OVATKO JEHOVAN TODISTAJAT LUOPIOITA - KUTEN JOTKUT VÄITTÄVÄT?

Entä RAAMATTU?

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joh.17.html#17 Jeesus esittäessään rukoustaan Isälleen, Jumalalleen, hän sanoi Jumalan sanan olevan totuus, ja pyytäessään samassa rukouksessa Isäänsä pyhittämään hänen opetuslapsensa totuudella, hän ilmaisi että näin tulisi myös käymään. Jumalan sanasta Raamatusta löytyy vain yksi totuus, ja vain Jeesuksen tosi seuraajilla olisi tuo totuus. Totuuksia ei voi olla useampia, niitä on vain yksi, muiden totuudeksi väitettyjen olevan valheita.

Raamattu puhuu yhdestä uskosta. Ja tuo yksi usko perustuisi totuuteen. Tämän uskon Jeesus Kristus jätti perintönä varhaiskristityille, ja tuo perintö tuli esiin varhaiskristittyjen omaksumasta elämäntavasta. Kuitenkin apostolien kuoltua, tuo usko turmeltui, kuten apostolit olivat varoittaneet sille käyvän, heidän kuoltuaan. Luopumus on luopumista siitä elämäntavasta, jota varhaiskristityt ilmaisivat jäljitellen Herraansa Jeesusta ja hänen valitsemian apostoleita.

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ef.4.html#5

Usko perintönä kirjoitti:

Entä RAAMATTU?

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joh.17.html#17 Jeesus esittäessään rukoustaan Isälleen, Jumalalleen, hän sanoi Jumalan sanan olevan totuus, ja pyytäessään samassa rukouksessa Isäänsä pyhittämään hänen opetuslapsensa totuudella, hän ilmaisi että näin tulisi myös käymään. Jumalan sanasta Raamatusta löytyy vain yksi totuus, ja vain Jeesuksen tosi seuraajilla olisi tuo totuus. Totuuksia ei voi olla useampia, niitä on vain yksi, muiden totuudeksi väitettyjen olevan valheita.

Raamattu puhuu yhdestä uskosta. Ja tuo yksi usko perustuisi totuuteen. Tämän uskon Jeesus Kristus jätti perintönä varhaiskristityille, ja tuo perintö tuli esiin varhaiskristittyjen omaksumasta elämäntavasta. Kuitenkin apostolien kuoltua, tuo usko turmeltui, kuten apostolit olivat varoittaneet sille käyvän, heidän kuoltuaan. Luopumus on luopumista siitä elämäntavasta, jota varhaiskristityt ilmaisivat jäljitellen Herraansa Jeesusta ja hänen valitsemian apostoleita.

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ef.4.html#5

Lue lisää

***Jeesus esittäessään rukoustaan Isälleen, Jumalalleen, hän sanoi Jumalan sanan olevan totuus, ja pyytäessään samassa rukouksessa Isäänsä pyhittämään hänen opetuslapsensa totuudella, hän ilmaisi että näin tulisi myös käymään. Jumalan sanasta Raamatusta löytyy vain yksi totuus, ja vain Jeesuksen tosi seuraajilla olisi tuo totuus. Totuuksia ei voi olla useampia, niitä on vain yksi, muiden totuudeksi väitettyjen olevan valheita.

Joko Jeesus puhui vastoin parempaa tietoa tai sitten kyseessä oli tietoinen vedätys, itse veikkaan jälkimmäistä.

***Raamattu puhuu yhdestä uskosta. Ja tuo yksi usko perustuisi totuuteen. Tämän uskon Jeesus Kristus jätti perintönä varhaiskristityille, ja tuo perintö tuli esiin varhaiskristittyjen omaksumasta elämäntavasta.

Jeesuksen perintö oli katteeton paluulupaus ja varhaiskristityt ylläpitivät tuota katteetonta toivoa, elämäntapa sekin.

***Kuitenkin apostolien kuoltua, tuo usko turmeltui, kuten apostolit olivat varoittaneet sille käyvän, heidän kuoltuaan. Luopumus on luopumista siitä elämäntavasta, jota varhaiskristityt ilmaisivat jäljitellen Herraansa Jeesusta ja hänen valitsemian apostoleita.

Toki asian voi noinkin nähdä, onhan se luopumista jos luopuu katteettomistakin jutuista.

Usko perintönä kirjoitti:

Entä RAAMATTU?

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joh.17.html#17 Jeesus esittäessään rukoustaan Isälleen, Jumalalleen, hän sanoi Jumalan sanan olevan totuus, ja pyytäessään samassa rukouksessa Isäänsä pyhittämään hänen opetuslapsensa totuudella, hän ilmaisi että näin tulisi myös käymään. Jumalan sanasta Raamatusta löytyy vain yksi totuus, ja vain Jeesuksen tosi seuraajilla olisi tuo totuus. Totuuksia ei voi olla useampia, niitä on vain yksi, muiden totuudeksi väitettyjen olevan valheita.

Raamattu puhuu yhdestä uskosta. Ja tuo yksi usko perustuisi totuuteen. Tämän uskon Jeesus Kristus jätti perintönä varhaiskristityille, ja tuo perintö tuli esiin varhaiskristittyjen omaksumasta elämäntavasta. Kuitenkin apostolien kuoltua, tuo usko turmeltui, kuten apostolit olivat varoittaneet sille käyvän, heidän kuoltuaan. Luopumus on luopumista siitä elämäntavasta, jota varhaiskristityt ilmaisivat jäljitellen Herraansa Jeesusta ja hänen valitsemian apostoleita.

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ef.4.html#5

Lue lisää

>> Jumalan sanasta Raamatusta löytyy vain yksi totuus, ja vain Jeesuksen tosi seuraajilla olisi tuo totuus.

Aika moni lahko käyttää esittämääsi seliselitystä: On vain yksi totuus (jonka sitten itse määrittellän) ja, koska voi olla vain yksi totuus, ollakseen oikea kristitty on tunnustettava tarkalleen tätä totuutta™. Luonnollisesti totuutta™ ei saa epäillä, ei esittää vääriä kysymyksiä, eikä tutkia oikeasti. Se osoittaisi huonoa hengellisyyttä.

>> Raamattu puhuu yhdestä uskosta.

Mutta kukin lahko määrittelee, mitä yhteiseen uskoon™ kuuluu. On kolminaisuutta, hallintoelintä, Kristuksen sijaisia, muistonviettoa ym. Mitä kullakin lahkolla lieneekin. Tulkinnoista ja asioista, joita Raamattu ei edes mainitse, tehdään uskon sisältö. Sellainen ei liene kovin raamatullista.

MITEN VARHAISKRISTITYT SUHTAUTUIVAT HERRANSA JEESUKSEN ANTAMAAN OPETUKSEEN JA ESIMERKKIIN?

The New Encyclopædia Britannica sanoo: ”Sanaa kolminaisuus sen enempää kuin täsmällisesti esitettyä kolminaisuusoppiakaan ei sinänsä esiinny Uudessa testamentissa, eikä Jeesuksen ja hänen seuraajiensa tarkoitus ollut kieltää Vanhassa testamentissa esitettyä šemaa: ’Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.’ (5. Moos. 6:4.) – – Tuo oppi kehittyi vähitellen useiden vuosisatojen aikana ja monien kiistelyjen kautta. – – 300-luvun loppuun mennessä – – kolminaisuusoppi muotoutui olennaisilta osiltaan sellaiseksi, jollaisena se on säilynyt siitä saakka.” (1976, Micropædia, X osa, s. 126.

New Catholic Encyclopedia sanoo: ”Sanamuotoa ’yksi Jumala kolmessa Persoonassa’ ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua. Mutta vasta tämä sanamuoto ansaitsee nimityksen kolminaisuusoppi. Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut ollut mitään etäisestikään tällaista ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.” (1967, XIV osa, s. 299.)

The Encyclopedia Americana mainitsee: ”Kristillisyys juontui juutalaisuudesta, ja juutalaisuus oli ehdottomasti unitaarinen [sitä tunnustavat uskoivat, että Jumala on yksi persoona]. Tie Jerusalemista Nikeaan tuskin oli suora. 300-luvun kolminaisuusoppi ei heijastanut täsmällisesti varhaiskristillistä opetusta Jumalan luonnosta; se oli päinvastoin poikennut tästä opetuksesta.” (1956, XXVII osa, s. 294L.)

”Varhaiskristillisyydessä ei ollut erityistä kolminaisuusoppia, jollainen myöhemmin kehitettiin uskontunnustuksissa.” – The New International Dictionary of New Testament Theology.

Varhaiskristityt eivät aluksi kuitenkaan ajatelleet liittää [kolminaisuus]ajatusta omaan uskoonsa. He omistivat antaumuksensa Jumalalle, Isälle, ja Jeesukselle Kristukselle, Jumalan Pojalle, ja he tunnustivat – – Pyhän Hengen, mutta heillä ei ollut sellaista ajatusta, että nämä kolme olisivat todellisuudessa kolminaisuus, yhdenvertaisia ja Yhdessä yhdistettyjä.” – The Paganism in Our Christianity

”Aluksi kolminaisuus ei kuulunut kristilliseen uskoon – –. Se ei kuulunut siihen apostolisena eikä heti sitä seuranneena aikana, kuten käy ilmi Uudesta testamentista ja muista varhaiskristillisistä kirjoituksista.” – Encyclopædia of Religion and Ethics.

”Sanamuotoa ’yksi Jumala kolmessa persoonassa’ ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua. – – Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut ollut mitään etäisestikään tällaista ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.” – New Catholic Encyclopedia.

Yhteenvedoksi historiallisista todisteista Alvan Lamson sanoo kirjassaan The Church of the First Three Centuries (Kirkko kolmella ensimmäisellä vuosisadalla): ”Nykyään suosittu kolminaisuusoppi – – ei saa mitään tukea Justinuksen [Marttyyrin] kielestä, ja tämä havainto voidaan ulottaa soveltumaan kaikkiin Nikean kirkolliskokousta edeltäneisiin ns. kirkkoisiin, toisin sanoen kaikkiin kristittyihin kirjoittajiin Kristuksen syntymää seuranneina kolmena vuosisatana. On totta, että he puhuvat Isästä, Pojasta ja – – Pyhästä Hengestä, mutta eivät yhdenvertaisina, eivät olemukseltaan yhtenä, eivät kolmena yhdessä, eivät missään sellaisessa merkityksessä, jonka kolminaisuusopin kannattajat nykyään hyväksyvät. Tosiasiat näyttävät aivan päinvastaista.”

