaan, että vuosia ikävöin ja halusin, mutta on aika jatkaa matkaa nyt.
tuoreessa suhteessa, otit toisin sanoen kakkosvaihtoehdon :D
naimisiin mennessäni tarvin lomaa ja kun sitä oli myönnettävä niin
komppanianpäällikkö piti komppanialle puhuttelun että JOKAISEN TULISI
MIETTIÄ SITÄ, ETTÄ KANNATTAAKO NÄIN NUORENA SOUTAA
AVIOLIITON SATAMAAN. Hänen mielestään olisi viisaampaa olla
poikamiehenä ainakin mahdollisimman pitkään :(
hehehe.................. EEEEEEEEEEEEn!
Olisin kyllä saanut sen kaipaamani henkilön elämääni, jos olisin eronnut puolisostani ja aloittanut elämän hänen kanssaan.
Et saa... enää.
Et olisi saanut silloinkaan etkä nyt. Etkö tiedä mitä on vedätys? Niinkuin ikinä olisin sinut huolinu! Hah!
En minä enää haluakaan. Joskus luulin haluavani, mutta tulin järkiini. Liikaa menetettävää.
ainaskaan tänä päivänä, aion kömpiä hänen viereeensä nyt, jos perskules lopettaa tuon kuorsaamisen, nyt heti...
en.
koska ei ole puolisoa.
Eroaisin ,ja pikkuhiljaa aloittaisin elämän hänen kanssaan josta oikeesti tykkään... Mutta yksinkin olisi parempi kun nykyisen kanssa :(
Niin minäkin
...itkuista on puolet.....
http://www.youtube.com/watch?v=kSdAhSRouz0
Lopetan sinkun perään haikailemisen. Olen laiminlyönyt kaiken omassa elämässäni, hänet ja muut läheiseni, kun olen ajatellut vain sua ja ihan turhaan. Keskityn, näen ja kuulen ja olen läsnä tänä vuonna.
Sun lähimmäisesi saavat mitä ansaitsevat, jos he on yhdentekeviä niin turha keskittää huomiota heihin. Etsi joku oikeasti kiinnostava.
jos toisten perään vilkuilee niin pahasti että olisi valmis eroamaan toisen takia... huhuhuhuh, ei ole suhde silloin hääppöinen! Siinä tilanteessa kannattaisi jo erota.
Elämäntilanteesta riippuen, tottakai.
lutkat ja pedarit täällä ilman terapiaa, ootteko ajatelleet hankkii terapiaa narsismiinne? Vai muuten vaan hinkkaatte genitalialueitanne ihmisissä joita kohtaan käyttäydytte kuin tyhmät blondit, annatte ymmärtää, mutta ette oo ikinä osanneet kenellekkään antaa mitään tai edes kuunnella? Ei varmaan kun oma avioliittuloke haluaa rakkautta muista välittämättä. Teidän kaltaisilla lutkilla ei omatunto ees kolkuta, kun tuhoatte, häpäisette ihmisiä jotka haaveilevat omasta perheestä.
Jonkun pitäisi teiltä halvoilta lutkilta ottaa edes lapset pois oppimasta tavoillenne. Ne voitaisiin siirtää uhreillenne joita vain käytätte hyväksenne,koska ette vaan osaa rakastaa ja välittää muista kuin itsestänne.
oksennus.
"jaa-jaa"tiedoksi vaan sulle että kyllä suhde on kahden kauppa.turha lutkitella!en ikimaailmassa varattua ottaisi.kummasti varattuja ukkoja perässä juoksi aikoinaan siihen malliin että oli pakko katkoa vaimojen kanssa ystävyys..parisuhdetta kunnioitan,väliin en mene.
Nimim.jaa-jaa olet jo monta oksennusta näillä palstoilla päästänyt. Mahdat olla riutunut, kun aina yrjöät. Mikä noin koville ottaa? Ja nuo käyttämäsi nimitykset. Ovatko ne mielestäsi kovinkin fiksuja? Itse en ainakaan katso voivani nimitellä vieraita ihmisiä. Enkä edes osaa sanoa, saako täällä kirjoittavista joku terapiaa vai ei. Mielestäsi varmaan kuulun tuohon terapiaa tarvitsevien ryhmään, vaikken ymmärräkään miksi. Sinä jaa-jaa tiedät vastauksen, ja uskon sinua; olenhan blondi ja siksi hyvin tyhmä. Varmasti olen lutkakin, koska niin sanot. Siitä huolimatta, että olen ollut selibaatissa vuosia. Silti henkinen yhteys on erääseen.
Pitääkö ottaa lapset pois jos vanhemmat harrastavat irtosuhteita ja parinvaihtoa?
Hän saa mut taivaisiin läsnäolollaan, ääni, ja eleet, katse suistaa pois tolaltaan täysin!! Tuollainen ihminen rinnalla lopun elämää, olisi onni rinnalla, ja rakkaus sydämessä. Pitäisi vain saada varmuus.
Olet sairas. Sun lapsesi pitäisi ottaa huostaan heti. Millaisen arvomaailman pystyt heille muka opettamaan, kertakäyttö ihmissuhteita ja moraalittomuutta vain.
Kyllä,heti kun elämäni nainen sanoisi olevansa valmis.Nykysuhde lähinnä mukavuussyistä eikä kumpikaan ole lähtenyt. Itsellä toisia naisia,osa rakkaudesta ja osa pelkän seksin takia,jo kohta kaksikymmentä vuotta. Lapset aikuisia joten sekään ei enää estäisi. Ja huom!,turha tulla tuomitsemaan. Tällä tavalla säilynyt yksi mielenterveyspotilas kehittymättä.
Ei tällaiseen kymysykseen voi vatsata ei tai kyllä. Vastaushan riippuu täysin asiakkaan haaroista (= asiain haaroista) ja sen mukaan suunnistetaan, miltä mikäkin tuntuu ja miten asiat menevät. Mutta oikeassa elämässä ei ole tarvinnut miettiä - ainakaan tähän mennessä.
