Sellaisena se kaipuu joskus vieläkin vaivihkaa valtaa mieleni.
En koskaan ajatellut, että olisit jokin ihmeellinen puutuva palanen, tyhjyyden (jota ei edes ole) täyttäjä, täydellisen (onko sellaista?) elämän tai "lopullisen" onnen tuoja, tai joku, jota ilman en kerta kaikkiaan voisi elää. Kaipasin sinua ihmisenä, ihanana, tasavertaisena, jonkinlaisena hengenheimolaisena.
Pitäisi olla nöyrän kiitollinen, iloinen ja tyytyväinen siitä, mitä on. Silti joskus surun aalto siitä, ettei mitään enempää voi olla, pyyhkäisee joskus ylitseni.
En koskaan ajatellut, että olisit jokin ihmeellinen puutuva palanen, tyhjyyden (jota ei edes ole) täyttäjä, täydellisen (onko sellaista?) elämän tai "lopullisen" onnen tuoja, tai joku, jota ilman en kerta kaikkiaan voisi elää. Kaipasin sinua ihmisenä, ihanana, tasavertaisena, jonkinlaisena hengenheimolaisena.
Pitäisi olla nöyrän kiitollinen, iloinen ja tyytyväinen siitä, mitä on. Silti joskus surun aalto siitä, ettei mitään enempää voi olla, pyyhkäisee joskus ylitseni.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Sinulla on rakkaampi ja tärkeämpi ihminen joten säästä sanasi hänelle ja iloitse onnestasi. Minä en ole sinulle kukaan enkä usko enää sanaakaan joten älä vaivaudu.
Et olekaan minulle kukaan, koska et selvästikään ole hän.
rakastan sinua.
JOKU RAJA!
Sana on vapaa... Omalla kohdallani rakkaus ei ole väärä sana, eikä ilmeisesti ylemmän vastaajna, mutta sinun kohdallasi on. Mutta kuka olikaan kuka ;)?
rakastatko sinä minua,edelleen?
en ole koskaan rakastanut sinua. miksi niin luulet.
aapee rakastaa sinua.
Mistä mä nyt sen tiedän, oletko hän vai joku muu? Arpajaisiksi menee, ainakin mun puoleltani...
vidduilla sille olettamallesi ämmälle !! huhheijaa sentäs.
hyvää alkavaa viikkoo sulle. ei ap. enpä enää mitään sanailekkaan.
miksi sinä olet pesiytynyt tälle rr palstalle jatkuvasti valuttamaan karvasta sappeasi sille varatulle naiselle ja pidät joka ainoaa kirjoittajaa hänenä ja lorottelet ilkeääkin
ilkeämpää tekstiäsi jatkuvana norona. mene katkeruuspalstalle päästelemään höyryjäsi.
Mutta millaisena hän kaipasi sinua?
Ei jäänyt epäselväksi, että kaipasi...
Uskallan väittää, että meille kävi kummallekin samalla tavalla.
rakkaani..anteeksi,olen vain niin rakkautta häneen täynnänsä
Kaipasin ja kaipaan edelleenkin. Olet tärkeä, välitän liikaa ja haluan sinut!
sinne tänne sulle mulle niin tärkeitä ja rakkaita, ja kaikki outoja tyynni.
Ei onni ole mikään sattuma, joka valahtaa taivaasta kuin rankkasade kesäpäivänä. Se tulee ihmisen luo mitä erilaisessissa muodoissa.
Jollekin se rakas ihminen, voi olla elämän paras lahja jonka muistaa
pitkään. On monenlaista kohtaamista ihmisten kesken , toiset eivät herätä mitään tuntemuksia, et edes muista nähneesi. Mikä se on se
sitten on kun joku ihminen vaan jää pysyväksi ja herättää sinussa
mitä ihmeellisempiä ajatuksia ja tuntemuksia. Ehkä saamme sen
mitä tarvitsemme. Mutta aina se ei tule oikealla hetkellä. On vaikea sovittaa siihen elämäntilanteeseen joten,on osattava kohdata ne tunteet jollakin tapaa. Onko se ystävä oikea sana vai rakas ystävä
kumpa sen voisikin rajata niin ,ettei haluaisi enempää.
Rakkalle ystävälleni
Ajattelen, että kullekin annetaan se, mitä hän milloinkin tarvitsee, ja ettei kellekään toisaalta "anneta" enempää, kuin hän kestää. Ja että kaikella on aina jokin tarkoitus, vaikkei niitä tarkoituksia välttämättä aina heti näe, varsinkaan silloin, kun on itse juuri pahimmassa myrskyn silmässä ;).