Siten Raamatun ja historian todistus osoittaa selvästi, että kolminaisuus oli tuntematon raamatullisina aikoina ja sitä seuranneina useina vuosisatoina.

TeroTarkastelija kirjoitti:

MITEN VARHAISKRISTITYT SUHTAUTUIVAT HERRANSA JEESUKSEN ANTAMAAN OPETUKSEEN JA ESIMERKKIIN?

The New Encyclopædia Britannica sanoo: ”Sanaa kolminaisuus sen enempää kuin täsmällisesti esitettyä kolminaisuusoppiakaan ei sinänsä esiinny Uudessa testamentissa, eikä Jeesuksen ja hänen seuraajiensa tarkoitus ollut kieltää Vanhassa testamentissa esitettyä šemaa: ’Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.’ (5. Moos. 6:4.) – – Tuo oppi kehittyi vähitellen useiden vuosisatojen aikana ja monien kiistelyjen kautta. – – 300-luvun loppuun mennessä – – kolminaisuusoppi muotoutui olennaisilta osiltaan sellaiseksi, jollaisena se on säilynyt siitä saakka.” (1976, Micropædia, X osa, s. 126.

New Catholic Encyclopedia sanoo: ”Sanamuotoa ’yksi Jumala kolmessa Persoonassa’ ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua. Mutta vasta tämä sanamuoto ansaitsee nimityksen kolminaisuusoppi. Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut ollut mitään etäisestikään tällaista ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.” (1967, XIV osa, s. 299.)

The Encyclopedia Americana mainitsee: ”Kristillisyys juontui juutalaisuudesta, ja juutalaisuus oli ehdottomasti unitaarinen [sitä tunnustavat uskoivat, että Jumala on yksi persoona]. Tie Jerusalemista Nikeaan tuskin oli suora. 300-luvun kolminaisuusoppi ei heijastanut täsmällisesti varhaiskristillistä opetusta Jumalan luonnosta; se oli päinvastoin poikennut tästä opetuksesta.” (1956, XXVII osa, s. 294L.)

”Varhaiskristillisyydessä ei ollut erityistä kolminaisuusoppia, jollainen myöhemmin kehitettiin uskontunnustuksissa.” – The New International Dictionary of New Testament Theology.

Varhaiskristityt eivät aluksi kuitenkaan ajatelleet liittää [kolminaisuus]ajatusta omaan uskoonsa. He omistivat antaumuksensa Jumalalle, Isälle, ja Jeesukselle Kristukselle, Jumalan Pojalle, ja he tunnustivat – – Pyhän Hengen, mutta heillä ei ollut sellaista ajatusta, että nämä kolme olisivat todellisuudessa kolminaisuus, yhdenvertaisia ja Yhdessä yhdistettyjä.” – The Paganism in Our Christianity

”Aluksi kolminaisuus ei kuulunut kristilliseen uskoon – –. Se ei kuulunut siihen apostolisena eikä heti sitä seuranneena aikana, kuten käy ilmi Uudesta testamentista ja muista varhaiskristillisistä kirjoituksista.” – Encyclopædia of Religion and Ethics.

”Sanamuotoa ’yksi Jumala kolmessa persoonassa’ ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua. – – Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut ollut mitään etäisestikään tällaista ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.” – New Catholic Encyclopedia.

Yhteenvedoksi historiallisista todisteista Alvan Lamson sanoo kirjassaan The Church of the First Three Centuries (Kirkko kolmella ensimmäisellä vuosisadalla): ”Nykyään suosittu kolminaisuusoppi – – ei saa mitään tukea Justinuksen [Marttyyrin] kielestä, ja tämä havainto voidaan ulottaa soveltumaan kaikkiin Nikean kirkolliskokousta edeltäneisiin ns. kirkkoisiin, toisin sanoen kaikkiin kristittyihin kirjoittajiin Kristuksen syntymää seuranneina kolmena vuosisatana. On totta, että he puhuvat Isästä, Pojasta ja – – Pyhästä Hengestä, mutta eivät yhdenvertaisina, eivät olemukseltaan yhtenä, eivät kolmena yhdessä, eivät missään sellaisessa merkityksessä, jonka kolminaisuusopin kannattajat nykyään hyväksyvät. Tosiasiat näyttävät aivan päinvastaista.”

Siten Raamatun ja historian todistus osoittaa selvästi, että kolminaisuus oli tuntematon raamatullisina aikoina ja sitä seuranneina useina vuosisatoina.

Lue lisää

Jehovan todistajien on todistettu useaan otteeseen lainanneen muita lähteitä niin, että asioista saadaan väärä kuva, välillä on suoraa valehteluakin.

Esim Vartiotorni antoi sen kuvan parisen vuotta sitten, että kaksi tutkijaa uskoi kuten J.todistajat , milloin Jerusalemin autioitus tapahtui, mutta tosi asiassa nuo tutkijat kiistivät sen heiltä sitä suoraan kysyttäessä ja sanoivat heidän ajatuksiaan ja lausuntojaan vääristellyn Vartiotornissa. He uskoivat tutkimisensa perusteella kuten muukin laaja tiedeyhteisö eivätkä Jtodistajat.

J.todistajat vääristelivät lausunnot, koska tarvitsivat todisteita (joita ei oikeasti ole) ajanlaskemisen aloittamiseen niin, että päädytään heille tärkeään vuoteen 1914.

J.t-julkaisuista poimittuihin "lainauksiin" ei voi luottaa!

Nähdäänhän sekin miten J.t-tiedottaja Veikko Leinonen harhaan johtaa ja valehtelee. Samaa tapahtuu muutenkin tuossa lahkossa!

TeroTarkastelija kirjoitti:

MITEN VARHAISKRISTITYT SUHTAUTUIVAT HERRANSA JEESUKSEN ANTAMAAN OPETUKSEEN JA ESIMERKKIIN?

The New Encyclopædia Britannica sanoo: ”Sanaa kolminaisuus sen enempää kuin täsmällisesti esitettyä kolminaisuusoppiakaan ei sinänsä esiinny Uudessa testamentissa, eikä Jeesuksen ja hänen seuraajiensa tarkoitus ollut kieltää Vanhassa testamentissa esitettyä šemaa: ’Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.’ (5. Moos. 6:4.) – – Tuo oppi kehittyi vähitellen useiden vuosisatojen aikana ja monien kiistelyjen kautta. – – 300-luvun loppuun mennessä – – kolminaisuusoppi muotoutui olennaisilta osiltaan sellaiseksi, jollaisena se on säilynyt siitä saakka.” (1976, Micropædia, X osa, s. 126.

New Catholic Encyclopedia sanoo: ”Sanamuotoa ’yksi Jumala kolmessa Persoonassa’ ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua. Mutta vasta tämä sanamuoto ansaitsee nimityksen kolminaisuusoppi. Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut ollut mitään etäisestikään tällaista ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.” (1967, XIV osa, s. 299.)

The Encyclopedia Americana mainitsee: ”Kristillisyys juontui juutalaisuudesta, ja juutalaisuus oli ehdottomasti unitaarinen [sitä tunnustavat uskoivat, että Jumala on yksi persoona]. Tie Jerusalemista Nikeaan tuskin oli suora. 300-luvun kolminaisuusoppi ei heijastanut täsmällisesti varhaiskristillistä opetusta Jumalan luonnosta; se oli päinvastoin poikennut tästä opetuksesta.” (1956, XXVII osa, s. 294L.)

”Varhaiskristillisyydessä ei ollut erityistä kolminaisuusoppia, jollainen myöhemmin kehitettiin uskontunnustuksissa.” – The New International Dictionary of New Testament Theology.

Varhaiskristityt eivät aluksi kuitenkaan ajatelleet liittää [kolminaisuus]ajatusta omaan uskoonsa. He omistivat antaumuksensa Jumalalle, Isälle, ja Jeesukselle Kristukselle, Jumalan Pojalle, ja he tunnustivat – – Pyhän Hengen, mutta heillä ei ollut sellaista ajatusta, että nämä kolme olisivat todellisuudessa kolminaisuus, yhdenvertaisia ja Yhdessä yhdistettyjä.” – The Paganism in Our Christianity

”Aluksi kolminaisuus ei kuulunut kristilliseen uskoon – –. Se ei kuulunut siihen apostolisena eikä heti sitä seuranneena aikana, kuten käy ilmi Uudesta testamentista ja muista varhaiskristillisistä kirjoituksista.” – Encyclopædia of Religion and Ethics.

”Sanamuotoa ’yksi Jumala kolmessa persoonassa’ ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua. – – Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut ollut mitään etäisestikään tällaista ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.” – New Catholic Encyclopedia.

Yhteenvedoksi historiallisista todisteista Alvan Lamson sanoo kirjassaan The Church of the First Three Centuries (Kirkko kolmella ensimmäisellä vuosisadalla): ”Nykyään suosittu kolminaisuusoppi – – ei saa mitään tukea Justinuksen [Marttyyrin] kielestä, ja tämä havainto voidaan ulottaa soveltumaan kaikkiin Nikean kirkolliskokousta edeltäneisiin ns. kirkkoisiin, toisin sanoen kaikkiin kristittyihin kirjoittajiin Kristuksen syntymää seuranneina kolmena vuosisatana. On totta, että he puhuvat Isästä, Pojasta ja – – Pyhästä Hengestä, mutta eivät yhdenvertaisina, eivät olemukseltaan yhtenä, eivät kolmena yhdessä, eivät missään sellaisessa merkityksessä, jonka kolminaisuusopin kannattajat nykyään hyväksyvät. Tosiasiat näyttävät aivan päinvastaista.”

Siten Raamatun ja historian todistus osoittaa selvästi, että kolminaisuus oli tuntematon raamatullisina aikoina ja sitä seuranneina useina vuosisatoina.

Lue lisää

Kolminaisuusopin kannattajat myöntävät, ettei Raamatussa esiinny sanaa ”kolminaisuus” eikä mainita kolminaisuusoppia

Mistä kolminaisuusoppi on peräisin?

