Pyhä henki!?

Isä,Poika ja Pyhähenki on sama persoona eri olomuodossa,ei siihen Enkeleitä pidä sotkea,ne on omaa Jumalan palvelusjoukkoa ei Jumalaa ei Poikaa ei Pyhäähenkeä vaan pelkkijä Enkeli palvelijoita ainoastaan! Ari

Kiitos Ari vastauksesta, vuotko perustella vastaustasi? Tulkinnaksi ei riitä oma mielipiteesi haluaisin jotain konkreettista, esim. Vanhasta testamentista.

Voisitko aloittaja esin todistaa että pyhä henki on olemassa?

Itse en usko että sellainen olisi olemassa koska se tuntuu sotivan kokonaan sitä vastaan mitä tiedämme todellisuudesta. Toivoisin että voisit kertoa jonkin tieteelliset kriteerit täyttävän tavan todistaa pyhän hengen olemassaolon jotta minäkin voisin uskoa siihen.

kiitos kovasti.

Mielestäni näissä uskon asioissa ei ole koskaan ollut mitään tieteellistä, ellei lasketa tieteellisenä seikkana sitä kuinka suuri joukko ihmisistä haluaa uskoa johonkin korkeampaan. Onhan näitä tutkimuksia tehty vaikka kuinka, mutta pyhää henkeä!? Niin tieteellinen kuin poikkitieteelinen ajattelu, tukeutuu ihmisen ymmärrykseen, se mikä ihmiskansalle on pyhää, arvokasta, todellista pyrkii se saavuttamaan määritelmiä. Ja oma ymmärrykseni määrittelee pyhän hengen olevan: sielu ja sielun olemassa olo on todistettu.

Mä en ole täällä siksi että etsisin vastauksia pyhän hengen olemassa ololle, vaan sille mitä pyhästä hengestä on kirjoitettu. Haluan löytää tietoa edellä mainituista enkeleistä, koska se kuuluu niihin vaiennettuihin asioihin. Kuten se että vanhasta testamentista on poistettu naisen kirjoittamat tekstit.

Vai on sielun olemassaolo todistettu. Kerroppa missä milloin ja kenen toimesta. Ja laita myös joku viite mistä löytää lisätietoja asiasta.

Väitän nimittäin että et puhunut totta.

Ensimmäiset todisteet sielun tutkimuksista löytyvät jo yli 5000 vuotta sitten ja nykytieteessä esim. Lääketiede on todistanut asian. Jos nämä kysymykset askarruttavat mieltäsi, niihin kyllä löydät vastauksia itsekkin. Kunhan näet vaivaa!! Ehkä sinäkin saat rauhattomaan sieluusi tasapainoa.

No minäpä tutkinkin asiaa ja tulin siihen tulokseen että valehtelet. Wikipedia kertoo:

"When modern scientists speak of the soul outside of this cultural context, they generally treat soul as a poetic synonym for mind"

Eli suomeksi kun nykyiset tiedemiehet puhuvat sielusta tämän kulttuurillisen kontekstin (edellinen viittaa uskomuksiin) ulkopuolella, he käyttävät sitä pääsääntöisesti runollisena synonyyminen mielelle".

Lääketiede ei ole todistanut sielun olemassaoloa. On yleinen harhakäsitys että sielu olisi punnittu. Kyseessä on kuitenkin Duncan MacDougall -nimisen miehen vuonna 1901 tekemät sangen huonosti järjestetyt kokeet, joilla ei katsota olevan juurikaan tekemistä tieteen kanssa.

Sielun olemassaoloa ei siis todellakaan ole todistettu. Jos väität että sielu on olemassa, ole hyvä ja todista väitteesi todeksi. Todistustaakka on sillä, joka väittää jotain kummallista olevan olemassa.

Perusteita sielun olemassaololle



Aineella ei voi olla tietoisuutta

Materia voi olla kovaa, sillä voi olla tilavuus, muoto, tiiviys, kemiallisia ym. ominaisuuksia. Tietoisuus ei ole aineelle tyypillinen ominaisuus.