Toisaalta olen aina ajatellut niin, että miksi eroaisin, kun en enää koskaan suostu minkäänlaiseen tiiviiseen parisuhteeseen. Oma tupa, oma lupa, oma vapaus, hyvä ystävä, rakas kaveri, tunteiden toveri, sielunkumppani ... joka kulkisi vierellä mukana omaa tietään, molemmat ilman parisuhteen kahleita.
Totta kai eroaisin puolisostani, jos kerran rakastaisin toista, vaikka tämä toinen ei edes rakastaisi minua. Tuskin puolisonikaan haluaisi jatkaa liittoa, jos tietäisi että joku toinen on minulle tärkeämpi.
En.
Kahta kun ei voi rakastaa samanaikaisesti.......niin tietenkään en jättäisi rakastamaani miestä ihastuksen takia.......ihastuksia tulee ja menee.....tosi rakkautta onkin jo vaikeampi löytää, siksi pidän siitä kiinni kynsin ja hampain....
No aina sitä voi salaa käydä muiden petissä peuhaamassa. Ei tartte ketään jättää. Ei kannata jäädä kiinni ;)
http://tinyurl.com/Seksipuuhia
Eroan joka tapauksessa nykyisestä puolisosta. Hän on tullut tylsäksi ja naiset putoaa muutenkin aina elämän kulusta. He rumenevat ja tyhmenevät miehiä nopeammin. Pitää ottaa nuorempi tai ehkä muutamakin nuorempi.
Ota läpyt pois ohimoilta, aukaise silmät mutta ennen muuta nosta hoksottimet pystyyn (enkä tarkoita haaroihin valahtaneita aivoja) ja katsele uudestaan.
Juttuhan on ihan päinvastoin, vireyden suhteen, Jos vain yhdeltä kantilta katsoo, naiselle sopii paremmin nuorempi mies.
Eroaisin ja aloittaisin. Olen avioliitossani kohdannut jo kaikenlaista miehen taholta. Vaikka tyhmää onkin, niin olen pysynyt liitossa lasten takia. Tapasin ihanan miehen etsimättä, yhtäkkiä. Huomattiin molemmat että toinen vetää kovasti puoleensa. Elämäntilanteet kuitenkin sellaiset ettei yhteen meneminen ainakaan vielä onnistu. Tiedän kyllä että moraalisaarnaa tulee, mutta joskus on vaan nähtävä metsä puilta. Oman onnensa seppä on oltava itse, ettei aina tarvitsisi elää "sitten kun olen oikeasti onnellinen"-elämää. Elämäni miestä en varmaan koskaan saa mutta uskon löytäväni kuitenkin onnen.
"on nähtävä metsä puilta" onko se Penan perintömetsä jo paljaana ja maatkin myyty. No, nyt sitten vaan uuden uhrin kelkkaan ja tilit siliäksi. Onnen voi vittu!
Rahaa varmaan haet!
Tälläset lypsämisthreadit vois lopettaa.
En eroaisi, ottaisin uudesta ihastuksesta rakastajan / rakastajattaren. Miksi pitäisi erota kun sitten kuitenkin huomaa muutaman kuukauden / vuodenkuluttua että on jälleen ihastunut uuteen ihmiseen. Rakastaja parisuhteessa elävälle on se paras vaihtoehto.
Miksi menit naimisiin kun huomasit muutaman kuukauden/vuoden kuluttua että tulee uusia ihastuksia? Olisi kannattanut pitää vain rakastajia ja olla sinkku, se olisi ollut paras vaihtoehto. Mutta tyhmä mikä tyhmä olet.
En missään nimessä. ottaisin tältä ihailun kohteelta kakat suuhun ja maalaisin lopuilla kakoilla vartaloni masturboidessani, sillä en petä.
Kyllä eroaisin, loppuisi vähättely, ylenkatsominen ja arvostelu.
Turha tuomita toista joillekkin ero voi olla helpotus,näistä vastauksista suurin osa jotka oli vastaan oli miehiä,koska ne ovat kaiken mustasuukkaienpia,ja omistus halusenpia.tunnen paljon miehiä,jotka ovat silmittömän mustasukkaisuudesta vaimostaa,mutta eivät anna mitään rakkautta heille,väliksi käy säälili vaimoa joka selvästi on puutteesa,mutta mies on joka viikonloppu siinä kunnossa,ettei pysty kuin hakkaamaan vaimoonsa.
Soupaaminen ja huopaaminen kahden ihmissuhteen välillä on raskas homma. Oli sitten kyse seksistä tai henkisestä suhteesta. Joskus vain voi joutua tilanteeseen mitä ei itsekään ymmärrä eikä hallitse. Mutta Se on totta että kukaan ei halua olla ihmisen kanssa joka ei rakasta. Silloin kannattaa lähteä jo senkin vuoksi. Ei siksi että laittaa hynttyyt yhteen toisen kanssa. Rakkaus on hieno asia mutta kannattaa miettiä onko rakastunut itse tunteeseen vai ihmiseen. Kun on huonossa suhteessa niin pienetkin huomionosoitukset joltain toiselta tuntuu päätä huimaavalta.jos itsetuntoa on pistetty monta vuotta alas niin ihminen on aika herkillä. Mutta silloin kannattaa lähteä itsensä takia. Muitten osuus selviää sitten aikanaan
jjjjjjj:n tavoin minäkin veivannut ihmissuhteiden välillä, sillä erolla että oma ihastukseni ollut yksipuolista. Erona ilmeisesti myös se, että huomionosoituksia olen aiemminkin saanut, eivätkä ne koskaan ihmissuhteeseeni vaikuttaneet. Kyllä parisuhteeni ongelmat johtuvat muista tekijöistä. Tottakai huomionosoituksen saaminen tuntuu varmasti kaikista mukavalta, mutta en usko että pelkkien huomionosoituksien vuoksi kukaan miettii eroa. Ihastuminen ja rakastuminen ovat asia erikseen sekä VAKAVAT parisuhdeongelmat.
