Entä kehuitteko itse ketään vuonna 2013. Minkä takia?
Kuinka monta kertaa saitte kehuja 2013 vuonna?
Kehu ja tanssi
56568
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Muutamia kertoja kehuttiin viime vuoden aikana. Yleensä on kehuttu hyvästä viennistä ja kyllä se on itsekin tuntunut siltä että homma meni hyvin.
Itse annan kehuja jos siihen on syytä. Varsinkin jos on uusi haku tai hakija ja haluasin jatkossakin tanssia hänen kanssaan niin muistan aina kehua tanssin jälkeen.
Ei kehuttu minua kertaakaan ,ekana pyysin pi...a ,
naiset säästää tavaraa .
Mua kehutaan hyväksi tanssijaksi jos mua ollaan satuttu hakemahan. Mut uurestas ei haeta kun oon pullea nainen. Menee tanssitaito penkillä hukkaan ku ukot tuijottaa kokoain.
Kehuja saattaa tulla niiltä joiden kanssa tanssi onnistuu. Suoria ja epäsuoria moitteita voi tulla heiltä, jotka eivät onnistu tanssissaan kanssani.
Se on parasta kehua kun pistää lisää taitoa ja tunnetta peliin silloin kun niitä aidosti halutaan ottaa vastaan. Usein jo ote, asento ja pari ensimmäistä askelta kertoo lopputuloksen.
Melkein joka tanssi ilta joku on ainakin kohtelias ja kehaisee jollain lailla,
myönnetään että itsekin saisi löytää jotain kehuttavaa kun tanssi on sujunut
useammin, se kun ei ole itseltä pois.
Useimiten kehujat tahtovat imarrella että hakisit uudelleen ja uudelleen.
He haluaisivat sinust oman tanssieunukin.
Tuo uudelleen hakemisen toive pitänee paikkansa, mutta nuo tanssin sujumisen
toteamukset johtuvat siitä että en hae niitä samoja kasvoja vaan pyrin
hakemaan aina uusia mahdollisia tanssituttuja, kuka sitä nyt jaksaa ja viitsii
sellaista kehua moneen kertaan kenen kanssa on kursseilla, harkoissa, lavoilla ennen tanssinut monasti.
Satoja kertoja, molempia.
Kyllä täällä ihmeellisiä asioita kysellään. Pitäskö ne kehut oikein laskea ja pitää niistä kirjaa ???...?
Ei tartte laskea, ne muistaa.
Useamman kerran tanssikurssilla opettaja(t) hehkuttavat, miten hyvin osaa(n/mme). On kyllä itelläkin olo että helppoa kun heinänteko!
Sitten näiltä kurssitanssitettavilta tulee jatkuvalla soitolla kädenpuristusta ym. Mieliinmuistuvin oli eräs daami, joka kuittasi kesken tanssin "Olet ihan paras!" ja killitti isoilla silmillään kauniisti :)
Mutta ei yhtäkään tanssia etten myös itse positiivisesti huomioisi jotenkin partneria, ylikehuja ei kannata antaa, saaja kyllä vaistoaa jos puhutaan p**kaa...
Kehuja?
Viime lauantaina miestenhaulta palauttaessani daamia hakuriviin sanoi.hän. "Kiitos. Enpä taida päästää susta enään irti"
Siihen en osannut sanoa muuta kuin "Kiitos" hymyilin ja puristin käättä sydänmellisesti...ja poistuin miesten hakuriviin.
No en tie oliko minun käytös kiitoksen arvoinen.
Viime sunnuntaina tansseissa rohkaisin luontoni ja hain "minun mieleistäni" naista tanssiin. Olin nähnyt hänet monta kertaa viime kesänä, ollessani komennus hommissa,. Nyt "hän" oli eksynyt meidän suuntaan tansseihin . En vaan ollut aikaisenmin uskaltanut häntä hakea, koska olen varattumies..
Nyt oli avovaimo mulkana.
Tällä daamilla oli hauskaa kun kehuin, miksi vasta nyt rohkaisin luontoni hakea häntä.
Palauttaessani sanoi. hän "Kiitos. Näitkös, en ollut vaarallinen, kai uskallat hakea toistenkin?!"
Tunnustin vaarattomuuuden ja kiitin.
En tie.