Kunpa se oikea hetki tulisi kuitenkin myöhemmin, sitten, kun edelliset polut on kuljettu loppuun. Ehkä sitten alkaisi yhteinen polku. Ei ole myöhäistä myöhemminkään, kun kerran on toinen sieluani koskettanut niin syvältä ja pysyvästi.
Aina täällä näitä kirjoituksia lukiessa toivoisi että se oma rakas ystäväni kirjoittaisi jotain tuollaista. Mutta mistäpä sen tietäisi, samassa tilanteessa näyttää olevan yksi jos toinenkin ihminen tässä maassa.
Rakkaalle ystävälleni lähetän myös terkkuja
Myrskynsilmässä on aina kaksi , jos on tunnetta.
Koettelee molempia.
..isommilta rytinöiltä.
Asia jossa ap on väärässä - Joillekin "annetaan" myös enemmän kuin voivat kestää. Isoja juttuja sattuu ja aina ei omat voimat yksistään riitä.
Näin se kai menee. Itsekin tärkeää ihmistä kaipaan. Tärkeäksi tullutta, vaikka vaan rakas ystävä tai kaveri.
Pysytty tällä linjalla ja ehkä sillä pysytään läpi elämän.
Olisin halunnut enemmän tai ehkä en.
Toisen tunteista ja ajatuksista ei tiedä, jos ei puhu ja joskus vaikka puhuis, voi saada väärän käsityksen.
Näillä mennään -tarrattuna kiinni siihen mitä voi saada ja mitä on.
Olet oikeassa, olin liian "normaalissa" tilassa kirjoittaessani... tunnen henkilökohtaisesti (tai tunsin...) muutaman (liian monta) joille annettiin enemmän... Ja se saa aina miettimään, olisiko itse voinut tehdä jotakin toisin - olla paremmin tukena, huomata aikaisemmin, ettei kaikki ole ok. Se on surullista, mutta noin niin kuin yleisesti ottaen ja useimmiten se kai menee kuitenkin niin, että kunkin voimien mukaan.
Toisinaan yksi, toisinaan kaksi... omassa tapauksessani hänkin joutui jonkinlaiseen myllerrykseen.
Herätät toisia pakahdettuja ja piilotettuja tuntemuksia kirjoituksellasi. Ystäväiseni… Pääni ylitse pilvimeri lainehtii tuulen lailla ikävää. Minullakin on tunne, että palaan aina ajoittain , etenkin iltaisin ja aamuisin Huokauksen sillalle kuiskimaan kaipuutani. Etsien silmättömiä silmiä, jotka hymyillen täyttävät valolla ajatukseni. Kuitenkin palatessani sillalta tiedän sitoumukseni.
On ollut kuitenkin elämän rikkaus kohdata...
Ole huoleti en yritä viekotella sillakuppessa sua pahoille teille :)
Sä et tunne minua vielä, mä olen loppujenlopuksi aika vanhanaikainen
ja perinteinen.
jaa että missä??
:D siellä tai" sillankuppeessa",
no nyt kuullosti paremmalle :D :D
ettekste tajuu ettei täälä oo rakkautta vaikka kuinka hokee rakas rakas rakas, ne on
vieraita immeisiä eikä muuks muutu vaik miten sydämmii piirtelis.
Ei toisten tarvi siitä huolta kantaa.
tuskin kukaan huolta kantaakaan mutta sana on nääs vapaa kaikilla.
Väittäisin että, täällä on ihan oikeassa elämässä kohdattu, ja tänne ajauduttu. Näinkin voi olla, ja se että tunnistaa kirjoituksen onkin jo toinen juttu.
Pitää paikkansa, kaikki tuo.
syy?
Suurin este on se perinteinen syy. Olisi ihanaa olla edes ihan vaan kavereita, mutta kyllä me siitäkin ajatellaan samalla tavalla.
Eli olet varattu ja jumissa?
Monikossa tuo eka, mutta että jumissa - pahimmat jumit taitaa olla takana, vaikka jonkin asteisesta jumista kai kertonee se, että vieläkin joskus tulee kirjoitettua ;).
kuulostat ap niin kovin tutulta, mutta en usko että hän tänne kirjoittelisi.
Jos olisit hän, tietäsit kyllä että kaipaan ja toivoisin enemmän, edes sitä ystävyyttä.
Ihana mies olet
Olen "liian kiltti" täällä pyöriessäni, ts. mulle käy usein niin, että vastailen juuri sellaisille kuin sinä. Eli olen nainen.
Aivan!
Todellinen luonteenlujuus on sitä,
että toimit oikein siitä huolimatta,
että kukaan ei saa koskaan tietää,
teitkö niin vai et.
Viisaita sanoja sinulla. Löytyy täältä välillä niitä helmiäkin, kiitos.
Jotakuta saattaisi imarrella se, ettei toinen pysty elämään ilman häntä.