No sinnehän se ex vaimo meni... toisen miehen matkaan johon oli syvästi rakastunut... noh, mies asuu vieläkin silloisen perheensä parissa...
Eihän sitä ehditty olla kun n. 15 vuotta yhdessä
Jäitä "hattuun" ja ajattele järkevästi.
JK... sensuroitu...
Itse olen ollut tällaisessa tilanteessa se ihastuksen takia jätetty osapuoli ja sattui muuten ihan pirusti. Varsinkin kun mies valehteli asiasta puoli vuotta. Hän jätti minut ja selitti syyksi, että hänen tunteensa olivat muuttuneet. Palasimme kuitenkin yhteen, mutta puoli vuotta myöhemmin hän myönsi pettäneensä minua puoli vuotta toisen naisen kanssa, jonka takia hän oli alunperin minut jättänytkin. Nainen oli hänen yläasteaikainen ihastuksensa, joka oli tullut sitten tyrkyttämään itseään exälleni. Ja exä oli ajatellut alapäällään ja ottanut tyrkyn vastaan.
Tästä syystä vastaukseni kysymykseen voisinko jättää puolisoni toisen takia, on ehdoton ei. Kun tietää miten pahalta se tuntuu siltä, joka jätetään, niin en ikinä voisi tehdä sitä kenellekään toiselle.
Aika ristiriitaista. Eli siis mieluummin olisit suhteessa jossa petetään mutta pysytään silti yhdessä? Eikö olisi juuri parempi että miehesi olisi jättänyt sinut ennenkuin alkaa toisen kanssa hommiin? Minun mielikuvani mukaan se satuttaisi paljon vähemmän kuin se että kituutetaan huonossa suhteessa jossa toinen tai jopa molemmat pettää.
Ilmaisin itseni nyt vähän huonosti. Paras tilanne siis olisi juuri ollut se, että kun ensimmäisen kerran erosimme, exäni olisi silloin kertonut minulle, että hän tekee sen toisen naisen takia. Ero olisi ollut sillä selvä, emmekä olisi ikinä palanneet yhteen, mikä aiheutti sitten paljon tuskaa.
Mutta minä itse en näe tuossa ristiriitaisuutta, mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Yritän nyt kuitenkin selvittää oman kantani. Minulle se ei ole ristiriitaista sen takia, että olen itse ainakin sellainen henkilö, että vaikka suhteessa sattuisinkin ihastumaan johonkuhun toiseen, se ei tarkoita sitä, että tunteet sen hetkistä puolisoani kohtaan katoaisivat. Siinä tilanteessa yrittäisin vain jättää ihastumisen tunteen oman arvoonsa ja keskittyä syventämään suhdettani puolisooni. Koska eihän se, että ihastuu toiseen välttämättä tarkoita sitä, että sen hetkisessä suhteessa ei olisi hyvä olla.
Jos suhteessa ei ole kaikki hyvin, se voi tosin aiheuttaa sen, että sitä alkaa katsella muitakin, mutta siinä vaiheessa pitäisi ehkä miettiä voiko sille huonolle ololle tehdä jotain, ja jos tullaan sitten siihen tulokseen, että suhde ei toimi, niin sitten erotaan. Eli mielestäni syy erolle ei saisi olla se, että on ollut ihastunut toiseen, vaan sen pitäisi enemmänkin olla jonkinasteinen herätys, joka laittaisi miettimään "miksi minulla on tunteita toista kohtaan? Onko tämänhetkisessä suhteessa kaikki hyvin?" Koska jos suhteessa on kaikki hyvin, pienen ihastuksen ei pitäisi ajaa pariskuntia erilleen. Pitäisi vaan olla sen verran selkärankaa, että sen ihastuksen jättää pelkäksi ihastukseksi.
Järkevänä ihmisenä EN aikoisi.
Ihastuksesta kun ei ole pitkä matka vihastukseen.
Ainoastaan yksi v-kirjain!
En vaihtaisi. Ihastuksia tulee ja menee, yksi on ja pysyy. Vaikka saatan ihastua, en edes pettämistä mieti.
Ottaa pahasti päähän nämä tyypit, jotka etsivät koko ajan huomiota vastakkaiselta sukupuolelta (tai samalta) vaikka ovat varattuja, ottaa siis niin otsaan. Jos ollaan suhteessa, niin ollaan. Sen jälkeen vasta aletaan ehkä etsimään uutta. Se on se läheisriippuvuus vai sitoutumispelko joka on samaa kuin elämätön elämä ja sekoittaa kaikkien muiden elämän (huonontaa elämänlaatua)..
Voi, voi, voi. Ai, että oikein etsivät huomiota. Tuskin he sitä etsivät. Kasva aikuiseksi ja mieti asiaa toiselta kantilta. Jos parisuhteesi on kunnossa ja vierelläsi se ihana ihminen, on helppo tuomita heti muita. Tai sori, et sä noilla arvoilla taida olla edes parisuhteessa. Toivottavasti itsellesikin kolahtaa, joskus tunteet. Ei ne aina lupaa kysele.
Jaa, olet siis sitä mieltä, että tunteet ne vie ihmistä eikä ihminen vastaa omista tunteistaan. Olen aikuinen ja tunteellinen. ja vastuullinen.
http://areena.yle.fi/tv/2096951
Joopa joo!
Eikä olla suhteessa, itsellä niin pahasuinen akka, että heti
hyppäisin ihan kenen tahansa mukavan naisen völjyyn jos mukava
nainen semmoista ehdottais.
alotukseen
EI TULIS MIELEENKÄÄ vaihataa vanhaa hyvää puoliso uuteen ehkä hunsvottiin,,
uusista ei koskaan tiedä mitä ne oikeesti on,
mutta hyväksi voisin röyhkeästi käyttää hölmöä rakastunutta ,
katsokaas,,,,, TYHMYYDESTÄ SAKOTETAAN,,
En aio.