Noissa reissuhommissa on oltava cooli. Eikä se välttämättä onnistu jos/kun on kuuma ja mieleinen daami sylissä.
Terveisiä vaan kotio ja näille Daameille.
Tässä kysyttiinkin viime vuoden kehuja.
Täytyy tunnustaa etten muista niitä näin hyvin kuin "Robinson Crusoe"
Tulihan niitä annettua ja saatua.
Jos ja kun tanssista löytyy se yhteinen sävel ja t u n n e. Ei sanoja tarvi. Sen tuntee ja näkee kasvoilta.
Joskus välillä saa kappaleen aikana tai lopussa Daamin reisiltä kuuman puristuksen. No se ei kai ole mikään kehu, silti viälä mukavapi kuin lämmin kädenpuristus. Lämmittää sydäntä, vaikka onkin varattu.
Tuttuja juttuja, itse en vain kertoisi samalla tavalla. Jatka vaan.
Yksi mieleen painuva tanssi sattui Mäntsälässä.
Oli naisten tunti melkein lopussa, riensin vesipisteelle juomaan.
Sain juuri mukin käteen,kun mieleinen hidasvalssi alkoi soimaan.
Kumosin pari kippoo vettä ja kiiruhdin sisälle. Naisterivi alkoi oleen tyhjä.
Muutama daami oli jäänyt istuun,eivätkä olleet selvästikkaan halukkaita tanssiin.
Hitsi, minun paras tansilaji. Lavalla tilaa viedä, eikä pääse tanssiin.
Harmittelin ja palasin ovelle, johon saapui hetken päästä vesipisteeltä n.40v.kaunokainen.
Yritin sada häneen katsekontaktin. En saanut. Hän ilmeisesti mielunmin vilvotteleen nämä kappaleet kuin tanssii.
Rohkaisin kumminkin mieleni ja kysyin. "On naistenhaku, saanko silti pyytää tanssiin?"
Daami katseli minua aprikoiden "Osaatkoo edes hidasta valssia?"
Kehuin "Ainakin perusaskeleet...eiköhän me pärjätä?."
Daami harkitsi hetken. Nosti katseensa..tarjosi kätensä ja mentiin.
Tanssi sujui hienosti. Nautittiin tanssitaivaasta, Daami sanoi olevansa todella mielissään kun lähti tanssiin kanssani. Niin olin minäkin.
Usein miten kun tanssitaan t u n t e e l l a ei puhuta mitään. Ei tule puhuttua aviosäädystä,eikä mistään muustakaan.
Joten varattuna ei tule annettua niitä kehuja edes tanssin lopussa, ettei tule väärin käsityksiä.
Annan vain kädenpuristuksen hymyn ja kiitosen. (haluaisn kehua) Toivon daamin siitä tietävän että tanssi oli antoisa, enkä voi muuta tarjota. Odotan vaan jos ja kun taas joskus kohdataan.
Varmaan moni nainen ajattelee. "Onpa siinä kiittämätön mies.Tanssi sujui upeesti,seurasin häntä täydellisesti, Ei kehuja."
"Usein miten kun tanssitaan t u n t e e l l a ei puhuta mitään."
Siinä sen näät, kun paljon antaa, niin paljon sanomatta jää.
Mitä tunteita siinä oli läsnä kun tanssitte, viha, kateus, katkeruus, pelko, inho tai jotain muita tunteita. Vai oliko vain vanha luolamiehen vaisto, että tuo nainen pitäisi saada jotenkin tiedostamatta pysymään mahdollisimman intensiivisesti omassa vaikutuspiirissä, poissa muiden koiraiden ulottuvilta.
Verbaalisten taitojen puutteita tosiaankin on melko turha yrittää paikata tanssi- tai millään muillakaan taidoilla. Jopa kaikille tutuissa ruokailutaidoissa on kolukunta, joka mielestäni kaiken järjen vastaisesti ei suosittele keskustelua ruokapöydässä, vaikka ruokapöytä on yhä useammin ainut paikka, jossa kaikki ovat edes kerran viikossa läsnä ja niinmuodoin keskusteluetäisyydellä, mikä on edellytys sille, että sen päivän tai sen viikon kuulumisia voisi vaihtaa.
Ruokapöydässä kuluu minunkin mielestä keskustella. Nykyisen elämäntyylin kanssa ei juuri näe edes omia perheenjäseniäkään, kuin ruokapöydässä.
