Makin tarina

Tunnin etsinnän jälkeen hänelle tuli nälkä, joten hän päätti lähteä läheiselle appelsiinipuulle missä oli ollut usein äidin ja isän kanssa syömässä. Sinne hän osasi yksinkin. Kun hän oli päässyt hedelmäpuulle ja ottanut mehukkaan appelsiinin häntä alkaa itkettää. Kyyneleet kirposivat hänen silmiin. ”Mikä sinun on?” Tito kääntyi ja näki vanhan laiskiaisen. Hän pyyhki äkkiä kyyneleet silmistään ja sanoi: ”Ei mikään”. Laiskiainen hymyili hellästi ja ehkä vähän huvittuneena: ”Kyllä sinulla jokin on, et sinä muuten itkisi”. Tito oli hiljaa ja tuijotti hedelmäänsä itkuisena ja ihmeissään, ajatellen äitiä ja isää. ”Etkö suostu kertomaan vanhalle laiskiaiselle?”, laiskiainen kysyy yhä hymyillen. Tito pyörittää päätään silmät ummessa, ettei vain itkisi ja on vain hiljaa, tuijottaen hedelmäänsä. "Johtuuko tämä kenties niistä eilisistä salametsästäjistä?” laiskiainen kysyy viimein, hieman huolestuneen oloisena. Tito nyökkää ja kääntää vihdoin katseensa laiskiaiseen kyyneleet silmissään. Sitten hän katsoi laiskiaista tarkemmin. Laiskiainen on todella vanha, ainakin kahdeksankymmentä, Tito ajattelee. Hänellä on mietteliäät, kirkkaan siniset silmät, pitkät tummat kynnet ja harmaa, ruskeaan vivahtava turkki sekä hänen silmän ympärykset olivat pikimustat. ”Onko sinun nimesi Tito?” laiskiainen kysyy hetken hiljaisuuden jälkeen. Tito herää ajatuksistaan ja nyökkää: ”Olen”, suostuen vihdoin puhumaan. ”Sitten taidan tuntea vanhempasi”, laiskiainen sanoo, ”Tito on harvinainen nimi.” Titon ajatuksen heräävät. ”Tiedätkö missä he ovat?! Ovatko he kunnossa?!” Tito kysyy äkkiä hätääntyneesti. Laiskiaisen ilme muuttuu hyvin hitaasti, hyvin surulliseksi. ”Ikävä kyllä näin kuinka he lähtivät matkaan metsän rajoille, he pääsivät vain kilometrin päähän puustanne ennen kuin salametsästäjät nappasi heidät.” Tito järkyttyy ja säikähtäen huutaa: ”Se ei ole totta!”. ”Tito, olen pahoillani mutta näin asiat ovat”, laiskiainen sanoo yhä surullisemmin. ”Ei!”, Tito huutaa itkien. ”Tunsin vanhempasi. He pyysivät minua pitämään sinusta huolta, jos heille joskus tapahtuu jotain”, laiskiainen jatkaa yrittäen samalla rauhoitella Titoa. Tito on ymmällään, äiti ja isä sanoivat että he ovat ikuisesti yhdessä. Mutta nyt: he ovat poissa, eikä sille hän voi tehdä mitään. Tito itkee, eikä pysty ajattelemaan että äiti ja isä olisivat poissa, aina ja ikuisesti. Laiskiainen ojentaa tassunsa: ”Tule, minä huolehdin sinusta nyt”, hän sanoo lempeällä äänellä, mutta vielä surullisen oloisena. Tito epäröi, mutta sitten ryntää äkkiä itkien laiskiaisen avoimeen syliin. ”Olen muuten Leonardo, mutta sano vain Papa”, laiskiainen sanoo. Sillä hetkellä Tito tajuaa, että tästä lähtien Leonardo olisi hänen perheensä.

Leonardo kantoi koko matkan pesälleen itkevää Tito selässään. He etenivät hitaasti, mikä oli hyvä että Tito sai rauhoittua. Leonardo oli hyvin surullinen. ”Kauheaa miten nuorena voi menettää vanhempansa”, Leonardo ajatteli surullisena. Kun he vihdoin pääsivät perille, oli jo ilta ja Tito oli nukahtanut. Leonardo nosti hänet alas selästään ja sanoi: ” Tito, herätys, olemme melkein perillä”. Tito raotti ja hieroskeli silmiään unisena. Hän oli nähnyt unta äidistä ja isästä. Kun hän heräsi kunnolla, hän näki että he olivat suuren banaanipuun edessä, jossa kuulemma asui vain yksi eläin. Tito tajusi että se eläin oli Leonardo. Hän kääntyi katsomaan tätä. Leonardo hymyili lempeästi ja sanoi: ”Meidän pitää kiivetä ylös”. Tito nyökkäsi ja he lähtivät kiipeämään. Tito pysähteli välillä oksalle odottamaan, olihan Leonardo laiskiainen. Kun he vihdoin olivat perillä, he olivat puun puolivälissä ja siellä oli suuri kasa banaaninpuun lehtiä. ”Tässä me nukumme”, Leonardo sanoi. Tito nyökkäsi ja loikkasi lehtikasan keskelle. Leonardo nappasi pesän yläpuolelta tertun banaaneja ja meni Titon viereen makoilemaan. Hän ojensi terttua Titolla, joka hotki heti 4 banaania. Sitten hän haukotteli ja aikoi käydä nukkumaan. ”Huomenaamulla käyn hakemassa Alicen tänne. Hän on nuori tyttömaki, joka saa olla sinun vahtina kun haluat leikkiä tai lähteä jonnekin, itse olen liian hidas. Voitte myös käydä pesällänne, jos siellä on jotain mitä haluat” hän sanoi hymyillen. Tito kääntyi katsomaan pitkään suurilla silmillään häntä ja nyökkäsi. Sitten Leonardo sanoi: ”Hyvää yötä Tito”. Tito vastasi: ”Hyvää yötä Papa”.

Kertokaa rehellinen mielipiteenne, kiitos