Kannattaako lähestyä?

Olen nähnyt jo parin kuukauden ajan ohimennen erään miehen, joka vaikuttaa hyvin kiinnostavalta. En puhu ulkonäöllisestä vetovoimasta, vaan kokonaisuudesta: vähän ujo ja epävarmakin katse aina välillä, mikä siis tekisi ainakin itselleni lähestymisen helpommaksi kuin jos toinen näyttäisi siltä että on liian täynnä itseään, hyvin kohtelias ja suht kiltin ja helposti lähestyttävän oloinen... Ja kun se pärstäKIN kuitenkin vielä siihen päälle miellyttää, niin ainakin sen verta mitä häntä tiedän (pelkkää ensivaikutelmaahan se edelleen on) hän vaikuttaa kaikin puolin sopivalta pakkaukselta. Ei siinä mielessä "täydellinen", että kropaltaan on jopa omasta mielestäni alipainoinen (enkä kovin herkästi miehiäkään sellaiseksi tuomitse ja olen seurustellut myös BMI 19 omaavan miehen kanssa), mutta se ei haittaa kun on onnistunut hurmaamaan mut yleisellä tasolla...

Mutta mutta, kysymys kuuluukin kannattaako edes yrittää mennä juttelemaan? Ja jos, niin millä tavalla se kannattaa tehdä? Olen kyllä sen verran jo tehnyt että nähdessäni hänet olen useimmiten yrittänyt katsoa suoraan silmiin ja alussa hymyillytkin, mutta alettuani miettiä että jos hän arvaa mun pitävän hänestä, niin pitääkö mua vaan naurettavana aloin vähentää liian suoraan hänelle kohdistettua hymyilyä. Alussa hymyili vähintäänkin rutiiniystävällisesti takaisin ja siksi tunnelmakin oli sellainen että enempikään lähestyminen ei välttämättä olisi poissuljettu kunhan aikaa vähän kuluisi, eli tuskin ainakaan heti piti hymyäni "naurettavana", mutta nykyisin katsoo itsekin aika neutraalisti eikä lähestyminen tunnu enää yhtä helpolta.

Mutta voisikohan varmuuden vuoksi yrittää niin että vaikka ehostaisin itseni ja laittaisin "parasta" ylleni kun seuraavan kerran sinne päin satun liikkeelle, ja yrittäisin lähestymistä vasta kunnolla laittautuneena? Tähän asti kun hän on nähnyt mut vaan arkisessa asussa eli täysin naturellina, koska en normaalisti meikkaa arkisin ja varsinkaan päivisin ollenkaan. Vai onko parempi hoitaa lähestyminen ilman meikkiä omana arki-itsenään?

Lähestyminen mietityttää myös siksi että toisaalta "tiedän" saavani mitä todennäköisimmin pakit, joten tavallaan "tiedän" yrityksen turhaksi. Olen nimittäin 3 kertaa aiemmin yrittänyt lähestyä itse jotain miestä ja aina saanut pakit (vaikka nuo aiemmin lähestymäni eivät olleet edes sen verta hyvännäköisiä kuin tämä tämänkertainen tapaus, yksi oli erittäin "tavallinen" ja vähän vinosilmäinen tapaus ja yksi jopa "ruma" ja hyvin epäsuosittu).