Mitä tule tohon "kehumiseen" sitä varmasti viljelee enemän sinkut ja seuraa etsivät, kuin varatut joilla ei ole haku päällä?
Jos kappaleiden aikana tulee juteltua esim. aviosäädystä. On todennäköisenpää että kehuja tulee ja annetaan mielyttävästä tanssista.. Ainakin omie kokemuksien perusteella. Olen siis varattu.
Niin kuin aikaisenminkin mainitsin.
Kemiat kun tuntuu kohtaavan ja tanssitaan tunteella.
Ei tunnetta viitsi pilata puheilla. Tansin jälkeen ei voi tietää mitä daami haluu.
Ehkä toivoo vain saada tanssia toiset kappaleet samana iltana, ehkä jotain mitä varattu ei voi tarjoita. Jos näin satuu oleen, ei ole fiksua rohkaista häntä kehuilla.
Jos taas nainen on vain nauttinut tanssista, on mielestäni typerää sanoa hänelle olevani varattu palauttaessani häntä hakuriviin.
Joten minun kohdallani ainakin, mitä parenmin tanssi on kulkenut. Mitä tiiviinmin on yhteen sulaudettu. Sen todennäköisemmin ei kumpikaan
sanallisia "kehuja" anna. Vain niitä käden tai reisienpuristusta, hymystä ja silmistä, voi varmistaa että tunne on ollut molenmin puolinen.
Voi herra, työ ootta nii julukia.
Mietin tuossa näitä reisien puristuksia. Voihan ne olla viestejäkin, mutta yleistyneet ovat ja aika joka päiväistä leipää, meidän yhteistä omaisuutta.
Elä kirjottele tuollaisia, ihmiset saattavat luulla, että minä siinä kirjottelen.
Kehuja tuli peilikuvaltani. Sen sijaan tanssittajilta sain mm. vihjauksen siitä, että rytmitajutestiin olisi hyvä hakeutua. MUR!
Monet daamit ovat kehuneet, että se ei näy yhtään päällepäin, kun minä olen kertonut olevani kohtalaisen juovuksissa ja olevani sitä paitsi juuri tulossa tupakiltakin.
Se varmaan imartelee.
Älä sä ota seuraavan kerran niin paljoo, että takapotku tulee. Täst neuvost ei tarvii kiittää, koska sä olisit myöhemmin hiffannut tän itteki.
Minulla kaikkein lämmitävin kehu on vuosien takaa Tikkurilan Tulisuudelmasta. Tanssitin illan aikana pitkään yhtä loistavaa tanssijaa. Hän luotti vientiini niin hyvin, että tanssi kaiken aikaa silmät kiinni, vaikka oli aika kova tungos. Tungoksen takia tanssin tällä palstalla kovasti halveksittua yksinkertaista 'sosiaalifoksia'. Illan jälkeen narikkajonossa puheilleni tuli nuori nainen, joka kertoi kaiken iltaa katsoneensa ja ihailleensa tanssiamme. Hän antoi puhelinnumeronsa, ja pyysi, että kun tulen pääkaupunkiseudulle, lähtisin opettamaan häntä tanssimaan. Hänen vierellään oli poikaystävä, joten mistään seuranhakemisesta ei ollut kyse. En opetushaasteeseen tarttunut, kun meni aika pitkä aika seuraavaan Hesan keikkaan.
Viime vuonna tuli aika monta kertaa kiitos muodossa 'oli hauskaa', silloin kun omasta mielestänikin olin saanut leikkiä ja huumoria mukaan. Itsekin toki kehuja jakelin, en tiedä tarpeeksiko, mutta kuitenkin.
Tyypillinen sosiaalifoksaaja, harhaisissa kuvitelmissaan elävä 50 mies :)
Hyvä vedätys silti ja ehkä juuri siitä syystä...
Mää en nyt lähtis niin jyrkästi tuomitsemaan. Kukas tuosta voisi älähtää. -50 nainen?
Saattaapi se olla tottahii.
PS Itse olen 50 mies.
Koko ajanhan naiset kehuu, tulee kädenpuristuksia, "wau" - ja "ihanaa"- huudahduksia, hakutoivomuksia, "viet kuin unelma"- kommentteja. "Sä viet niin varmasti"- kommentteja.