Tässä joitakin lainauksia lähdetietoineen:

Otavan suuri ensyklopedia mainitsee: ”Kolminaisuusopilla ei ole välitöntä perustaa Raamatussa.” (1977, 3. osa, s. 2435.)

Iso tietosanakirja sanoo: ”Varsinaista kolminaisuusoppia ei ole raamatussa. Kolminaisuusdogmin kehittäminen suoritettiin pääasiallisesti loppuun 300-luvulla. Länsimailla se valettiin Athanasiuksen tunnustuksen kaavoihin.” (1934, 6. osa, palsta 1123.)

The New Encyclopædia Britannica sanoo: ”Sanaa kolminaisuus sen enempää kuin täsmällisesti esitettyä kolminaisuusoppiakaan ei sinänsä esiinny Uudessa testamentissa, eikä Jeesuksen ja hänen seuraajiensa tarkoitus ollut kieltää Vanhassa testamentissa esitettyä šemaa: ’Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.’ (5. Moos. 6:4.) – – Tuo oppi kehittyi vähitellen useiden vuosisatojen aikana ja monien kiistelyjen kautta. – – 300-luvun loppuun mennessä – – kolminaisuusoppi muotoutui olennaisilta osiltaan sellaiseksi, jollaisena se on säilynyt siitä saakka.” (1976, Micropædia, X osa, s. 126.)

New Catholic Encyclopedia sanoo: ”Sanamuotoa ’yksi Jumala kolmessa Persoonassa’ ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua. Mutta vasta tämä sanamuoto ansaitsee nimityksen kolminaisuusoppi. Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut ollut mitään etäisestikään tällaista ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.” (1967, XIV osa, s. 299.)

The Encyclopedia Americana mainitsee: ”Kristillisyys juontui juutalaisuudesta, ja juutalaisuus oli ehdottomasti unitaarinen [sitä tunnustavat uskoivat, että Jumala on yksi persoona]. Tie Jerusalemista Nikeaan tuskin oli suora. 300-luvun kolminaisuusoppi ei heijastanut täsmällisesti varhaiskristillistä opetusta Jumalan luonnosta; se oli päinvastoin poikennut tästä opetuksesta.” (1956, XXVII osa, s. 294L.)

Nouveau Dictionnaire Universel sanoo: ”Platonin kolminaisuus, joka on itsekin vain muinaisilta kansoilta peräisin olevien vanhempien kolminaisuuksien uudelleenjärjestelyn tulos, näyttää olevan se järkiperäinen ja filosofinen ominaisuuksien kolminaisuus, josta saivat alkunsa kristillisten kirkkojen opettamat kolme hypostaasiaa eli jumalallista persoonaa. – – Tämän kreikkalaisen filosofin [300-luvulla eaa. eläneen Platonin] käsitys Jumalan kolminaisuudesta – – voidaan löytää kaikista muinaisista [pakana]uskonnoista.” (Toim. M. Lachâtre, Pariisi 1865–1870, 2. osa, s. 1467.)

New Catholic Encyclopedia sanoo: ”Suurimmalta osaltaan U[uden] T[estamentin] jakeet ilmaisevat Jumalan hengen olevan jokin eikä joku; tämä näkyy erityisesti siitä, että Jumalan henki ja voima rinnastetaan toisiinsa.” (1967, XIII osa, s. 575.)

Mintsuk kirjoitti:

Jehovan todistajien on todistettu useaan otteeseen lainanneen muita lähteitä niin, että asioista saadaan väärä kuva, välillä on suoraa valehteluakin.

Esim Vartiotorni antoi sen kuvan parisen vuotta sitten, että kaksi tutkijaa uskoi kuten J.todistajat , milloin Jerusalemin autioitus tapahtui, mutta tosi asiassa nuo tutkijat kiistivät sen heiltä sitä suoraan kysyttäessä ja sanoivat heidän ajatuksiaan ja lausuntojaan vääristellyn Vartiotornissa. He uskoivat tutkimisensa perusteella kuten muukin laaja tiedeyhteisö eivätkä Jtodistajat.

J.todistajat vääristelivät lausunnot, koska tarvitsivat todisteita (joita ei oikeasti ole) ajanlaskemisen aloittamiseen niin, että päädytään heille tärkeään vuoteen 1914.

J.t-julkaisuista poimittuihin "lainauksiin" ei voi luottaa!

Nähdäänhän sekin miten J.t-tiedottaja Veikko Leinonen harhaan johtaa ja valehtelee. Samaa tapahtuu muutenkin tuossa lahkossa!

Lue lisää

KOLMINAISUUS - Kristikunnan uskontojen keskeinen oppi - mutta ei Jehovan todistajien oppi

Athanasioksen tunnustuksen mukaan on olemassa kolme jumalallista Persoonaa (Isä, Poika ja Pyhä Henki), joista jokaisen sanotaan olevan iankaikkinen, jokaisen sanotaan olevan kaikkivaltias, ei suurempi eikä vähempi toista, jokaisen sanotaan olevan Jumala, mutta yhdessä ne olisivat vain yksi Jumala.

Toiset tätä oppia koskevat lausunnot korostavat sitä, että nämä kolme ”Persoonaa” eivät ole toisistaan erotettavia ja erillisiä yksilöitä, vaan jumaluuden olemuksen kolme muotoa. Niin ollen jotkut kolminaisuusopin kannattajat tähdentävät uskovansa, että Jeesus Kristus on Jumala tai että Jeesus ja Pyhä Henki ovat Jehova.

Opettaako Raamattu, että ”Pyhä Henki” on persoona?

Pyhä Raamattu ilmaisee Isän persoonanimen – Jehova. Se ilmoittaa, että Poika on Jeesus Kristus. Mutta pyhästä hengestä ei missään raamatunkohdassa käytetä persoonanimeä

Apostolien tekojen 7:55, 56 kertoo, että Stefanokselle annettiin näky taivaasta, jossa hän näki ”Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella”. Hän ei kuitenkaan maininnut nähneensä pyhää henkeä,


Onko Raamattu yhtä mieltä niiden kanssa, jotka opettavat, että Isä ja Poika eivät ole toisistaan erottuvia, erillisiä yksilöitä?

Jos Isä ja Poika eivät olisi erillisiä yksilöitä, tällainen rukous olisi ollut merkityksetön. Jeesus olisi rukoillut itseään, ja hänen tahtonsa olisi väistämättä ollut Isän tahto
"39 Ja mentyään vähän matkaa eteenpäin hän lankesi kasvoilleen, rukoili ja sanoi: "Isäni, jos on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä." (Matteus 26:39)
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.26.html#39

On selvää, että Jeesus puhui itsestään Isästään erottuvana, erillisenä yksilönä
"17 Myös teidän omaan Lakiinne on kirjoitettu: 'Kahden ihmisen todistus on tosi.' 18 Minä olen yksi, joka todistan itsestäni, ja Isä, joka on lähettänyt minut, todistaa minusta." (Johannes 8: 17,18)
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joh.8.html#17


Opettaako Raamattu, että kaikki, joiden sanotaan olevan kolminaisuuden osia, ovat ikuisia, että yhdelläkään ei ole alkua?

Ei Jt oppi kirjoitti:

KOLMINAISUUS - Kristikunnan uskontojen keskeinen oppi - mutta ei Jehovan todistajien oppi

Athanasioksen tunnustuksen mukaan on olemassa kolme jumalallista Persoonaa (Isä, Poika ja Pyhä Henki), joista jokaisen sanotaan olevan iankaikkinen, jokaisen sanotaan olevan kaikkivaltias, ei suurempi eikä vähempi toista, jokaisen sanotaan olevan Jumala, mutta yhdessä ne olisivat vain yksi Jumala.

Toiset tätä oppia koskevat lausunnot korostavat sitä, että nämä kolme ”Persoonaa” eivät ole toisistaan erotettavia ja erillisiä yksilöitä, vaan jumaluuden olemuksen kolme muotoa. Niin ollen jotkut kolminaisuusopin kannattajat tähdentävät uskovansa, että Jeesus Kristus on Jumala tai että Jeesus ja Pyhä Henki ovat Jehova.

Opettaako Raamattu, että ”Pyhä Henki” on persoona?

Pyhä Raamattu ilmaisee Isän persoonanimen – Jehova. Se ilmoittaa, että Poika on Jeesus Kristus. Mutta pyhästä hengestä ei missään raamatunkohdassa käytetä persoonanimeä

Apostolien tekojen 7:55, 56 kertoo, että Stefanokselle annettiin näky taivaasta, jossa hän näki ”Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella”. Hän ei kuitenkaan maininnut nähneensä pyhää henkeä,


Onko Raamattu yhtä mieltä niiden kanssa, jotka opettavat, että Isä ja Poika eivät ole toisistaan erottuvia, erillisiä yksilöitä?

Jos Isä ja Poika eivät olisi erillisiä yksilöitä, tällainen rukous olisi ollut merkityksetön. Jeesus olisi rukoillut itseään, ja hänen tahtonsa olisi väistämättä ollut Isän tahto
"39 Ja mentyään vähän matkaa eteenpäin hän lankesi kasvoilleen, rukoili ja sanoi: "Isäni, jos on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä." (Matteus 26:39)
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.26.html#39

On selvää, että Jeesus puhui itsestään Isästään erottuvana, erillisenä yksilönä
"17 Myös teidän omaan Lakiinne on kirjoitettu: 'Kahden ihmisen todistus on tosi.' 18 Minä olen yksi, joka todistan itsestäni, ja Isä, joka on lähettänyt minut, todistaa minusta." (Johannes 8: 17,18)
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joh.8.html#17


Opettaako Raamattu, että kaikki, joiden sanotaan olevan kolminaisuuden osia, ovat ikuisia, että yhdelläkään ei ole alkua?

Lue lisää

Opettaako Raamattu, että kaikki, joiden sanotaan olevan kolminaisuuden osia, ovat ikuisia, että yhdelläkään ei ole alkua?


Kol. 1:15, 16, KR-38: ”Hän [Jeesus Kristus] on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on.”
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Kol.1.html#15

Missä mielessä Jeesus Kristus on ”esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa”?

Kolminaisuusopin kannattajat sanovat, että "esikoinen" merkitsee tässä tärkeintä, erinomaisinta ja huomattavinta; Kristusta ei siten käsitettäisi osaksi luomakuntaa, vaan huomattavimmaksi suhteessa niihin, jotka on luotu.