Ei ole vielä tähän päivään mennessä tullut ketään niin kivaa ihmistä vastaan että alkaisin kaivata hänen kanssaan saman katon alle asumaan.
Oma on ollut tähän asti paras.
Vaki avioliitto on paras jo perhe ja jäämistöoikeudenkin kannalta. Ei tarvitse eron tullen tapella jostakin jonninjoutavasta kirjahyllystä tai vastaavasta kun jäämistön jakamisesta määrää selkeästi laki. Toisekseen yllättävän sairaskohtauksen takia on myös hyvä jos on vakikaveri taloudessa. Ylimääräiset ihastumiset saattavat sotkea pahoin tämänkaltaisia asioita, mutta jos järki valuu pellolle niin minkäs teet.
EN, MIKS SE SIITÄ MUUTTUISI??? ARKI TULEE VASTAAN KUITESKIN!!!!
se alkoikin arkiaherruksissa. Joten juhlat ovat vielä kokematta.
Sitä odotellessa nautin arjesta kun nyt tiedän hänenkin puurtavan siellä jossakin
ja aikaisemmin oltiin aika paljon samoissa arkiaskareissamme.
hän tietämättään tuki minua ja minä näkyvästi halusin tukea häntä
- siis tiedämme toistemme arkikuviot, vain siivoamisen ja tiskaamisen tekisin
"Jos tämä suuresti kaipaamasi ja rakastamasi henkilö jostain syystä kertoisi sinulle..."
Ei ole sellaista toista miestä eikä kyllä naistakaa, jota "rakastaisin ja kaipaisin" suuresti. Rakastan häntä suuresti. Huumorin tajummekin ovat ällistyttävän samanlaiset. Voisin elää aviomieheni kanssa vaikka autiolla saarella, juurikaan kaipaamatta muita ihmisiä. Yli 14 vuotta olemme olleet yhdessä, ja mitä enemmän hänellä on ollut aikaa minulle, sitä enemmän olen hänen seuraansa kaivannut. (Ovatkohan kaikki leijona-miehet näin pökerryttävän hurmaavia, sellaisia taianomaisen lämpimiä.)
Kenenkään tunteilla en leiki, mutta voi puhella muidenkin kaksilahkeisten kanssa, jos he eivät ole kovin tungettelevia eikä miehen surullisen tai vihaisen näköinen puoliso murjota vieressä kärsimässä. (En tahdo ehdoin tahdoin kenenkään tunteita loukata.)
@maruna_alkuperainen
Kuulostat avauksessani aika lutkalta :D Itse heivasin ukkoni jouluna ,jäi itkemään
t. avaaja nimim TUPLA TEE T&T ;D D; D; D; D; D
toisen takia?
Aloittajal on todennäköisesti nainen ja ja tuntuu siltä että olet just se nainen kuka vei minulta miesystävän.
Nyt pohdit eroa ja neuvoja kyselet.
Nyt käsi sydämelle ja ammu itseäsi vaikka sinne päin, ennen joku muu tekee sen.
miesystävää "viedä".
Ihan itse se on lähtenyt eikä kukaan lähde hyvästä suhteesta...
Hetkinen "vei minulta miesystävän" ?? Siis pysyllä uhaten? Enpä usko
En ole koskaan jättänyt mutta minut on jätetty lasten kanssa.
Syömättä!
Et varmaan minulta kysynyt mutta jos kysyisit niin hän on uudessa avioliitossa.
Kävivät aatonaattona tuomassa minulle joulutervehdyksen ja keitin kahvit.
Juteltiin ja olivat kuin kotonaan kuten aina kun pistäytyvät täällä.
Minä avaaja T&T päädyin eroamaan. Annoin ukolleni joululahjaksi kirjeen joss selitän eron syyt ja kossupullon ja köyttä :D
Ensin pohtisin tarkasti tunteeni ovatko ne todellisia vai hetken huumaa, seuraavaksi miettisin miksi näin? Jos kotona on kaikki päin prinkkalaa eroaisin ehdottomasti, en jättäisi tilaisuutta käyttämättä jos tulevassa olisi jotain parempaa.
Miksi jäädä huonoon suhteeseen? Niin, miksi ihmeessä? Meillä on yksi elämä enkä haluaisi pilata sitä huonossa suhteessa jos vastaan kävelee toinen jota rakastan.
On helppo tuudittautua siihen vanhaan ja turvalliseen, vaikka se olisi yhtä hel..iä. On vaikea lähteä, on vaikea aloittaa uusi elämä, jos se tästä vielä kuitenkin huononee?
Teille jotka elättä huonossa suhteessa sanon, ero on vaikea ja iso päätös, mutta hyvin pian huomaa kuinka oikea päätös se olikaan ja miksi ihmeessä on jaksanut sitä jaskaa niin kauan.
Eiköhän se eron pohjimmainen syy ole jokaisessa tapauksessa se, ettei ihminen ole onnellinen, suhde ei ole sitä mitä haluaisimme. Mikä on ongelma ja mitä sille voi tehdä? Luin sellaisen kuin Särkyneiden sydänten aktiivikirja, ja aloin todella tajuamaan ongelmaa. Kirja ei anna valmiita vastauksia vaan auttaa ymmärtämään rakkaus- ja parisuhdeasioita ihan oikeasti, joten siitä varmasti apua jokaiselle, kannattaa tutustua.
Kuten Johnny Depp on sanonut: “If you love two people at the same time, choose the second. Because if you really loved the first one, you wouldn't have fallen for the second.”
Näin tehtiin ja onnellisempia ei voitas kumpikaan olla
kyllä
En ikinä vaihtaisi kehenkään.!14 vuotta ollaan naimisissa ollut.Mieheni on toinen puoliskoni.
En.