Kai se sitten niin on: mulla ei kädet vispaa joka suuntaan, vien varmasti, mutta hellästi!
Toinen puoli tuosta kiitoksesta kuuluu parille. On mukava tanssittaa hyvin liikkuvaa daamia, siinä aivan itsekin innostuu!
Kiitos kuuluu siis teille arvon naiset! Teidän takianne minäkin liikun tanssipaikoilla!
Aivan kuin olisin kirjoittanut tuon tatu8:n kirjoituksen. Olen tehnyt samoja havaintoja tansseissa.Olen usein maininnut naiselle, että ei tämä käy yksin, vaan tanssissa on yleensä kaksi.
Eniten olen kehuja saanut nopeista tansseista kuten valssi, humppa, samba, polkka.
Tutuimpien kanssa on tullut tutuksi sanonta: meiltähän tämä käy.
Jotta nimimerkin 'souwot' pahantahtoisuus saisi tyydytystä, kerronpa toisenkin palautemuiston. Olin vuosia sitten naistentansseissa Savonlinnassa tanssiravintolassa, jonka nimeä en enää muista, oli hotellin yhteydessä. Minua tuli nainen hakemaan jenkalle. Minulla jenkka toisinaan lähtee sujumaan ja toisinaan taas ei, etenkin jos lattia on pieni ja edellisestä kerrasta on pitempi aika. Nyt jenkka ei oikein sujunut ja yhteisestä päätöksestä lopetimme tanssin. Päätimme kuitenkin tanssia seuraavan tanssin yhdessä. Tanssin alettua nainen kertoi seuranneensa tanssiani ja rupesi kiivaasti haukkumaan tanssiani, sanoen mm. 'sinä viet naista niinkuin lehmää taluttaisit'. Lopputanssin hän katsoi tiukasti silmiini, ja vieläkin muistan hänen kauniit silmänsä ja jäätävän katseensa. Minua kiusatakseen hän vielä temppuili tanssiessaan.
Jos olisi ollut miestenhaku olisin varmaan pahoittanut mieleni ja lopettanut tanssit siltä illalta. Mutta kun oli naistenhaku, ja lehmiä ilmaantui talutettavaksi joka kappaleelle ja samat lehmät vielä useampaankin kertaa, tanssin illan loppuun.
Illan jälkeen mietin mikä tanssissani oli oikein häntä ärsyttänyt. Luulin ymmärtäneeni kiivastuksen todellisen syyn. Hän istui lattian vieressä naisten kanssa, jotka vain katsoivat toisten tanssia eivätkä itse tanssineet. Hän oli minut luokitellut tanssitaitoiseksi, ja päätti kanssani esitellä kavereilleen tanssitaitoaan reippaan jenkan merkeissä. Kun hänen tanssishownsa epäonnistui vuokseni, hän purki katkeruuttaan minuun ilman estoja.
Jos kestätte, vielä toinenkin palautemuisto vuosien takaa Joensuun Kimmelistä. Hain naista tanssimaan, ja hän sanoi, ettei lähde koska ei osaa tanssia. En kuitenkaan hellittänyt ja hetken tinkaamiseen jälkeen hän lähti tanssimaan. Hän tanssi ihan hyvin. Kun tanssitauolla kysyin, mitä ihmettä hän oli ämpylöinyt tanssiin lähtemisessä. Hän kertoi, että häntä oli juuri mies hakenut tanssimaan. Kohta tanssin alettua mies oli tiuskaissut ettei hän osaa tanssia ja jättänyt hänet seisomaan lähes tyhjälle tanssilattialle. Loppuillan yritin kytätä tilaisuutta, että olisin voinut tuon tanssmestarin kampata tai taklata. Tanssitaitoni ei kuitenkaan riittänyt tyylikkääseen tarkoitukselliseen taklaukseen, vaikka vahingossa taklauksia voi joskus tullakin (kuten 'souwot' tietenkin hyvin tietää).
Jos tanssitettava on taidoiltaan selvästi itseä parempi tanssija, tuntuu jotenkin falskilta ruveta suoraan kehumaan, kun kumpikin ilman muuta tietää, että hän on hyvä tanssija. Silloin tulee useimmiten vain päiviteltyä miten mukavaa tanssiminen on,ja kenties voi kyllä lisätä 'kun pääsee noin loistavan tanssijan kanssa tanssimaan'.