Esimerkkejä tietoisuudesta: tuntemukset, asenteet, tahto

Tietoisuutta ja henkisiä ominaisuuksia on vaikea määritellä, koska tiede ei pysty mittaamaan niitä. Niistä on kuitenkin helppo antaa esimerkkejä:

- Tuntemukset ja aistimukset: värit, äänet, tuoksut, kivut ym. tietoisen minän kokemukset. Ne ovat eri asia kuin niiden aiheuttaja aineellisessa maailmassa, ja niiden olemassaolo edellyttää tietoisen kokijan.
- Asenteet - erilaiset tietoisuudentilat - toiveet, pelot, ajatukset
- Tahto: tietoisen minän tekemiä valintoja


Aivoilla on fysikaalisia ominaisuuksia. Hermojärjestelmän tapahtumat voidaan määritellä yksityiskohtaisesti,
ja ulkopuolinen voi havaita ja mitata ne.



Mielellä (sielulla) on henkisiä,
aineettomia ominaisuuksia.
Vain ihminen itse tietää, mitä ajattelee, kokee ja tuntee.




Minä en ole sama asia kuin tuntemukseni
- minä olen se, jolla on tuntemuksia

Kokemukset vaihtuvat, mutta minuus pysyy.

Tietoinen minä on se olento, jolla on henkisiä kokemuksia. Minä en ole sama asia kuin tuntemukseni ja ajatukseni - minä olen se, jolla on tuntemuksia ja ajatuksia.

Jos identiteettini olisi sama asia kuin tuntemukseni, ajatukseni ja muistini, lakkaisin olemasta joka hetki ja joka hetki syntyisi uusi kokonaisuus. Minun olisi turha pelätä huomista hammaslääkäriä, koska se tuntemusten kokonaisuus, joka huomenna kohtaa lääkärin, olisi eri kuin tämänpäiväinen.

Ketään ei voisi rangaista mistään, koska rikoksen tehnyt minuus ei olisi se sama, joka tänään on olemassa.


Tuntemukset ja tietoisuudentilat vaihtuvat,
mutta minä pysyn silti omana itsenäni
kautta elämäni

Minä olen se tietoinen henkiolento,
jolla on henkinen elämä.



Minä en ole sama asia kuin ruumiini
- minä olen se, jolla on ruumis

Minä olen myös tietoinen olento, jolla on ruumis, "En ole tyytyväinen kehooni" on tavallinen toteamus. Jos minä olisin sama kuin kehoni, kuka olisi se, jolla on tämä tyytymättömyyden kokemus ja sanoo nämä sanat?

Ruumiin solut vaihtuvat lähes kokonaan seitsemän vuoden välein. Jos minä olen pelkkä ruumis, identiteettiäni on mahdoton määritellä, koska se vaihtuu ja muuttuu jatkuvasti.


Henkilökohtainen identiteetti on mahdollinen vain siksi,
että ihminen itse muuttuvassa kehossaan on muuttumaton,
ainutlaatuinen henkiolento.



Sielu on substanssi, ei ruumiin ominaisuus

Substanssi on itsenäinen yksikkö. Esim. omena on substanssi. Se eroaa kaikista muista yksiköistä eikä voi olla yhtä aikaa useammassa paikassa .

Substanssi on myös jatkuva yksikkö, eli se pysyy koko ajan omana itsenään. Esim. puun lehti voi muuttua vihreästä punaiseksi, mutta ominaisuuksien muutosten jälkeen se silti pysyy omana itsenäisenä lehtiyksikkönään. Substanssi voi muuttua, mutta ominaisuus ei voi muuttua. Punaisuus on aina punaisuutta eikä voi muuttua vihreydeksi. Mutta jos lehti vaihtaa väriä, sen olemassaolo lehtenä jatkuu silti.

