Liian puhelias mies

Kuulostaa vahvasti narsismilta, jos puhuu vain omista jutuistaan. Tuli heti eräs tuttu mieleen. Erityisesti tuollainen minä-keskeisyys erottaa narsismin hermostuneisuudesta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuushäiriö

Kannattaa pysyä erossa.

liian puhelias kompensoi jotain puutetta itsessään, täynnä itseään, narsisti, pian huomaat ettäjoudut vain ihailijan asemaan suhteessa häneen ja olemaan äiti tälle pikku pojalle jolla on suuri suu mutta pienet, kierot aivot :))

*huvitu ja juokse*

Tuo uupumus puhetulvan edessä on tuttua. Mulla on mies, joka on erittäin puhelias. Emme asu yhdessä joten onneksi pääsen halutessani karkuun omaan asuntooni. Joskus suututtaa ihan hemmetisti kuunnella sitä tasaista täysin merkityksetöntä pulputusta. Omia ajatuksia ja mielipiteitä ja muuta joutavanpäiväistä. Ihan kuin hän sanoisi kaiken ajattelemansa ääneen. En tiedä miten siitä voisi hienovaraisesti kertoa että en kestä sitä puhetulvaa. Väsyn hirveästi. En vaan jaksa.

Siskoni puhuu taukoamatta, hänen lempinimensä on Radio. Se on ajoittain uuvuttavaa.. Puhuu joutavia, turhuuksia ja valittaa, spekuloi ihmissuhteita ja kertoo jotain tarinaa niin pitkästi että odottaa jo sen loppumista ei loppua. Isämme on samanlainen, mutta hänen juttujaan jaksaakin kuunnella (paitsi äitimme, joka käskee isää olemaan kertomatta "sitä vanhaa tarinaa minkä kaikki ovat kuulleet jo tuhat kertaa"..lue: äitini on.)

Taidan itsekin olla semipuhelias, koska mieheni ovat olleet sitten hiljaisempaa sorttia. Ei synkkaa puheliaiden miesten kanssa, koska yleensä ovat sellaisia "myyjiä", pelimiehiä tai itseään täynnä.

Minä oon aika hiljainen mies ja puhun aika vähän. En halua olla esillä mut kyllä mä puhun jos on puhuttavaa. Mulle sopis vähän puheliaampi nainen jos nyt ei koko ajan oon äänessä.