En niin kepeästi vaihtaisi, aina olen harkinnut ja löytänyt paremman. Olen ollut 7 kertaa naimisissa ja aina liitot on olleet onnistuneita kunnes arki astuu kuvioon ja alkaa riitelyt ja välinpitämättömyys. Silloin olen katsonut että minun on aika vaihtaa taas nuorenpaan.
Nimim.'Vaihtokauppias'Eikohan kannattaisi terapian kautta jo pikku hiljaa oppia itsetuntemusta.Et taida itsekaan ymmartaa 'elaman menoasi'?Kaikkea hyvaa sinulle tulevaisuuteesi.
Vaihtokauppias on tämän foorumin itsenimetty päätrolli, jonka puheisiin ei kannata juurikaan keskittyä.
Eihän ihmissuhde ole mikään kertakäyttöastia! En jättäisi enkä tekisi muutakaan, vaikkakin tällaista osuu kohdalle varsinkin pimeään vuodenaikaan. Järki käteen ja kaikki hyvä yhteinen on parempi kuin hyppy tyhjyyteen "uuden onnen" perässä.
Oikea elämä ottaa vastuuta ja jakaa sen toisen kanssa pyyteettömästi.
Todennäköisesti eroaisin jo ennen kun alkaisin katsella muita. Jos oma parisuhde on kunnossa, ei tarvitse edes haikailla toisen perään. Monet elää kituuttavat vuodesta, jopa vuosikymmenestä toiseen toimimattomassa suhteessa kuka mistäkin syystä ja kärsivät siitä. Elämä menee ohi... Sitten ollaan katkeria ja jopa vihataan sitä toista, vaikka omasta valinnasta on kuitenkin kysymys.
minäpä vaihtaisin nykyisen suhteeni toiseen. nykyisin elämme kuin jotkin kämppikset kouluaikoina.
voin sanoa että,suhteemme toimii tiettyyn rajaan asti mutta sitten kaikki muu puuttuukin,melkein sama kun asuisi yksinään tosin silloin pääsisi helpommalla,niin tullen mennen ja siltä väliltä.
joten kysymykseen on helppo vastata,vaihtaisin ilomielin ja vieläpä nopealla aikataululla,elämänsä voi elää monella tavalla,mutta se ei ole yksinään kovin mukavaa ellei siihen ole asennoitunut oikein.
Ompeluta jalkovälis umpeen ennemmin. Seksistinen märinäsi on naurettavaa.
No en.. Rakastaja ja vaimo hyvä olla... Jos vain yksi niin kyl se laiffi aikas tylsäksi menee... Yhden kanssa kiva elää nähdä mailmaa ja vanhentua. Rakastaja taas menee siihen asti kun kiihkoa/kiimaa löytyy jonka jälkeen vaihtaa.. Tai lopettaa rakastajan pitämisen vanhuuttaan kun ei enää niin paljon kiinnosta. Jotkut taas tekee thaimaan reissuja tai vastaavia kun oma eukko jää kotiin tai menee muualle. Sama asia.... Ehkä ei niin yhteikunnallisesti hyväksyttävää mutta niin se vain on..
Kyllä meinaan jättää(tonnistain on puolet sinun,ei kun onnestain on puolet sinun) Mutta kaksi perse aukista ei tule keskenään toimeen!
Sama. Ei ole varaa kummallakaan, pakko pysyä vaimon luona ja hän miehensä.
"Jos tämä suuresti kaipaamasi ja rakastamasi henkilö jostain syystä kertoisi sinulle oikeassa elämässä rakastavansa juuri sinua ja haluavansa yhteisen tulevaisuuden niin mitä tapahtuisi?"
No, enkö silloin rakasta enemmän häntä kuin puolisoani, joten kai vastaus on aika selvä. Tosin asiat täytyy punnita monelta kantilta varsinkin jos on lapsia. Täytyy myös miettiä, pystyykö hän tarjoamaan myös pitkässä juoksussa enemmän kuin nykyinen siippa. Liian moni lähtee huuman perässä vain huomatakseen, että on vuoden päästä samassa tilanteessa. Ei kai tohon ole selkeää vastausta.
Minä haikailen oikeastaan koko ajan muiden perään. Mies oli ihana ja rakastava, halusi naimisiin ja lapsia. Olin tähän kaikkeen valmis nuoresta iästäni riippumatta. Halusin olla mieheni kanssa loppuelämäni.
Helvetti alkoi kun tulin raskaaksi. Mies oli jo monta vuotta halunnut lapsia, joten en käsitä miksi juuri nyt hänestä tuli täys mulkku. Hän sai ( ja saa ) minut itkemään joka päivä, käy baareissa juomassa kaikki rahamme, hajottaa tavaroitani ja pahoinpitelee minua kun tulee kotiin. Jopa silloin kun olin raskaana. Hän on pettänyt minua ties kuinka monta kertaa.
Lapsen syntymän jälkeen juominen ja haukkuminen vähentyi, mutta vain hetkeksi. Taas on aivan samanlaista. Haluaisin lähteä suhteesta, mutta en uskalla. Tiedän, että mies joko hakkaa minut sairaalaan, rikkoo kaikki tavarani tai tekee lapsellemme jotain.
Joten vastaukseni on KYLLÄ. Tein pitkän perustelun, ettei minua alettaisi haukkumaan vastaukseni takia.
Pakkaa välttämättömät tavarat ja lapsi kainaloosi, turvakotiin ja lähestymiskielto päälle. Sitten ero papaerit vireille.
Kyllä varatut äijät on paskoja. Ollaan niin kyllästyneitä avioelämään ja juostaan treffipalstoilla vieraitten naisten perässä vongaten, mutta eroa ei haluta ottaa, kun on yhteiset talot, autot, omaisuudet siis ei haluta luopua elintasosta. Asioita ei vain näin ratkaista.