Komppaan tatu8:ia. Joka tansseissa naiset kehuu, tulee kädenpuristuksia, "wau" - ja "ihanaa"- huudahduksia, hakutoivomuksia, "viet kuin unelma"- kommentteja. "Sä viet niin varmasti"- kommentteja.
Mukava aihe ap:ltä. Missä oma vastaus?
Pyrin aina kehumaan tanssittajaani jollain tapaa: hymy, pari kannustavaa sanaa. Lisäksi maininta parhaasta asiasta miehessä (mikä liittyy tanssiin).
Harmi, että reisisysteemi on liiaksi yleistynyt: sen käyttö pitää lopettaa.
Kiitoshautkin jäävät useinmiten tekemättä, koska en ole tarpeeksi nopea ja muisti on rajallinen tai toisaalta säädän liikaa.
Kehuttiin/kehuin-suhde on jotain 1/9.
Jonain kertana saattaa suhde muuttua hyvinkin 1/1 harvemmin 9/1; nähtävästi vaatetus, tuoksut, letkeä tunnelma, tavoitteet vaikuttavat hyvinkin paljon asiaan.
Jokainen kehu on arvokas.
Hymyllä voi monen ihmisen illan pelastaa, kiitokseen on
helppo vastata sen tuottaman mielihyvän seurauksena.
Kehuminen taitaa olla aika harvinaista, kun tanssimme koko illan yhdessä parini kanssa. Muutaman kerran tämän vuoden aikana on naispuolinen henkilö pysäyttänyt ja sanonut, että tanssiamme on mukava katsella ja tanssimme "hienosti". Kyllä se ihan mukavalta tuntuu. Itse myös usein katselin pareja, joiden tanssi miellyttää silmää. Valitettavasti en ole rohkaistunut kehumaan. Seuraavalla kerralla kehun.
Erityisesti silloin, kun tanssin tanssiparini kanssa, koitan illan aikana kehua muutamaan otteeseen. Näkeehän sujumisen ilmeistä tietysti myös, mutta hän kaipaa sanoja.
Ja olen erittäin iloinen ja otettu, vuosienkin jälkeen vielä yllättynyt, jos hän sanoo meidän tanssistamme tai minusta jotain positiivista. Se lisää halua olla siinä täpönä mukana, mitä hän sitten keksiikään.
On hienoa kun tanssipari on mukana täpöillä,
onnistuu joko kehumalla tai tekemällä uuden kuvion
yritelmän.
Kehuminen on tietyntyyppistä valehtelemista. Kyllä asianosainen henkilö sen varmasti tietää jos todella osaa tanssia. Sellaista joka ei osaa voi huiputtaa. Sama asia jos sadanmetrin juoksijalle menisi väittämä että sinä juoset satametriä alta kymmenensekuntia. Jos juosee niin kyllä sen henkilö taatusti myös siinnä tapauksessa tietää. Itseasiassa muutama kymmene sekunnin paritanssin aloittamisesta henkilön tanssikurssitaustan, seksuaalisen suuntautumisen, järje juoksun yms.
Vähän yks'niitinen on käsityksesi kehumisesta, ei siinä tarkoiteta valehdella, vaan kehua, jos valehdeltaisiin, se tehtäisiin toisen hyödyksi, ei omaksi, kuten tavallisesti.
Kehulla voidaan luoda myönteinen ilmapiiri.
Kehuminen ei ole valehtelemista mutta jos valehtelee kehuessaan
niin silloin valehtelee, jos taas esittää oman mielipiteensä ei kukaan
voi tietää valehteleeko toinen, johtopäätös:
kehuminen on aina etupäässä otettava kehumisena
niin ettei se kuitenkaan nouse ns päähän.
Minä olen jokseenkin jäävi vastaamaan tähän kyselyyn: kysymykseni asetteluhan voisi olla muiden mielestä itselleni edullinen. Tyystin en ole tässä yhteydessä kuitenkaan vaiennut. Olen käynyt keskusteluetäisyydellä, myöntänyt, että paheitakin on ja antanut ottovinkin.
Kauko on nyt vajonnut tuonne kyynisyyden ja skaptisyyden mailmaan, ellei jopa uponnut.