Jos asia on niin ja jos kolminaisuusoppi pitää paikkansa, niin miksi ei myös Isän ja pyhän hengen sanota olevan esikoisia ennen kaikkea luomakuntaa?

Raamattu soveltaa tämän ilmauksen kuitenkin vain Poikaan. Tavanomaisen merkityksensä mukaan sana ”esikoinen” osoittaa, että Jeesus on vanhin Jehovan poikien perheessä.


Ilmaus ”[jonkun tai jonkin] esikoinen” esiintyy Raamatussa ennen Kolossalaiskirjeen 1:15:tä kymmeniä kertoja, ja joka kerta, kun se sovelletaan eläviin luomuksiin, sitä käytetään samassa merkityksessä: esikoinen on osa ryhmästä. ”Israelin esikoinen” on yksi Israelin pojista; ”faraon esikoinen” on yksi faraon perheestä; ’kotieläinten esikoiset’ kuuluvat noihin eläimiin.

Mikä sitten saa jotkut esittämään sille erilaisen merkityksen Kolossalaiskirjeen 1:15:ssä? Tapa, jolla Raamattu käyttää tuota sanaa, vai uskomus, joka heillä jo on ja jota he yrittävät tukea?


Ilm. 1:1; 3:14; KR-38: ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle – –. 'Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku [kreik. ar·khē′]."'" (KR-92, UTN, UM jne. käyttävät samoin sanaa "alku".) Onko oikein kääntää tämä kohta näin?

Joidenkuiden omaksuman näkökannan mukaan tässä tarkoitetaan sitä, että Poika oli 'Jumalan luomakunnan aloittaja', että hän oli sen 'perimmäinen alkulähde'. Rafael Gyllenbergin Uuden Testamentin kreikkalais-suomalainen sanakirja (Helsinki 1939, s. 36) mainitsee kuitenkin ar·khē′-sanan ensimmäiseksi merkitykseksi 'alku'. On johdonmukaista päätellä, että Ilmestyksen 3:14:ssä mainittu persoona on luomus, ensimmäinen Jumalan luomistöistä, ja että hänellä oli alku. Vertaa Sananlaskujen 8:22:een, jossa monien raamatunselittäjien mukaan Poikaan viitataan personoituna viisautena. KR-92:n ja KR-38:n mukaan noiden sanojen esittäjä 'luotiin'.

Asiantarkastelua kirjoitti:

Opettaako Raamattu, että kaikki, joiden sanotaan olevan kolminaisuuden osia, ovat ikuisia, että yhdelläkään ei ole alkua?


Kol. 1:15, 16, KR-38: ”Hän [Jeesus Kristus] on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on.”
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Kol.1.html#15

Missä mielessä Jeesus Kristus on ”esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa”?

Kolminaisuusopin kannattajat sanovat, että "esikoinen" merkitsee tässä tärkeintä, erinomaisinta ja huomattavinta; Kristusta ei siten käsitettäisi osaksi luomakuntaa, vaan huomattavimmaksi suhteessa niihin, jotka on luotu.

Jos asia on niin ja jos kolminaisuusoppi pitää paikkansa, niin miksi ei myös Isän ja pyhän hengen sanota olevan esikoisia ennen kaikkea luomakuntaa?

Raamattu soveltaa tämän ilmauksen kuitenkin vain Poikaan. Tavanomaisen merkityksensä mukaan sana ”esikoinen” osoittaa, että Jeesus on vanhin Jehovan poikien perheessä.


Ilmaus ”[jonkun tai jonkin] esikoinen” esiintyy Raamatussa ennen Kolossalaiskirjeen 1:15:tä kymmeniä kertoja, ja joka kerta, kun se sovelletaan eläviin luomuksiin, sitä käytetään samassa merkityksessä: esikoinen on osa ryhmästä. ”Israelin esikoinen” on yksi Israelin pojista; ”faraon esikoinen” on yksi faraon perheestä; ’kotieläinten esikoiset’ kuuluvat noihin eläimiin.

Mikä sitten saa jotkut esittämään sille erilaisen merkityksen Kolossalaiskirjeen 1:15:ssä? Tapa, jolla Raamattu käyttää tuota sanaa, vai uskomus, joka heillä jo on ja jota he yrittävät tukea?


Ilm. 1:1; 3:14; KR-38: ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle – –. 'Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku [kreik. ar·khē′]."'" (KR-92, UTN, UM jne. käyttävät samoin sanaa "alku".) Onko oikein kääntää tämä kohta näin?

Joidenkuiden omaksuman näkökannan mukaan tässä tarkoitetaan sitä, että Poika oli 'Jumalan luomakunnan aloittaja', että hän oli sen 'perimmäinen alkulähde'. Rafael Gyllenbergin Uuden Testamentin kreikkalais-suomalainen sanakirja (Helsinki 1939, s. 36) mainitsee kuitenkin ar·khē′-sanan ensimmäiseksi merkitykseksi 'alku'. On johdonmukaista päätellä, että Ilmestyksen 3:14:ssä mainittu persoona on luomus, ensimmäinen Jumalan luomistöistä, ja että hänellä oli alku. Vertaa Sananlaskujen 8:22:een, jossa monien raamatunselittäjien mukaan Poikaan viitataan personoituna viisautena. KR-92:n ja KR-38:n mukaan noiden sanojen esittäjä 'luotiin'.

Lue lisää

Opettaako Raamattu, että kukaan niistä, joiden sanotaan kuuluvan kolminaisuuteen, ei ole suurempi eikä vähäisempi kuin toinen, että kaikki ovat yhdenvertaisia ja kaikkivaltiaita?


Mark. 13:32, KR-38: "Siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä."

Näin ei tietenkään olisi, jos Isä, Poika ja Pyhä Henki olisivat yhdenvertaisia ja muodostaisivat yhden Jumaluuden. Ja jos, kuten jotkut sanovat, ihmisluonto olisi estänyt Poikaa tietämästä, niin jää kysymys: miksi Pyhä Henki ei tiennyt?

***
Matt. 20:20–23, KR-38: "Sebedeuksen poikain äiti – – sanoi hänelle [Jeesukselle]: 'Sano, että nämä minun kaksi poikaani saavat istua, toinen sinun oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, sinun valtakunnassasi’. Mutta Jeesus vastasi – –: ’Minun maljani te tosin juotte, mutta minun oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun Isäni on sen valmistanut.'"

Kuinka outoa tämä olisikaan, jos Jeesus olisi Jumala, kuten väitetään! Vastasiko Jeesus tässä ainoastaan ”ihmisluontonsa” mukaisesti? Olisiko tosiaan johdonmukaista turvautua tällaiseen selitykseen, jos Jeesus tosiaan oli, kuten kolminaisuusopin kannattajat sanovat, ”Jumalihminen” – sekä Jumala että ihminen, ei vain jompikumpi? Eikö Matteuksen 20:23 pikemminkin osoita, että Poika ei ole yhdenvertainen Isän kanssa ja että Isä on pidättänyt itselleen joitakin etuoikeuksia?

***
Matt. 12:31, 32, KR-38: "Jokainen synti ja pilkka annetaan ihmiselle anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa."

Jos Pyhä Henki olisi persoona ja olisi Jumala, niin tämä raamatunkohta olisi täysin ristiriidassa kolminaisuusopin kanssa, koska se merkitsisi sitä, että Pyhä Henki olisi jollakin tavoin suurempi kuin Poika. Jeesuksen sanat osoittavat sen sijaan, että Isä, jolle tuo ”Henki” kuului, on suurempi kuin Jeesus, Ihmisen Poika

***
Joh. 14:28, KR-38: "[Jeesus sanoi:] Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi."

***
1. Kor. 11:3, KR-38: "Minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää."

On siis selvää, että Kristus ei ole Jumala ja että Jumala on arvoltaan Kristusta ylempi. Tulee huomata, että tämä kirjoitettiin noin vuonna 55, suunnilleen 22 vuotta sen jälkeen kun Jeesus oli palannut taivaaseen. Tässä esitetty totuus soveltuu siis Jumalan ja Kristuksen väliseen suhteeseen taivaassa.

***
1. Kor. 15:27, 28, KR-38: "'Kaikki hän [Jumala] on alistanut hänen [Jeesuksen] jalkojensa alle'. Mutta kun hän sanoo: 'kaikki on alistettu', niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa."

***

Ruutu kirjoitti:

Opettaako Raamattu, että kukaan niistä, joiden sanotaan kuuluvan kolminaisuuteen, ei ole suurempi eikä vähäisempi kuin toinen, että kaikki ovat yhdenvertaisia ja kaikkivaltiaita?


Mark. 13:32, KR-38: "Siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä."

Näin ei tietenkään olisi, jos Isä, Poika ja Pyhä Henki olisivat yhdenvertaisia ja muodostaisivat yhden Jumaluuden. Ja jos, kuten jotkut sanovat, ihmisluonto olisi estänyt Poikaa tietämästä, niin jää kysymys: miksi Pyhä Henki ei tiennyt?

***
Matt. 20:20–23, KR-38: "Sebedeuksen poikain äiti – – sanoi hänelle [Jeesukselle]: 'Sano, että nämä minun kaksi poikaani saavat istua, toinen sinun oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, sinun valtakunnassasi’. Mutta Jeesus vastasi – –: ’Minun maljani te tosin juotte, mutta minun oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun Isäni on sen valmistanut.'"

Kuinka outoa tämä olisikaan, jos Jeesus olisi Jumala, kuten väitetään! Vastasiko Jeesus tässä ainoastaan ”ihmisluontonsa” mukaisesti? Olisiko tosiaan johdonmukaista turvautua tällaiseen selitykseen, jos Jeesus tosiaan oli, kuten kolminaisuusopin kannattajat sanovat, ”Jumalihminen” – sekä Jumala että ihminen, ei vain jompikumpi? Eikö Matteuksen 20:23 pikemminkin osoita, että Poika ei ole yhdenvertainen Isän kanssa ja että Isä on pidättänyt itselleen joitakin etuoikeuksia?

***
Matt. 12:31, 32, KR-38: "Jokainen synti ja pilkka annetaan ihmiselle anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa."