Nimenomaan naulan kantaan ja viha langetaan 2 niskaan. Mikä vittu siinä suhteessa on muka niin hyvää? En ymmärrä. Mutta jos petoksen jälkeen kuluu vuosia niin petetyn katkeruus vaan kasvaa ja purkaa sen usein sivullisiin eli lapsiin. Jolta voisi ottaa ne lapset pois kun kaikki aika menee miehen kyttäämiseen . Säälittävää sanoisin.
Kyllä varatut äijät on paskoja. Ollaan niin kyllästyneitä avioelämään ja juostaan treffipalstoilla vieraitten naisten perässä vongaten, mutta eroa ei haluta ottaa, kun on yhteiset talot, autot, omaisuudet siis ei haluta luopua elintasosta. Asioita ei vain näin ratkaista.
elve3:lle
Olet niiiiiiin oikeassa!
Itsellä takana melkein kolme vuotta varatun kakkosena, ja yhtä helvettiä on ollut.
Hän saa tehdä, mitä lystää, mutta minun pitäisi "asua nunnaluostarissa".
Petin häntä tarkoituksella kaksi kertaa ja latasin sen hänelle päin näköä, että saa hänkin maistaa, miltä tuntuu, kun partneri on toisen kanssa, niin eikös
vaan hän haukkunut minut hutsuksi ja haluisi lopettaa ja lopettikin.
Minulla on edelleenkin tunteet häntä kohtaan, ja on ihan hirveä olo, kun ei saa olla hänen lähellään. Toivottavasti hänellekin elämä kuittaa! Minulle kuittaa koko ajan kovalla kädellä. Tämä oli sellainen opetus, etten koskaan enää edes vilkaise varattuun päin. Olen nainen.
Sanoisin suoraan, että arvostan tunnustustasi, mutta olen naimisissa. Kun sanoin tahdon, tarkoitin sitä myös. Olin riittävän syvälti miettinyt haluavani olla osa mieheni elämää loppuun saakka. Näin on tehnyt mieheni myös. Emme eroa, vaan ratkomme mahdolliset ongelmamme. Rakkaus elää ja muuttuu, muttei kuole jos sillä on eväät voida hyvin.
Kuulostat läheisriippuvalta. Teit päätöksen, ja vaikka puolisosi pahoinpitelisi tai pettäisi sinua, jatkat hänen kanssaan. Ei fiksua. Tuskin olet uskovainen muuten joten älä lässytä "tahdon"-lupauksista.
Näitähän on nähty. Hyvin pian löytävät itsensä yksin jostain vuokrayksiöstä.
80-luvulla tehtiin aiheesta ihan virallinen tutkimus ja tulokset oli aika järkyttäviä.
Kysyttiin että jos ihannettasi vastaava henkilö olisi tavoitettavissa niin että joutuisit tekemään ns. "syrjähypyn!", tekisitkö? (en muista sanantarkkaa kieliasua)
tulokset:
Ruotsalaiset naiset 3/10 kyllä
Ruotsalaiset miehet 2/10 Kyllä
Suomalaiset naiset 7/10 kyllä
Suomalaiset miehet 2/10 Kyllä!
Ja jos joku haluaa todisteita kyseisestä tutkinnasta, olkoon hyvä ja etsiköön netistä. Minulla ei ole taqrvetta alkaa todistelemaan tätä kun jo tiedän tämän tutkimuksen tulokset. Eli... Mites on? Oliko tulos yllättävä?
Minusta ei ollut!
Jätin jo. Olin kuulemma narsisti kun jossain naistenlehdessä oli ollut testi joka todisti asian. Sängyssä olin kuulemma heikko ja nyt minulla on uusi nainen , vanhempi kuin exäni ja toimintaa on useasti vuorokaudessa. En ottanut toisen omaa enkä sinkkua eli jakojäännöstä vaan löysin terveen eronneen. Nyt exä soittelee perään ja on kusessa päivittäisten asioiden kanssa joita minä kuulemma en ollutkaan hoitanut aikanaan. Ei osaa nainen hoitaa talon tekniikkaa eikä autoja eikä mitään muutakaan..... mitähän se voitti tässä kaupassa. Tyhmä uskovainen on huonoin vaimovalinta maanpäällä. Kannattaa ehdottomasti hylätä tyytymätön nariseva akka ja tervehenkinen tilalle jos sellaisen harvinaisuuden jostain löytää. Todennäköisyydet ei ole hääppöset tässä vasemmistofemakkojen paratiisissa.
Tapasin ihanan tyypin, kemiat, kuin suoraan sinkkuelämästä, voi kuinka ihanaa, en enää jaksanut uskoa sielunkumppanuuteen, mutta joskus elämä voi niin ihmeellistä.
Olisin valmis jättää, en ole tässä 12 v suhteessa kokenut mitään, vaikka mies on vanhempi, luulis, että tietää miten nainen tyydytetään, muutenkin. On pikku säpinöitä ollu, mutta tsiikailen tässä nyt, jos jonkun kivan tapais ja sais perhosia mahaan. Viimeks pettäny miestä fyysisesti vuosi sitten, on jo aikakin saada kunnon kyydit.
parempi tuttu helvetti kuin tuntematon taivas. :)
En aloittaisi. Minun päähäni ei mahdu sellainen yhtälö, että jos olen varattu, niin joku toinen rakastaisi minua =))
Täysin mahdoton yhtälö siis. Aivan eri asia olisi, jos olisin sinkku =)
täällä kuitenkin kirjoittelet,toivoen,että joku ikävöi sinua???? mautomta touhua..
MuM?
Juuuu!!! Eroaisin ehdottomasti ja aloittaisin uuden elämän suuresti kaivatun toisen kanssa.
