Subjektiivinen päivähoito

Kodinhoidosta ei maksesta yhtään mitään eikä pidäkään. Sen sijaan lasten kotihoidosta maksetaan joitain hiluja.

En voi sille mitään, jos alaluokkaisilla Jennoilla ja Jannikoilla on jäänyt sanavarasto suppeaksi.

Hilut ovat pieniä rahoja tilanteesta riippuen. Hiluja miljonäärille ovat ehkä kymppitonnit, mutta sinulle ehkä joitain kymmensenttisiä. Suhteellinen käsite siis, jos raukka ymmärrät suhteellisuuden termin peruskoulun keskeen jättäneenä työttömänä.

Itse "nautin" subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Tyttö ehti vuoden olla kokopäivähoidossa kunnes kakkonen syntyi. Tytön elämä olisi muuttunut liian radikaalisit, jos hänet olisi otettu päiväkodista pois ja siirretty esim. kerhoon. Uusi sisarus on muuttanut hänen asemaa perheessä. Mitä jos tärkeät kaverisuhteetkin olisi viety pois? Moni ajattelee, että "kyllä ne lapset uusia kavereita saavat." Kyllä, niin saavat. Mutta miltä sinusta tuntuisi, jos sinut erotettaisiin omista kavereista sinusta riippumattomista syistä? Vain, koska joku käskee.

Tyttäreni on sen sijaan osapäivähoidossa. Hän käy päiväkodissa joka arkiaamupäivänä 3h leikkimässä ja touhuamassa kavereiden kanssa. Ikää on jo 4v joten oman ikäistä leikkiseuraa tarvitaan. Asiat eivät ole aina niin yksiselitteisiä. Lasta ei pitäisi myöskään aina riepotella ryhmästä toiseen ja hoitopaikasta toiseen. On eriasia mielestäni, myönnetäänkö hoitopaikka "uudelle" lapselle, jos perheeseen syntyy lapsi.

Itse koen, että olemme oikeutettuja pitämän hoitopaikan, koska lapsi on siellä ollut jo entuudestaan ja talo ja tavat ovat hänelle jo tuttuja.

3 tuntia päivässä on ok, mutta meillä on hoidossa isompia sisaruksia 8 tuntia/pv äidin ollessa kotona pienemmän kanssa.