Jos Pyhä Henki olisi persoona ja olisi Jumala, niin tämä raamatunkohta olisi täysin ristiriidassa kolminaisuusopin kanssa, koska se merkitsisi sitä, että Pyhä Henki olisi jollakin tavoin suurempi kuin Poika. Jeesuksen sanat osoittavat sen sijaan, että Isä, jolle tuo ”Henki” kuului, on suurempi kuin Jeesus, Ihmisen Poika

***
Joh. 14:28, KR-38: "[Jeesus sanoi:] Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi."

***
1. Kor. 11:3, KR-38: "Minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää."

On siis selvää, että Kristus ei ole Jumala ja että Jumala on arvoltaan Kristusta ylempi. Tulee huomata, että tämä kirjoitettiin noin vuonna 55, suunnilleen 22 vuotta sen jälkeen kun Jeesus oli palannut taivaaseen. Tässä esitetty totuus soveltuu siis Jumalan ja Kristuksen väliseen suhteeseen taivaassa.

***
1. Kor. 15:27, 28, KR-38: "'Kaikki hän [Jumala] on alistanut hänen [Jeesuksen] jalkojensa alle'. Mutta kun hän sanoo: 'kaikki on alistettu', niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa."

***

Lue lisää

Opettaako Raamattu, että jokainen niistä, joiden sanotaan olevan kolminaisuuden osia, on Jumala?


Jeesus sanoi rukouksessa: "Isä, – – tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka YKSIN OLET TOTINEN JUMALA, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:1–3, KR-38)

Useimmat käännökset käyttävät tässä Isästä ilmausta "ainoa tosi Jumala" [UM]. KR-92 ja UTN sanovat: "ainoa todellinen Jumala", EU: "ainoan oikean Jumalan" ja KR-1776: "ainoa totinen Jumala". Voisiko hän olla "ainoa tosi Jumala", se 'joka yksin on totinen Jumala', jos on olemassa kaksi muuta hänen kanssaan samanarvoista Jumalaa? Muiden, joita sanotaan "jumaliksi", täytyy olla joko vääriä jumalia tai vain tosi Jumalan heijastumia.

***
1. Kor. 8:5, 6, KR-38: "Vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa."

Isän ilmaistaan tässä olevan kristittyjen "yksi Jumala", joka on selvästi eri asemassa kuin Jeesus Kristus.

***
1. Piet. 1:3, KR-38: "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä."

Raamattu puhuu toistuvasti vielä Jeesuksen taivaaseen nousemisen jälkeenkin Isästä Jeesuksen Kristuksen "Jumalana". Johanneksen 20:17:ssä Jeesus itse käytti ylösnousemuksensa jälkeen Isästään ilmausta "Jumalani". Kuten Ilmestyksen 3:12 kertoo, hän käytti myöhemmin taivaassa ollessaan jälleen samaa ilmausta. Raamatussa ei kuitenkaan mainita Isän käyttäneen kertaakaan Pojasta ilmausta "Jumalani", eikä Isä enempää kuin Poikakaan sano pyhän hengen olevan "Jumalani".

***

"...Paavalilla, joka opettaa, että kaikki mikä on luotua on luotu
Jeesuksen kautta (Kol. 1:15-17). Jeesus ei siis itse ole osa luomakuntaa. Vartiotorni-seura on Uuden
maailman käännökseen lisännyt mainittuihin jakeisiin sanan "muu", vaikka sitä ei esiinny kreikkalaisissa
alkuteksteissä eikä asiayhteys muutenkaan anna aihetta selittävän apusanan lisäämiselle. Seuran syyt
ovat ilmeisen tarkoitushakuiset ja selittyvät sen omasta opista käsin. Raamattu myös selvästi osoittaa,
ettei Jeesus ole eikä ole ollut enkeli (Hebr. 1-2). Päin vastoin Jeesus esitetään Jumalana (Jahve), joka loi
kaiken (Hebr. 1:8, 10, 11). Kirje aivankuin avaa tietä myöhemmälle trinitaariselle teologialle: Jeesus on
Jumalan Poikana itse Jumala, niin kuin kuninkaan poika on itse kuningas - ei sama persoona, kuin
Isänsä, mutta samaa olemusta ja luontoa. "

http://www.uskonpuolesta.fi/Apostolisten_isien_todistus.pdf

Riiamariina kirjoitti:

"...Paavalilla, joka opettaa, että kaikki mikä on luotua on luotu
Jeesuksen kautta (Kol. 1:15-17). Jeesus ei siis itse ole osa luomakuntaa. Vartiotorni-seura on Uuden
maailman käännökseen lisännyt mainittuihin jakeisiin sanan "muu", vaikka sitä ei esiinny kreikkalaisissa
alkuteksteissä eikä asiayhteys muutenkaan anna aihetta selittävän apusanan lisäämiselle. Seuran syyt
ovat ilmeisen tarkoitushakuiset ja selittyvät sen omasta opista käsin. Raamattu myös selvästi osoittaa,
ettei Jeesus ole eikä ole ollut enkeli (Hebr. 1-2). Päin vastoin Jeesus esitetään Jumalana (Jahve), joka loi
kaiken (Hebr. 1:8, 10, 11). Kirje aivankuin avaa tietä myöhemmälle trinitaariselle teologialle: Jeesus on
Jumalan Poikana itse Jumala, niin kuin kuninkaan poika on itse kuningas - ei sama persoona, kuin
Isänsä, mutta samaa olemusta ja luontoa. "

http://www.uskonpuolesta.fi/Apostolisten_isien_todistus.pdf

Lue lisää

"Jos te anotte minulta jotakin minun
nimessäni, niin minä sen teen." (Joh. 14:14). Uuden maailman käännös jättää "minulta" sanan pois
vaikka Jehovan todistajien oma rivienvälinen The Kingdom Interlinear seuraten Westcottin ja Hortin
kreikkalaista tekstiä sisällyttää sen Jeesuksen sanoihin. Vanhimpien ja luotettavimpien kreikkalaisten
käsikirjoitusten mukaan "minulta" sana kuuluu Jeesuksen sanoihin. Kannattaa myös huomata muut Ut:n
kohdat, joissa Jeesusta rukoillaan tai ylistetään (esim. Apt. 7:59-60 / 2 Piet. 3:18 / Ilm. 5:12-14).

http://www.uskonpuolesta.fi/Apostolisten_isien_todistus.pdf

Asiantarkastelua kirjoitti:

Opettaako Raamattu, että kaikki, joiden sanotaan olevan kolminaisuuden osia, ovat ikuisia, että yhdelläkään ei ole alkua?


Kol. 1:15, 16, KR-38: ”Hän [Jeesus Kristus] on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on.”
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Kol.1.html#15

Missä mielessä Jeesus Kristus on ”esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa”?

Kolminaisuusopin kannattajat sanovat, että "esikoinen" merkitsee tässä tärkeintä, erinomaisinta ja huomattavinta; Kristusta ei siten käsitettäisi osaksi luomakuntaa, vaan huomattavimmaksi suhteessa niihin, jotka on luotu.

Jos asia on niin ja jos kolminaisuusoppi pitää paikkansa, niin miksi ei myös Isän ja pyhän hengen sanota olevan esikoisia ennen kaikkea luomakuntaa?

Raamattu soveltaa tämän ilmauksen kuitenkin vain Poikaan. Tavanomaisen merkityksensä mukaan sana ”esikoinen” osoittaa, että Jeesus on vanhin Jehovan poikien perheessä.


Ilmaus ”[jonkun tai jonkin] esikoinen” esiintyy Raamatussa ennen Kolossalaiskirjeen 1:15:tä kymmeniä kertoja, ja joka kerta, kun se sovelletaan eläviin luomuksiin, sitä käytetään samassa merkityksessä: esikoinen on osa ryhmästä. ”Israelin esikoinen” on yksi Israelin pojista; ”faraon esikoinen” on yksi faraon perheestä; ’kotieläinten esikoiset’ kuuluvat noihin eläimiin.

Mikä sitten saa jotkut esittämään sille erilaisen merkityksen Kolossalaiskirjeen 1:15:ssä? Tapa, jolla Raamattu käyttää tuota sanaa, vai uskomus, joka heillä jo on ja jota he yrittävät tukea?


Ilm. 1:1; 3:14; KR-38: ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle – –. 'Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku [kreik. ar·khē′]."'" (KR-92, UTN, UM jne. käyttävät samoin sanaa "alku".) Onko oikein kääntää tämä kohta näin?

Joidenkuiden omaksuman näkökannan mukaan tässä tarkoitetaan sitä, että Poika oli 'Jumalan luomakunnan aloittaja', että hän oli sen 'perimmäinen alkulähde'. Rafael Gyllenbergin Uuden Testamentin kreikkalais-suomalainen sanakirja (Helsinki 1939, s. 36) mainitsee kuitenkin ar·khē′-sanan ensimmäiseksi merkitykseksi 'alku'. On johdonmukaista päätellä, että Ilmestyksen 3:14:ssä mainittu persoona on luomus, ensimmäinen Jumalan luomistöistä, ja että hänellä oli alku. Vertaa Sananlaskujen 8:22:een, jossa monien raamatunselittäjien mukaan Poikaan viitataan personoituna viisautena. KR-92:n ja KR-38:n mukaan noiden sanojen esittäjä 'luotiin'.

Lue lisää

MITÄ APOSTOLISET ISÄT OPETTIVAT?


Ignatios oli yksi varhaisseurakunnan arvostetuimpia henkilöitä. Hän oli Antiokian seurakunnan johtaja
ja tunsi henkilökohtaisesti apostolit, Pietarin ja Paavalin.