Olen ihastunut toiseen (varattuun). Meillä onkin nykyään säpinää. Erosin omastani joku aika sitten, en olisi voinut pyörittää salasuhdetta hänen selkänsä takana pidemmän päälle, ei kummallekaan oikein. Enkä edes rakastanut enää sitä omaani. Voi kun tämä nykyinen vain tajuaisi lähteä huonosta liitostaan ja voisimme olla vapaammin yhdessä. Sen kun näkis vaan.
toisin päin.menee m>n
Miten toisin päin, enhän sanonut olevani nainen ;) Vai tarkoititko että olet itse varattu mies ja olet ihastunut toiseen naiseen?
Vaikka kyllä, olen nainen, eli veikkauksesi meni tässä tapauksessa oikein..
Olen hulluna tähän mieheen, ja tiedän että hän on minuun. Ei silti ole valmis eroamaan naisestaan, en tiedä onko koskaan. Ehkä sydämeni särkyy vielä jossain vaiheessa. En ole valmis silti päättämään tätä, en vielä. Hän on uskomaton ja ansaitsisi paljon parempaa (minut) kuin nykyisen elämänsä.
oikein arvasit,eli olen varattu mies,hulluna naiseen joka vasta eronnut.
sitä en tiedä onko hän kuinka hulluna muhun...mutta kun ei sano suoraankaan
ettei kiinnosta.varmaan miettii just sitä et kun oon varattu.
Oletko sitten itse miettinyt eroa? Ehkä se olisi ihan viisas vaihtoehto, jos kerran haikailet noinkin kovasti toisen perään. Kertoo jotain suhteestasi. Olisitko valmis jopa pettämään nykyistäsi tämän toisen naisen kanssa?
toden näköisesti pettäisin,jos tilaisuus tulis.mutta
se,että toinen osottais kiinnostusta,pistäis vauhtia mun eroamiseen..
Olen miettinyt pääni puhki viimeiset 5vuotta että kohta tuntuu että pimahtaa :(( Liitossa 2 ihanaa lasta 8 ja 9 vuotiaat. Avoliittoa takana 12 vuotta. Tunnen niin suurta myötätuntoa avokumppania kohtaan vaikka en häntä rakasta! Osaan kuitenkin pitää arjen ja kaiken kasassa että en usko edes että lapset mitään vaistoavat. En uskalla ottaa ensiaskelta ja hypätä elämään suureen maailmaan :(
Alkuaskelee voivat olla niiin pienen pieniä, että ne ovat helppoja ja niihin pystyy kuka tahansa.
Sitä kun hetken vielä mietit, niin huomaat että elämä vilahti ohi suhteessa jossa et oikeastaan halunnut olla.
olen ajatellut kääntää uuden sivun elämässäni..
Mieli tekisi jättää, eikä tuo virtuaalielämältään varmaan edes huomaisi, vaikka lähtisinkin menemään. Parhaat vuodet tässä on jo menneet, että mitään suurempaa vahinkoakaan tuskin pääsisi käymään.
jos selän takana flirttaillaan silloin ei rakasta
Flirttaaminen ja rakastaminen eivät millään muotoa kuulu samaan virkkeeseen edes, joten niillä ei ole mitään tekemistä keskenään oikeassa realistisessa elämässä eikä varsinkaan parisuhteessa.
Vilkkusilmä ja naurusuu flirttaa kaikkien kanssa, mutta rakastaa vain yhtä - kerrallaan.
Onks tää ns?
Totta toi flirttaaminen. Minun mies tekee sitä kaikkien kanssa, mummojen , vauvojen, miesten ja naisten kanssa.
Tuntematon nainen voi kuvitella että on ihastunut ja palavasti rakastunut häneen, mutta ei, ei ole.
Kerrankin sana flirttaus on ymmärretty oikein. Kiitti sulle, viisas vaimo ja nainen.
sulla on tosi sairas ja pettävä mies tai sitten niin tyhmä ettei tajua mitä flirttailu on.Se ei oo huumorilaji.Tarkistappa vaikka wikistä?
Sen on tarkoitus johtaa seksiin noin siellä sanotaan.
Ja sinä oot maailman tyhmin vaimo.
Jaaa että flirttaaminen mummojen ja vauvojen kanssa johtaa ...
En olisi aloittanut suhteessa ollessani. Hän oli napsahtanut oikeaksi. Erkaantuminen ollut aika karsia kokemus, mutta pakko jaksaa. Ehkä vähän helpottaa se, että naiseni oli jossakin vaiheessa ihastuksen perään lähdössä, mutta palasi. Meikälle oli ihan ok jatkaa, mutta ehkä se homma saattoi häntä rasittaa yms. Pidin kanssa tauon yhdestä vähemmän kiinnostavasta ja hommailin yhden suukseksin siihen väliin ja palasin yhteen. Tuntui kokoajan vähän pettäjältä fiilis, vaikka nautin suhteesta muutoin ihan ok. Kiinnin kyl ja en jätä, jos sopiva tulee eteen. Voipi olla, että kriteerit ja jaksaminen ryhtyä kovin helposti mihinkään suhteeseen ovat varmaan muuttuneet varovaisimmiksi, mutta sen näkee sitten, kun on kunnolla selviytynyt erosta.
Eroamassa. En usko, että olisin rakastunut toiseen, jos nykyinen toimis. En ole vielä tehnyt mitään uuden suuntaan. Toimin heti, kun edellinen suhde on selvitetty alta pois.
Harkitsisin erittäin vakavasti.
Jos Ihastukseni olisi myös valmis jakamaan elämänsä kanssani niin kyllä haluaisin niin tehdä.
Liiaksi on ihminen velvollisuuksiensa vanki ja liitossa vain muiden vuoksi.
Ja tätähän tapahtuu, koko ajan. Kuten erotilastot todistavat. Avioliiton tulisikin olla määräaikainen, vaihto- ja palautusoikeudella :)
tulee avioliittokin uusia jos mielii jatkaa.
Mikään tuskin paskempaa, kun olla väkisin naisen kanssa, jonka läheisyydessä lähes oksentaa. Muutamasta sellaisesta hommasta kokemusta, että tuli vain otettua nuorempana joku ja sitten ihan hirveissä yrjötuskissa olet sen kanssa, koska nainen pitää olla.
