What shall we do with a Jolly Roger
et silleen
8516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voin kuvitella itseni tuossa tilanteessa, kunhan rohkaistun merille. Huvitti erityisesti merirosvolippu, joka oli varmaan hauska vitsi jonkun mielestä ja osoittautuikin sitten aika aiheelliseksi varoitukseksi.
Voisi olla käytännön hyötyä, jos täydellinen kokemattomuus viestitettäisiin merirosvolipulla!
Kukaan muu kuin täydellisen kokematon ei kyllä lennättäisi merirosvolippua, mutta valitettavasti kaikki täydellisen kokemattomat eivät lennätä merirosvolippua.
Video oli hyvin realistinen. Itse satuin vastaavaan vaaratilanteeseen Tobago Caysin suositulla ankkuripaikalla. Charter-turistit törmäsivät isolla "katilla" neljään veneeseen. Ehdin moottorin avulla siirtää omaa venettäni sen verran, etten saanut kolhuja. Ankkurin nostoon ja pakenemiseen ei jäänyt aikaa, koska torvelot tulivat vauhdilla ja pääsivät yllättämään - aivan kuten videossa.
Seurailin vajaan vuorokauden ajan erästä ranskalaisten kattia St.Lucian Bequian poijualueella. Tulivat näyttävästi keskelle poijualuetta ja laskivat ankkurinsa. No se ei heti pitänyt vaan ajautuivat sekä takana olevan keulaan että vieressä olevan kylkeen. Nostivat ankkurin ja laskivat sen uudelleen muiuden veneilijöiden englanninkielisistä huudoista välittämättä. Taas toistui sama, mutta nyt heidän ankkuriketju takertui johonkin poijuketjuun tms. Taistelu ankkuroinnin kanssa jatkui tuntitolkulla, mutta pois siirtyminen ei tullut mieleen.
Seuraavana aamuna katin keulan alla oli sukellustalkoot. Jostain syystä olivat juuttuneet sen verran pahasti, että taas meni pari tuntia irroitushommiin. Lopuksi katti puskettiin neljän kumiveneen voimin auvoimimmille vesille ja ranskikset pääsivät jatkamaan matkaansa.
Tuo youtubetapaus oli uskomaton, että olivat purjeet auki keskellä tiiviisti asutettua ankkurialuetta. Kyllähän jonkinlaisen sössimisen ymmärtää, mutta avoimia purjeita tuollaisessa tilanteessa ja paikassa ei.
Paras näkemäni tilanne oli laiturista lähtö. Ensin veneessä nostettiin purjeet ylös ja sitten yritettiin pakittaa ulos laiturista. Ei onnistunut, sillä tuuli oli veneen takaa, ja painoi veneen takaisin laituriin. Naapurit neuvoivat laskemaan purjeet, jonka jälkeen lähtö onnistui. Tuulta ei ollut onneksi kuin 5 m/s, joten isommalta hässäkältä vältyttiin. Naapuriveneilijöiden ilmeet ovat kuitenkin ikuisesti painuneet mieleeni, kun seurasimme ensimmäistä lähtöyritystä.
Joskus seurasin Välimerellä paljon pienemmän vuokraveneen lähtöä laiturista. Olihan tuuli kevyt, mutta purjeiden nosto ennen kiinnitysköysien irroittamista genoan skuutia kädessä pitäen ei antanut kovinkaan ammattitaitoista kuvaa miehistöstä. Olin tyytyväinen, kun heidän ja oman veneen väliin jäi edes pari venettä. Paluu laituriin käänteisessä järjestyksessä, purjeet vedossa virsarilla ja laituriin peruuttaen, köydet tietenkin kiinni ennen purjeiden laskua. Osasivat jo silloinkin, tämä tapahtui -80 luvun alkuvuosina.