Syrjintä

voitteko ystävällisesti poistaa tämän ketjun. aihe tuli tänne kaksi kertaa teknisen häiriön johdosta. Pahoitteluni.

On se ihmeellistä, että syrjintää löytyy myös täältä ihan omista nurkista. mikä tekee jostain paremman, että osaa puhua ja ajaa omaa asiaansa vaikka on ottanut nimen niiltä, jotka apua todella tarvitsevat?

Mikä on tilanne meidän muiden hijaisen enemmistön? Monet meistä jotka ei puhu eikä pukahda vaan kun ainoa ääni on kihinää tai kiljuntaa?

Pitääkö puhumatonta sorsia, että saa puhuvan pään ruutuun. Eikö kunnon immeinen voi puhua oikeitten immeisten asiaa nostamatta pmaa pyrstöään aina toisen kurjan eteen niin ettei vaan totuus pääse näkyviin?

Toivon, ettei enää palaa aika, jolloin heikoimmat vammaiset tapettiin hoidon puutteeseen ja nälkään.

Isovanhempani kertoi tuosta pula-ajasta, jolloin autistisia esivanhempiamme tapettiin puutteeseen ja nälkään, kun haluttiin tehdä tilaa vahvemmille.

Syrjintälaki varmasti koskee puhumattomia ja verbaalisesti lahjakkaita yhtälailla.
Mutta puhumattoman on varmasti hyvin vaikea vaatia lain toteutumista kohdallaan.
Uskon, että vieläkin tapahtuu heikkojen alistamista siinäkin määrin, että se voi jopa lyhentää elinaikaakin.

Syrkintälaki sallii "positiivisen erityiskohtelun", eli käsittääkseni se tarkoittaa sitä, että puhumatonta tulisi avustaa syrjintäilmoituksen tekemisessä tarvittaessa, kun taas verbaalisesti kyvykäs voi sen tehdä omin avuin.

Mielestäni tämä syrjintälakikysymys ei tuo minkäänlaista ristiriitaa lahjakkaiden ja puhumattomien välille...päinvastoin...
Nähdäkseni puhumattomia ja lahjakkaita ei kuulukaan kohdella prikulleen samalla tavalla. Eikö se olisi syrjimättömyyttä, että puhumattomia pitää avustaa ja lahjakkaita ei saa holhota ?

Kuka tarvitsee "positiivista erityiskontelua"?

En tiedä tarvitseeko kukaan,
mutta ajattelin tilannetta, jossa esimerkiksi puhe- ja kirjoituskyvyttömän pitäisi tehdä syrjintäilmoitus, niin se ei voisi onnistua, jos kukaan ei häntä avusta, joten hän voisi tarvita ja ansaita sellaista positiivista erityiskohtelua saavuttaakseen aseman, jossa häntä ei syrjitä.

Syrjinnän kohde

Se on kumma miten saman ryhmän edustaja voi syrijä toista vielä onnetomampaa. En ole kehitysvammainen, kuten tuo joka ei puhu. Ei puhumattomauus merkitse keharia. Eikä kehariakaan saa syrijä, sillä keharikin osaa ajatella enemmän kuin AS.

Niin, miksi Autismiliitto syrjii Asperger-henkilöitä?

Ja yksi kommentti vielä nyt kun tällaisen ketjun tulin aloittaneeksi, jottei synny vain lisää väärinkäsityksiä,
niin omalta osaltani en kannata minkään ryhmän syrjintää, en vahvemman ja kyvykkäämmän enkä heikomman ja avuttomamman.

On kyvykkäälle todellakin kärsimys, jos häntä ahdetaan itseään pienempään muottiin esimerkiksi jonkun neurologisen diagnoosin takia. Minusta se on syrjintää.

Ja sekin on minusta syrjintää, jos heikoimpia vain lintataan linttaamistaan joka taholta tai esitetään heidän kyvyilleen kohtuuttomia vaatimuksia .

Onhan se vähän monimutkainen tilanne, jos saman neurologisen diagnoosin alla on huippuälykkäitä ja lähes kehitysvammaisia.
Vaikka olisikin sama diagnoosi, niin kyllä kai pitäisi kohdella yksilöllisten ominaisuuksien mukaan.
On se minusta selvästi syrjivää kohdella huippuälykästä kehitysvammaisena ja päinvastoin.

Pitäisihän moiseen kysymykseen joku järkevä ratkaisu tulla.

Eikö se ole ikäänkuin syrjivää, jos ihmisiä kohdellaan aivan epäloogisen hullunkurisesti diagnoosinsa takia ?
Ja eikö yksi autismin ongelma olekin juuri "hullunkuriset" sosiaaliset tilanteet ?

Ihmetyttääkin, miksi kyvykkäät henkilöt pahoittavat mielensä, siitä että heidän katsotaan kuluvan autismin kirjoon.