"Tämän kaiken hän kärsi meidän tähtemme, jotta me pelastuisimme. Hän myös kärsi todella niin kuin hän
myös todella herätti itsensä kuolleista." (Smyrnalaisille 2:1)

Tämä pitää yhtä apostoli Johanneksen kanssa, joka sanoo: "Jeesus vastasi ja sanoi heille: 'Hajottakaa
maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä...Mutta hän puhui ruumiinsa
temppelistä." (Joh. 2:19, 21). Myös: "...minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan
sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se
jälleen..." (Joh.9:17-18).
Kun Jeesus kuoli ristillä vain hänen ruumiinsa kuoli. Miten muuten Jeesus saattoi sanoa, että hän
itse herättää itsensä kuolleista ja ottaa henkensä takaisin? Jeesus kuoli ristillä, kun hänen henkensä
erkani ruumiista (Joh. 19:30). Ruumis haudattiin kolmeksi päiväksi, jona aikana Jeesus meni tuonelaan
(Apt. 2:27, 31 / 1 Piet. 3:18-19) ja riisti kuoleman ja tuonelan avaimet (Ilm. 1:18). Kolmantena päivänä
hän herätti itsensä kuolleista, kun hänen henkensä Isän Jumalan ja Pyhän Hengen
ylösnousemusvoimassa yhtyi jälleen hänen ruumiiseensa.
Raamatun ja Ignatioksen sanat ovat ymmärrettäviä vain, mikäli uskotaan "kuolemattoman sielun"
käsitteeseen.

TeroTarkastelija kirjoitti:

MITEN VARHAISKRISTITYT SUHTAUTUIVAT HERRANSA JEESUKSEN ANTAMAAN OPETUKSEEN JA ESIMERKKIIN?

The New Encyclopædia Britannica sanoo: ”Sanaa kolminaisuus sen enempää kuin täsmällisesti esitettyä kolminaisuusoppiakaan ei sinänsä esiinny Uudessa testamentissa, eikä Jeesuksen ja hänen seuraajiensa tarkoitus ollut kieltää Vanhassa testamentissa esitettyä šemaa: ’Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.’ (5. Moos. 6:4.) – – Tuo oppi kehittyi vähitellen useiden vuosisatojen aikana ja monien kiistelyjen kautta. – – 300-luvun loppuun mennessä – – kolminaisuusoppi muotoutui olennaisilta osiltaan sellaiseksi, jollaisena se on säilynyt siitä saakka.” (1976, Micropædia, X osa, s. 126.

New Catholic Encyclopedia sanoo: ”Sanamuotoa ’yksi Jumala kolmessa Persoonassa’ ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua. Mutta vasta tämä sanamuoto ansaitsee nimityksen kolminaisuusoppi. Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut ollut mitään etäisestikään tällaista ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.” (1967, XIV osa, s. 299.)

The Encyclopedia Americana mainitsee: ”Kristillisyys juontui juutalaisuudesta, ja juutalaisuus oli ehdottomasti unitaarinen [sitä tunnustavat uskoivat, että Jumala on yksi persoona]. Tie Jerusalemista Nikeaan tuskin oli suora. 300-luvun kolminaisuusoppi ei heijastanut täsmällisesti varhaiskristillistä opetusta Jumalan luonnosta; se oli päinvastoin poikennut tästä opetuksesta.” (1956, XXVII osa, s. 294L.)

”Varhaiskristillisyydessä ei ollut erityistä kolminaisuusoppia, jollainen myöhemmin kehitettiin uskontunnustuksissa.” – The New International Dictionary of New Testament Theology.

Varhaiskristityt eivät aluksi kuitenkaan ajatelleet liittää [kolminaisuus]ajatusta omaan uskoonsa. He omistivat antaumuksensa Jumalalle, Isälle, ja Jeesukselle Kristukselle, Jumalan Pojalle, ja he tunnustivat – – Pyhän Hengen, mutta heillä ei ollut sellaista ajatusta, että nämä kolme olisivat todellisuudessa kolminaisuus, yhdenvertaisia ja Yhdessä yhdistettyjä.” – The Paganism in Our Christianity

”Aluksi kolminaisuus ei kuulunut kristilliseen uskoon – –. Se ei kuulunut siihen apostolisena eikä heti sitä seuranneena aikana, kuten käy ilmi Uudesta testamentista ja muista varhaiskristillisistä kirjoituksista.” – Encyclopædia of Religion and Ethics.

”Sanamuotoa ’yksi Jumala kolmessa persoonassa’ ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua. – – Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut ollut mitään etäisestikään tällaista ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.” – New Catholic Encyclopedia.

Yhteenvedoksi historiallisista todisteista Alvan Lamson sanoo kirjassaan The Church of the First Three Centuries (Kirkko kolmella ensimmäisellä vuosisadalla): ”Nykyään suosittu kolminaisuusoppi – – ei saa mitään tukea Justinuksen [Marttyyrin] kielestä, ja tämä havainto voidaan ulottaa soveltumaan kaikkiin Nikean kirkolliskokousta edeltäneisiin ns. kirkkoisiin, toisin sanoen kaikkiin kristittyihin kirjoittajiin Kristuksen syntymää seuranneina kolmena vuosisatana. On totta, että he puhuvat Isästä, Pojasta ja – – Pyhästä Hengestä, mutta eivät yhdenvertaisina, eivät olemukseltaan yhtenä, eivät kolmena yhdessä, eivät missään sellaisessa merkityksessä, jonka kolminaisuusopin kannattajat nykyään hyväksyvät. Tosiasiat näyttävät aivan päinvastaista.”

Siten Raamatun ja historian todistus osoittaa selvästi, että kolminaisuus oli tuntematon raamatullisina aikoina ja sitä seuranneina useina vuosisatoina.

Lue lisää

Fabiosonalta lainattua perustelua Jeesuksen Jumaluudesta:

Onko Jeesus Jumala:

Tämä asia ratkeaa vain Raamattua lukemalla ...

Kohta 1

Hebr. 1 "10 Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja;"

Tässähän tarkoitetaan Herralla Jeesusta.

Sama kohta löytyy ... Jes. 44 "24 Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta: Minä olen Herra, joka teen kaiken, joka yksinäni jännitin taivaan, joka levitin maan-kuka oli minun kanssani? -"

Ja tässä taasen tarkoitetaan Herralla Jahve.



Kohta 2

Otetaanpa esimerkiksi Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumissa (Joh. 10:30): ”Minä ja Isä olemme yhtä.”

Juutalaiset tulkitsivat Jeesuksen sanat niin, että Hän väitti olevansa Jumala. Huomaa, että Jeesus ei kiellä väitettä olevansa Jumala. Tämä osoittaa, että Jeesus todellakin sanoi olevansa Jumala ilmoittaessaan, että ”minä ja Isä olemme yhtä” (Joh. 10:30). Huomaa myös että Jeesus kärsi ristinkuoleman eikä korjannut tätä sanomaansa.


Kohta 3

Joh. 8:58 on toinen esimerkki. Jeesus julisti:”Totisesti, totisesti minä sanon teille; ennen kuin Aabraham syntyi, olen minä ollut.” Juutalaiset reagoivat aikomalla kivittää Jeesuksen (Joh. 8:59) jumalanpilkan vuoksi ja Mooseksen lain vaatimusten mukaisesti (3 Moos. 24:15).


Kohta 4

Johannes toistaa Jeesuksen jumalisuuden kirjoittamalla: ”Sana oli Jumala” ja ”Sana tuli lihaksi” (Joh. 1:1, 14). Nämä jakeet osoittavat selvästi, että Jeesus on Jumala ihmisen muodossa.

Apt. 20:28 kertoo meille: ”huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra [suom. käännös; monessa muussa käännöksessä ”Herran” sijasta ”Jumala”] omalla verellään on itselleen lunastanut.”


Kohta 5

Opetuslapsi Tuomas huudahti Jeesukselle: ”Minun Herrani ja Jumalani!” (Joh. 20:28). Jeesus ei oikaise hänen sanojaan. Tiit. 2:13 rohkaisee meitä odottamaan Jumalamme ja Pelastajamme – Jeesuksen Kristuksen – tulemista (ks. myös 2 Piet. 1:1).


Kohta 6

Heprealaiskirjeessä (Hepr. 1:8) Isä sanoo Jeesuksesta: ”Mutta Pojastaan hän sanoo: - Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan, ja sinun kuninkaanvaltikkasi on oikeudenmukaisuuden valtikka.” Isä puhuu Jeesuksesta käyttämällä sanaa Jumala. Tämä todistaa, että Jeesus on todella Jumala.


Kohta 7

lmestyskirjassa enkeli käskee apostoli Johannesta palvomaan vain Jumalaa (Ilm. 19:10). Raamatussa Jeesusta palvotaan monessa yhteydessä (Matt. 2:11; 14:33; 28:9,17; Luuk. 24:52; Joh. 9:38)


Kohta 8

Kukaan luotu ei pystyisi maksamaan äärettömälle Jumalalle syntien ääretöntä rangaistusta. Vain Jumala voi kärsiä sellaisen äärettömän rangaistuksen. Vain Jumala voi ottaa maailman synnit kantaakseen (2 Kor. 5:21), kuolla ja nousta kuolleista ja osoittaa siten voittaneensa synnin ja kuoleman.

Fabiosonalta lainaus:

Mielenkiintoinen Raamatun kohta on myös seuraava ...

Fil. 1 "5 Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,
6 joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,
7 vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;"

Jeesuksella oli siis Jumalan muoto eli olemus. Mutta Jeesus ei katsonut taikka siis halunnut olla Jumalan kaltainen.

Jeesus tyhjensi - siis mitä tyhjensi? Jeesus poisotti itsestään jumaluuden ja otti orjan eli ihmisen muodon. Jeesuksesta tuli siis ihmisen kattainen. Sana (Jeesus) tuli lihaksi kuten Johannes kirjoittaa. Ja näin Jeesus havaittiin eli identifioitiin ihmisen kaltaiseksi.

On hyvä tiedostaa kuinka huolellisesti Jumala Pyhän Hengen kautta meille katsoo tarpeelliseksi opettaa, että Jeesus otti pois Jumalan olemuksen itsestään. Tämä Jumalan huolellisuus kertoo omalta osaltaan meille kuinka Jeesus oli Jumala.

Mutta Jeesus oli maanpäällä ollessaan ihminen ja tämän Jeesus todistaa sanomalla, että Isä on minua suurempi.

Kuinka kauniin johdonmukainen Jumala onkaan Sanassaan ja kuinka hellyttävän huolellinen Jumala on meitä opettaessaan. Amen

Ei Jt oppi kirjoitti:

KOLMINAISUUS - Kristikunnan uskontojen keskeinen oppi - mutta ei Jehovan todistajien oppi

Athanasioksen tunnustuksen mukaan on olemassa kolme jumalallista Persoonaa (Isä, Poika ja Pyhä Henki), joista jokaisen sanotaan olevan iankaikkinen, jokaisen sanotaan olevan kaikkivaltias, ei suurempi eikä vähempi toista, jokaisen sanotaan olevan Jumala, mutta yhdessä ne olisivat vain yksi Jumala.