Kyllähän asianosainen henkilö tietää osaavansa tanssia, eräät jopa kovinkin hyvin, mutta ei tiedä sitä, miltä se toisesta tuntuu ja jos toinen sanoo mukavasti, niin mukavaltahan se tuntuu sitten itsestäkin. Eikös joo!
Paritanssistahan tässä on kyse vai mitä!
Onhan se näinkin kuin Kauko sano.
Tieto lisää tuskaa.
Se miltä toisesta tuntuu, aika usein sen tuntee ilman sanoja.
Tosin onhan se kiva välillä kuulla se sanoin. Mikäli se on positiivista.
Negatiivinen palaute on ihan jees silloin, kun negatiivisen palautteen antajalla on referenssit kunnossa: hänen oma jalkansa, kätensä ja kroppansa pelaa niin kuin pitäisi.
Kenelläkään ne eivät kaikenaikaa täydellisesti pelaa. Tästä johtuu, että myös tanssissa voidaan järjestää jopa maailmanmestaruuskisoja. Jos tanssissa olisi vaikkapa satakin täydellistä tanssiparia, ei olisi mitään järkeä laitta heitä keskenään kisaamaan maailman tai edes piirin mestaruudesta. Piirinmestaruuksia on tietenkin jaossa niin paljon, että nämä sata täydellistä tanssiparia voittaisivat ne leikiten, mikäli taktikoisivat sen verran, että valikoisivat piirin, jonne kukaan muu täydellisestä tanssiparista on tulossa myös mestaruutta tavoittelemaan. Jos siellä olisi toinen tai useampi täydellinen tanssipari piirinmestaruutta hakemassa, niin kisa päättyisi ratkaisemattomaan ja piirin mestaruus jäisi jakamatta.
"Negatiivinen palaute on ihan jees silloin, kun negatiivisen palautteen antajalla on referenssit kunnossa: hänen oma jalkansa, kätensä ja kroppansa pelaa niin kuin pitäisi."
Tuohan olisi vain oman täydellisyyden peilaamista.
Kehua voi vaikka palautteen antajalla eivät olisi referenssit kunnossa.
Itse en haaveile, että pääsisinpä antamaan joskus negatiivista palautetta.
Haaveilu ja saaminen ovat kaksi eri asiaa: negatiivistakin palautetta jokainen saa, vaikka siitä ei haaveile. Toisella vaan on pienempi kynnys päästää mölyt mahastaan tai ilme pärstästään silloin, kun kaikki ei jostain syystä suju kuin toisella.
Nyt täytyy antaa hieman negatiivista palautetta kirjoittelustasi. Inhorealistinen kirjoitelmasi on kömpelö, ylipitkä ja väkisin väännetyn oloinen, mutta älä toki pidä mölinöitä mahassasi.
Mitä minä sanoin. Arvatenkin hymyilit palautetta lähettäessäsi.
Sinulla on "Hohto".
Haluaisitko päästä pöksyihini?
Mahdotonta sanoa näillä tiedoilla, haluaisinko vaiko enkö haluaisi: riippuu ensinnäkin pöksyjesi sisällöstä ja toisaalta siitä, keitä olet pöksyihisi päästänyt. Tässä mielessä rimani voi olla jonkun mielestä alhaalla, mutta se on sillä korkeudella siksi, että en haluaisi alittaa sitä.
Kysymyksesi asettelu on kieltämättä juuri sellainen, johon olen muodossa tai toisessa tottunut ja sitä seuraavaa liikettä ja sanamuotoilua on oikein miettimällä mietittävä, mikäli ei oikein innostu ajatuksesta, jotta kysymyksen asettelun kummallekin puolelle jäisi hyvä mieli.
Haavemaassa monet elää ...
Limani on ehkä liian kolkea sinulle.
Näin se todennäköisesti on, mutta silti en halua sitä alittaa. Häikäilemätön henkilö näet etsii kannaltaan katsoen sopivan korkealle asetettua rimaa: hänenhän ei tarvitse edes kumartaa päästäkseen sen ali, kun se on liian korkealla. Rimojen korkeuksien kanssa kannattaa siis olla erityisen tarkkana.
Sosiaaliseen käyttäytymiseen kuuluu toisen huomioiminen,
kehuminen on yksi tapa tehdä se.