Myöhemmin sitten ihastuin ihan kunnolla ja oli erittäin mukava, että siitä suhdekkin poiki. Kokemus rauhoittaa mukavasti ja yrjöpaskahirviöpelkotilannetta ei kiitos enää.
Tämän hetken tilanteessa en ole eroamassa, vaikka olenkin ihastunut toiseen. Olen ollut naimisissa yli 10 vuotta ja mieheni on hyvä mies ja hyvä isä lapsillemme. En vain tunne enää häntä kohtaan sellaista kemiaa, mitä pitäisi puolisioiden välillä olla.
Tämän vuoksi todennäköisesti ihastuin toiseen mieheen, jonka kanssa salainen suhde ollut jo pari vuotta. Kumpikaan ei ole eromassa, vaan saamme elämäämme tätä kautta intohimoa, joka on omista liitoistamme kadonnut.
Ei varmasti ole moraalisesti oikein, mutta rikkomalla kaksi perhettä seksin vuoksi - onko siinäkään mitään järkeä? Molempien liitot muuten ihan ok kunnossa.
paljastut kuitenkin. Mä kerron avoimesti missä mennään tän ihastuksen kans.
No, en tee tuota muiden ihmisten vuoksi. Eipä sitä juurikaan tule muista kiinnostuttuakaan, vaikka näkeekin jonkun sievän perseen aika-ajoin, mutta ei sitä tule perään juostua. Se kait tässä nörtismissä ja kirjoittamisen innokkuudessa onkin eräänlainen etääntymisen meno varsinaisesta villistä tapahtumista ihmisten välillä hieman etäämpänä, että en osaa tarkemmin sanoa, jos olisin luonteeltani enemmän aktiivinen aloittelija, että tulisiko sitä helpommin asettaan vedettyä housuista esittelykuntoon vieraan lihan läheisyydessä.
Mielestäni tuo on väärin ja en pystyisi jatkaamaan suhdetta, vaan lopettaisin sen. Kaikille osapuolille paljon parempi, että ei ole mitään rakkaudetonta turhaa paskaa, vaan mielummin eron kautta hommasta erillee. Talous? - Idiootit ajattelee vain rahaa.
Ai siks, ku työpaikan uudella vosulla on hyvä perse ja se on nuorempi. No en aio, sorry, joudun tuottamaan pettymyksen. En jätä ennenku tulee lähestymiskieltoo.
sitten en saa lisää.
"Moni varattu haikailee sinkun tai toisen varatun perään täällä ja oikeassa elämässä."
Eipä se taida oikeassa elämässä olla niinkään moni joka noin haikailee, mutta ne jotka haikalevat ovat sitten täällä ruikuttamassa.
Meillä melkein 30 vuotta liittoa takana (olimme parikymppisiä ja nyt viisikymppisiä) ja rakastan puolisoani ja vuosi vuodelta, oikeastaan päivä päivältä tunnen yhä voimakkaampaa kiintymystä häntä kohtaan. En keksi yhtään syytä miksi ylipäätään kiinnostuisin jostain toisesta!?
Luuserit luovuttavat ja menettävät samalla suuren osan elämästään.
Saanko kysyä että miten sitten eksyit tänne?
Päläpälä, itteäs vaan huijaat. Jonkun tyttösen perään haikailet kuitenkin, et sinä muuten tänne ois eksynyt. Saahan sitä haikailla mutta ei kukaan itseään kunnioittava nainen, varsinkaan nuori nainen perusta jostain viisikymppisestä kaljuuntuvasta ukonrähjästä, älä ikinä luulekaan että perustais, ne vaan pelaa sun kanssa, pitää pilkkanaan ja nauraa sitten sua räkäisesti kavereiden kanssa.
Noo, joskus se on vain luovutettava, jos tilanne ei aukea paremmaksi tai kokee tilanteensa ahdistavaksi yms. Voittajia lienee kaikki yleisesti. Tärkeäähän se on kokea olevansa jollakin tavalla erityinen. x
sanoo pelimies. Kaunista naista kattelee heteromies ei puupökkelöä.
Eikos miehellä pitäisi olla vain yksi nainen eikä enempää?
Tietääkseni joo ja tätä naista on odoteltukin kauan. Minua ei ole pystynyt kuin yksi nainen satuttamaan ilman sanoja ilman tekoja. Pelkkä naisen olemassa olo sattuu koska en tiedä onko hän minun. Tykkään tästä naisesta paljon en tiedä tykkääkö hän minusta. Vaikka kovia olen kokenut ei mikään kipu tunnu niin pahalta kuin se että en ole hänen kanssaan mitenkään ollut tekemisissä. Niin heikon kohdan kun joku löytänyt on sydämeni. Sinne on mahtunut yksi hänen lisäksi. Ja tätä menen nyt tapaamaan. Samaa sukupuolta se on mutta ei nainen. Vielä onneksi.
On erottu jo.Ei,kun kohti uutta elämää..
On jätetty jo aikoja sitten.Rakastani odotellen..
http://www.hs.fi/elama/Psykiatri On helpompi olla uskollinen jos on kokenut kielletyn intohimon/a1389165324157?ref=mob-traf-isandroid-1&sivu=1
lueskelin kyseistä artikkelia ja pohdiskelen omaa tunnemyrskyäni.. 3lasta ja yhdessä mieheni kanssa oltu 13 vuotta (niistä 7naimisissa) nyt ihastunut mieheni ystävään ! ! ei mitään järkeä ! ! toivon tuon 3kk /-3viikkoa toimivan.. yritän hallita tunteeni kyseisen kaverin läsnä ollessa, aika näyttää..
Minäkin muistelin erään asian menevän näin kielsin jo aikoinaan olisi ollut tarjolla nainen jolla nyt perhe miettinyt outoa käytöstään. Kun käyn kylässä.