Toiset tätä oppia koskevat lausunnot korostavat sitä, että nämä kolme ”Persoonaa” eivät ole toisistaan erotettavia ja erillisiä yksilöitä, vaan jumaluuden olemuksen kolme muotoa. Niin ollen jotkut kolminaisuusopin kannattajat tähdentävät uskovansa, että Jeesus Kristus on Jumala tai että Jeesus ja Pyhä Henki ovat Jehova.

Opettaako Raamattu, että ”Pyhä Henki” on persoona?

Pyhä Raamattu ilmaisee Isän persoonanimen – Jehova. Se ilmoittaa, että Poika on Jeesus Kristus. Mutta pyhästä hengestä ei missään raamatunkohdassa käytetä persoonanimeä

Apostolien tekojen 7:55, 56 kertoo, että Stefanokselle annettiin näky taivaasta, jossa hän näki ”Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella”. Hän ei kuitenkaan maininnut nähneensä pyhää henkeä,


Onko Raamattu yhtä mieltä niiden kanssa, jotka opettavat, että Isä ja Poika eivät ole toisistaan erottuvia, erillisiä yksilöitä?

Jos Isä ja Poika eivät olisi erillisiä yksilöitä, tällainen rukous olisi ollut merkityksetön. Jeesus olisi rukoillut itseään, ja hänen tahtonsa olisi väistämättä ollut Isän tahto
"39 Ja mentyään vähän matkaa eteenpäin hän lankesi kasvoilleen, rukoili ja sanoi: "Isäni, jos on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä." (Matteus 26:39)
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.26.html#39

On selvää, että Jeesus puhui itsestään Isästään erottuvana, erillisenä yksilönä
"17 Myös teidän omaan Lakiinne on kirjoitettu: 'Kahden ihmisen todistus on tosi.' 18 Minä olen yksi, joka todistan itsestäni, ja Isä, joka on lähettänyt minut, todistaa minusta." (Johannes 8: 17,18)
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joh.8.html#17


Opettaako Raamattu, että kaikki, joiden sanotaan olevan kolminaisuuden osia, ovat ikuisia, että yhdelläkään ei ole alkua?

Lue lisää

Vanhassa testamentissa profeetta Jesaja oli ennustanut Messiaasta: ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.” (Jes. 9:5) Nämä nimitykset viittaavat selvästi jumaluuteen, ja joitain niistä käytetäänkin muualla Raamatussa Jumalasta (vrt. Jes. 10:21, 28:29).

TeroTarkastelija kirjoitti:

MITEN VARHAISKRISTITYT SUHTAUTUIVAT HERRANSA JEESUKSEN ANTAMAAN OPETUKSEEN JA ESIMERKKIIN?

The New Encyclopædia Britannica sanoo: ”Sanaa kolminaisuus sen enempää kuin täsmällisesti esitettyä kolminaisuusoppiakaan ei sinänsä esiinny Uudessa testamentissa, eikä Jeesuksen ja hänen seuraajiensa tarkoitus ollut kieltää Vanhassa testamentissa esitettyä šemaa: ’Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.’ (5. Moos. 6:4.) – – Tuo oppi kehittyi vähitellen useiden vuosisatojen aikana ja monien kiistelyjen kautta. – – 300-luvun loppuun mennessä – – kolminaisuusoppi muotoutui olennaisilta osiltaan sellaiseksi, jollaisena se on säilynyt siitä saakka.” (1976, Micropædia, X osa, s. 126.

New Catholic Encyclopedia sanoo: ”Sanamuotoa ’yksi Jumala kolmessa Persoonassa’ ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua. Mutta vasta tämä sanamuoto ansaitsee nimityksen kolminaisuusoppi. Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut ollut mitään etäisestikään tällaista ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.” (1967, XIV osa, s. 299.)

The Encyclopedia Americana mainitsee: ”Kristillisyys juontui juutalaisuudesta, ja juutalaisuus oli ehdottomasti unitaarinen [sitä tunnustavat uskoivat, että Jumala on yksi persoona]. Tie Jerusalemista Nikeaan tuskin oli suora. 300-luvun kolminaisuusoppi ei heijastanut täsmällisesti varhaiskristillistä opetusta Jumalan luonnosta; se oli päinvastoin poikennut tästä opetuksesta.” (1956, XXVII osa, s. 294L.)

”Varhaiskristillisyydessä ei ollut erityistä kolminaisuusoppia, jollainen myöhemmin kehitettiin uskontunnustuksissa.” – The New International Dictionary of New Testament Theology.

Varhaiskristityt eivät aluksi kuitenkaan ajatelleet liittää [kolminaisuus]ajatusta omaan uskoonsa. He omistivat antaumuksensa Jumalalle, Isälle, ja Jeesukselle Kristukselle, Jumalan Pojalle, ja he tunnustivat – – Pyhän Hengen, mutta heillä ei ollut sellaista ajatusta, että nämä kolme olisivat todellisuudessa kolminaisuus, yhdenvertaisia ja Yhdessä yhdistettyjä.” – The Paganism in Our Christianity

”Aluksi kolminaisuus ei kuulunut kristilliseen uskoon – –. Se ei kuulunut siihen apostolisena eikä heti sitä seuranneena aikana, kuten käy ilmi Uudesta testamentista ja muista varhaiskristillisistä kirjoituksista.” – Encyclopædia of Religion and Ethics.

”Sanamuotoa ’yksi Jumala kolmessa persoonassa’ ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua. – – Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut ollut mitään etäisestikään tällaista ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.” – New Catholic Encyclopedia.

Yhteenvedoksi historiallisista todisteista Alvan Lamson sanoo kirjassaan The Church of the First Three Centuries (Kirkko kolmella ensimmäisellä vuosisadalla): ”Nykyään suosittu kolminaisuusoppi – – ei saa mitään tukea Justinuksen [Marttyyrin] kielestä, ja tämä havainto voidaan ulottaa soveltumaan kaikkiin Nikean kirkolliskokousta edeltäneisiin ns. kirkkoisiin, toisin sanoen kaikkiin kristittyihin kirjoittajiin Kristuksen syntymää seuranneina kolmena vuosisatana. On totta, että he puhuvat Isästä, Pojasta ja – – Pyhästä Hengestä, mutta eivät yhdenvertaisina, eivät olemukseltaan yhtenä, eivät kolmena yhdessä, eivät missään sellaisessa merkityksessä, jonka kolminaisuusopin kannattajat nykyään hyväksyvät. Tosiasiat näyttävät aivan päinvastaista.”

Siten Raamatun ja historian todistus osoittaa selvästi, että kolminaisuus oli tuntematon raamatullisina aikoina ja sitä seuranneina useina vuosisatoina.

Lue lisää

Kuten tuolla aikaisemmin jo mainitaan, Ignatios Antiokialainen, apostoli Pietarin seuraaja, kutsui kirjoituksissaan Jeesusta Jumalaksi. Hän eli noin ensimmäisen vuosisadan puolivälistä toisen vuosisadan alkupuoliskolle. Hän sai opetusta suoraan apostoleilta. Kolminaisuusoppia ei silloin tunnettu sillä nimellä, mutta Jeesuksen ja Isän ykseys tunnustettiin.

R.M. kirjoitti:

Fabiosonalta lainattua perustelua Jeesuksen Jumaluudesta:

Onko Jeesus Jumala:

Tämä asia ratkeaa vain Raamattua lukemalla ...

Kohta 1

Hebr. 1 "10 Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja;"

Tässähän tarkoitetaan Herralla Jeesusta.

Sama kohta löytyy ... Jes. 44 "24 Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta: Minä olen Herra, joka teen kaiken, joka yksinäni jännitin taivaan, joka levitin maan-kuka oli minun kanssani? -"

Ja tässä taasen tarkoitetaan Herralla Jahve.



Kohta 2

Otetaanpa esimerkiksi Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumissa (Joh. 10:30): ”Minä ja Isä olemme yhtä.”

Juutalaiset tulkitsivat Jeesuksen sanat niin, että Hän väitti olevansa Jumala. Huomaa, että Jeesus ei kiellä väitettä olevansa Jumala. Tämä osoittaa, että Jeesus todellakin sanoi olevansa Jumala ilmoittaessaan, että ”minä ja Isä olemme yhtä” (Joh. 10:30). Huomaa myös että Jeesus kärsi ristinkuoleman eikä korjannut tätä sanomaansa.


Kohta 3

Joh. 8:58 on toinen esimerkki. Jeesus julisti:”Totisesti, totisesti minä sanon teille; ennen kuin Aabraham syntyi, olen minä ollut.” Juutalaiset reagoivat aikomalla kivittää Jeesuksen (Joh. 8:59) jumalanpilkan vuoksi ja Mooseksen lain vaatimusten mukaisesti (3 Moos. 24:15).


Kohta 4

Johannes toistaa Jeesuksen jumalisuuden kirjoittamalla: ”Sana oli Jumala” ja ”Sana tuli lihaksi” (Joh. 1:1, 14). Nämä jakeet osoittavat selvästi, että Jeesus on Jumala ihmisen muodossa.

Apt. 20:28 kertoo meille: ”huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra [suom. käännös; monessa muussa käännöksessä ”Herran” sijasta ”Jumala”] omalla verellään on itselleen lunastanut.”


Kohta 5

Opetuslapsi Tuomas huudahti Jeesukselle: ”Minun Herrani ja Jumalani!” (Joh. 20:28). Jeesus ei oikaise hänen sanojaan. Tiit. 2:13 rohkaisee meitä odottamaan Jumalamme ja Pelastajamme – Jeesuksen Kristuksen – tulemista (ks. myös 2 Piet. 1:1).


Kohta 6

Heprealaiskirjeessä (Hepr. 1:8) Isä sanoo Jeesuksesta: ”Mutta Pojastaan hän sanoo: - Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan, ja sinun kuninkaanvaltikkasi on oikeudenmukaisuuden valtikka.” Isä puhuu Jeesuksesta käyttämällä sanaa Jumala. Tämä todistaa, että Jeesus on todella Jumala.