Substanssi on olemassa itsessään. Se ei voi sisältyä johonkin muuhun tai sitä ei voi omata. Esim. omenalla on punaisuuden ominaisuus, mutta omena ei ole silti sama asia kuin punaisuus. Omena ei voi sisältyä johonkin muuhun niin kuin punaisuus sisältyy omenaan.


Sielu on itsenäinen, jatkuva yksikkö,
joka on olemassa itsessään.



Vapaata tahtoa ei voi olla olemassa, jos ihmisellä ei ole sielua

Jos ihminen on pelkkä aineellinen ruumis, vapaata tahtoa ei ole olemassa eikä ihminen voi missään tilanteessa valita vapaasti eri vaihtoehtojen väilltä. Jokin fysikaalinen tila olisi aina valinnan syynä. Minä olisin pelkästään erilaisten fysikaalisten syy ja seuraus -suhteiden kokonaisuus.

Vapaa tahto on kuitenkin jokaisen ihmisen jokapäiväinen kokemus. Ihmisille on itsestään selvää, että meillä on moraalisia kykyjä ja vastuuta. Kukaan ei toimi tai elä siinä vakaumuksessa, etteivät mitkään omat valinnat ole mahdollisia.


Vapaa tahto on jokaisen ihmisen jokapäiväinen kokemus.

Koska vapaa tahto
sielun on oltava olemassa.

Arvostan että pyrit ihan aidosti tuomaan esiin kantasi. Sangen poikkeuksellista näillä palstoilla mutta siksi niin riemastuttavaa.

Olen kuitenkin kovasti eri mieltä ja kerron tuota pikaa miksi.

Ensinnäkin tuo vapaa tahto. Se ei välttämättä ole mitenkään sidottu minkään sielun olemassaoloon. Jos oletettaisiin että on vapaa tahto, niin onhan maailmassa ihmisten lisäksi paljon muitakin olentoja. Vai onko madoilla ja hyttysilläkin "sielu"? Sielu ei mitenkään voi olla pakottava seuraus vapaasta tahdosta. Mutta jätetään vapaan tahdon käsittely nyt sivuun ja tyydytätaan toteamaan minkä Daniel Dennet on asiasta sanonut: "meillä vaikuttaisi olevan vapaa tahto, koska meillä ei ole asiassa valinnanvaraa".



Olet kirjoittanut hyvin paljon tekstiä noista syistä joiden pohjalta koet, että sielu olisi olemassaolevaa todellisuutta. Pyrit saattamaan tämän uskomuksen järjen raameihin. Oletko kuitenkin tietoinen siitä, että psykologia tieteenä kykenee nykyisin ymmärtämään miksi ihmisestä on luonstaista kuvitella "sielu"? Oletko kuullut käsitteestä "theory of mind"?

Kyseessä on käsite, joka kuvaa sitä, miten ihminen kykenee hahmottamaan mitä toinen ihminen luultavasti ajattelee. Tämä ilmiö vaikuttaa osaltaan siihen, että me koemme alitajuisesti mielen erilliseksi ruumiista. Hyvää perustietoa aiheesta saat esimerkiksi katsomalla University Of Californian videon aiheesta:

http://www.youtube.com/watch?v=TFTe3z5ISGo


Tässä on toinen video jossa useat aivotutkijat keskustelevat tuosta mielen ja aivojen biologisen puolen sidonnaisuudesta, jonka tavallaan kiistämällä perustelet tuota sielun olemassaoloa.

http://www.youtube.com/watch?v=z0Xc5Wn1Tks

Noin 20 minuutin paikkeilla on juuri ehkä sinulle mielenkiintoista kannanottoa.

Valitan että videot ovat englanniksi ja ilman tekstejä. Toivottavasti ymmärrät mitä niissä sanotaan. Sinulla on tekstisi perusteella kyky oppia ja ymmärtää asioita, olet vain saanut väärää tietoa aiheesta.

Oletko koskaan pitänyt kuolevaa sylissäsi, niin että olet tuntenut viimeiset hengenvedot ja lopulta tunnet kuinka hän luisuu pois?