Jos tämmöinen asia pahastuttaa, niin miksi ihmeessä sitten en itse eroa vaan yritän kaataa heikkojen järjestön, joka ei selvästikään aja asiaani.

Miksi en perusta omaa poppootani, jossa ajan asiaani.

Antaa heikkojen pitää omaa toimintaansa, jos niin haluavat!

Kiitos kiitos, mutta en kuitenkaan ajattele tarkalleen noinkaan. Joten ehkä vielä tämä yksi viesti.
Minun kun ei ollut tarkoitus tässä kommentoida mitään järjestötoimintaa, kun en ole järjestöihmisiä, vaan kiinnostaa enemmänkin se miten syrjinnän kieltävä laki koskee autisminkirjolaisia.

Mutta järjestötoiminnasta sen verran, että ymmärrän sen, jos nyt vaikka kuvittelen autistista älyllisesti suuntautunutta yksineläjämiestä, ettei hänen asiaansa välttämättä aja vaikkapa satujumppa, eikä sellainenkaan kuulostaisi oikein perustellulta perustelulta käskeä perustamaan oma järjestönsä, jos ei kelpaa satujumppa. (Vähän kärjistetty esimerkki.)

Miksei samankin katon alla voisi olla vaikkapa eri yhteyshenkilöitä erilaisten ihmisten asialle, joista yhteydenottajat voisivat valita itselleen sopivimman "suuntaukasen" ?
Vertaistukikaan ei ehkä oikein toimi, kun ihmiset ovat niin erilaisia toisistaan, ettei samankaltaiseen kokemukseen pohjautuvaa vertaistukea ehkä oikein monellekaan tunnu löytyvän, niin sitten tulee kauheasti riitoja.

En ole järjestöihmisiä yhtään, mutta jos kuvittelisin perustavani mielikuvitusjärjestön, niin voisi olla kolme yhteyshenkilöä: yksi itsensä vammaiseksi kokeville, yksi itsensä huippuälykkääksi kokeville ja yksi
itsensä hyvin epätasaisen kykyprofiilin omaavaksi kokeville. Ja vastaajana olisi henkilö, joka itse kokisi kuuluvansa kyseiseen ryhmään (niin ei tulisi mitään eturistiriitoja) , eivätkä nämä linjat olisi aseteltu mihinkään arvo- tai tärkeysjärjestykseen.
Ja siellä puhelimessa saisi sitten vapaasti olla niin niin vammaista tai älykästä kuin miltä tuntuu, eikä siellä sitten kohdeltaisi ihmisiä niin, että syyllistettäisiin siitä, jos soittaja kokee itsessään älykkyyttä tai vammaisuutta.

Ja voisi tuoda ihan fatkana esiin, että nykyään on näin, että virallisesti saman katon alla on vammaisia ja lahjakkaita, koska autistisuus on tavallaan älykkyydestä ja lahjakkuudesta pitkälti riippumaton hermostollinen ominaisuus, joten sitä voi olla niin vammaisella kuin lahjakkaalla.
Henkilö voi olla autistinen ja omata haasteellisen hermoston, vaikka ei kaipaisikaan lässyttävän tyylistä tukea.

Niin, ja voisihan verbaalisesti lahjakkaat sitten tarvittaessa auttaa puhumattomia heikompiaan tekemään tarvittaessa syrjintäilmoituksen tms.,
jos se ei heiltä itseltään vammansa vuoksi onnistu.

Kirjoitin tämän viimeisen mielikuvituksen jokseenkin huumorimielellä, että älkää nyt aivan vakavina tätä ideaa kommentoiko. Mutta tuo nyt vain tuli mieleeni ajatuksesta syrjimättömästä systeemistä.

No ja muutenkin tämä nyt oli vähän autistista ajatusta, koska kun katsoo ympärilleen, niin meno on kyllä aika kaukana tästä.

Eli tämä ei ole mikään konkreettinen ehdotus, ajatukseni kuvaus vain.

Olen aivan samaa mieltä. Näin sen vertaistuen ja järjestötoiminnan pitäisi mennä kuvaamallasi tavalla.

Alun perin järjestöt syntyvivät voiman puutteesta ja tuen tarpeesta. Järjestöissä työtä tekevillä nykyään on monenlaista muita intressejä ja toiminnan alkuperäinen tarkoitus näyttää unohtuneen.

Jäsenistön ja vertaisten kokema kohtelu voi tietty liittyä myös autisminkirjolle ominaisiin vuorovaikutusongelmiin - eli koulutusta tehtäviinsä tarvitsevat etenkin järjestöjen kaaderit.

Syrjintää on myös palvelujen ja tiedon fyysiset ja henkiset kynnykset.

Esteetön ja saavutettava ympäristö on kaikille turvallinen ja ekologisesti kestävä.

Palvelun tai tarjonnan oltava myös mahdollisimman esteetöntä ja helposti saavutettavaa eli erilaisten ihmisten käyttöön soveltuvaa.

http://youtu.be/YOqkX2j_mt0