Kohta 7

lmestyskirjassa enkeli käskee apostoli Johannesta palvomaan vain Jumalaa (Ilm. 19:10). Raamatussa Jeesusta palvotaan monessa yhteydessä (Matt. 2:11; 14:33; 28:9,17; Luuk. 24:52; Joh. 9:38)


Kohta 8

Kukaan luotu ei pystyisi maksamaan äärettömälle Jumalalle syntien ääretöntä rangaistusta. Vain Jumala voi kärsiä sellaisen äärettömän rangaistuksen. Vain Jumala voi ottaa maailman synnit kantaakseen (2 Kor. 5:21), kuolla ja nousta kuolleista ja osoittaa siten voittaneensa synnin ja kuoleman.

Lue lisää

Lainaus yltä:
>>Kohta 2

Otetaanpa esimerkiksi Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumissa (Joh. 10:30): ”Minä ja Isä olemme yhtä.”

Juutalaiset tulkitsivat Jeesuksen sanat niin, että Hän väitti olevansa Jumala. Huomaa, että Jeesus ei kiellä väitettä olevansa Jumala. Tämä osoittaa, että Jeesus todellakin sanoi olevansa Jumala ilmoittaessaan, että ”minä ja Isä olemme yhtä” (Joh. 10:30). Huomaa myös että Jeesus kärsi ristinkuoleman eikä korjannut tätä sanomaansa.

Riiamariina kirjoitti:

"...Paavalilla, joka opettaa, että kaikki mikä on luotua on luotu
Jeesuksen kautta (Kol. 1:15-17). Jeesus ei siis itse ole osa luomakuntaa. Vartiotorni-seura on Uuden
maailman käännökseen lisännyt mainittuihin jakeisiin sanan "muu", vaikka sitä ei esiinny kreikkalaisissa
alkuteksteissä eikä asiayhteys muutenkaan anna aihetta selittävän apusanan lisäämiselle. Seuran syyt
ovat ilmeisen tarkoitushakuiset ja selittyvät sen omasta opista käsin. Raamattu myös selvästi osoittaa,
ettei Jeesus ole eikä ole ollut enkeli (Hebr. 1-2). Päin vastoin Jeesus esitetään Jumalana (Jahve), joka loi
kaiken (Hebr. 1:8, 10, 11). Kirje aivankuin avaa tietä myöhemmälle trinitaariselle teologialle: Jeesus on
Jumalan Poikana itse Jumala, niin kuin kuninkaan poika on itse kuningas - ei sama persoona, kuin
Isänsä, mutta samaa olemusta ja luontoa. "

http://www.uskonpuolesta.fi/Apostolisten_isien_todistus.pdf

Lue lisää

Mihin asemaan Herra Jeesus on taivaaseen nousemisensa jälkeen Jumalan toimesta asetettuna?

Raamattu vastaa siihen heprealaisille 5. luvun jakeet 1 - 6

"Sillä jokainen ihmisten keskuudesta otettu ylimmäinen pappi asetetaan ihmisten puolesta huolehtimaan Jumalaa koskevista asioista, jotta hän uhraisi lahjoja ja teurasuhreja syntien edestä. 2  Hän voi kohdella maltillisesti tietämättömiä ja erehtyviä, koska hänkin on oman heikkoutensa ympäröimä, 3 ja sen vuoksi hän on velvollinen uhraamaan syntien edestä yhtä hyvin omasta puolestaan kuin kansankin puolesta.
4  Kukaan ei myöskään ota tätä kunniaa omasta aloitteestaan, vaan ainoastaan Jumalan kutsumana niin kuin Aaronkin. 5  Niinpä Kristuskaan ei kirkastanut itseään tulemalla ylimmäiseksi papiksi, vaan hänet kirkasti hän, joka sanoi hänestä: ”Sinä olet minun poikani; minusta, minusta on tänään tullut sinun isäsi”; 6  niin kuin hän sanoo toisessakin paikassa: "Sinä olet pappi ikuisesti Melkisedekin tavan mukaan."

Voit lukea samat ajatukset myös kirkolliskokouksen käyttöön ottamista suomennoksista:

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Hepr.5.html
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Hebr.5.html

Riiamariina kirjoitti:

MITÄ APOSTOLISET ISÄT OPETTIVAT?


Ignatios oli yksi varhaisseurakunnan arvostetuimpia henkilöitä. Hän oli Antiokian seurakunnan johtaja
ja tunsi henkilökohtaisesti apostolit, Pietarin ja Paavalin.

"Tämän kaiken hän kärsi meidän tähtemme, jotta me pelastuisimme. Hän myös kärsi todella niin kuin hän
myös todella herätti itsensä kuolleista." (Smyrnalaisille 2:1)

Tämä pitää yhtä apostoli Johanneksen kanssa, joka sanoo: "Jeesus vastasi ja sanoi heille: 'Hajottakaa
maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä...Mutta hän puhui ruumiinsa
temppelistä." (Joh. 2:19, 21). Myös: "...minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan
sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se
jälleen..." (Joh.9:17-18).
Kun Jeesus kuoli ristillä vain hänen ruumiinsa kuoli. Miten muuten Jeesus saattoi sanoa, että hän
itse herättää itsensä kuolleista ja ottaa henkensä takaisin? Jeesus kuoli ristillä, kun hänen henkensä
erkani ruumiista (Joh. 19:30). Ruumis haudattiin kolmeksi päiväksi, jona aikana Jeesus meni tuonelaan
(Apt. 2:27, 31 / 1 Piet. 3:18-19) ja riisti kuoleman ja tuonelan avaimet (Ilm. 1:18). Kolmantena päivänä
hän herätti itsensä kuolleista, kun hänen henkensä Isän Jumalan ja Pyhän Hengen
ylösnousemusvoimassa yhtyi jälleen hänen ruumiiseensa.
Raamatun ja Ignatioksen sanat ovat ymmärrettäviä vain, mikäli uskotaan "kuolemattoman sielun"
käsitteeseen.

Lue lisää

Ignatios Antiokialainen oli se , Joka väkivalloin , vuonna -98, hajotti Syyrian seurakunnat , kielsi niiden kotikokoukst ja pakotti seurakunnat pakanatemppeleihin ,
Ja määräsi Heille pakanapapit heille papeiksi .
Itsensä Ignatios nimitti piispaksi , ja sanoi piispan äänen olevan Jumalan ääni Hän myös nimitti Ensimmäisen Rooman piispan , Damasuksen , ja nimitti hänet Kirkon " Isäksi . "

ei PoikaJumala kirjoitti:

Mihin asemaan Herra Jeesus on taivaaseen nousemisensa jälkeen Jumalan toimesta asetettuna?

Raamattu vastaa siihen heprealaisille 5. luvun jakeet 1 - 6

"Sillä jokainen ihmisten keskuudesta otettu ylimmäinen pappi asetetaan ihmisten puolesta huolehtimaan Jumalaa koskevista asioista, jotta hän uhraisi lahjoja ja teurasuhreja syntien edestä. 2  Hän voi kohdella maltillisesti tietämättömiä ja erehtyviä, koska hänkin on oman heikkoutensa ympäröimä, 3 ja sen vuoksi hän on velvollinen uhraamaan syntien edestä yhtä hyvin omasta puolestaan kuin kansankin puolesta.
4  Kukaan ei myöskään ota tätä kunniaa omasta aloitteestaan, vaan ainoastaan Jumalan kutsumana niin kuin Aaronkin. 5  Niinpä Kristuskaan ei kirkastanut itseään tulemalla ylimmäiseksi papiksi, vaan hänet kirkasti hän, joka sanoi hänestä: ”Sinä olet minun poikani; minusta, minusta on tänään tullut sinun isäsi”; 6  niin kuin hän sanoo toisessakin paikassa: "Sinä olet pappi ikuisesti Melkisedekin tavan mukaan."

Voit lukea samat ajatukset myös kirkolliskokouksen käyttöön ottamista suomennoksista:

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Hepr.5.html
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Hebr.5.html

Lue lisää

ja Raamattu jatkaa kertomalla heprealaisikirjeen 6. luvussa Jeesuksen korkeasta asemasta taivaissa:

"19  Tämä toivo on meillä kuin sielun ankkuri, sekä varma että luja, ja se ulottuu esiripun sisäpuolelle, 20  jonne on meidän puolestamme mennyt edelläkävijä, Jeesus, josta on iäksi tullut ylimmäinen pappi Melkisedekin tavan mukaan."

Voit likea samat ajatukset myös kirkolliskokouksen käyttöön ottamista suomennoksista:

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Hepr.6.html#19
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Hebr.6.html#19

Pii on 3.0 kirjoitti:

Ignatios Antiokialainen oli se , Joka väkivalloin , vuonna -98, hajotti Syyrian seurakunnat , kielsi niiden kotikokoukst ja pakotti seurakunnat pakanatemppeleihin ,
Ja määräsi Heille pakanapapit heille papeiksi .
Itsensä Ignatios nimitti piispaksi , ja sanoi piispan äänen olevan Jumalan ääni Hän myös nimitti Ensimmäisen Rooman piispan , Damasuksen , ja nimitti hänet Kirkon " Isäksi . "

Lue lisää

Kerrotko lähteesi.

>>On merkille pantavaa, että tämä kaikista saarnaajista suurin saarnasi talosta taloon eikä tehnyt käynneistään pelkkiä seurustelukäyntejä.”

Ja Luukkaan mukaan homman piti sujua ilman kukkaroa, eväitä ja sandaaleja:

Menkää. Katso! Minä lähetän teidät kuin karitsat susien sekaan. 4 Älkää kantako mukananne kukkaroa, älkää eväslaukkua, älkää sandaaleja älkääkä syleilkö ketään tervehdykseksi tiellä. 5 Missä menettekin taloon, sanokaa ensiksi: ’Olkoon tällä talolla rauha.’ 6 Ja jos siellä on rauhan ystävä, niin teidän rauhanne tulee lepäämään hänen päällään. Mutta jos siellä ei ole, niin se palaa teille. 7 Majailkaa siis siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä he tarjoavat, sillä työntekijä on palkkansa arvoinen. Älkää siirtykö talosta taloon.
8 Ja missä menettekin kaupunkiin ja teidät otetaan vastaan, syökää, mitä eteenne pannaan, 9 ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille jatkuvasti: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.