Kyllä olen, mutta ei vaihdeta puheenaihetta.

Tottakai kuolema on tunteita herättävä seikka. Läheisen kuolemaan liittyvät muistot kulkevat mukana aina omaan loppuumme saakka. Suru on liian lievä sana.

Mutta aivan selvää on, että tuollainen tunteita herättävä kokemus ei kerro meille mitään sielun olemassaolosta eikä varsinkaan todista mitään. Tieteellinen todistaminen on ihan jotain muuta. Tiede osaa selittää sen kokemuksen, joka meille syntyy meidän ja muiden ihmisten "henkisestä minästä". Toisaalta kukaan ei ole osoittanut minkään erillisen henkisen komponentin olevan olemassa. Nuo linkittämäni videot kyllä kertovat näistäkin aiheista jos maltat ne katsoa.

Jos sinulla on vielä jokin vakavasti otettava pointti jolla haluat puolustaa uskomustasi sielun olemassaolosta niin käsitellään se toki. Mutta ei lähdetä haahuilemaan aiheen ulkopuolelta jotain sellaista joka ei todista mitään.

Mielenkiintoista!!
Kysymykseni ei liittynyt mitenkään suruun, vaan fyysiseen kokemukseen!! Vaan se oli sujuva jatke sielu kysymykseen, kun ihminen kuolee niin väistämättä silloin kokee sielun poistumisen, sitä en voi sinulle sanoin kuvata, se pitää kokea niin voit vasta sitten ymmärtää mitä sielu on!! Kun elämä lähtee pois ja jäljellä on vain ruumis. Ja tämä muutos tila, vastaa minulle sielun olemassa olosta, ei yksikään tutkimus pysty pyyhkimään omakohtaista kokemustani! Se mitä koen on minulle totta!

Ja noi linkit osoittavat sen, että oma mielipiteesi on täysin toisen oivaltamia, sinä vain tukeudut niihin, et pyri mitenkään omakohtaiseen ajatteluun!!! Pyrit koko ajan tyrmäämän esittämänni ajatusmaailman, joka on oikein, kukaan ei sitä pysty muuttamaan. Eikä sinun arkumenteissa ole mitään järkeä, koska pyrit vain niillä hakemaan huomiota.

Olisin ennemminkin yllättynyt jos keskittyisit alkuperäiseen kysymykseeni, keitä kyseiset 9 enkeliä ovat?? Sinulla on jokin sisäinen tarve johdattaa tätä keskustelua, antamalla koko ajan väitteitä, jotka sivuavat täysin alkyperäistä kysymystäni! Ja jos sinä haluat keskustella sielun asioista, voit avat oman kysymyksesi! Ja suosittelen sitä lämpimästi, koska sinulla on palava halu väitellä asiasta! Minulla ei. Haluan vain tietää enkeleistä en sinun ajatus maailmasta. Olen pahoillani!

Anteeksi!

Kysyin sinulta todistetta joka osoittasi että pyhä henki olisi olemassa. Kerroit että sielun olemassaolo on tuo todiste ja vöitit että sielun olemassaolo on todistettu.

Väitteesi ei pitänyt paikkaansa ja nyt perustelet koko hommaa sillä miltä sinusta tuntuu fyysisesti kun joku kuolee syliisi.

Aika pitkälle ollaan tultu alusta ja ehkä aiheen ulkopuolelle osittain, pahoittelu siitö. En vain ymmärrä mitä järkeä alkuperäisessä kysymyksessö on jos koko pyhää henkeä ei edes ole olemassa.

Ja ainakaan mitään uskottavaa todistetta sielun tai pyhän hengen olemassaololle en ole tämänkään keskustelun myötä löytänyt.

Onko Pyhä Henki naimisissa ja onko hänellä lapsia?

Oliko Jumala naimisissa poikansa äidin kanssa siihen aikaan, kun poikansa Jeesus syntyi, entä nykyään?